(Kuva: Gary Wornell, SKS 2018)

Avoin Kalevala avaa nykylukijalle eepoksen uudella tavalla. Se kertoo, millaiseen maailmaan eepos syntyi, mikä on sen suhde kansanrunoihin, miten ymmärtää Kalevalan kieltä.

"Nykyisin koossaolevista runoista voitaisiin saada seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia."

Näin kirjoittaa Lönnrot Fabian Collanille toukokuussa 1848. Ajatus useasta eri Kalevalasta valaisee Lönnrotin yhä uudelleen syntyvää työprosessia ja eepoksen vaiheittaista valmistumista. Ajatus kiteyttää samalla Kalevalan moninaisuuden: Kalevala on sekä kansanrunoutta että Lönnrotin tulkintaa.

Tämän moninaisuuden ymmärtämiseksi Avoin Kalevala tarjoaa näkökulmia eepoksen kieleen, lähdeaineistona käytettyyn suullisen runoperinteeseen sekä Elias Lönnrotin kirjalliseen toimitustyöhön, jonka keskeiset periaatteet ovat peräisin 1800-luvun aate- ja kulttuurihistoriasta.

Avoin Kalevala sisältää kaksi osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat vuonna 1849 ilmestyneen Kalevalan (Uusi Kalevala) runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Edition toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50. Kaikki Kalevalan runot ja esipuheet ovat luettavissa painetun kirjan näköiskappaleena, tekstin transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimilekuvina.