Yhdesviidettä Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Laulaja iän-ikuinen
Sormiansa suorittavisuorittaa : oikoa, venytellä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tehdä, valmistaa (34:74; 40:234; 45:9); hankkia, ostaa (18:378); järjestää, panna järjestykseen (43:8); varustaa, panna kuntoon (43:6) (Jussila 2009).,
Peukaloitansa pesevi; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 4: "Jotta tulisivat sievemmiksi ja notkeammiksi" (Lna 121).
Istuiksenistua, refl. istuiksen : istuutuu ilo-kivelleilokivi : laulajan, soittajan istuinkivi Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 2 (tässä 5): "Kivelle, jolta tahtoi iloa herättää" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Laulu-paaelle paneiksepanna, refl. paneikse : asettuu, sijoittuu
Hopeiselle mäelle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 7 ja 8: "Hopeinen s. o. valkea, kultainen s. o. kiiltävä" (Lna 121).
Kultaiselle kunnahallekunnas : kukkula, mäki.

Otti soitonsoitto : soitin, kantele Katso lisääSanalla soitto on itämurteissa ja karjalan kielessä myös merkitys 'soitin, soittokalu'. Kalevalassa sitä käytetään erityisesti kanteleesta. Vrt. sanan toinen, nykysuomen mukainen merkitys Kalevalassa: soitanta (41:25, 81 ym.). (Turunen 1979.) sormillensa,
10. Käänti käyränkäyrä : kantele polvillensa,
Kantelen Katso lisääKantele on alkuaan viisikielinen soitin, jota itämerensuomalaiset ovat käyttäneet jo varhain muun muassa kansanrunojen laulamisen säestämisessä. Kanteleet voidaan jaotella kahteen tyyppiin. Avopohjainen, yhdestä puusta koverrettu kantele lienee varhaisempi. Toista tyyppiä edustaa kahdesta kappaleesta valmistettu kantele, jonka allas on peitetty kannella. Kalevalassa esiintyvät kalanluinen kantele ja koivusta valmistettu kantele (44:77−230). (Turunen 1979.) kätensä alle,
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesi:nimetä : lausua, sanoa painokkaasti
"Tulkohonpa kuulemahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 13−16: "Jo tunsi luonansa, jotain erinomaista voivansa" (Lna 121).
Kukuka, joka ei liene ennen kuullut
Iloailo : soitto, laulu, musiikki Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitin, soittokone, kantele (40:234, 277 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) iki-runojenikiruno : ikuinen laulaja; laulaja, jonka veroista ei ole toista,
Kajahusta kanteloisen!"

Siitä vanha Wäinämöinen
Alkoi soittoa somasti
Hauin-ruotaistahauinruotainen : hauenruotoinen romuaromu : rämisevä, jymisevä, kumiseva soitin Katso lisääE. A. Saarimaa, A. R. Niemi, Aimo Turunen ja Raimo Jussila katsovat sanan merkitsevän romisevaa, remuavaa, kumisevaa soitinta tai kapinetta (ks. Niemi 1910: 157; Saarimaa 1927: 60; Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä sanalla romu on äänestä tai ääntä aiheuttavista esineistä puhuttaessa merkitykset 'melu, ääntely; helinä, kilinä; kulkunen, tiuku, kello' (KKS).,
20. Kalanluista kanteletta;
Sormet nousi notkeasti,
Peukalo ylös kevenikevetä : nousta kepeästi.

Jo kävi ilo ilolle, Katso lisääKäydä ilolle 'tuntua soitolta' (ks. Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 14 ja 15 (tässä 23 ja 24): "Edellisessä runossa mainittuin turhain yritysten suhteen Väinämöisen soitanta oli sitäkin suuremman kunnian ansaitseva − − "(Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Riemuilonpito, soitto, meteli Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ilo (22:154) (Jussila 2009). riemulle remahtiriemulle remahtaa : puhjeta äänekkääksi soitoksi, ilonpidoksi,
Tuntui soitto soitannalle,
Laulu laululle tehosi Katso lisääTehota säkeessä 'tuntua joltakin, vaikuttaa jollakin tavalla'.

Lönnrot kommentoi säettä 26: "'Laulu laululle tehosi' = tuntui, täytti, vastasi laululle. Laulu laululle vaikutti, s.o. vaikutti laulun tavalla?" (Lna 123.);
Helähteli hauin hammas, Katso lisääHauen hampaita käytettiin kalaluisen kanteleen nauloina eli viritystappeina. Nimitystä käytetään metonyymisesti, ja hauin hammas tarkoittaakin säkeessä koko kanteletta. (Niemi 1910: 157; Saarimaa 1927: 61.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 27 ja 28: "Hammas s. o. hammas= eli leukaluu; kalanpursto, kun vertaa osaa (leukaluuta) kokonaiseksi kalaksi päinensä, purstonensa" (Lna 121).
Kalan pursto purkaelipurkaella : tuottaa, pursuta musiikkia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: peruuttaa, päästää loitsun vaikutuksesta (45:358) (Jussila 2009).,
Ulvosi upehenuve : ori Katso lisääKarjalan kielessä sana uveh tarkoittaa oria (KKS). jouhet,
30. Jouhet ratsun raikkahuivatraikkahua : raikua, kajahdella.

Soitti vanha Wäinämöinen,
Ei ollut sitä metsässä,
Jalan neljän juoksevata,
Koivin koikkelehtavatakoikkelehtava : loikkiva, hyppivä,
Ku ei tullut kuulemahan,
Iloa imehtimähänimehtiä : ihmetellä, ihailla.

Oravat ojentelihe Katso lisääOjennella, refl. ojentelihe 'hyppivät venyttäytyen' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 37: "Ed. nelijalkaiset ensin yhteisesti nimitetyt, nyt etevämmät niistä eritellen" (Lna 121).
Lehväseltä lehväselle,
Tuohon kärpät kääntelihekäännellä, refl. kääntelihe : kääntyivät, kääntelivät itseään,
40. Aioillen asetteliheasetella, refl. asettelihe : asettautuivat,
Hirvet hyppi kankahillakangas : kuiva metsämaa,
Ilvekset piti iloapitää iloa : iloita, riemuita.

Heräsi susiki suolta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 43 ja 44: "Jäykimmätki nelijalkaiset" (Lna 121).
Nousi karhu kankahalta
Petäjäisestä pesästä,
Kutiskostakutisko : varvikko, pensaikko, tiheikkö kuusisesta;
Susi juoksi suuretsuuri : pitkä matkat,
Karhu kankahat samosi,
Viimein aiallen asettui,
50. Veräjälle vieretäiksevierettää, refl. vieretäikse : laittautuu, heittäytyy,
Aita kaatui kalliolle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 51: "Kun kiireissään varottomasti laskeutui aidalle nojautumaan" (Lna 121).
Veräjä aholle vieri;
Siitä kuusehen kuvahtikuvahtaa : liikahtaa, siirtyä äkkiä,
Petäjähän pyörähyttipyörähyttää : kiepsahtaa, käännähtää
Soitantoa kuulemahan,
Iloa imehtimähän.

TapiolanTapiola : metsä metsänhaltian ja hänen väkensä asuinpaikkana Katso lisääTapiola on Kalevalassa tavallisesti Metsolan toisintonimenä. Kansanrunoissa se esiintyy erilaisissa rinnakkaismuodoissa, kuten Tapiola, Tapiala, Tappila, Tamikkala, Tanniola (Turunen 1979). tarkkavalpas, tarkkaavainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586; 21:330 ym.); ymmärtäväinen, viisas (23:87; 25:536−556; 28:38 ym.) (Turunen 1979). ukko,
Itse Metsolan isäntämetsänkuningas Tapio, metsän ja riistan haltia Katso lisääMetsola on asutuksi paikaksi käsitetty metsä, Tapiolan rinnakkaisnimi (Turunen 1979).,
Ja kaikki Tapion kansametsänhaltiat Katso lisääMetsänhaltioita ovat Tapio, Tapion talon emäntä, Tellervo ja muu Tapion väki. Lönnrot on itse muodostanut nimityksen. (Turunen 1979.)

Mikael Agricola kuvaa Tapiota pakanallisia jumalia käsittelevässä luettelossaan: "Tapio medzäst Pydhyxet soi". Myös Kalevalassa nimi tarkoittaa metsän miespuolista päähaltiaa, metsänkuningasta sekä metsän ja riistan haltiaa. (Turunen 1979.)

Pyyntiin lähdettäessä metsänhaltialle uhrattiin esimerkiksi rukiintähkiä tai -jauhoja ja tilkkanen juotavaa, kuten olutta. Hänelle lausuttiin sanoja erikoisen latvattoman kuusen, Tapion pöydän, äärellä. (Turunen 1979.)

Mielikuvat haltiasta vaihtelivat loitsusta ja sen käyttäjästä riippuen. Monessa tapauksessa Tapio oli kuitenkin rikas metsän kuningas. (Siikala 2012: 376.),
60. Sekä piiatpiika : neito, nuori nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.), jottaettä poiat
Kulki vuoren kukkulalle Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 61: "Metsänhaltiat eivät eronneet metsästään" (Lna 121).
Soittoa tajuamahantajuta : aistia, kuulla Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ymmärtää (9:270) (Jussila 2009).;
Itseki metsän emäntäMielikki, metsän naispuolinen päähaltia,
Tapiolan tarkka vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.)
Sini-sukkahan siroiksesiroa, refl. siroikse : somistautuu, koristautuu, laittautuu,
Puna-paulahanpunapaula : punainen kengännauha paneiksepanna, refl. paneikse : pukeutuu, sonnustautuu,
Loiheluoda, refl. loihe : asettua, siirtyä koivun konkelollekonkelo : puun tai oksan mutka; käyrä tai toista puuta vasten kaatunut puu,
Lepän lengollelenko : toisen puun yli kaatunut puu; puun mutka, koukistuma levahtilevahtaa : lehahtaa, pyrähtää
Kanteloista kuulemahan,
70. Soittoa tajuamahan.

Miniin paljon, sen verran kuin oli ilmanilma : taivas lintujaki,
Kahen siiven sirkoviasirkova : luistavasti, sujuvasti lentävä,
Ne tulivat tuiskutellentuiskutella : tulla vauhdikkaasti, tuiskun tavoin,
Kiiätellenkiidätellä : kiidättää; kiiruhtaa, rientää kiirehtivät
Kunnioakunnia : ihana soitto, huvi, viihdytys Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: arvonanto (1:100; 9:262, 320 ym.); (tilapäisesti) mieltä ylentävä, ihana koriste (41:265) (Turunen 1979). kuulemahan,
Iloa imehtimähän.

Kokko kun kotona kuuli Katso lisääKokko tarkoittaa Kalevalassa kotkaa.

Lönnrot kommentoi säettä 77: "Ed. samoin kuin nelijalkaisista, nyt linnuistaki tavallisimmat nimitetään erittäin" (Lna 121).
Sen soreansorea : kaunis, sointuva SuomenSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) soiton,
Heittiheittää : jättää pentunsa pesähän,
80. Itse loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi lentämähän
Soittohon sulansula : sulava, ketterä, nopsa, vikkelä Katso lisääLönnrotin mukaan sula mies 'vig man' [sulava, ketterä, nopsa, vikkelä mies] tai 'naken man' [alaston, paljas mies] (Lönnrot 1874/1958.) urohonuros : mies, miehinen mies,
Wäinämöisen vääntelöhön.

Korkealta kokko lenti,
Halki pilvien havukkahaukka,
Allit aalloilta syviltä,
Joutsenet sulilta soilta;
Pieniäki peiposia,
Lintuja livertäviä,
Sirkkujasirkku : jokin peippo- tai varpuslintu satalukuisinsadoittain,
90. Leivoja liki tuhatta
Ilmassa ihastelivat,
Hartioilla haastelivat Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 92: "Hartioiden kohdalla ilmassa" (Lna 121).

Verbi haastella tarkoittaa säkeessä juttelemista, ääntelemistä, laulelemista.
Tehessä isänisä : (tilapäisesti) mahtimies iloa,
Soitellessa Wäinämöisen.

Itse ilman Luonnottaretluonnotar : luonnon haltiatar Katso lisääVrt. sana merkitsemässä Tapiottaria, metsän naispuolisia haltioita (32:82); vrt. myös raudan synnyn kuvaus (91:1−266), jossa kolme luonnotarta esiintyy maidon lypsäjinä.

Luonnottaret esiintyvät yleensä kollektiivisena naispuolisena ryhmänä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa naishahmot liittyvät luonnonilmiöihin tai ilmansuuntiin (Päivätär, Kuutar, Pohjolan emäntä). Luonnotar, kave, kuvataan alkuaikoja käsittelevissä myyteissä alkuäidiksi, synnyttäjäksi (Ganander 1789/1984). (Siikala 2012: 288−289; ks. myös Krogerus 1999.),
Ilman impyetimmyt : neito, tyttö, nainen ihanat
Iloa imehtelivät,
Kanteloista kuuntelivat,
Mikä ilman vempelelläilman vemmel : sateenkaari,
100. Taivon kaarella kajotti,
Mikä pienen pilven päällä,
Ruso-reunallarusoreuna : rusehtava pilvenreuna rehottirehottaa : kukoistaa, loistaa, näkyä rehevänä.

Tuo Kuutarkuu naisolennoksi personoituna Katso lisääKuun personoiminen naisolennoksi lienee runollinen ilmiö, sillä sille ei tunneta myyttistä vastinetta kansanuskomuksista (Turunen 1979). korea impineito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi).,
Neiti PäivätärPäivän eli auringon tytär; aurinko naisolennoksi personoituna pätevä
Pitelivät pirtojansapirta : kangaspuiden osa, kaide,
Niisiänsäniisi : kangaspuun määrämittainen lankasilmukka, joka nostaa ja laskee loimilankoja nostelivat,
Kultakangasta kutoivat,
Hopeista helskyttivät
Äärellä punaisen pilven,
110. Pitkän kaarenkaari : sateenkaari tai pilven kaareva reuna kannikallakannikka : kanta, syrjä, reuna Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vertauskuvallisesti (ajan, iän) loppuaika (3:14, 294 ym.) (Turunen 1979)..

Kunpa saivat kuullaksensa
Tuon sorean soiton äänen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 112: "Soiton kuullessaan kokonaan unhottivat työnsä" (Lna 121).
Jo pääsi piostapivo : koura, kämmen Katso lisääSana pio tarkoittaa Kalevalassa kouraa (Turunen 1979; Jussila 2009). pirta,
Suistui sukkulakangaspuissa käytettävä pitkänsoikea kudontaväline käestä,
Katkesihekatketa, refl. katkesihe : katkesivat itsestään kulta-rihmat,
Helkähtihelkähtää : helähtää, päästää kirkas ääni hopea niiet.

Ei sitä oloistaoloinen : olento, otus ollut,
Ei ollut ve'essäkänä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 118: "Ensin maa=elävät, sitte ilman, nyt veden, ja joka laadusta sekä tavalliset, että haltiaväkiki" (Lna 121).
Evän kuuen kulkevata,
120. Kalaparvea parasta,
Ku ei tullut kuulemahan,
Iloa imehtimähän.

Uipi hauit hangotellen, Katso lisääSana hangotella 'uida mutkitellen' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 123: "Tavallisimmat kalat taas eritellen" (Lna 121).
Ve'en koiratveden koira : hauen nimitys Katso lisääNimitystä veden koira käytetään Kalevalassa myös hylkeestä (3:154) (Jussila 2009). vengotellenvengotella : liikkua itseään väännellen,
Lohet luo'oilta samosi,
Siikaset syväntehiltä;
Säret pienet, ahvenetki,
Mujehetkimuje : muikku, muut kalatki
Rinnoinrinnakkain, rinta rinnan ruokohon ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuvat, menevät, tulevat,
130. Rantahan rakenteleikserakennella, refl. rakenteleikse : asettuvat, kerääntyvät
Virttävirsi : laulu; runopukuinen kertomus, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.) Wäinön kuulemahan,
Soittoa tajuamahan.

Ahtoveden miespuolinen päähaltia Katso lisääNimi esiintyy Vanhassa Kalevalassa (1835) ja kansanrunoissa yleisemmin muodossa Ahti, mutta Lönnrot erotti Uudessa Kalevalassa (1849) vedenhaltijan Ahdon sankarinnimestä Ahti. Hän myös vahvisti vedenhaltijan asemaa ja loi sille nimittämänsä asuinpaikan Ahtolan sekä sovitti sen kohtiin, joihin se ei kuulu alkuperäistoisintojen mukaan. (Turunen 1979.) aaltojen kuningas,
Ve'en ukko ruohoparta
Ve'en kalvollekalvo : tyyni pinta Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: iho (9:358); suoni, jänne (15:363) (Jussila 2009). veäiksevetää, refl. veäikse : nostaa itsensä,
Luikahaikseluikata, refl. luikahaikse : luikahtaa, livahduttaa itsensä lumpehelle,
Siinä kuunteli iloa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole mointamoinen : sellainen ennen kuullut
140. Sinä ilmoisna ikänä Katso lisääSinä ilmoista ikinä 'ikinä, milloinkaan' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 140: "Merkittävä, että muut kuuntelivat ääneti, Ahto yksin puhkesi sanoihin" (Lna 121).
Soitantoa Wäinämöisen,
Iloa iki-runojanikirunoja : ikuinen laulaja; laulaja, jonka veroista ei ole toista."

Sisarekset Sotkottaretsotkottaret : veden haltiaolentoja,
Rannan ruokoisetruokoinen : vedessä kasvaviin ruokoihin pukeutunut tai ruokojen seassa asuva Katso lisääRaimo Jussilan mukaan sana tarkoittaa ruokoihin pukeutunutta tms. (Jussila 2009). A. R. Niemen ja Aimo Turusen mukaan sana 'ruokojen seassa asuva, oleskeleva' (Niemi 1910: 159; Turunen 1979). E. A. Saarimaa pitää molempia merkityksiä mahdollisina (Saarimaa 1927: 61). kälyksetnaiset, jotka ovat kälyjä keskenään
Hiipoivat hivuksiansa, Katso lisääHiipoa 'harjata, sukia' (Niemi 1910: 159; Jussila 2009).

Sana hivus säkeessä 'hiukset, tukka' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 145 ja 146: "Veden immet, kuin emäntäki, ajateltiin pitkähivuksisiksi" (Lna 121).
Hapsiansa harjasivat
Harjalla hopea-päällähopeapää : hopeapäinen, -kahvainen tai hopealla koristeltu,
Sukimella kultaisella;
Saivat kuulla äänen ouon,
150. Tuon on soitannan sorean,
Sulkahtisulkahtaa : solahtaa sukakampa vetehen,
Haihtuihaihtua : kadota Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kutistua kokoon, hälvetä (9:436) (Turunen 1979). harja lainehesen,
Jäi hivukset hiipomatta,
Tukat kesken suorimattasuoria : selvittää, kammata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valmistaa, laittaa valmiiksi (18:506; 29:553 ym.); hankkiutua (22:24 ym.). Lisäksi tulla suoria (31:64) merkityksessä 'tehdä tuloa'. (Turunen 1979.).

Itseki ve'en emäntäveden emäntä : veden naispuolinen päähaltia Katso lisääIhmiselle elintärkeään veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedessä elävät haltiaolennot rinnastuvat metsänhaltioihin. Molemmille esitettiin rukouksia ja loitsuja, joissa havaitaan paljon samankaltaisia piirteitä. Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden isäntä (40:56) ja nuoremmat haltiat eli veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) jne. (Turunen 1979: 381.)

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.),
Ve'en eukko ruokorintaruokorinta : ruokorintainen; olento, jolla on rinta ruoista
Jopa nousevi merestä,
Ja lapaikselappaa, refl. lapaikse : työntyy lainehesta,
Ruokorintahanruokorinta : ruokoja kasvavan paikan reuna rivahtirivahtaa : tulla nopeasti, livahtaa,
160. Väännäiksevääntää, refl. väännäikse : vääntäytyy vesikarillevesikari : osittain vedenpinnan yläpuolelle kohoava kari
Tuota ääntä kuulemahan,
Soitantoa Wäinämöisen,
Kun oli ääni kummanlainen,
Soitanto ylen sorea;
Se siihen sikeinsikeästi, raskaasti nukkui,
Vaipui maata vatsallehen
Kirjavan kiven selälle,
Paaen paksun palleallepallea : kylki, litteä päällysosa.

Siinä vanha Wäinämöinen
170. Soitti päivän, soitti toisen,
Ei ollut sitä urosta,
Eikä miestä urheata,
Ollut ei miestä, eikä naista,
Eikä kassan kantajatakassan kantaja : palmikkotukkainen, naimaton neito Katso lisääSana kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979).,
Kellenkenelle ei itkuksi käynytkäydä itkuksi : tulla itku,
Kenen syäntä ei sulannutsulata : sulattaa, hellyttää, lepyttää;
Itki nuoret, itki vanhat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 177−182: "Runo tapansa mukaan erittelee kansan" (Lna 121).
Itki miehet naimattomat,
Itki nainehet urohot,
180. Itki pojat puol'-ikäisetpuoli-ikäinen : nuori, keskenkasvuinen,
Sekä pojat, jotta neiet,
Jotta pienet piikasetki,
Kun oli ääni kummanlainen,
Ukon soitanto suloinen.

Itsensäki Wäinämöisen
Kyynelvierikyynelten virta Katso lisääLönnrotin mukaan sanan merkitys 'tårsäck, tårgrop' [kyynelten laukku, pussi, syvennys, kolo] (Lönnrot 1874/1958.) kyykähtelikyykähdellä : valua, liikkua välillä pysähtyen Katso lisääLönnrotin mukaan sanan merkitys 'nedhuka sig fastigt, nedfalla' [kyykistyä nopeasti; pudota] (Lönnrot 1874/1958.),
Tippui tilkattilkka : pisara silmistänsä,
Vierivät vesipisarat,
Karkeammatkarkea : suurirakenteinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova (46:426 ym.); paha, ankara (45:36). Lisäksi karkeasti 'pahasti, möreästi, karkeasti' (40:309). (Turunen 1979.) karpaloita,
190. Herkeämmätherkeä : runsas, muhkea, pullea, paisuva hernehiä,
Pyöreämmät pyyn munia,
Päreämmätpäreä : suuri, kookas päitä pääskyn.

Ve'et vieri silmästänsä,
Toiset toisesta noruvinorua : hiljakseen valua, virrata noroina,
Putosivat poskipäille, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 195−216: "Kuvailee silmin nähtävämmäksi" (Lna 121).
Kaunihille kasvoillensa,
Kaunihilta kasvoiltansa
Leveille leuoillensa,
Leveiltä leuoiltansa
200. Reheillereheä : suurikasvuinen, vanttera, rehevä rinnoillensa,
Reheiltä rinnoiltansa
Pätevillepätevä : vahva, tukeva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kunnollinen, kelvollinen (41:201−204) (Turunen 1979). polvillensa,
Päteviltä polviltansa
Jalkapöyille jaloille,
Jalkapöyiltä jaloilta
Maahan alle jalkojensa,
Läpi viien villavaipan Katso lisääVillavaippa tarkoittaa säkeessä villasta valmistettua hartioiden peitettä (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 207−210: "Runollinen liiallisuus" (Lna 121).,
Kautta kuuen kultavyönsä,
Seitsemän sini-hamosensinihamonen : (tilapäisesti) miehen asuun kuuluva, väriltään sininen alustakki,
210. Sarkakauhtanansarkakauhtana : sarkakankaasta valmistettu päällystakki Katso lisääKarjalassa käytetyt kauhtanat olivat yleensä väriltään valkoisia. Hihansuihin ym. tehtiin monesti punaisesta ja keltaisesta villalangasta koristuksia. Kauhtanoita käytettiin pisimpään Etelä-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa mutta melko pitkään myös Pohjois-Karjalan alueella. (Turunen 1979: 110.)

Sarka oli villalangoista kudottua, kaksiniitistä kangasta, joka vanutettiin huopamaiseksi. Samantapaista kangasta on osattu valmistaa Skandinavian alueella jo myöhäisellä rautakaudella. Suomessa 1500-luvulla valmistettua sarkakangasta tiedetään viedyn ainakin Ruotsiin, Tallinnaan ja Riikaan. Sarkakankaalla voitiin maksaa veroja, ja sitä käytettiin muutenkin maksuvälineenä. (Turunen 1979.) kaheksan.

Vierivät vesipisarat
Luota vanhan Wäinämöisen
Rannalle meren sinisen,
Rannalta meren sinisen
Alle selvienselvä : aava, aukea vesien,
Päälle mustien murienmura : muta, pohjamuta.

Siitä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Onko tässä nuorisossa,
220. Nuorisossa kaunoisessa,
Tässä suuressa su'ussa,
Isossa isän alassa Katso lisääSana iso säkeessä 'arvokas, mahtava, ylhäinen' (Jussila 2009).

Sana ala tarkoittaa säkeessä sukua (Jussila 2009).

Vanhempia ja esi-isiä arvostettiin, mihin Kalevalan säekin viittaa. Lönnrot kommentoi säettä 222: "Lastensa suhteen isä oli suurin, korkein, lapset alhaisempia ja niin esi=isäki jälkisuvun suhteen, jota sitä verrattiin hänen alaksensa" (Lna 121).
Kyyneleni poimiata
Alta selvien vesien?"

Nuoret tuossa noin sanovi,
Sekä vanhat vastoavi:
"Ei ole tässä nuorisossa,
Nuorisossa kaunoisessa,
Tässä suuressa su'ussa,
230. Isossa isän alassa
Kyynelesi poimiata
Alta selvien vesien."

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse virkki, noin nimesi:
"Kenpä toisi kyyneleni,
Poimisi vesipisarat
Alta selvien vesien,
Saisi multa sulkaturkin." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 238: "Linnunnahkaisia turkkia lienee vanhoilla Suomalaisilla ollut käytteessä" (Lna 121).

Tuli korppi koikotellenkoikotella : liikkua kömpelösti;
240. Sanoi vanha Wäinämmöinen:
"Käyöskäydä : käydä noutamassa, noutaa korppi kyyneleni
Alta selvien vesien!
Annan sulle sulkaturkin."
Eipä korppi saanutkana. Katso lisääSana saada säkeessä 'mennä' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 244: "Sentähden korpinnahkasta ei tulekkaan turkkia" (Lna 121).

Kuuli tuon sininen sotka,
Niin tuli sininen sotka;
Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Usein sininen sotka
Suullasi sukelteleihetsukellella, refl. sukelteleihet : sukeltaudut,
250. Ve'essä vilotteleihetvilotella, refl. vilotteleihet : vilkkaasti liikut, vilahtelet Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Vilahtelet, välähtelet, vaiko vaan = vilkkaasti liikut sinne tänne? Vilotella merkitsee myös = vilvotella (svalka sig) joka yhtä hyvin sopisi." (Lna 123.);
Käypä poimi kyyneleni
Alta selvien vesien!
Saat sinä parahan palkan:
Annan sulle sulkaturkin." Katso lisääSana sulkaturkki 'höyhenpuku' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 126 (tässä 254): "Sotkalla sitä ennen ei liene höyhenverhoa ollut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Kävi sotka poimimahan
Wäinämöisen kyyneleitä
Alta selvien vesien,
Päältä mustien murien;
Poimi kyynelet merestä,
260. Kantoi Wäinölle kätehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 260: "Palkakseen sotka sitte sai semmoisen hienon höyhenturkin" (Lna 121).
Jo oli muiksi muuttunehet, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 261−266: "Soiton suloisuus, kauneus ajatellaan kyyneleihin matkallansa yhtyneen ja ne simsukoiksi muuttuneen" (Lna 121).
Kasvanehet kaunoisiksi:
Helmiksi heristynehetheristyä : kasvaa, kehittyä, pullistua,
Simpsukoiksisimpsukka : simpukan helmi Katso lisääKarjalan kielessä sanalla sim(p)tšukka tarkoitetaan helmisimpukkaa tai varsinkin sen helmeä (KKS). siintynehet Katso lisääSana siintyä A. R. Niemen ja E. A. Saarimaan mukaan 'sinertyä' (Niemi 1910: 159; Saarimaa 1927: 61). Raimo Jussilan mukaan sana merkitsee kasvamista, sikiytymistä (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi sanaa: "Muuttuneet ['förvandlats']. Lieneekö tämä sana alkuansa = sinistyä? Saattaa myös olla sanasta siintää − −." (Lna 123.),
Kuningasten kunnioiksikunnia : (tilapäisesti) ihana koriste Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: arvonanto (1:100; 9:292, 320 ym.); (tilapäisesti) ihana soitto (41:75) (Turunen 1979).,
Valtojenvalta : (tilapäisesti) vallanpitäjä iki-iloiksiiki-ilo : ikuinen ilo, mielihyvä.