(Kuva: Gary Wornell, SKS 2018)

Avoin Kalevala avaa nykylukijalle eepoksen uudella tavalla: millaiseen maailmaan eepos syntyi, mikä on sen suhde kansanrunoihin, miten ymmärtää Kalevalan kieltä.

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."

Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848. Ajatus useasta eri Kalevalasta valaisee Lönnrotin yhä uudelleen syntyvää työprosessia ja eepoksen vaiheittaista valmistumista. Ajatus kiteyttää samalla Kalevalan moninaisuuden: Kalevala on sekä kansanrunoutta että Lönnrotin tulkintaa.

Tämän moninaisuuden ymmärtämiseksi Avoin Kalevala tarjoaa näkökulmia eepoksen kieleen, lähdeaineistona käytettyyn suullisen runoperinteeseen sekä Elias Lönnrotin kirjalliseen toimitustyöhön, jonka keskeiset periaatteet ovat peräisin 1800-luvun aate- ja kulttuurihistoriasta.

Avoin Kalevala sisältää vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheen. Ne ovat luettavissa painetun kirjan näköiskappaleena, tekstin transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimile-kuvina. Lisäksi mukaan on otettu esipuhe Kalevalan ensimmäisestä vuoden 1835 laitoksesta.