Kolmaskolmatta Runo.*Runo 23

Runo 23 on Kalevalan kertomuskehyksessä osa Ilmarisen ja Pohjolan neidon häätapahtumaa, jonka Lönnrot sommitteli tallentamiensa häärunojen ja muun runoaineiston pohjalta. Runon 23 alkuosan aiheena ovat morsiamen neuvokkivirret, joissa morsianta neuvotaan sopeutumaan uuteen rooliinsa ja opastetaan konkreettisesti, miten miniän tehtävät sulhasen kotona tulisi suorittaa. Näiden jatkoksi Lönnrot on lisännyt kuvitteellisen vanhan akan puheenvuoroksi kehystettynä kokoelman lyyrisiä valituslauluja, jotka kuvaavat miniän osaa uudessa perheessä.

Savokarjalaisten sukuhäiden keskiössä oli morsiamen siirtymä lapsuudenkodista puolison kotiin (ks. Sarmela 1981; Ilomäki 1990). Tänne hän siirtyi ennen kaikkea uutena työntekijänä, joka oli paitsi miehensä niin etenkin anopin ja apen käskyläinen, hierarkian alin porras. Neuvokkivirsissä annetuista neuvoista kuvastuu juuri miniän osa käskyläisenä: hänen tuli olla toimissaan nopea ja kuuliainen, valvoa myöhään ja herätä aikaisin, eikä kylällä saanut puhua perheestä pahaa, vaan puutteet ja kovakin kohtelu oli piilotettava muilta. Lönnrotin ratkaisu sijoittaa runon 23 loppuosaan lyyrisiä lauluja, joissa miniä kuvaa kovaa osaansa uudessa perheessä, on siten temaattisesti looginen jatke sekä morsiamen itketyksessä kuvitetulle (runo 22) että neuvojen heijastamalle todellisuudelle. Runo 23 sisältää myös Naisten lauluja, joissa aiheena on puolison väkivaltaisuus. Lönnrot korostaa miniän osan surkeutta lisäämällä loppuun vielä eeppisen runotyypin Oljamissa käynti, joka kuvaa miniän matkaa vanhempien kotiin – jossa hän, vanhempien kuoltua ja veljen vaimon pitäessä komentoa, on ei-toivottu vieras.

Runoon 23 on Lönnrot koonnut neuvokki- ja valitusaihelmia oman temaattisen käsikirjoituksensa mukaisesti edeten. Toisin kuin eeppisiä aineksia sisältävät runot, koostuu runo 23 pääosin lyhyistä aihelmista, joista monet on kirjattu muistiin vain kerran tai pari. Lönnrot on lisäksi itse täydentänyt sekä lisännyt lyyrisistä säkeistä sellaisia teemoja, joita neuvokkiosuudessa ei esiinny. Kuten Väinö Kaukonen (1979; 1989) on yksityiskohtaisesti selvittänyt, Lönnrot toimitti ja julkaisi häälauluja ja lyyrisiä lauluja useaan otteeseen ja hänen luova runoilunsa oli huomattavan laajaa etenkin Kantelettaressa (1840, 1841). Myös runoon 23 päätyneet jaksot muotoutuivat suurelta osin tässä vaiheessa (Kaukonen 1979: 133). Omassa säeanalyysissään Kaukonen (1956: 185–198) viittaakin usein Kantelettareen tai Lönnrotin muistiinpanoihin välilehditetyssä Kalevalassa (VKL).

Tässä toteutetun analyysin tavoitteena on tuoda esille alkuperäiset kansanrunoaihelmat ja niiden esiintymisalueet, yleisyys ja konteksti. Aineistona on SKVR-hakemisto (www.skvr.fi), ja analyysi kohdistuu Lönnrotin käytössä olleeseen eli vuoteen 1848 mennessä tallennettuun aineistoon. Lisäksi tänä aikana harvinaisia tai sanomaltaan monitulkintaisia aihelmia on joskus tulkittu ja kommentoitu myös myöhempien tallenteiden valossa. Jaksojen otsikoina ovat hakemiston aihelmaotsikot aina kun sellainen on olemassa, muuten otsikon perässä on asteriski (*). Otsikoilla tietokannasta hakien voi lukija tutustua aihelmien variaatioon, kotekstiin ja esiintymiseen laajemmin (neuvokkivirsistä ks. myös Harva 1929: 225–248).

Eri alueilla vallinneiden laulukulttuurien suuret erot heijastuvat vahvasti runon 23 aineistossa. Vaikka naiset lauloivat häälauluja kaikkialla karjalaisten sukuhäiden esiintymisalueella, karkeasti jaoteltuna pohjoisessa laulut painottuivat tallennusaikana miesten pitkiin eeppisiin runoihin ja etelässä naisten laulamiin lyyrisiin ja lyyris-eeppisiin runoihin. Vienassa kirjatuissa häälauluissa neuvokkivirret järjestyvät säkeiltään ja aihelmiltaan varsin vakiintuneeksi jaksoksi osana laajempaa tulovirttä, ja aihelmia on niukasti. Pohjois- ja Raja-Karjalan neuvokkivirsissä on yhtäläisyyksiä sekä Vienan että Etelä-Karjalan ja Inkerin aihelmien kanssa, mutta myös omaperäisiä paikallisia aihelmia. Etelä-Karjalan alueella (myöhemmin laajasti myös Inkerissä) tallennetuissa teksteissä on runsaasti sekä vakiintuneita että ainutkertaisia, laajasti levinneitä että paikallisia aihelmia.

Näillä eteläisillä runoalueilla monet neuvokkivirsien säkeet ovat dialogisia tyttöjen ja naisten – joskus myös miesten – lyyristen laulujen kanssa samoin kuin morsiamen itketyslaulujen kanssa. Samoja säkeitä käytettiin siten eri persoonassa ja aikamuodossa esimerkiksi neuvona, varoituksena ja valituksena toteutuneesta tilasta. Monin tavoin varioivia ja käytettyjä häälauluaihelmia ei eteläisillä runoalueilla voikaan aina erottaa lyyrisistä lauluista. Tämä korostunut monikerroksisuus on ollut luontevana esikuvana sille, että Lönnrot sitoo runossa 23 yhteen neuvokkivirret ja miniän osaa kuvaavat valituslaulut (Länsi-Inkerin laulajien runokeinoista ja laulutavoista ks. Harvilahti 1992; Kallio 2013; Länsi-Inkerin häärunoista ks. Salminen 1929; ks. myös Artikkelit: Kalevala Lönnrotin teoksena: Häärunosto ja sen muunnelmat Lönnrotin häänäytelmässä).

Nyt on neiti neuvominen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 1−8: "Häissä oli muinaisina aikoina, kuin monessa paikassa vieläki, monta erinäistä tapaa ja temppua vaariin otettava. Semmoisia oli morsiamen juhlallinen neuvominenki ja varottaminen, miten hänen tuli miehelässä itsensä käyttää. Näitä neuvoja ja varotuksia hänelle anto äiti tahi joku sukulaisista tahi muu erittäin sitä varten toimitettu neuvoja. Tämmöisillä juhlallisilla hääväen kuullessa julkisesti annetuilla neuvoilla luultiin aina joku suurempi vaikutus olevan, kuin erinäisillä opetuksilla." (Lna 121.)*Säkeet 1−14 / Osmotar/Kalevatar morsiamen neuvojana*

Vienassa neuvokkivirret käynnistyvät opetukseen ja neuvomiseen liittyvin sanoin, kuten: "Nyt mä neuvon neitoani, / Orpolastani opetan" (I3 1691: 65−66), "Vielä neittä neuotahan, / Orpoa opetetahan, / Emon tuoma tutkitahan" (I3 1618: 1−3).

Lönnrot nimeää morsiamen neuvojaksi Osmotar/Kalevatar -nimisen hahmon. Kansanrunoissa Osmotar on oluenkeittäjä, "Oluen Seppä", kertosäkeessä joko "Kapo kaljojen tekiä" (I2 774: 1−2) tai "Kalevatar kalja seppä " (I2 743: 8−9). Oluenkeittojakso aloittaa Vienassa, Kainuussa, Aunuksessa ja Pohjois- ja Raja-Karjalassa tyypillisesti Lemminkäisen (Kaukamoisen) virren, mutta Lönnrot tallensi aiheen myös ilman tätä yhteyttä Mateli Kuivalattarelta (VII2 1314; ks. myös Oluen synty). Lönnrot irrotti oluenkeittojakson Lemminkäisen virrestä ja sijoitti sen Kalevalassa osaksi hääpitojen valmisteluita (UK20: 167−458).

Osmotar ja Kalevatar ovat lisäksi Vienassa joskus korvanneet nimet Osmonen ja Kalevainen eeppisessä Hirttäytyneen neidon runossa, jossa Aini tytön mentyä metsään esiintyy myyttiset kosijaan viittavat säkeet: "Osmotar (Osmonen) orosta virkki, / Kalevatar (Kalevainen) kaske maasta" (I1 208: 7−8, ks. myös mm. I1 235: 1−6). Vienalaisen Arhippa Perttusen esittämässä Lemminkäisen virressä molemmat Osmotar/Kalevatar -aiheiset formulaiset ilmaisut yhtyvät (I2 759b: 3−6). (Kalevalan ainesten keruuta myöhemmissä muistiinpanoissa nimet on yleensä kirjattu muodossa Osmoni/Osmońi ja Kalevaini/Kalevaińi.)

Häärunoyhteydessä Osmonen/Osmolainen esiintyy sulhasen nimityksenä Pohjois- ja Raja-Karjalassa (Mistä tiesi teutamoinen; mm. VII2 2882: 30−41).

Lönnrot on lisäksi muokannut alkusanojen kokoelmaan säkeet lyyrisestä miesten valituslaulusta. Persoonallinen ilmaisu "olla mielevänä" on peräisin säkeistä: "En tieä polonen poika, / Miten olla mielevänä, / Kuinka kuuluna asua" (I3 1387: 1−3; Miten ollen, kuin elänen).
Morsian opastaminen;
Kenpä neien neuvojaksi,
Impyenimmyt : neito, tyttö, nainen opastajaksi?

OsmotarOsmolan sukuun kuuluva nainen Katso lisääOsmotar on tässä morsiamen neuvoja mutta esiintyy Kalevalassa myös oluen keittäjänä (20:167–399). Runotoisinnoissa Kalevattaren rinnalla esiintyy Osmottaren sijasta usein Lokka luopuisa emäntä. Tähän säkeeseen Osmotar on Lönnrotin sovittama. Nimen taustalle on esitetty erilaisia teorioita. Se saattaa liittyä Osmoinen-nimeen, mutta toisaalta sen on katsottu olevan oluen hiivana käytettyä kasvimehua tarkoittava lainasana. Runotoisinnoissa Osmottaren rinnakkaismuotoja ovat Osmutar, Osmonen, Ošmatal, Olsmatal, Osmotta jne. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä osma ~ osmo merkitsee ahmaa (KKS). Suomen kielen murteista ja sukukielistä tietoja myös merkityksestä 'karhu'. Kansanrunojen osmo, osmolainen 'sulhanen' (häälauluissa) ja Osmotar, Osmatar jne. saattavat kuulua tähän yhteyteen. (SSA2 s.v. osma.) olevaerinomainen, mainio, hieno Katso lisääLönnrotin mukaan Osmotar oleva vaimo 'den utmärkta qvinnan' (Lönnrot 1874/1958). Sana oleva tarkoittanee säkeessä siten erinomaista, mainiota, hienoa. Vrt. Aimo Turusen mukaan sana merkitsee rehevää (Turunen 1979). vaimonainen Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.),
KalevatarKalevan sukuun kuuluva nainen Katso lisääKansanrunoissa nimi tarkoittaa Kalevan sukuun kuuluvaa naista. Kalevalassa Kalevatar esiintyy lisäksi oluen keittäjänä Pohjolan häissä (20:321 ym.). (Turunen 1979.) kaunis impinainen Katso lisääVrt. sanan yleisempi merkitys Kalevalassa: neiti, naimaton tyttö (9:47; 18:347 ym.) (Jussila 2009).,
Hänpä neittä neuvomahan,
Orpoaorpo : nuori neito, orpana Katso lisääOrpana, orponainen ja orpo ovat Kalevalassa neiti-sanan kertosanoja ja merkitsevät morsianta tai yleensä tyttöä (Genetz 1901: 116−117). opastamahan,
Miten olla mielevänämielevä : järkevä Katso lisääKarjalan kielessä mielevä 'viisas, ymmärtäväinen, järkevä' (KKS).,
10. Kutenkuinka, millä lailla kuulunakuulu : maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: maineikas, laajalti tunnettu (1:85 ym.); ihanuudestaan tunnettu, ihana (25:633) (Turunen 1979). asua,
Mielevänä miehelässämiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979: 210.),
Kuuluna anoppelassaanoppela : anopin koti Katso lisääAnoppela on sulhaselle morsiamen koti, morsiamelle sulhasen koti. Miniän elo miehensä kodissa saattoi olla kovaa ja raskasta. Totuttelua vaati sekin, että talossa asuivat mahdollisesti jo paitsi sulhasen vanhemmat myös hänen sisaruksensa lapsineen, ehkä myös palkolliset. Häärunoissa keskeisenä aiheena on oman lapsuuskodin ihanuus ja sen vastakohta, kova elämä anoppelassa. (Turunen 1979.).

Saneli sanoilla noilla,
Lausui noilla lausehilla:
"Morsian sisarueni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 15−22: "Koko joukko hyvityssanoja, jotka, kuin monet muut sitä laatua, antavat jotain johtoa esiisäimme kauneustunnosta" (Lna 121).

Sana sisarut 'sisko' runomitan tavuvaatimuksesta (Turunen 1979).*Säkeet 15−18 / Morsiamen puhuttelu*

Vienan alueella sekä Aunuksessa tulovirren neuvokkiosuuden aloitukseen on vakiintunut morsiamen puhuttelu säeparilla: "Morsien, sisarueni, / Kapulehti, lakluoni" (I3 1706: 66−67).
Kapulehtikaunis lehti, pieni lehti; (metaforisesti) morsian Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa kapulehti: "Pikku, kaunis lehti, lehtyinen?" (Lna 123). Kyseessä on hellittelysana, joka esiintyy usein muun muassa itkuvirsissä. Sanalla tarkoitetaan niissä rakasta ihmistä. (Turunen 1979.) Monia muitakin kasvikunnasta tuttuja sanoja käytetään hyväillen nuoresta neidosta, esim. kukka, mansikka, marja, vaapukka (Genetz 1901: 18). lempyenilemmyt : lemmitty,
Kuules kuin minä sanelen,
Kielin toisin kertoelen! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 18: "Toisen (vieraan) kielellä juttelen?" (Lna 123).
Lähet jo kukka(metaforisesti) nuori neito Katso lisääYleensä runokielessä nuoren naisen metafora. Häärunoissa muunnellen "Kuin olit isoin kotona, / Käit sie kukkana kujassa" (IV1 170: 72−73; ks. myös V2 665, V2 666, V2 669; XIII2 3800, XIII2 3801). Häärunoissa ja naisten lauluissa lapsuudenkoti ja nuoruus vertautuvat nykyiseen elämään anoppilassa (ks. Enäjärvi-Haavio 1935; Apo 1989; Timonen 2004b; Hämäläinen 2016). kulkemahan,*Säkeet 19−22 / Läksi kulta kulkemahan, verannukka vieremähän

Kalevalan ainesten keruuaikana tämä runollinen aihelma on tallennettu Pohjois-Karjalassa (myöhemmin etelämpänäkin) morsiamen lähtövirren alkusanoina: "Läksi kukka kulkemahan, / veran nukka vieremähän, / sametti samoamahan" (VII2 2929: 1−3). Aihelma esiintyy myös valituslaulussa Vieraalle maalle joutunut, josta Lönnrot on lisännyt säkeen "Mansikka matelemahan" (VII2 2268: 1−3, VII2 2270: 1−3). Häälaulussa johdantosäkeet jatkuvat useimmiten aihelmalla Luuletko ison kotiin vietävän.
20. Mansikkamieluisa marja; (metaforisesti) neito Katso lisääMonia kasvikunnasta tuttuja sanoja käytetään hyväillen nuoresta neidosta, esim. kukka, mansikka, marja, vaapukka (Genetz 1901: 18). matelemahan,
Veran nukkaverannukka : verkakankaan nukka; (metaforisesti) nuori nainen Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) vieremähänvierrä : kulkea Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); ääntää (22:103, 476 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
Samettijuhlapukujen kaunis kangas; (metaforisesti) morsian Katso lisääKaunista samettikangasta käytettiin juhlapuvuissa jo hansakaupan aikoina. Muun muassa morsiamen asussa saattoi olla sametista valmistettuja yksityiskohtia. (Turunen 1979.) samoamahan
Tästä kuulustakuulu : ihana Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laajalti tunnettu, maineikas (1:85 ym.); maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen (23:562 ym.) (Turunen 1979). koista,*Säkeet 23−34 / Toisin toisessa talossa

Toisin toisessa talossa on morsiamen omasta kodista lähdön hetkeen tai myös neuvokkivirren aloitukseen kuuluva yleinen aihelma. Säkeet kiteyttävät ajatuksen, että kaikki muuttuu morsiamen muuttaessa uuteen perheyhteisöön:

Toisin toisessa talossa,
Muiten muissa vieraissa,
Ei niinkun emon koissa,
Oman vanhemman varassa.
(I3 1691: 67−70).

Erilaiset tarkentavat lisäsäkeet, kuten Lönnrotin lisäämät "Tahi kuin taaton tanterella, / Eli kuin maammon manterella" (I3 1666: 1−4), ovat Vienassa yleisiä. Vienaa etelämpänä johtaa alkusäe usein vakiintuneeseen säekokonaisuuteen: "Toisin ukset ulvasevat, / Toisin vierevät veräjät, / Sanovat sarana rauat" (XIII2 3820: 2−4), jonka jatkona on aihelma Et osaa ovissa käydä.
Kaunihista kartanosta,
Tulet toisehen talohon,
Perehesen vierahasen,
Toisin toisessa talossa,
Muitenmuulla tavoin, muuten muissa vierahissa,
Ajatellen astuminen,
30. Tuumitellentuumitella : harkita toimiminen,
Ei kuin taatontaatto : isä tanterella,
Oman maammonmaammo : äiti manterella:
Laksoloissalakso : laakso laulaminen,
Kujillakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149 ym.) (Turunen 1979). kukahtaminenkukahtaa : päästää iloisia äännähdyksiä, laulaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kukkua kerran (käestä) (46:89) (Jussila 2009).."

"Kun lähet talosta tästä,*Säkeet 35−50 / Ne kolme kotiin heitä / Unikonttisi unohda

Lönnrot hyödyntää kahta Inkerissä ja Etelä-Karjalassa morsiamen neuvokkivirressä tallennettua samankaltaista aihelmaa:

Kun menet toiseen taloon,
Ne kolme kotihin heitä:
Päivän eelliset unoset,
Emon armaat sanaset,
Joka kirnun pettäjäiset.
(XIII2 4390: 2−6).

Kaikki muista muut kalusi,
Unikonttisi uneuta,
Heitä uunille unesi,
Pankolle pahat tapasi,
Laiskuutesi lattialle!
(XIII2 4389: 2−6).

Näihin aihelmiin on Lönnrot yhdistänyt Ilomantsista tallennettuja säkeitä, joilla morsianta neuvotaan Ilomantsista: "Kuules, neiti, kun neuotahan: / heitä huimuus hurstin alle, / vaka'us tyville vastan!" (VII2 2994: 107−109) ja jotka D. E. D. Europaeus on tallentanut Pohjois-Karjalassa ja Vienassa kylyvirressä: "Heitämmä lapsuus lautsan päähän, / Huimuus hurstin helman alle, / Pennusaika penkin päähän!" (I3 1560: 20−22; ks. myös VII2 2821: 35−38).
Muista kaikki muut kalusikalu : esine, tavara,
Ne kolme kotihin heitä: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 37: "Näitä kolmea – pitkää unta, emon armautta ja hyvin pidäntää – ei enää ole odottamistakaan" (Lna 121).

Sana heittää 'jättää'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91); lyödä, iskeä (3:75); jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää olemaan, antaa olla (3:452); jättää oman onnensa nojaan, hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537). (Jussila 2009.)
Päivän päällisetpäivänpäällinen : päivän alun jälkeiseen hetkeen ulottuva, päivän aikana tapahtuva Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa päivänpäällinen: "Som räcker in på dagen" (Lönnrot 1874/1958).

Itä-Suomessa on ollut joskus tapana nukkua "päiväneellinen" uni aamulla ruokailun jälkeen sydäntalven aikaan (Saarimaa 1927: 38). A. R. Niemen mukaan sana päivänpäällinen esiintyy säkeessä erehdyksessä päiväneellisen tilalla (Niemi 1910: 82). unoset,
Emonemo : äiti armahat sanaset,
40. Joka kirnunkirnu : voin kirnuamiseen käytetty puuastia Katso lisääKirnut olivat puusta valmistettuja, 70−80 cm korkeita ja noin 20 cm leveitä astioita. Kirnuun kaadettiin maitoa tai kermaa, joka vatkattiin sauvan eli männän avulla voiksi. (Turunen 1979.) pettäjäisetpettäjäinen : maistiainen, joka annettiin heti voin kirnuamisen jälkeen Katso lisääKarjalan kielessä pettäjäine 'vasta pyöhdetty, kirnuttu voi; keskentekoinen suolaamaton, pesemätön ja vaivaamaton voi; kirnuuksesta annettu maistiainen; pettäjäiset, kirnujaiset' (KKS).!"

"Kaikki muista muuttelosimuuttelo : muuttotavara,
Uni-konttisiunikontti : taakka, joka aiheuttaa väsymystä ja unentarvetta; unisäilö unoha
Kotoisille tyttärille,
Koti-uunin korvasellekorvanen : pieli, vierus, sivuosa;
Laulu heitä lautsanlautsa : seinään kiinnitetty penkki, lavitsa päähän,
Ilo-virretilovirsi : hauska, mielihyvää tuottava laulu Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.) ikkunoille,
Tyttöys tyvelletyvi : kädensija Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 47: "'Vastan tyvelle' so. loukkoon eli soppeen, jossa vastoilla on sijansa" (Lna 121). vastan,
Huimuuslapsekkuus, riehakkuus, hulluttelu hurstinhursti : lakana; karkea kangas, jossa kannetaan lasta, halkoja, viljaa tms. Katso lisääSana hursti karjalan kielessä 'tuultamisvaate (tavallisesti säkkikankainen); säkki- tai riepumatto; lakana; purjekangas; rekipeite' (KKS). hulpiloillehulpilo : kankaan reuna Katso lisääSana hulpilo karjalan kielessä 'kankaan eheä reuna, hulpio' (KKS). Samanlainen merkitys sillä on myös suomen kielessä. Lisäksi tunnetaan kiteytyneitä ilmauksia, esim. hulpiloissa 'hoivassa, turvassa, hallussa'. (SMS.),
Pankollepankko : uunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso pahat tapasi,
50. Laiskuutesi lattialle,

Tahikka kaasolle taritse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 51−54: "Morsiamen ei tarvinnut mihinkään työn tapaiseen itsensä ryhtyä, siksi oli hänellä kaaso apulaisna, jonka nytki taisi antaa metsään viedä unikonttinsa j.n.e., jos ei tahtoisi niitä silleensä kotiin jättää" (Lna 121).

Karjalan kielessä tarita-sanalla on merkitykset 'ehdottaa, kehottaa, pyytää jotakin ottamaan vastaan, haltuun tai käyttämään hyväkseen; tarjota; kestitä jollakin, antaa nautittavaksi' (KKS).*Säkeet 51−54 / Kääri torvelle torasi

Kehotus antaa kaason tehtäväksi huonoista tavoista huolehtiminen on peräisin Etelä-Karjalassa ja Inkerissä yleisestä aihelmasta Kääri torvelle torasi. Kalevalan ainesten keruuaikana sen tallensi kerran D. E. D. Europaeus Uusikirkossa:

Kääri torvelle torasi:
Pankolle pahat sanasi,
Laita kaasen kainalohon,
Kaase viep ison kotihin,
Lieepankolle iltasille
XIII2 4380: 4−8).

Lönnrot täydentää kuvaa lisäsäkeillä: "Miepä viilsin vitsikkohon, / Karkasin katajikkohon" runosta XIII1 90: 4−5 (Kyntäjä ja pedot), joka on myös D. E. D. Europaeuksen tallentama.
Työnnä kaason kainalohon,
Kaason vieä vitsikkohonvitsikko : metsikkö, jossa kasvaa pensaita ja nuoria puunvesoja,
Kantoa kanervikkohon!"

"Tapa on uusi ottaminen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 55–78: "Isän sijasta tulet saamaan apen, emon sijasta anopin j.n.e., joita kaikkia on vielä suuremmalla nöyryydellä ja kunnioittamisella kohteleminen" (Lna 121).*Säkeet 55−78 / Tapa toinen ottaminen, entinen unohtaminen / Oma taatto heittäminen, ukko omaksi ottaminen

Lönnrot on työstänyt yhteen kaksi aihelmaa, jotka eivät Kalevalan ainesten keruuajan tallenteissa esiinny yhdessä. Ensimmäisessä, Vienassa tallennetussa aihelmassa ohjeistetaan lyhyesti vanhojen tapojen korvaamiseen uusilla: "Tapa toinen ottaminen, / Entinen unohtaminen" (I3 1618: 4−5; ks. myös I3 1709, I3 1712: 18−19).

Toisessa aihelmassa (Oma taatto heittäminen, ukko omaksi ottaminen) ohjeistetaan, miten tulee suhtautua entisiin ja uusiin perheenjäseniin: entiset tulee unohtaa ja uusiin suhtautua kunnioittaen. Aihelma toteutuu kertautuvana säkeistörakenteena, johon sukulaiset vuoron perään sijoitetaan, aivan kuten Lönnrot on tehnyt Kalevalassa. Kalevalan ainesten keruuaikana aihelmaa tallennettiin etenkin Ilomantsissa (VII2 3003: 83−107, VII2 3023: 105−117, ks. myös VII2 2994: 139−146, VII2 2995: 57−65) mutta myös Vienassa (I3 1666: 5−10). Myöhemmin aihelma on ollut Vienassa hyvin yleinen.
Entinen unohtaminen,
Taatto-armotaattoarmo : isän hyvyys, hoiva, turva heittäminen,
Appi-armoappiarmo : apen antama turva, hyvyys ottaminen,
Alemmaalemmaksi, matalammalle kumartaminen,
60. Hyvä lause lahjominen!"

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Maammo-armomaammoarmo : äidin huolenpito, turva, hellyys heittäminen,
Anopp'-armoanoppiarmo : anopin huolenpito, turva ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen!"

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Veli-armoveliarmo : veljen antama turva, sääli heittäminen,
70. Kyty-armokytyarmo : aviomiehen veljen antama turva, sääli ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen."

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Sisar-armosisararmo : sisaren antama hoiva, turva heittäminen,
Nato-armonatoarmo : aviomiehen siskon antama hoiva, turva ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen!"

"Ellöspä sinä ikänä,*Säkeet 79−90 / Talo kysyy tapoja, mies koettelee mieltä*

Lönnrot on koonnut säkeet kahdesta Vienassa tallentamastaan säejaksosta, joissa on sama teema. Toinen on pitempi ja seikkaperäinen (I3 1680: 1−7), toinen lyhyempi ja tiiviimpi:

Jos talo epätapanen,
Niin tapoja kysyy,
Jos mies epäpätönen,
Mies mieltä koetteloo.
(I3 1691: 71−75).

80. Kuuna kullan valkeanaikinä, milloinkaan
Tavatointavaton : tapoja taitamaton talohon menkö,
Miehuetoinmiehueton : ilman miehistä kykyä oleva, kyvytön, neuvoton Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Alamielisenä, alakuloisena ['modlös']" (Lna 123). Toisaalta hänen mukaansa sana 'omanlig, obehjertad, rådlös, qvinlig, oförmögen, duglös' (Lönnrot 1874/1958). miehelähän!
Tapoja talo kysyvi,
Tapoja talo hyväki,
Mies on mieltä koittelevi,
Mies mieltä anijuuri, sangen, aivan paraski;
Äskensitten, vasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tarkkaymmärtäväinen, viisas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586 ym.); valpas, tarkkaavainen (15:398, 406; 20:218 ym.) (Turunen 1979). tarvitahan,
Jos talo epätapainenhuonotapainen, epävakainen, kelvoton,
Ja vakainenvakava; vakaa, jämerä vaaitahan,
90. Jos on mies epäpätöinenkelvoton, kunnoton, huono."

"Jos ukkoappi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vanha mies (8:273 ym.); miespuolinen haltia (14:213 ym.); ukkonen (17:323) (Jussila 2009). susi(metaforisesti) vihainen, pahoinpitelevä ihminen Katso lisääSusi ja karhu olivat pelätyimpiä metsäneläimiä, ja ne esiintyvät siksi kansanrunojen luontovertauksissa useasti. Susi esiintyy häärunoissa aviomiehen pahojen vanhempien vertauskuvana ominaisuuksiensa, pahuuden ja raakuuden, takia. (Turunen 1979.) supussasuppu : huoneen nurkka, soppi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sopukka, pieni nurkkaus (17:128) (Turunen 1979). Karjalan kielessä tšuppu rakennuksesta puhuttaessa '(sisempi) nurkka, soppi' (KKS).,*Säkeet 91−100 / Appi karhu kartanolla, anoppi susi tuvassa

Apen, anopin, kydyn ja naton käyttäytymisen kuvaaminen petoeläinhahmojen kautta on yleinen aihelma morsiamen itketyslauluissa. Vienassa aihelmalla on vakiopaikka myös tulovirren jaksossa, jossa morsiamelle tähdennetään erityisesti varottavia seikkoja. Keskeiset säkeet ovat: "Ukko on susi supussa, / Akka on karhu kiukoalla", jonka lisänä yleensä esiintyvät: " Kyty on kyinä kynnyksellä, / Nato nakloina supussa". Lönnrotin Kalevalassa mallina käyttämässä tallenteessa (I3 1684: 135−143) säkeet yhdistyvät poikkeuksellisesti uusien perheenjäsenten hyväksymistä ja kunnioittamista tähdentäviin säkeisiin " Sama armo antaminen, / Alemma kumartaminen" (vrt. säkeet 55−78).

Lönnrot on tallentanut säkeet "Anoppi susi tuvassa, / Appi karhu kartanolla" (XIII1 137: 39−40) myös lyyrisen laulun päätöksenä Etelä-Karjalassa. Morsiamen itketysvirsien lisäksi aihelma esiintyykin myös lyyrisissä Miniän lauluissa Karjalan eri alueilla, Vienaa lukuun ottamatta (Appi karhu kartanolla).
Akkaanoppi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: nainen (16:274 ym.); aviovaimo (33:161); vanha nainen (12:363); haltiaolento (2:301 ym.). Lisäksi Pohjolan emännän epiteettinä (7:169 ym.). (Jussila 2009.) karhu(metaforisesti) paha, äkäinen ihminen Katso lisääSana karhu merkitsee Kalevalassa useimmiten metsäneläintä (15:75; 20:305 ym.), mutta sillä voidaan tarkoittaa metaforisesti myös pahaa ja äkäistä ihmistä (Jussila 2009). Suomen murteissa sanaa on käytetty muun muassa vertauksissa puhuttaessa jonkinlaisesta "karhumaisesta" ominaisuudesta: suuruudesta, vahvuudesta, äreydestä tai pelottavuudesta (SMS). Susi ja karhu olivat pelätyimpiä metsäneläimiä, ja ne esiintyvät siksi kansanrunojen luontovertauksissa useasti (Turunen 1979). karsinassakarsina : kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); saunan lauteiden alusta (46:351–352) (Turunen 1979).

Muinaissuomalainen pirtti jakautui sisäpuoleltaan kahteen osaan, joista pienempää, uunin ja peräseinän välissä sijaitsevaa nimitettiin Savossa ja Karjalassa karsinaksi. Karsina oli naisten puoli, mutta lämmittävän uunin ansiosta siellä saivat oleskella myös lapset (22:449−450). (Turunen 1979: 253.),
Kytyaviomiehen veli kyinä kynnyksellä,
Natoaviomiehen sisko nauloina pihalla,
Sama on arvoarvostus, kunnioitus antaminen,
Alemma kumartaminen,
Kun ennen emosi luona,
Oman taattosi tuvilla
Taattoa kumartaminen,
100. Maammoasi arvominenarvoa : arvostaa, kunnioittaa!"

"Piteä sinun pitävi*Säkeet 101−104 / Pää tarkka, tania mieli

Lönnrot on tallentanut säkeet: "Pitäisi sinun piteä / Pää tarkka, tanie mieli, / Ymmärrys yhen tasanen" (XIII2 4344: 2−4) Etelä-Karjalassa johdantona morsiamen neuvokkivirren aikaisen heräämisen teemaan (ks. myös XIII2 4695: 11−12). Sekä Etelä-Karjalassa että Inkerissä säkeet esiintyvät myös tyttöjen lyyrisissä lauluissa ohjeistaen miehen valinnassa (Pitäisi pitää pää tarkka) ja joskus morsiamen itketyksessä (Olisi pitänyt pitää pää tarkka; IV1 368: 14−16).
Pää tarkka, taneatasaluonteinen, luja mieli,
Aina ankaravankka, voimakas, tiukka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, suuri (6:190; 42:560); tyly (14:338 ym.) (Turunen 1979). ajatus,
Ymmärrys yhen tasainenyhdentasainen : rauhallinen, vakaa,
Iltaisella silmät virkut*Säkeet 105−126 / Aikainen herätys / Käy ulkona usein kuuta katsomassa

Etelä-Karjalan ja Inkerin alueella yleisessä neuvokkivirren teemassa kehotetaan morsianta olemaan virkeänä illalla ja nousemaan ylös varhain ennen muita. Nuoren miniän tulee nousta aamulla heti kukon laulettua kerran. Tätäkin parempana ohjeena annetaan, ettei hän odota kukon laulua vaan tarkastelee sen sijaan taivasta, ja kun Otavan tähdet ovat oikeassa asennossa, on aika nousta (ks. mm. XIII2 4344: 5−15, XIII2 4346: 1−8, XIII2 4695: 13−22; ks. myös Otava).

Säekokonaisuuden loppuun (säkeet 125−126) on Lönnrot lisännyt säkeet "Nousta luota nuoren sulhon, / Saa'a viereltä verevän". Sekä morsian että sulhanen voi häälauluissa olla "valkian verevä", ja verevä-epiteettiä on muutenkin käytetty eri yhteyksissä sekä miehistä että naisista. Tämän säeparin alkuperä paikantuu todennäköisesti kuitenkin Lönnrotin Ilomantsissa 1838 tallentamaan lyyriseen lauluun, jossa naimaton tyttö laulaa hänestä sanottavan, ettei hän tule saamaan miestä: "Etten mä sinä ikänä / Nouse nuoren vuotehelta, / Ylene vesan verevän". Laulun jatkossa tyttö kuitenkin toteaa samoja säkeitä käyttäen saavansa pian itselleen mieluisan miehen (VII2 2554: 5−6, 11−12, VII2 2663: 6−7, 24−25; Sanotaan, etten saa miestä; Vielä tälle tyttöselle).

Vaikka kukonlaulun ja nuoren sulhon viereltä heräämisen yhteydestä ei ole muistiinpanoa neuvokkivirressä, lisäystä tukee eri runoalueilta tallennettu, myös Lönnrotin itse kirjaama lyyrinen aihelma Uni petti, vuode voitti (vrt. V3 1054, jossa Larin Paraske kertoo kuulleensa aihelman äitinsä häissä laulamana). Aihelmassa nuori neito (joskus näkökulma on miehen) laulaa:

Kyllä kuulin, kukko laulo,
Iloitsi isännän lintu,
Vaan en voinut vielä nosta
Enkä haikennut havata;
Uni petti, vuoe voitti,
Nuori sulhonen nukutti,
Käsivarsin vaivutteli,
Petti pehmyt päänalanen.
(XIII2 3171: 1−8).

Valkeata vaalimahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 106: "Iltatöitä toimitetaan missä pärevalkialla, missä taas tulen ympärillä, joka palaa takassa eli totossa. Päreestä piti usein palanut korsi pois niistää ja uusi päre kuluneen sijaan muuttaa, takassa taas piti entisiä puita korjata ja kohennella ja välistä uusiaki lisätä. Se on semmoista vaalimista eli hoitamista, josta tässä puhutaan, ja joka aina oli nuorempain työnä." (Lna 121.)

Valkea merkitsee tässä Kalevalan säkeessä tulta. Vrt. sanan merkitys adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)
Aamuisella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan!
Konsakun kukko kerran lauloi,
110. Viel' ei toista virkkanunnavirkkaa : laulaa Katso lisääVrt. sanan yleisempi merkitys Kalevalassa: sanoa, lausua (1:65 ym.) (Turunen 1979).,
Silloin nuorten nousu-aika,
Vanhojen lepu'u-aika."

"Kun ei kukko laulakana, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 25−28 (tässä 113−120): "Selkeinä öinä aika jokseenkin tarkkaan arvattiin kuusta ja otavasta, pilvisinä ei ollut muuta ajan merkkiä, kun kukon laulu" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ei äännä isännän lintu,
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasioppi : tieto, neuvo, ohje,
Käyös ulkona usein,
Käyös kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassaoppia : tutkia, tarkkailla,
120. Tähtiä tähyämässä!"

"Konsa oikein otava,
SarvetOtavan neljä päätähteä Katso lisääVrt. sarvi-sanan muut merkitykset Kalevalassa: eläimen sarvi (20:39 ym.); sarvesta tehty puhallinsoitin, luikku (33:171); sarvesta tehty säilytysastia (15:531) (Turunen 1979; Jussila 2009). suorahan suvehensuvi : etelä Katso lisää Vrt. sanan toinen merkitys: kesä (16:84 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
PurstoOtavan kaksi ulkonevaa tähteä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kalan tai linnun pyrstö (19:363; 40:171 ym.) (Turunen 1979). perin pohjaisehenpohjainen : pohjoinen,
Silloin aikasi sinulla
Nousta luota nuoren sulhon,
Saa'asaada : lähteä jostakin paikasta viereltä verevänverevä : punakka, terveen värinen; reipas,
Saa'a tulta tuhkasista, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 35 ja 36 (tässä 127−130): "Tulen saanti kun kehnoilla tuluksilla oli vaivaloista, niin palavia hiiliä illalla maata pannessa visusti mähkittiin lieteen, jotta tuli niissä säilyisi seuraavaan aamuun ja voitaisiin päreesen puhaltaa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Aikaisemmin kekäleitä ja hehkuvia hiiliä säilytettiin siis huolellisesti peiteltyinä tuhkan seassa yön yli. Kun emäntä aamulla nousi ylös, oli hänen ensimmäisenä tehtävänään puhallella hiillosta ja kasvattaa se taas liekiksi. Tällä tavalla tuli voitiin sytyttää ilman tuluksia. (Turunen 1979: 367.)*Säkeet 127−140 / Tulen sytyttäminen

Tuvan tulisija oli naisten päivittäisissä ruuanlaitto- ja leipomistöissä keskeinen elementti. Tulen sytyttäminen miniän aamun ensimmäisenä tehtävänä on selvästi ollut vakiintunut aihelma sekä Inkerissä, Etelä- ja Raja-Karjalassa että Aunuksen Repolassa, vaikkakin harvemmin tallennettu. Lönnrotin esimerkkinä on ollut hänen Etelä-Karjalassa tallentamansa morsiamen neuvokkivirsi, jossa kehotetaan myös kullan kutkutteluun ja maanitteluun, jotta tarvikkeet sammuneen tulen uudelleensytyttämiseen saataisiin (XIII2 4695: 23−33; ks. myös IV1 202: 11−18).
Valkeata vakkasestavakkanen : lieden pohja Katso lisääVakkanen on tässä Kalevalan säkeessä runokuva, joka tarkoittaa lieden pohjaa. Vrt. sanan vakka(nen) muut merkitykset Kalevalassa: arvoesineiden kuljetus- ja säilytysväline (3:420 ym.); pienehkö kori, jauhovakka (23:252, 255 ym.); pieni astia, voivakka (29:3−4). (Turunen 1979.) Ks. jauhovakka.,
Tuli puikkohonpuikko : puunpirstale, tikku puhuasytyttää puhaltamalla
130. Lienostiveltosti, laiskasti levittämättälevittää : antaa levitä, päästää leviämään."

"Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkeata vakkasessa,
Kutkuttelekutkutella : hellästi pyydellä, suostutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kutitella (35:181) (Turunen 1979; Jussila 2009). kullaltasi,
Katkuttele Katso lisääTilapäinen soinnikuuteen liittyvä muodoste kutkuttele-sanan rinnalle (Saarimaa 1927: 39; Turunen 1979). kaunoltasikauno : (sulhasesta) kaunokainen, rakas, armas Katso lisääVrt. kauno hellittelysanana Kalevalassa myös mielitietystä, kullasta (23:486) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kauno(i) substantiivina 'koristus, koriste; korea vaate' ja adjektiivina 'kaunis' (KKS).:
""Anna tulta armaiseni,
Valkeata marjasenimarjanen : armas, rakas!""

"Saat sa piitäpii : piikivi pikkaraisen,
Tauloataula : sytytysaine, johon iskettiin piikivellä kipinä Katso lisääTaulat valmistettiin koivunkäävästä. Kääpiä pidettiin ensin lipeässä, minkä jälkeen ne kuivattiin ja hakattiin pehmeäksi. Piikivestä iskettiin tulusraudalla kipinöitä taulaan, joka hiljalleen alkoi hehkua. Taulaa käytettiin lisäksi tietäjien taikakaluna. (Turunen 1979.) takiaivan, varsin vähäisen,
Iske tuli tuikahutatuikahuttaa : leimauttaa,
140. Pärevalonlähteenä käytetty puusäle Katso lisääPärettä käytettiin valonlähteenä aina 1800-luvun lopulle asti. Päre oli ohut puusäle, joka sytytettiin tuleen ja viritettiin pihtiin, lattialla seisovaan laitteeseen. Joskus käytettiin myös kaltevassa asennossa olevaa tukea, rahkoa. Päreen huonona puolena oli savuttaminen, minkä takia jo varhain otettiin käyttöön myös kynttilöistä. (Turunen 1979.) pihtihinpihti : pärettä kannatteleva teline viritävirittää : sytyttää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: asettaa ansoja (17:45 ym.); panna alulle, tuoda ilmi (1:30); avata (1:88) (Turunen 1979).,
Lähe läävänavetta läänimähänlääniä : siivota, huolehtia navettatöistä,*Säkeet 141−160 / Kuuntele kujalla ammuuko anopin lehmä / Lääväaskareet

Lönnrot tallensi yksityiskohtaisia kotieläinten hoitoon liittyviä neuvokkijaksoja Etelä-Karjalassa. Näitä tavattiin Kalevalan ainesten keruuaikana myös Inkerin alueella ja Raja-Karjalassa (keruuajan eli 1848 jälkeen kaikilla näillä alueilla runsaasti). Aihelma, jossa morsianta kehotetaan heti varhaisen heräämisen jälkeen tarkkailemaan anopin, apen, kydyn, nadon ja joskus myös kälyn eläinten kutsuja ruokintaan, esiintyy joskus johdantona varsinaisiin ruokintaneuvoihin (XIII2 4346: 9−16; XIII2 4345: 1−4; IV1 202: 25−26).

Varsinaisia töiden kuvauksia esitetään yleisemmin (Lääväaskareet):

Katso lammas karsinoa,
Luo silmät sikoinki päällä,
Olet lehmille ojenna,
Heposelle heinät heitä,
Heinät varsoille valitse!
(XIII2 4344: 23−27).

Myös hyvä käytös eläimiä kohtaan mainitaan, usein kehotuksella olla potkimatta porsaita, joka kuitenkin yleensä sijoittuu samaan säepariin tai -kokonaisuuteen, jossa kehotetaan olla lakaisematta lapsia: "Elä lapsia lakase, / Elä sie siolle sinku, / Elä potki porsaita!" (XIII2 4344: 32−34). Lönnrotin säkeissä 151−152 käyttämät sanat leyhkeästi ja lauhkeasti löytyvät tallennetuista runoista sen sijaan vain leivän leipomisen ja kaljan laskemisen yhteydestä (II 536: 49−50). Yksittäisenä säkeenä "Leivo leipä leyhkiästi (leppiästi)" on yleinen Aunuksen Repolassa tallennetuissa neuvokkivirsissä (vrt. myös VII2 2882: 40−41). Etelä-Karjalassa ja Inkerissä leipomista kuvataan laajemminkin (ks. mm. V2 1526: 22; Leipominen).
Raavahatraavas : karja eli lehmät, sonnit ja hiehot Katso lisääKarjalan kielessä roavas 'nauta; aikaihminen, vanha ihminen; täysikasvuinen; vanhanpuoleinen; roteva, suuri' (KKS). ravitsemahan,
Ammovi anopin lehmä,
Hirnuvi apen hevoinen,
Ky'yn lehmä kytkäisevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 145 ja 146: "Tavallista oli ennen ja monin paikoin vieläki, että vaikka pere elää yhdessä leivässä, sen eri jäsenillä kuitenki on lehmiä, lampaita, hevosia ja muuta omaisuutta kullaki omalla nimellänsä" (Lna 121).

Sana kyty 'aviomiehen veli' (Turunen 1979).

Sana kytkäistä 'liikehtiä levottomasti, riuhtaista kytkyttään' (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).
Naukuvinaukua : pyytää valittaen, inisten Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (kissasta) naukua, maukua (39:107); äännellä kissaa muistuttaen (42:109) (Jussila 2009). naon vasikka
Heinän hienon heittäjäistäheittäjäinen : heittäjä, ruokkija,
Apilan ojentajaistaojentajainen : ojentaja, tarjoaja, antaja!"

"Käy kujaset kuurullasi Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 149 ja 150: "Kujat, tanhuat ja läävät usein olivat niin matalia, että niissä ei käynyt suorana kuleksiminen" (Lna 121).

Sana kuja(nen) säkeessä 'karjasuoja'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.). (Turunen 1979.)

Kuurullaan 'kyyryssä, vartalo kumarassa' (Turunen 1979; Jussila 2009).,
150. Läävät länkämöisilläsilänkämöisillä : kumarruksissa, koukistuneena Katso lisääKarjalan kielessä länkämöisilläh 'kyyryssä, kumarassa' (KKS).,
Syötä lehmät leyhkeästileppoisasti, lempeästi Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Leppyisästi" (Lna 38).,
Lammaskarja lauhkeasti,
Oletoljet Katso lisääAikaisemmin oli tavallinen käytäntö, että rukiin ja kauran olkia syötettiin lehmille syksystä kevättalveen. Poikimiskauden lähestyessä siirryttiin heinäruokintaan. (Turunen 1979.) lehmille ojenna,
Juomat vaivaistenvaivainen : lehmäraukka vasoillevasa : vasikka,
Varsoille valitut korret,
Karitsoille hienot heinät,
Eläkä sioille sinkusinkua : torua kovasanaisesti, tiuskia,
Elä potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
160. Purtilonsapurtilo : syöttöastia Katso lisääKarjalan kielessä purtilo '(syvä) lautanen' (KKS). porsahille!"

"Elä läävässä lepeä,*Säkeet 161−165 / "Elä läävässä lepeä"

Läävässä lepäilyn kielto (tai ohje) esiintyy aihelmassa Älä pyri pyllyllesi, jonka perussanoma on, ettei morsian saa laiskotella. Ainoa Kalevalan ainesten keruuajalta säilynyt tallenne on D. E. D. Europaeuksen Toksovassa muistiinpanema:

Älä pyri pyllylleisi,
Penkin päähän pitkälleisi,
Lamo lammaskarsinassa,
Lehmiläävässä lepää!
(V2 1526: 36−39).

Myöhempien tallenteiden valossa jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi, opastetaanko tekstissä olemaan lepäämättä läävässä vai nimenomaan, että jos morsiamen täytyy levätä, se tulisi tehdä läävässä eikä sisällä penkin päässä (katseiden alla). Esimerkiksi Larin Parasken runoissa esiintyy molempia vaihtoehtoja: sekä kehotuksia levätä läävässä että varoituksia, etteivät appi ja anoppi luulisi miniän lepäävän läävässä (V3 902: 1−9, (V3 902a: 1−10, V3 913: 11−24; ks. myös V2 1547: 29−34; XIII2 4308: 46−47).
Lamolamoa : lojua, loikoa, maata joutilaana lammas-karsinassalammaskarsina : lampaiden aitaus navetassa;
Kun olet läävän lääninynnä,*Säkeet 163−174 / Paluu tupaan lapsen luo*

Tämän säekokonaisuuden on Lönnrot muokannut Nurmeksessa 1832 tallentamastaan lyyrisestä laulusta, jossa nuorta miestä kehotetaan etsimään vaimoa maataloustöiden parista (VII3 4456: 16−27; Älä kihlo kirkkotiellä). Laulaja hyödyntää ensin samoja teemoja ja säkeitä, joilla morsianta opastetaan (VII3 4456: 11−19) ja esittää lopuksi persoonallisen kuvauksen kätkyessä odottavasta lapsesta.
Katsonunnakatsoa : hoitaa, pitää silmällä karjaa karjan kaiken,
Jo jouvujoutua : ennättää, ehtiä, päästä nopeasti takaisin tuolta,
Tule tuiskunalumipyryn tavoin, hyvin nopeasti tupahan!
Siell' on lapsi itkemässä,
Pieni peitettenpeite : peitto sisässä,
Eikä lausu lapsi rukka,
170. Saata kieletöinkieletön : puhumaton, ei vielä puhekykyinen sanoa,
Onko vilu, taikka nälkä,
Tahi muu tapahtumainentapahtuma, sattumus,
Ennen kun tulevi tuttu,
Kuulevi emonsa äänen."

"Vaan tupahan tullessasi*Säkeet 175−180 / Tule tuulena tupaan

Eteläisillä runoalueilla yleisessä aihelmassa morsianta opastetaan liikkumaan aamutöissään ripeästi. Aihelma rakentuu kehotussäkeestä: "Tule tuulena (kolmena / neljänä) tupahan" sekä ohjeesta kuljettaa useampia tarvikkeita kerralla mukanaan: "Tule tuulena tupahan, / ahavana saa pihaan" (VII2 2994: 129−130); "Tule 3:na tupaan: / "Luutavasta kainalossa, / Vesikappanen käessä" (XIII2 4346: 19−21); "Tule neljänä tupahan: / Tuo sie luuta, tuopa lunta, / Tuoppa halkoja vähänen (VII2 3138: 25−27).
Tule neljänä tupahan:
Vesi-kappanen käessä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 177−179: "Toimeliaat ihmiset, kun kätensä jo ovat kiinni muissa kapineissa, kokevat kainalossaan, suussaan ja seljässään kannella, mitä niihin sopii. Siksi maalla vaimot vielä kantelevat päänsäki päällä." (Lna 121.)

Sana vesikappa(nen) 'astia, jonka avulla vettä nostetaan kaivosta'. Vesikapat olivat astioita, joihin mahtui tavallisimmin 4−6 litraa vettä. Ne voitiin valmistaa joko kimpilaudasta tai vahvasta tuohesta. Väline viimeisteltiin puuvarrella, jonka avulla se laskettiin kaivoon. (Turunen 1979.)
Lehti-luutalehtiluuta : koivun oksista valmistettu luuta kainalossa,
Tuli-tikkutulitikku : valonlähteenä käytetty puusäle, päre Katso lisääÖljylamppu otettiin Suomessa ja Karjalassa käyttöön 1800-luvun lopulla. Ennen sitä valonlähteenä käytettiin palavaa pärettä. (Turunen 1979.) Ks. päre. hampahissa,
180. Itse ollet neljäntenä!"

"Ala sillatsilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) siivoella,*Säkeet 181−192 / Älä lapsia lakaise, nosta lapset laavitsalle

Joko siivoustöiden alussa tai nähtäessä lapsi lattialla, annetaan Inkerin, Etelä-Karjalan ja Pohjois- ja Raja-Karjalan alueilla yleisessä, kiteytyneessä aihelmassa ohje nostaa lapsi ylös lattialta, hoitaa ja ruokkia. Kyseessä on miehen veljen eli kydyn ja tämän vaimon (kälyn) lapsi, joka joskus mainitaan: "kyyn on lapset lattialla, / elä syrjähän sysäse, / elä viskase vihassa" (VII2 2994: 117−119; ks. myös IV1 723: 20−27). Etelä-Karjalassa voi jatkona olla säkeitä, joissa opastetaan, mitä tehdä, jos ei talossa ole leipää:

Nosta lapset laavitsalle,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipää käteen,
Vuole voita leivän päälle!
Kun ei leipeä talossa,
Anna tikkunen käteen!
(XIII2 4344: 35−40).

Lauta-lattiat la'aista, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 182: "Lautalattia, ylistyssana tuvalle. Kaikissa hökkeleissä ei ollut lautaisia lattioita." (Lna 121.)
Visko vettä lattialle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 183: "Tavallista on vieläki lakaisemaan ruvettaissa vettä (talvella lunta) lattialle ripsutella" (Lna 121).
Elä visko lapsen päälle;
Nähnet lapsen lattialla,
Jos kohta kälynki lapsi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 186: "Luonnollisesti piti itsekukin omasta lapsestansa paremmin huolta, kuin kälyn lapsesta" (Lna 121).

Sana käly 'aviomiehen veljen vaimo, oman veljen vaimo' (Jussila 2009).
Nosta lapsi lautsasellelautsanen : lautsa, penkki,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
190. Vuolevuolla : kaapia, sivellä voita Katso lisääVoita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja ainakin Varsinais-Suomessa käytettiin jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121−122). (Turunen 1979.) leivän päälle,
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunenlastu, puusta irronnut säle kätehen!"

"Kun saatsaada : ruveta, ehtiä, päästä työhön pöytien pesohon*Säkeet 193−212 / Pirtin siivous* / Mi pöly pölähtänevi

Pirtin siivousaihe on selvästi innostanut Lönnrotia, sillä hän korostaa yksityiskohtia lähdeaineistosta poikkeavalla tavalla. Matkakertomuksessaan hän kommentoikin talojen siisteyttä ja pirttien puhtautta eri alueilla usein ja yksityiskohtaisesti (mm. Niemi 1902: 151).

Kalevalan ainesten keruuaikana eteläisillä runoalueilla siivoukseen viitataan yleensä vain lyhyellä, kiteytyneellä ohjeella: "Pese pöytä, pyyhi penkit, / Sitte lattiiki lakase!" (VII2 3138: 29−30; myös mm. XIII2 4332: 6−7). Seikkaperäisempää ohjeistusta edustavat säkeet: "Visko vettä lattialle, / Pyyhi sitte pitkät penkit, / Ala la'asta lattiata" (XIII2 4335: 14−16). Tarkemmissa ohjeissa mainitaan usein jättämään joku osa: "Pese seinä, juomut heitä, / Pese lattiat, särvet heitä!" (I3 1676: 27−29; ks. Pirtin siivous ja astiain pesu; ks. myös Harva 1929: 242−245). Siivoustöihin liittyvät säkeet edeltävät yleensä välittömästi aihelmaa Älä lapsia lakaise, nosta lapset laavitsalle.

Jatkon aineksena on Vienassa, Aunuksen Repolassa ja Pohjois-Karjalan Ilomantsissa yleinen kiteytynyt aihelma Mi pöly pölähtänevi:

Mi pöly pölähtänevi,
Mi tomu tomahtanevi,
Se sie siivellä sipase,
Se sie vastalla vetele.
(I3 1667: 11−14).

Säkeille 207−212 mahdollinen inspiraation lähde löytyy yksittäisistä säkeistä Lemminkäisen virressä: "Nokia sortamahan, / Karstoja karistamahan" (I2 713: 169−170).
Viikon päästä viimeistäki,
Pese pöyät, laiat muista,
Jalkoja elä unoha,
Lautsaset vesin valele,
Seinät siivinsiipi : siivousvälineenä käytetty linnunsiipi Katso lisääLintujen siipiä käytettiin aikaisemmin siivousvälineinä pyyhkimiseen, voitelemiseen tai veden vihmomiseen. Vuokkiniemestä tieto: "Vettä oli aštiešša, šiit oli šemmonĺ šiipi, šiitä huiskutettih vettä kahem puolen – – ta molittih". (KKS.) siivoele,
Lautsat kaikki laitoinensa,
200. Seinät pitkin juomuinensajuomu : juova, rako, sauma Katso lisääKarjalan kielessä juomu 'rako, sauma (esim. kahden lattialankun tai seinähirren välissä tai seinähirressä)' (KKS).!"

"Miniin paljon kuin, sen verran kuin on pöyällä pölyä,
Mi tomua ikkunoilla,
Nepä siivellä sipaise,
Vetäisevetäistä : pyyhkäistä vesi-tukollavesitukko : pesurätti Katso lisääVesitukko on länsisuomalainen sana, jonka Lönnrot on tuonut Kalevalaan (Turunen 1979). Karjalan kielessä rättiä merkitseviä sanoja ovat puolestaan mm. vihko ja riepu (KKS).,
Etteipä tomu tomahatomahtaa : pölähtää, lennähtää, tuprahtaa,
Pöly kattohon pölähä!"

"Karista katosta karstatkarsta : kovettunut, iskostunut noki,

Noet nuoho kiukahasta,
Piäpitää muistossa : muistaa patsaspylväs tai pilari, joka sijaitsee uunin, kiviladelman tms. kulmassa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muinaisen asumuksen savupiippu (19:383); portin pylväs (26:610) (Turunen 1979). muistossasi,
210. Eläkä orsiaorsi : rakennuksen sisäpuolella sijaitseva kannatus- tai sidehirsi; vaatteiden tms. kuivaustanko unoha,
Että tuntuisi tuvaksi,
Asunnoksi arvattaisiarvata : tietää, tuntea!"

"Kuules neiti, kuin sanelen,*Säkeet 213−230 / Älä kengittä kävele − pyhät pihlajat pihalla

Vienassa vakiintunut ja myös Pohjois-Karjalan Ilomantsissa tavattu aihelma kehottaa morsianta olemaan kulkematta kengittä ja ilman päällispaitaa (sussuna). Kehotus liittyy muistutukseen pihlajan ja sen marjojen pyhyydestä, sillä pihlaja on ollut Itä-Suomessa suosittu uhripuu (Harva 1929: 240):

Morsian sisarueni,
Elä kengättä kävele,
Elä suihka sussunatta.
Pyhät on pihlajat pihalla,
Marjaset sitäi pyhemmät.
(I3 1662: 83−87).

Säe "Niitä sie kovin varaja" (I3 1710: f 32) esiintyy pihlajia koskevan varoituksen yhteydessä mutta joskus myös muissa neuvoissa (I3 1708: 192−200).

Säkeet: "mistä sulho suuttunevi, / miesi nuori vihastunevi" (VII2 2994: 137−138) liittyvät aihelmaan, jossa ohjeistetaan saattamaan vieraat vain kotipihan rajalle (ks. säkeet 423−428).

Säkeet "Nuoren miehen mieltä myöte, / Sulhasen syäntä myöte" on Karjalan Kannaksen alueella tallennettu häälauluissa morsiamen itketysaihelmassa Et osaa ovissa käydä:

Taia et taittoa pärettä
Talon tyttären tavalla,
Talon miehen mieltä myöten,
Sulhasen syäntä myöten.
(XIII2 3820; ks. myös V2 1557: 18−19).

Säkeet esiintyvät yleisesti erilaisissa nuorten elämään liittyvissä lyyrisissä aihelmissa (Neito osaa / ei osaa ommella) sekä tanssilauluissa (Tanssi nuoren miehen mieltä myöten).
Kuin sanelen, kuin puhelen!
Elä suihkisuihkia : viuhahdella Katso lisääSäkeissä "älä suihki sutsunatta, eläkä räämi rätsinättä" ilmaistaan, ettei naisen ole hyväksyttävää kulkea kotona vähissä vaatteissa, ilman paitaa ja hametta (Turunen 1979: 313). sutsunattasutsuna : karjalainen liivihame,
Eläkä räämiräämiä : näyttäytyä rivosti rätsinättärätsinä : kaksiosainen naisten paita Katso lisääRätsinän yläosa valmistettiin tavallisimmin värillisestä pumpulikankaasta, alaosa esimerkiksi palttinasta eli kaksiniitisestä pellavakankaasta. Rätsinässä oli pitkät hihat ja kauluksessa, olkakappaleissa ja helmassa punaisia ompeleita. (Turunen 1979.),
Elä liiku liinaisettaliinainen : pellavasta valmistettu huivi Katso lisääNaiset käyttivät avioliiton tunnusmerkkinä huntua, pään peittävää liinaa. Huntu laitettiin tavallisesti vaimon päähän ensimmäisen hääyön jälkeen sulhasen talossa. Huntu on ollut avioituneiden naisten päähineenä käytössä sekä Suomessa että Karjalassa. (Turunen 1979: 55.),
Elä kengättä kehajakehata : liikkua, liehua, hääriä Katso lisääKarjalan kielessä verbiä kehata, -hajan käytetään puhuttaessa ylpeästä ja riehakkaasta käyttäytymisestä (KKS).,
Tuosta sulho suuttuneisiehkä suuttuisi Katso lisääLönnrot on muodostanut Uuteen Kalevalaan vepsän kieltä jäljitellen ns. modus eventivus -tapaluokan. Lönnrotin tavoitteena oli selvittää, sopisiko tapaluokka käytettäväksi myös suomen kirjakielessä. Runossa sitä edustavat suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi. Nämä eivät kuitenkaan vastaa vepsänkielisiä muotoja. (Krohn 1896: 162.) Lönnrotin muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979: 225).

Lönnrot kommentoi säettä 219: "Suuttuneisi, harv. tavattava eventivus modus s.k. ehkä suuttuneisi. Vepsän kielestä ehkä tullut." (Lna 121.),
220. Mies nuori nuristuneisinuristua : närkästyä Katso lisääSäkeen nuristuneisi 'ehkä närkästyisi' (Turunen 1979). Runossa esiintyvät suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi ovat Lönnrotin Uuteen Kalevalaan muodostamia (Krohn 1896). Muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979). Karjalan kielessä ńurhistuo 'suutahtaa' (KKS).!"

"Noita sie kovin varaja Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 221−228: "Ajatus: miehesi suuttuneena pian ehkä käypi pihlajan oksan pihalta ja ropsii sillä sinua selkään. Se sitte koskee sitäki kovemmin jos oksalla on marjaharkkoja päässään. Sana pyhä alkuper. näyttää merkinneen jotain peljättävää, ei lähestyttävää." (Lna 121.)

Sana varata 'pelätä, olla peloissaan, varoa' (Turunen 1979).
Pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla,
Pyhät oksat pihlajissa,
Pyhät lehvät oksasilla,
Marjaiset sitäisitäkin pyhemmät,
Joilla neittä neuvotahan,
Orpoa opetetahan
Nuoren miehen mieltä myötenmielen mukaan,
230. Sulhosen syäntä myötensydäntä myöten : tunteiden, tahdon mukaan."

"Piä herkät hiiren korvat, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 147−152 (tässä 231−236): "Ole herkkä kuulemaan mitä käsketään, liukas liikunnoillesi ja nöyrä tottelemaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana herkkä tarkoittaa säkeessä valpasta (Turunen 1979).*Säkeet 231−232 / "Piä tarkat hiiren korvat, Terävät jänön jalat!"

Lönnrot on tallentanut säkeet neuvokkivirressä Vienassa (I3 1706: 79−80, ks. myös I3 1685: 37).
Terävätterävä : nopea Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: helposti leikkaava (2:258; 27:177 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). jalat jäniksen,
Niska nuori notkuttelenotkutella : taivutella, keinutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kävellä keinuen (9:47 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,*Säkeet 233−236 / Notkahuta nuoret niskat

Vienassa aihelma on kirjattu osaksi sulhasen kotiin tulon yhteydessä laulettavaa tulovirttä ja siihen kuuluvaa morsiamen neuvontaosuutta (Notkahuta nuoret niskat). Aunuksessa ja Pohjois-Karjalassa se sijoittuu osaksi morsiamen kotona laulettuja lauluja (Notkahduttele nuoret niskat). Säkeet ovat kuitenkin samat:

Nisat nuoret notkuttele,
Kagla pesty kaarruttele,
Niinkun tuores tuomen latva,
Vasta kasvava kataja.
(I3 1684: 151−154).

Kaula kaunis kaarruttelekaarrutella : taivutella,
Kuniniin kuin kasvava kataja,
Tahi tuore tuomen latva!"

"Valvoa sinun pitävi,*Säkeet 237−242 / Älä pyri pyllyllesi

Keruuaikana D. E. D. Europaeuksen kerran Toksovassa tallentamassa aihelmassa morsianta kehotetaan välttämään istumista tai makuulle asettumista tuvassa (V2 1526: 36−39). Lönnrot hyödynsi aihelmaan sisältyvät läävässä lepäämiseen liittyvät säkeet jo läävätöiden yhteydessä. Tähän lisätyt säkeet (241−242) voivat olla peräisin Pohjois-Karjalan Ilomantsissa tallennettujen tulovirsien säkeistä: "elä asetu aivinalle, elä vaivu vaattehelle" (VII2 2994: 20−21; ks. myös VII2 3023: 11−12).

Aihelma Älä pyri pyllyllesi lienee ollut hyvin paikallinen, sillä se on kirjattu lähinnä vain suppealta alueelta Karjalan Kannakselta myös Kalevalan ainesten tallentamisen jälkeisissä keruissa. Tuvassa levähtäminen on aihelmassa yksiselitteisen negatiivista, mutta aihelman jatkosäkeiden ohjeissa on myöhemmissä tallenteissa sen sijaan hajontaa (ks. tarkemmin säkeet 161−165).
Aina valvoa, varoa,
Ettet pyri pyllyllesipyrkiä pyllylle : haluta, yrittää päästä istumaan,
240. Pankon päähän pitkällesi,
Etkä vaivuvaipua : nukahtaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: painua, laskeutua alemmas (18:269; 15:53); vajota, upota (7:85); sammua (47:163); kuolla, nääntyä (36:25; 36:51); menettää mahtinsa (43:371) (Jussila 2009). vaattehillevaate : vuodevaate Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kangas (7:145–146); vaatekappale (8:6 ym.); purje (29:30; 43:16) (Turunen 1979).,
Veteleitevedellä, refl. veteleite : vetäydy, liiku laahustellen vuotehelle!"

"Kyty kynnöltä tulevi,*Säkeet 243−256 / Millä noudat ämmän, naon, kydyn, äijän mielen

Lönnrot on täydentänyt Kalevalassa Vienassa tallentamaansa aihelmaa, jonka laajimmassa toisinnossa luetellaan kyty, ukko ja akka (I3 1662: 75−81). Muissa keruuajan tallenteissa mainitaan vain kyty:

Kyty kynnöltä tulevi:
Vieminen vesiropehut,
Sama armo antaminen,
Alema kumartaminen.
(I3 1685: 30−33; ks. myös I3 1711: 84−88).

Appi aitojen panolta,
Urohosiuros : mies, miehinen mies ulko-töiltä,
Kaunosi kasen ajoltakaskenajo : kasken kaataminen,
Vieminen vesi-ropehut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 247 ja 248: "Ven. Karjalassa pesevät käsiään hyvin usein. Sitä varten siellä riippuuki ovi- taikka sivuseinällä vaskinen tahi savinen pesukannu (köyhemmissä paikoissa tuohirove) seinällä ja sen vieressä pitkä käsiliina. Varsinkin syömään ruvetessa kädet aina pitää pestä." (Lna 121.)

Sana vesiropehut 'rove, pesuvettä sisältävä tuohiastia' (Jussila 2009).
Käsi-pyyhe kantaminen,
Alahaalas kumartaminen,
250. Mieli-lausemielilause : ystävällinen puhe, kohteliaisuus lausuminen!"

"Anopp' aitasta tulevi,
Jauho-vakkajauhovakka : puinen jauhojen säilytysastia Katso lisääVakat olivat puisia säilytys- ja kuljetusastioita, jotka valmistettiin ohuesta, taivutetusta haapalaudasta tai tuohilevyistä. Vakkoja oli sekä kannellisia että kannettomia. Jauhovakka oli kooltaan pienehkö, kanneton jauhojen säilytysastia. (Turunen 1979.)

Vrt. vakka(nen) muualla Kalevalassa: arvoesineiden kuljetus- ja säilytysväline, vakka (3:420 ym.); pieni astia, voivakka (29:3−4); (runokuvana) lieden pohja (23:128, 132) (Turunen 1979). kainalossa,
Juokse vastahan pihalle,
Alaha kumarteleitekumarrella, refl. kumarteleite : kumarru,
Pyyä vakka kainalosta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 255: "Anoppia pitää sääliä kun on vanhemmalla ikäpuolella, eikä suvaita hänen jauhovakkaakaan aitasta tupaan kantavan" (Lna 121). Hän kommentoi lisäksi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 165 ja 166 (tässä 255 ja 256): "Auttele anoppiasi, ettei vanhemmalla ikäpuolella ollessansa tulisi töissä vaivaumaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Tuo tupahan vieäksesi!"

"Kun et arvata osanne,*Säkeet 257−280 / Työn kysyminen anopilta*

Tämän pitkähkön jakson keskeisenä inspiraationa ovat D. E. D. Europaeuksen Suistamolla tallentamat yksittäiset säkeet:

Oi armas anoppiseni
Ja mukoma muoriseni,
Kuinpa tässä työtä tehä?
(VII2 3139: 5−7).

Lönnrot on sommitellut johdannon ja anopin vastauksen työkuvauksineen lukuisin omin sanoin, kiteytyneitä ilmauksia hyödyntäen. Formulaisia aineksia ovat esimerkiksi "työlle työnteleminen", joka on yleinen erilaisissa runoissa, esimerkiksi Laulajan alkusanoissa: "Kun on laululle lähemä, / Virren työlle työntelemmä" (XII1 334: 1−2) sekä "hulikkojen huuhtelija", jonka Lönnrot on tallentanut Lemminkäisen virressä (I2 793: 20−21), mutta joka on yleisempi Läävämato-loitsussa (mm. I4 1637: 9).
Itsestäsiitsestään : omia aikojaan, omin neuvoin ymmärrellä,
Kullemille työlle työntyminentyöntyä : ruveta, ryhtyä,
260. Toimelle rupeaminen,
Niin tahotahtoa : pyytää, vaatia akalta tietä:
""Oi armas anoppiseni,
Kuinka tässä työt tehä'än, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263 ja 264: "Missä järjestyksessä, mihin tapaan täällä työt toimitetaan, sillä sanalaskuki sanoo: eri tupa eri tapa" (Lna 121).
Askarehet arvatahan?""

"Akka varsinheti, kohta vastoavi,
Anoppi sanan sanovi:
""Noinpa tässä työt tehä'än,
Askarehet arvatahan:
Survotahan, jauhetahan,
270. Kiven puussa kiikutahankiikkua kivenpuussa : jauhaa käsikivillä,
Vielä vettä kannetahan,
Taikinat alustetahan,
Halot tuoahan tupahan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 273: "Halot kannettiin iltasella yöksi tupaan, jotta ne aamulla olivat sekä lämmenneet ja niin paremmat sytyttää, että muuten valmiit. Pirtin lämmitäntä aamusalla oli ensimmäinen työ." (Lna 121.)
Pätsinpätsi : uuni Katso lisääKarjalan kielessä pättši 'uuni, kiuas' (KKS). lämmitä panoksilämmitäpano : lämpenemään paneminen,
Siitä leivät leivotahan,
Kakutkakku : leipä paksut paistetahan,
Astiat virutetahanviruttaa : huuhdella vedellä,
Hulikkaisethulikkainen : hulikka, matala puusta valmistettu astia huuhotahan.""

"Kun kuulit akalta työsi,
280. Anopilta askarehet,
Ota kuivehet kiveltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 281: "Jyvät aitasta tuotua olivat kosteat ja vaikeat ilman kuivattamatta jauhaa. Kuiveeksi sanotaan kaikenlaista muutaki jauhamista varten kuivatettavaa." (Lna 121.)
Sana kivi 'uuninpohja- eli arinakivi' (Turunen 1979).*Säkeet 281−300 / Jauhaminen / Älä karju kartanolla / Leipominen

Jauhamisen ja leipomisen ohjeistus on peräisin D. E. D. Europaeuksen Pohjois-Inkeristä tallentamasta morsiamen neuvokkivirrestä (V2 1526: 12−25; ks. myös V2 1544: 18−29). Nämä ohjeet ovat eteläisillä runoalueilla seikkaperäisiä, kun taas Aunuksen Repolassa tallennetuissa neuvokkivirsissä leipomiseen viitataan vain säkeellä "Nosta leipä leyhkiästi" (II 536: 49) muiden töiden ohessa. Ohjeisiin yhdistyy kehotus antaa itsensä kuulua vain työnteon äänillä: "Elä kutsu kulkullaisi, / Kalju kaglavarrellaisi, / Sie kutsu kiven kumulla" (V2 1526: 14−16; ks. myös VII2 3064: 28−31).
Kiirehi kivi-tupahankivitupa : tupa, jossa jauhinkiviä pidettiin,
Sitte sinne saatuasisaada : päästä perille, saapua, mennä,
Tultua kivi-tupahan
Elä kuku kulkullasi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 89−92 (tässä 285−288): "Jauha kiivaasti, eläkä venyttele työtä jauhorunoja laulelemalla; laulu laiskana pitääpi, virret työtä viivyttääpi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana kukkua 'laulaa, hoilata, remuta'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (käestä) äännellä, (2:230, 369 ym.). (Turunen 1979; Jussila 2009.)

Yleiskielen kurkku on itämurteissa ja karjalan kielessä äänneasussa kulkku (KKS; SMS; Turunen 1979).
Kaljukaljua : kirkua, huutaa, kiljua kaula-varrellasikaulavarsi : kaula,

Kukkuos kiven kamullakamu : jylinä, jyminä,
Lapattaisenlapattainen : jauhinkivien katto-orteen kiinnitetty tukipuu Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 288: "Lapatta on se sija, jossa käsikiven varren pää pyörii" (Lna 38). laulamalla;
Eläkä ähkeä isosti, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 289–294: "Suutuksissa ja vihoissaan ihminen tekee työnsä vastahakoisesti ja ähkäämällä. Vaikeassa työssä moni ilmanki ähkää, mutta sitä morsiamen nyt kielletään tekemästä, ettei vaan kukaan luulisi häntä vihaiseksi." (Lna 121.)

Sana ähkätä 'ähkiä, ähistä, puhista' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana isosti 'kovaäänisesti, äänekkäästi' (Jussila 2009).
290. Kiven-puussakivenpuu : käsikivien väännintanko Katso lisääKäsikivien kiertopuu, väännintanko kiinnitettiin alaosastaan pyöritettävään yläkiveen, yläosastaan puolestaan lapattaan (Jussila 2009). puhkaelepuhkaella : puhkua, ähkiä, ähistä,
Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Äissäsiäissään : vihaisena, äkäisenä Katso lisääKarjalan kielessä äkä 'suuttumus, viha; riita; aikomus; pakko' (KKS). ähkeävän,
Syämmissäsisydämissään : vihoissaan sysivänsysiä : työntää, kierittää, tyrkkiä!"

"Seulo jauhot siepottelesiepotella : pyöritellä kevyesti, ketterästi,
Kanna kannella tupahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 296: "Ulkohuoneissa, kun ei ole pöytää, seulotaan ison tiinun eli muun astian kumotulle kannelle, ja samalla kannella seuleet sitte usein kannetaan tupaanki" (Lna 121).

Karjalan kielessä kansi 'astian, esineen kansi; matala, laakeapohjainen tuohi- tai päreastia, jossa jyviä pohdettiin tai johon seulottiin jauhoja' (KKS).
Leivo leivät leppeästilempeästi, hellävaraisesti Katso lisääSuomen murteista ja inkeristä tunnetaan leppeä- sanalle merkitykset 'hyväntahtoinen, lempeä' (SMS). Karjalan kielessä leppie 'lempeä, leppoisa, hyväntuulinen; (esineestä) keveä, taipuisa; onnea tuottava' (KKS).,
Vastoavastata : alustaa, sekoittaa jauhoja taikinan juureen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ottaa vastaan vieraita (4:414); vastata lausumalla (8:121, 229 ym.) (Turunen 1979).

Leipomisen yhteydessä verbi vastata tarkoittaa jauhojen sekoittamista taikinan juuren joukkoon. Sekoittaminen voitiin suorittaa käsin tai työkalulla hämmentäen. Länsimurteissa sanalla tarkoitetaan taikinan alustamista. (Turunen 1979.) ani visustisäästeliäästi, tarkasti, taidokkaasti Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa visusti: "Tätt, granneligen, noggrannt, noga, sorgfälligt, med omtanke, hushållsaktigt, sparsamt" (Lönnrot 1874/1958). Miniän tuli siis olla leipoessaan tarkkaavainen ja huolellinen, jotta taikinasta tulisi tasainen, sekä varoa jauhojen tuhlaamista.,
Jott' ei paikoinpaikottain, epätasaisesti jauhot jäisi,
300. Toisinvain toisin paikoin, epätasaisesti selkeätselkeä : tasalaatuinen, moitteeton seokset!"

"Näet korvon kallellansa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 99 (tässä 301): "Veden loppuessa korvoa piti kallistaa, ja silloin oli aika lähteä uutta vettä noutamaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana korvo tarkoittaa kaksikorvaista puista vesiastiaa, saavia (Turunen 1979).*Säkeet 301−316 / Veden hakeminen

Veden hakuun liittyviä ohjeita tallensi Kalevalan ainesten keruuaikana vain D. E. D. Europaeus Repolassa ja Ilomantsissa (myöhemmin aihelma kirjattiin kaikilla alueilla tästä etelään). Veden haku tuli tehdä nopeasti: "Mene veelle vesselästi, Tule tuulen tsiuhkurina!" (II 536: 43−44).

Ilomantsin toisinnoissa asiaa korostetaan varoituksella, ettei saa jäädä katselemaan kaivosta omaa kuvaansa, etteivät anoppi ja appi luulisi miniän lähteneen kylään käymään (VII2 3003: 118−125; ks. myös VII2 2994: 127−133) tai ihailevan omaa kauneuttaan, kuten Lönnrotin valitsemassa versiossa:

Mennet veen kannantahan,
Elä siellä viikon viivy,
Anoppisi arvelevi,
Appesi ajattelevi
Katsovan kaivoh kauneuttais,
Verevyttäsi vetehen.
(VII2 3023: 83−88).

Ota korvonen olalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 302: "Veden kannantaan kyllä tarvittiin kaksi henkeä, mutta usein toinen jo lähtee yksinään saavi seljässä edellä ja ammentaa sen täyteen, kunnes toinenki perästä joutuu sitä sisälle kantamaan" (Lna 121).
Vesi-kappa kainalohon,
Ala astua ve'elle,
Kanna korvo kaunihisti,
Kuleta korennonkorento : vedenkannantapuu, tanko Katso lisääKorento oli hyödyllinen työkalu painavien vesisaavien kantamisessa. Esine oli noin 1,5 metriä pitkä tanko, joka oli keskiosastaan pyöreä. Päistään, jotka asettuivat kantajien olkapäille, korento oli veistetty litteäksi. Esineen keskiosassa oli poikkipuu, johon vesisaavi asetettiin rei'istään eli korvistaan roikkumaan. (Turunen 1979.) päässä,
Tule tuulenatuulen tavoin, hyvin nopeasti takaisin,
Astuos ahavanahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli lailla,
Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). veellä viipymättä,
310. Kaivolle katoamatta,
Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Kuvoasi katselevan, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 107−110 (tässä 313−316): "Peilien puutteessa tytöt katselivat muotoansa veteen; niin tekevät paikoin vieläki päätänsä somistellessa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Itseäs' ihastelevan,
Verevyyttäsi vetehen, Katso lisääSana verevyys 'punakkuus, kauneus' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 315 ja 316: "Peilejä silloin ei liene ollutkaan, jonka tähden tytöt katselivat kuvaansa ja somuuttaan veden pintaan. Sydänmaan tölleissä paikoin vieläki olen nähnyt tyttöin vesipytty edessä päätään valmistelevan." (Lna 121.)
Kauneutta kaivosehen!"

"Menet pitkälle pinollepino : tasamittaisista puista ladottu kasa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 317: "Pitkiä pinoja luetaan talon kunniaksi. Pinosta tuntematon vieläkin usein päättää talon varallisuuteen." (Lna 121.),*Säkeet 317−326 / Älä halkoja valikoi / Kun menet halkoja kantamaan

Halkojen valitsemisen aihelmasta on Lönnrotin käytössä ollut kaksi muistiinpanoa, joiden ydinsisältö liittyy samaan aspektiin kuin muissakin taloustöissä: tehtävä olisi suoritettava ripeästi. Tähän neuvotaan opastamalla, ettei tule jäädä parempia, koivuisia, halkoja valitsemaan: "Kun sie kannat halkosia, / Kanna halko haapanenki, / Elä koivuista valitse!" (VII2 2940: 8−10; ks. myös gV2 1526: 26−29).

Tämä aihelma on myöhemmin tallennettu vain samalla Kannaksen alueella kuin esimerkiksi Älä pyri pyllyllesi (säkeet 237−242). Vain Lönnrotin Liperiin merkitty tallenne VII2 2940 poikkeaa joukosta aluemerkinnän osalta.

Pohjois-Karjala on sen sijaan yleisin paikka, jossa on tallennettu jälkimmäinen halkoihin liittyvä aihelma, joka esiintyy samoissa runoissa ja noudattaa samaa formaattia kuin Veden hakeminen:

Mennet hal'on suollantah,
Elä tuolla viikon viivy!
Heitä halko hiljallensa:
Anoppisi arvelevi,
Appesi ajattelevi
Syömmissäsi sysivän,
Vihoissasi viskovasi,
Ä'issäsi ähkiväsi.
(VII2 3023: 90−97; ks. myös VII2 3003: 127−134).

Halkosien suollantahansuollanta : lappaminen, mättäminen,
Elä halkoa hyleksi,
320. Ota halko haapainenki,
Heitä halko hiljallensahiljalleen : äänettömästi, hiljaa,
Kovasti kolajamattakolata : kolistella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kolista (reestä) (10:10 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Taikka appi arveleisi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 117−120 (tässä 323−326): "Arvelisi sinua vihaiseksi ja kiukkuiseksi, jonkalaisna vaimon ei sovi olla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Anoppi ajatteleisi
Vihoissasi viskelevän,
Kiukuissa kolistelevan!"

"Kun sa astut aittasehen,*Säkeet 327−334 / Älä vie viljoja kylään

Vain muutamassa tallenteessa esiintyvä aihelma jatkaa Pohjois-Karjalan Ilomantsissa esitettyä ajatusta ripeästä toiminnasta myös viljan kannossa, etteivät anoppi ja appi arvele: "Vievän viljoja kylähän, / Viljat vievän, vihat tuovan" (VII2 3023: 98−104, VII2 3003: 115−116, 122−125).
Lähet jauhon nouantahan,
Elä aittahan asetuasettua : jäädä olemaan, viettää aikaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sijoittua, paneutua (7:229); talttua, tyyntyä (23:735) (Jussila 2009).,
330. Viivy viikon aitta-tielläaittatie : aitalle vievä tie, polku,
Taikka appi arvelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 125−128 (tässä 331−334): "Vaimoväki usein teettelee pieniä aputöitä vierailla ja palkitsee ne salaa jyvillä, jauhoilla tahi muulla tavaralla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Anoppi ajattelevi
Jauhoja jakelevasi,
Antavan kylän akoille!"

"Lähet astian pesohon,*Säkeet 335−340 / Astioiden pesu*

Tallennetuissa runoissa ei esiinny Kalevalan ainesten keruuaikaan yksityiskohtaisia astioiden pesun kuvauksia (myöhempiä tallenteita ks.: Lusikat pese, varret heitä; Pirtin siivous ja astiain pesu). Lönnrot on voinut tuottaa säkeet 335−340 inspiroituneena Vienan Kostamuksessa tallentamistaan neuvokkivirren säkeistä: "Pese kattilat, pangat heitä, / Pese seinä, juomut heitä, / Pese lattiat, särvet heitä!" (I3 1676: 27−29) sekä säkeistä Lemminkäisen virressä: " Tyttö pieni, tyhjä lapsi, / Aina astian pesiä, / Hulikkain huuhtoja" (I2 793: 19−21; ks. myös VII2 1367: 22−25). Sanat "Hulikkojen huuhtelia" esiintyvät kiinteästi osana puhuttelua loitsuaiheessa Läävämato (ks. mm. I4 1637: 9).
Hulikkojenhulikka : matala puuastia huuhtelohon,
Pese kannut korvinensakorva : puuastian kädensija, kahva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuuloelin (3:144; 7:173 ym.). Lisäksi metaforista käyttöä, esimerkiksi kosken korvalla 'kosken vierellä, juurella'. (Turunen 1979; Jussila 2009.),
Tuopit uurtehuisinensauurtehuinen : uurre Katso lisääKarjalan kielessä uurre ~ uurtehut ~ uurtiehut 'puuastian seinämiin pohjalautoja varten veistetty ura, uurre' (KKS).,
Maljat huuho, muista laiat,
340. Lusikkaiset, muista varret!"

"Lusikat piä lu'ussapitää luvussa : huolehtia, valvoa tarkasti määrää,*Säkeet 341−350 / Pidä lusikat luvussa

Huolellisuuteen opastava aihelma on olennainen osa morsiamelle annettujen neuvojen ketjussa Vienan alueella ja yleinen myös Aunuksessa sekä Pohjois- ja Raja-Karjalassa. Lönnrot on luonut kokonaisuuden yhdistäen eri alueille tyypilliset säkeet. Vienassa lusikoiden hävittäjinä esitetään koirat, kissat ja linnut: "Piä sie lusikkat luvussa, / Jott' ei koirat kokkoaisi, / Kasin pennut kanneltaisi" (I3 1662: 88−90, ks. myös mm. I3 1691: 75−78, I3 1708: 225−228). Ilomantsissa muistiinpannuissa säkeissä taas varottavia ovat aviomiehen veljen ja sisaren lapset:

Piä lusikkas luvussa,
Astiasi arvelussa!
Paljon on pieniä natoja,
Äiän pieniä kytyjä,
Lusikkais levittelevi,
Astiais hajottelevi.
(VII2 3023: 119−124, ks. myös VII2 3003: 136−142).

Astiasi arvelussaarvelu : lasku, luku,
Ettei koirat kollottele, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 343–346: "Epäsiivoisessa talossa astiat ajelehtivat lattialla kissain, koirain ja kanain jaloissa, jotka ruuan jäännöksiä etsiessä kuljettavat niitä mihin milloinkn, taikka pitelevät lapset niitä kalusinansa" (Lna 121).

Sanan kollotella merkitys Kalevalassa: viedä, korjata talteen, kantaa laahustaen (Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä kollohtoa 'korjata talteen, kerätä, kokoilla, hamuta, haalia, hankkia' (KKS).
Kasitkasi : kissa noita kannattele,
Linnut liioin liikuttele,
Lapset laittele levälle;
Kyll' on lapsia kylässä,
Paljo päitä pienoisia,
Jotka kannut kanteleisi,
350. Lusikat levitteleisi!"

"Ilta-saunan saapuessasaapua : valmistua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla (6:62; 7:294 ym.) (Turunen 1979).*Säkeet 351−370 / Saunavalmistelut*

Ohjeet saunan valmisteluun on Lönnrot punonut Kalevalaan erilaisia sauna-aiheisia aineksia yhdistellen. Apen ja anopin arveluihin hän soveltaa samaa kaavaa kuin edellä esitetyissä aihelmissa (mm. Veden hakeminen ja Kun menet halkoja kantamaan). Säkeet: "Saunan lautojen lamooja, / Penkin päihen piehtaroia" on Lönnrot lainannut Etelä-Karjalassa tallentamastaan lyyrisestä laulusta (XIII2 3984: 6−7; Vietiin meiltä vihainen piika).

Saunan lämmittäminen ja vastojen hautominen ovat keskeisiä aiheita Häälauluihin kuuluvassa Kylyvirressä, jossa sulhasta valmistellaan morsiamen noutoon kylvettämällä (vastaavasti myös eeppiset sankarit, kuten Ilmarinen ja Lemminkäinen, valmistautuvat matkalle pyytämällä äitiä tai sisarta lämmittämään saunan):

Hauoin vastan valmeheksi
Metisen kiven nenässä.
Käskin sulhon kylpemähän:
"Mene, sulho, kylpemähän,
Kylve, sulho, kyllältäsi,
Vala vettä vallaltasi.
(VII2 2821: 9−14).

Vastaavat säkeet esiintyvät myös eeppisessä runotyypissä Sulhonsa kylvettäjä (mm. V1 178: 18−23) sekä monilla alueilla tunnetussa kehtolaulussa Poika miulle miniän tuopi, jossa äiti toivoo pojan tuovan miniän saunan lämmittäjäksi ja vastan hautojaksi:

Poikanen miniän tuopi,
Saapi saunan lämmittäjän:
Mee, isäntä, kylpemäh,
Mää, emäntä, kylpemäh!
(XIII2 5795: 3−6).

H. A. Reinholmin Pohjois-Inkerin Lempaalassa tallentamissa toisinnoissa äidin toiveajatus jatkuu ironiseen sävyyn säkeillä, jotka kertovat veden olevan kantamatta ja vastojen oksien hakematta (V2 1807: 8−16, V2 1808: 24−30). Olisiko tämä innoittanut Lönnrotia tuottamaan ohjeet siitä, kuinka miniän tulisi ihannetilanteessa toimia?
Veet vetele, vastat kanna, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 352: "Tarkoittaa talvista aikaa, jona saunavesi vedetään kelkalla ja vastat säilytyspaikastaan, ei tarvitse muuta kuin sieltä saunaan kantaa. Kesäsaikana tarvitsisi sanoa: 've'et kanna, vastat taita'." (Lna 121.)
Hauo vastat valmihiksi
Saunahan savuttomahan
Ilman viikon viipymättä,
Saunahan katoamatta,
Taikka appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Saunan lauoillalaudat : lauteet Katso lisääSana lauta tarkoittaa karjalan kielessä monikkomuotoisena saunan lauteita (KKS). lamovan,
360. Penkin päässä piehtaroivan!"

"Kun tulet tupahan tuolta,
Käske appi kylpemähän: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 362–370: "Äkäiset vaimot välistä ovat pitkät ajat sanaa hiiskahtamatta. Semmoiseksi ei pitäisi ruveta, vaan saunan jouduttua kauniisti käskeä appea ja muita miehiä kylpemään, ei odottaa, kunnes itsestään arvaisivat mennä." (Lna 121.)
""Oi on armas appiseni,

Jo on sauna joutununnajoutua : valmistua,
Veet ve'etty, vastat saatusaada : hankkia; tehdä, valmistaa,
Kaikki lautaset la'aistu,
Mene kylve kyllältäsikyllältä : kylliksi,
Valeleitevalella, refl. valeleite : valele, huuhtele itsesi vallaltasivallalta : mielin määrin, halun mukaan,
Itse lienen löylyn lyöjä,
370. Alla lautojen asunenasua : oleskella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: olla, pysyä (9:348); elää, käyttäytyä (17:166; 31:206) (Turunen 1979).!""

"Kun tulevi kehruu-aikakehruuaika : aika, jolloin lankaa kehrättiin Katso lisääKehruuseen sopiva aika oli tavallisesti myöhäissyksystä tai alkutalvesta, jolloin pellavat oli ehditty puhdistaa. Pellavan lisäksi lankaa kehrättiin villasta. Kehrääminen suoritettiin muiden askareiden lomassa. (Turunen 1979.),*Säkeet 371−376 / Ei kysy kynsiä kylältä

Kiteytynyt aihelma on Kalevalan ainesten keruuaikana tallennettu Pohjois-Karjalassa lyyrisessä aihelmassa Ei ollut emoni kuin nykyiset naiset (VII2 2672: 10−16; VII2 2758: 1−12) sekä kerran neuvokkivirren lopussa minämuotoisena lausuntona "En käy kynsiä kylästä, / Tointa toisesta talosta, / Oppia oven takoa" (VII2 3138: 50−52). Aihelma löytyy myös Gottlundin kirjaamana (VI1 589: 3−5; Vanhemmat neuvovat poikaansa naima-asioissa).

Aihelma ei liitykään morsiamen neuvontaan vaan siinä kehutaan äitiä tai morsianta vertaamalla heidän emännän valmiuksiaan "nykyisiin" neitoihin, jotka "käyvät kynsiä kylästä, piitä pirran naapurista, tointa toisesta talosta" (VII2 2758: 10−12).
Kankahan kuonta-aika,
Käy elä kynsiä kylästä, Katso lisääKäydä kynsiä kylästä 'hankkia kädentaitoja vierailta ihmisiltä' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 373−376: "Toimettomalla emännällä kankaan asetuksessa on paljo puuhaa. Välistä ei ole sopivaa pistää, välistä ei osaa itse kangasta alulle panna, vaan täytyy muita avuksi hakea." (Lna 121.)
Oppia ojan takoa,
Tointatoimi : kyky, oppi, taito toisesta talosta,
Pirranpirta : kangaspuiden osa, kaide piitäpii : työvälineen piikki, haara, hammas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: piikivi (23:137; 43:109) (Turunen 1979).

Kalevalassa pirran piit (myös 44:19, 20, 33) olivat kovapintaisia tai metallista valmistettuja säleitä, joiden lomitse loimilangat kulkivat. Pii-sanaa käytetään Kalevalassa myös toisen työkalun yhteydessä, ks. haravan piit (15:202, 208, 209; 44:19 ym.). (Turunen 1979.) vierahalta!"

"Itse langat kehräele, Katso lisää Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 131 ja 132 (tässä 377 ja 378): "Toimeton emäntä kankaan asetukseen ja kudontaan usein hankkii apua kylästä; sinä elä kehräytä ja kudotuta kankaitasi vierailla ihmisillä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.*Säkeet 377−386 / Tytön käsityötaidon ylistys / Kotona emo opetti kutomaan

Ompelu- ja kankaankudontataidot ovat olleet tärkeitä naimaikäisten tyttöjen taitoja arvioitaessa. Inkerissä ja Etelä-Karjalassa ne ovat yleisiä aiheita myös naimakelpoisuuden puolesta (tai sitä vastaan) argumentoivissa lyyrisissä lauluissa (ks. myös Neito osaa / ei osaa ommella; En minä tikata taida). Koska näiden taitojen synnyssä äidin opetuksella on olennainen rooli, ei ohjeistusta kankaankudontaan löydy neuvokkivirsistä. Lönnrot onkin tässä hyödyntänyt Etelä-Karjalassa ja Inkerissä kirjattuja lyyrisiä aihelmia, joissa keskeistä on nimenomaan äidiltä saatu opetus (XIII2 4220: 4−9; IV1 194: 6−10, IV1 327: 4−10; V2 802: 4−9).
Omin hyppysin kutehetkude : kankaan poikittaissuuntainen lanka,
Langat laita lievempäisetlievempäinen : löyhemmin kehrätty, vähäkierteisempi Katso lisääKarjalan kielessä lievä-sanalla on langasta, solmusta, siteestä, kankaasta puhuttaessa merkitys 'höllä, löyhä' (KKS).,
380. Rihmat aina kierempäiset; Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 380 ja 381: "Villainen kangas aina tulee tasaisempaa ja vanuu paremmin, kun kuteet ovat lieviä, liinainen tulee lujempaa, kun rihmat ovat hyvin kierretyitä" (Lna 121).

Kalevalassa kierä-sana merkitsee adjektiivina ja langoista puhuen tiukasti kierrettyä, kovaksi punottua. Vrt. sanan merkitys substantiivina: kiiltävä jäänpinta (22:162; 24:360). (Turunen 1979.)
Keri kiinteä keränen,
Viipsinpuulleviipsinpuu : lankojen vyyhtiämiskehikko Katso lisääKarjalan kielessä viipsinpuu 'vyyhdinpuu' ja viipsie 'keriä vyyhdelle, vyyhdetä' (KKS). viskaele,
Suvakollesuvakko : kangaspuiden osa, loimitukki Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kangastukki; loimikäärinpuu" (Lna 38). suorittelesuoritella : oikoa, kammata, suoristaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laitella, panna kuntoon (46:235 ym.); soitella (kannelta), näppäillä (40:299) (Jussila 2009).,
Kanikania : järjestää, pujotella, suoria Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: valmistaa, viimeistellä, somistaa (6:39) (Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä sana kanie 'somistaa, sievistää; valmistaa' (KKS). siitä kangaspuille;
Iske pirta piukkeastitiiviisti, lujasti, tiukasti,
Nosta niiet notkeasti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 386: "Polkimia kangaspuissa ensi alussa ei ollut, vaan niidet nostettiin käsillä. Sen teki joko kutoja itse eli joku apulainen." (Lna 121.)

Sana niisi 'kangaspuun määrämittainen lankasilmukka, joka nostaa ja laskee loimilankoja' (Jussila 2009).
Kuo sarka-kauhtanaisetsarkakauhtanainen : sarkakankaasta valmistettu pitkä päällystakki Katso lisääKarjalassa käytetyt kauhtanat olivat yleensä väriltään valkoisia. Hihansuihin ym. tehtiin monesti punaisesta ja keltaisesta villalangasta koristuksia. Kauhtanoita käytettiin pisimpään Etelä-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa mutta melko pitkään myös Pohjois-Karjalan alueella. (Turunen 1979: 110.)

Sarka oli villalangoista kudottua, kaksiniitistä kangasta, joka vanutettiin huopamaiseksi. Samantapaista kangasta on osattu valmistaa Skandinavian alueella jo myöhäisellä rautakaudella. Suomessa 1500-luvulla valmistettua sarkakangasta tiedetään viedyn ainakin Ruotsiin, Tallinnaan ja Riikaan. Sarkakankaalla voitiin maksaa veroja, ja sitä käytettiin muutenkin maksuvälineenä. (Turunen 1979: 297.),*Säkeet 387−392 / Hanki villaiset hamoset yhen villan kylkyestä*

Lönnrot on muistiinpannut kosintarunossa Vienan Latvajärvellä (ilman tietoa laulajasta) säkeet: "Äiön orpana opetti, / Laati villaista hametta / Yhestä villan kylestä" (I1 557: 26−28) sekä säkeen "Yhen villan kylkyöstä" samassa kylässä (nimettynä) Arhippa Perttusen Sammon taonta -runossa (I1 54: 103, 155, 203; ks. myös Lönnrotin Mehiläisessä 1837 julkaisema teksti I2 1057: 83−87).

Lisäksi Lönnrot on käyttänyt aineistona Vienassa patvaskan eli hääneuvotteluissa ja -seremoniassa sulhasen edustajana toimineen miehen ylistykseen käytettyjä säkeitä. Kyseiset uuheen ja lampaaseen liittyvät säkeet vaikuttavat laulajan persoonalliselta lisäykseltä muuten kiteytyneessä kuvastossa:

Ompa meiän patvaskalla
Ussakka utunen vyöllä
15 Kesä-uuhen untuvista,
Talvi lampahan takuista,
Se on Kuuttarin kutoma
Päivättären kesreämä
(I3 1710: c13−18).

Hanki villaiset hamoset
Yhen villanvilla : keritty, koossa pysyvä villa Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kerittynä yhdessä koossa pysyvä lampaan villa, ei eri tukkuihin jakoutunut, niinkuin villa keritsemisen jälkeen onki ennenkun se sitte revitään erilleen" (Lna 123). kylkyestäkyljyt : villatukko Katso lisääMorsiamen tuli valmistaa mahdollisimman paljon lankaa vähäisestä villamäärästä, mihin säe viittaa (Turunen 1979).,
390. Talvi-lampahantalvilammas : yli talven pidettävä lammas takuista,
Karvoista kevät-karitsankevätkaritsa : keväällä syntynyt karitsa,
Kesä-uuhenkesäuuhi : kesän aikana keritty emälammas untuvista!"

"Kuules siitä, kuin sanelen,*Säkeet 393−412 / Oluen valmistus*

Oluen valmistus kuuluu emännän tehtäviin eikä miniälle, joten ohjeistus oluenkeittoon ei kuulu neuvokkivirteen. Sen sijaan aihe tuo esiin Lönnrotin kattavia etnografisen kuvauksen tavoitteita.

Kehotus tehdä maltaista makujuomaa on peräisin eeppisestä runotyypistä Vesitieltä pilviin viety neito, jossa neito ohjeistaa häntä etsimään tullutta isäänsä tai äitiään tekemään olutta: "Tee sie otrista olutta, / Makuvettä maltasista, / Tuo sie pilville pikari" (IV1 30: 21−24). Runossa on yleensä vain ohje; joskus lisänä on selitys, että neito näin pääsisi irti pilvistä (mm. IV1 358: 19−23).

Mahdottomuuskuva "Keitä otroista olutta / Yhen otraisen jyvästä" taas on samasta Lönnrotin tallentamasta runosta, josta on peräisin myös yllä oleva (säkeet 387−392) ohje villaisen hameen tekoon "yhestä villan kylestä" (I1 557: 30−31).

Konkreettiset ohjeet ohrien imeltämiseen ja siihen, ettei saisi antaa kissan istua ituja eikä tulisi pelätä susia öisellä saunatiellä, ovat peräisin hääseremoniaan kuuluvasta Emännän ylistyksestä (ks. etenkin VII2 3157: 17−28, VII2 3155: 15−23; VI1 731: 5−19). Aihelma on yleinen Ilomantsissa mutta on tallennettu myös muualla.
Vielä kerran kertoelen!
Keitä ohraiset oluet, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 395 ja 396: "Olut muinaisina aikoina oli hyvin tavallinen joka talossa. Paloviina sen sitte saattoi vähempään arvoon. Nyt näyttää, kun rupeaisi olut taas valtaansa muistelemaan." (Lna 121.)

Olut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.)
Makujuomatmakujuoma : maukas juoma maltahiset
Yhen ohraisen jyvästä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 397 ja 398: "Elä menetä maltaita ylellisesti. Kuvallinen lausunto." (Lna 121.)
Puolen puun on poltakseltapoltas : poltettava tai poltettu erä, polttokerta!"

"Kun sa ohria imellät,
400. Maustelet maltahia,
Elä koukulla kohenna, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 401 ja 402: "Laiskat, huolettomat vaimot, kun katsoivat rasittavaksi kumarruksissa olla ja käsillänsä maltaita käännellä, tekivät sen puun karahkalla" (Lna 121).
Kärrykselläkärrys : oksainen puu, karahka Katso lisääSuomen murteista on joitakin tietoja sanasta kärrys merkityksessä 'heinän kuivatukseen tms. käytettävä oksantynkäinen seiväs' (SMS). Vepsän kielessä kärbuz 'oksainen puu' (Turunen 1979). käännyttele,
Aina kourilla kohenna,
Kämmenillä käännyttele,
Käypä saunassa usein,
Elä anna iun paheta,
Kissan istua ituja,
Kasin maata maltahia,
Eläkä sure susia, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 409 ja 410: "Saunat välistä olivat kaukana talosta rannalla tahi muun veden lähistöllä. Talvisaikoina kyllä yksinäisillä paikoilla piti öisinä aikoina susiaki peljätä, jotka suurissa laumoissa kulkien toisinaan hätyyttelivät ihmisiäki." (Lna 121.)
410. Pelkeä metsän petoja
Saunahan Katso lisääSuomalaiset ovat käyttäneet saunaa monessa eri tilanteessa: saunassa on paitsi kylvetty myös synnytetty ja tehty erilaisia askareita. Kalevalassakin rakennuksen käyttötarkoitus vaihtelee, sillä se esiintyy niin synnytyspaikkana (35:295–362), pellavien puhdistuspaikkana (23:620) kuin maltaiden valmistuksen yhteydessäkin (myös 25:543−562; 35:313−314). Useimmiten saunaa käytetään kuitenkin totutusti puhdistautumiseen ja kylpemiseen (4:411, 413; 18:278 ym.). (Turunen 1979.) samotessasi,
Kesken yötä käyessäsi!"

"Kun konsajoskus tulevi vieras,*Säkeet 413−428 / Vieraiden kohtelu*

Lönnrot näyttäisi tuottaneen itse ohjeet vierasvarasta ja vieraiden istuttamisesta ja viihdyttämisestä. Säilyneissä muistiinpanoissa vain vieraan saattamiseen liittyvät säkeet on tallennettu Ilomantsissa osana morsiamen neuvokkivirttä:

elä vie vierasta pihalle
ulommaksi sillan päitä,
mistä sulho suuttunevi,
miesi nuori vihastunevi
(VII2 2994: 135−138, vrt. myös VII2 2976: 14−16).

Ellös vierasta vihatko,
Ainapa hyvä talonen
Piti vierahan varojavieraan varat : vierasta varten varatut ruokatarpeet,
Liikojaliika : ylimääräinen liha-murujalihamuru : liharuoka Katso lisääKarjalan kielessä muru 'muru, palanen, kappale; ruoka, ateria' (KKS).,
Kaunihia kakkaroitakakkara : puurolla täytetty leivonnainen, pannukakku Katso lisääKakkara oli ohut leivonnainen, sultsinan kuori, joka valmistettiin notkeasta ruisjauhotaikinasta. Aterioidessa sen päälle levitettiin puuroa. Kakkara-sanalla voitiin tarkoittaa myös tietyistä raaka-aineista valmistettua pannukakkua. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kakkara-sana ruoasta puhuttaessa 'ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku, jolle myös voitiin levittää puuroa; ohut kauraleipä; leipätaikinasta ohueksi kaulittu kakku' (KKS).!"

"Käske vieras istumahan,
420. Lausuttelelausutella : puhutella, haastella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tiedustella, pyytää vastausta (7:239 ym.); pyytää lupaa (23:432) (Turunen 1979). laaskavastikohteliaasti, ystävällisesti Katso lisääKarjalan kielessä loaskava 'antelias, ystävällinen, kohtelias' (KKS).,
Syötä vierasta sanoilla, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 181 ja 182 (tässä 421 ja 422): "Vieläki tavallinen sananlasku; huvittele vierasta sievillä puheilla, kunnes ruoka saadaan valmiiksi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Kunnes keitto kerkeävikeritä : ehtiä, ennättää valmistua!"

"Taas kun lähtevi talosta,
Jäähyväiset jättelevi,
Ellös viekö vierastasi Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 185−188 (tässä 425−428): "Elä kohtele liian ystävällisesti" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ulko-puolelle ovea,
Tuosta sulho suuttuneisi,
Kaunosi kamaltuneisikamaltua : muuttua kamalaksi, synkistyä Katso lisääSäkeen kamaltuneisi 'ehkä synkistyisi' . Runossa esiintyvät suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi ovat Lönnrotin Uuteen Kalevalaan muodostamia (Krohn 1896). Muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979: 225).!"

"Kun kerran halu tulevi*Säkeet 429−432 / Kysytellen käy kylässä

Jakson ytimenä ovat säkeet "Kysytellen käy kylässä, Lausutellen naapurissa!" (V2 1524: 1−2), jotka D. E. D. Europaeus tallensi Kalevalan ainesten keruuajan puitteissa kerran Keltossa (myöhemmissä tallenteissa aihelma Kysytellen käy kylässä on ollut Inkerissä ja Etelä-Karjalassa yleinen).

Aihelma edustaa eteläisille runoalueille tyypillistä formulaisen ilmaisun monikäyttöisyyttä: säepari toteutuu samankaltaisena mutta eri persoonassa ja moduksessa myös morsiamen itketyslauluissa: "Kun oot ison kotona, / Kysymätä käyt kylällä, / Lausumatta lattialla" (XIII2 3778: 11−13; Kysymättä kävit kylässä) sekä miniän lauluissa (Kysymättä kävin kylässä, nyt kysytellen). Molemmissa verrataan eroa neidon asemassa lapsuuden kodissa ja miniänä sulhasen kodissa − ensimmäisessä ennakoiden ja jälkimmäisessä toteutuneena.
430. Käyä itsesi kylässä,
Kysytellen käy kylässä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 191 ja 192 (tässä 431 ja 432): "Lupaa kysyen, ei itsevaltaisesti" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Verbi kysytellä 'pyytää, kysyä lupa'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kysellä (38:185). (Jussila 2009.)
Lausutellenlausutella : pyytää lupaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: puhutella, haastatella (7:192 ym.); tiedustella, pyytää vastausta (7:239) (Turunen 1979). vierahissa;
Sitte siellä ollessasi*Säkeet 433−446 / Sano aina annettavan

Aihelma on yleinen Inkerissä ja Etelä-Karjalassa. Edellä oleva luvan pyytäminen kylässä käyntiin ja anopista hyvän puhuminen eivät yleensä yhdisty neuvokkivirsissä, mutta näin on lyhyessä runossa (V2 1524: 1−4), jonka pohjalta Lönnrot on todennäköisesti yhdistänyt aiheet Kalevalassakin. Aihelmassa neuvotaan morsianta sanomaan kylällä anopin aina antavan voita, vaikka sitä saisi vain kerran kesässä ja senkin edellistalvista. Lönnrot on hiukan laventanut muuten lähes sanatarkasti toistamaansa Etelä-Karjalassa muistiinpanemaansa runoa (XIII2 4371: 5−10; ks. myös mm. XIII2 3806: 8−13, XIII2 4335: 23−32).
Piäpitää : kertoa, puhua taitavattaitava : kekseliäs, nokkela tarinat,
Elä sie kotia moiti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 435: "Sanalasku: kotoansa koiraki kiittää, ja toinen: paha lintu pesänsä hieroo" (Lna 121).
Alennaalentaa : halventaa Katso lisääSanan konkreettinen alkumerkitys: painaa alemmaksi. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: riisua (14:140 ym.); vähentää laulumahtia (21:346); surmata (27:76). (Turunen 1979.) anoppiasi!"

"Kysyvät kylän miniät,
Tahi muut kyläisetkyläinen : vieras naiset:

""Antoiko anoppi voita,
440. Kuin ennen emo kotona?""
Ellös konsanakoskaan, milloinkaan sanoko:
""Ei anna anoppi voita!""
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 202 (tässä 444): "Runsaasti ja isoissa lohkareissa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana kapusta 'puusta valmistettu kauha' (Turunen 1979).
Jos kerran kesässä saanet,
Senki toisen talvellistatalvellinen : edellisen talven aikainen!"

"Kuules vielä, kuin sanelen,*Säkeet 447−478 / Emon vaivat / Kolmea en unohda / Emon unohtaminen / Emoa älä unohda

Lönnrot lopettaa morsiamen neuvokkivirsijakson neuvoon olla unohtamatta äitiä. Inkerissä ja Etelä-Karjalassa teema on suosittu lyyrisissä lauluissa, joissa käsitellään vanhempien ja lasten suhteita. Kalevalan ainesten keruuaikana Lönnrot on tallentanut aihelmat myös neuvokkivirsissä vatjalaisilla (IV3 Vatja 4606, IV3 Vatja 4622, IV3 Vatja 4625, ks. myös IV3 Vatja 4599), mutta Kalevalan säkeet ovat suomenkielisistä lyyrisistä runoista.

Keruuajan tallenteissa aihelmia Emon vaivat ja Emon unohtaminen edeltää usein aihelma Kolmea en unohda: "Kaikki muut unet unohan, / Kaikki laulut lakkaelen, / Emoistani en unoha". Emon vaivat kuvaa konkreettisesti äidin vaivoja lasta synnyttäessä ja vauvaa hoitaessa (mm. IV1 314: 6−15; XIII2 4365: 1−9). Aihelmat Emon unohtaminen (lyriikassa) ja Emoa älä unohda (neuvokkivirsissä) varoittavat äitinsä unohtajaa Tuonelassa odottavasta maksun hetkestä: "Se elköön manalle mänkö, / Avosilmin tuonelahan. / Kova on kosto tuonelassa" (V1 1110: 1−15; IV1 85: 5−12; V2 1235: 1−14).
Kerran toisen kertoelen!
Kun menet talosta tästä,
450. Tulet toisehen talohon,
Emoa elä unoha, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 451 ja 452: "Suomalainenki kansa muinen piti vanhoja ja erittäinki vanhempiansa suuressa kunniassa. Nykyaikoina siitä kauniista tavasta ei enää aina tavata jälkiäkään." (Lna 121.) Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 209 ja 210 (tässä 451 ja 452): "Paljo paremmin, kun nyky-aikoina kaikin paikoin on tapana, kunnioittivat lapset muinoin vanhempiansa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Masentelemasennella : lannistaa maammoasi!
Emopa sinun elätti,
Imetti ihanat rinnat Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 216 (tässä 454): "Menetti ihanuutensa sinun hyväksesi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ihanasta itsestänsä,
Valkeastavalkea : vaalea, vaaleaverinen; puhdas varrestansa,
Monet yöt unetta vietti,
Monet atriatatria : ateria, ruokailu unohti
Tuuvitellessa sinua,
460. Vaaliessa pienoistansa."

"Ken emon unohtanevi,
Maammonsa masentanevi,
Elköhön ManalleMana : Manala, kuolleiden olinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Ks. Tuonela. menkö,
Hyvän tunnontunto : omatunto Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: mieli, halu (8:225 ym.); mielenlaatu (26:735) (Turunen 1979). TuonelahanTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.)

Ks. Manala.,
Manalassa on maksosovitus Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: korvaus, hinta (3:351) (Jussila 2009). tuhmapaha, ilkeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyhmä, taitamaton, osaamaton (14:41; 23:549; 47:99 ym.); raskas, ikävä, haikea (24:141; 37:17) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kova kosto Tuonelassa
Emonsa unohtajalle,
Maammonsa masentajalle,
Tuonen tyttäret toruvat Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 469−478: "Yli monen heimolaiskansansa oli Suomalaisilla joku hämäräinen tieto toisestakin elämästä. Wäin. 16:401−412 sanoi Tuonelassa pahoin eläneille pahan palkan maksettavan. Tässä taas toruttavan. Muuten tuonelan elämää kuvataan melkein samallaiseksi kun tätä maan päälistäkin elämää." (Lna 121.)

Tuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.)
470. Manan neiet riitelevät:
""Kuinka sie emon unohit,
Oman maammosi masensit,
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut
Sauna-maassasaunamaa : saunan maalattia maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Synnytellessä sinua,
Katalaistakatalainen : kelvoton, kurja, onneton kantaessa!""

Olipa akka lattialla,*Säkeet 479−484 / Vanha akka alkaa kertoa elämäntarinaansa

Pääosin morsiamen neuvokkivirsien aihelmista koostuvan osion jälkeen Lönnrot jatkaa runoa 23 lyyrisillä valituslauluilla kuvitteellisen vanhan kulkuriakan sanomana. Johdantosäkeet ovat Lönnrotin tekemät.
480. Akka vanha vaippa päällä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 480: "Vanha onneton akka asetetaan tässä kuvaamaan onnetonta avioelämää, sillä ei katsottu hyväksi semmoistakaan salassa pitää" (Lna 121).

Vaippa 'hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: makuupeitto (35:185 ym.). (Jussila 2009.)
Kylän kynnysten käviä,kylän kynnysten kävijä : pitkin kylää jatkuvasti juoksenteleva, alituinen vierailija Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 481 ja 482: "Kerjääjä, mieronkulkulainen, joka tietelee eli kyselee tietä kylästä toiseen" (Lna 121).
Mieronmiero : kyläkunta, maailma teien tieteliä,
Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui ja lateliladella: (kuvaannollisesti) lasketella lauluja, puhella, haastella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58). Vrt. sana myös erehdyksessä alkusoinnun aiheuttamana sanan maella tilalla (16:295–296). (Turunen 1979.):
"Kukko lauloi kullallensa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 485−850: "Miniän virsi" (Lna 38). Lisäksi hän kommentoi säkeitä 485−488: "Kaikki yksin kukot ja variksetki löytävät armaansa, minä yksin olen ilman" (Lna 121).*Säkeet 485−494 / Kukko lauloi kullalleen / Ei minun laulella pitäis

Jakson alussa on Lönnrotin muistiinpanema lyhyt lastenruno (XIII2 6058: 1−4). Lönnrot jatkaa itse muokkaamiensa säkein ja muuntamalla käänteisiksi yleiset huoliaiheen aloitussäkeet: "Ei miun laulamaan pitäisi, / Ei ilota kelpajaisi" (IV1 665: 11−13). Nämä alkusäkeet johdattavat moniin erilaisiin huolilauluaiheisiin (ks. mm. Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin).
Kanan lapsi kaunollensakauno : (mielitietystä) kaunokainen, rakas, armas Katso lisääVrt. kauno miellittelysanana Kalevalassa myös sulhasesta (23:134, 246, 648 ym.) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.),
Varis lauloi vaahto-kuullavaahtokuu : helmikuun ja maaliskuun kohdille ajoittuva kevätkuukausi Katso lisääVaahtokuu on ollut kansanrunoissa mahlakuun eli maaliskuun synonyymi. Ajanjaksoon liitettiin monia erilaisia uskomuksia: jos vaahtokuu esimerkiksi alkoi lauhkeana, tulisi keväästä lämmin. Toteamus "vaahtokuu varikset tuopi" oli aikoinaan yleisesti tunnettu. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi sanaa: "Maaliskuu, mahalakuu, alkava 20 päivä helmikuuta (vanhan luvun jälkeen, s.o. 4 p. maaliskuuta" (Lna 123). Sanakirjassaan Lönnrot kommentoi sanaa seuraavasti: "Snömånad, räknad från 20 februari till 20 mars, då hankikuu vidtog; kun w. alkaa nuoskalla ja lauhkealla ilmalla, tulee lämmin ja hyväinen kevät, etenki jos hankikuulla on samanlainen alku" (Lönnrot 1874/1958).,
Kevät-kuullakevätkuu : maalis- ja huhtikuun paikkeille ajoittuva kevätkuukausi keikuttelikeikutella : laulaa heiluttaen kehoaan laulun tahdissa;
Minun lauloa pitäisi,
490. Heiän olla laulamatta,
Heill' on kultansa kotona,
Aina luona armahansa,
Minä kullatoinkullaton : rakasta, armasta vailla oleva, koitoinkoditon,
Ajan kaiken armahatoinarmaaton : raukkautta vaille jäänyt."

"Kuules sisko, kuin sanelen!*Säkeet 495−500 / Älä nouda miehen mieltä

Säkeiden lähtökohtana on Lönnrotin Etelä-Karjalassa muistiinpanema kokonaisuus (XIII2 4414: 1−16), jossa neuvokkivirren alkuasetelmaan yhdistyy pahan miehen kuvaus. Runo on mahdollisesti antanut kehyksen Kalevalan runon 23 loppupuolen sisällölle. Runon alkusäkeet ovat kuten neuvokkivirressä ja se jatkuu kehotuksella: "Elä noua miehen mieltä, / Miehen mieltä, kiurun kieltä, / Niinkuin mie polonen nouin" (XIII2 4414: 4−6).

Tämä runon alku sekä kertovat säkeet: "Lihat ostin, leivät ostin. / Kalat ostin kaikenlaiset, / Voit ostin, tupakat ostin" esiintyvät tietyillä alueilla eeppisessä runotyypissä Annikaisen virsi (keruuajan tallenteita esim. IV1 72: 7−19, IV1 445: 5−15; V1 2: 1−10; VII2 934: 8−22. VII2 934).

Neuvokkivirren osana D. E. D. Europaeus tallensi Repolassa 1848 (myöhemmin harvakseltaan kirjattu myös muualla) päinvastaisen neuvon eli nimenomaan noudattaa sulhon mieltä välttääkseen pahoinpitelyä (Sulhon mielen noudattaminen):

Noua mieli nuoren miehen,
Ykoti hyvän urohon,
Jott ei käy kämmen korvillesi,
20 Sinisemä silmäs alla.
(II 512: 17−20).

Kun menetki miehelähän,
Elä nouanoutaa : noudattaa, totella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hakea (10:95 ym.); etsiä (22:512); tulla hakemaan (27:387 ym.) (Turunen 1979). miehen mieltä,
Kuin minä poloinen nouin,
Miehen mieltä, kiurun Katso lisääHäärunoissa on verrattu puheliasta, kaiken parhain päin selittävää ihmistä laulavaiseen kiuruun (Turunen 1979). kieltä,
500. Suurensuuri : (pilkallisesti) uhkea, oivallinen sulhoni syäntä!"

"Olin kukka ollessani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 501–518: "Koko joukko kuvallisia nimityksiä, jotka muistuttavat muinaissuomalaisten ihannetunnosta, kukka ihanuudesta ja koreudesta, vesa nuoruudesta ja notkeudesta, ympynen samasta, mesimarja suloudesta, kulta loistavuudesta ja kallisarvoisuudesta, tavi, lakla ja vesilintu tasaudesta, siveydestä ja hienoihoisuudesta, vaapukka poskien punasta, verevyydestä ja muhkeudesta" (Lna 121). Lönnrotin luettelemia kasvien ja lintujen nimityksiä käytettiin hellitellen nuoresta naisesta.*Säkeet 501−518 / Ison kotona ja toiselassa

Inkerissä, Etelä-Karjalassa ja Pohjois- ja Raja-Karjalassa hyvin suositussa lyyrisessä aihelmassa miniä vertaa oloaan entisessä kasvukodissaan ja miehelässä erilaisten metaforien kautta. Kotona hän oli esimerkiksi kukkanen, mansikka, mesimarja, sirkkunen, tavi, koppelo tai veden kalanen isälle, äidille, veljelle ja sisarelle. Aihelma jatkuu usein esitellen erilaisia haukkumanimiä, joilla häntä kutsutaan miehen kotona (Tytön lempinimet ja/tai miniän haukkumanimet), tai muilla valitus- ja huoliaiheilla (ks. mm. V2 665: 1−4, V2 666: 1−13; VII2 1977: 1−5, VII2 2446: 1−16, VII2 2495: 1−8; XIII1 2627: 1−4).

Lönnrot jatkaa Kalevalassa säekokonaisuutta vielä mukaillen yksittäistä säeparia: "Hersu hiekka rantasille, / Keikku multa kennäillä" (XIII2 4479: 13−14) sekä tuottamalla lisäsäkeitä, joiden esikuvana voi olla H. A. Reinholmin Sakkolassa kirjaama aihelma (Käki jos olisin):

Kui me käkö olisi,
Oisi lintu laulavaine,
Kukkuisi joka petäjän,
Joka latvan laulelisin.
(XIII1 1998: 5−8).

Kasvaessani kanerva,
Vesa nuori noustessani,
Ympynennuppu, verso; (metaforisesti) nuori neito Katso lisääMuoto ympynen lienee alkusoinnun aiheuttama ja liittyy sanaan umpunen 'lehden, kukan silmu' (Niemi 1919: 89; Saarimaa 1927: 40–41; Turunen 1979). Lönnrot kommentoi sanaa sanakirjassaan seuraavasti: "Späd telning, skott; ung, växande flicka (impinen)" (Lönnrot 1874/1958). yletessäni,
Mesimarja mainittaissamainita : nimittää, puhutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: lausua, kertoa (43:329) (Jussila 2009).,
Kulta kuiskuteltaessa,
Tavivesilintu; (metaforisesti) nuori neito taattoni pihoilla,
Laklavillihanhi; (metaforisesti) neito maammon lattioilla,
Vesilintu veikonveikko : veli luona,
510. Sirkkunenpeippo- tai varpuslintu; (metaforisesti) neito sisaren luona;
Kävin kukkana kujilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 511: "Kun kukka koreana ja huolettomana" (Lna 121).
Vaapukkanavaapukka : vadelma Katso lisääHäärunoissa ja lyyrisissä runoissa vadelma, marja ja perhonen ovat tiheästi toistuvia vertauskuvia nuorille neidoille. vainiolla,
Hersuin hiekka-rantasilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 513: "Hiekkarantoja pidettiin aina paremmassa arvossa, kuin muita mutaisia, kivisiä ja heinäisiä rantoja" (Lna 121).

Sana hersua 'liikehtiä kevyesti' (Turunen 1979). Suomen murteista on joitakin tietoja sanan merkityksistä 'kulkea, ravata edestakaisin; koreilla, hienostella' (SMS). Karjalan Uhtualla hersuo 'herrastella, komeilla' (KKS).
Keikuin kukka-kunnahillakukkakunnas : kukkia kasvava kumpu,
Laulelin jokaisen lakson,
Joka kummun kukkuelinkukkuella : laulella,

Lehot leikkiä pitelinpidellä leikkiä : leikkiä, kisailla,
Ahot ainoistaainoinen : alituinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen (22:186); kultainen, kallis, armas (14:32; 19:100 ym.); ikimuistettava (3:188) (Turunen 1979). iloa."

"Suunälkä, ruokahalu veti revonrepo : kettu Katso lisääKs. Lönnrotin kommentti koskien repo-sanaa runon 22 säkeessä 225: "Petollisen, viekkaan miehen" (Lna 121).

"Suu veti revon ritahan" on osa sananlaskua ja liittyy tilanteeseen, jossa oma halu vetää ihmisen vaaraan (Turunen 1979: 279). ritahanrita : loukkupyydys,*Säkeet 519−526 / Suu saattaa suen ritahan / Vesille venehen mieli, naisen miehelään

Lönnrot kokosi runojen ohella sananlaskuja, joita hyödynsi varsinkin Kantelettaressa mutta myös Kalevalassa (Kaukonen 1989: 43). Tässä erilaisista säepareista sekä omista säkeistä kokoonpantu jakso nojaa kahteen sananlaskurunoon, joiden avulla perustellaan neidon elämän vääjäämätön kulku:

Käypä viisaskin vipuhun
Hullu huhtoopi sivute
Suu saattaa suen ritahan
Kieli kärpän lautasehen
(IX2 320: 18−21; ks. myös VI1 343: 16−19).

Vetehen on venosen mieli
Tervasiltai teloilta,
Neion mieli miehelähän
Korkeistai ko'ista.
(VII2 1820: 10−13; ks. myös I1 640: 3−6; XV 175: 1−4, XV 592: 1−4).

520. Kielinälkä, ruokahalu kärpän lautasehenkärpänlautanen : pyyntiloukku, sadin Katso lisääKärpänlautaa käytettiin aikoinaan paitsi kärppien myös oravien pyydystämiseen. Saalis houkuteltiin sisälle ansaan syötin avulla. (Turunen 1979.),
Mieli neien miehelähän,
Tapamieliteko Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tottumus (9:270; 22:107 ym.) (Turunen 1979). toisehen talohon;
Niinpä neiti luotunaki,
Tytär tuuviteltunaki Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 524: "Muistuttaa soutulauluista, joissa tyttölasta tavallisesti toivotettiin kasvavan ja pian miehelle joutuvan" (Lna 121).
Miniäksi miehelähän,
Orjaksiorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääMiniän osaa verrataan häälauluissa orjan kovaan kohtaloon.

Orja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). anoppelahan."

"Jou'uin marja muille maille,*Säkeet 527−534 / Vieraalle maalle joutunut / Jouduin puola purtavaksi

Kalevalan säkeet ovat tässä vain pienin muutoksin suoraan D. E. D. Europaeuksen 1848 Venjoella tallentamasta runosta (IV1 442: 1−10). Runon alkusäkeet (1−4) edustavat lyyrisissä huoli-, orpo- ja kulkurunoissa yleistä johdantoaihelmaa Vieraalle maalle joutunut, jossa todetaan vieraalle maalle joutuminen erilaisin kiteytynein ilmaisuin, kuten: "Jouvuin marja maille muille, / Tuomi toisille vesille" (IV1 442: 3−4) tai "Vierin maalle vieraalle, / Tulin tuntemattomalle" (XIII1 2327: 4−5). Vienassa aihelma esiintyy pääosin epiikan yhteydessä Väinämöisen valituksena tämän vastatessa Pohjolan emännän kysymykseen: "Jo uin maille vierahille, / Äkki ouoille oville" (I1 54: 88−89; ks. myös I4 1250: 3−4).

Runon IV1 442 jatkona (5−10) on ilmeisen paikallinen aihelma Jouduin puola purtavaksi, joka kertoo pahojen sanojen kohteena olosta (Laulut pahoista sanoista). Myös harvalukuiset myöhemmät muistiinpanot aihelmasta ovat Keski-Inkerin kylistä.
Tuomi toisille vesille,
Jou'uin puolapuolukka Katso lisääKarjalan kielessä puola merkitsee puolukkaa; lisäksi sitä käytetään lapsen hellittelysanana (KKS). purtavaksi,
530. Mansikka manattavaksi,
Joka puu puri minua,
Joka leppä leikkaeli,
Joka koivu koiskaelikoiskaella : moittia, soimata, torua,
Joka haapa haukkaeli."

"Naitihin ma miehelähän,*Säkeet 535−560 / Sanottiin täällä olevan / Tupa on kuudella tuella

Häälaulujen rituaalisiin ylistys- ja pilkkalauluihin kuuluvassa aihelmassa kerrotaan sulhasen puolen kehuneen talonsa rikkautta morsianta kosittaessa, mutta morsiamen saavuttua taloon lupaukset todetaan tyhjiksi. Runo jatkuu kurjuuden kuvauksilla, yleensä aihelmalla Yks on kyyttö kytkyessä tai Tupa on kuudella tuella, kuten Lönnrotin versiossa. Yhden Ilomantsissa tallennetun runon (VII2 3077) alussa mainitaan, että pilkka-aihetta ovat laulaneet kaasot morsiamen saapuessa sulhasen kotiin, ja toisaalla (XII1 380) aihe on nimetty anopin vastaukseksi. Kuvatut rikkaudet esiintyvät myös aiheissa, joissa tosiasiallisesti ylistetään sulhasta tai kysellään tämän aikaansaannoksia (On kekoja kerittypäitä, purnu puituja jyviä).

Pilkkaruno on tavattu Inkerin eteläisiä osia lukuun ottamatta kaikilla runoalueilla, ja se toistuu eri alueilla hyvin samantapaisena. Lönnrotilla on ollut käytössään useita muistiinpanoja alkaen Gananderin tallenteesta Pohjois-Pohjanmaalla (XII1 380). Kalevalaan säkeitä on poimittu etenkin Pohjois-Karjalan, Etelä-Karjalan ja Vienan teksteistä (ks. mm. I3 1764: 1−11, I3 1765: 1−9; VII2 3077: 1−29; XIII2 4565: 1−10).

Lönnrot ei ole ottanut Kalevalaan lainkaan eläin-aiheita, jotka ovat näissä kehnojen olojen kuvauksissa yleisiä. Hän hyödyntää säkeitä aihelmasta Tupa on kuudella tuella (XIII2 4565: 7−10) ja jatkaa tästä mukaillen vain Pohjois- ja Raja-Karjalassa tallennettua sulhasen ylistysaihelmaa: "Onkos tei'än sulhasella / Purnu puituja jyviä, / Purnu toinen puimatonta?" (VII2 2932: 35−37); "Ompa meiän sulhollamme" - "sata saatuja rahoja, sata toinen saamatonta" (VII2 3047: 1−5; ks. myös VII2 3044: 1−5; On kekoja kerittypäitä, purnu puituja jyviä).
Vietihin anoppelahan,
Sanottihin siell' olevan,
Neittä sinne naitaessa,
Kuusi kuusista tupoa,
540. Kaksin kerroin kammariakamari : asuinhuone, vierashuone,
Aho-vieretahovieri : ahon reuna aitta-mainaaittamaa : aittojen sijaintipaikka,
Kuja-vieretkujavieri : kujan reunusta Katso lisääKalevalassa kuja on rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.) tai karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149 ym.) (Turunen 1979). kukka-maina,
Oja-vieretojavieri : ojan reuna ohra-maina,
Kangas-vieretkangasvieri : kangasmetsän reunama kaura-maina,
Purnutpurnu : säilytyskuoppa, joka on kaivettu ojantörmään tai penkereeseen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kiinteä laatikko, jossa säilytettiin viljaa (10:419, 420 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). puitua eloaelo : korjattu vilja Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS).,
Toiset purnut puitavia,
Sata saatuja rahoja,
Sata toinen saatavia." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 548: "Myytävää tavaraa toisen sadan eestä" (Lna 121).

"Sainpasaada : ehtiä tehdä jotakin, saada jotakin tehdyksi tuhmataitamaton, osaamaton Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: paha (9:71; 23:465 ym.); raskas, ikävä, haikea (24:141; 37:17) (Turunen 1979; Jussila 2009). tulleheksitulla : tulla miehelään sopimaan naimisiinmenosta,
550. Kälköajattelematon, tyhmä, älytön raukka Katso lisääLönnrot kommentoi sanakirjassaan kälkö-sanaa seuraavasti: "Rådlös menniska, eländig, ringa, tanklös, enfaldig stackare (kälkkö)" (Lönnrot 1874/1958). Sana tarkoittaa siten neuvotonta, ajattelematonta, typerää ja yksinkertaista ressukkaa. kättä lyöneheksilyödä kättä : vahvistaa avioliittosopimus kättelemällä,
Tupa oli kuuella tuella, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 551 ja 552: "Koko tupa ei seisonut kohdallaan ilman tu'itta ja varaseipäittä" (Lna 121).
Seitsemällä seipähällä,
Ahot täynnä armotuutta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 553−556: "Ahoilla, lehoissa, kujalla ja metsissä, sanalla sanoen kaikissa paikoissa en tavannut kun armottomuutta, lemmettömyyttä, huolia ja mielipahoja" (Lna 121).

Sana armotuus 'säälimättömyys, armottomuus' (Turunen 1979; Jussila 2009).
Lehot täynnä lemmetyyttälemmetyys : rakkaudettomuus, kylmyys,
Kujat kurjan huoliani,
Metsät mieliä pahoja,
Purnut puitua vihoa,
Toiset purnut puimatointa,
Sata saatuja sanoja,
560. Sata toinen saatavia." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 560: "Samoin valmiina ja käsillä, kuin rahat myytävässä tavarassa" (Lna 121).

"En mä tuostana totellut,*Säkeet 561−576 / Oven suussa ouvot silmät, kierot keskilattialla

Morsiamen itketyslauluihin kuuluva aihelma on muistiinpantu Kalevalan ainesten keruuaikana etenkin Etelä- sekä Pohjois- ja Raja-Karjalassa. Aihelma kiteyttää morsiamen (oletettavasti) sulhasen kodissa kohtaaman vihamielisen tunnelman yleensä kolmella säkeellä: "Oven suuss' on ouot silmät, / kierot keskilattialla, / perässä peri vihaset" (VII2 2947: 15−17; ks. myös mm. V2 1340: 9−11; XIII2 3800: 28−30, XIII2 3780: 40−42).

Lönnrot on ottanut Kalevalaan säkeet Pielisjärvellä 1828 kirjaamastaan runosta (VII2 2947: 10−20). Siinä esittäjä laventaa aihetta persoonallisella alulla sekä lisäämällä loppuun kiteytyneet säkeet, jotka kuvaavat miniän laulussa anoppia: "Kun minkä sanan sanoo, / Tuli suusta suihkuaa, / Kipunat alta kielen" (XIII1 2365: 5−7; ks. myös mm. XV 203: 5−7; Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna).
Koinkokea : kokeilla, yrittää kuuluna asua,
Tuolla toivoin kunniata,
Tuolla lempeä tavoitin:
Tulen tuomalla tupahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 565: "Puiden tupaan kannannalla ja valkean tekemällä" (Lna 121).
Pään päretten poimennalla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 566: "Niistelin huolellisesti palaneet karret päreistä aamu- ja iltapuhteilla" (Lna 121). Hiiltynyt, palanut puu piti poistaa päreestä, jotta se palaisi taas kirkkaasti ja toisi valoa tupaan.

Sana poimenta 'poimiminen' (Turunen 1979).
Pieksin otsani ovehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 567 ja 568: "Hyöriessäni en aina ennättänyt kumartaitakkaan tarpeeksi ovessa, vaan kolhasin pääni pihtipuoliseen. Ovet olivat mataloita, ettei niistä sopinut suorana kulkemaan." (Lna 121.)
Pääni pihtipuolisehenpihtipuolinen : oviaukon pysty reunapuu,
Oven suuss' on ouot silmät,
570. Kaihatkaiha : pahansuopa, tyly silmät karsinassa,
Kierot keski-lattialla,
Perässä peri vihaisetperivihainen : erittäin vihainen Katso lisääPeri- etuliitteenä muuallakin Kalevalassa: peri-isäntä 'haltiaolento, joka kuuluu maanväkeen' (17:262) (Turunen 1979).;
Tuli suusta tuikahuvituikahua : välkkyä, leimuta, säihkyä,
Kekälehet kielen alta,
Ilkeän isännän suusta,
Alta kielen armottoman."

"En mä tuostana totellut,*Säkeet 577−588 / Pyysin kurja kunniaa

Jakson lähteenä on Lönnrotin Etelä-Karjalassa tallentama säekokonaisuus, jonka aiheena on se, ettei miniä saa kunniaa kovasta työstään huolimatta (XIII1 2422: 14−19). Lönnrot on alustanut aihelmaa omin säkein. Keskeiset säkeet "Pyysin kurja kunniaa − "Saant en kurja kunniaista" on kirjattu etenkin Inkerissä (ks. mm. IV1 153: 18−19; V2 2440: 8−10; Pyysin kurja kunniaa).

Aihelman näkökulma on joko miniän tai orjan, mikä on alueella yleistä. Loppuun Lönnrot onkin muokannut lisäsäkeet samanaiheisesta orjan laulusta: "Vaikka vuoret vierittäisin, / Somerikot sorruttasin, / Kalliot kahen jakasin" (VII2 3175: 23−25).
Koin kuitenkin eleä,
Olla aina alla armon,
580. Sekä nöyrä neuvottava;
Hyppäsin jänön jaloilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 581 ja 582: "Liikuin kuin jänis joutuisasti ja kuin kärppä keveästi ja vikkelästi" (Lna 121).
Kävin kärpän kämmenillä,
Panin turkan myöhän maata, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 583 ja 584: "Niin myöhän, kuin turkkainen ja niin varhain, kuin vaivainen. Köyhäin ja vaivaisten, joiden oli työllänsä eläminen, täytyi nousta varhain aamulla ja asettua myöhän illalla." (Lna 121.)

Sana turkan 'pahuksen, turkasen' ja myöhän 'myöhään, myöhäiseen' (Jussila 2009).
Nousin vaivaisenkauhean, onnettoman, surullisen Katso lisääVaivainen tässä vahvistussanana. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vammainen, rampa (20:565 ym.); kurja, raukka (9:319 ym.); onneton, poloinen (29:553 ym.). (Jussila 2009.) varahin;
Saanut en kurja kunniata,
Leinosurullinen, onneton Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Vähäonninen" (Lna 38). Lisäksi hän kommentoi sanakirjassaan sanaa adjektiivina: "Sorgsen, bedröfvad; olycklig" (Lönnrot 1874/1958).

Karjalan kielessä leina ~ leinä substantiivina 'mielipaha, suru; puute, kurjuus' ja adjektiivina 'surullinen' (KKS). lempeä tavannut,
Vaikka vuoret vierettäisinvierettää : vierittää, vyöryttää sijoiltaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laulella vapaasti (20:2, 4); refl. laittautua, heittäytyä (41:50) (Turunen 1979).,
Kalliot kahakahtia, kahteen osaan panisin."

"Suotta survoin suuret jauhot,*Säkeet 589−600 / Miniän ja anopin jauhot* / "Usein minä utuinen"

Säkeet ovat Lönnrotin tallentamasta miniän runosta, jossa on varioitu formulaisia säkeitä: "Penkki, pankko, pöytänäni, / Kapusta lusikkanani" vertaamalla omaa ja anopin osaa (VI1 629: 4−12). Formula toistuu muutaman kerran Pohjois- ja Raja-Karjalassa kirjatussa aihelmassa Huono osa annetaan - luut lihoista (VII2 1418: 10−13, VII2 2530: 1−5). Jälkimmäisessä tallenteessa on myös Lönnrotin jatkona käyttämät säkeet: "Usein utunen miniä / Miniänä ollessaan, / Miniänä miehelässä" (VII2 2530: 9−11).

Säe "Usein minä utuinen" tai "Usein minun utusen" on tallennettu Kalevalan ainesten keruuaikana Pohjois-Karjalan Ilomantsissa erilaisissa lyyrisissä lauluissa, joissa laulaja kuvaa matalaa mieltään tai oloaan pahojen sanojen ja väkivallan kohteena (VII2 2017: 1−2; VII2 2245: 1−15, VII2 2928: 27−35).
590. Kiusanturhaan, hyödyttömästi karkeat karistinkaristaa : seuloa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudotella, varistaa (23:207); riisua (14:138) (Jussila 2009).
Syöä ankaran anopin,
Tuli-kulkuntulikulkku : tulikurkkuinen, ankarasanainen Katso lisääSana tulikulkku esiintyy usein juomisen tai voimakkaan, suorastaan kurkkua polttavan janon kuvausten yhteydessä; toisinaan se tarkoittaa pahaa noitaa. Kalevalassa sana tavataan ilkeän ja pahan anopin kertosanana (tässä) ja lisäksi tulisen ja pahan kotkan epiteettinä (26:474). (Turunen 1979.) kuiskaella

Päässä pitkän pinta-pöyänpintapöytä : hongan eli männyn pintakerroksesta valmistettu pöytä,
Kulta-laiastakultalaita : laidoiltaan kultakoristeinen kupista;
Itse söin miniä raukka,
Apoin jauhoja kiveltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 596 ja 597: "Kuvaus kerjäläisten ja muiden ylenkatsottuin syömäsijasta ja neuvoista" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi kiveltä-sanaa: "Jauhinkiveltä, s.o. jauhaissani" (Lna 123).

Kalevalassa appaa 'syödä tai juoda ahneesti' (Turunen 1979).
Liesi-pankkoliesipankko : uuninsuun edessä ja sivuilla sijaitseva kiviladelma pöytänäni,
Kapusta lusikkanani."

"Usein minä utuinensurullinen, onneton Katso lisääUtu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä, pehmeä' (KKS).

Lönnrot määrittelee sanakirjassaan (1874/1958) utuisen ihmisen seuraavasti: "arm, bedröfva flicka" [kurja, surullinen tyttö]; "omrogsfull, ömhjärtat moder" [huolellinen, rakastava äiti].

Runoissa utuisella eri merkityksiä: surullinen (VII2 2531; XIII2 5899); hämärä, savuinen: "Lämmitä utuinen kyly, / Sausuta simainen sauna" (I1 439: 58−59; ks. myös I4 1746); sumuinen, hämärä ilma (III3 2634; XIII1 999). Ks. häärunoissa "Päällä on paita palttinainen, / Se on Kuuttaren kutoma, / Sihen haljakka sininen, / Siitä ussakka utuinen" (I3 1662: 53−56; ks. utuinen vyö: I3 1677, I3 1686, I3 1701).
600. Miniänä miehelässä
Kannoin suolta sammalia,*Säkeet 601−604 / Morsiamella on köyhä koti

Lönnrot on tallentanut tämän persoonallisen säekokonaisuuden Etelä-Karjalassa morsiamen pilkka-aiheena. Morsiamen väitetään runossa saaneen paremmat olot uudessa kodissa, ja kasvukodin köyhyyttä kuvataan:

Kuin olit omassa koissais,
Kannot suolta sammalia,
Noita leivoit leiväkseis,
Vesikappanen käessä,
Tuota ryypit ryypikseis,
Suolakopsaa koputit,
Katsoit kaalin tähteitä.
XIII2 3805: 7−13).

Noita leivoin leiväkseni,
Vettä kaivosta kapallakappa : veden nostamiseen käytetty, puuvarteen kiinnitetty astia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vanha astiamitta, jota käytettiin erilaisen kuivan tavaran mittaamiseen (21:104; 24:183 ym.) (Turunen 1979).,
Tuota ryypin ryypykseni,
Sininiin kauan söin kaloja kalkionneton, poloinen Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kovaosainen" (Lna 38).

Kansanrunoissa myös kalkinen 'kurja, poloinen, kovaosainen', joka saattaa liittyä viron sanaan kalk 'resuinen, huonoissa vaatteissa oleva lapsi' (SSA1 s.v. kalkinen).,*Säkeet 605−614 / Sinne söin kaloja kalki / En saanut sitä kaloa

Säkeissä 605−608 esitetty vertausrakenne löytyy Lönnrotin muistiinpanoista ilman aluetietoa (XV 568: 1−4). Lönnrot on kirjannut nelisäkeen sananlaskuna (Suomen Kansan Sananlaskuja N:o 5369, 1−4; ks. Kaukonen 1956: 194). Runojen lisäksi Lönnrot keräsi myös sananlaskuja ja julkaisi ne 1842. Hän kommentoi teoksessa runojen ja sananlaskujen läheisiä yhteyksiä (Lönnrot 1981: 8).

Rakenne sini − kuni, myös sinis − kunis (tai kunnes) on yleinen sananlaskuissa mutta myös runoissa. Se esiintyy kiteytyneenä ilmaisuna muun muassa häälauluissa morsiamen päätä pantaessa: "Sinis huiskit huolellisna, / Kunis huiskit hunnullisna" (XIII2 4695: 5−6; Kun huiskit hunnutonna, huiskit huoletonna). Eeppisessä runotyypissä Saaren neidot rakenne laventuu kahdeksi vastinpariksi: "Sini itki saaren immet" − "Kun ei purjepuu näkynyt" / "Sini itki Kaukomieli, / Kun ei saaren maa näkyyvi" (I2 759: 257−273).

Lisäsäkeet ovat lyyrisestä Vaimon laulusta, jonka säkeitä: "En saanut sitä kaloa, / Joka päälleni pätöisi, / Kerrakseni kelpoaisi" (VII2 1860: 3−5; myös VII2 1861: 1−7) Lönnrot on hyödyntänyt ilman niiden metaforista merkitystä (sopivan puolison löytäminen), joka on selvempi Kalevalan ainesten keruuta myöhemmissä tallenteissa (V2 1508: 1−5; ks. myös V2 1399: 3−7). Aihelmassa En saanut sitä kaloa esiintyvät johdantosäkeet: "Kesät kontuu kokosin, / Talvet väännin taikon vartta" (VII2 1860: 1−2, VII2 1862: 1−2) Lönnrot on siirtänyt temaattiseksi sillaksi seuraavaan, työntekoon liittyvään jaksoon.
Sini koitokurja, raukka, parka kuorehiakuore : pieni lohensukuinen kala,
Kunikuin, niin kauan kuin notkuin nuotta-puillanuottapuu : kalanpyydyksen eli nuotan talaspuut Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Nuottapuilla s.o. nuotta-uluilla, nuottakelalla" (Lna 121).

Talaspuut olivat nuottakodassa eli nuottien kuivattamiseen tarkoitetussa katoksessa sijaitsevia poikkipuita tai orsia. Nuotat asetettiin niiden varaan kuivumaan. (Saarimaa 1927: 66; Turunen 1979.),
Keikuin keskellä venettä,
En saanut sitä kaloa
610. Anoppini antamasta,
Joka päiväksi päteisipäteä : riittää, olla kylliksi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kelvata, sopia (9:399; 11:13 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kerraksensakerrakseen : yhdeksi kerraksi kelpoaisi."

"Kesät kontujakontu : karjaeläinten rehu Katso lisääKarjalan kielessä kontu-sanalla on merkitykset 'koti, tila, talo, asumus; tilus, pelto; heinät, lehdekset, apurehut' (KKS). keräsin,
Talvet väännin taikontaikko : monipiikkinen väline, talikko vartta,
Niinkuin muinenkimuinen : muinoin, ennen vanhaan, jo aikoja sitten kasakkapalkollinen, renki Katso lisääSana kasakka suomen murteissa ja karjalassa 'venäläinen ratsusotilas'; lisäksi sanalle tunnetaan merkitys 'renki, päiväläinen' (SSA1 s.v. kasakka).,*Säkeet 615−626 / Huono osa annetaan - luut lihoista / Ei uskottu uupuvani

Miniän sosiaalinen asema muistuttaa monesti orjan asemaa, minkä laulajat myös sanallistavat joskus, kuten säkeissä "Miniänä miehelässä, / Orjana anoppilassa" (VII2 2530: 11−12). Yllä olevissa säkeissä Lönnrot kokosi yhteen laulajien säkeitä kuvaamaan huonomman ruuan syömistä ja tässä jaksossa puolestaan on kyseessä kovimpien töiden tekeminen: "Se minulle annettiin: / Riihestä rivein riusa, / Rannalta ravein karttu" (VII2 2530: 6−8). Lönnrotin Enossa tallentamassa runossa molemmat aihelman Huono osa annetaan - luut lihoista sisältävät huonon osan ilmaisut yhdistyvät yksilöityyn uupumisen kuvaukseen (VII2 1854: 9−21).
Eli orja palkkalainenpalkan edestä työtä tekevä Katso lisääVarhaisen keskiaikaisen yhteiskunnan alimpaan kerrokseen kuuluivat orjat ja palkkalaiset. Heidän alapuolellaan olivat ainoastaan varattomat, vammautuneet, sairaat, kerjäläiset, kiertolaiset jne. Eriarvoisuus kuvastuu palkollislaitoksen aikana käytetyssä tavassa, jossa esimerkiksi köyhät olivat velvollisia suostumaan vuosipalvelukseen rangaistuksen uhalla. Vapaita olivat ainoastaan taloudellisesti itsenäiset ihmiset. (Turunen 1979.);
Ainapa anoppelassa
Tuo minulle työnnettihin
Riihestä riveinriveä : painava, jykevä, vankka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ripeä, nopsa, voimakkaasti iskevä (3:362) (Turunen 1979; Jussila 2009). riusaviljanpuintiväline Katso lisääRiusa oli Itä-Suomessa käytetty viljanpuintiväline. Työkalu koostui varresta sekä siihen nahkahihnalla tai tapilla kiinnitetystä lyömäosasta. (Saarimaa 1927: 41; Turunen 1979.),
620. Saunasta jykeinjykeä : kookas, järeä, raskas loukkupellavan ja hampun puhdistamiseen käytetty laite Katso lisääLoukku koostui jykevästä aluspuusta ja liikkuvasta päällyspuusta, joiden väliin kuivatut pellavat tms. asetettiin loukuttaessa (Turunen 1979). Loukuttaminen suoritettiin tavallisesti saunassa tai sen eteishuoneessa, joissa loukkuja myös säilytettiin (Niemi 1910: 90).,
Rannalta raveinravea : suuri, raskas karttupesunuija Katso lisääKartut olivat noin 30−40 cm pitkiä puunuijia, joilla keitettyjä vaatteita lyötiin. Karttuaminen tehtiin mieluiten kesällä sopivalla rantapaikalla, talvella sen sijaan avannon liepeillä. (Turunen 1979.)

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puukalikka (23:704; 50:107) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Suurin taikko tanhuastatanhua : karjakatos tai -piha,
Ei uskottu uupuvani,
Ei varattu vaipuvanivaipua : väsyä, uupua, riutua,
Vaikka uupuivat urohot,
Vaipuivat hevoisen varsat."

"Niin minä piloinenraukka, poloinen, kovaosainen piikanuori tyttö, neito; palvelustyttö Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito; neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.)*Säkeet 627−632 / "Tein työtä työn ajalla, Väännin hartion väellä"

Säekokonaisuus on Lönnrotin Etelä-Karjalassa tallentamasta miniän runosta (XIII3 8149: 5−10). Formulainen säepari "Tein työtä työn ajalla, Väännin hartion väellä" liittyy joskus aihelmaan Miniän palkka - orjan palkka, jossa miniä toteaa orjankin olevan häntä paremmassa asemassa.
Tein työtä työn ajalla,
Väänninvääntää : tehdä raskasta työtä, raataa hartion väellähartian väellä : hartiavoimin, voimiensa takaa;
630. Annas tulla toisen aian,
Jo tulehen tuomittihin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 631: "Osottaa vanhaa tapaa, pahantekiät tulessa polttaa" (Lna 121).
Sense : paholainen Katso lisääPronomini se on tässä paholaista tarkoittava eufenismi eli kiertoilmaus (Genetz 1901: 17; Niemi 1910: 80; Saarimaa 1927: 41).

Loitsuissa sanottiin välillä "sen kätehen käskettihin", kun ei haluttu mainita Hiiden eli paholaisen nimeä (Niemi 1910: 90). kätehenkäteen : jonkin omaksi, haltuun käskettihin."

"Suotta soimatsoima : moite, soimaus, panettelu nostettihinnostaa : synnyttää, aiheuttaa,*Säkeet 633−640 / Suotta soimat nostettiin / Sanat päälleni satavi

Jakson aihelmat kuuluvat lyyrisiin lauluihin pahoista sanoista. Ensimmäisenä on Lönnrotin sekä Etelä-Karjalassa että Pohjois-Karjalan Ilomantsissa tallentama nelisäe (joskus lyhyempi), jossa puhuja kiteyttää näkökulmansa aiheettomiin syytteisiin (ks. myös XIII1 2161: 7−9; VII2 2178: 1−4):

Suotta soimat nossettihin,
Kiusan kielet kannettihin
Miun päälle hyvän tapani,
Päälle kuulun kunniani:
(VII2 2663: 1−4).

Jatkona on kuvaus sananalaisen tunnelmista. Lönnrot on tallentanut 1828 Pielisjärvellä säkeet: "Usein minun poloisen / sanat päälleni satavat, / puhet päälleni puteloo" (VII2 2205: 5−7). Kalevalan säkeet ovat D. E. D. Europaeuksen Ilomantsissa muistiinpanemasta täydemmästä versiosta (VII2 2245: 4−9). Runokuva: "kun tuimat tulikipunat / eli rautaset rakehet" on tallennettu myös isännän katseen kuvauksessa (VII2 2226: 6−7).
Kiusankiusalla, kiusaa tehden, aiheettomasti kieletkieli : sanoma, juoru kannettihinkantaa : juoruta, levittää
Päälle mun hyvän tapani,
Päälle kuulun kunniani,
Sanat päälleni satoivat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 637−640: "Koskevat yhtä kipeästi, kun jos sataisi tulisia kipunoita ja rautaisia rakeita päälle" (Lna 121).
Puhe'et putoelivat,
Kuin tuimattuima : ankara, raju, väkevä Katso lisääRunoissa tuima esiintyy myös vaivaisen ja surullisen (huolellisen) synonyymina (II 1067; VII1 686a; VII2 1727, VII2 1989, VII2 2001, VII2 2030, VII2 2043, VII2 2084). Vrt. tuima myös muissa merkityksissä: Tuurikkaisen epiteettinä: "Poika tuima Tuurikkainen, / poika veitikka verevä" (IV1 14: 1−2; ks. myös IV1 15, IV1 185, IV1 259); veitsen tai miekan terävyyttä kuvastavana adjektiivina (I1 658; VI1 464; VI1 800; VII1 209); loitsuissa ilman ja äijän pojan synonyyminä (VII3 43, VII3 44; VII4 2628). tuli-kipunat,
640. Tahi rautaiset rakehet."

"En mä tuostana epäillyt,*Säkeet 641−650 / Sulho muuttuu sudeksi*

Tässä jaksossa Lönnrot siirtyy sulhasen lähiomaisten taholta miniää koettelevasta huonosta kohtelusta sulhasen pahuuden ja väkivaltaisuuden aiheisiin. Alun säkeet ovat aihelmasta Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna (XIII1 2364: 7−11, XIII1 2365: 1−4). Säettä, jossa sulhanen muuttuisi sudeksi, ei löydy tallenteista, vaan Lönnrot lienee mukaillut sen häälaulujen pilkka-aihelmasta Sulholla suden ikenet: "Sulholl' on suen ikenet, / Karhun maksa kainalossa (XIII2 3903: 14−15).

Säe "Kylin (syrjin) söi, selin makasi" esiintyy Pahan miehen kuvaus -aiheessa (mm. I3 1463: 4) sekä myös miehen (joskus naisen) valituksessa, kuinka hän teki pahoin vaimolleen (Pahoin tein vaimolleni; ks. mm. VI1 657: 1−3; VII2 1318: 3849, VII2 2733: 1−7; IV1 58: 1−6).
Oisin eeskipäin elellyt
Akan ankaran apuna,
Tuli-kulkun kumppalinakumppali : kumppani, toveri, apuri,
Vaan sepä paha panihepanna, refl. panihe : paneutui, tuli,
Sepä suurenti suruni,
Kun sulho sueksi muuttui,
Kauno karhuksi rupesi,
Kylin söi, selin makasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 649 ja 650: "Ei kääntänyt koskaan silmiänsä päin" (Lna 121).

Sana kyljin 'kylki kyljessä, kylki jotakin kohti' ja selin 'selkä johonkin päin' (Jussila 2009).
650. Selin työnsä toimitteli."

"Tuota itkin itsekseni,*Säkeet 651−656 / Ajattelen aikojani, entistä elämätäni

Säkeet: "Ajattelen aikojain, / Muistan muita päiviäin, / Entistä elämäjäin" (V2 577: 1−3) liittyvät lyyriseen valituslauluun. Kalevalan ainesten keruuajan tallenteissa ne aloittavat laulun, jossa laulaja vertaa entistä eloaan kesäiseen päivään ja nykyistä syksyisen yön pimeyteen (ks. myös V2 1110: 33−41; XIII1 1970: 1−10).
Ajattelin aitassani,
Muistin muita päiviäni,
Entistä elantoanielanto : elämä, elinaika
Isoniso : isä pitkillä pihoilla,
Emon kaunon kartanollakartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979).."

"Sainsaada : ruveta, ryhtyä tuosta sanelemahan,
Itse virkin vierettelinvieretellä : kertoa, sanoa:
""Osasi minun emoni,*Säkeet 659−668 / Osasi emo omenan tehdä

Inkerin ja Etelä-Karjalan alueilla erittäin suositussa valituslauluaihelmassa neito toteaa metaforien kautta, miten emo osasi tehdä "omenan", mutta istutti ihanan taimen huonolle paikalle, jossa tämä ei voinut menestyä. Lönnrotin säkeet ovat hänen Etelä-Karjalassa tallentamastaan runosta (XIII1 2304: 1−8; ks. myös mm. V2 398: 1−10, V2 1690: 1−4; VII2 1544: 31−36; XIII1 1565a: 1−8, XIII1 2298: 1−9).

Säepari "Iäksensä itkemähän / Kuuksensa kujertamahan" on tallennettu myös Osasi emo omenan tehdä -aihelman yhteydessä (V2 1690: 13−14). Se on Pohjois-Karjalan Ilomantsissa erityisen suosittu ajanilmaisu miestään ja kohtaloaan valittavan neidon lauluissa (ks. etenkin Ellys vainen, neiti nuori, rengin reilihin ruvetko; mm. VII3 4411: 15−16) mutta tavataan myös esimerkiksi Lemminkäisen virressä (VII1 835: 196−197, 239−240). Säepari on samoin yleinen Etelä-Karjalassa ja Inkerissä, jossa se esiintyy myös muodossa "Iäksein tein itkukaupan, / Kuuksein kujerruskaupan" (V2 514: 4−5; Iäksi tein itkukaupan).
660. Osasi omenan saa'a, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 660−666: "Vertaa tyttöelämätänsä taimeen, miehelle menemistänsä taimen muuttamiseen vaikeaan kasvupaikkaansa" (Lna 121).

Sana omena hellitellen lapsesta, neidosta 'hyvä, suloinen'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186, 187). (Turunen 1979.)
Taisi taimen kasvatella,
Ei osannut istutella:
Istutti ihanan taimen
Ilkeilleilkeä : huono, epäsuotuisa, kamala istumilleistuin : istutuspaikka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: istumispaikka (21:220) (Jussila 2009).,
Pani paikoille pahoille,
Koivun juurille koville
Iäksensä itkemähän,
Kuuksensapäiviksensä, elämänsä ajaksi kujertamahankujertaa : vaikeroida, laulaa haikeasti valittaen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laulaa (50:551) (Jussila 2009)..""

""Oisipa minussa ollut*Säkeet 669−690 / Olisi minussa ollut / Puutuit puntukseen, kompastuit kononnenään

Lönnrot on muistiinpannut jakson säkeet yhtenä kokonaisuutena sulhasen pilkkarunossa (XIII2 3872: 1−10). Aloitussäkeiden kaltaista aihelmaa esitettiin eri persoonamuodossa sekä sulhasta pilkattaessa (Oispa neito ollut paremman arvoinen) että sulhasen saamaa morsianta pilkattaessa (Olisi ollut paremmankin neidon arvoinen; mm. IV1 279: 75−77). Lisäksi näitä vastaava Olisi minusta ollut -aihelma esiintyy Vaimon lauluissa sellaisena kuin Lönnrot on sen Kalevalaan kirjannut.

Olisi minusta ollut -aihelmassa nainen valittaa huonoa naimaonneaan toteamalla olleensa paremman arvoinen. Säkeet varioivat johdantosäkeen jälkeen viitaten joko talon köyhyyteen: "Olisi miuussa ollut / Pitemmille'ki pihoille, / Laaemmille lattioille" (VII2 2509: 1−3) tai itse mieheen:

Oisipa minussa ollut
Paremmanki miehen väärti,
Soriamman suun alanen,
Kaunihimman kaulottava,
Rikkahamman rinnollinen,
Verevämmän vierellinen
(V2 962: 7−12).

Lönnrot jatkaa sulhasta pilkkaavalla aihelmalla (Puutuit puntukseen, kompastuit kononnenään), säkeet ovat eteläkarjalaisesta runosta (XIII2 3872: 6−10). Lisäsäkeitä Lönnrot on saanut pilkkarunojen ulkomuodon kuvauksista, joissa etenkin varis ja korppi ovat olleet suosittuja metaforia. Näitä esiintyy samanlaisina sekä häiden pilkkalauluissa (Sait suolta suovariksen) että Vaimon lauluissa (Sainpa suolta suovariksen; Varikselta varsi, korpilta nenä, sudelta suu, muoto mustalta sialta), joista Lönnrotin lähteinä on ollut useita tallenteita (VII2 2475: 10−14, VII2 2537: 5−8, VII2 3049: 1−4; XIII2 2730: 6−10). Säkeet "Varikselta varren suanut, / Korpilta nenän kokanut" on tallennettu myös muualla (VII2 1703: 8−9).
670. Paikoille paremmillenki,

Pitemmillenki pihoille,
Laajemmille lattioille,
Paremmanki varrenvarsi : vartalo, keho vastavastine, vastin,
Verevämmän miehen vertavertainen, suuruinen, arvoinen;
Puutuinpuuttua : tarttua kiinni, takertua; ryhtyä tekemisiin jonkun kanssa tuohon pulluksehenpullus : pullukka; nahjus,
Tartuin tuohon talluksehentallus : pullukka; köntys,
Varikselt' on varren saanut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 677–690: "Pilkallinen ja liioitteleva miehen muodon kuvaus" (Lna 121).
Korpilta nenän kopannut,
Suunsa syövältäsyövä : raateleva suelta,
680. Koko muo'on kontiolta.""

""Oisinpa mokomanmokoma : sellainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oivallinen, aikamoinen (12:165; 24:22 ym.); kelvoton (30:340; 38:323) (Turunen 1979). saanut
Mäellenki mentyäni,
Saanut tieltä tervaskannontervaskanto : vanha ja pihkainen männynkanto Katso lisääTervaskantoja ja muuta pihkaista puuainesta käytettiin aikoinaan raaka-aineena tervanpoltossa. Tervanpoltto oli vaativaa ja työlästä, mutta terva aineena tärkeää veneiden yms. vahvistamisessa. Polttamiseen tarvittavan puuaineksen hankinta oli hankalaa: esimerkiksi männynkannon muuttuminen pihkaiseksi ja tervaiseksi saattaa viedä vuosikymmenenkin. (Turunen 1979: 334–335.),
Leppä-pökkelönleppäpökkelö : pystyssä törröttävä, lahonnut leppäpuun runko lehosta,
Pannut turvan turpehesta,
Parran naavoista pahoista,
Suun kivestä, pään savesta,
Silmät kuumista sysistäsysi : pajan ahjossa kuumentamiseen käytetty hiili; noki, karsta,
Koivun pahkat korviksensa,
690. Raianraita : pajunsukuinen puu haarukanhaarukka : haara jaloiksi.""

"Senpä lauloin laitoissanilaitto : tuska, huoli Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa laitto: "Turvaton, vähäonninen, polonen; s. turvaton j.n.e. tila, turvattomuus, onnettomuus" (Lna 123).

Sana laitto karjalan kielessä 'parka, raukka, kurja'. Vuokkiniemeläistä kansanrunoa: "Miss om poikańi polosen, miss ol laitol lapšuońi". (KKS.),*Säkeet 691−706 / Tulost on hyväni tunnen

Säkeiden pohjana on Lönnrotin Ilomantsissa 1838 tallentama persoonallinen säekokonaisuus, jossa laulaja vertaa "hyväni" ja "pahani" tuloa:

Tulost' on hyväni tunnen,
Astunnasta arvaelen:
Tukka on tyyni tuulellaki,
Hivus ei visko vihmallaki.
Tulostapa pahani tunnen,
Astunnasta arvaelen:
Tukka tuutii tuulettaki,
Hivus visko vihmattaki.
(VII2 2392 1−8).

Samankaltaisia "tulosta tuntemisen ja astunnasta arvaamisen" johdantoformuloita on SKVR-hakemistossa kerätty yhteen aihelmaotsikolla Tulost on hyväni tunnen, mutta hiuksiin liittyvä vertausrakenne on muistiinpanona ainutkertainen. Lönnrot on sovittanut säkeistä alkusoiton seuraavaksi tuleville pahoinpitelyä kuvaaville aihelmille.
Huokaelin huolissani,
Sattui kauno kuulemahan,
Seinuksella seisomahan;
Niin kun tuo tulevi tuolta,
Astui aitan portahalle,
Jo ma tuon tulosta tunsin,
Astunnasta arvaelin,
Tukka tuiski tuulettaki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 699–702: "Vihaisen miehen kuvaus" (Lna 121).

Sana tuiskia 'liehua, huiskua'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kipinöidä, sinkoilla tulta (2:179; 26:455). (Jussila 2009.)
700. Hivushius, hiukset viskoiviskoa : heilua edestakaisin, heittelehtiä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: heittää, singota (9:238; 18:422; 23:183 ym.) (Turunen 1979). viimattaki,
Ikenet oli irvellänsäirvellään : irvistyneenä,*Säkeet 701−728 / Väkivaltaisen miehen kuvaus*

Erilaiset väkivaltaisen miehen kuvaukset ovat erittäin yleinen aihe lyyrisissä Vaimojen laulun aihelmissa: mies repii hiukset, lyö, ruoskii, imee veren. Lönnrot on koonnut tähän säkeitä ensinnäkin aihelmasta Muhotellen muien sulhot, jossa vertaillaan muiden hyvää miestä omaan sekä ulkonäön osalta "Kahoppas meiän kantturoa: / on ikenet irvellään, / silmät kiljan kaljallaan" (XV 450: 3−5) että käyttäytymisen osalta:

Se tuleepi tuimettuna,
Väätty vihta, käätty karttu,
Karsittu karanko käessä,
Kohotettu koivun latva
Vaston vaivasta minua
(VI1 627: 6−8).

Säkeet "Pidi vissa vieresseni, / Nahka ruoska naulalle (VII2 2532: 6−13; ks. myös VII3 4449: 10−11) ovat aihelmasta Viikon vuotin virkeätä - sain vihaisen. Eteläisillä runoalueilla suosittuja formulaisia säkeitä on yhdistetty aihelmaan Pahan miehen kuvaus. Lönnrotin laventamien säkeiden perusta on seuraavassa (ks. myös mm. I3 1463: 5−7; VII2 2575: 16−19):

Käyn sitte makoomaan.
Otti yöksi viereensä,
Anto kyllin kyynysvartta.
Kättä viljalti vihaista.
Tukat tuulelle jakeli,
Veren pellolle vetäpi,
Pois potki vuoteelta.
(XIII2 4414: 10−16).

Silmät kiljan kaljallansakiljan kaljallaan : pullistuneena, muljahtaneena,
Väättyväännetty, taitettu Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 703: "Väännetty vitsa on notkeampi ja pitää paremmin: 'ei väännetty vitsa kesken katkea'" (Lna 121). pihlaja piossapio : koura, kämmen Katso lisääKarjalan kielessä pivo 'koura, pivo; kouraus tai sormaus muokattavia tai muokattuja pellavia tai hamppuja' (KKS).,
Käättykäännetty, taitettu karttupuukalikka, keppi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: pesunuija (22:382; 23:621) (Turunen 1979; Jussila 2009). kainalossa,
Jolla lyöä lykkeävilyödä lykätä : lyödä ajoittain, iskeä,
Kohti päätä kolkkoavikolkata : kumauttaa, kolhaista, lyödä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ampua tainnuksiin (12:364) (Turunen 1979; Jussila 2009).."

"Annas siitä illan tulla,
Kun meni makoamahan,
Otti vitsan vierehensä,
710. Nahka-ruoskannahkaruoska : piiska, jossa oli nahasta punottu siima naulaltansa,
Ei ketänä muuta vasten,
Vasten vaivaista minua."

"Meninpä minäki itse
Illalla makoamahan,
Sulhon vierehen venähyinvenähtyä : asettua makuulle, heittäytyä pitkälleen,
Laski sulho vierehensä,
Antoi kyllinriittävästi, tarpeeksi kyynäspäätä,
Viljaltarunsaasti vihaista kättä,
Paljo paksuja pajuja,
720. Mursun-luista ruoskan vartta." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 720: "Mursunluinen, mursun hampaista tehty" (Lna 121).

Pahan sulhasen ruoskassa on mursunluusta valmistettu varsi. Samasta materiaalista on Kalevalassa valmistettu myös häärunossa esiintyvä suka, jota käytetään sulhasen hevosen puhdistamiseen (21:108). Mursu-sanalla luultavasti tarkoitettiin, kuten nykykielessä, suurta hylkeensukuista eläintä (Trichesus rosmacus); sanalle on kuitenkin ehdotettu muitakin mahdollisia merkityksiä. (Turunen 1979.)

"Nousin kylmältä kyleltä,
Viluiseltaviluinen : viileä, kylmä vuotehelta,
Sulho suorihesuoria, refl. suorihe : lähti jälestäperästä, takaa,
Ulos uksestauksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). uhittiuhittaa : ajaa uhkaillen,
Käsi käypi tukkahani,
Haparoivihaparoida : tavoitella, tarttua haparoiden, hamuta hapsihinihapsi : hius, monikossa tukka,
Tukat tuulelle jakeli, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 727 ja 728: "Kiskoi irti ja nakkasi tuulen viedä" (Lna 121).
Ahavalle anneksivi."

"Mikäs neuvoksi minulle,*Säkeet 729−748 / Teräksestä kengät panetellulle

Aihelma, jossa vaimo tai miniä sanoo teettävänsä teräksestä kengät ja seisovansa niillä seinän vierillä kunnes miehen raivo laantuu, on yleinen Inkerissä, Etelä-Karjalassa sekä Pohjois- ja Raja-Karjalassa. Lönnrotin tallentamassa ja tässä ensin hyödyntämässä versiossa (XIII1 2364: 19−26) miniän sanojen kohteena on poikkeuksellisesti anoppi ja ne seuraavat aihelmaa Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna. Säkeet: "Vilu viimenki tulee / Ollessa oven takana, / Vihattina viertessäni, / Seinän vieret seistessäni" (VII2 2236: 9−12) edustavat puolestaan juomarin vaimon sanoja (ks. myös mm. V2 688: 22−28, V2 3325: 18−24).

Säkeet "Ei minusta lienekän / Viikoista vihan pitoa, / Kaukaista ylenkatsetta" (XIII1 2361: 1−3) ovat myös panettelun kohteen puolustussanoista (Ei minussa viikoista vihanpitoa). Lemmon ja pirun sisältävät lisäsäkeet löytyvät runosta XIII1 2422 (11−13).
730. Mikä neuvon antajaksi? Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 730−732: "Täytyi niin kauvan seisoa ja odottaa ulkona, ettei mitkään tavalliset kengät kestäneet" (Lna 121).
Teräksestä kengät teetin,
Paulatpaula : kengän kiinnitysnauha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vyönauha (50:127, 135) (Turunen 1979; Jussila 2009). vaskesta panetinpanettaa : teettää, valmistuttaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kylvää, panna kasvamaan (2:19) (Jussila 2009).,
Joilla seisoin seinävieretseinävieri : seinän vieressä sijaitseva paikka, seinusta,
Kuuntelin kujan peruksetperus : peräosa, nurkka,
Kunnes viihtyisiviihtyä : tyyntyä, rauhoittua Katso lisääKarjalan kielessä verbi viihtyö 'viihtyä' tai esimerkiksi itkevästä lapsesta puhuttaessa 'tyyntyä' (KKS). vihainen,
Asettuisi ankarainen;
Eikä viihy viimeinkänäviimeinkään : lopultakaan, ollenkaan,
Ei asetu aioinkanaajoinkaan : milloinkaan, aikaa myötenkään."

"Vilu viimeinki tulevi
740. Vihattuna vierressäni,
Seinä-vieret seistessäni,
Ollessa oven takana;
Arvelin, ajattelimeajatella, refl. ajatelime : ajattelin itsekseni:
Ei minusta lienekänä
Viikoistaviikkoinen : pitkäaikainen, kauan kestävä vihan pitoa,
Kaukaistakaukainen : pitkäaikainen; etäinen ylenkatsetta
Tässä LemmonLempo : paholainen, piru; Hiiden toistonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) leisiossaleisio : joukkio Katso lisääSana leisio tunnetaan suomen hämäläis- ja itämurteista, joissa sillä on merkitykset 'lauma, parvi, liuta' (SMS).,
Pirujen pesä-siassapesäsija : pesä, pesäpaikka."

"Heitin hempeät tupaset,*Säkeet 749−820 / Oljamissa käynti

Alkusäkeet: "Läksi maita vieremähän, / Vieri soita, vieri maita" (VII3 335: 12−13, ks. myös VII3 726: 1−2) esiintyvät sekä loitsuissa Tulen synty ja Raudan synty että lyyrisessä valituslaulu-aihelmassa Vieraalle maalle joutunut (mm. VII2 2278: 1−3).

Säe (762) "Menin (ajoin) veikon pellon päähän" aloittaa jakson, joka perustuu Inkerin, Etelä-Karjalan ja Pohjois- ja Raja-Karjalan alueilla erittäin suosittuun eeppiseen runotyyppiin Oljamissa käynti. Lönnrot on kirjannut Kalevalaan kertomuksen säkeitä ensin Etelä-Karjalasta (etenkin XIII1 940: 21−65, XIII1 926: 17−65) ja sitten Pohjois-Karjalasta tallennetuista runoista (etenkin VII2 1027: 28−61, VII2 1028: 14−27).

Oljamissa käynti kertoo kolkon tarinan, jossa miniä lähtee miehensä perheen vastustuksesta huolimatta käymään vanhempiensa kotona, mutta perillä selviää, etteivät vanhemmat ole enää elossa. Kotitaloa asuttaa veli vaimoineen ja komentoa pitää vaimo, joka käyttäytyy miehensä sisarta kohtaan jäätävästi. Veli ei ensin tunnista sisartaan mutta sisaren huomautettua heidän olevan sisaruksia pyytää vaimoaan tuomaan ruokaa ja juomaa, jotka osoittautuvat ihmisravinnoksi kelvottomiksi.

Veljen kuvaukseen on Lönnrot ottanut lisäsäkeitä lemmennostoloitsusta:

syl' on syttä hartioilla,
vaaksa muulla vartalolla,
kynärä kyventä päässä,
kortteli kovaa nokea.
(VII5 4744: 5−8).

750. Armahat asuinmajani,
Läksin vienohento, heikko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyyni (1:251 ym.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). vieremähän,
Vierin soita, vierin maita,
Vierin ventojavento : vieras; tyyni, syvä Katso lisääLönnrotin mukaan vento tarkoittaa vedestä puhuttaessa tyyntä, syvää (Lönnrot 1874/1958). Raimo Jussilan mukaan sana tarkoittaa tässä vierasta, outoa (Jussila 2009). Vrt. Aimo Turunen katsoo sanan merkitsevän säkeessä pehmeää, vuolasta (Turunen 1979). vesiä,
Vierin veikon pellon päähän;
Siinä kukkui kuivat kuuset, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 755 ja 756: "Kuului ääniä vastaava kuusissa sekä petäjissä. Tahi kuuset ja petäjät muuttuneella muodollansa ilmoittivat täällä ei enää olevan saman kodin, ku ennen." (Lna 121.)
Lauloi lakka-päätlakkapää : leveälatvainen, tuuhealatvainen petäjät,
Kaikki vaakkuivat varikset,
Harakat hakahtelivathakahdella : äännellä, räkättää:
""Ei täällä sinun kotisi,
760. Eikä synnyntä-siasisynnyntäsija : syntymäpaikka.""

"En mä tuotanasitäkään, tuotakaan totellut,
Vierin veikkoni piha'an,
Jo mulle veräjät virkki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 763 ja 764: "Eivät olleet kuin ennen ja siitä johtui hänen mieleensä, itsensäki oudostuneen, isän ja äitin kuolleen, veljen ja veljen vaimon häntä enään ei tuntevankaan" (Lna 121).
Kaikki vainiot valitti:
""Mitäpä tulet kotihin,
Kutaketä, mitä kurja kuulemahan?
Jo ammoin isosi kuoli,
Kaatui kaunis kantajasi,
Veikko sull' on vento vieras,
770. Veikon nainen kun Wenakkovenakko : venäläisnainen.""

"En mä tuotana totellut,
Menin mie toki tupahan,
Annoin kättä kääkäsellekääkänen : oven kädensija Katso lisääKarjalan kielessä keäkä 'kahva, kädensija; kanteleen kielien viritysavain' (KKS). Kääkä oli monesti käyrä kohta puussa, joka naulattiin oveen kahvaksi (Turunen 1979).,
Kylmä kääkä kättä vasten."

"Tultua tupahan tuosta
Oven suuhun seisotaimeseisoa, refl. seisotaime : asetun seisomaan, pysähdyn;
Koreaylpeä, kopea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (4:175, 9:279 yms.); herkkäaistinen, tarkka (26:5; 39:341) (Turunen 1979). kotoinenkotonaan oleva, asuva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kotiin kuuluva, kodin omistama, kodista peräisin oleva (18:97; 24:429) (Jussila 2009). nainen,
Ei tule likistämähänlikistää : liittää kädet yhteen, tervehtiä kättelemällä Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Halaamaan; sepäämään" (Lna 38).,
Käy ei kättä antamahan;
780. Korea minä itseki,
En mene likistämähän,
Käy en kättä antamahan,
Pistän kättä kiukahalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 783−786: "Arveli niitä toki lämpimämmiksi kuin ihmisiä" (Lna 121).
Kivet kylmät kiukahassa,
Käännän kättä hiilokselle,
Hiilet kylmät hiiloksessa."

"Veikko lautsalla lamovi,
Päässä pankon pöllöttävipöllöttää : olla tyhmännäköisenä, töllöttää Katso lisääKarjalan kielessä pöllötteä '(olla) möllöttää; pullottaa' (KKS).,
Sylivanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jota vastaa 4 kuutiometriä. syttä hartioilla,
790. Vaaksapituusmitta, peukalon ja etusormen väli kämmenen ollessa levitettynä Katso lisääVaaksa on pituudeltaan noin 20−25 cm. muulla vartalolla,
Kyynäräpituusmitta, kyynärpään ja keskisormen pään väli kyventäkyven : kipinä, tuhkahöytyvä päässä,
Korttelivanha pituusmitta Katso lisääKortteli on pituudeltaan ¼ kyynärää eli noin 14,8 cm (Turunen 1979). kovaa nokea."

"Kysyi veikko vierahalta,
Tutkaeli tullehelta:
""Mistä vieras veen takoa?"" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 795: "Veen takoa s.o. vieraalta maalta" (Lna 121).
Minä vainenminäpä vastaelin:
""Etkö tunne siskoasi,
Entistä emosi lasta?
Me yhenyksi : sama emosen lapset,
800. Yhen linnun liekuttamatliekuttaa : tuudittaa, keinuttaa Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kiikuttamat" (Lna 38).,
Yhen hanhen hautelemat,
Yhen pyyn pesästä saamat.""
Tuosta veikko itkemähän,
Silmät vettä vieremähänvierrä : vuotaa, virrata, juosta Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 4:269 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); ääntää (22:103, 476 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270)..""

"Virkkoi veikko naisellensa,
Kuiskaeli kullallensa:
""Hankihankkia : järjestää, valmistella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: toimia jonkin saamiseksi (11:393); panna kuntoon, hoitaa valmiiksi toimimaan (24:64) (Jussila 2009). syöä siskolleni!""
Veikon nainen nalja-silmänaljasilmä : vihaisin, kateellisin tai ivaavin silmin katsova
Kantoi kaaliakaali : kaalikeitto Katso lisääKaali oli aikaisemmin tärkeää ravintoa niin Suomessa kuin Karjalassakin. Sen käyttö kuitenkin väheni perunan saapumisen myötä. Kaalia syötiin esimerkiksi keitoksessa yhdessä silavan ja lihan kanssa. Karjalassa siitä valmistettiin lisäksi hapankaalia. (Turunen 1979.) koastakota : keittokatos Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: asumus, asuinkota (13:131, 191; 30:217) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
810. Jost' oli rakki rasvan syönyt, Katso lisääLönnrot kommen säkeitä 810−812: "Toi vanhoja ruuan jäännöksiä, ei pitänyt häntä sen arvoisena, että olisi häntä varten erittäin ruokaa hankkinut" (Lna 121).
Koira suolan koitellunnakoitella : kokeilla, maistella, testata,
Musti murkinanmurkina : aamuruoka Katso lisääKarjalan kielessä murkina tarkoittaa ruokailun yhteydessä varsinaista aamuateriaa, jota ennen oli jo nautittu kevyt aamupala (KKS). pitännäpitää : säilyttää huostassaan, käyttää."

"Virkkoi veikko naisellensa,
Kuiskaeli kullallensa:
""Tuo olutta vierahalle!""
Veikon nainen nalja-silmä
Toip' on vettä vierahalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 817−820: "Likaista vettä, joko sitte talo oli köyhä ja olueton taikka hänelle ilman ei tuotu olutta, kun pidettiin niin ala-arvoisena" (Lna 121).
Ei sitänäsitäkään siivon vettäsiivon vesi : kelvollinen, puhdas vesi,
Sisaresten silmivettäsilmivesi : silmien pesuvesi,
820. Kälystenkälykset : veljesten vaimot keskenään, sisko ja hänen veljensä vaimo keskenään käenpesintäkädenpesin : käsien pesuvesi."

"Vierin jällejälleen, uudestaan; takaisin veikon luota,*Säkeet 821−850 / Jouduin kurja kulkemahan / En mie uskonut olisi

Loppuun Lönnrot yhdistää säkeet kolmesta aihelmasta, jotka edustavat lyyrisiä orvon tai muuten osattoman valituslauluja: Jouduin kurja kulkemahan (VII2 1852: 2−8; ks. myös mm. XIII1 2167: 5−6); Ei ole minulla niin kuin muilla isoa, emoa (XIII1 2126: 1−9): En mie uskonut olisi (VII2 2444: 1−11).
Siirryin synnyntä-sialta,
Jou'uin kurja kulkemahan,
Sainsaada : lähteä; ruveta, ryhtyä kurja samoamahan,

Raukka rannat kiertämähän,
Vaivainen vaeltamahan
Aina ouoillen oville,
Veräjille vierahille,
Lapset raukan rannikollerannikko : ranta-alue kylien välissä Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Rantoja kyläin välillä kiertämään" (Lna 123).,
830. Vaivaiset kylän varahanvaraan : turvaan, huostaan."

"Moni nyt minulla onpi,
Usea olettelevioletella : olla Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kohdella (24:148−150) (Turunen 1979).
Virkkajasanoja, puhuja vihaisen äänen,
Äänen tuiman tuikuttajatiuskija,
Ei ole minulla monta
Sanan armon antajataarmon sanan antaja : säälijä, ystävällisesti puhuva,
Suin sulin puheliatasulin suin puhelija : kauniisti sanova, myötämielisesti puhuva,
Kiukahalle käskiätäkiukaalle käskijä : tulisijan lämpöön kutsuva Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 838: "Kylmästä tullutta käsketään kiukaalle nousemaan" (Lna 121).
Satehesta saatuanisaada : tulla, saapua, päästä,
840. Kylmästä kyhättyänikyhätä : vaivalloisesti päästä, selvitä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laatia, tehdä sommitellen (20:442 ym.) (Turunen 1979).
Hallassa hamehen helmat,
Turkin helmat tuppurissatuppuri : pyörivä tuuli; lumipyry."

"Enpä ennen nuorempana,
En mä uskonut olisi,
Jos oisi sata sanonut,
Tuhat kieltä kertaellutkertaella : toistella, kertoa useamman kerran Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla uudestaan (22:124) (Jussila 2009).,
Näille juoninjuoni : elontie, kohtalo joutuvani,
Näille päivin pääseväni,
Jotk' on päivät päälle pääsnyt,
850. Juonet joutunna kätehenkäteen : jäljelle, jonkun osaksi."