Yhdeskolmatta Runo.

Tuop' on Pohjolan emäntäLouhi, Pohjolan sotainen ja toimelias naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979: 260).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.),
SariolanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) vanha
Oli ulkona olia,
Askareillansa asujaolija, viipyjä,
Kuului suolta ruoskan roiske,
Rannalta re'en ratinarahina, rätinä, tärinän synnyttämä ääni,
Loi silmänsä luotehelle,
Käänti päätä päivän alleetelään Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).,
Arvelee, ajattelevi:
10. "Mimitä tämä väki väjyvi
Minun raukan rannoilleni,
Suurtako sotaväkeä?"

Kaaloikaalaa : kahlata, tarpoa tuota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Ei ollut sotaväkeä,
Oli suuri sulhaiskansasulhanen hääväkensä kanssa,
Vävy keskellä väkeä,
Hyvän rahvahan raossakeskellä, välissä.

Itse Pohjolan emäntä,
20. Sariolan vaimo vanha,
Kun tunsi vävyn tulevan,
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Luulin tuulen tuulevaksi,
Pinonpino : halkopino pystyn viereväksivierrä : pyöriä ympäri Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
Meren rannan roikkivaksiroikkia : kaikua, raikaa,
Somerensomer : sora, karkea hiekka karehtivaksikarehtia : pitää ääntä, rahista,
Kaaloin tuota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Eipä tuuli tuullutkana,
30. Pino pysty vierrytkänä,
Meren ranta rauennunna,
Someret karehtinunna,
Vävyni väki tulevi,
Saoin kaksinsadoin kaksin : kahdensadan vahvuisena käänteleiksekäännellä, refl. käänteleikse : kulkee kääntyillen."

"Mistä mä vävyni tunnen,
Vävyni väen seasta?
Tuttu on vävy väestä,
Tuttu tuomi muista puista,
Tammi Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) virpi-varpasistavirpivarpainen : nuori puu, taimi, hoikka puunvesa,
40. Kuuhutkuu, kaunis kuu taivahan tähistä."

"Vävy on mustalla orollaoro : ori,
Niinkuin syövälläsyövä : raateleva suella,
Kantavallakantava : saalista kantava, väkevä voimiltaan kaarnehellakaarne : korppi,
Lentävällä lievehellälieve : ihmeolento, tarunomainen lintu tai lohikäärme,
Kuusi kulta-sirkkulaistakultasirkkulainen : kullasta valmistettu ja linnun hahmoon valettu tiuku
Vempelellävemmel : hevosen niskan yli kulkeva kaari, jolla länget kiinnitetään aisoihin kukkumassa,
Seitsemän sini-otustasiniotus : linnun hahmoon valettu, siniseksi maalattu tiuku
Rahkehellarahje : hevosen längissä oleva hihna laulamassa."

Kuuluvi kumukumina, jyry kujastakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).,
50. Aisan kalke kaivotieltä,
Jo vävy pihalle saapisaada : saapua, tulla,
Vävyn kansa kartanollekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979).,
Vävy on keskellä väkeä,
Hyvän rahvahan raossa,
Ei ole varsinaivan, ihan eellimäisnäedellimmäinen : ensimmäinen, etumainen,
Eikä aivan jälkimäisnä.

"Pois pojat, ulos urohoturos : mies, miehinen mies,
Pihalle pitimmät miehet
Rinnuksiarinnus : hihna, jonka avulla länkien alapäät sidotaan yhteen riistamahanriistaa : riisua,
60. Rahkehia raastamahan,
Aisoja alentamahan,
Tuomahan vävy tupahan!"

Juoksevi vävyn oronen,
Kirjo-korjakirjokorja : koristeltu matkareki kiiättävi
Pitkin appelanappela : puolison isän koti pihoa,
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Oi sie orjaomaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). palkkalainen,
Kylän kaunoinen kasakkapalkollinen, renki Katso lisääKasakka-sana suomen murteissa laajalti 'venäläinen ratsusotilas'. Lisäksi sanalle tunnetaan merkitys 'renki, päiväläinen'. Sana on lainaa venäjästä, jossa kazák 'kasakka, palkollinen, renki'. (SSA1 s.v. kasakka.)!
Ottaos vävyn oronen,
70. Lasketelloslasketella : riisua, päästellä laukki-otsa
Vaskisista valjahista,
Tinaisista rinnuksista,
Rahaisistarahainen : nahasta valmistettu Katso lisääAimo Turusen mukaan sana tarkoittaa tässä Kalevalan säkeessä nahasta valmistettua (Turunen 1979). Raimo Jussilan mukaan sanan merkitys on 'rahoin koristeltu' (Jussila 2009). E. A. Saarimaa ei anna sanalle tarkempaa selitystä mutta mainitsee sen olevan säkeessä alkusointupyrkimyksen motivoimana (Saarimaa 1927: 35). rahkehista,
Vesaisistavesainen : nuoresta lehtipuusta valmistettu vempelistä,
Viekösi vävyn oronen,
Talutellos taitavasti
Sulkkuisistasulkkuinen : silkkinen suitsiloista,
Päitsistä hopea-päistä
Piehtaroillepiehtaro : piehtaroimispaikka pehmeille,
80. Tasaiselle tanterelle,
Vienollevieno : ohut, hieno, pehmeä viti-lumellevitilumi : vastasatanut lumi,
Maalle maion karvaisellemaidonkarvainen : maidonvärinen, valkoinen!"

"Juottaos vävyni varsa
Lähisestä lähtehestä,
Joka seisovi sulana,
Heraisenaherainen : sula, heruva, vettä antava herhettäviherhettää : solista, virrata vuolaana
Alla kullan kuusen juuren,
Alla pensivänpensivä : tuuhea petäjän!"

"Apataapattaa : syöttää appeella, hevoselle valmistetulla rehulla vävyni varsa
90. Koropastakoroppa : kori, vasu, vakka kultaisesta,
Vaskisesta vakkaisestavakkanen : puinen säilytysastia Katso lisääVakat olivat puisia säilytys- ja kuljetusastioita, jotka valmistettiin ohuesta, taivutetusta haapalaudasta tai tuohilevyistä. Vakkoja oli sekä kannellisia että kannettomia. (Turunen 1979.)
Pestyin ohrin, lestyinlesty : viljan ydinosasta valmistettu ja jyvänkuorista puhdistettu leivin,
Keitetyin kesäisin vehnin,
Survotuin suvi-rukihinsuviruis : yhden kesän aikana kasvava ruis!"

"Vie siitä vävyn oronen
Soimellesoimi : syöttökaukalo sopimmaisellesopimmainen : nurkimmainen,
Ylimmäiselle sialle,
Taimpahan tanhuahantanhua : talli tai karjakatos, jossa hevosia entisaikaan pidettiin,
Sito'os vävyn oronen
100. Kultaisista koltsasistakoltsanen : kuolainrengas; suitsien metallinen kiinnike, jolla ohjat liitetään kuolainrenkaaseen
Rautaisehen renkaisehen,
Patvisehenpatvinen : lehtipuun kovasta ja kuviollisesta puuaineesta valmistettu, visapuinen patsaisehenpatsainen : tolppa, pylväs;
Pankosipanna : asettaa, laittaa Katso lisääSäkeen pankosi edustaa panna-verbin yksikön 2. persoonan optatiivi-käskymuotoa. Tällaisille si-tunnuksellisille muodoille ei ole vastineita kansankielessä, vaan tyyppi on Lönnrotin itsensä kehittämä (Leskinen 1972). vävyn orolle
Kappavanha astiamitta, jota vastaa 4,5−5 litraa kauroja etehen,
Toinen heinän helpehiäheinän helve : ruumen, puitaessa syntyvä jäte,
Kolmas ruumenenruumen : kevyt olkien, tähkien tms. puimajäte muruja!"

"Sukios vävyn oronen
Mursun-luisella Katso lisääPahan sulhasen ruoskassa on mursunluusta valmistettu varsi (23:720). Samasta materiaalista on Kalevalassa valmistettu myös häärunossa esiintyvä suka, jota käytetään sulhasen hevosen puhdistamiseen. Mursu-sanalla luultavasti tarkoitettiin, kuten nykykielessä, suurta hylkeensukuista eläintä; sanalle on kuitenkin ehdotettu muitakin mahdollisia merkityksiä. (Turunen 1979.)

Hieno mursunluinen suka on vastakohta karkealle, raudasta valmistetulle sualle (Lna 121). sualla,
Jott’ ei karva katkeaisi,
110. Sora-jouhisorajouhi : karkea jouhi sorkahtaisisorkahtaa : katketa, liikahtaa sijaltaan;
Kattaoskattaa : peittää vävyn oronen
Loimella hopeisella,
Kuomikollakuomikko : vaate, hevosen loimi kultaisella,
Vanumallavanuma : huopakangas vaskisella!"

"Kylän pojat kyyhkyläiset,
Viekätte vävy tupahan,
Hivuksinhivus : hius, tukka hatuttomana,
Käen kintahattomana!"

"Vuotasvuottaa : odottaa katselen vävyä,
120. Jos sopii vävy tupahan
Ilman uksenuksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). ottamatta,
Pihtipuolenpihtipuoli : oviaukon pysty reunapuu purkamatta,
Kamanankamana : oven ja ikkunan yläosan vaakasuora kehyspuu korottamatta,

Kynnyksen alentamatta,
Soppi-seinänsoppiseinä : pirtissä uunin puolella sijaitseva sivuseinä sortamatta,
Multahirrenmultahirsi : rakennuksen seinän alin, maata vasten oleva hirsi muuttamatta!"

"Ei mahu vävy tupahan,
Hyvä lahjavävy, sulhanen laipiohonlaipio : välikatto
Ilman uksen ottamatta,
130. Pihtipuolen purkamatta,
Kamanan korottamatta,
Kynnyksen alentamatta,
Soppi-seinän sortamatta,
Multahirren muuttamatta,
Vävy on päätänsä pitempi,
Korvallistakorvallinen : korvan mitta korkeampi."

"Kamanat kohottukohot
Lakin päästä laskematta,
Kynnykset alentukohot
140. Kengän kannan koskematta,
Pihtipuolet välttyköhötvälttyä : väistyä, siirtyä,
Ovet ilman auetkohot
Tullessa vävyn tupahan,
Astuessa aimo miehen!"

"Kiitos kaunoisen Jumalan,
Jo saapisaada : päästä vävy sisähän!
Vuotas katsahan tupoa,
Silmeänsilmätä : tarkistaa, vilkaista tuvan sisähän,
Onko täällä pöyät pesty,
150. Lavitsatlavitsa : seinään kiinnitetty penkki, lautsa vesin valeltu,
Siivottu sileät sillatsilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.),
Lauta-lattiat la'aistu!"

"Katselen tätä tupoa,
Enkä tuota tunnekana,
Mistä puist' on pirtti tehty,
Mistä suoja tänne saatu,
Kustamistä seinät seisotettuseisottaa : rakentaa, pystyttää,
Sekä lattiat laottu."

"Sivuseinä on siilin luista,
160. Periseinä peuran luista,
Oviseinä osmanosma : ahma luista,
Kamana karitsan luista."

"Orret on omenapuista,
Patsaspylväs tai pilari uunin, kiviladelman tms. kulmassa; savupiippu muinaisessa asumuksessa puista patviloistapatvi : lehtipuun kova ja kuviollinen puuaines, visapuu,
Luas-lauatluaslauta : kiukaan sivua peittävä paneelilauta lumpehista,
Lakihuoneen välikatto, sisäkatto, laipio Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (kuvaannollisesti) huippu, päällystä (9:84; 17:209 ym.) (Turunen 1979). lahnan suomuksista."

"Rahisiirrettävä puinen penkki on rauasta raketturaketa : tehdä, valmistaa,
Lautsatlautsa : seinään kiinnitetty penkki, lavitsa Saksan laahkoloistalaahko : lattiapalkki, hirren toinen puolisko sileäksi veistettynä,
Pöytä kullan kirjoiteltukirjoitella : koristella,
170. Silta silkillä silattusilata : kiillottaa, tehdä sileäksi."

"Uuni vaskesta valettu,
Pankkouunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso paasista hyvistä,
Kiukoakiukaa : kiuas, tuvan uuni meren kivistä,
Karsinapirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: uunin ja peräseinän välinen pirtin osa (12:400; 22:450 ym.); pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläinten aitaus (17:117−118); saunan lauteiden alusta (46:351–352) (Turunen 1979). Kalevan puistaKalevan puut : Kalevalassa kasvavat puut, joita ei Pohjolasta löydy Katso lisääKaleva oli suuri sankari ja Kalevan poikien, entisaikojen jättiläisten, mytologinen esi-isä. Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Sen myötä Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnetuin esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.) Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä myöhemmässä polvessa pakanuuden aikana, jolloin hän ajatteli myös heistä kertovien runojen syntyneen (Turunen 1979: 88).."

Sulho tungeiksetunkea, refl. tungeikse : tunkeutuu, tulee sisään tupahan,
Alle kattojen ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuu, tulee sisään,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Terve tänneki Jumala
Alle kuulunkuulu : kuuluisa, maineikas kurkihirrenkurkihirsi: sisäkaton eli laipion kannatinhirsi; vesikaton harjahirsi,
180. Alle kaunihin katoksen!"

Sanoi Pohjolan emäntä:
"Terve terve tultuasi
Tänne pienehen tupahan,
Matalaisehen majahan,
Honkaisehen huonehesen,
Petäjäisehen pesähän!"

"Ohoh orja piikasenipiika : palvelustyttö, naispalkollinen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),
Kylän pantukylästä eli vieraalta väeltä ostettu, hankittu palkkalainen!
Tuopa tulta tuohen päässä,
190. Temmotempoa : kuljettaa äkkiliikkein tervaksentervas : pihkainen, tervaa sisältävä puuaines nenässänenä : pää, kärki
Katsellakseni vävyä,
Nähäkseni sulhon silmät,
Sinisetkö vai punaiset,
Vaiko vaate-valkeuisetvaatevalkeuinen : valkoinen kuin vaate."

Orja piika pikkarainen,
Kylän pantu palkkalainen

Toip' on tulta tuohosessa,
Tempoi tulta tervaksessa.

"Tuli on tuohinen rämäkkäroihuava, leimuava Katso lisääKarjalan kielessä rämäkkä tulesta puhuttaessa 'leimuava, roihuava' (KKS).,
200. Savu musta tervaksinen,
Vävyn silmät saastuttaisi,
Mustuttais' ihanan muo'onmuoto : kasvot;
Tuopa tulta tuohuksellatuohus : vahakynttilä,
Vahasellavahanen : vahakynttilä valkeaistavalkeainen : tuli Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: munanvalkuainen (1:239); valkoinen (vyö) (44:120); puhdas, siisti (kihlattu) (24:25; 25:114) (Turunen 1979).!"

Orja piika pikkarainen,
Kylän pantu palkkalainen
Toip' on tulta tuohuksella,
Vahasella valkeaista.

Valkea savu vahainen,
210. Tuli kirkas tuohuksinen,
Valotti vävyltä silmät,
Kirkasti vävyltä kasvot.

"Jo näen vävyni silmät,
Ei siniset, ei punaiset,
Eikä vaate-valkeuiset,
Meren on vaahenvaahti : vaahto valkeuiset,
Meren ruo'onruoko : rantavedessä kasvava vesikasvi ruskeuiset,
Meren kaislan kauneuiset."

"Kylän poiat kyyhkyläiset,
220. Viekätte tätä vävyä
Isommille istumille,
Ylimmäisille sioille,
Selin seineä sinistä,
Päin pöyteä punaista,
Kohin kutsu-vierahia,
Rinnoin rahvahan remuaremu : melu, hälinä!"

Siitä Pohjolan emäntä
Syötti, juotti vierahia,
Syötti suin sulassa voissa Katso lisääVoita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja käytettiin ainakin Varsinais-Suomessa jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121−122). (Turunen 1979.),
230. Kourin kuore-kokkaroissakuorekokkara : kermaleivonnainen,
Noita kutsu-vierahia,
Vävyänsä liiatenkiliiatenkin : varsinkin, erityisesti.

Olipa lohta luotasillaluotanen : puulautanen,
Sivulla sian lihoa
Kupit kukkuraisillansa,
Vait varpe-laitehillavarpelaiteilla : kukkuraisillaan, ääriään myöten täynnä ja lisälaidoilla varustettuina
Syöä kutsu-vierahien,
Ja vävysen liiatenki.

Sanoi Pohjolan emäntä:
240. "Oi sie piika pikkarainen,
Tuop' on tuopilla olutta,
Kanna kaksi-korvaisellakaksikorvainen : kahdella kädensijalla varustettu puinen astia, saavi tai tuoppi
Noille kutsu-vierahille,
Vävylleni liiatenki!"

Tuop' on piika pikkarainen,
Raataja rahan alainenrahanalainen : palkattu, ostettu
Antoi tuopin totta tehätehdä totta : tehdä tehtävänsä,
Viisi-vantehenviisivanne : oluttynnyri vikoaliikkua, kumoutua nopeasti,
Huuhtoa humalan parrat,
250. Vaahen parrat valkoellatehdä valkoiseksi
Noilta kutsu-vierahilta,
Ja vävyltä liiatenki.

Mitä nyt olut osasi,
Virkkivirkkiä : osata; opettaa viisi-vantehinen,
Kun oli luona laulajansa,
Kunnollinen kukkujansa,
Olipa vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Virren ponsivirttä hallitseva, laulua taitava polvuinenainainen, ikuinen, elinikäinen,
Laaullisnalaadullinen : kunnollinen, kelvollinen, laadukas, taitava laulajana,
260. Parahana taitajana?

Ensin ottavi olutta,
Siitä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Olukkainen, juomukkainen(hellitellen) juoma,
Elä miestä joutenjoutilaana, toimettomana juota,
Laita miehet laulamahan,
Kulta-suut on kukkumahan!
Isännät imehtelevätimehtiä : ihmetellä,
Emännät ajattelevat:

Joko on laulut lauennehetlaueta : (kuvaannollisesti) vapautua laulettavaksi,
270. Ilo-kieletilokieli : iloinen, hauska puhe kirvonnehetkirvota : (kuvaannollisesti) hellitä, irrota puhuttavaksi,
Vai panin pahan oluen,
Juoksuttelinjuoksutella : valutella, valmistaa juoman kehnon,
Kun ei laula laulajamme,
Hyreksihyreksiä : hyräillä, laulella hiljaa hyvät runommeruno : runonlaulaja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kansanruno (12:389, 401; 16:253 ym.) (Turunen 1979).,
Kuku kulta-vierahamme,
Iloitse ilo-käkemme."

"Kukas tässä kukkunevi,
Kenpä kielin laulanevi
Näissä PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pioissa,
280. Sariolan juomingissa,
Eipä tässä lautsat laula,
Kun ei lautsan istujaiset,
Lattiat ei lausahtele,
Kun ei lattian käviät,
Eikä ikkunat iloitse,
Kun ei ikkunan isännät,
Eikä pöykäpöykkää : möykätä, paukkua, paukkaa pöyän ääret,
Kun ei pöyän äärelliset,
Ei ne reppänätreppänä : räppänä, tuvan tai saunan savuaukko remuileremuilla : hälistä, riemuita äänekkäästi,
290. Kun ei reppänän alaiset."

Oli lapsi lattialla,
Maito-parta pankon päässä,
Lausui lapsi lattialta,
Poika pankolta pakisi:
"En ole iso iältä,
Vahva varren kasvannolta,
Vaan kuitenki, kaikitenkikaikitenkin : joka tapauksessa,
Jos ei muut lihavat laula,
Miehet paksummat pajahapajahtaa : puhjeta laulamaan,
300. Verevämmätverevä : punakka, terveen värinen; reipas vierettelevieretellä : laulaa,
Niin mä laulan laiha poika,
Poika kuiva kuikuttelenkuikutella : uikutella,
Laulan laihoilta lihoilta,
Kupehilta kuuttomiltakuuton : rasvaton, ihraton
Tämän iltamme iloksi,
Päivän kuulun kunniaksi."

Olipa ukko uunin päällä,
Tuopa tuon sanoiksi virkki:
"Ei ole lasten laululoista,
310. Kurjien kujerteloista,
Valehia lasten laulut,
Tyhjiätyhjä : hedelmätön, sisältöä vailla oleva, merkityksetön tytärten virretvirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.);
Anna virsi viisahalle,
Laulu lautsan istujalle!"

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Onko tässä nuorisossa,
Koko suuressa su'ussa,
Ken panisi käen kätehen,
320. Ha'anhaka : kämmen, jonka sormet ovat koukistettuina toisehen hakahan,
Ja saisisaada : ruveta, ryhtyä sanelemahan,
Laikahtaisilaikahtaa: ruveta äkkiä tekemään jotakin laulamahan
Päivän päätyvänpäätyvä : päättyvä, loppuva iloksi,
Illan kuulun kunniaksi?"

Sanoi ukko uunin päältä:
"Ei ole tässä ennen kuultu,
Ei ole kuultu, eikä nähty
Sinä ilmoisna ikänäikinä, milloinkaan
Parempata laulajata,
330. Tarkempata taitajata,
Kun mitä minä kujerrin,
Lauleskelin lapsempana,
Laulelin lahen vesillä,
Kajahtelin kankahillakangas : kuiva metsämaa,
Kukkuelin kuusikoilla,
Sanelin salo-metsillä."

"Ääni oli suuri ja sorea,
Säveleni sangen kaunis,
Se silloin jokena juoksi,
340. Vesi-virtana vilisi,
Kulki kuin lylyvasemman jalan liukumasuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, joista pidempää vasemman jalan suksea nimitettiin lylyksi. Sillä liu'uttiin, kun toinen jalka potkaisi vauhtia lyhyemmällä kalhulla. (Saarimaa 1927: 23.) Nimitys osoittaa, että suksi valmistettiin männyn tai kuusen lylystä eli kallellaan kasvaneen havupuun alaosasta, jonka pinta on lasimaisen kovaa ja tervaamattakin luistavaa. Lylyn tekeminen oli erityisen tarkkaa työtä, sillä materiaalia oli vaikea hankkia. (Nikkilä 1966: 41.) lumella,
Purje-laiva lainehilla;
Vaan en nyt sanoa saata,
Tuot' en tarkoin tunnekana,
Mikä sorti suuren äänen,
Äänen armahanarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37–40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. alenti,

Ei se nyt jokena juokse,
Lainehina lailattelelailatella : liplatella,
On kuin karhirisuäes, piikikäs pellon muokkausväline kannostossakannosto : kantoinen maa-alue,
350. Hangella havu-petäjä,
Reki rannan hiekkasilla,
Vene kuivilla kivillä."

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun ei toista tullekana
Kerallanikeralla : kanssa laulamahan,
Yksin lähtenen runoillelähteä runolle : ruveta laulamaan, lausumaan kansanrunoja,
Laikahtanen laulamahan:
Kun olen luotu laulajaksi,
360. Sattunut saneliaksi,
En kysy kylästäkylä : vieraat ihmiset Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kodin ulkopuolinen paikka (3:23; 13:16, 17 ym.); useiden talojen muodostama asuinpaikka (10:197, 385; 11:108). Lisäksi kylmä kylä 'Pohjola'. (Turunen1979.) tietä,
Päätä virren vierahalta."

Siitä vanha Wäinämöinen,
Virren ponsi polvuinen
Istuihenistua, refl. istuihen : istuutui ilon teolle,
Laulu-työlle työntelihetyönnellä, refl. työntelihe : ryhtyi, rupesi,
Ilo-virretilovirsi : laulettu kertomus vieressänsävierrä : ääntää, laulaa Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); pyöriä ympäri (21:24; 30:392, 452). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).,
Saatavillansa sanaset.

Lauloi vanha Wäinämöinen,
370. Sekä lauloi, jotta taitoi,
Ei sanat sanoihin puutupuuttua : loppua, hävitä,
Virret veisaten vähene,
Ennen kalliot kiviä,
Umpi-lammitumpilampi : lampi, josta ei lähde laskujokea tai -puroa lumpehia.

Siinä lauloi Wäinämöinen,
Pitkin iltoa iloitsi,
Naiset kaikki nauru-suulla,
Miehet mielellä hyvällä,
Kuuntelivat, kummeksivat
380. Wäinämöisen väännätystä,
Kun oli kumma kuulianki,
Ihme ilmankinilman : muuten vain, jouten olian.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Virkki virtensä lopulla:
"Mitäpä minusta onpi
Laulajaksi, taitajaksi,
En minä mitänä saata,
En kuhunkana kykene;
Oisi luoja laulamassa,
390. Suin sulinsulin suin : kauniisti, hyvin sanelemassa,
Luoja laulun lauleleisi,
Lauleleisi, taiteleisi."

"Laulaisi meret mesiksi,
Meren hiekat hernehiksi,
Meren mullat maltahiksi,
Suoloiksi meren someret,
Lehot laajat leipä-maiksileipämaa : hedelmällinen ja viljaa kasvava maa-alue,
Aho-vieretahovieri : ahon reuna, vierusta vehnä-maiksi,
Mäet mämmi-kakkaroiksimämmikakkara : makea leivonnainen,
400. Kalliot kanan muniksi."

"Lauleleisi, taiteleisi,
Saneleisi, saatteleisi,
Laulaisi tähän talohon
Läävätläävä : navetta täysi lähtemiälähtemä : vuoden ikäinen, ensimmäistä kertaa laitumelle lähtevä lehmä,
Kujat täysi kukkapäitäkukkapää : kokonaan valkopäinen tai valkoisen kuvion omaava lehmä,
Ahot maion antajia,
Sata sarven kantajata,
Tuhat tuojoa utaren."

"Lauleleisi, taiteleisi,
410. Saneleisi, saatteleisi
Isännille ilves-turkit,
Emännille verka-viitatverkaviitta : verkakankaasta valmistettu viitta Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.),
Tyttärille ummis-kengätummiskenkä : päällysosastaan umpinainen nahkakenkä,
Pojille punaiset paiat."

"Annap' ainaki Jumala,
Toisteki totinen luoja,
Näin näissä elettäväksi,
Toiste toimieltavaksitoimiella : toimia, elellä
Näissä Pohjolan pioissa,
420. Sariolan juomingissa,
Oloset jokena juosta,
Me'et virtana vilatavilistä, liikkua ripeästi
Näissä Pohjolan tuvissa,
Sariolan salvoksissasalvos : hirsirakennus, tupa,
Jotta päivin lauleltaisi,
Illoin tehtäisi iloa

Iällä tämän isännän,
Elin-ajalla emännän!"

"Pankohon Jumala palkan,
430. Luoja koston kostakohon,
Isännälle pöyän päähän,
Emännällen aittahansa,
Pojillen apaja-veelle,
Kangaspuihin tyttärille,
Jott’ ei konsanamilloinkaan, koskaan katuisi,
Vuonna toisna voikahtaisivoikahtaa : puhjeta valittamaan, vollottamaan
Näitä pitkiä pitoja,
Suuren joukon juominkia!"