Kahdeskymmeneskolmas runo

Morsianta opastetaan ja neuvotaan, kuinka hänen tulee miehelässä elellä 1–478. Vanha kulkuakka kertoo elämän-vaiheensa tyttönä, miehelässä ja miehelästä erottuansa 479–850.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kolmaskolmatta Runo.

Nyt on neiti neuvominen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 1−8: "Häissä oli muinaisina aikoina, kuin monessa paikassa vieläki, monta erinäistä tapaa ja temppua vaariin otettava. Semmoisia oli morsiamen juhlallinen neuvominenki ja varottaminen, miten hänen tuli miehelässä itsensä käyttää. Näitä neuvoja ja varotuksia hänelle anto äiti tahi joku sukulaisista tahi muu erittäin sitä varten toimitettu neuvoja. Tämmöisillä juhlallisilla hääväen kuullessa julkisesti annetuilla neuvoilla luultiin aina joku suurempi vaikutus olevan, kuin erinäisillä opetuksilla." (Lna 121.)
Morsian opastaminen;
Kenpä neien neuvojaksi,
Impyenimmyt : neito, tyttö, nainen opastajaksi?

OsmotarOsmolan sukuun kuuluva nainen Katso lisääOsmotar on tässä morsiamen neuvoja mutta esiintyy Kalevalassa myös oluen keittäjänä (20:167–399). Runotoisinnoissa Kalevattaren rinnalla esiintyy Osmottaren sijasta usein Lokka luopuisa emäntä. Tähän säkeeseen Osmotar on Lönnrotin sovittama. Nimen taustalle on esitetty erilaisia teorioita. Se saattaa liittyä Osmoinen-nimeen, mutta toisaalta sen on katsottu olevan oluen hiivana käytettyä kasvimehua tarkoittava lainasana. Runotoisinnoissa Osmottaren rinnakkaismuotoja ovat Osmutar, Osmonen, Ošmatal, Olsmatal, Osmotta jne. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä osma ~ osmo merkitsee ahmaa (KKS). Suomen kielen murteista ja sukukielistä tietoja myös merkityksestä 'karhu'. Kansanrunojen osmo, osmolainen 'sulhanen' (häälauluissa) ja Osmotar, Osmatar jne. saattavat kuulua tähän yhteyteen. (SSA2 s.v. osma.)
olevaerinomainen, mainio, hieno Katso lisääLönnrotin mukaan Osmotar oleva vaimo 'den utmärkta qvinnan' (Lönnrot 1874/1958). Sana oleva tarkoittanee säkeessä siten erinomaista, mainiota, hienoa. Vrt. Aimo Turusen mukaan sana merkitsee rehevää (Turunen 1979). vaimonainen Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.),

KalevatarKalevan sukuun kuuluva nainen Katso lisääKansanrunoissa nimi tarkoittaa Kalevan sukuun kuuluvaa naista. Kalevalassa Kalevatar esiintyy lisäksi oluen keittäjänä Pohjolan häissä (20:321 ym.). (Turunen 1979.) kaunis impinainen Katso lisääVrt. sanan yleisempi merkitys Kalevalassa: neiti, naimaton tyttö (9:47; 18:347 ym.) (Jussila 2009).,
Hänpä neittä neuvomahan,
Orpoaorpo : nuori neito, orpana Katso lisääOrpana, orponainen ja orpo ovat Kalevalassa neiti-sanan kertosanoja ja merkitsevät morsianta tai yleensä tyttöä (Genetz 1901: 116−117). opastamahan,
Miten olla mielevänämielevä : järkevä Katso lisääKarjalan kielessä mielevä 'viisas, ymmärtäväinen, järkevä' (KKS).,
10. Kutenkuinka, millä lailla kuulunakuulu : maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: maineikas, laajalti tunnettu (1:85 ym.); ihanuudestaan tunnettu, ihana (25:633) (Turunen 1979). asua,
Mielevänä miehelässämiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979: 210.),
Kuuluna anoppelassaanoppela : anopin koti Katso lisääAnoppela on sulhaselle morsiamen koti, morsiamelle sulhasen koti. Miniän elo miehensä kodissa saattoi olla kovaa ja raskasta. Totuttelua vaati sekin, että talossa asuivat mahdollisesti jo paitsi sulhasen vanhemmat myös hänen sisaruksensa lapsineen, ehkä myös palkolliset. Häärunoissa keskeisenä aiheena on oman lapsuuskodin ihanuus ja sen vastakohta, kova elämä anoppelassa. (Turunen 1979.).

Saneli sanoilla noilla,
Lausui noilla lausehilla:
"Morsian sisarueni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 15−22: "Koko joukko hyvityssanoja, jotka, kuin monet muut sitä laatua, antavat jotain johtoa esiisäimme kauneustunnosta" (Lna 121).

Sana sisarut 'sisko' runomitan tavuvaatimuksesta (Turunen 1979).

Kapulehtikaunis lehti, pieni lehti; (metaforisesti) morsian Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa kapulehti: "Pikku, kaunis lehti, lehtyinen?" (Lna 123). Kyseessä on hellittelysana, joka esiintyy usein muun muassa itkuvirsissä. Sanalla tarkoitetaan niissä rakasta ihmistä. (Turunen 1979.) Monia muitakin kasvikunnasta tuttuja sanoja käytetään hyväillen nuoresta neidosta, esim. kukka, mansikka, marja, vaapukka (Genetz 1901: 18). lempyenilemmyt : lemmitty,
Kuules kuin minä sanelen,
Kielin toisin kertoelen! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 18: "Toisen (vieraan) kielellä juttelen?" (Lna 123).
Lähet jo kukka(metaforisesti) nuori neito Katso lisääYleensä runokielessä nuoren naisen metafora. Häärunoissa muunnellen "Kuin olit isoin kotona, / Käit sie kukkana kujassa" (IV1 170: 72−73; ks. myös V2 665, V2 666, V2 669; XIII2 3800, XIII2 3801). Häärunoissa ja naisten lauluissa lapsuudenkoti ja nuoruus vertautuvat nykyiseen elämään anoppilassa (ks. Enäjärvi-Haavio 1935; Apo 1989; Timonen 2004b; Hämäläinen 2016). kulkemahan,
20. Mansikkamieluisa marja; (metaforisesti) neito Katso lisääMonia kasvikunnasta tuttuja sanoja käytetään hyväillen nuoresta neidosta, esim. kukka, mansikka, marja, vaapukka (Genetz 1901: 18). matelemahan,
Veran nukkaverannukka : verkakankaan nukka; (metaforisesti) nuori nainen Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) vieremähänvierrä : kulkea Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); ääntää (22:103, 476 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
Samettijuhlapukujen kaunis kangas; (metaforisesti) morsian Katso lisääKaunista samettikangasta käytettiin juhlapuvuissa jo hansakaupan aikoina. Muun muassa morsiamen asussa saattoi olla sametista valmistettuja yksityiskohtia. (Turunen 1979.) samoamahan
Tästä kuulustakuulu : ihana Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laajalti tunnettu, maineikas (1:85 ym.); maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen (23:562 ym.) (Turunen 1979). koista,
Kaunihista kartanosta,
Tulet toisehen talohon,
Perehesen vierahasen,
Toisin toisessa talossa,
Muitenmuulla tavoin, muuten muissa vierahissa,
Ajatellen astuminen,
30. Tuumitellentuumitella : harkita toimiminen,
Ei kuin taatontaatto : isä tanterella,
Oman maammonmaammo : äiti manterella:
Laksoloissalakso : laakso laulaminen,
Kujillakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149 ym.) (Turunen 1979). kukahtaminenkukahtaa : päästää iloisia äännähdyksiä, laulaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kukkua kerran (käestä) (46:89) (Jussila 2009).."

"Kun lähet talosta tästä,
Muista kaikki muut kalusikalu : esine, tavara,
Ne kolme kotihin heitä: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 37: "Näitä kolmea – pitkää unta, emon armautta ja hyvin pidäntää – ei enää ole odottamistakaan" (Lna 121).

Sana heittää 'jättää'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91); lyödä, iskeä (3:75); jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää olemaan, antaa olla (3:452); jättää oman onnensa nojaan, hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537). (Jussila 2009.)

Päivän päällisetpäivänpäällinen : päivän alun jälkeiseen hetkeen ulottuva, päivän aikana tapahtuva Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa päivänpäällinen: "Som räcker in på dagen" (Lönnrot 1874/1958).

Itä-Suomessa on ollut joskus tapana nukkua "päiväneellinen" uni aamulla ruokailun jälkeen sydäntalven aikaan (Saarimaa 1927: 38). A. R. Niemen mukaan sana päivänpäällinen esiintyy säkeessä erehdyksessä päiväneellisen tilalla (Niemi 1910: 82).
unoset,

Emonemo : äiti armahat sanaset,
40. Joka kirnunkirnu : voin kirnuamiseen käytetty puuastia Katso lisääKirnut olivat puusta valmistettuja, 70−80 cm korkeita ja noin 20 cm leveitä astioita. Kirnuun kaadettiin maitoa tai kermaa, joka vatkattiin sauvan eli männän avulla voiksi. (Turunen 1979.) pettäjäisetpettäjäinen : maistiainen, joka annettiin heti voin kirnuamisen jälkeen Katso lisääKarjalan kielessä pettäjäine 'vasta pyöhdetty, kirnuttu voi; keskentekoinen suolaamaton, pesemätön ja vaivaamaton voi; kirnuuksesta annettu maistiainen; pettäjäiset, kirnujaiset' (KKS).!"

"Kaikki muista muuttelosimuuttelo : muuttotavara,
Uni-konttisiunikontti : taakka, joka aiheuttaa väsymystä ja unentarvetta; unisäilö unoha
Kotoisille tyttärille,
Koti-uunin korvasellekorvanen : pieli, vierus, sivuosa;
Laulu heitä lautsanlautsa : seinään kiinnitetty penkki, lavitsa päähän,
Ilo-virretilovirsi : hauska, mielihyvää tuottava laulu Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.) ikkunoille,
Tyttöys tyvelletyvi : kädensija Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 47: "'Vastan tyvelle' so. loukkoon eli soppeen, jossa vastoilla on sijansa" (Lna 121). vastan,
Huimuuslapsekkuus, riehakkuus, hulluttelu hurstinhursti : lakana; karkea kangas, jossa kannetaan lasta, halkoja, viljaa tms. Katso lisääSana hursti karjalan kielessä 'tuultamisvaate (tavallisesti säkkikankainen); säkki- tai riepumatto; lakana; purjekangas; rekipeite' (KKS). hulpiloillehulpilo : kankaan reuna Katso lisääSana hulpilo karjalan kielessä 'kankaan eheä reuna, hulpio' (KKS). Samanlainen merkitys sillä on myös suomen kielessä. Lisäksi tunnetaan kiteytyneitä ilmauksia, esim. hulpiloissa 'hoivassa, turvassa, hallussa'. (SMS.),
Pankollepankko : uunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso pahat tapasi,
50. Laiskuutesi lattialle,

Tahikka kaasolle taritse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 51−54: "Morsiamen ei tarvinnut mihinkään työn tapaiseen itsensä ryhtyä, siksi oli hänellä kaaso apulaisna, jonka nytki taisi antaa metsään viedä unikonttinsa j.n.e., jos ei tahtoisi niitä silleensä kotiin jättää" (Lna 121).

Karjalan kielessä tarita-sanalla on merkitykset 'ehdottaa, kehottaa, pyytää jotakin ottamaan vastaan, haltuun tai käyttämään hyväkseen; tarjota; kestitä jollakin, antaa nautittavaksi' (KKS).

Työnnä kaason kainalohon,
Kaason vieä vitsikkohonvitsikko : metsikkö, jossa kasvaa pensaita ja nuoria puunvesoja,
Kantoa kanervikkohon!"

"Tapa on uusi ottaminen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 55–78: "Isän sijasta tulet saamaan apen, emon sijasta anopin j.n.e., joita kaikkia on vielä suuremmalla nöyryydellä ja kunnioittamisella kohteleminen" (Lna 121).
Entinen unohtaminen,
Taatto-armotaattoarmo : isän hyvyys, hoiva, turva heittäminen,
Appi-armoappiarmo : apen antama turva, hyvyys ottaminen,
Alemmaalemmaksi, matalammalle kumartaminen,
60. Hyvä lause lahjominen!"

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Maammo-armomaammoarmo : äidin huolenpito, turva, hellyys heittäminen,
Anopp'-armoanoppiarmo : anopin huolenpito, turva ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen!"

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Veli-armoveliarmo : veljen antama turva, sääli heittäminen,
70. Kyty-armokytyarmo : aviomiehen veljen antama turva, sääli ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen."

"Tapa on uusi ottaminen,
Entinen unohtaminen,
Sisar-armosisararmo : sisaren antama hoiva, turva heittäminen,
Nato-armonatoarmo : aviomiehen siskon antama hoiva, turva ottaminen,
Alemma kumartaminen,
Hyvä lause lahjominen!"

"Ellöspä sinä ikänä,
80. Kuuna kullan valkeanaikinä, milloinkaan
Tavatointavaton : tapoja taitamaton talohon menkö,
Miehuetoinmiehueton : ilman miehistä kykyä oleva, kyvytön, neuvoton Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Alamielisenä, alakuloisena ['modlös']" (Lna 123). Toisaalta hänen mukaansa sana 'omanlig, obehjertad, rådlös, qvinlig, oförmögen, duglös' (Lönnrot 1874/1958). miehelähän!
Tapoja talo kysyvi,
Tapoja talo hyväki,
Mies on mieltä koittelevi,
Mies mieltä anijuuri, sangen, aivan paraski;
Äskensitten, vasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tarkkaymmärtäväinen, viisas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586 ym.); valpas, tarkkaavainen (15:398, 406; 20:218 ym.) (Turunen 1979). tarvitahan,
Jos talo epätapainenhuonotapainen, epävakainen, kelvoton,
Ja vakainenvakava; vakaa, jämerä vaaitahan,
90. Jos on mies epäpätöinenkelvoton, kunnoton, huono."

"Jos ukkoappi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vanha mies (8:273 ym.); miespuolinen haltia (14:213 ym.); ukkonen (17:323) (Jussila 2009). susi(metaforisesti) vihainen, pahoinpitelevä ihminen Katso lisääSusi ja karhu olivat pelätyimpiä metsäneläimiä, ja ne esiintyvät siksi kansanrunojen luontovertauksissa useasti. Susi esiintyy häärunoissa aviomiehen pahojen vanhempien vertauskuvana ominaisuuksiensa, pahuuden ja raakuuden, takia. (Turunen 1979.) supussasuppu : huoneen nurkka, soppi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sopukka, pieni nurkkaus (17:128) (Turunen 1979). Karjalan kielessä tšuppu rakennuksesta puhuttaessa '(sisempi) nurkka, soppi' (KKS).,
Akkaanoppi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: nainen (16:274 ym.); aviovaimo (33:161); vanha nainen (12:363); haltiaolento (2:301 ym.). Lisäksi Pohjolan emännän epiteettinä (7:169 ym.). (Jussila 2009.) karhu(metaforisesti) paha, äkäinen ihminen Katso lisääSana karhu merkitsee Kalevalassa useimmiten metsäneläintä (15:75; 20:305 ym.), mutta sillä voidaan tarkoittaa metaforisesti myös pahaa ja äkäistä ihmistä (Jussila 2009). Suomen murteissa sanaa on käytetty muun muassa vertauksissa puhuttaessa jonkinlaisesta "karhumaisesta" ominaisuudesta: suuruudesta, vahvuudesta, äreydestä tai pelottavuudesta (SMS). Susi ja karhu olivat pelätyimpiä metsäneläimiä, ja ne esiintyvät siksi kansanrunojen luontovertauksissa useasti (Turunen 1979). karsinassakarsina : kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); saunan lauteiden alusta (46:351–352) (Turunen 1979).

Muinaissuomalainen pirtti jakautui sisäpuoleltaan kahteen osaan, joista pienempää, uunin ja peräseinän välissä sijaitsevaa nimitettiin Savossa ja Karjalassa karsinaksi. Karsina oli naisten puoli, mutta lämmittävän uunin ansiosta siellä saivat oleskella myös lapset (22:449−450). (Turunen 1979: 253.)
,

Kytyaviomiehen veli kyinä kynnyksellä,
Natoaviomiehen sisko nauloina pihalla,
Sama on arvoarvostus, kunnioitus antaminen,
Alemma kumartaminen,
Kun ennen emosi luona,
Oman taattosi tuvilla
Taattoa kumartaminen,
100. Maammoasi arvominenarvoa : arvostaa, kunnioittaa!"

"Piteä sinun pitävi
Pää tarkka, taneatasaluonteinen, luja mieli,
Aina ankaravankka, voimakas, tiukka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, suuri (6:190; 42:560); tyly (14:338 ym.) (Turunen 1979). ajatus,
Ymmärrys yhen tasainenyhdentasainen : rauhallinen, vakaa,
Iltaisella silmät virkut
Valkeata vaalimahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 106: "Iltatöitä toimitetaan missä pärevalkialla, missä taas tulen ympärillä, joka palaa takassa eli totossa. Päreestä piti usein palanut korsi pois niistää ja uusi päre kuluneen sijaan muuttaa, takassa taas piti entisiä puita korjata ja kohennella ja välistä uusiaki lisätä. Se on semmoista vaalimista eli hoitamista, josta tässä puhutaan, ja joka aina oli nuorempain työnä." (Lna 121.)

Valkea merkitsee tässä Kalevalan säkeessä tulta. Vrt. sanan merkitys adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)

Aamuisella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan!
Konsakun kukko kerran lauloi,
110. Viel' ei toista virkkanunnavirkkaa : laulaa Katso lisääVrt. sanan yleisempi merkitys Kalevalassa: sanoa, lausua (1:65 ym.) (Turunen 1979).,
Silloin nuorten nousu-aika,
Vanhojen lepu'u-aika."

"Kun ei kukko laulakana, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 25−28 (tässä 113−120): "Selkeinä öinä aika jokseenkin tarkkaan arvattiin kuusta ja otavasta, pilvisinä ei ollut muuta ajan merkkiä, kun kukon laulu" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ei äännä isännän lintu,
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasioppi : tieto, neuvo, ohje,
Käyös ulkona usein,
Käyös kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassaoppia : tutkia, tarkkailla,
120. Tähtiä tähyämässä!"

"Konsa oikein otava,
SarvetOtavan neljä päätähteä Katso lisääVrt. sarvi-sanan muut merkitykset Kalevalassa: eläimen sarvi (20:39 ym.); sarvesta tehty puhallinsoitin, luikku (33:171); sarvesta tehty säilytysastia (15:531) (Turunen 1979; Jussila 2009). suorahan suvehensuvi : etelä Katso lisää Vrt. sanan toinen merkitys: kesä (16:84 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
PurstoOtavan kaksi ulkonevaa tähteä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kalan tai linnun pyrstö (19:363; 40:171 ym.) (Turunen 1979). perin pohjaisehenpohjainen : pohjoinen,
Silloin aikasi sinulla
Nousta luota nuoren sulhon,
Saa'asaada : lähteä jostakin paikasta viereltä verevänverevä : punakka, terveen värinen; reipas,
Saa'a tulta tuhkasista, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 35 ja 36 (tässä 127−130): "Tulen saanti kun kehnoilla tuluksilla oli vaivaloista, niin palavia hiiliä illalla maata pannessa visusti mähkittiin lieteen, jotta tuli niissä säilyisi seuraavaan aamuun ja voitaisiin päreesen puhaltaa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Aikaisemmin kekäleitä ja hehkuvia hiiliä säilytettiin siis huolellisesti peiteltyinä tuhkan seassa yön yli. Kun emäntä aamulla nousi ylös, oli hänen ensimmäisenä tehtävänään puhallella hiillosta ja kasvattaa se taas liekiksi. Tällä tavalla tuli voitiin sytyttää ilman tuluksia. (Turunen 1979: 367.)

Valkeata vakkasestavakkanen : lieden pohja Katso lisääVakkanen on tässä Kalevalan säkeessä runokuva, joka tarkoittaa lieden pohjaa. Vrt. sanan vakka(nen) muut merkitykset Kalevalassa: arvoesineiden kuljetus- ja säilytysväline (3:420 ym.); pienehkö kori, jauhovakka (23:252, 255 ym.); pieni astia, voivakka (29:3−4). (Turunen 1979.) Ks. jauhovakka.,
Tuli puikkohonpuikko : puunpirstale, tikku puhuasytyttää puhaltamalla
130. Lienostiveltosti, laiskasti levittämättälevittää : antaa levitä, päästää leviämään."

"Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkeata vakkasessa,
Kutkuttelekutkutella : hellästi pyydellä, suostutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kutitella (35:181) (Turunen 1979; Jussila 2009). kullaltasi,
Katkuttele Katso lisääTilapäinen soinnikuuteen liittyvä muodoste kutkuttele-sanan rinnalle (Saarimaa 1927: 39; Turunen 1979). kaunoltasikauno : (sulhasesta) kaunokainen, rakas, armas Katso lisääVrt. kauno hellittelysanana Kalevalassa myös mielitietystä, kullasta (23:486) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kauno(i) substantiivina 'koristus, koriste; korea vaate' ja adjektiivina 'kaunis' (KKS).
:

""Anna tulta armaiseni,
Valkeata marjasenimarjanen : armas, rakas!""

"Saat sa piitäpii : piikivi pikkaraisen,
Tauloataula : sytytysaine, johon iskettiin piikivellä kipinä Katso lisääTaulat valmistettiin koivunkäävästä. Kääpiä pidettiin ensin lipeässä, minkä jälkeen ne kuivattiin ja hakattiin pehmeäksi. Piikivestä iskettiin tulusraudalla kipinöitä taulaan, joka hiljalleen alkoi hehkua. Taulaa käytettiin lisäksi tietäjien taikakaluna. (Turunen 1979.) takiaivan, varsin vähäisen,
Iske tuli tuikahutatuikahuttaa : leimauttaa,
140. Pärevalonlähteenä käytetty puusäle Katso lisääPärettä käytettiin valonlähteenä aina 1800-luvun lopulle asti. Päre oli ohut puusäle, joka sytytettiin tuleen ja viritettiin pihtiin, lattialla seisovaan laitteeseen. Joskus käytettiin myös kaltevassa asennossa olevaa tukea, rahkoa. Päreen huonona puolena oli savuttaminen, minkä takia jo varhain otettiin käyttöön myös kynttilöistä. (Turunen 1979.) pihtihinpihti : pärettä kannatteleva teline viritävirittää : sytyttää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: asettaa ansoja (17:45 ym.); panna alulle, tuoda ilmi (1:30); avata (1:88) (Turunen 1979).,
Lähe läävänavetta läänimähänlääniä : siivota, huolehtia navettatöistä,
Raavahatraavas : karja eli lehmät, sonnit ja hiehot Katso lisääKarjalan kielessä roavas 'nauta; aikaihminen, vanha ihminen; täysikasvuinen; vanhanpuoleinen; roteva, suuri' (KKS). ravitsemahan,
Ammovi anopin lehmä,
Hirnuvi apen hevoinen,
Ky'yn lehmä kytkäisevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 145 ja 146: "Tavallista oli ennen ja monin paikoin vieläki, että vaikka pere elää yhdessä leivässä, sen eri jäsenillä kuitenki on lehmiä, lampaita, hevosia ja muuta omaisuutta kullaki omalla nimellänsä" (Lna 121).

Sana kyty 'aviomiehen veli' (Turunen 1979).

Sana kytkäistä 'liikehtiä levottomasti, riuhtaista kytkyttään' (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).

Naukuvinaukua : pyytää valittaen, inisten Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (kissasta) naukua, maukua (39:107); äännellä kissaa muistuttaen (42:109) (Jussila 2009). naon vasikka
Heinän hienon heittäjäistäheittäjäinen : heittäjä, ruokkija,
Apilan ojentajaistaojentajainen : ojentaja, tarjoaja, antaja!"

"Käy kujaset kuurullasi Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 149 ja 150: "Kujat, tanhuat ja läävät usein olivat niin matalia, että niissä ei käynyt suorana kuleksiminen" (Lna 121).

Sana kuja(nen) säkeessä 'karjasuoja'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.). (Turunen 1979.)

Kuurullaan 'kyyryssä, vartalo kumarassa' (Turunen 1979; Jussila 2009).
,

150. Läävät länkämöisilläsilänkämöisillä : kumarruksissa, koukistuneena Katso lisääKarjalan kielessä länkämöisilläh 'kyyryssä, kumarassa' (KKS).,
Syötä lehmät leyhkeästileppoisasti, lempeästi Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Leppyisästi" (Lna 38).,
Lammaskarja lauhkeasti,
Oletoljet Katso lisääAikaisemmin oli tavallinen käytäntö, että rukiin ja kauran olkia syötettiin lehmille syksystä kevättalveen. Poikimiskauden lähestyessä siirryttiin heinäruokintaan. (Turunen 1979.) lehmille ojenna,
Juomat vaivaistenvaivainen : lehmäraukka vasoillevasa : vasikka,
Varsoille valitut korret,
Karitsoille hienot heinät,
Eläkä sioille sinkusinkua : torua kovasanaisesti, tiuskia,
Elä potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
160. Purtilonsapurtilo : syöttöastia Katso lisääKarjalan kielessä purtilo '(syvä) lautanen' (KKS). porsahille!"

"Elä läävässä lepeä,
Lamolamoa : lojua, loikoa, maata joutilaana lammas-karsinassalammaskarsina : lampaiden aitaus navetassa;
Kun olet läävän lääninynnä,
Katsonunnakatsoa : hoitaa, pitää silmällä karjaa karjan kaiken,
Jo jouvujoutua : ennättää, ehtiä, päästä nopeasti takaisin tuolta,
Tule tuiskunalumipyryn tavoin, hyvin nopeasti tupahan!
Siell' on lapsi itkemässä,
Pieni peitettenpeite : peitto sisässä,
Eikä lausu lapsi rukka,
170. Saata kieletöinkieletön : puhumaton, ei vielä puhekykyinen sanoa,
Onko vilu, taikka nälkä,
Tahi muu tapahtumainentapahtuma, sattumus,
Ennen kun tulevi tuttu,
Kuulevi emonsa äänen."

"Vaan tupahan tullessasi
Tule neljänä tupahan:
Vesi-kappanen käessä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 177−179: "Toimeliaat ihmiset, kun kätensä jo ovat kiinni muissa kapineissa, kokevat kainalossaan, suussaan ja seljässään kannella, mitä niihin sopii. Siksi maalla vaimot vielä kantelevat päänsäki päällä." (Lna 121.)

Sana vesikappa(nen) 'astia, jonka avulla vettä nostetaan kaivosta'. Vesikapat olivat astioita, joihin mahtui tavallisimmin 4−6 litraa vettä. Ne voitiin valmistaa joko kimpilaudasta tai vahvasta tuohesta. Väline viimeisteltiin puuvarrella, jonka avulla se laskettiin kaivoon. (Turunen 1979.)

Lehti-luutalehtiluuta : koivun oksista valmistettu luuta kainalossa,
Tuli-tikkutulitikku : valonlähteenä käytetty puusäle, päre Katso lisääÖljylamppu otettiin Suomessa ja Karjalassa käyttöön 1800-luvun lopulla. Ennen sitä valonlähteenä käytettiin palavaa pärettä. (Turunen 1979.) Ks. päre. hampahissa,
180. Itse ollet neljäntenä!"

"Ala sillatsilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) siivoella,
Lauta-lattiat la'aista, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 182: "Lautalattia, ylistyssana tuvalle. Kaikissa hökkeleissä ei ollut lautaisia lattioita." (Lna 121.)
Visko vettä lattialle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 183: "Tavallista on vieläki lakaisemaan ruvettaissa vettä (talvella lunta) lattialle ripsutella" (Lna 121).
Elä visko lapsen päälle;
Nähnet lapsen lattialla,
Jos kohta kälynki lapsi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 186: "Luonnollisesti piti itsekukin omasta lapsestansa paremmin huolta, kuin kälyn lapsesta" (Lna 121).

Sana käly 'aviomiehen veljen vaimo, oman veljen vaimo' (Jussila 2009).

Nosta lapsi lautsasellelautsanen : lautsa, penkki,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
190. Vuolevuolla : kaapia, sivellä voita Katso lisääVoita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja ainakin Varsinais-Suomessa käytettiin jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121−122). (Turunen 1979.) leivän päälle,
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunenlastu, puusta irronnut säle kätehen!"

"Kun saatsaada : ruveta, ehtiä, päästä työhön pöytien pesohon
Viikon päästä viimeistäki,
Pese pöyät, laiat muista,
Jalkoja elä unoha,
Lautsaset vesin valele,
Seinät siivinsiipi : siivousvälineenä käytetty linnunsiipi Katso lisääLintujen siipiä käytettiin aikaisemmin siivousvälineinä pyyhkimiseen, voitelemiseen tai veden vihmomiseen. Vuokkiniemestä tieto: "Vettä oli aštiešša, šiit oli šemmonĺ šiipi, šiitä huiskutettih vettä kahem puolen – – ta molittih". (KKS.) siivoele,
Lautsat kaikki laitoinensa,
200. Seinät pitkin juomuinensajuomu : juova, rako, sauma Katso lisääKarjalan kielessä juomu 'rako, sauma (esim. kahden lattialankun tai seinähirren välissä tai seinähirressä)' (KKS).!"

"Miniin paljon kuin, sen verran kuin on pöyällä pölyä,
Mi tomua ikkunoilla,
Nepä siivellä sipaise,
Vetäisevetäistä : pyyhkäistä vesi-tukollavesitukko : pesurätti Katso lisääVesitukko on länsisuomalainen sana, jonka Lönnrot on tuonut Kalevalaan (Turunen 1979). Karjalan kielessä rättiä merkitseviä sanoja ovat puolestaan mm. vihko ja riepu (KKS).,
Etteipä tomu tomahatomahtaa : pölähtää, lennähtää, tuprahtaa,
Pöly kattohon pölähä!"

"Karista katosta karstatkarsta : kovettunut, iskostunut noki,

Noet nuoho kiukahasta,
Piäpitää muistossa : muistaa patsaspylväs tai pilari, joka sijaitsee uunin, kiviladelman tms. kulmassa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muinaisen asumuksen savupiippu (19:383); portin pylväs (26:610) (Turunen 1979). muistossasi,
210. Eläkä orsiaorsi : rakennuksen sisäpuolella sijaitseva kannatus- tai sidehirsi; vaatteiden tms. kuivaustanko unoha,
Että tuntuisi tuvaksi,
Asunnoksi arvattaisiarvata : tietää, tuntea!"

"Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen!
Elä suihkisuihkia : viuhahdella Katso lisääSäkeissä "älä suihki sutsunatta, eläkä räämi rätsinättä" ilmaistaan, ettei naisen ole hyväksyttävää kulkea kotona vähissä vaatteissa, ilman paitaa ja hametta (Turunen 1979: 313). sutsunattasutsuna : karjalainen liivihame,
Eläkä räämiräämiä : näyttäytyä rivosti rätsinättärätsinä : kaksiosainen naisten paita Katso lisääRätsinän yläosa valmistettiin tavallisimmin värillisestä pumpulikankaasta, alaosa esimerkiksi palttinasta eli kaksiniitisestä pellavakankaasta. Rätsinässä oli pitkät hihat ja kauluksessa, olkakappaleissa ja helmassa punaisia ompeleita. (Turunen 1979.),
Elä liiku liinaisettaliinainen : pellavasta valmistettu huivi Katso lisääNaiset käyttivät avioliiton tunnusmerkkinä huntua, pään peittävää liinaa. Huntu laitettiin tavallisesti vaimon päähän ensimmäisen hääyön jälkeen sulhasen talossa. Huntu on ollut avioituneiden naisten päähineenä käytössä sekä Suomessa että Karjalassa. (Turunen 1979: 55.),
Elä kengättä kehajakehata : liikkua, liehua, hääriä Katso lisääKarjalan kielessä verbiä kehata, -hajan käytetään puhuttaessa ylpeästä ja riehakkaasta käyttäytymisestä (KKS).,
Tuosta sulho suuttuneisiehkä suuttuisi Katso lisääLönnrot on muodostanut Uuteen Kalevalaan vepsän kieltä jäljitellen ns. modus eventivus -tapaluokan. Lönnrotin tavoitteena oli selvittää, sopisiko tapaluokka käytettäväksi myös suomen kirjakielessä. Runossa sitä edustavat suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi. Nämä eivät kuitenkaan vastaa vepsänkielisiä muotoja. (Krohn 1896: 162.) Lönnrotin muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979: 225).

Lönnrot kommentoi säettä 219: "Suuttuneisi, harv. tavattava eventivus modus s.k. ehkä suuttuneisi. Vepsän kielestä ehkä tullut." (Lna 121.)
,

220. Mies nuori nuristuneisinuristua : närkästyä Katso lisääSäkeen nuristuneisi 'ehkä närkästyisi' (Turunen 1979). Runossa esiintyvät suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi ovat Lönnrotin Uuteen Kalevalaan muodostamia (Krohn 1896). Muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979). Karjalan kielessä ńurhistuo 'suutahtaa' (KKS).!"

"Noita sie kovin varaja Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 221−228: "Ajatus: miehesi suuttuneena pian ehkä käypi pihlajan oksan pihalta ja ropsii sillä sinua selkään. Se sitte koskee sitäki kovemmin jos oksalla on marjaharkkoja päässään. Sana pyhä alkuper. näyttää merkinneen jotain peljättävää, ei lähestyttävää." (Lna 121.)

Sana varata 'pelätä, olla peloissaan, varoa' (Turunen 1979).

Pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla,
Pyhät oksat pihlajissa,
Pyhät lehvät oksasilla,
Marjaiset sitäisitäkin pyhemmät,
Joilla neittä neuvotahan,
Orpoa opetetahan
Nuoren miehen mieltä myötenmielen mukaan,
230. Sulhosen syäntä myötensydäntä myöten : tunteiden, tahdon mukaan."

"Piä herkät hiiren korvat, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 147−152 (tässä 231−236): "Ole herkkä kuulemaan mitä käsketään, liukas liikunnoillesi ja nöyrä tottelemaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana herkkä tarkoittaa säkeessä valpasta (Turunen 1979).

Terävätterävä : nopea Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: helposti leikkaava (2:258; 27:177 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). jalat jäniksen,
Niska nuori notkuttelenotkutella : taivutella, keinutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kävellä keinuen (9:47 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kaula kaunis kaarruttelekaarrutella : taivutella,
Kuniniin kuin kasvava kataja,
Tahi tuore tuomen latva!"

"Valvoa sinun pitävi,
Aina valvoa, varoa,
Ettet pyri pyllyllesipyrkiä pyllylle : haluta, yrittää päästä istumaan,
240. Pankon päähän pitkällesi,
Etkä vaivuvaipua : nukahtaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: painua, laskeutua alemmas (18:269; 15:53); vajota, upota (7:85); sammua (47:163); kuolla, nääntyä (36:25; 36:51); menettää mahtinsa (43:371) (Jussila 2009). vaattehillevaate : vuodevaate Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kangas (7:145–146); vaatekappale (8:6 ym.); purje (29:30; 43:16) (Turunen 1979).,
Veteleitevedellä, refl. veteleite : vetäydy, liiku laahustellen vuotehelle!"

"Kyty kynnöltä tulevi,
Appi aitojen panolta,
Urohosiuros : mies, miehinen mies ulko-töiltä,
Kaunosi kasen ajoltakaskenajo : kasken kaataminen,
Vieminen vesi-ropehut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 247 ja 248: "Ven. Karjalassa pesevät käsiään hyvin usein. Sitä varten siellä riippuuki ovi- taikka sivuseinällä vaskinen tahi savinen pesukannu (köyhemmissä paikoissa tuohirove) seinällä ja sen vieressä pitkä käsiliina. Varsinkin syömään ruvetessa kädet aina pitää pestä." (Lna 121.)

Sana vesiropehut 'rove, pesuvettä sisältävä tuohiastia' (Jussila 2009).

Käsi-pyyhe kantaminen,
Alahaalas kumartaminen,
250. Mieli-lausemielilause : ystävällinen puhe, kohteliaisuus lausuminen!"

"Anopp' aitasta tulevi,
Jauho-vakkajauhovakka : puinen jauhojen säilytysastia Katso lisääVakat olivat puisia säilytys- ja kuljetusastioita, jotka valmistettiin ohuesta, taivutetusta haapalaudasta tai tuohilevyistä. Vakkoja oli sekä kannellisia että kannettomia. Jauhovakka oli kooltaan pienehkö, kanneton jauhojen säilytysastia. (Turunen 1979.)

Vrt. vakka(nen) muualla Kalevalassa: arvoesineiden kuljetus- ja säilytysväline, vakka (3:420 ym.); pieni astia, voivakka (29:3−4); (runokuvana) lieden pohja (23:128, 132) (Turunen 1979).
kainalossa,

Juokse vastahan pihalle,
Alaha kumarteleitekumarrella, refl. kumarteleite : kumarru,
Pyyä vakka kainalosta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 255: "Anoppia pitää sääliä kun on vanhemmalla ikäpuolella, eikä suvaita hänen jauhovakkaakaan aitasta tupaan kantavan" (Lna 121). Hän kommentoi lisäksi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 165 ja 166 (tässä 255 ja 256): "Auttele anoppiasi, ettei vanhemmalla ikäpuolella ollessansa tulisi töissä vaivaumaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Tuo tupahan vieäksesi!"

"Kun et arvata osanne,
Itsestäsiitsestään : omia aikojaan, omin neuvoin ymmärrellä,
Kullemille työlle työntyminentyöntyä : ruveta, ryhtyä,
260. Toimelle rupeaminen,
Niin tahotahtoa : pyytää, vaatia akalta tietä:
""Oi armas anoppiseni,
Kuinka tässä työt tehä'än, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263 ja 264: "Missä järjestyksessä, mihin tapaan täällä työt toimitetaan, sillä sanalaskuki sanoo: eri tupa eri tapa" (Lna 121).
Askarehet arvatahan?""

"Akka varsinheti, kohta vastoavi,
Anoppi sanan sanovi:
""Noinpa tässä työt tehä'än,
Askarehet arvatahan:
Survotahan, jauhetahan,
270. Kiven puussa kiikutahankiikkua kivenpuussa : jauhaa käsikivillä,
Vielä vettä kannetahan,
Taikinat alustetahan,
Halot tuoahan tupahan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 273: "Halot kannettiin iltasella yöksi tupaan, jotta ne aamulla olivat sekä lämmenneet ja niin paremmat sytyttää, että muuten valmiit. Pirtin lämmitäntä aamusalla oli ensimmäinen työ." (Lna 121.)
Pätsinpätsi : uuni Katso lisääKarjalan kielessä pättši 'uuni, kiuas' (KKS). lämmitä panoksilämmitäpano : lämpenemään paneminen,
Siitä leivät leivotahan,
Kakutkakku : leipä paksut paistetahan,
Astiat virutetahanviruttaa : huuhdella vedellä,
Hulikkaisethulikkainen : hulikka, matala puusta valmistettu astia huuhotahan.""

"Kun kuulit akalta työsi,
280. Anopilta askarehet,
Ota kuivehet kiveltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 281: "Jyvät aitasta tuotua olivat kosteat ja vaikeat ilman kuivattamatta jauhaa. Kuiveeksi sanotaan kaikenlaista muutaki jauhamista varten kuivatettavaa." (Lna 121.)
Sana kivi 'uuninpohja- eli arinakivi' (Turunen 1979).

Kiirehi kivi-tupahankivitupa : tupa, jossa jauhinkiviä pidettiin,
Sitte sinne saatuasisaada : päästä perille, saapua, mennä,
Tultua kivi-tupahan
Elä kuku kulkullasi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 89−92 (tässä 285−288): "Jauha kiivaasti, eläkä venyttele työtä jauhorunoja laulelemalla; laulu laiskana pitääpi, virret työtä viivyttääpi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana kukkua 'laulaa, hoilata, remuta'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (käestä) äännellä, (2:230, 369 ym.). (Turunen 1979; Jussila 2009.)

Yleiskielen kurkku on itämurteissa ja karjalan kielessä äänneasussa kulkku (KKS; SMS; Turunen 1979).

Kaljukaljua : kirkua, huutaa, kiljua kaula-varrellasikaulavarsi : kaula,

Kukkuos kiven kamullakamu : jylinä, jyminä,
Lapattaisenlapattainen : jauhinkivien katto-orteen kiinnitetty tukipuu Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 288: "Lapatta on se sija, jossa käsikiven varren pää pyörii" (Lna 38). laulamalla;
Eläkä ähkeä isosti, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 289–294: "Suutuksissa ja vihoissaan ihminen tekee työnsä vastahakoisesti ja ähkäämällä. Vaikeassa työssä moni ilmanki ähkää, mutta sitä morsiamen nyt kielletään tekemästä, ettei vaan kukaan luulisi häntä vihaiseksi." (Lna 121.)

Sana ähkätä 'ähkiä, ähistä, puhista' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana isosti 'kovaäänisesti, äänekkäästi' (Jussila 2009).

290. Kiven-puussakivenpuu : käsikivien väännintanko Katso lisääKäsikivien kiertopuu, väännintanko kiinnitettiin alaosastaan pyöritettävään yläkiveen, yläosastaan puolestaan lapattaan (Jussila 2009). puhkaelepuhkaella : puhkua, ähkiä, ähistä,
Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Äissäsiäissään : vihaisena, äkäisenä Katso lisääKarjalan kielessä äkä 'suuttumus, viha; riita; aikomus; pakko' (KKS). ähkeävän,
Syämmissäsisydämissään : vihoissaan sysivänsysiä : työntää, kierittää, tyrkkiä!"

"Seulo jauhot siepottelesiepotella : pyöritellä kevyesti, ketterästi,
Kanna kannella tupahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 296: "Ulkohuoneissa, kun ei ole pöytää, seulotaan ison tiinun eli muun astian kumotulle kannelle, ja samalla kannella seuleet sitte usein kannetaan tupaanki" (Lna 121).

Karjalan kielessä kansi 'astian, esineen kansi; matala, laakeapohjainen tuohi- tai päreastia, jossa jyviä pohdettiin tai johon seulottiin jauhoja' (KKS).

Leivo leivät leppeästilempeästi, hellävaraisesti Katso lisääSuomen murteista ja inkeristä tunnetaan leppeä- sanalle merkitykset 'hyväntahtoinen, lempeä' (SMS). Karjalan kielessä leppie 'lempeä, leppoisa, hyväntuulinen; (esineestä) keveä, taipuisa; onnea tuottava' (KKS).,
Vastoavastata : alustaa, sekoittaa jauhoja taikinan juureen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ottaa vastaan vieraita (4:414); vastata lausumalla (8:121, 229 ym.) (Turunen 1979).

Leipomisen yhteydessä verbi vastata tarkoittaa jauhojen sekoittamista taikinan juuren joukkoon. Sekoittaminen voitiin suorittaa käsin tai työkalulla hämmentäen. Länsimurteissa sanalla tarkoitetaan taikinan alustamista. (Turunen 1979.)
ani visustisäästeliäästi, tarkasti, taidokkaasti Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa visusti: "Tätt, granneligen, noggrannt, noga, sorgfälligt, med omtanke, hushållsaktigt, sparsamt" (Lönnrot 1874/1958). Miniän tuli siis olla leipoessaan tarkkaavainen ja huolellinen, jotta taikinasta tulisi tasainen, sekä varoa jauhojen tuhlaamista.,

Jott' ei paikoinpaikottain, epätasaisesti jauhot jäisi,
300. Toisinvain toisin paikoin, epätasaisesti selkeätselkeä : tasalaatuinen, moitteeton seokset!"

"Näet korvon kallellansa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 99 (tässä 301): "Veden loppuessa korvoa piti kallistaa, ja silloin oli aika lähteä uutta vettä noutamaan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana korvo tarkoittaa kaksikorvaista puista vesiastiaa, saavia (Turunen 1979).

Ota korvonen olalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 302: "Veden kannantaan kyllä tarvittiin kaksi henkeä, mutta usein toinen jo lähtee yksinään saavi seljässä edellä ja ammentaa sen täyteen, kunnes toinenki perästä joutuu sitä sisälle kantamaan" (Lna 121).
Vesi-kappa kainalohon,
Ala astua ve'elle,
Kanna korvo kaunihisti,
Kuleta korennonkorento : vedenkannantapuu, tanko Katso lisääKorento oli hyödyllinen työkalu painavien vesisaavien kantamisessa. Esine oli noin 1,5 metriä pitkä tanko, joka oli keskiosastaan pyöreä. Päistään, jotka asettuivat kantajien olkapäille, korento oli veistetty litteäksi. Esineen keskiosassa oli poikkipuu, johon vesisaavi asetettiin rei'istään eli korvistaan roikkumaan. (Turunen 1979.) päässä,
Tule tuulenatuulen tavoin, hyvin nopeasti takaisin,
Astuos ahavanahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli lailla,
Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). veellä viipymättä,
310. Kaivolle katoamatta,
Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Kuvoasi katselevan, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 107−110 (tässä 313−316): "Peilien puutteessa tytöt katselivat muotoansa veteen; niin tekevät paikoin vieläki päätänsä somistellessa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Itseäs' ihastelevan,
Verevyyttäsi vetehen, Katso lisääSana verevyys 'punakkuus, kauneus' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 315 ja 316: "Peilejä silloin ei liene ollutkaan, jonka tähden tytöt katselivat kuvaansa ja somuuttaan veden pintaan. Sydänmaan tölleissä paikoin vieläki olen nähnyt tyttöin vesipytty edessä päätään valmistelevan." (Lna 121.)

Kauneutta kaivosehen!"

"Menet pitkälle pinollepino : tasamittaisista puista ladottu kasa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 317: "Pitkiä pinoja luetaan talon kunniaksi. Pinosta tuntematon vieläkin usein päättää talon varallisuuteen." (Lna 121.),
Halkosien suollantahansuollanta : lappaminen, mättäminen,
Elä halkoa hyleksi,
320. Ota halko haapainenki,
Heitä halko hiljallensahiljalleen : äänettömästi, hiljaa,
Kovasti kolajamattakolata : kolistella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kolista (reestä) (10:10 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Taikka appi arveleisi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 117−120 (tässä 323−326): "Arvelisi sinua vihaiseksi ja kiukkuiseksi, jonkalaisna vaimon ei sovi olla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Anoppi ajatteleisi
Vihoissasi viskelevän,
Kiukuissa kolistelevan!"

"Kun sa astut aittasehen,
Lähet jauhon nouantahan,
Elä aittahan asetuasettua : jäädä olemaan, viettää aikaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sijoittua, paneutua (7:229); talttua, tyyntyä (23:735) (Jussila 2009).,
330. Viivy viikon aitta-tielläaittatie : aitalle vievä tie, polku,
Taikka appi arvelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 125−128 (tässä 331−334): "Vaimoväki usein teettelee pieniä aputöitä vierailla ja palkitsee ne salaa jyvillä, jauhoilla tahi muulla tavaralla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Anoppi ajattelevi
Jauhoja jakelevasi,
Antavan kylän akoille!"

"Lähet astian pesohon,
Hulikkojenhulikka : matala puuastia huuhtelohon,
Pese kannut korvinensakorva : puuastian kädensija, kahva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuuloelin (3:144; 7:173 ym.). Lisäksi metaforista käyttöä, esimerkiksi kosken korvalla 'kosken vierellä, juurella'. (Turunen 1979; Jussila 2009.),
Tuopit uurtehuisinensauurtehuinen : uurre Katso lisääKarjalan kielessä uurre ~ uurtehut ~ uurtiehut 'puuastian seinämiin pohjalautoja varten veistetty ura, uurre' (KKS).,
Maljat huuho, muista laiat,
340. Lusikkaiset, muista varret!"

"Lusikat piä lu'ussapitää luvussa : huolehtia, valvoa tarkasti määrää,
Astiasi arvelussaarvelu : lasku, luku,
Ettei koirat kollottele, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 343–346: "Epäsiivoisessa talossa astiat ajelehtivat lattialla kissain, koirain ja kanain jaloissa, jotka ruuan jäännöksiä etsiessä kuljettavat niitä mihin milloinkn, taikka pitelevät lapset niitä kalusinansa" (Lna 121).

Sanan kollotella merkitys Kalevalassa: viedä, korjata talteen, kantaa laahustaen (Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä kollohtoa 'korjata talteen, kerätä, kokoilla, hamuta, haalia, hankkia' (KKS).

Kasitkasi : kissa noita kannattele,
Linnut liioin liikuttele,
Lapset laittele levälle;
Kyll' on lapsia kylässä,
Paljo päitä pienoisia,
Jotka kannut kanteleisi,
350. Lusikat levitteleisi!"

"Ilta-saunan saapuessasaapua : valmistua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla (6:62; 7:294 ym.) (Turunen 1979).
Veet vetele, vastat kanna, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 352: "Tarkoittaa talvista aikaa, jona saunavesi vedetään kelkalla ja vastat säilytyspaikastaan, ei tarvitse muuta kuin sieltä saunaan kantaa. Kesäsaikana tarvitsisi sanoa: 've'et kanna, vastat taita'." (Lna 121.)
Hauo vastat valmihiksi
Saunahan savuttomahan
Ilman viikon viipymättä,
Saunahan katoamatta,
Taikka appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi
Saunan lauoillalaudat : lauteet Katso lisääSana lauta tarkoittaa karjalan kielessä monikkomuotoisena saunan lauteita (KKS). lamovan,
360. Penkin päässä piehtaroivan!"

"Kun tulet tupahan tuolta,
Käske appi kylpemähän: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 362–370: "Äkäiset vaimot välistä ovat pitkät ajat sanaa hiiskahtamatta. Semmoiseksi ei pitäisi ruveta, vaan saunan jouduttua kauniisti käskeä appea ja muita miehiä kylpemään, ei odottaa, kunnes itsestään arvaisivat mennä." (Lna 121.)
""Oi on armas appiseni,

Jo on sauna joutununnajoutua : valmistua,
Veet ve'etty, vastat saatusaada : hankkia; tehdä, valmistaa,
Kaikki lautaset la'aistu,
Mene kylve kyllältäsikyllältä : kylliksi,
Valeleitevalella, refl. valeleite : valele, huuhtele itsesi vallaltasivallalta : mielin määrin, halun mukaan,
Itse lienen löylyn lyöjä,
370. Alla lautojen asunenasua : oleskella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: olla, pysyä (9:348); elää, käyttäytyä (17:166; 31:206) (Turunen 1979).!""

"Kun tulevi kehruu-aikakehruuaika : aika, jolloin lankaa kehrättiin Katso lisääKehruuseen sopiva aika oli tavallisesti myöhäissyksystä tai alkutalvesta, jolloin pellavat oli ehditty puhdistaa. Pellavan lisäksi lankaa kehrättiin villasta. Kehrääminen suoritettiin muiden askareiden lomassa. (Turunen 1979.),
Kankahan kuonta-aika,
Käy elä kynsiä kylästä, Katso lisääKäydä kynsiä kylästä 'hankkia kädentaitoja vierailta ihmisiltä' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 373−376: "Toimettomalla emännällä kankaan asetuksessa on paljo puuhaa. Välistä ei ole sopivaa pistää, välistä ei osaa itse kangasta alulle panna, vaan täytyy muita avuksi hakea." (Lna 121.)

Oppia ojan takoa,
Tointatoimi : kyky, oppi, taito toisesta talosta,
Pirranpirta : kangaspuiden osa, kaide piitäpii : työvälineen piikki, haara, hammas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: piikivi (23:137; 43:109) (Turunen 1979).

Kalevalassa pirran piit (myös 44:19, 20, 33) olivat kovapintaisia tai metallista valmistettuja säleitä, joiden lomitse loimilangat kulkivat. Pii-sanaa käytetään Kalevalassa myös toisen työkalun yhteydessä, ks. haravan piit (15:202, 208, 209; 44:19 ym.). (Turunen 1979.)
vierahalta!"

"Itse langat kehräele, Katso lisää Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 131 ja 132 (tässä 377 ja 378): "Toimeton emäntä kankaan asetukseen ja kudontaan usein hankkii apua kylästä; sinä elä kehräytä ja kudotuta kankaitasi vierailla ihmisillä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Omin hyppysin kutehetkude : kankaan poikittaissuuntainen lanka,
Langat laita lievempäisetlievempäinen : löyhemmin kehrätty, vähäkierteisempi Katso lisääKarjalan kielessä lievä-sanalla on langasta, solmusta, siteestä, kankaasta puhuttaessa merkitys 'höllä, löyhä' (KKS).,
380. Rihmat aina kierempäiset; Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 380 ja 381: "Villainen kangas aina tulee tasaisempaa ja vanuu paremmin, kun kuteet ovat lieviä, liinainen tulee lujempaa, kun rihmat ovat hyvin kierretyitä" (Lna 121).

Kalevalassa kierä-sana merkitsee adjektiivina ja langoista puhuen tiukasti kierrettyä, kovaksi punottua. Vrt. sanan merkitys substantiivina: kiiltävä jäänpinta (22:162; 24:360). (Turunen 1979.)

Keri kiinteä keränen,
Viipsinpuulleviipsinpuu : lankojen vyyhtiämiskehikko Katso lisääKarjalan kielessä viipsinpuu 'vyyhdinpuu' ja viipsie 'keriä vyyhdelle, vyyhdetä' (KKS). viskaele,
Suvakollesuvakko : kangaspuiden osa, loimitukki Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kangastukki; loimikäärinpuu" (Lna 38). suorittelesuoritella : oikoa, kammata, suoristaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laitella, panna kuntoon (46:235 ym.); soitella (kannelta), näppäillä (40:299) (Jussila 2009).,
Kanikania : järjestää, pujotella, suoria Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: valmistaa, viimeistellä, somistaa (6:39) (Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä sana kanie 'somistaa, sievistää; valmistaa' (KKS).
siitä kangaspuille;

Iske pirta piukkeastitiiviisti, lujasti, tiukasti,
Nosta niiet notkeasti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 386: "Polkimia kangaspuissa ensi alussa ei ollut, vaan niidet nostettiin käsillä. Sen teki joko kutoja itse eli joku apulainen." (Lna 121.)

Sana niisi 'kangaspuun määrämittainen lankasilmukka, joka nostaa ja laskee loimilankoja' (Jussila 2009).

Kuo sarka-kauhtanaisetsarkakauhtanainen : sarkakankaasta valmistettu pitkä päällystakki Katso lisääKarjalassa käytetyt kauhtanat olivat yleensä väriltään valkoisia. Hihansuihin ym. tehtiin monesti punaisesta ja keltaisesta villalangasta koristuksia. Kauhtanoita käytettiin pisimpään Etelä-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa mutta melko pitkään myös Pohjois-Karjalan alueella. (Turunen 1979: 110.)

Sarka oli villalangoista kudottua, kaksiniitistä kangasta, joka vanutettiin huopamaiseksi. Samantapaista kangasta on osattu valmistaa Skandinavian alueella jo myöhäisellä rautakaudella. Suomessa 1500-luvulla valmistettua sarkakangasta tiedetään viedyn ainakin Ruotsiin, Tallinnaan ja Riikaan. Sarkakankaalla voitiin maksaa veroja, ja sitä käytettiin muutenkin maksuvälineenä. (Turunen 1979: 297.)
,

Hanki villaiset hamoset
Yhen villanvilla : keritty, koossa pysyvä villa Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kerittynä yhdessä koossa pysyvä lampaan villa, ei eri tukkuihin jakoutunut, niinkuin villa keritsemisen jälkeen onki ennenkun se sitte revitään erilleen" (Lna 123). kylkyestäkyljyt : villatukko Katso lisääMorsiamen tuli valmistaa mahdollisimman paljon lankaa vähäisestä villamäärästä, mihin säe viittaa (Turunen 1979).,
390. Talvi-lampahantalvilammas : yli talven pidettävä lammas takuista,
Karvoista kevät-karitsankevätkaritsa : keväällä syntynyt karitsa,
Kesä-uuhenkesäuuhi : kesän aikana keritty emälammas untuvista!"

"Kuules siitä, kuin sanelen,
Vielä kerran kertoelen!
Keitä ohraiset oluet, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 395 ja 396: "Olut muinaisina aikoina oli hyvin tavallinen joka talossa. Paloviina sen sitte saattoi vähempään arvoon. Nyt näyttää, kun rupeaisi olut taas valtaansa muistelemaan." (Lna 121.)

Olut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.)

Makujuomatmakujuoma : maukas juoma maltahiset
Yhen ohraisen jyvästä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 397 ja 398: "Elä menetä maltaita ylellisesti. Kuvallinen lausunto." (Lna 121.)
Puolen puun on poltakseltapoltas : poltettava tai poltettu erä, polttokerta!"

"Kun sa ohria imellät,
400. Maustelet maltahia,
Elä koukulla kohenna, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 401 ja 402: "Laiskat, huolettomat vaimot, kun katsoivat rasittavaksi kumarruksissa olla ja käsillänsä maltaita käännellä, tekivät sen puun karahkalla" (Lna 121).
Kärrykselläkärrys : oksainen puu, karahka Katso lisääSuomen murteista on joitakin tietoja sanasta kärrys merkityksessä 'heinän kuivatukseen tms. käytettävä oksantynkäinen seiväs' (SMS). Vepsän kielessä kärbuz 'oksainen puu' (Turunen 1979). käännyttele,
Aina kourilla kohenna,
Kämmenillä käännyttele,
Käypä saunassa usein,
Elä anna iun paheta,
Kissan istua ituja,
Kasin maata maltahia,
Eläkä sure susia, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 409 ja 410: "Saunat välistä olivat kaukana talosta rannalla tahi muun veden lähistöllä. Talvisaikoina kyllä yksinäisillä paikoilla piti öisinä aikoina susiaki peljätä, jotka suurissa laumoissa kulkien toisinaan hätyyttelivät ihmisiäki." (Lna 121.)
410. Pelkeä metsän petoja
Saunahan Katso lisääSuomalaiset ovat käyttäneet saunaa monessa eri tilanteessa: saunassa on paitsi kylvetty myös synnytetty ja tehty erilaisia askareita. Kalevalassakin rakennuksen käyttötarkoitus vaihtelee, sillä se esiintyy niin synnytyspaikkana (35:295–362), pellavien puhdistuspaikkana (23:620) kuin maltaiden valmistuksen yhteydessäkin (myös 25:543−562; 35:313−314). Useimmiten saunaa käytetään kuitenkin totutusti puhdistautumiseen ja kylpemiseen (4:411, 413; 18:278 ym.). (Turunen 1979.) samotessasi,
Kesken yötä käyessäsi!"

"Kun konsajoskus tulevi vieras,
Ellös vierasta vihatko,
Ainapa hyvä talonen
Piti vierahan varojavieraan varat : vierasta varten varatut ruokatarpeet,
Liikojaliika : ylimääräinen liha-murujalihamuru : liharuoka Katso lisääKarjalan kielessä muru 'muru, palanen, kappale; ruoka, ateria' (KKS).,
Kaunihia kakkaroitakakkara : puurolla täytetty leivonnainen, pannukakku Katso lisääKakkara oli ohut leivonnainen, sultsinan kuori, joka valmistettiin notkeasta ruisjauhotaikinasta. Aterioidessa sen päälle levitettiin puuroa. Kakkara-sanalla voitiin tarkoittaa myös tietyistä raaka-aineista valmistettua pannukakkua. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kakkara-sana ruoasta puhuttaessa 'ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku, jolle myös voitiin levittää puuroa; ohut kauraleipä; leipätaikinasta ohueksi kaulittu kakku' (KKS).
!"

"Käske vieras istumahan,
420. Lausuttelelausutella : puhutella, haastella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tiedustella, pyytää vastausta (7:239 ym.); pyytää lupaa (23:432) (Turunen 1979). laaskavastikohteliaasti, ystävällisesti Katso lisääKarjalan kielessä loaskava 'antelias, ystävällinen, kohtelias' (KKS).,
Syötä vierasta sanoilla, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 181 ja 182 (tässä 421 ja 422): "Vieläki tavallinen sananlasku; huvittele vierasta sievillä puheilla, kunnes ruoka saadaan valmiiksi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Kunnes keitto kerkeävikeritä : ehtiä, ennättää valmistua!"

"Taas kun lähtevi talosta,
Jäähyväiset jättelevi,
Ellös viekö vierastasi Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 185−188 (tässä 425−428): "Elä kohtele liian ystävällisesti" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ulko-puolelle ovea,
Tuosta sulho suuttuneisi,
Kaunosi kamaltuneisikamaltua : muuttua kamalaksi, synkistyä Katso lisääSäkeen kamaltuneisi 'ehkä synkistyisi' . Runossa esiintyvät suuttuneisi, nuristuneisi ja kamaltuneisi ovat Lönnrotin Uuteen Kalevalaan muodostamia (Krohn 1896). Muodosteissa sekaantuvat potentiaalin -ne-tunnus ja konditionaalin -isi-tunnus (Turunen 1979: 225).!"

"Kun kerran halu tulevi
430. Käyä itsesi kylässä,
Kysytellen käy kylässä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 191 ja 192 (tässä 431 ja 432): "Lupaa kysyen, ei itsevaltaisesti" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Verbi kysytellä 'pyytää, kysyä lupa'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kysellä (38:185). (Jussila 2009.)

Lausutellenlausutella : pyytää lupaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: puhutella, haastatella (7:192 ym.); tiedustella, pyytää vastausta (7:239) (Turunen 1979). vierahissa;
Sitte siellä ollessasi
Piäpitää : kertoa, puhua taitavattaitava : kekseliäs, nokkela tarinat,
Elä sie kotia moiti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 435: "Sanalasku: kotoansa koiraki kiittää, ja toinen: paha lintu pesänsä hieroo" (Lna 121).
Alennaalentaa : halventaa Katso lisääSanan konkreettinen alkumerkitys: painaa alemmaksi. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: riisua (14:140 ym.); vähentää laulumahtia (21:346); surmata (27:76). (Turunen 1979.) anoppiasi!"

"Kysyvät kylän miniät,
Tahi muut kyläisetkyläinen : vieras naiset:

""Antoiko anoppi voita,
440. Kuin ennen emo kotona?""
Ellös konsanakoskaan, milloinkaan sanoko:
""Ei anna anoppi voita!""
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 202 (tässä 444): "Runsaasti ja isoissa lohkareissa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana kapusta 'puusta valmistettu kauha' (Turunen 1979).

Jos kerran kesässä saanet,
Senki toisen talvellistatalvellinen : edellisen talven aikainen!"

"Kuules vielä, kuin sanelen,
Kerran toisen kertoelen!
Kun menet talosta tästä,
450. Tulet toisehen talohon,
Emoa elä unoha, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 451 ja 452: "Suomalainenki kansa muinen piti vanhoja ja erittäinki vanhempiansa suuressa kunniassa. Nykyaikoina siitä kauniista tavasta ei enää aina tavata jälkiäkään." (Lna 121.) Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 209 ja 210 (tässä 451 ja 452): "Paljo paremmin, kun nyky-aikoina kaikin paikoin on tapana, kunnioittivat lapset muinoin vanhempiansa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Masentelemasennella : lannistaa maammoasi!
Emopa sinun elätti,
Imetti ihanat rinnat Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 216 (tässä 454): "Menetti ihanuutensa sinun hyväksesi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Ihanasta itsestänsä,
Valkeastavalkea : vaalea, vaaleaverinen; puhdas varrestansa,
Monet yöt unetta vietti,
Monet atriatatria : ateria, ruokailu unohti
Tuuvitellessa sinua,
460. Vaaliessa pienoistansa."

"Ken emon unohtanevi,
Maammonsa masentanevi,
Elköhön ManalleMana : Manala, kuolleiden olinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Ks. Tuonela.
menkö,

Hyvän tunnontunto : omatunto Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: mieli, halu (8:225 ym.); mielenlaatu (26:735) (Turunen 1979). TuonelahanTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.)

Ks. Manala.
,

Manalassa on maksosovitus Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: korvaus, hinta (3:351) (Jussila 2009). tuhmapaha, ilkeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyhmä, taitamaton, osaamaton (14:41; 23:549; 47:99 ym.); raskas, ikävä, haikea (24:141; 37:17) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kova kosto Tuonelassa
Emonsa unohtajalle,
Maammonsa masentajalle,
Tuonen tyttäret toruvat Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 469−478: "Yli monen heimolaiskansansa oli Suomalaisilla joku hämäräinen tieto toisestakin elämästä. Wäin. 16:401−412 sanoi Tuonelassa pahoin eläneille pahan palkan maksettavan. Tässä taas toruttavan. Muuten tuonelan elämää kuvataan melkein samallaiseksi kun tätä maan päälistäkin elämää." (Lna 121.)

Tuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.)

470. Manan neiet riitelevät:
""Kuinka sie emon unohit,
Oman maammosi masensit,
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut
Sauna-maassasaunamaa : saunan maalattia maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Synnytellessä sinua,
Katalaistakatalainen : kelvoton, kurja, onneton kantaessa!""

Olipa akka lattialla,
480. Akka vanha vaippa päällä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 480: "Vanha onneton akka asetetaan tässä kuvaamaan onnetonta avioelämää, sillä ei katsottu hyväksi semmoistakaan salassa pitää" (Lna 121).

Vaippa 'hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: makuupeitto (35:185 ym.). (Jussila 2009.)

Kylän kynnysten käviä,kylän kynnysten kävijä : pitkin kylää jatkuvasti juoksenteleva, alituinen vierailija Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 481 ja 482: "Kerjääjä, mieronkulkulainen, joka tietelee eli kyselee tietä kylästä toiseen" (Lna 121).
Mieronmiero : kyläkunta, maailma teien tieteliä,
Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui ja lateliladella: (kuvaannollisesti) lasketella lauluja, puhella, haastella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58). Vrt. sana myös erehdyksessä alkusoinnun aiheuttamana sanan maella tilalla (16:295–296). (Turunen 1979.):
"Kukko lauloi kullallensa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 485−850: "Miniän virsi" (Lna 38). Lisäksi hän kommentoi säkeitä 485−488: "Kaikki yksin kukot ja variksetki löytävät armaansa, minä yksin olen ilman" (Lna 121).
Kanan lapsi kaunollensakauno : (mielitietystä) kaunokainen, rakas, armas Katso lisääVrt. kauno miellittelysanana Kalevalassa myös sulhasesta (23:134, 246, 648 ym.) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.),
Varis lauloi vaahto-kuullavaahtokuu : helmikuun ja maaliskuun kohdille ajoittuva kevätkuukausi Katso lisääVaahtokuu on ollut kansanrunoissa mahlakuun eli maaliskuun synonyymi. Ajanjaksoon liitettiin monia erilaisia uskomuksia: jos vaahtokuu esimerkiksi alkoi lauhkeana, tulisi keväästä lämmin. Toteamus "vaahtokuu varikset tuopi" oli aikoinaan yleisesti tunnettu. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi sanaa: "Maaliskuu, mahalakuu, alkava 20 päivä helmikuuta (vanhan luvun jälkeen, s.o. 4 p. maaliskuuta" (Lna 123). Sanakirjassaan Lönnrot kommentoi sanaa seuraavasti: "Snömånad, räknad från 20 februari till 20 mars, då hankikuu vidtog; kun w. alkaa nuoskalla ja lauhkealla ilmalla, tulee lämmin ja hyväinen kevät, etenki jos hankikuulla on samanlainen alku" (Lönnrot 1874/1958).
,

Kevät-kuullakevätkuu : maalis- ja huhtikuun paikkeille ajoittuva kevätkuukausi keikuttelikeikutella : laulaa heiluttaen kehoaan laulun tahdissa;
Minun lauloa pitäisi,
490. Heiän olla laulamatta,
Heill' on kultansa kotona,
Aina luona armahansa,
Minä kullatoinkullaton : rakasta, armasta vailla oleva, koitoinkoditon,
Ajan kaiken armahatoinarmaaton : raukkautta vaille jäänyt."

"Kuules sisko, kuin sanelen!
Kun menetki miehelähän,
Elä nouanoutaa : noudattaa, totella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hakea (10:95 ym.); etsiä (22:512); tulla hakemaan (27:387 ym.) (Turunen 1979). miehen mieltä,
Kuin minä poloinen nouin,
Miehen mieltä, kiurun Katso lisääHäärunoissa on verrattu puheliasta, kaiken parhain päin selittävää ihmistä laulavaiseen kiuruun (Turunen 1979). kieltä,
500. Suurensuuri : (pilkallisesti) uhkea, oivallinen sulhoni syäntä!"

"Olin kukka ollessani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 501–518: "Koko joukko kuvallisia nimityksiä, jotka muistuttavat muinaissuomalaisten ihannetunnosta, kukka ihanuudesta ja koreudesta, vesa nuoruudesta ja notkeudesta, ympynen samasta, mesimarja suloudesta, kulta loistavuudesta ja kallisarvoisuudesta, tavi, lakla ja vesilintu tasaudesta, siveydestä ja hienoihoisuudesta, vaapukka poskien punasta, verevyydestä ja muhkeudesta" (Lna 121). Lönnrotin luettelemia kasvien ja lintujen nimityksiä käytettiin hellitellen nuoresta naisesta.
Kasvaessani kanerva,
Vesa nuori noustessani,
Ympynennuppu, verso; (metaforisesti) nuori neito Katso lisääMuoto ympynen lienee alkusoinnun aiheuttama ja liittyy sanaan umpunen 'lehden, kukan silmu' (Niemi 1919: 89; Saarimaa 1927: 40–41; Turunen 1979). Lönnrot kommentoi sanaa sanakirjassaan seuraavasti: "Späd telning, skott; ung, växande flicka (impinen)" (Lönnrot 1874/1958). yletessäni,
Mesimarja mainittaissamainita : nimittää, puhutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: lausua, kertoa (43:329) (Jussila 2009).,
Kulta kuiskuteltaessa,
Tavivesilintu; (metaforisesti) nuori neito taattoni pihoilla,
Laklavillihanhi; (metaforisesti) neito maammon lattioilla,
Vesilintu veikonveikko : veli luona,
510. Sirkkunenpeippo- tai varpuslintu; (metaforisesti) neito sisaren luona;
Kävin kukkana kujilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 511: "Kun kukka koreana ja huolettomana" (Lna 121).
Vaapukkanavaapukka : vadelma Katso lisääHäärunoissa ja lyyrisissä runoissa vadelma, marja ja perhonen ovat tiheästi toistuvia vertauskuvia nuorille neidoille. vainiolla,
Hersuin hiekka-rantasilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 513: "Hiekkarantoja pidettiin aina paremmassa arvossa, kuin muita mutaisia, kivisiä ja heinäisiä rantoja" (Lna 121).

Sana hersua 'liikehtiä kevyesti' (Turunen 1979). Suomen murteista on joitakin tietoja sanan merkityksistä 'kulkea, ravata edestakaisin; koreilla, hienostella' (SMS). Karjalan Uhtualla hersuo 'herrastella, komeilla' (KKS).

Keikuin kukka-kunnahillakukkakunnas : kukkia kasvava kumpu,
Laulelin jokaisen lakson,
Joka kummun kukkuelinkukkuella : laulella,

Lehot leikkiä pitelinpidellä leikkiä : leikkiä, kisailla,
Ahot ainoistaainoinen : alituinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen (22:186); kultainen, kallis, armas (14:32; 19:100 ym.); ikimuistettava (3:188) (Turunen 1979). iloa."

"Suunälkä, ruokahalu veti revonrepo : kettu Katso lisääKs. Lönnrotin kommentti koskien repo-sanaa runon 22 säkeessä 225: "Petollisen, viekkaan miehen" (Lna 121).

"Suu veti revon ritahan" on osa sananlaskua ja liittyy tilanteeseen, jossa oma halu vetää ihmisen vaaraan (Turunen 1979: 279).
ritahanrita : loukkupyydys,

520. Kielinälkä, ruokahalu kärpän lautasehenkärpänlautanen : pyyntiloukku, sadin Katso lisääKärpänlautaa käytettiin aikoinaan paitsi kärppien myös oravien pyydystämiseen. Saalis houkuteltiin sisälle ansaan syötin avulla. (Turunen 1979.),
Mieli neien miehelähän,
Tapamieliteko Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tottumus (9:270; 22:107 ym.) (Turunen 1979). toisehen talohon;
Niinpä neiti luotunaki,
Tytär tuuviteltunaki Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 524: "Muistuttaa soutulauluista, joissa tyttölasta tavallisesti toivotettiin kasvavan ja pian miehelle joutuvan" (Lna 121).
Miniäksi miehelähän,
Orjaksiorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääMiniän osaa verrataan häälauluissa orjan kovaan kohtaloon.

Orja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
anoppelahan."

"Jou'uin marja muille maille,
Tuomi toisille vesille,
Jou'uin puolapuolukka Katso lisääKarjalan kielessä puola merkitsee puolukkaa; lisäksi sitä käytetään lapsen hellittelysanana (KKS). purtavaksi,
530. Mansikka manattavaksi,
Joka puu puri minua,
Joka leppä leikkaeli,
Joka koivu koiskaelikoiskaella : moittia, soimata, torua,
Joka haapa haukkaeli."

"Naitihin ma miehelähän,
Vietihin anoppelahan,
Sanottihin siell' olevan,
Neittä sinne naitaessa,
Kuusi kuusista tupoa,
540. Kaksin kerroin kammariakamari : asuinhuone, vierashuone,
Aho-vieretahovieri : ahon reuna aitta-mainaaittamaa : aittojen sijaintipaikka,
Kuja-vieretkujavieri : kujan reunusta Katso lisääKalevalassa kuja on rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.) tai karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149 ym.) (Turunen 1979). kukka-maina,
Oja-vieretojavieri : ojan reuna ohra-maina,
Kangas-vieretkangasvieri : kangasmetsän reunama kaura-maina,
Purnutpurnu : säilytyskuoppa, joka on kaivettu ojantörmään tai penkereeseen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kiinteä laatikko, jossa säilytettiin viljaa (10:419, 420 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). puitua eloaelo : korjattu vilja Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS).,
Toiset purnut puitavia,
Sata saatuja rahoja,
Sata toinen saatavia." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 548: "Myytävää tavaraa toisen sadan eestä" (Lna 121).

"Sainpasaada : ehtiä tehdä jotakin, saada jotakin tehdyksi tuhmataitamaton, osaamaton Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: paha (9:71; 23:465 ym.); raskas, ikävä, haikea (24:141; 37:17) (Turunen 1979; Jussila 2009). tulleheksitulla : tulla miehelään sopimaan naimisiinmenosta,
550. Kälköajattelematon, tyhmä, älytön raukka Katso lisääLönnrot kommentoi sanakirjassaan kälkö-sanaa seuraavasti: "Rådlös menniska, eländig, ringa, tanklös, enfaldig stackare (kälkkö)" (Lönnrot 1874/1958). Sana tarkoittaa siten neuvotonta, ajattelematonta, typerää ja yksinkertaista ressukkaa. kättä lyöneheksilyödä kättä : vahvistaa avioliittosopimus kättelemällä,
Tupa oli kuuella tuella, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 551 ja 552: "Koko tupa ei seisonut kohdallaan ilman tu'itta ja varaseipäittä" (Lna 121).
Seitsemällä seipähällä,
Ahot täynnä armotuutta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 553−556: "Ahoilla, lehoissa, kujalla ja metsissä, sanalla sanoen kaikissa paikoissa en tavannut kun armottomuutta, lemmettömyyttä, huolia ja mielipahoja" (Lna 121).

Sana armotuus 'säälimättömyys, armottomuus' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lehot täynnä lemmetyyttälemmetyys : rakkaudettomuus, kylmyys,
Kujat kurjan huoliani,
Metsät mieliä pahoja,
Purnut puitua vihoa,
Toiset purnut puimatointa,
Sata saatuja sanoja,
560. Sata toinen saatavia." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 560: "Samoin valmiina ja käsillä, kuin rahat myytävässä tavarassa" (Lna 121).

"En mä tuostana totellut,
Koinkokea : kokeilla, yrittää kuuluna asua,
Tuolla toivoin kunniata,
Tuolla lempeä tavoitin:
Tulen tuomalla tupahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 565: "Puiden tupaan kannannalla ja valkean tekemällä" (Lna 121).
Pään päretten poimennalla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 566: "Niistelin huolellisesti palaneet karret päreistä aamu- ja iltapuhteilla" (Lna 121). Hiiltynyt, palanut puu piti poistaa päreestä, jotta se palaisi taas kirkkaasti ja toisi valoa tupaan.

Sana poimenta 'poimiminen' (Turunen 1979).

Pieksin otsani ovehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 567 ja 568: "Hyöriessäni en aina ennättänyt kumartaitakkaan tarpeeksi ovessa, vaan kolhasin pääni pihtipuoliseen. Ovet olivat mataloita, ettei niistä sopinut suorana kulkemaan." (Lna 121.)
Pääni pihtipuolisehenpihtipuolinen : oviaukon pysty reunapuu,
Oven suuss' on ouot silmät,
570. Kaihatkaiha : pahansuopa, tyly silmät karsinassa,
Kierot keski-lattialla,
Perässä peri vihaisetperivihainen : erittäin vihainen Katso lisääPeri- etuliitteenä muuallakin Kalevalassa: peri-isäntä 'haltiaolento, joka kuuluu maanväkeen' (17:262) (Turunen 1979).;
Tuli suusta tuikahuvituikahua : välkkyä, leimuta, säihkyä,
Kekälehet kielen alta,
Ilkeän isännän suusta,
Alta kielen armottoman."

"En mä tuostana totellut,
Koin kuitenkin eleä,
Olla aina alla armon,
580. Sekä nöyrä neuvottava;
Hyppäsin jänön jaloilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 581 ja 582: "Liikuin kuin jänis joutuisasti ja kuin kärppä keveästi ja vikkelästi" (Lna 121).
Kävin kärpän kämmenillä,
Panin turkan myöhän maata, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 583 ja 584: "Niin myöhän, kuin turkkainen ja niin varhain, kuin vaivainen. Köyhäin ja vaivaisten, joiden oli työllänsä eläminen, täytyi nousta varhain aamulla ja asettua myöhän illalla." (Lna 121.)

Sana turkan 'pahuksen, turkasen' ja myöhän 'myöhään, myöhäiseen' (Jussila 2009).

Nousin vaivaisenkauhean, onnettoman, surullisen Katso lisääVaivainen tässä vahvistussanana. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vammainen, rampa (20:565 ym.); kurja, raukka (9:319 ym.); onneton, poloinen (29:553 ym.). (Jussila 2009.) varahin;
Saanut en kurja kunniata,
Leinosurullinen, onneton Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Vähäonninen" (Lna 38). Lisäksi hän kommentoi sanakirjassaan sanaa adjektiivina: "Sorgsen, bedröfvad; olycklig" (Lönnrot 1874/1958).

Karjalan kielessä leina ~ leinä substantiivina 'mielipaha, suru; puute, kurjuus' ja adjektiivina 'surullinen' (KKS).
lempeä tavannut,

Vaikka vuoret vierettäisinvierettää : vierittää, vyöryttää sijoiltaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laulella vapaasti (20:2, 4); refl. laittautua, heittäytyä (41:50) (Turunen 1979).,
Kalliot kahakahtia, kahteen osaan panisin."

"Suotta survoin suuret jauhot,
590. Kiusanturhaan, hyödyttömästi karkeat karistinkaristaa : seuloa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudotella, varistaa (23:207); riisua (14:138) (Jussila 2009).
Syöä ankaran anopin,
Tuli-kulkuntulikulkku : tulikurkkuinen, ankarasanainen Katso lisääSana tulikulkku esiintyy usein juomisen tai voimakkaan, suorastaan kurkkua polttavan janon kuvausten yhteydessä; toisinaan se tarkoittaa pahaa noitaa. Kalevalassa sana tavataan ilkeän ja pahan anopin kertosanana (tässä) ja lisäksi tulisen ja pahan kotkan epiteettinä (26:474). (Turunen 1979.) kuiskaella

Päässä pitkän pinta-pöyänpintapöytä : hongan eli männyn pintakerroksesta valmistettu pöytä,
Kulta-laiastakultalaita : laidoiltaan kultakoristeinen kupista;
Itse söin miniä raukka,
Apoin jauhoja kiveltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 596 ja 597: "Kuvaus kerjäläisten ja muiden ylenkatsottuin syömäsijasta ja neuvoista" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi kiveltä-sanaa: "Jauhinkiveltä, s.o. jauhaissani" (Lna 123).

Kalevalassa appaa 'syödä tai juoda ahneesti' (Turunen 1979).

Liesi-pankkoliesipankko : uuninsuun edessä ja sivuilla sijaitseva kiviladelma pöytänäni,
Kapusta lusikkanani."

"Usein minä utuinensurullinen, onneton Katso lisääUtu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä, pehmeä' (KKS).

Lönnrot määrittelee sanakirjassaan (1874/1958) utuisen ihmisen seuraavasti: "arm, bedröfva flicka" [kurja, surullinen tyttö]; "omrogsfull, ömhjärtat moder" [huolellinen, rakastava äiti].

Runoissa utuisella eri merkityksiä: surullinen (VII2 2531; XIII2 5899); hämärä, savuinen: "Lämmitä utuinen kyly, / Sausuta simainen sauna" (I1 439: 58−59; ks. myös I4 1746); sumuinen, hämärä ilma (III3 2634; XIII1 999). Ks. häärunoissa "Päällä on paita palttinainen, / Se on Kuuttaren kutoma, / Sihen haljakka sininen, / Siitä ussakka utuinen" (I3 1662: 53−56; ks. utuinen vyö: I3 1677, I3 1686, I3 1701).

600. Miniänä miehelässä
Kannoin suolta sammalia,
Noita leivoin leiväkseni,
Vettä kaivosta kapallakappa : veden nostamiseen käytetty, puuvarteen kiinnitetty astia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vanha astiamitta, jota käytettiin erilaisen kuivan tavaran mittaamiseen (21:104; 24:183 ym.) (Turunen 1979).,
Tuota ryypin ryypykseni,
Sininiin kauan söin kaloja kalkionneton, poloinen Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kovaosainen" (Lna 38).

Kansanrunoissa myös kalkinen 'kurja, poloinen, kovaosainen', joka saattaa liittyä viron sanaan kalk 'resuinen, huonoissa vaatteissa oleva lapsi' (SSA1 s.v. kalkinen).
,

Sini koitokurja, raukka, parka kuorehiakuore : pieni lohensukuinen kala,
Kunikuin, niin kauan kuin notkuin nuotta-puillanuottapuu : kalanpyydyksen eli nuotan talaspuut Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Nuottapuilla s.o. nuotta-uluilla, nuottakelalla" (Lna 121).

Talaspuut olivat nuottakodassa eli nuottien kuivattamiseen tarkoitetussa katoksessa sijaitsevia poikkipuita tai orsia. Nuotat asetettiin niiden varaan kuivumaan. (Saarimaa 1927: 66; Turunen 1979.)
,

Keikuin keskellä venettä,
En saanut sitä kaloa
610. Anoppini antamasta,
Joka päiväksi päteisipäteä : riittää, olla kylliksi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kelvata, sopia (9:399; 11:13 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kerraksensakerrakseen : yhdeksi kerraksi kelpoaisi."

"Kesät kontujakontu : karjaeläinten rehu Katso lisääKarjalan kielessä kontu-sanalla on merkitykset 'koti, tila, talo, asumus; tilus, pelto; heinät, lehdekset, apurehut' (KKS). keräsin,
Talvet väännin taikontaikko : monipiikkinen väline, talikko vartta,
Niinkuin muinenkimuinen : muinoin, ennen vanhaan, jo aikoja sitten kasakkapalkollinen, renki Katso lisääSana kasakka suomen murteissa ja karjalassa 'venäläinen ratsusotilas'; lisäksi sanalle tunnetaan merkitys 'renki, päiväläinen' (SSA1 s.v. kasakka).,
Eli orja palkkalainenpalkan edestä työtä tekevä Katso lisääVarhaisen keskiaikaisen yhteiskunnan alimpaan kerrokseen kuuluivat orjat ja palkkalaiset. Heidän alapuolellaan olivat ainoastaan varattomat, vammautuneet, sairaat, kerjäläiset, kiertolaiset jne. Eriarvoisuus kuvastuu palkollislaitoksen aikana käytetyssä tavassa, jossa esimerkiksi köyhät olivat velvollisia suostumaan vuosipalvelukseen rangaistuksen uhalla. Vapaita olivat ainoastaan taloudellisesti itsenäiset ihmiset. (Turunen 1979.);
Ainapa anoppelassa
Tuo minulle työnnettihin
Riihestä riveinriveä : painava, jykevä, vankka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ripeä, nopsa, voimakkaasti iskevä (3:362) (Turunen 1979; Jussila 2009). riusaviljanpuintiväline Katso lisääRiusa oli Itä-Suomessa käytetty viljanpuintiväline. Työkalu koostui varresta sekä siihen nahkahihnalla tai tapilla kiinnitetystä lyömäosasta. (Saarimaa 1927: 41; Turunen 1979.),
620. Saunasta jykeinjykeä : kookas, järeä, raskas loukkupellavan ja hampun puhdistamiseen käytetty laite Katso lisääLoukku koostui jykevästä aluspuusta ja liikkuvasta päällyspuusta, joiden väliin kuivatut pellavat tms. asetettiin loukuttaessa (Turunen 1979). Loukuttaminen suoritettiin tavallisesti saunassa tai sen eteishuoneessa, joissa loukkuja myös säilytettiin (Niemi 1910: 90).,
Rannalta raveinravea : suuri, raskas karttupesunuija Katso lisääKartut olivat noin 30−40 cm pitkiä puunuijia, joilla keitettyjä vaatteita lyötiin. Karttuaminen tehtiin mieluiten kesällä sopivalla rantapaikalla, talvella sen sijaan avannon liepeillä. (Turunen 1979.)

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puukalikka (23:704; 50:107) (Turunen 1979; Jussila 2009).
,

Suurin taikko tanhuastatanhua : karjakatos tai -piha,
Ei uskottu uupuvani,
Ei varattu vaipuvanivaipua : väsyä, uupua, riutua,
Vaikka uupuivat urohot,
Vaipuivat hevoisen varsat."

"Niin minä piloinenraukka, poloinen, kovaosainen piikanuori tyttö, neito; palvelustyttö Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito; neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.)
Tein työtä työn ajalla,
Väänninvääntää : tehdä raskasta työtä, raataa hartion väellähartian väellä : hartiavoimin, voimiensa takaa;
630. Annas tulla toisen aian,
Jo tulehen tuomittihin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 631: "Osottaa vanhaa tapaa, pahantekiät tulessa polttaa" (Lna 121).
Sense : paholainen Katso lisääPronomini se on tässä paholaista tarkoittava eufenismi eli kiertoilmaus (Genetz 1901: 17; Niemi 1910: 80; Saarimaa 1927: 41).

Loitsuissa sanottiin välillä "sen kätehen käskettihin", kun ei haluttu mainita Hiiden eli paholaisen nimeä (Niemi 1910: 90).
kätehenkäteen : jonkin omaksi, haltuun käskettihin."

"Suotta soimatsoima : moite, soimaus, panettelu nostettihinnostaa : synnyttää, aiheuttaa,
Kiusankiusalla, kiusaa tehden, aiheettomasti kieletkieli : sanoma, juoru kannettihinkantaa : juoruta, levittää
Päälle mun hyvän tapani,
Päälle kuulun kunniani,
Sanat päälleni satoivat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 637−640: "Koskevat yhtä kipeästi, kun jos sataisi tulisia kipunoita ja rautaisia rakeita päälle" (Lna 121).
Puhe'et putoelivat,
Kuin tuimattuima : ankara, raju, väkevä Katso lisääRunoissa tuima esiintyy myös vaivaisen ja surullisen (huolellisen) synonyymina (II 1067; VII1 686a; VII2 1727, VII2 1989, VII2 2001, VII2 2030, VII2 2043, VII2 2084). Vrt. tuima myös muissa merkityksissä: Tuurikkaisen epiteettinä: "Poika tuima Tuurikkainen, / poika veitikka verevä" (IV1 14: 1−2; ks. myös IV1 15, IV1 185, IV1 259); veitsen tai miekan terävyyttä kuvastavana adjektiivina (I1 658; VI1 464; VI1 800; VII1 209); loitsuissa ilman ja äijän pojan synonyyminä (VII3 43, VII3 44; VII4 2628). tuli-kipunat,
640. Tahi rautaiset rakehet."

"En mä tuostana epäillyt,
Oisin eeskipäin elellyt
Akan ankaran apuna,
Tuli-kulkun kumppalinakumppali : kumppani, toveri, apuri,
Vaan sepä paha panihepanna, refl. panihe : paneutui, tuli,
Sepä suurenti suruni,
Kun sulho sueksi muuttui,
Kauno karhuksi rupesi,
Kylin söi, selin makasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 649 ja 650: "Ei kääntänyt koskaan silmiänsä päin" (Lna 121).

Sana kyljin 'kylki kyljessä, kylki jotakin kohti' ja selin 'selkä johonkin päin' (Jussila 2009).

650. Selin työnsä toimitteli."

"Tuota itkin itsekseni,
Ajattelin aitassani,
Muistin muita päiviäni,
Entistä elantoanielanto : elämä, elinaika
Isoniso : isä pitkillä pihoilla,
Emon kaunon kartanollakartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979).."

"Sainsaada : ruveta, ryhtyä tuosta sanelemahan,
Itse virkin vierettelinvieretellä : kertoa, sanoa:
""Osasi minun emoni,
660. Osasi omenan saa'a, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 660−666: "Vertaa tyttöelämätänsä taimeen, miehelle menemistänsä taimen muuttamiseen vaikeaan kasvupaikkaansa" (Lna 121).

Sana omena hellitellen lapsesta, neidosta 'hyvä, suloinen'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186, 187). (Turunen 1979.)

Taisi taimen kasvatella,
Ei osannut istutella:
Istutti ihanan taimen
Ilkeilleilkeä : huono, epäsuotuisa, kamala istumilleistuin : istutuspaikka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: istumispaikka (21:220) (Jussila 2009).,
Pani paikoille pahoille,
Koivun juurille koville
Iäksensä itkemähän,
Kuuksensapäiviksensä, elämänsä ajaksi kujertamahankujertaa : vaikeroida, laulaa haikeasti valittaen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laulaa (50:551) (Jussila 2009)..""

""Oisipa minussa ollut
670. Paikoille paremmillenki,

Pitemmillenki pihoille,
Laajemmille lattioille,
Paremmanki varrenvarsi : vartalo, keho vastavastine, vastin,
Verevämmän miehen vertavertainen, suuruinen, arvoinen;
Puutuinpuuttua : tarttua kiinni, takertua; ryhtyä tekemisiin jonkun kanssa tuohon pulluksehenpullus : pullukka; nahjus,
Tartuin tuohon talluksehentallus : pullukka; köntys,
Varikselt' on varren saanut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 677–690: "Pilkallinen ja liioitteleva miehen muodon kuvaus" (Lna 121).
Korpilta nenän kopannut,
Suunsa syövältäsyövä : raateleva suelta,
680. Koko muo'on kontiolta.""

""Oisinpa mokomanmokoma : sellainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oivallinen, aikamoinen (12:165; 24:22 ym.); kelvoton (30:340; 38:323) (Turunen 1979). saanut
Mäellenki mentyäni,
Saanut tieltä tervaskannontervaskanto : vanha ja pihkainen männynkanto Katso lisääTervaskantoja ja muuta pihkaista puuainesta käytettiin aikoinaan raaka-aineena tervanpoltossa. Tervanpoltto oli vaativaa ja työlästä, mutta terva aineena tärkeää veneiden yms. vahvistamisessa. Polttamiseen tarvittavan puuaineksen hankinta oli hankalaa: esimerkiksi männynkannon muuttuminen pihkaiseksi ja tervaiseksi saattaa viedä vuosikymmenenkin. (Turunen 1979: 334–335.),
Leppä-pökkelönleppäpökkelö : pystyssä törröttävä, lahonnut leppäpuun runko lehosta,
Pannut turvan turpehesta,
Parran naavoista pahoista,
Suun kivestä, pään savesta,
Silmät kuumista sysistäsysi : pajan ahjossa kuumentamiseen käytetty hiili; noki, karsta,
Koivun pahkat korviksensa,
690. Raianraita : pajunsukuinen puu haarukanhaarukka : haara jaloiksi.""

"Senpä lauloin laitoissanilaitto : tuska, huoli Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa laitto: "Turvaton, vähäonninen, polonen; s. turvaton j.n.e. tila, turvattomuus, onnettomuus" (Lna 123).

Sana laitto karjalan kielessä 'parka, raukka, kurja'. Vuokkiniemeläistä kansanrunoa: "Miss om poikańi polosen, miss ol laitol lapšuońi". (KKS.)
,

Huokaelin huolissani,
Sattui kauno kuulemahan,
Seinuksella seisomahan;
Niin kun tuo tulevi tuolta,
Astui aitan portahalle,
Jo ma tuon tulosta tunsin,
Astunnasta arvaelin,
Tukka tuiski tuulettaki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 699–702: "Vihaisen miehen kuvaus" (Lna 121).

Sana tuiskia 'liehua, huiskua'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kipinöidä, sinkoilla tulta (2:179; 26:455). (Jussila 2009.)

700. Hivushius, hiukset viskoiviskoa : heilua edestakaisin, heittelehtiä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: heittää, singota (9:238; 18:422; 23:183 ym.) (Turunen 1979). viimattaki,
Ikenet oli irvellänsäirvellään : irvistyneenä,
Silmät kiljan kaljallansakiljan kaljallaan : pullistuneena, muljahtaneena,
Väättyväännetty, taitettu Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 703: "Väännetty vitsa on notkeampi ja pitää paremmin: 'ei väännetty vitsa kesken katkea'" (Lna 121). pihlaja piossapio : koura, kämmen Katso lisääKarjalan kielessä pivo 'koura, pivo; kouraus tai sormaus muokattavia tai muokattuja pellavia tai hamppuja' (KKS).,
Käättykäännetty, taitettu karttupuukalikka, keppi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: pesunuija (22:382; 23:621) (Turunen 1979; Jussila 2009). kainalossa,
Jolla lyöä lykkeävilyödä lykätä : lyödä ajoittain, iskeä,
Kohti päätä kolkkoavikolkata : kumauttaa, kolhaista, lyödä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ampua tainnuksiin (12:364) (Turunen 1979; Jussila 2009).."

"Annas siitä illan tulla,
Kun meni makoamahan,
Otti vitsan vierehensä,
710. Nahka-ruoskannahkaruoska : piiska, jossa oli nahasta punottu siima naulaltansa,
Ei ketänä muuta vasten,
Vasten vaivaista minua."

"Meninpä minäki itse
Illalla makoamahan,
Sulhon vierehen venähyinvenähtyä : asettua makuulle, heittäytyä pitkälleen,
Laski sulho vierehensä,
Antoi kyllinriittävästi, tarpeeksi kyynäspäätä,
Viljaltarunsaasti vihaista kättä,
Paljo paksuja pajuja,
720. Mursun-luista ruoskan vartta." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 720: "Mursunluinen, mursun hampaista tehty" (Lna 121).

Pahan sulhasen ruoskassa on mursunluusta valmistettu varsi. Samasta materiaalista on Kalevalassa valmistettu myös häärunossa esiintyvä suka, jota käytetään sulhasen hevosen puhdistamiseen (21:108). Mursu-sanalla luultavasti tarkoitettiin, kuten nykykielessä, suurta hylkeensukuista eläintä (Trichesus rosmacus); sanalle on kuitenkin ehdotettu muitakin mahdollisia merkityksiä. (Turunen 1979.)

"Nousin kylmältä kyleltä,
Viluiseltaviluinen : viileä, kylmä vuotehelta,
Sulho suorihesuoria, refl. suorihe : lähti jälestäperästä, takaa,
Ulos uksestauksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). uhittiuhittaa : ajaa uhkaillen,
Käsi käypi tukkahani,
Haparoivihaparoida : tavoitella, tarttua haparoiden, hamuta hapsihinihapsi : hius, monikossa tukka,
Tukat tuulelle jakeli, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 727 ja 728: "Kiskoi irti ja nakkasi tuulen viedä" (Lna 121).
Ahavalle anneksivi."

"Mikäs neuvoksi minulle,
730. Mikä neuvon antajaksi? Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 730−732: "Täytyi niin kauvan seisoa ja odottaa ulkona, ettei mitkään tavalliset kengät kestäneet" (Lna 121).
Teräksestä kengät teetin,
Paulatpaula : kengän kiinnitysnauha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vyönauha (50:127, 135) (Turunen 1979; Jussila 2009). vaskesta panetinpanettaa : teettää, valmistuttaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kylvää, panna kasvamaan (2:19) (Jussila 2009).,
Joilla seisoin seinävieretseinävieri : seinän vieressä sijaitseva paikka, seinusta,
Kuuntelin kujan peruksetperus : peräosa, nurkka,
Kunnes viihtyisiviihtyä : tyyntyä, rauhoittua Katso lisääKarjalan kielessä verbi viihtyö 'viihtyä' tai esimerkiksi itkevästä lapsesta puhuttaessa 'tyyntyä' (KKS). vihainen,
Asettuisi ankarainen;
Eikä viihy viimeinkänäviimeinkään : lopultakaan, ollenkaan,
Ei asetu aioinkanaajoinkaan : milloinkaan, aikaa myötenkään."

"Vilu viimeinki tulevi
740. Vihattuna vierressäni,
Seinä-vieret seistessäni,
Ollessa oven takana;
Arvelin, ajattelimeajatella, refl. ajatelime : ajattelin itsekseni:
Ei minusta lienekänä
Viikoistaviikkoinen : pitkäaikainen, kauan kestävä vihan pitoa,
Kaukaistakaukainen : pitkäaikainen; etäinen ylenkatsetta
Tässä LemmonLempo : paholainen, piru; Hiiden toistonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)
leisiossaleisio : joukkio Katso lisääSana leisio tunnetaan suomen hämäläis- ja itämurteista, joissa sillä on merkitykset 'lauma, parvi, liuta' (SMS).,

Pirujen pesä-siassapesäsija : pesä, pesäpaikka."

"Heitin hempeät tupaset,
750. Armahat asuinmajani,
Läksin vienohento, heikko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyyni (1:251 ym.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). vieremähän,
Vierin soita, vierin maita,
Vierin ventojavento : vieras; tyyni, syvä Katso lisääLönnrotin mukaan vento tarkoittaa vedestä puhuttaessa tyyntä, syvää (Lönnrot 1874/1958). Raimo Jussilan mukaan sana tarkoittaa tässä vierasta, outoa (Jussila 2009). Vrt. Aimo Turunen katsoo sanan merkitsevän säkeessä pehmeää, vuolasta (Turunen 1979). vesiä,
Vierin veikon pellon päähän;
Siinä kukkui kuivat kuuset, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 755 ja 756: "Kuului ääniä vastaava kuusissa sekä petäjissä. Tahi kuuset ja petäjät muuttuneella muodollansa ilmoittivat täällä ei enää olevan saman kodin, ku ennen." (Lna 121.)
Lauloi lakka-päätlakkapää : leveälatvainen, tuuhealatvainen petäjät,
Kaikki vaakkuivat varikset,
Harakat hakahtelivathakahdella : äännellä, räkättää:
""Ei täällä sinun kotisi,
760. Eikä synnyntä-siasisynnyntäsija : syntymäpaikka.""

"En mä tuotanasitäkään, tuotakaan totellut,
Vierin veikkoni piha'an,
Jo mulle veräjät virkki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 763 ja 764: "Eivät olleet kuin ennen ja siitä johtui hänen mieleensä, itsensäki oudostuneen, isän ja äitin kuolleen, veljen ja veljen vaimon häntä enään ei tuntevankaan" (Lna 121).
Kaikki vainiot valitti:
""Mitäpä tulet kotihin,
Kutaketä, mitä kurja kuulemahan?
Jo ammoin isosi kuoli,
Kaatui kaunis kantajasi,
Veikko sull' on vento vieras,
770. Veikon nainen kun Wenakkovenakko : venäläisnainen.""

"En mä tuotana totellut,
Menin mie toki tupahan,
Annoin kättä kääkäsellekääkänen : oven kädensija Katso lisääKarjalan kielessä keäkä 'kahva, kädensija; kanteleen kielien viritysavain' (KKS). Kääkä oli monesti käyrä kohta puussa, joka naulattiin oveen kahvaksi (Turunen 1979).,
Kylmä kääkä kättä vasten."

"Tultua tupahan tuosta
Oven suuhun seisotaimeseisoa, refl. seisotaime : asetun seisomaan, pysähdyn;
Koreaylpeä, kopea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (4:175, 9:279 yms.); herkkäaistinen, tarkka (26:5; 39:341) (Turunen 1979). kotoinenkotonaan oleva, asuva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kotiin kuuluva, kodin omistama, kodista peräisin oleva (18:97; 24:429) (Jussila 2009). nainen,
Ei tule likistämähänlikistää : liittää kädet yhteen, tervehtiä kättelemällä Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Halaamaan; sepäämään" (Lna 38).,
Käy ei kättä antamahan;
780. Korea minä itseki,
En mene likistämähän,
Käy en kättä antamahan,
Pistän kättä kiukahalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 783−786: "Arveli niitä toki lämpimämmiksi kuin ihmisiä" (Lna 121).
Kivet kylmät kiukahassa,
Käännän kättä hiilokselle,
Hiilet kylmät hiiloksessa."

"Veikko lautsalla lamovi,
Päässä pankon pöllöttävipöllöttää : olla tyhmännäköisenä, töllöttää Katso lisääKarjalan kielessä pöllötteä '(olla) möllöttää; pullottaa' (KKS).,
Sylivanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jota vastaa 4 kuutiometriä. syttä hartioilla,
790. Vaaksapituusmitta, peukalon ja etusormen väli kämmenen ollessa levitettynä Katso lisääVaaksa on pituudeltaan noin 20−25 cm. muulla vartalolla,
Kyynäräpituusmitta, kyynärpään ja keskisormen pään väli kyventäkyven : kipinä, tuhkahöytyvä päässä,
Korttelivanha pituusmitta Katso lisääKortteli on pituudeltaan ¼ kyynärää eli noin 14,8 cm (Turunen 1979). kovaa nokea."

"Kysyi veikko vierahalta,
Tutkaeli tullehelta:
""Mistä vieras veen takoa?"" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 795: "Veen takoa s.o. vieraalta maalta" (Lna 121).
Minä vainenminäpä vastaelin:
""Etkö tunne siskoasi,
Entistä emosi lasta?
Me yhenyksi : sama emosen lapset,
800. Yhen linnun liekuttamatliekuttaa : tuudittaa, keinuttaa Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kiikuttamat" (Lna 38).,
Yhen hanhen hautelemat,
Yhen pyyn pesästä saamat.""
Tuosta veikko itkemähän,
Silmät vettä vieremähänvierrä : vuotaa, virrata, juosta Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 4:269 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); ääntää (22:103, 476 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270)..""

"Virkkoi veikko naisellensa,
Kuiskaeli kullallensa:
""Hankihankkia : järjestää, valmistella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: toimia jonkin saamiseksi (11:393); panna kuntoon, hoitaa valmiiksi toimimaan (24:64) (Jussila 2009). syöä siskolleni!""
Veikon nainen nalja-silmänaljasilmä : vihaisin, kateellisin tai ivaavin silmin katsova
Kantoi kaaliakaali : kaalikeitto Katso lisääKaali oli aikaisemmin tärkeää ravintoa niin Suomessa kuin Karjalassakin. Sen käyttö kuitenkin väheni perunan saapumisen myötä. Kaalia syötiin esimerkiksi keitoksessa yhdessä silavan ja lihan kanssa. Karjalassa siitä valmistettiin lisäksi hapankaalia. (Turunen 1979.) koastakota : keittokatos Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: asumus, asuinkota (13:131, 191; 30:217) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
810. Jost' oli rakki rasvan syönyt, Katso lisääLönnrot kommen säkeitä 810−812: "Toi vanhoja ruuan jäännöksiä, ei pitänyt häntä sen arvoisena, että olisi häntä varten erittäin ruokaa hankkinut" (Lna 121).
Koira suolan koitellunnakoitella : kokeilla, maistella, testata,
Musti murkinanmurkina : aamuruoka Katso lisääKarjalan kielessä murkina tarkoittaa ruokailun yhteydessä varsinaista aamuateriaa, jota ennen oli jo nautittu kevyt aamupala (KKS). pitännäpitää : säilyttää huostassaan, käyttää."

"Virkkoi veikko naisellensa,
Kuiskaeli kullallensa:
""Tuo olutta vierahalle!""
Veikon nainen nalja-silmä
Toip' on vettä vierahalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 817−820: "Likaista vettä, joko sitte talo oli köyhä ja olueton taikka hänelle ilman ei tuotu olutta, kun pidettiin niin ala-arvoisena" (Lna 121).
Ei sitänäsitäkään siivon vettäsiivon vesi : kelvollinen, puhdas vesi,
Sisaresten silmivettäsilmivesi : silmien pesuvesi,
820. Kälystenkälykset : veljesten vaimot keskenään, sisko ja hänen veljensä vaimo keskenään käenpesintäkädenpesin : käsien pesuvesi."

"Vierin jällejälleen, uudestaan; takaisin veikon luota,
Siirryin synnyntä-sialta,
Jou'uin kurja kulkemahan,
Sainsaada : lähteä; ruveta, ryhtyä kurja samoamahan,

Raukka rannat kiertämähän,
Vaivainen vaeltamahan
Aina ouoillen oville,
Veräjille vierahille,
Lapset raukan rannikollerannikko : ranta-alue kylien välissä Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Rantoja kyläin välillä kiertämään" (Lna 123).,
830. Vaivaiset kylän varahanvaraan : turvaan, huostaan."

"Moni nyt minulla onpi,
Usea olettelevioletella : olla Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kohdella (24:148−150) (Turunen 1979).
Virkkajasanoja, puhuja vihaisen äänen,
Äänen tuiman tuikuttajatiuskija,
Ei ole minulla monta
Sanan armon antajataarmon sanan antaja : säälijä, ystävällisesti puhuva,
Suin sulin puheliatasulin suin puhelija : kauniisti sanova, myötämielisesti puhuva,
Kiukahalle käskiätäkiukaalle käskijä : tulisijan lämpöön kutsuva Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 838: "Kylmästä tullutta käsketään kiukaalle nousemaan" (Lna 121).
Satehesta saatuanisaada : tulla, saapua, päästä,
840. Kylmästä kyhättyänikyhätä : vaivalloisesti päästä, selvitä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laatia, tehdä sommitellen (20:442 ym.) (Turunen 1979).
Hallassa hamehen helmat,
Turkin helmat tuppurissatuppuri : pyörivä tuuli; lumipyry."

"Enpä ennen nuorempana,
En mä uskonut olisi,
Jos oisi sata sanonut,
Tuhat kieltä kertaellutkertaella : toistella, kertoa useamman kerran Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla uudestaan (22:124) (Jussila 2009).,
Näille juoninjuoni : elontie, kohtalo joutuvani,
Näille päivin pääseväni,
Jotk' on päivät päälle pääsnyt,
850. Juonet joutunna kätehenkäteen : jäljelle, jonkun osaksi."