Yhdeksäs runo

Wäinämöinen kertoo ukolle raudan synnyn 1-266. Ukko herja'aa rautaa ja lukee verensulku-sanat; veri salpautuu 267-418. Ukko laittaa poikansa voiteen tekoon, voitelee ja sitoo haavan; Wäinämöinen paranee ja kiittää Jumalaa avun saannista 419-586.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Yhdeksäs Runo.

Siitä vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinä : leveä, syvä, tyynesti virtaava joki (Turunen 1979).

Väinämöiseen liittyviä jumala-käsityksiä: hämäläisten jumala (Mikael Agricolan jumalluettelo), suomalainen Orfeus (Porthan), loitsija, ilman, veden ja tuulen jumala, kanteleen luoja (Ganander), veden jumala (Setälä, Krohn).

Väinämöinen historiallisena sankarina (Lönnrot, Gottlund, Ahlqvist, K. Krohn). Väinämöinen myyttisenä tietäjä-samaanina, laulajana ja loitsijana (Haavio). (Turunen 1979: 395−397.)

Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. Ks. lisää Väinämöisestä: Siikala 1999, 2012.

Itse korjastakorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki kohosi,
Nousi reestä nostamatta,
Yleni ylentämättä,
Tuosta pirttihin tulevi,
Alle kattojen ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuu, menee, tulee.

Tuoahan hopea-tuoppi,
Kulta-kannu kannetahan,
Ei veä vähäistäkänä,
10. Pikkuistakana piätä
Verta vanhan Wäinämöisen,
Hurmettahurme : veri Katso lisääHurme on ilmeisesti johdos sanasta hurma 'tenho, huuma, ihastus, kiihko; ajatuskyky, taju'. Kansanuskomuksissa veri oli sielun ja hengen voimien tyyssija. (SSA1 s.v. hurma, hurme.) jalon urohonuros : mies, miehinen mies.

Ukko uunilta urahti,
Hallipartaharmaapartainen paukuttelipaukutella : puhua kovaäänisesti:
"Mi sinä lienet miehiäsi
Ja kuka urohiasi,
Verta on seitsemän venettä,
Kanto-korvoakantokorvo : kannettava kaksikorvainen saavi, korvo kaheksan
Sun poloinenonneton, kurja polvestasi
20. Lattialle laskettuna;
Muut on muistaisin sanaset,
Vaan en arvoaarvata : tietää, tuntea alustaalku : synty, alkuperä
Mist' on rauta syntynynnä,
Kasvanunna koito kuonakoito kuona : raakamalmi Katso lisääLönnrot selitti sanaparia koito kuona seuraavasti: "raaka malmi (suomalmi, rautamuta), mutta säkeessä 272: 3−4 = kurja malmi, jonka ohessa "kuona" = kouta, rapa" (Lna 123).."

Silloin vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesi:
"Itse tieän rauan synnyn,
Arvoan alun teräksen:
Ilma on emojaemo : äiti ensin,
30. Vesi vanhin veljeksiä,
Rauta on nuorin veljeksiä,
Tuli kerran keskimäinen."

"Tuo Ukko ylinen luojamuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.),
Itse ilmojen JumalaUkko ylijumalan mainesana
Ilmasta ve'en eroitti,
Veestä maatimaataa : muuttaa maaksi manterehen,
Rauta on raukka syntymättä,
Syntymättä, kasvamatta."

"Ukko ilmoinen Jumala
40. Hieroi kahta kämmentänsä,
Mykeltimykeltää : hieroa, pusertaa yhteen molempiansa
Vasemmassa polven päässä;
Siitä syntyi kolme neittä,
Kokokaikki kolme Luonnotartaluonnotar : luonnon haltiatar Katso lisääVrt. sana merkitsemässä Tapiottaria, metsän naispuolisia haltioita (32:82); vrt. myös raudan synnyn kuvaus (91:1−266), jossa kolme luonnotarta esiintyy maidon lypsäjinä.

Luonnottaret esiintyvät yleensä kollektiivisena naispuolisena ryhmänä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa naishahmot liittyvät luonnonilmiöihin tai ilmansuuntiin (Päivätär, Kuutar, Pohjolan emäntä). Luonnotar, kave kuvataan alkuaikoja kuvaavissa myyteissä alkuäitinä, synnyttäjänä (Ganander 1789/1984). (Siikala 2012: 288–289; ks. myös Krogerus 1999.)

Rauan ruostehen emoiksi,
Suu sinervänsinerväsuu : sinertäväteräinen rauta tai kirves siittäjiksi."

"Neiet käyä notkutteli,
Astui immetimpi : neito, naimaton tyttö; nainen; (tässä) luonnotar pilven äärtä

Utarilla uhkuvilla,
50. Nännillä pakottavilla,
Lypsit maalle maitojansa,
Uhkutituhkuttaa : vuodattaa utariansa,
Lypsit maille, lypsit soille,
Lypsit vienoille vesille."

"Yksi lypsi mustan maion
Vanhimpainen neitosia,
Toinen valkean valutti
Keskimäinen neitosia,
Kolmas puikuttipuikuttaa : valuttaa, juoksuttaa punaisen
60. Nuorimpainen neitosia."

"Ku on lypsi mustan maion,
Siitä syntyi melto-rautameltorauta : pehmeä rauta,
Ku on valkean valutti,
Siit' on tehtynä teräkset,
Ku on puikutti punaisen,
Siit' on saatu rääky-rautarääkyrauta : hauras, helposti murtuva rauta."

"Olipa aikoa vähäinen,
Rauta tahtelitahdella : tahtoa tavata
Vanhempata veikkoansa,
70. Käyä tulta tuntemahan."

"Tuli tuhmaksi rupesi,
Kasvoi aivan kauheaksi,
Oli polttoa poloisen,
Rauta raukan veikkosensa."
"Rauta pääsi piilemähänpiillä : olla piilossa, piiloutua,
Piilemähän, säilymähän
Tuon tuiman tulen käsistä,
Suusta valkeanvalkea : tuli Katso lisääTulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. Vrt. adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216, 6:200 ym.). (Turunen 1979.) vihaisen."

"Siitä sitte rauta piili,
80. Sekä piili, jotta säilyi
Heiluvassa hettehessä,
Läikkyvässä lähtehessä,
Suurimmalla suon selällä,
Tuiman tunturin laella,
Jossa joutsenet munivat,
Hanhi poiat hautelevi."

"Rauta suossa soikottavisoikottaa : maata pitkin pituuttaan, oikoisenaan,
Veteläisessä venyvivenyä : olla pehmeänä, vetelänä,
Piili vuoen, piili toisen,
90. Piili kohta kolmannenki,
Kahen kantosen välissä,
Koivun kolmen juuren alla;
Ei toki pakohon pääsnyt
Tulen tuimista käsistä,
Piti tulla toisen kerran,
Lähteä tulen tuville
Astalaksi tehtäessä,
Miekaksi taottaessa."

"Susi juoksi suota myöten,
100. Karhu kangasta samosi,
Suo liikkui suen jälessä,
Kangas karhun kämmenissä,
Siihen nousi rauta-ruosterautaruoste : rautamalmi, joka esiintyy suossa,
Ja kasvoi teräs-karankoteränkaranko : teräskanki
Suen sorkkien sioille,
Karhun kannan kaivamille."

"Syntyi seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita, sammon ja taivaankannen takoja, Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).

Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä, myyttisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on yksi myyttisistä Kalevanpojista, joista Lönnrot kirjoitti Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Kalevalassa Ilmarisen useampiin, toisistaan erilaisiin runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Ks. Turunen 1979.)
,

Sekä syntyi, jotta kasvoi,
Se syntyi sysi-mäelläsysimäki : hiilikukkula Katso lisääSysimäki on paitsi seppo Ilmarisen syntymäpaikka (tässä) myös erityinen Jumalan tai paholaisen hallitsema paikka (Turunen 1979).,
110. Kasvoi hiili-kankahallahiilikangas : mielikuvissa seppään liittyvä kangasmaa Katso lisääKs. sysimäki.,
Vaskinenvaskinen : vaskesta eli kuparista valmistettu vasara käessä,
Pihetpihdit pikkuiset piossapio : koura, kämmen."

"Yöllä syntyi Ilmarinen,
Päivällä pajasen laati,
Etsi paikkoa pajalle,
Levitystälevitys : paikka, sija, tila lietsimillelietsin : lietsomisvälineet eli metallin kuumennusvälineet, so. palkeet ja ahjo osineen,
Näki suota salmekkehen,
Maata märkeä vähäisen,
Läksi tuota katsomahan,
120. Likeltä tähyämähän,
Tuohon painoi palkehensapalje : laite, jolla puhalletaan ilmaa ahjoon eli pajan tulisijaan,
Tuohon ahjonsaahjo : pajan tulisija Katso lisääAlun perin ahjo oli yksinkertainen kiviladelma, jossa sijaitsi hiillos (Turunen 1979). asetti."

"Jo joutui suen jälille,
Karhun kantapään sioille,

Näki rautaiset orahat,
Teräksiset tierottimettierotin : jalanjälkeen tai jalkapohjaan syntynyt lumipaakku
Suen suurilla jälillä,
Karhun kämmenen tiloilla."

"Sanovi sanalla tuolla:
130. 'Voi sinua rauta raukka,
Kun ole kurjassa tilassa,
Alahaisessa asussa,
Suolla sorkissa sutosen,
Aina karhun askelissa!'"

"Arvelee ajattelevi:
Mitä tuostaki tulisi,
Josp' on tunkisin tulehen,
Ahjohon asettelisin?"

"Rauta raukka säpsähtihesäpsähtää, refl. säpsähtihe : vavahti säikähdyksestä,
140. Säpsähtihe, säikähtihesäikähtää, refl. säikähtihe : pelästyi,
Kun kuuli tulen sanomat,
Tulen tuimat maininnaiset."

"Sanoi seppo Ilmarinen:
'Ellös olko milläskänä,
Tuli ei polta tuttuansa,
Herjaele heimoansa!
Kun tulet tulen tuville,
Valkean varustimillevarustin : varustuspaikka,
Siellä kasvat kaunihiksi,
150. Ylenet ylen ehoksi,
Miesten miekoiksi hyviksi,
Naisten nauhan päättimiksipäätin : nauhan päässä oleva koru.'"

"Senp' on päivyenpäivyt : päivä perästä
Rauta suosta sotkettihin,
Vetelästä vellottihin,
Tuotihin sepon pajahan."

"Tuon seppo tulehen tunki,
Alle ahjonsa ajeli,
Lietsoilietsoa : puhaltaa palkeilla ilmaa kerran, lietsoi toisen,
160. Lietsoi kerran kolmannenki,
Rauta vellinä viruvi,
Kuonana kohaelevikohaella : kohahdella, kuohuilla,
Venyi vehnäisnä tahasnatahdas : taipuisa, leivottavaksi valmis taikina,
Rukihisna taikinana
Sepon suurissa tulissa,
Ilmi-valkeanilmivalkea : avotuli väessäväki : tulen haltiaolennot; (konkreettisesti) tulen voima."

"Siinä huuti rauta raukka:
'Ohoh seppo Ilmarinen,
Ota pois minua täältä
170. Tuskista tulen punaisen!'"

"Sanoi seppo Ilmarinen:
'Jos otan sinun tulesta,
Ehkä kasvat kauheaksi,
Kovin raivoksi rupeat,
Vielä veistät veljeäsi,
Lastuatlastuta : veistää, vuolla, kaivertaa emosi lasta.'"

"Siinä vannoi rauta raukka,
Vannoi vaikean valansa
Ahjolla, alaisimella,
180. Vasaroilla, valkkamillavalkkama : lyömäväline, vasara,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
'Onpa puuta purrakseni,
Kiven syäntä syöäkseni,
Etten veistä veikkoani,
Lastua emoni lasta,
Parempi on ollakseni,
Eleäkseni ehompi
Kulkijalla kumppalina,
190. Käyvällä käsi-asenna,
Kuin syöä omaa sukua,
Heimoani herjaella.'"

"Silloin seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Rauan tempasi tulesta,
Asetti alasimelle,
Rakentavi raukeaksi,
Tekevi teräkaluiksi,
Keihäiksi, kirvehiksi,
200. Kaikenlaisiksi kaluiksi."

"Viel' oli pikkuista vajalla,
Rauta raukka tarpehessa:
Eipä kiehu rauan kieli,
Ei sukeusukeuta : muodostua, sukeutua, syntyä suu teräksen,
Rauta ei kasva karkeaksi
Ilman veessä kastumatta."

"Siitä seppo Ilmarinen
Itse tuota arvelevi,
Laati pikkuisen poroaporo : tuhkasta keitetty lipeä,
210. Lipeäistä liuotteli
Teräksen teko-mujuiksiteräksentekomuju : teräksen valmistamiseen tarvittava liuos Katso lisääKs. muju,
Rauan karkaisu-vesiksiraudankarkaisuvesi : vesi, johon rauta upotetaan, jotta se kovenee."

"Koitti seppo kielellänsä,
Hyvin maistoi mielellänsä,
Itse tuon sanoiksi virkki:
'Ei nämät hyvät minulle
Teräksen teko-vesiksiteräksentekovesi : vesi, jossa rautaesine karkaistaan,
Rautojen rakento-maiksirakentomaa : valmistusaine.'"

"Mehiläinen Katso lisääMehiläinen on tiedetty tarpeelliseksi hyönteiseksi valmistamansa hunajan ansiosta. Se esiintyy useissa kansanrunoissa ja on esimerkiksi Raudansynty-toisinnoissa vastakohtana paholaisen linnulle eli herhiläiselle, ampiaiselle. Kalevalassa mehiläinen lentää merten yli hakemaan mettä voiteeksi tai oluenpanijalle oluen valmistukseen (ks. 20:345–380). (Turunen 1979.) maasta nousi,
220. Sini-siipi mättähästä,
Lentelevi, liitelevi
Ympäri sepon pajoa."

"Niin seppo sanoiksi virkki:
'Mehiläinen mies kepeä,
Tuo simoasima : hunaja, mesi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: mesijuoma, joka valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla (ks. myös 9:250, 430 ym.). Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaisella ajalla tunnettuja juhlajuomia. (Turunen 1979.) siivessäsi,
Kanna mettä kielessäsi
Kuuen kukkasen nenästä,
Seitsemän on heinän päästä
Teräksille tehtäville,
230. Rauoille rakettavilleraketa : muokata, valmistaa, tehdä!'"

"Herhiläinenampiainen Katso lisääRaudan syntysanoissa Hiiden lintu eli ampiainen kokoaa erilaisia luonnon tuhoaineita ja myrkkyjä teräksen karkaisuveteen ja toimii vastakohtana mehiläiselle (Turunen 1979). HiienHiisi : mytologinen paikka t. olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) lintu,
Katselevi, kuuntelevi,
Katseli katon rajasta,
Alta tuohen tuiotteli
Rautoja rakettavia,
Teräksiä tehtäviä."

"Lenteä hyrähtelevi,
Viskoi Hiien hirmuloitahirmu : pelottava aine, myrkky,
Kantoi käärmehen kähyjäkähy : myrkky,
240. Maonmato : käärme mustia mujujamuju : myrkkyneste, kirpeä neste Katso lisääMuju-sana merkitsee karjalan kielessä (väri)ainetta tai kivijauhetta, kivensirua (KKS). Sanaa ei myrkkyä merkitsevänä tavata murteissa. Muju saattaa olla osittain samaa kantaa muikean kanssa, joka karjalassa 'hapan, muikea; pureva, kirpaiseva (sää)'. Lyydissä muiged 'hapan, muikea'. (SSA2 s.v. muju, muikea.),
Kusiaisen kutkelmoitakutkelma : kutkuava eli kutittava muurahaisen myrkky,
Sammakon salavihojasalaviha : salainen myrkky
Teräksen teko-mujuihin,
Rauan karkaisu-vetehen."

"Itse seppo Ilmarinen,
Takoja alin-omainen
Luulevi, ajattelevi
Mehiläisen tulleheksi,
Tuon on mettä tuoneheksi,
250. Kantaneheksi simoa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
'Kas nämät hyvät minulle
Teräksen teko-vesiksi,
Rautojen rakentamiksi.'"

"Siihen tempasi teräksen,
Siihen kasti rauta raukan
Pois tulesta tuotaessa,
Ahjosta otettaessa."

"Sai siitä teräs pahaksi,
260. Rauta raivoksi rupesi,
Petti vaivainen valansa,
Söi kuin koira kunniansa,
Veisti raukka veljeänsä,
Sukuansa suin piteli,
Veren päästi vuotamahan,
Hurmehen hurahtamahanhurahtaa : pulpahtaa, valahtaa."

Ukko uunilta urahti,
Parta lauloiliikkui laulaessa Katso lisääLönnrot selitti laulaa-verbiä: "liikkui ikään kuin laulaessa (loihtiessa)" (Lna 123)., pää järähti:
"Jo nyt tieän rauan synnyn,
270. Tajuan tavat teräksen."

"Ohoh sinua rauta raukka,
Rauta raukka, koito kuona,
Teräs tenhon päivällinentenhonpäivällinen : lumouksen alainen,
Siitäkö sinä sikesitsietä : sikiytyä, kasvaa, syntyä,

Siitä kasvoit kauheaksi,
Ylen suureksi sukesitsueta : muodostua, varttua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: luoda, synnyttää, valmistaa, tuottaa (16:390; 27:226 ym.); muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378) (Turunen 1979).!"

"Et sä silloin suuri ollut,
Etkä suuri, etkä pieni,

Et kovin koreakana,
280. Etkä äijältäpaljolti, kovin Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). äkäinen,
Kun sa maitona makasit,
Rieskasenarieskanen : tuore maito Katso lisääKs. rieska. riuottelitriudotella : maata riutuneena, voimattomana
Nuoren neitosen nisissä,
Kasvoit immen kainalossa
Pitkän pilven rannan päällä,
Alla taivahan tasaisen."

"Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri, etkä pieni,
Kun sa liejuna lepäsit,
290. Seisoit selvänä vetenä
Suurimmalla suon selällä,
Tuiman tunturin laella,
Muutuit tuolla maan muraksimura : pohjamuta, multa,
Ruoste-mullaksiruostemulta : ruosteinen multa, raudan suo- tai järvimalmi rupesit."

"Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri, etkä pieni,
Kun sua hirvet suolla hieroi,
Peurat pieksi kankahalla,
Susi sotki sorkillansa,
300. Karhu kämmennyisillänsä."

"Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri, etkä pieni,
Kun sa suosta sotkettihin,
Maan muasta muokattihin,
Vietihin sepon pajahan,
Alle ahjon Ilmarisen."

"Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri, etkä pieni,
Kun sa kuonana kohisit,
310. Läikyit lämminnä vetenä
Tuimissa tuli-sioissa,
Vannoit vaikean valasi
Ahjolla, alaisimella,
Vasaroilla, valkkamilla,
Sepon seisonta-sioillaseisontasija : seisomis- eli sijaitsemispaikka,
Takehinta-tanterillatakehintatanner : taontapaikka."

"Joko nyt suureksi sukenit,
Äreäksi ärtelihit,
Rikoit vaivainen valasi,
320. Söit kuin koira kunniasi,
Kun sa syrjit syntyäsi,
Sukuasi suin pitelit!"

"Ku käski pahalle työlle,
Kenp' on kehnolle kehoitti,
Isosiko vai emosi,
Vaiko vanhin veljiäsi,
Vai nuorin sisariasi,
Vaiko muu sukusi suuri?"

"Ei isosi, ei emosi,
330. Eikä vanhin veljiäsi,
Ei nuorin sisariasi,
Eikä muu sukusi suuri,
Itse teit tihua työtä,
Katkoit kalman karvallistakalmankarvallinen : kalmankalpea."

"Tule nyt työsi tuntemahan,
Pahasi parantamahan,
Ennen kun sanon emolle,
Vanhemmallesi valitan,
Enemp' on emolla työtä,
340. Vaiva suuri vanhemmalla,
Kun poika pahoin tekevi,
Lapsi tuhmin turmelevi!"

"Piäty veri vuotamasta,
Hurme huppelehtamastahuppelehtaa : vuotaa valtoimenaan,
Päälleni päräjämästäpäräjää : pärskyä, roiskua, räiskähdellä,
Riuskumastariuskua : roiskua rinnoilleni,
Veri seiso kuni seinä,
Asuasua : olla, pysyä paikoillaan hurme kuni aita,
Kuin miekkakurjenmiekka, rantakasvi Katso lisääElias Lönnrotin mukaan sana miekka 'miekkaheinä (svärdslilja)' (Lna 123).

Kurjenmiekka (Iris pseudacorus) kasvaa vesistöjen rannoilla. Kasvilla on miekkamaiset, litteät lehdet. Miekka-sanan tulkitsemista kasvinnimitykseksi tukee kertosäkeessä esiintyvä saraheinä. (Turunen 1979.)
meressä seiso,

350. Saraheinäsara, monivuotinen heinäkasvi sammalessa,
Paasi pellon pientaressa,
Kivi koskessa kovassa!"

"Vaan jos mieli laatinevi
Liikkua lipeämmästiliukkaammin, sujuvammin, vikkelämmin,

Niin sä liikkuos lihassa,
Sekä luissa luistaellos,
Sisässä sinun parempi,
Alla kalvon kaunihimpi,
Suonissa sorottamassasorottaa : solista, juosta valtoimenaan,
360. Sekä luissa luistamassa,
Kuin on maahan vuotamassa,
Rikoillerikat : maassa olevat roskat, karikkeet, pöly ripajamassaripajaa : roiskua, tippua."

"Et sä maito maahan joua,
Nurmehen veri viatoin,
Miesten hempuveri, ehkä siemennesteeseen viitaten heinikkohon,
Kumpuhun urosten kulta,
Syämmessä sinun siasi,
Alla keuhkon kellarisi,
Sinne siirräitesiirtää, refl. siirräite : siirrä itsesi, siirry välehennopeasti, joutuisasti,
370. Sinne juoskos joutuisasti,
Et ole joki juoksemahan,
Etkä lampi laskemahan,
Suo-hete solottamahansolottaa : solista,
Vene-lottivenelotti : venepahainen, huono vene vuotamahan."

"Tyy'y nyt tyyris tippumasta,
Punainen putoamasta,
Kun et tyy'y, niin tyrehy!
Tyytyi ennen Tyrjän koski Katso lisääTyrjä ~ Turja on Lapin toisintonimi Suomen kielessä. Turjalainen on tarkoittanut saamelaista tai tietäjää, noitaa, velhoa. Vanhoista tuomiokirjoista saatu selville, että ainakin Iijokivarren talonpojilla oli tapana hakea Kemin Lapin tietäjiltä apua erilaisiin vaikeuksiin, kuten sairauksiin tai huonoon saalistusonneen. Turja on voinut merkitä pohjoista ilmansuuntana. Paikannimenä sillä on tarkoitettu Kuolan niemimaata ja erityisesti sen rannikkoa Kantalahdesta itään. (SPK s.v. Turjanselkä.),
Joki TuonelanTuonelan joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.) tyrehtyi,
380. Meri kuivi, taivas kuivi
Sinä suurna pouta-vuonnapoutavuosi : vähäsateinen, kuiva vuosi,
Tuli-vuonnatulivuosi : kuiva, metsäpalojen riivaama vuosi voimatoinna."

"Jos et tuostana totelle,
Viel'on muita muistetahan,
Uuet keinot keksitähän:
Huuan Hiiestä patoa,
Jolla verta keitetähän,
Hurmetta varistetahan
Ilman tilkan tippumatta,
390. Punaisen putoamatta,
Veren maahan vuotamatta,
Hurmehen hurajamattahurata : valua, vuotaa."

"Kun ei lie minussa miestä,
Urosta Ukon pojassa
Tämän tulvan tukkiaksi,
Suonikosken sortajaksi,
Onp' on taatto taivahinentaivaallinen isä, Ukon epiteetti,
Pilven päällinen Jumala,
Joka miehistä pätevi,
400. Urohista kelpoavi
Veren suuta sulkemahan,
Tulevata tukkimahan."

"Oi Ukko ylinen luoja,
Taivahallinen Jumala!
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tunge turpea kätesi,
Paina paksu peukalosi
Tukkeheksi tuiman reiän,
410. Paikaksi pahan veräjän,
Veä päälle lemmen lehtihyvä, mieluisa lehti,
Kulta-lummekultalumme : keltainen lumpeenlehti luikahutaluikahuttaa : panna nopeasti paikoilleen, luiskauttaa
Veren tielle telkkimeksitelkin : salpa, suljin,
Tulevalle tukkeheksi,
Jott' ei parskuparskua : pärskyä, roiskua parralleni,
Valu vaate-rievuilleni!"

Sillä sulki suun vereltä,
Tien on telkki hurmehelta.

Pani poikansa pajahan
420. Tekemähän voitehia Katso lisääKalevalassa voiteita valmistetaan mm. erilaisista kasviksista: "Noista heinän helpehistä, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista". Voiteita haettiin tarvittaessa pitkienkin matkojen takaa (9:458) ja rukoiltiin saapumaan sateena (48:364–6 ym.). Loitsuja lukemalla voitiin lisätä parantavien voiteiden tehoa. (Turunen 1979: 392.)
Noista heinän helpehistähelve : kukan suojuslehti Katso lisääParantamista varten valmistettavissa voiteissa käytettiin erilaisia kasvinosia, ja sen vuoksi helpeet mainitaan mm. Voiteenluvussa ja Mehiläisen sanoissa (Turunen 1979).,
Tuhat-latvantuhatlatva : monihaarainen kasvi tutkaimistatutkain : pää, kärki,
Me'en maahan vuotajista,
Simatilkan tippujista.

Poikanen meni pajahan,
Läksi voitehen tekohon,
Tuli tammi Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) vastahansa,
Kysytteli tammeltansa:
"Onko mettä oksillasi,
430. Alla kuoresi simoa?"

Tammi taitenviisaasti, osaavasti, taitoa osoittaen vastoavi:
"Päivänäpä eilisenä
Sima tippui oksilleni,
Mesi latvalle rapattirapattaa : rapista, tippua
Pilvistä pirisevistä,
Hattaroista haihtuvista."

Otti tammen lastuloita,
Puun murskan murenemia,
Otti heiniä hyviä,
440. Ruohoja monen-näköjämonennäkö : monennäköinen,
Joit' ei nähä näillä mailla
Kaikin paikoin kasvaviksi.

Panevi pa'an tulelle,
Laitti keiton keihumahan
Täynnä tammen kuoriloita,
Heiniä hyvän-näköjähyvännäkö : hyvännäköinen.

Pata kiehui paukutteli
Kokonaista kolme yötä,
Kolme päiveä keväistä;
450. Siitä katsoi voitehia,
Onko voitehet vakaisetvakainen : turvallinen, luotettava,
Katsehetkatse : lääke, johon on luettu loitsuja tehon aikaansaamiseksi alin-omaiset.

Ei ole voitehet vakaiset,
Katsehet alin-omaiset;
Pani heiniä lisäksi,
Ruohoa monen-näöistä,
Kut oli tuotu toisialta,
Sa'an taipalen takoa
Yheksältä loitsialta,
460. Kaheksalta katsojaltakatsoja : tietäjä, joka loitsii taikavoimaa lääkkeisiin.

Keitti vielä yötä kolme,
Ynnähän yheksän yötä,
Nostavi pa'an tulelta,
Katselevi voitehia,
Onko voitehet vakaiset,
Katsehet alin-omaiset.

Olipa haapa haaraniekka,
Kasvoi pellon pientarella,
Tuon murha murenti poikki,
470. Kaikki kahtia hajotti;
Voiti niillä voitehilla,
Katsoi niillä katsehilla,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun lie näissä voitehissa
Vian päälle vietävätä,
Vammoille valettavata,
Haapa yhtehen paratkos,
Ehommaksi entistäsi!"

Haapa yhtehen parani
480. Ehommaksi entistänsä,
Kasvoi päältä kaunihiksi,
Alta aivan terveheksi.

Siitä koitti voitehia,
Katselevi katsehia:
Koitteli kiven koloihin,
Paasien pakahtumihinpakahtuma : lohkeama,
Jo kivet kivihin tarttui,
Paaet paatehen rupesiruveta : tarttua, liittyä kiinni.

Tuli poikanen pajasta
490. Tekemästä voitehia,
Rasvoja rakentamasta,
Ne työnti ukon kätehen:
"Siin' on voitehet vakaiset,
Katsehet alin-omaiset,
Vaikka vuoret voitelisit,
Kaikki kalliot yheksi."

Koki ukko kielellänsä,
Maistoi suullansa sulalla,
Tunsi katsehet hyviksi,
500. Voitehet vakaisiksi.

Siitä voiti Wäinämöistä,
Pahoin tullutta paranti,
Voiti alta, voiti päältä,
Kerta keskeä sivalti,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"En liiku omin lihoini,
Liikun luojani lihoilla,

En väikyväikkyä : liikkua, olla liikkeessä, toimia omin väkini,
510. Väikyn väellä kaikkivallan,
En puhu omalla suulla,
Puhelen Jumalan suulla,
Josp' on mulla suu suloinen,
Suloisempi suu Jumalan,
Jospa on kaunoinen käteni,
Käsi luojan kaunihimpi."

Kun oli voie päälle pantu,
Nuot on katsehet vakaiset,
Murtimurtaa : nujertaa, vaivuttaa se puoli-pyörryksihin,
520. Wäinämöisen väännyksihin,
Lyökselyödä, refl. lyökse : heittäytyy sinne, lyökse tänne,
Vaan ei löytänyt lepoa.

Niin ukko kipuja kiistikiistää : manata, loitsien karkoittaa,
Työnti tuosta tuskapäitätuskapää : tuska, kipu
Keskelle Kipu-mäkeäKipumäki : mäki, johon kivut manataan,
Kipuvuoren Katso lisääKs. Kipumäki. kukkulalle
Kiviä kivistämähän,
Paasia pakottamahan.

Tukun silkkiä sivalti,
530. Senpä leikkeli levyiksi,
Senp' on katkoi kappaleiksi,
Sitehiksi suoritteli,
Sitoi niillä silkillänsä,
Kapaloivi kaunoisilla
Polvea pojan pätöisen,
Varpahia Wäinämöisen.

Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Siteheksi luojan silkki,
540. Luojan kaapu katteheksi
Tälle polvelle hyvälle,
Vakaisille varpahille!

Katso nyt kaunoinen Jumala,
Varjele vakainen luoja,
Jott' ei vietäisi vioille,
Vammoille veällettäisivedältää : vetäistä!"

Siitä vanha Wäinämöinen
Jo tunsi avun totisen,
Pian pääsi terveheksi,
550. Liha kasvoi kaunihiksi,
Alta aivan terveheksi,
Keskeä kivuttomaksi,
Vieriltä viattomaksi,
Päältä päärmehettömäksi,
Ehommaksi entistänsä,
Paremmaksi tuonnoistansatuonnoinen : taannoinen, entinen;

Jo nyt jaksoi jalka käyä,
Polvi polkea kykeni,
Ei nuurunuurua : aristella, tuntea kipua nimeksikänä,
560. Vaikerra vähäistäkänä.

Siitä vanha Wäinämöinen
Siirti silmänsä ylemmä,
Katsahtavi kaunihisti
Päälle pään on taivosehen,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Tuoltapa aina armot käyvät,
Turvat tuttavat tulevat
Ylähältä taivahasta,
570. Luota luojan kaikkivallan."

"Ole nyt kiitetty Jumala,
Ylistetty luoja yksin,
Kun annoit avun minulle,
Tuotit turvan tuttavasti
Noissa tuskissa kovissa,
Terän rauan raatamissa!"

Siitä vanha Wäinämöinen
Vielä tuon sanoiksi virkki:
"Elkätte etinen kansa,
580. Kansa vasta kasvavainen,
Veikaten venettä tehkö,
Uhkaellen kaartakana,
Jumalass' on juoksun määrä,
Luojassa lopun asetusasetus : asettaminen, määrääminen,
Ei uron osoannassa,
Vallassa väkevänkänä!"