Kahdeskymmeneskahdeksas runo

Lemminkäinen pakenee kiiruusti Pohjolasta, tulee kotiin ja tiedustelee äitiltänsä, kunne lähtisi piilemään Pohjolan väkeä, jonka sanoi pian koko joukolla tulevan sotaan häntä yksinäistä miestä vasten 1–164. Äiti nuhtelee häntä Pohjolaan lähtemästänsä, ehdottelee ensin yhtä ja toistaki vaarallista piilopaikkaa ja neuvoo viimein lähtemään monen meren takaiselle saarelle, jossa myös isänsä ennen suurina sotavuosina oli rauhassa elellyt 165–294.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kahdeksaskolmatta Runo.*Runo 28

Runon 28 lähtökohtana on joukko Vienassa tallennettuja runoja, joissa Kaukomielestä laulettu pitomatkatarina on huipentunut miestappoon ja jatkuu sankarin paolla Saareen. Runossa 28 aiheena on tähän Saaren neidot -nimellä tunnettuun kokonaisuuteen kuuluva johdanto-osa, jossa sankari pakenee ensin miestapon tapahtumapaikalta kotiin ja pyytää siellä äidiltä neuvoja, minne voisi lähteä piileskelemään. Sankari käy äidin kanssa dialogin, jossa erilaiset pakopaikat todetaan yksi toisensa jälkeen huonoiksi, ja lähtee lopulta äidin ehdotuksesta vesiteitse Saareen. Lönnrot on pidentänyt kansanrunoissa melko kompaktin johdantojakson kokonaiseksi Kalevalan runoksi ottamalla mukaan useita vain yhden laulajan esittämiä episodeja. Saareen sijoittuvat seikkailut Lönnrot esittää kootusti Uuden Kalevalan seuraavassa runossa (29). Osan Saaren neidot -runotyypin teemoista Lönnrot on ottanut esille jo tarinakehykseksi muotoilemassaan runossa 11, jossa Lemminkäinen-nimisen sankarin tarina Uudessa Kalevalassa alkaa.

Lönnrot on hyödyntänyt pidoissa miehen tappaneen sankarin kotiinpaluuta ja dialogia äitinsä kanssa korostaakseen perhesiteitä ja äidin asemaa perheessä (ks. Hämäläinen 2012). Lönnrot laajentaa dialogia kansanrunon lyhyistä, tarinaa edistävistä puheenvuoroista lukuisiksi puolin ja toisin vaihdetuiksi repliikeiksi, joissa äiti osoittaa selvää kontrollinhalua ja käyttää myös valtaa antamalla pojalleen tietoa vasta sen jälkeen, kun tämä on ensin vannonut olevansa jatkossa sotimatta.

Kansanrunoissa Lemminkäisen ja Kaukomielen tai Kaukamoisen ja joskus myös Ahti Saarelaisen ja "Veitikkä Verevän" henkilöllisyydet ja nimet sekoittuvat toisiinsa nuoren miessankarin matkasta kertovassa tarinassa (Lemminkäisen virsi / Kaukamoisen virsi) monin tavoin. Siinä missä erilaiset myyttiset ja tarinalliset kerrostumat sekä nimet vaihtelevat sankarin matkallelähdön, matkalla kohdattujen vaarojen ja uhmakkaan pitokäyttäytymisen osalta, on pidoissa tapahtuneen miestapon jälkeisen pakomatkan sankari Kalevalan ainesten keruuaikana aina Kaukomieli (joitakin lyhyitä fragmentteja lukuunottamatta). Myöhemmin sama pitomatka-aihelma löydettiin Kaukomielen nimissä myös etelämpää, Inkeristä. Saaren neidot -jakso esiintyy Vienassa joskus myös Rutsa-aiheen jatkona.

Jo nyt AhtiLemminkäisen toisintonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen Katso lisääLönnrot on Kalevalassa samaistanut Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti, Kaukamoinen, Lemminkäinen ja Veitikka ovat usein vaihtuneet tai sekoittuneet keskenään. Lönnrot on sovittanut Ahtia käsitteleviä runoja Kalevalaan vapaasti toisintojen pohjalta ja saanut täydennyksiinsä vaikutteita esimerkiksi Kaukamoisen runosta, Kullervo-runosta, Iivana Kojosenpojan runosta, Vellamon neidon onginnasta, Kilpalaulannasta ja kosintarunoista. (Turunen 1979.)

Vrt. Ahti-nimen alkuperäinen merkitys merenhaltian nimenä. Lönnrot on halunnut erottaa sankarin ja jumaluuden nimet toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. (Turunen 1979.)
SaarelainenLemminkäisen lisänimi,*Säkeet 1−22 / Lemminkäinen poistuu tuvasta pihalle ja pohtii, kuinka paeta

Eri runoista peräisin olevia runokuvia hyödyntäen ja itse säkeitä tuottaen on Lönnrot luonut runon 28 alkuun jakson, jossa kuvailee, kuinka Lemminkäinen poistuu talosta pihalle, etsii hevostaan sitä löytämättä sekä tuumailee, mikä neuvoksi. Runolaulajien esityksiin tällaista selittävää jaksoa ei sisälly; niissä runoissa, joissa tarina jatkuu miestaposta pakoon, laulajat siirtyvät suoraan episodista seuraavaan eli kotiinpaluuseen.

Itse lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa ”lieto” Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
LemminkäinenKalevalan pääsankareita; laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)

Pistäiksenpistää, refl. pistäiksen : pistää itsensä johonkin, pistäytyy, menee on piilemähänpiillä : piiloutua, olla piilossa,
Painaiksepainaa, refl. painaikse : painelee, kiiruhtaa pakenemahan
Pimeästä PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),*Säkeet 5−6 / "Pimeästä Pohjolasta, Sangasta Saran talosta"

Säkeet ovat peräisin runosta, jossa laulaja liittää käärmetuoppi-aihelman poikkeuksellisesti Väinämöiseen (VII1 434: 7−8).

Sangastasanka : pimeä, valoton, sumea, synkkä Saran talostaSaran talo : Pohjolan talo Katso lisääPaikannimi Sara on Pohjolan rinnakkaisnimi (Turunen 1979)..

Läksi tuiskunahyvin nopeasti, lumipyryn tavoin tuvasta,*Säkeet 7−8 / "Läksi tuiskuna tuvasta, Savuna pihalle saapi"

Nopeaan lähtöön liittyvän kielikuvan "tuiskuna tuvasta" on Lönnrot lainannut runosta, jossa sillä kuvataan Ilmarisen toimia Hiidestä kosinta -runotyypissä (VII1 382: 89).

Ilmaisun "savuna pihalle" on Lönnrot tallentanut kerran Lemminkäisen virressä: "Meni hän utuna ulos, / Sai hän savuna pihalle" (I2 834: 229−230). Yleisemmin säepari esiintyy rakkauslaulussa Jos mun tuttuni tulisi:

Kun tulis' ennen tuttu,
Savuna pihalle saisin,
Utuna ulos menisin,
Levynä löyhättäisin,
Hot olis' kalma kaklan päällä,
Siinä kaklahan kapuisin.
(I3 1433: 1−6)

Savuna pihalle saapisaada : mennä, päästä
Pakohon pahoja töitä,
10. Pillojansapilla : pahanteko, ilkityö, turmio piilemähän.

Niin pihalle tultuansa
Katseleiksekatsella, refl. katseleikse : katselee ympärilleen, käänteleiksekäännellä, refl. käänteleikse : katselee itsekseen päätään käännellen,
Etsi entistä oritta,
Näe ei entistä oroaoro : ori,
Näki paaen pellon päässä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 15 ja 16: "Pohjan väki oli hevoisen kiveksi (reen pajupensaaksi) loihtinut" (Lna 121).

Sana paasi tarkoittaa litteähköä, laakeaa, tasaista kiveä. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: jauhinkivi (18:493) (Turunen 1979; Jussila 2009).

Pajupehkonpajupehko : pajupensas pientarella.

Mikäs neuvoksi tulevi,
Mikä neuvon antajaksi,
Ettei pää pahoin menisipahoin mennä : vahingoittua,*Säkeet 19−21 / "Ettei pää pahoin menisi, Tukka turhi’in tulisi"

Erilaisissa runoissa esiintyvän kiteytyneen, monikäyttöisen säejakson säkeitä on satunnaisesti myös joissakin Lemminkäisen virren aineksia löyhästi sisältävissä runoissa: "Nyt pää pahoin menevi, / Tukka turhiin tulevi / Hivus halki lankioo" (I1 72: 15−18; ks. myös I2 778: 16−18 ja kommentti säkeisiin 165−184).

20. Tukka turhi'in tulisiturhiin tulla : joutua hukkaan,
Hivushius, tukka hieno lankeaisilangeta : kadota, hävitä
Näillä Pohjolan pihoilla?
Jo kumu kylästä kuului, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 23−26: "Toisista taloista jo oltiin tulemassa, aseet jo kuin välkkyivät teillä, ja joka akkunasta iskettiin Lselle vihaisia silmiä" (Lna 121).

Sana kumu merkitsee kuminaa, jyryä (KKS; Jussila 2009).
*Säkeet 23−26 / "Jo kumu kylästä kuului, Tomu toisista taloista"

Lönnrot on luonut säejakson tallentamiensa Lemminkäisen virsi -runojen ja kiteytyneen säeparin "kuuluvi kumu kylästä, / tomu toisesta talosta" pohjalta. Lemminkäisen virsi -runon alussa, jossa Lemminkäinen kuulee pitoihin kutsujan liikkuvan, esiintyy muutaman kerran säkeet: "Siitä lieto Lemminkäinen / Kuuli kumun kylältä, / Jalan iskun iljankolta" (I2 750: 7−9, ks. myös I2 816: 91−95, I2 714: 29−34).

Kiteytynyt säepari "kuuluvi kumu kylästä, / tomu toisesta talosta" kuuluu runojen monikäyttöiseen aineistoon. Vakiintuneesti se esiintyy runotyypissä Hirttäytynyt neito (tai Katrina Kotikananen) kohdassa, jossa neito joutuu kosituksi tahtomattaan (mm. VII1 216: 16−17).

Tomutöminä, jyrinä, kumina toisista taloista,
Välkytysaseiden välke kylän väliltä,
Silmän iskusilmän räpäyttäminen merkkinä ikkunoilta.

Tuossa lieto Lemminkäisen,*Säkeet 27−64 / Lemminkäinen muuttuu kokoksi ja linnunhahmoiset kilpakumppanit kohtaavat

Episodin lähtökohtana on uhtualaisen Varahvontta Sirkeinin runo, johon laulaja sisällyttää viittauksen kilpakumppanien shamanistisesta kohtaamisesta linnunmuotoisina sen jälkeen, kun Kaukomielen kerrotaan lähteneen pakoon:

Haukka jälestä tulepi.
Kenen on silmät haukan päässä?
Ahtin silmät haukan päässä.
"Ahtiseni, velliseni,
Muistatko kun sotia käymmä,
1000 päätä turmelimma,
100 päätä tappelimma?"
(I2 834: 235−241)

Sitoakseen aihelman Lemminkäisen pakomatkaan, Lönnrot on luonut johdannoksi jakson, jossa Lemminkäinen muuttuu kokoksi, lähtee lentoon ja pyytää Ukolta utuista ilmaa, jonka suojassa palata kotiinsa äidin luo. Ukko ylijumalan puhuttelu noudattaa yleistä kansanomaista formulaa, joka esiintyy myös Lemminkäisen virressä sankarin selvittäessä matkalla kohdattuja vaaroja.

Tuon on Ahti Saarelaisen
Täytyi toisiksi ruveta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 29 ja 30: "Senaikuisen luulon mukaan tietomiehet tositarpeessa taisivat itsensä muiksi eläviksi muuttaa" (Lna 121).
30. Piti muiksi muutellaitamuutella, refl. muutellaita : muuntautua, muuttaa itsensä:
Kokkonakokko : kotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). ylös kohosi,
Tahtoi nousta taivahalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 32−34: "Arvattavasti L. sentähden lensi niin korkealta, ettei mikään nuolikaan tapaisi" (Lna 121).
Päiväaurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). poltti poskipäitä,
Kuuhutkuu, kaunis kuu kulmia valaisi.

Siinä lieto Lemminkäinen
UkkoaUkko : muinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on "ylijumala". (Turunen 1979.) rukoelevi:
"Oi Ukko hyvä Jumala,
Mies on tarkka taivahinen,
Jymy-pilvienjymypilvi : ukkospilvi, jymisevä pilvi pitäjähallitsija, käskijä,
40. Hattarojen hallitsia!
Laaipa utuinensumuinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); surullinen, onneton (4:209; 23:599 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utuine-sanaa käytetään erilaisten vertausten yhteydessä: "Tila ['sänky'] om pehmie kui uduńi". Lisäksi sana adjektiivina 'utuinen; hämärä; pehmeä' (KKS).
ilma,

Luoppa pilvi pikkarainen,

Jonka suojassa menisin,
Kotihini koitteleisinkoitella : yrittää löytää, pyrkiä
Luoksi ehtoisenehtoinen : suopea, suosiollinen, lempeä emoniemo : äiti,
Tykö valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi!"

Lenteä lekuttelevilentää lekutella : lentää siipiään alas läimäytellen,
Katsoi kerran jälkehensä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 48: "Niin korkeallaki lentäissään ei ollut pelotta, sillä joku Pohjolan väestä taisi samalla tavalla linnuksi muuttaita ja takaa ajaa" (Lna 121).
Keksi harmoan havukan; Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 35−38 (tässä 49−52): "Havukka ehkä oli surmatun Pohjolan isännän henki" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.

Sana keksiä 'huomata, havaita' (Jussila 2009).

Sana havukka 'haukka, noidan apulintu' (Turunen 1979).

50. Sen silmät paloi tulena,
Kuniniin kuin pojan Pohjolaisenpoika pohjolainen : Pohjolan isäntä Katso lisääKansanrunossa "pohjalainen pitkä poika" (Turunen 1979).,
PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) entisen isännän.

Sanoi harmoa havukka:
"Ohoh Ahti veikkoseniveikkonen : veli; ystävä,
Muistatko muinaista sotoa,
Tasapäätätasapää : tasaväkinen tappeloa?"

Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks. Siikala 2012: 279−284). Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti, Kaukamoinen ja Kauko.:
"Havukkani, lintuseni!
60. Käännäitekääntää, refl. käännäite : käänny kohin kotia,
Sano tuonne tultuasi
Pimeähän Pohjolahan:
""Kovavaikea, hankala on kokko kourinkäsin saa'asaada : saada kiinni,
Kynälintuvahvasulkainen tai sulkia omaava lintu Katso lisääSana kynä merkitsee suomen kielen murteissa linnun yhteydessä sulan tai höyhenen ruotoa tai sulkaa kokonaisuudessaan (SMS). Samanlaisia merkityksiä sillä on myös karjalan kielessä (ks. KKS). Kalevalan kynälintu on lintu, jolla on ylipäätään sulat tai jonka sulat ovat vahvoja (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). kynsinpaljain käsin syöä.""

Jo kohta kotihin joutuijoutua : päästä nopeasti, kiirehtiä*Säkeet 65−122 / Äidin kysely

Äidin kanssa käydyn dialogin taustalla on Arhippa Perttusen esittämä seikkaperäinen vuoropuhelu, jossa äiti kyselee syytä siihen, miksi poika palaa pidoista: "Alla päin, paholla mielin, / Kahta kallella kypärin" (I2 759: 153−184). Perttusen äitihahmo esittää kolme kysymystä poikansa mahdollisesti kohtaamista pilkan aiheista ja hevosen kohdalla antaa ohjeen ostaa isän rahoilla parempi ori. Kaukomieli vastaa uhmakkaasti.

Säepari "Alla päin, paholla mielin, / Kahta kallella kypärin" on formula, jota laulajat käyttävät yleisesti kuvatakseen Väinämöisen, Joukahaisen tai Ilmarisen mielentilaa koetun tappion jälkeen. Yleensä kyseessä on tappion jälkeinen kotiinpaluu, kuten aiheissa Kilpakosinta, Kilpalaulanta ja Vellamon neidon onginta.

Luoksi ehtoisen emonsa
Suulla surkean-näölläsurkeannäkö : surkeannäköinen, murheellinen, kurja,
Syämellä synkeällä.

Emo vastahan tulevi
70. Kulkiessansa kujoakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sana toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).,
Aitoviertäaitovieri : aidan vierusta astuessa;
Ennätti emo kysyä:
"Poikuenipoiut : poika, poikalapsi nuorempani,
Lapseni vakavampani!
Mitmiksi, minkä vuoksi olet pahoilla mielin
Pohjolasta tullessasi,
Onko sarkoinsarkka : pikari, tuoppi, haarikka Katso lisääKarjalan kielessä tšarkka merkitsee ryyppylasia, viinapikaria, viinilasia tai viinaryyppyä, maljaa (KKS). vaarrettunavaartaa : tehdä vääryyttä, jättää ilman juomaa tai vähemmälle juomalle
Noissa Pohjolan pioissa?
Jos on sarkoin vaarrettuna,
80. Saat sinä paremman sarkan,
Taattosi soasta saaman, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 81 ja 82: "Sodan saamia pidettiin kalliimmassa arvossa, kun muistuttivat urhoollisuudesta" (Lna 121).

Sana toatto tarkoittaa karjalan kielessä isää (KKS).

Tavoittamantavoittaa : hankkia, tuoda tappelosta."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
Ken mun sarkoin vaarteleisivaarrella : ohittaa, kohdella loukkaavasti, jättää ilman juomaa tai vähemmälle juomalle,
Itse vaartaisin isännät,
Vaartaisin sata urostauros : mies, miehinen mies,
Tuhat miestä tunnustaisintunnustaa : panna tuntemaan, kokemaan."

Sanoi äiti Lemminkäisen Katso lisääLemminkäisen äidin hahmo esiintyy kansanrunoissa Lemminkäisen surma -runossa, mutta varsinaisen muotonsa poikaansa pyyteettömästi auttava äiti sai Lönnrotin toimitustyön tuloksena. Varhaisten Kalevalan tulkitsijoiden näkemyksissä Lemminkäisen äitiin on liitetty mielikuva vaikuttavasta ja järkkymättömästä äidinrakkaudesta (esim. Krohn 1903; Tarkiainen 1911). Myöhemmin tutkijat ovat tarkastelleet äitihahmoa toisin, esimerkiksi äidin ja pojan suhdetta on tulkittu feministisistä näkökulmista, joissa Lemminkäisen sankaruus kyseenalaistuu (mm. Sawin 1990; Apo 1995; Timonen 2004a).:
90. "Mit' olet pahoilla mielin,
Oletko voitettu orihin,
Herjattu hevoisen varsoin?
Jos olet voitettu orihin,
Ostaos ori parempi
Ison saamilla eloillaelo : tavara, omaisuus Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (SMS).,
Vanhemman varustamillavarustaa : hankkia, antaa perinnöksi!"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
Ken mun herjaisi hevoisin,
100. Eli varsoin voitteleisi,
Itse herjaisin isännät,
Voittaisin oron ajajat,
Miehet vankat varsoinensa,
Urohot orihinensa."

Sanoi äiti Lemminkäisen:
"Mit' olet pahoilla mielin,
Kutamitä synkein syämmin
Pohjolasta tultuasi,
Oletko naisin naurettuna, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 109: "Onko sinua naurettu naisten tähden – – tahi ovatko naiset nauraneet sinua" (Lna 121).

Sana nauraa merkitsee säkeessä pilkkaamista, ivaamista, ilkkumista, häpäisemistä (Jussila 2009).

110. Eli piioinpiika : nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.) pilkattuna?
Jos olet naisin naurettuna,
Eli piioin pilkattuna,
Toiset toiste pilkatahan,
Naiset vastavastaisuudessa, tulevaisuudessa nauretahan."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni kantajani!
Ken mun naisin naurattaisi,
Eli piioin pilkkoaisi,
Itse nauraisin isännät,
120. Kaikki piiat pilkkoaisin,

Nauraisin sataki naista,
Tuhat muuta morsianta."

Sanoi äiti Lemminkäisen:*Säkeet 123−136 / Oudot unet

Lönnrot lisää Lemminkäisen äidin puheenvuoroon Arhippa Perttusen esittämien (yllä) mahdollisten ikävien pitokokemusten listaan liiallisen syömisen ja juomisen sekä outojen unien näkemisen. Lemminkäisen vastaukseen Lönnrot lisää sukupuolihierarkiaa korostavan kommentin "akkojen arveluista", joka perustunee Ahdin ja Kyllikin runoon sisältyvään Kyllikin puheenvuoroon. Kyllikki varoittaa näkemänsä unen perusteella Ahtia lähtemästä sotaan, ja Ahti vastaa: "En usko unia naisen, / Enkä vaimojen valetta" (II 232: 17−26).

Säkeet: "Muista yöllistä uniasi, / Sen paremmin päivällistä!" ovat Z. Sireliuksen tallentamasta Pahasilmä-aiheisesta loitsusta (VII4 2939: 11−12).

"Mimikä sinulla poikueni?
On sulle satunenerikoinen tapaus, seikkailu saanutsaada : sattua kohdalle, tapahtua
Pohjolassa käyessäsi,
Vainkovaiko liioin syötyäsi,
Syötyäsi, juotuasi
Olet öisillä sioillaöinen sija : sänky, yösija, vuode
130. Nähnyt outoja unia?" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 130: "Outoin unien luultiin aina jotain erinomaista ennustavan; äiti arvelee Lsen jotain semmoista unta nähneen, jonka luuli pahaa hänelle aavistavan" (Lna 121).

Silloin lieto Lemminkäinen
Sai tuossa sanoneheksi:
"Akat noita arvelkohot Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 133 ja 134: "Akkain työksi sopii unia selitellä ja niistä jotain seuraavan ajatella" (Lna 121).
Öisiä unen näköjä!
Muistan yölliset uneni,
Sen paremmin päivälliset;
Oi emoni, vanha vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.)!*Säkeet 137−144 / Lemminkäinen pyytää evästä pakomatkaa varten

Saaren neidot -aihelmassa Kaukomieli tivaa kotiin palattuaan äidiltään eväitä yleensä hyvin samankaltaisin, kiteytynein säkein:

Säästä säkkihin evästä,
Pane jauhot palttinahan,
Vuole voita vakkasehen,
Lähen töitäni pakohon,
Pillojani piilomahan
(I2 774: 360−364).

Lönnrot sijoittaa tämän perään mukailemansa säejakson omaperäisestä, Lemminkäisen nimissä tallennetusta mutta Rutsa-aihetta noudattelevasta runosta: "Pois tulevi pojan lähtö / tästä kylmästä kylästä, / polosesta Pohjan maasta" (VII1 899: 43−46).

Säälisääliä : hankkia, laittaa, varustaa matkalle säkkihin evästä,
Pane jauhot palttinahanpalttina : palttinasta valmistettu pussi tai käärö, joka on solmittu kulmistaan Katso lisääPalttinaksi kutsuttu pellavakangas valmistettiin vuorotellen toistensa yli risteilevistä loimi- ja kudelangoista (Turunen 1979).,
140. Suolat riepuhunriepu : vaatekappale, joka solmitaan säilytyspussiksi sovita,
Pois tuli pojalle lähtö, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 141−146: "Lsellä tähän asti ei ollut tilaisuutta sanoa äitille, mikä häntä vaivasi, kun piti vastata äitin arveluille joka kerralla" (Lna 121).
Matka maasta ottaminen,
Tästä kullasta koista,
Kaunihista kartanosta;
Miehet miekkoja hiovat,*Säkeet 145−164 / Lemminkäinen paljastaa miestapon äidilleen

Lönnrot on tallentanut miekkojen hiomiseen liittyvän kompaktin vuoropuhelun kohdassa, jossa Lemminkäinen paljastaa miestapon äidilleen, Akonlahdessa Soava Trohkimaiselta 1832:

"Vanhat miekkoja hivoo,
Puraksii terästetään."
"Miksis miekkoa hivotaan?"
"Lemminkäisen pään varalla."
(I2 730: 26−29; ks. myös I2 729: 158−160)

Aihelma miekkojaan hiovista miehistä liittyy useammin Kaukomielen lähtöön Saaresta, jossa tämä on vietellyt lähes kaikki naiset, minkä takia miehet nousevat vastarintaan (I2 759: 231−237, I2 816: 310−313, I2 960: 117−121).

Miestappo esitetään aina yksiselitteisesti vahinkona: "Tuli työ, satu tapahtu / Hyvän Päivölän piosa" (I2 730: 22−23, ks. myös mm. I2 729: 136−137, I2 816: 222−225). Joskus sankari yksilöi äidille lisäksi sukulaisuussuhteen, kuten säkeissä: "Tapon miehen kuin urohon, / Omani setäni pojan / Paremmaisen ihteäni" (I2 774: 365−367).

Kärestävätkärjestää : teroittaa, varustaa kärjellä keihäitä."

Emo ennätti kysyä,
Vaivan nähnyt vaaitellavaaditella : tiedustella:
"Miksi miekkoja hiovat,
150. Kärestävät keihäitä?"

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Siksi miekkoja hiovat,
Kärestävät keihäitä,
Mun poloisen pään varalle,
Vasten kauloa katalankatala : kurja, onneton;
Tuli työ, tapahtui seikkaasia, tapaus, sattumus,
Noilla Pohjolan pihoilla:
Tapoin pojan Pohjolaisen,
160. Itsen Pohjolan isännän,
Nousi Pohjola sotahan,
Takaturma tappelohon Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 162: "Joka takaapäin hankki turmioa minulle" (Lna 121).
Vasten vaivaista minua,
Yksinäisen ympärille."

Emo tuon sanoiksi virkki,*Säkeet 165−184 / Äidin muistutus siitä, että hän varoitti lähtemästä matkalle

Lönnrot korostaa äidin roolia poikansa kasvattajana itse luomallaan puheenvuorolla, jossa äiti muistuttaa Lemminkäistä varoittaneensa matkalle lähdöstä; jos tämä olisi uskonut äitinsä sanoja, niin mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Kansanrunoissa kotiinpalaava sankari kysyy suoraan neuvoa äidiltä, minne mennä piileskelemään, mutta Lönnrotin luoma Lemminkäisen äiti päivittelee ensin, minne poika nyt voisi mennä.

Puheenvuoron lopussa toistuu (vrt. säkeet 19−21) monikäyttöinen säejakso, joka esiintyy erilaisissa loitsuissa, vanhempien toiveissa, käräjien kuvauksissa ja Vienassa joskus myös Lemminkäisen virren aineksia vapaasti yhdistävissä tallenteissa:

Ettei pää pahoin menisi,
Tukka turhiin tulisi,
Eli kaula katkiaisi,
Hivus hieno lankiaisi!
(XII2 7863: 51−54).

(Ks. myös VII2 2459; XV 370; I4 494; XII2 8003; I1 72; I2 778; II 1049.)

Lausui vanhin lapsellensa:
"Jo sanoin minä sinulle,
Jo vainenvain, ainoastaan, pelkästään varoittelinki,
Yhä kielteä käkesinkäetä : yrittää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: aikoa, uhata, luvata (18:509; 25:231) (Jussila 2009).
170. Lähtemästä Pohjolahan;
Mahoit olla oikeassa,
Eleä emon tuvilla,
Oman vanhemman varassa,
Kantajasi kartanossa,
Ei oisi sotoa saanut,
Tapahtunut tappeloa."

"Kunneminne nyt poikani poloinen,
Kunne kannettukohdussa ollut, lapsi katala
Lähet pillan piilentähän, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 179 ja 180: "Pillaksi, pahaksi työksi sanoo äiti poikansa käytöstä ei muun nuhtelemisen mielellä, kun vaan sentähden, että siitä hänelle seurasi hätää ja hengen vaaraa" (Lna 121).
180. Työn pahan pakenentahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 180−182: "Äiti helleytensä osotteeksi nytkin mainitsee poikansa kauniista kaulasta ja hienoista hivuksista" (Lna 121).
Ettei pää pahoin menisi,
Kaula kaunis katkeaisi,
Tukka turhi'in tulisi,
Hivus hieno lankeaisi?"

Sanoi lieto Lemminkäinen:*Säkeet 185−234 / Piilopaikkojen listaus

Piilopaikkojen kysely ja annetut vaihtoehdot, jotka joko äiti tai sankari itse toteaa heti huonoiksi, on keskeinen jakso Saaren neidot -aihelmassa. Lönnrot on käyttänyt piilopaikkojen kuvauksen lähteinä laulajien antamia erilaisia vaihtoehtoja (I2 729: 143−160, I2 774: 368−397, I2 816: 232−246, I2 830: 128−135).

Saaren neidot -aihelma löytyi Kalevalan ainesten keruun aikaan vain Vienasta, ja jakson sisältävien runojen sankari on johdonmukaisesti aina Kaukomieli (kerran Ahti Saarelainen I2 787 ja yhdessä katkelmassa Lemminkäinen I2 731). Kaukomieli on myös myöhemmin Inkeristä tallennettujen vastaavien runojen sankari (mm. IV1 1319, IV1 1435; IV2 1960, IV2 1961, IV2 1962). Näissä runoissa piiloutumisvaihtoehtojen kuvaukseen liittyy Kaukon suora kysely esimerkiksi metsältä ja järveltä, ottaisivatko nämä hänet (piileskelemään).

Säkeet 213−214 ovat sananlasku: "Oma maa mansikka, muu maa mustikka" (Suomen Kansan Sananlaskuja, N:o 4302).

"En tieä sitä sioa,
Kunne painuisin pakohon,
Pillojani piilemähän;
Oi emoni kantajani,
190. Kunne käsket piilemähän?"

Sanoi äiti Lemminkäisen,
Itse lausui, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"En mä tieä, kunne käsken, Katso lisääLönnrot kommentoi 193. säettä ja seuraavia: "Antaaksensa pojalle aikaa, paremmin mieleensä johdattaa tuhmaa käytöstänsä Pohjolassa äiti ei kiirehi neuvomaan piilopaikkaa" (Lna 121).
Kunne käsken ja kehoitan;
Menet männyksi mäelle,
Katajaksi kankahallekangas : kuiva metsämaa,
Tuho sielläki tulevi,
Kova onni kohtoavi:
Usein mäkinen mänty
200. Pärepuiksipärepuu : männyn rungosta sahattu pölkky, josta kiskotaan valonlähteenä käytettyjä puusäleitä leikatahan,

Usein kataja kangaskatajakangas : kangasmaa, jolla kasvaa katajia
Seipähiksi karsitahan."

"Nouset koivuksi norolle,
Tahikka lehtohon lepäksi,
Tuho sielläki tulisi,
Kova onni kohti saisisaada kohti : kohdata:
Usein noroinenkosteassa notkossa, kostealla maalla kasvava koivu
Pinopuiksipinopuu : pinossa säilytettävä halko, polttopuu pilkotahan,
Usein lepikkö-lehtolepikkölehto : leppää kasvava lehtomaa
210. Hakatahan halmeheksihalme : kaskimaa."

"Menet marjaksi mäelle,
Puolukaksi kankahalle,
Näille maille mansikoiksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 213 ja 214: "Tavall. sanalaskun mukaan" (Lna 121).
Mustikoiksi muille maille,
Tuho sielläki tulisi,
Kova onni kohtoaisi:
Noppisivatnoppia : noukkia, poimia nuoret neiet,
Tinarinnattinarinta : rintamuksessaan tinakoristetta kantava riipisivät."

"Menet hauiksi merehen,
220. Siiaksi silajokehensilajoki : sileä, hiljaisesti virtaava ja kosketon joki,
Tuho sielläki tulisi,
Kova loppu loukahtaisiloukahtaa : tulla äkkiä eteen:
Mies nuori, noentolainennuotion pitäjä, so. kalastaja Katso lisääLönnrotin mukaan noento on kalastajan tulisija tai kota rannalla (Lna 123).,
Veisi verkkonsa vesille,
Nuoret nuotalla vetäisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 225 ja 226: "Nuotanveto on nuorten työ, verkolla vanhemmat, kykenemättömätki voivat käydä" (Lna 121).
Vanhat saisi verkollansa."

"Menet metsähän sueksi,
Korpimaille kontioksi,
Tuho sielläki tulisi,
230. Kova onni kohtoaisi:
Mies nuori, noen näköinennokinen, nuotion mustaksi värjäämä,
Kärestäisi keihä'änsä
Surmataksensa sutoset,
Metsän karhut kaataksensa."

Silloin lieto Lemminkäinen*Säkeet 235−248 / Lemminkäinen kiirehtii vastausta

Sankarilla on kiire paeta, joten tuotettuaan ensin pitkän ja seikkaperäisen listauksen pakopaikoista Lönnrot asettaa lopuksi sankarinsa suuhun vuorosanat, jotka osoittavat turhautumista äidin ehdotteluun. Säkeitä Lönnrot on muokannut hyödyntäen esimerkiksi ilmaisuja "surman suun edestä" Lauri Lappalaisen runosta ja "pajupehko parran päällä" Vipusessa käynti -runosta sekä lisäksi säeparia Käräjillä-aiheisesta runosta: "Yks on päivä miehen päätä, / Tunti tukkoa urohon" (XII2 7863: 55−56).

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Itse tieän ilkeimmät,
Paikat arvoan pahimmat,
Kussamissä surma Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.) suin pitäisisuin pitää : pidellä huonosti, kohdella kaltoin, surmata,
240. Kova loppu loukahtaisi;
Oi emo elättäjäni,
Maammo maion antajani!
Kunne käsket piilemähän,
Kunne käsket ja kehoitat?
Aivan on surma suun e'essä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 122–124 (tässä 245–248): "Ei enää päivääkään, niin jo ovat täällä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
Paha päivä parran päällä,
Yksi päivä miehen päätä,
Tuskin täytehen sitänä."

Silloin äiti Lemminkäisen*Säkeet 249−276 / Äiti vannottaa Lemminkäiselle valan olla sotimatta

Lönnrotin luomassa dialogissa Lemminkäisen äiti lupaa sanoa hyvänkin piilopaikan, jos Lemminkäinen vannoo valan olla sotimatta. Valan vannomisen teemaa ei sisälly Lemminkäisen tai Kaukomielen seikkailuista kertoviin runoihin, vaan sekä teema että säkeet ovat Ahdin ja Kyllikin runosta (I2 907: 5−8). Lönnrotin Lemminkäinen lupaa olla lähtemättä sotimaan kahden vuoden ajan.

250. Itse virkki, noin nimesi:
"Sanon ma hyvänki paikan,
Ani armahanarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. nimitän,
Missä piillä pillomuksenpillomus : pahantekijä,
Paeta pahan alaisenpahanalainen : lainsuojaton, pahantekijä, rikollinen;
Muistan maata pikkuruisen,
Tieän paikkoa palasenpalanen : pienehkö osa, kappale,
Syömätöintä, lyömätöintä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 257: "S.o. sotimatonta ja ryöstämätöntä; vihollisen ryöstämistä sanottiin myös syömiseksi, koska ruokavarat ensiksi tulivat kysymykseen" (Lna 121).
Miekan miehen käymätöinta;
Sie vanno valat ikuiset,
260. Valehettomat vakaisetvakainen : luotettava, oikea, paikkansapitävä,
Kuunna kymmennäkuutena, kymmenenä kesänä
Et sotia käyäksesi
Hopeankana halullahopeankaan halulla : hopeaa haluten, himoiten,
Tahi kullan tarpehellakullan tarpeella : kultaa tarviten, haluten."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Vannon mie valat vakaiset, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 136−138 (tässä 266−276): "Lemminkäinen kavatti niin pitkäksi ajaksi, kun äiti tahtoi, itsensä sodasta vannoa, ainoastaan ensimäisen kesän lupasi poissa olla ja senki puoleksi siitä syystä, että hänellä vielä oli parantumattomia haavoja entisistä sodista" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmasta.
En kesänä ensimmäisnä,
Tok' en vielä toisnakana
Saa'asaada : mennä suurihin sotihin,
270. Noihin miekan melskehisin;
Viel' on haavat hartioissa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 271: "Nykyiset sotasankarit vähän taitaisivat haavoistansa selkäpuolella kerskata, he jo tyytyvät siihen, kun vaan saavatki niitä sinne. Yhtä vähän huolivat nykyiset sotijat jalkainsa nopeudesta suurennella, jota Homeiro alinomaa käyttää sankarinsa Akillein ylistyssanaksi." (Lna 121.)
Syvät reiät ryntähissä
Entisistäkin iloista,
Mennehistä melskehistä
Suurilla sotamäillä,
Miesten tappotanterilla."

Silloin äiti Lemminkäisen*Säkeet 277−288 / Äidin neuvo mennä Saareen

Saaren neidot -aihelman mukaisesti Lemminkäisen äiti neuvoo poikaansa lopulta lähtemään Saareen, jossa tämän isäkin piilotteli sotavuosina.

Saaren kuvaukseen yhdistyy joskus säepari: "Saarehen selällisehen, / Manterehen puuttomahan" (mm. I2 759: 205−206) sekä kerran "Ylitse meren yhdeksän / Meri puolen kymmenettä" Voiteen luku -aiheisista loitsusäkeistä inspiroituneessa äidin vastauksessa (I2 730: 33−45). Jälkimmäinen säepari on vakiintunut mehiläisen voiteenhakuretken kuvauksissa (Voiteen luku, ks. UK15, säkeet 439−440). Se esiintyy myös muissa loitsuissa ja erilaisissa runoissa kaukaisen paikan määreenä. Säepari "Saarehen selällisehen, / Luotohon merellisehen" esiintyy silloin tällöin sen yhteydessä.

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Otapa isosi pursi,
280. Lähe tuonne piilemähän
Ylitse meren yheksän, Katso lisääEri kansojen uskomuksissa taivaan ja alamaailman katsottiin koostuvan kerroksista: esimerkiksi suomalais-ugrilaiset hantit jakavat taivaan seitsemään kerrokseen, suomalaiset sen sijaan yhdeksään tai kuuteen tasoon. Lukumäärällisesti myös maata ympäröiviä meriä on yhdeksän. (Siikala 2012: 169.)
Meri puolen kymmenettä,
SaarehenSaari : Lemminkäisen pakopaikka, Kyllikin kotipaikka; paikannimi Katso lisääKansanrunoissa esiintyvän Saari-nimen on katsottu tarkoittavan Suomenlahden itäosassa sijaitsevaa Retusaarta, Ahvenanmaata tai jotakin muuta Suomen lähellä sijaitsevaa saarta (Turunen 1979).

Inkerissä, Savossa ja Suomen Karjalassa yleisessä Saaren luomiseksi nimetyssä runossa pääskynen munii munansa punamastoisen purjelaivan kannelle, josta ne putoavat mereen ja synnyttävät saaren. Kysymyksessä on maailman keskuksessa sijaitseva tärkeä paikka, johon liittyy monia myyttisiä mielikuvia. Siellä saattaa jopa sijaita maailman patsas tai maailman puu, joka on eri kansojen uskomuksissa mm. kulkuväylä maailman tasolta toiselle. (Siikala 2012: 178−179, 185, 198.)
selällisehenselällinen : meren ulapalla sijaitseva,

Luotohon merellisehen;
Siell' ennen isosi piili,
Sekä piili, jotta säilyi
Suurina sotakesinä,
Vainovuosinavainovuosi : sotavuosi Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NESK.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner' (36:25), vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009). kovina,
Hyvä oli siellä ollaksensa,
290. Armas aikaellaksensaaikaella : viettää aikaa;
Siellä piile vuosi, toinen,*Säkeet 291−294 / Kehotus piillä kaksi vuotta ja tulla sen jälkeen kotiin

Kansanrunot jatkavat huonojen piilovaihtoehtojen esittelyn jälkeen suoraan Kaukomielen matkalla Saareen. Lönnrot luo kuitenkin runon 28 loppuun vielä äidin Lemminkäiselle antaman kehotuksen piileskellä kaksi vuotta ja palata kolmantena vuonna kotiin.

Käy kotihin kolmannella,
Tutuille ison tuville,
Vanhempasi valkamoillevalkama : veneiden säilytyspaikka!"