Kolmastoista Runo.*Kolmastoista Runo

Runo 13 alkaa Lemminkäisen pyytäessä Pohjolan akalta tämän tytärtä. Runon 13 (sekä 14) juonen kehyksenä on yksi eeppisen kansanrunon keskeisistä aiheista, kosiminen ja kosijalle annetut ansiotyötehtävät. Kansanrunossa kosijan ansiotyöt eivät kuitenkaan yleensä liity Lemminkäiseen vaan Ilmariseen (Kilpakosinta; ks. UK runot 18−19) tai muihin toimijoihin (Hiidestä kosinta; Kommista kosinta; Konnusta kosinta; Tuonelta kosinta). Lönnrotin ratkaisu liittää ansiotyökosinta-aihe Lemminkäiseen perustuu hänen Juhana Kainulaiselta Ilomantsin Kesälahdella 1828 tallentamaansa runoon VII1 823, jossa Lemminkäisen surma -aihetta edeltää poikkeuksellisesti kosinta- ja ansiotyöaiheet. Runossa Hiiden hirven hiihdäntä -runotyyppi esiintyy samoin poikkeuksellisesti yhtenä ansiotyönä.

Runon VII1 823 aloitussäkeissä Lemminkäinen ilmoittaa lähtevänsä "Lapin maahan lankoihinsa". Lemminkäisen virsi -runotyypin mukaisesti äiti kieltää Kainulaisen runon alussa Lemminkäistä lähtemästä matkaan vaaroihin vedoten, mutta Lemminkäinen lähtee kuitenkin. Lemminkäisen virren tapahtumista poiketen Kainulainen jatkaa runoa kosinta- ja ansiotyöaiheilla: saavuttuaan matkansa päähän Lemminkäinen kysyy runossa nimeämättömältä akalta tämän tytärtä. Akka antaa kosijalle suoritettavaksi ansiotyöksi ensin Hiiden hirven hiihdon (VII1 823: 22−24), joka jo runon seuraavissa säkeissä (VII1 823: 25−26) todetaan tehdyksi. Lönnrot sen sijaan siirtyy Kalevalassa kosintakehyksen jälkeen Hiiden hirven hiihdäntä -runotyyppiin, joka käsittää pääosan runosta 13.

Hiiden hirven hiihdäntä on Kalevalan ainesten keruun aikaan vain Vienassa ja Raja- ja Pohjois-Karjalassa tavattu runotyyppi (yksittäisiä säkeitä myös: XII2 4876; VI1 3506: 37−40; VI2 4889: 1). Vienan ja Pohjois- ja Raja-Karjalan versiot poikkeavat toisistaan juoneltaan, vaikka säkeissä on paljon yhtäläisyyksiä. Lönnrot yhdistää Kalevalan runoon juoni- ja säemateriaalia molemmista versioista. Runotyyppi ei normaalisti liity Lemminkäiseen, mutta tämä esiintyy Hiiden hirven hiihtäjänä paikallisesti Jyskyjärvellä (I2 861 ja I2 862, myös myöhempiä tallenteita). Lönnrotin vuonna 1835 tallentama runo I2 861 on todennäköisesti tukenut hänen ajatustaan sijoittaa runotyyppi Kalevalassa Lemminkäis-runostoon.

Eri laulajilta tallennettujen Hiiden hirven hiihdäntä -runon säkeitä on yksityiskohtaisesti tutkinut monografiassaan Jouko Hautala (1947) ja vienalaisten ja pohjois- ja rajakarjalaisten versioiden eroja myös Kaarle Krohn (1903–1910: 611−622).

Siitä lieto(ihmisestä) huoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa lieto Lemminkäisen vakiintunut attribuutti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). LemminkäinenKalevalan pääsankareita, naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)
Sanoi Pohjolan akallePohjolan akka : Pohjolan emäntä, Louhi Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979: 260). Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar yms. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.):
"Anna nyt akka piikojasipiika : nuori tyttö, neito, neitsyt Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),*Säkeet 3−4 / Anna akka piikojasi/tyttöjäsi

Säe "Anna akka (eukko) tyttöäsi" erilaisine variaatioineen on yleinen kosijan puheenvuoro ansiotyökosintaan liittyvissä runoissa (Hiidestä kosinta; Konnusta kosinta; Kommista kosinta; Inkerissä myös: Tuonelta kosinta). Lönnrotin tallentamassa runossa VII1 823 (16) pyyntö sisältyy kokonaisuuteen, jossa ansiotyökosintamotiivit sekä Hiiden hirven hiihdäntä yhtenä ansiotyön muotona yhdistyvät poikkeuksellisesti Lemminkäiseen.
Tuopa tänne tyttöjäsi,
Paras parvestaparvi : joukko, lauma Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: yksikerroksisen aitan ylinen, aitan yläkerta (1:77; 12:98; 46:301) (Turunen 1979). minulle,*Säkeet 5−14 / Paras parvesta – Ennen naitu nainen

Säejakso, jossa Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta parven parasta ja pisintä tytärtä, noudattelee Lönnrotin Pohjois-Karjalan Koverolla 1838 tallentamaa runoa, jossa sekoittuvat toisiinsa kosinta-aiheiset runotyypit Koskelta kosinta ja Ennen naidun naisen tappo. Runossa "Hannus pannus mies koria" pyytää Koskelta Virran nuorinta tytärtä:

Paras minulle, ei pahinta,
Pisin minulle, ei lyhintä!
Sano Virran nuori tyttö,
Pajarin parahin lapsi:
Ei parasta, ei pahinta,
Ei pisintä, ei lyhintä,
Sinull on entinen emäntä.
(VII1 489: 6−14)

Kuten runossa VII1 489, Ennen naidun naisen tappo -runotyyppi jatkuu kosinnasta kositun naisen antamalla ohjeella: "Tapa nainen ennen naitu, / Murra entinen emäntä!". Kosija palaa kotiinsa ja tappaa entisen vaimonsa, palaa kosimaan, mutta saa nyt kieltävän vastauksen sillä perusteella, että tapettuaan entisen vaimonsa tappaisi myös uuden. Lönnrot hyödyntää Kalevalassa kuitenkin vain alkuasetelman säkeet ja "ennen naidun naisen" motiivin viittauksena Kyllikkiin.

Ennen naidun naisen tappo on balladivaikutteinen runotyyppi, jota ei ole kirjattu lainkaan Raja- ja Pohjois-Karjalaa pohjoisemmilta alueilta ja sielläkin Kalevalan keruuaikana vain muutaman kerran (edellä mainitun runon VII1 489 lisäksi VII1 478, VII1 481, VII1 535, VII1 536; VII2 1289). Sen sijaan Inkerissä Kalevalan ilmestymisen jälkeen toteutetuissa keruissa runotyyppi on ollut hyvin suosittu.

Vahvan alkusoinnun sitoma "Paras parvesta" -formula esiintyy säännöllisesti runotyypissä Emo erotti muista lapsista: "Parahamman parvestaan, / joutusamman joukostaan" (esim. XIII1 2356: 3−4). Formula esiintyy muutenkin tytön, morsiamen tai jonkun eläimen, etenkin lehmän, kuvauksessa (esim. XIII1 444: 3−4, XIII1 1424: 67–68, XIII1 1425: 26−28).
Pisin piika-joukostasi!"

Tuop' on Pohjolan emäntä
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Anna en sulle piikojani,
10. Enkä työnnä tyttöjäni,
En parasta, en pahinta,
En pisintä, en lyhintä,
Sull' on ennen naitu nainen,
Ennen juohettujuohdettu : naimisiin johdatettu, miehelään saatettu emäntä."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
" Kytkenkytkeä : kahlita, kiinnittää kytkyellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: refl. sitoutua, sulkeutua (48:275−6) (Turunen 1979). Nauta kiinnitettiin navetassa paikalleen puisella pannalla, josta käytettiin nimitystä kytkyt (Jussila 2009). KyllikinKyllikki : Saaren tavoiteltu ja kauneudestaan kuuluisa neito, jonka Lemminkäinen ryöstää puolisokseen Katso lisääKalevalan Kyllikki on Lönnrotin sovite parisuhdetematiikkaan liittyvistä eeppisistä ja lyyrisistä runoista. Hahmon pohjana on Ahdin ja Kyllikin runo, joka edustaa viikinkiaikaiseksi tulkittua parisuhdetematiikkaa. Siinä nainen esiintyy aktiivisena ja tasavertaisena miehen rinnalla. (Turunen 1979; Kupiainen 1999.) kylähän,*Säkeet 16−22 / Lemminkäinen uusii pyyntönsä

Lönnrot on kirjoittanut Lemminkäiselle puheenvuoron hyödyntäen runoissa 11 ja 12 lukuisia kertoja esiintyneitä Ahdin ja Kyllikin runosta peräisin olevia alkusointuisia säkeitä: "ei Kyllikin kylää käydä"; "Veräjille vierahille"; "Impi-parvesta ihanin, / Kassapäistä kaunokaisin".

Säepari "Kyläsillä kynnyksillä / Veräjillä vierahilla", jota Ahdin ja Kyllikin runossa varioidaan Kyllikin "kylänkäynnin" yhteydessä (II 232: 12−13; ks. myös II 220b: 14−16, II 232a: 15−17), esiintyy monenlaisissa runoissa (mm. XIII1 2122: 9−10; XIII3 9707: 12−16; XV 423: 46−47).
Kylän kynnys-portahillekynnysporras : pirtin korkea kynnys Katso lisääMuinaisten pirttien kynnys oli korkea, mihin nimitys kynnysporras viittaa (Turunen 1979).,
Veräjille vierahille,
Täältä saan paremman naisen;
20. Tuo nyt tänne tyttäresi
Impi-parvestaimpiparvi : tyttöjoukko Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES). ihanin,
Kassa-päistäkassapää : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääSana kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). kaunokaisin!"

Sanoi Pohjolan emäntä:*Säkeet 23−30 / Kehotus Hiiden hirven hiihdäntään

Juhana Kainulaisen runossa VII1 823 Lemminkäinen lähtee "Lapin maahan lankoisi" pyytämään tytärtä ja nimeämätön akka vastaa: "Empa anna tyttöjäin, / ennen kuin hiihat Hiiten hirvet, / Hiiten nurmiin perältä" (VII1 823: 21−24). Kainulaisen runo toteaa heti tämän jälkeen kahdella säkeellä annetun ansiotyön suoritetuksi: "Siittä hiihtoi Hiiten hirvet / Hiiten nurmiin perältä" (VII1 823: 25−26), ja runo jatkuu suoraan seuraavaan ansiotyömotiiviin.

Lönnrot sen sijaan upottaa Kalevalaan Hiiden hirven hiihdäntä -runotyypin säeainekset kokonaisuudessaan muokaten ne Lemminkäisen suorittamaksi ansiotyöksi. Runo 13 jatkuu siten tästä eteenpäin Hiiden hirven hiihdäntä -runotyypin säkeillä.
"Enpä anna tyttöäni
Miehille mitättömille,
Urohilleuros : mies, miehinen mies joutaville;
Äskenvasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tyttöjä anele,*Säkeet 27−28 / "Äsken tyttöjä anele, kuulustele kukkapäitä"

Lönnrotin säkeenkerrossa tytön synonyyminä käyttämä ilmaisu "kukkapää" voi kansanrunossa liittyä tyttöön (III1 149: 16−17), mutta yleisemmin valko- eli laukkipäiseen lehmään: "Kuja ol täynnä kukkapäitä, / Läävä ol täynnä lähtemiä" (lähtemä = hieho, joka pääsee ensi kertaa laitumelle; IV1 476: 44−45, IV1 135: 9−10; XIII1 1589: 15−16, XIII1 1875: 7−8, XIII1 1876: 13−14; Laulan tähän taloon).
Kuulustele kukkapäitäkukkapää : (neidosta) koristepäinen Katso lisääNuorta naimatonta naista kutsuttiin runoissa kukaksi tai marjaksi. Kukka myös morsiamen nimenä. (Esim. VII2 2288, VII2 2596, VII2 2927; XIII1 1493, XIII1 1696, XIII1 2372; XIII2 2857, XIII2 4663.),
Kun sa hiihät Hiien hirvenHiiden hirvi : hiisien tekemä maaginen hirvi Katso lisääLemminkäisen tuli pyydystää tarunomainen Hiiden hirvi ansiotyönään hakiessaan puolisoa Pohjolan emännän tyttäristä (ks. myös 6:37, 14. ja 15. runo) (Turunen 1979).

Hiiden hirven hiihdäntä -runossa on hirven syntyä käsittelevän myytin lisäksi kohtaus yliluonnollisten suksien valmistamisesta, kuvaus epätavallisen nopeasta hiihdosta sekä mielikuva saaliseläimestä, joka johdattaa metsästäjän myyttiseen paikkaan (Siikala 2012: 393).

Ks. Hiisi.
30. HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) peltojen periltä."

Siitä lieto Lemminkäinen*Säkeet 31−44 / Lemminkäinen valmistaa pyyntivälineet, mutta hänellä ei ole suksia

Lönnrot on kirjoittanut jakson hyödyntäen samankaltaisia säkeitä parannus- ja metsästysloitsuista sekä Hiiden hirven hiihdäntä ja Lauri Lappalainen -runotyypeistä: "Jännitteli jousiahan, / Sulitteli nuoliahan" (XII2 6059: 23−24, XII2 6212: 189−190); "Lauri poika Lappalainen, / Kengitti kesän lylyä" (VII1 865: 2); "Kunne joutsen jouvutteren, / Vasamani valmistelen" (VII5 3473: 12−13).

Suksiin liittyvät säkeet 39−40 esiintyvät Hiiden hirven hiihdäntä -runossa etenkin alussa, kohdassa, jossa suksien valmistaja saa ne valmiiksi (ks. kommentti säkeisiin 61−76).
Kengittelikengitellä : varustaa piikillä keihojansakeiho : keihäs Katso lisääSana keihäs tarkoittaa karjalan kielessä paitsi metsästys- tai sota-asetta usein myös rautakärkistä (suksi)sauvaa. Lisäksi sitä käytetään kielessä kuvaannollisesti hauen päässä olevasta, keihästä muistuttavasta luusta (lasten lelu). (KKS.),
Jännitteli jousiansa,
Vasamoitansavasama : tylppäpäinen nuoli Katso lisääVasamassa oli kovasta aineesta valmistettu pullomainen pää, ja sitä käytettiin erityisesti pienikokoisten turkiseläinten metsästämiseen. Useimmiten vasama ainoastaan tainnutti riistan tajuttomaksi ja jätti turkin ehjäksi. Ampujan mukana metsällä kulki ns. kolkkamies, joka avusti riistan ja nuolien noutamisessa. Kalevalassa vasama-nimitystä on käytetty myös nuolesta yleensä (33:270). (Turunen 1979.) varusti,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo oisi keihäs kengitetty,
Kaikki valmihit vasamat,
Jousi jäntehen varassa,
Ei lylyvasemman jalan liukumasuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, joista pidempää vasemman jalan suksea nimitettiin lylyksi. Sillä liu'uttiin, kun toinen jalka potkaisi vauhtia lyhyemmällä kalhulla. (Saarimaa 1927: 23.) Nimitys osoittaa, että suksi valmistettiin männyn tai kuusen lylystä eli kallellaan kasvaneen havupuun alaosasta, jonka pinta on lasimaisen kovaa ja tervaamattakin luistavaa. Lylyn tekeminen oli erityisen tarkkaa työtä, sillä materiaalia oli vaikea hankkia. (Nikkilä 1966: 41.) Ks. kalhu, sivakka. lykittävänä,
40. Kalhuoikean jalan potkusuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, lylyä ja kalhua. Kalhu oli näistä lyhyempi potkusuksi, joka valmistettiin koivusta ja jonka alapuolelle lisättiin jalansijan kohdalle poronnahkaa. (Saarimaa 1927: 23.) Nahka karvoineen paransi pitoa ja lisäsi siten vauhtia hiihtoon. Kalhusta on käytetty varsinkin pohjoisessa lisäksi nimitystä sivakka. (Nikkilä 1966: 41.) Ks. lyly, sivakka. kannankanta : kantapää lyötävänälyötävä : poljettava, potkaistava."

Siinä lieto Lemminkäinen
Arvelee, ajattelevi,
Mistäpä sivakatsukset Katso lisääSivakka-nimityksellä on aikoinaan tarkoitettu, varsinkin pohjoisessa, oikean jalan lyhyttä potkusuksea. Kun eripituiset sukset jäivät vähitellen pois käytöstä, alettiin nimitystä käyttää monikkomuotoisena suksiparista. (Nikkilä 1966: 40−41.) Sana on ilmeisesti lainattu saamesta olas-, sompa- ja päläs-hiihtotermien tavoin (NES). Ks. lyly, kalhu. saisi,
Kustamistä suksia sukusenhitusen verran, hieman.

Kävi KaupinKauppi : suksiseppä; nimenä Lyylikin toisintonimi Katso lisääKalevalassa Kauppi on kalhujen eli suksien tekijä, jolta Lemminkäinen saa Hiiden hirven pyydystämiseen tarvitsemansa välineet. Kansanrunoissa Kauppi esiintyy välillä myös hirven hiihtäjänä. (Turunen 1979.)

Kauppi-nimen on katsottu liittyvän sanoihin kauppa, kaupata; se olisi siis ollut kauppiaan nimi. Toisaalta sitä on pidetty mukaelmana miehennimestä Jakob, Jaakoppi. (Turunen 1979.) kartanohon,*Säkeet 45−48 / Lyylikki, Vuojolainen ja Kauppi Lappalainen

Hiiden hirven hiihdäntä -runotyypissä suksien valmistaja ja hiihtäjä on aina sama henkilö, Raja-Karjalassa "Viisas Viini Vuojolainen, / Kaunis Kauppi Lappalainen" (mm. VII1 869: 1−2), Vienassa yleensä Lyylikki (tai Lystikki) ja Lönnrotin Jyskyjärvellä tallentamassa runossa I2 861 (sekä I2 862) Lemminkäinen. Lönnrot tekee Kalevalassa Lemminkäisestä suksien kyselijän ja yhdistää Lyylikin ja Kaupin yhdeksi henkilöksi, jolta Lemminkäinen pyytää suksien valmistusta.
Päätyi LyylikinLyylikki : suksiseppä; nimenä Kaupin toisintonimi Katso lisääLyylikki on kalhujen eli suksien tekijä. Runotoisinnoissa tavataan nimenä lisäksi Lystikki, Lysmetti, Lysmätti, Lyyretyinen, Luuvikki, Tuulikki, Tyytikki, Metikki jne., mikä kielii nimen alkuperäisen muodon hämärtymisestä. Lyytikki-nimi on yhdistetty niin lyly-sanaan, Ludvig-nimeen kuin skandinaavislähtöisiin sanoihin hluti 'arpakapula, osa' ja hlutr 'arpa, osa'. (Turunen 1979.) pajahan:
"Oi on viisas Wuojalainenvuojalainen : Pohjolan asukas; suksiseppä Kaupin lisänimi Katso lisääKauppi on heimoltaan vuojolainen, saam. vuowjoš 'saamelainen'. Kansanrunoissa nimitystä käytetään mm. Pohjolan emännästä. Vienan Karjalan runoissa on Pohjolan rinnakkaisnimenä Vuojola, Pohjolan emäntä on Vuojolan emäntä. (Turunen 1979.),

Kauniskuuluisa, mainio Kauppi Lappalainenlappalainen : Lapin eli rajaseudun asukas Katso lisääVrt. sana Kalevalassa myös suuren noidan mainesana (10:24; 12:146) (Turunen 1979).!
Tee mulle sukeatsukea : kätevä, käytännöllinen; luistava, sujakka sukset,
50. Kalhut kaunoiset kaverrakavertaa : veistää kouruiseksi, kovertaa,
Joilla hiihän Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!"

Lyylikki sanan sanovi,*Säkeet 53−58 / Varoitus Lemminkäiselle: Saat palan lahoa puuta

Lemminkäiselle osoitetussa ennakkovaroituksessa Lönnrot hyödyntää "lahon puun" kielikuvaa, jonka hän on tallentanut eri alueilla erilaisista yhteyksistä. Juhana Kainulaisen runossa sanat liittyvät kuvaukseen Lemminkäisen surmasta:

Tuli ankara anoppi,
pään mätäsi mättähäksi,
jalat raijan haarukaksi,
muu ruumis lahoksi puuksi
(VII1 823: 53−56)

Vienan alueella vastaavat säkeet esittelevät Hiiden hirven rakennusaineita rakentamisen kuvauksessa tai kohdassa, jossa sen oikea olemus todetaan: "Pään mäkäsi mättähästä, / Muun lihan lahosta puusta" (I2 867: 18−19, I2 876: 214−215); "Liha on lahosta puusta" (I2 877: 25, I2 879: 39).

Yleisemmin edellä mainitut säkeet liittyvät Iivana Kojosenpoika -runotyyppiin, mutta formula: "ruumis/runko (tms.) lahoa puuta" esiintyy laajasti erilaisissa runoissa ja loitsuissa.
Kauppi kielin kerkiävikielin keritä : ennättää sanoa:
"Suotta lähet Lemminkäinen
Hiien hirveä ajohon:
Saat palan lahoa puuta Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 43−44 (tässä 57−58): "Hiiden väki lumoo silmäsi, että kun olet kauvan ajanut ja luulet hirven ampuneesi, et tapaa paikalla kun vanhan lahopökkelön" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Senki suurella surulla."

Mitä huoli Lemminkäinen,
60. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tee lyly lykittäväksi,*Säkeet 61−76 / Suksien teko

Suksien teon kuvaus vastaa vienalaisia Hiiden hirven hiihdäntä -runoja, joissa Lyylikki (Lystikki; Lysmetti) lylyjen seppä valmistaa eri vuodenaikoina – eli pitkän ajan – suksia ja saa ne valmiiksi: "Sai lylyt lykittäviksi, / Kalhut kalpoeltaviksi". Lopuksi todetaan, että toinen sauva maksaa markan, toinen ruskean revon (mm. I2 863: 1−6; I2 880: 1−9, ks. myös I2 861: 1−9).
Kalhu kalpoeltavaksikalpoella : potkia, ponnistella!
Lähen hirven hiihäntähän
Hiien peltojen periltä."

Lyylikki lylyjen seppä,
Kauppi kalhujen tekiä
Sykysynsyksyn Katso lisääKarjalassa suomen sanan syksy vastineena šykyšy (KKS). lylyä laati,
Talven kalhua kaverti,
Päivän vuoli sauvan vartta,
70. Toisen sompoasompa : suksisauvan alapäässä oleva kiekko tai vanne Katso lisääAlkeellisimmassa muodossaan suksisauva on ollut nuori kuusi, jonka oksat on kierretty ja punottu vanteeksi rungon ympärille. Sompa on tarkoittanut joskus myös itse suksisauvaa. (Turunen 1979.) sovitti.

Saisaada : tulla valmiiksi lyly lykittäväksi,
Kalhu kannan lyötäväksi,
Sauan varret valmihiksi,
Sompaset sovitetuksi,
Saukonsaukko : saukon turkis Katso lisääSaukon turkki oli aikoinaan arvokas kauppatavara. Muita tärkeitä turkiseläimiä olivat orava, kärppä ja kettu. (Turunen 1979.) maksoi sauan varsi,
Sompa ruskean reposen

Voiti voilla suksiansa,*Säkeet 77−78 / "Voiti voilla suksiansa, Talmasi poron talilla"

Säkeet: "Voisi voilla suksiansa, / Talmasi pukin talilla" liittyvät Etelä-Karjalassa ja Itä- ja Pohjois-Inkerissä suosittuun Lauri Lappalaisen runoon, jossa päähenkilö valmistaa suksia pitkään ja säästää yhden tai useamman kesän ajan vuohen ja pukin talia, joilla suksensa voitelee (mm. V1 414: 1−6; ks. myös V3 liite 5: 1−9). Runotyypin yhtäläisyys pohjoisemman Hiiden hirven hiihdäntä -runon kanssa on ilmeinen suksien valmistuksen osalta, muuten runotyyppien juonet eroavat toisistaan.

Lauri Lappalaisen runon alkusäkeiden jatkon Lönnrot hyödyntää myöhemmin, ks. kommentti säkeisiin 141−166.
Talmasitalmata : sivellä rasvaa Katso lisääTalma-sanalla on karjalan kielessä merkitykset 'sammas; rakko; känsä; pilkku, täplä' mutta myös harvinaisempi 'lima, tahma' (KKS). poron talilla,
Itse tuossa arvelevi,*Säkeet 79−90 / Kysymys ja vastaus nuorison kyvystä käyttää valmistuneita suksia

D. E. D. Europaeuksen Suistamolla 1846 tallentamassa runossa Viisas villi Vuojelainen saa sukset valmiiksi ja sanoo:

Eip ole tässä nuorisossa,
Kansassa yleniässä,
Tuon on lylyn lykkiäistä,
Tuon kalvon kantajaista,
Kuin yxi vanha Väinämöinen
VII1 857 (8−12)

Tämän jälkeen Väinämöinen lähtee hirven hiihdäntään.
80. Sanovi sanalla tuolla:
"Liekö tässä nourisossanuorisossa Katso lisääSanassa on painovirhe, oik. nuorisossa.,
Kansassa kasuavassakasuava : kasvava, vaurastuva Katso lisääMurteellinen partisiippimuoto verbistä kasvaa (ks. Turunen 1979).
Tuon lylyni lykkiäistä Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 59−60 (tässä 83−84): "Olivat niin sukevat ja liukkaat, että epäili kenenkään niillä hiihtää tohtivan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Kalhun kannan potkiaista."

Sanoi lieto Lemminkäinen,
Virkki veitikkäveitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääVeitikalla ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS). vereväpunakka, terveen värinen; reipas:
"Kyll' on tässä nuorisossa Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 63−66 (tässä 87−90): "Lemminkäisen tapa oli ei koskaan epäillä mahdistansa, oli tila mikä hyvänsä. Ulomma ajattelematta hän katsoi kaikkia töitä hyvin helpoiksi ja tavallisesti kerskailikin voimastansa, peräti vastoin kuin Väinämöisellä oli tapana. Pelkoa hän ei tuntenut nimeksikään". (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Kansassa kasuavassa
Tuon lylysi lykkiäistä,
90. Kalhun kannan potkiaista."

Viinenviini : nuolikotelo selkähän sitaisi,*Säkeet 91−95 / Pyyntiin lähtö

Lähdön kuvaus on muotoiltu Raja- ja Pohjois-Karjalan alueella esiintyvistä Lauri Lappalaisen ja Hiiden hirven hiihdännän säkeistä (mm. VII1 865: 4−7; VII1 859: 7−8; ks. myös VII5 3473: 18−19).
Olallensa uuen jousen,
Sauan survaisi kätehen,
Läksi lylyn lykkimähän,
Kalhun kannan potkimahan,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Eip' on ilmalla Jumalan,*Säkeet 97−104 / Hiihtäjän kerskaus

Sekä Vienan että Raja- ja Pohjois-Karjalan runoissa hiihtämään lähtijä kehuu, että metsässä ei löydy sellaista eläintä, jota ei näillä suksilla saada kiinni. Lönnrotin säekokonaisuus koostuu etenkin seuraavista kohdista:

Ei ole kalhun yltäjäistä,
Eikä kalhun jättäjäistä,
Tällä ilmalla Jumalan,
Tämän ilman kannen alla
(VII1 858: 6−9)

Ei ole sitä metsässä
Jalon 4:n juoksevata,
Ei ole sitä metsässä,
Jot' ei näillä yllättäne,
Kalhuilla pojan Kalevan
(I2 865: 7−11).

Tämän taivon kannen alla
Löytyne sitä metsässä
100. Jalan neljän jouksevata Katso lisääSanassa on painovirhe, oik. juoksevata.,
Kut'kuta : jota ei näillä yllätetä,
Kaunihisti kannatetakannattaa : saavuttaa Katso lisääAlkusointupyrkimyksen takia sanan merkitys on tässä tilapäisesti 'saavuttaa' (Turunen 1979).
Kalhuilla Kalevan poianKalevan poika : kansanrunoissa useiden eeppisten hahmojen määrite Katso lisääKalevan pojat mainitaan jo Agricolan pakanallisia jumalia koskevassa luettelossa, jossa nimitys muun varhaisemman kirjallisuuden tavoin tarkoittaa jättiläistä, väkimiestä. Nähtävästi sana on alkuaan ollut appellatiivi mutta muuttunut tarinoissa erisnimeksi. Myös virolaisten Kalevipoeg on vanhojen tarinoiden mukaan jättiläinen, voimamies; sielläkin nimitys on kehittynyt henkilönnimeksi. (Turunen 1979.) Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.),
Liukoimillaliukoimet : sukset Lemminkäisen."

Päätyi Hiiet kuulemassa,*Säkeet 105−140 / Hiidet rakentavat hirven, ja hirvi juoksee kaataen kattilat nurin

Jakso noudattelee Vienan alueen Hiiden hirven hiihdäntä -runoja, joissa Hiidet kuulevat hiihtäjän esittämän kerskauksen ja rakentavat hirven erilaisista luonnosta löytyvistä aineksista. Hirven valmistuttua he neuvovat sitä juoksemaan Lapin lasten tanterille. Hirvi juoksee ja potkaisee kodasta keittoastiat nurin, mistä nousee meteli: koirat haukkuvat, lapset itkevät ja naiset nauravat (ks. mm. I2 865: 12−35, I2 867: 15−41).
Juuttahatjuutas : paha haltia; Hiiden toistonimi Katso lisääNimi on mukaelma Juudas Iskariotin nimestä (SSA1 s.v. juutas). Karjalassa juutas (mm. loitsuissa) 'paholainen; (soimaussanana) peijakas' (KKS). tähyämässä,
Hiiet hirveä rakenti,
Juuttahat poroa laati,
Pään panevi pökkelöstäpökkelö : pystyssä törröttävä, laho puunrunko,
110. Sarvet raianraita : pajun sukuinen puu haarukastahaarukka : haara,
Jalat rannan raippasista,
Sääret suolta seipähistä,
Selän aian aiaksestaaidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu,
Suonet kuivista kuloistakulo : auringon polttama t. niittämättä jäänyt heinä,
Silmät lammin pulpukoistapulpukka : ulpukan (keltainen vesikasvi) nuppu,
Korvat lammin lumpehista,
Ketunkettu : nahka kuusen koskuestakoskut : kuusen kuori Katso lisääKarjalan kielessä ja suomen murteissa koskut-sanalla on merkitys 'kuusen (harv. lepän) kuori', ja sitä käytetään varsinkin puhuttaessa isohkoista levyistä (KKS; SMS).,
Muun lihan lahosta puusta.

Hiisi neuvoi hirveänsä,
120. Porollensa suin puheli:
"Nyt sie juokse Hiitten hirvi,
Jalkoajalata : juosta jalo tevanatevana : hirvi Katso lisääTevana-sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut 'peura' (Turunen 1979).

Poron poikima-sioille,
Lapin lastenLapin lapset : Lapin asukkaat tanterille,
Hiihätä hikehen miestä,*Säkeet 125−126 / "Hiihätä hikehen miestä, Lemminkäistä liiatenki"

Hiiden hirven hiihtämisen yhteydessä säepari löytyy runosta I2 862 (8−9), jossa hiihtäjänä on Lemminkäinen, ja Raja-Karjalassa muodossa "Itse hiihti hiljalleh, / muut on hiihätti hikeh" (VII1 869: 13−14).

Sekä hiljaa hiihtämisen että hikeen hiihdättämisen alkusointuiset sanaparit ovat yleisiä metsästysloitsuissa, joissa ne varioivat lisäksi metsänhaltialle esitetyssä pyynnössä muotoon:

Hiihata hihasta miestä,
Takin helmasta taluta,
Saata sillen saarexellen,
Josta saalis saatasi
(VI2 4913: 7−8, 21−24; XII2 6405: 18−23, XII2 6479: 115−122; I4 1089: 6−10, I4 1256: 10−14).

Säe "Lemminkäistä liiatenki" esiintyy Lemminkäisen virressä Lemminkäisen puheenvuoroissa, joissa hän pyytää kohtaamiaan surman aiheita (etenkin isoa käärmettä) antamaan tietä: "Anna mennä matkamiehen, / Lemminkäisen liiatenki!" (ks. Kalevalan runo 26, kommentit säkeisiin 449−482, 761−776).
Lemminkäistä liiatenkietenkin, varsinkin, eritoten!"

Siitä juoksi Hiitten hirvi,
Poropeura poimettelipoimetella : kulkea, tepsutella, matkata kevyesti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nostella jalkojaan (13:224) (Turunen 1979).
Pohjan aittojen alatsealitse, alapuolitse Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.,
130. Lapin lasten tanteritsepihamaan kautta Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.,
Potkasi koastakodasta korvonkorvo : kaksikorvainen puinen vesiastia, saavi Katso lisääKorvo-sanalla on suomen murteissa tarkoitettu juoma-astiaa, yksikorvaista puuastiaa, huonokuuloista tai kuuroa, morsiamen tai sulhasen avustajaa sekä kaksikorvaista suurta puuastiaa, saavia; jälkimmäisestä on eniten tietoja itämurteista ja Keski-Pohjanmaan murteesta (SMS). Sama merkitys sillä on myös karjalan kielessä (KKS).,
Kaatoi kattilat tulelta,
Lihat tuhkahan tuhertituhertaa : liata, tahrata,
Liemet lietehen levitti.

Nousi melkoinen meteli
Lapin lasten tanterilla,
Lapin koirat haukkumahan,
Lapin lapset itkemähän,
Lapin naiset nauramahan,
140. Muu väki murajamahanmurajaa : murista, ääntää epäselvästi mörähtäen.

Itse lieto Lemminkäinen
Ain' oli hirven hiihännässä,
Hiihti soita, hiihti maita,*Säkeet 143−144 / "Hiihti soita, hiihti maita"

Kulkemisen formulan: "Hiihti soita, hiihti maata, / Hiihti hiilikankahille" on D. E. D. Europaeus tallentanut Hiiden sepän kahlinta / Ylösnousemusvirsi -runotyypin yhteydessä Suojärvellä (VII2 1093: 23−24, 33−34, 42−43, 52−53, VII2 1095: 17−18, 23−24).
Hiihti aukkojaaukko : aukea, puuton ahojaaho : entinen kaskimaa tai puuttomaksi hakattu maa-ala,
Tuli suikkisuihkia : säkenöidä, säihkyä suksiloista,*Säkeet 145−146 / "Tuli suikki suksiloista, Savu sauvojen nenistä"

Säkeet "Tuli kuohu suxistani, / Savu sauvani nenästä, / Maita Hiien hiihellessä" löytyvät D. E. D. Europaeuksen ja R. Polénin 1846−1847 Raja- ja Pohjois-Karjalassa tallentamista metsästysrunoista (VII5 3348: 2−5, VII5 3489: 38−39; Peuran metsästys; Jäniksen metsästys).

Säepari: "Tuli suihkii suksen alta, savu sauvani nenästä" löytyy jo C. A. Gottlundin ja muiden kerääjien 1800-luvun alussa Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa tallentamista metsästysrunoista (Jäniksen metsästys, Oravan metsästys, Metsälle lähtiessä) osana neljän–viiden säkeen kokonaisuutta:

Suxet kultaiset kuluuwat,
Hopiaiset hoikkenoowat;
Kuin mä hiihin hilpiästi,
Tuli suihki suxen alta,
Sauwwu sauwani nenästä
(VI2 liite 1 10: 8−12).

"Tuli suihkii" -vertaus ei liity pelkästään suksiin vaan esiintyy muuallakin: yleisesti Inkerin ja Etelä-Karjalan epiikassa, rakenteessa: "Tuli suihku ruunan suusta, / Veri tippu vempeleestä, / Rasva rahkehen nenästä" (V1 218: 3−4, V1 261: 5−7; ks. runotyypit Veri tippui vempeleestä; Konnusta Kosinta; Iivana Kojosenpoika). Sanapari esiintyy myös puhumisen metaforana, kuten Lönnrotin Etelä-Karjalassa tallentamissa runoissa: "Kun minkä sanan sanoo, / Tuli suusta suihkuaa, / Kipunat alta kielen" (XIII1 2364: 13−15, XIII1 2365: 5−7; Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna).
Savu sauvojen nenistänenä : kärki, pää, huippu,
Eikä nähnyt hirveänsä,
Eip' on nähnyt, eikä kuullut.

Liukui linnatlinna : mäki, kukkula, liukui lannatlanta : maa Katso lisääSäkeessä "liukui linnat, liukui lannat" on sointimukailua. Lähekkäisissä sanoissa on sama alkuäänne, mikä lisää kielen soinnikkuutta. (Turunen 1979.) Lönnrot selitti sanan lannat 'etelämaat' [land] sekä määritteli sanaa tarkemmin seuraavasti: "lannat tässä paikassa lienee rinnastus sanalle linnat, niin kuin esim. narin, pipit lauseissa nurin narin, pipit ja papit; muuten lanta myös merk. eteläpuolista maata" (Lna 123).,*Säkeet 149−166 / Lemminkäinen hiihtää pitkään näkemättä hirveä

Lemminkäisen hiihtämisen kuvauksen jakso tulee D. E. D. Europaeuksen ja H. A. Reinholmin Itä- ja Pohjois-Inkerissä sekä Etelä-Karjalassa 1847–1848 tallentamista Lauri Lappalaisen runon alkusäkeistä, joissa esiintyvät formulat: "Liuku soita, liuku maita" / "Liuku linnat, liuku lännet, / Liuku maat meren takaiset" sekä seikkaperäisempi kuvaus surman suun ohi liukumisesta (V1 410: 8−13, V1 411: 5−10, V1 414: 8−17, V1 415: 11−22; V3 liite 5: 11−23; XIII1 581: 10−18, XIII1 582: 9−13; Lauri Lappalainen).
150. Liukui maat meren takaiset Katso lisääLönnrot kommentoi: ”Maat meren takaiset = etelämaat” (Lna 38).,
Hiihti kaikki Hiien korvet,
Kaikki KalmanKalma : personoitu kuolema, haudanhaltia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hauta (33:260; 36:174; 36:227−228) (Turunen 1979). Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'manala; manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home' tms. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) kankahatkikangas : kuiva metsämaa,
Hiihti SurmanSurma : runollisesti personoitu kuolema Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuolema (4:334 ym.) (Turunen 1979).

Lönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.) suun e'etseedetse : etupuolelta, edestä Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.,
Kalman kartanon perätsetakaa, taustaa eli perää myöten Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.,
Surma jo suutansa avavi,
Kalma päätä kallistavi
Ottoaksensaottaa : tappaa, surmata urosta,
Nielläksensä Lemminkäistä,
Ei tarkoinlainkaan, ensinkään tavannutkana,
160. Ennättänyt ensinkänä.

Viel' oli liuskakappale (matkaa) liukumatta,
Korven kolkka koskematta
Pohjan pitkässä perässä,
LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.) maassa laukeassalaukea : laaja, avara;
Läksi senki liukumahan,
Korven kolkan koskemahan.

Niin perille päästessänsä*Säkeet 167−194 / Lemminkäiselle selviää hirven tekemä tuho

Lönnrot palaa Vienan alueelle ominaisen Hiiden hirven hiihdäntä -runon pariin ja jatkaa säkeissä 105−140 alkuun pantua juonta, jossa hirvi juoksee ja kaataa kattilat nurin. Hiihtäjä, jonka nimi kansanrunoissa vaihtelee, saapuu kysymään metelin syytä: "Mitas täällä immit itki, / Mitäs täällä vaimot nauro, / Mitas täällä koirat haukku?" ja saa vastauksen:

Juoksi tästä Hiien hirvi.
Poropetra poimetteli,
Potkasi koan ovee,
Kesä keitin keikahutti,
Liemen tuhkaan tuherti
(I2 863: 19−27; sekä mm. I2 859: 36−48, I2 861: 25−34, I2 865: 36−47, I2 867: 42−52).


Säepari (säkeet 179−180) "Sano sinne saatuoh, Tutkaelin tultuani" on peräisin Lönnrotin 1835 Uhtualla tallentamasta Ilmariseen ja Väinämöiseen liittyvästä runosta I1 108 (21−22).
Kuuli melkoisen metelin
Pohjan pitkästä perästä,
170. Lapin lasten tanterilta,
Kuuli koirat haukkuvaksi,
Lapin lapset itkeväksi,
Lapin naiset nauravaksi,
Muun Lapin murajavaksi.

Siitä lieto Lemminkäinen
Heti tuonne hiihtämähän
Koiran haukunta-sioille,
Lapin lasten tanterille.

Sanoi sinne saatuansa,
180. Tutkaeli tultuansa:
"Mitä täällä naiset nauroi,
Naiset nauroi, lapset itki,
Väki vanha vaikeroitsi,
Kutamitä haukkui halli-koirathallikoira : harmahtava, vaalean- tai harmaanruskea koira?"

"Sitä täällä naiset nauroi,
Naiset nauroi, lapset itki,
Väki vanha vaikerteli,
Sitä haukkui halli-koirat:
Juoksi tästä Hiitten hirvi,
190. Silo-sorkkasilosorkka : sileäsorkkainen sorkuttelisorkutella : laukata, juosta; tassutella,
Potkaisi koasta korvon,
Kaatoi kattilat tulelta,
Selin keitot keikahutti,
Vellit lietehen levitti."

Siitä veitikkä verevä,
Tuo on lieto Lemminkäinen
Lykkäsi lylyn lumelle,*Säkeet 197−200 / "Lykkäsi lylyn lumelle, kuni kyyn kulon-alaisen – kuni käärmehen elävän"

Kielikuvan, jossa Lemminkäinen lykkää lylyn lumelle käärmeen lailla, on Lönnrot muokannut Vienan Akonlahdessa tallentamansa runon I4 2153 säkeistä. Runo sisältää muun muassa Väinämöisen Veneenveisto -aiheen. Veneen valmistuttua Väinämöinen: "Lykkäsi venon vesille, / Niin kuin kyyn kulon alasen, / Eli käärmehen elävän" (I4 2153: 24−26).


Kuniniin kuin kyyn kulon-alaisenkulonalainen : kuivuneen ruohikon alla kulkeva, käärmeen epiteetti,

Solahuttisolahuttaa : sujauttaa, liu'uttaa äkkiä suopetäjänsuopetäjä : suolla kasvava mänty,
200. Kuni käärmehen elävän,
Itse virkki vierressänsävierrä : kulkea liukuen Katso lisää Sanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.) (Turunen 1979). Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4: 269−270).,
Sanoi sauva-kätteheltäsauvakätteeltä : sauva kädessä:
"Mi lienee Lapissa miestä Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 141−148 (tässä 203−210): "Kun ei ollenkaan epäillyt hirven kohta tavoittavansa, niin määrää kaikille tehtävänsä, ikään kun olisi hirvi jo kädessä ollut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sana mi 'niin paljon kuin, sen verran kuin' (Turunen 1979).,*Säkeet 203−210 / Kehotus Lapin väelle valmistautua hirven kantoon ja keittämiseen

Episodi, jossa hiihtäjä kehottaa Lapin asukkaita valmistautumaan hirven keittoon, sisältyy Raja-Karjalan versioihin Hiiden hirven hiihdännästä. Kehotus esitetään joko ennakoivasti, ennen hirven kiinni saantia, tai kohdassa, jossa hirvi on saatu kiinni:

Mi liene Lapissa miessä,
Nep on hirven nyl'entäh,
Mi ollee Lapissa naista,
Ne kattilan pesoh,
Mi ollee Lapissa lasta,
Ne lastun poimentah!
(VII1 857: 20−25; ks. myös VII1 859: 17−24, VII1 869: 15−20, VII1 872: 26−31).

Kaikki hirven kannantahan,
Mi lienee Lapissa naista,
Kaikki kattilan pesohon,
Mi lienee Lapissa lasta,
Kaikki lastunlastu : puusta veistettäessä irtoava säle tai pala poimintahan,
Mi Lapilla kattiloa,
210. Kaikki hirven keitäntähän!"

Kiinnistihekiinnistää, refl. kiinnistihe : virittäytyi, ponnistautui, jännistihejännistää, refl. jännistihe : jännitti kaikki voimansa, ponnistautui,*Säkeet 211−246 / Hiihtäjä saavuttaa hirven, mutta tämä pääsee pakoon

Sekä Raja-Karjalan että Vienan versioissa esiintyy kohta, jossa hiihtäjä potkaisee kerran, etenee silmän siintämättömiin, sekä toisen kerran, etenee korvan kuulemattomiin, ja kolmannella potkaisulla tavoittaa hirven. Lönnrot jatkaa noudatellen Vienan versiota, jossa hiihtäjä tämän jälkeen kytkee hirven, rakentaa "tammisen tarhan" tai "kokan koivusen" ja silittelee hirven selkää sanoen, että tuossa (hirven nahasta tehdyllä taljalla) sopisi maata neitosen keralla. Useat Vienassa tallennetut runot loppuvat tähän.

Jotkut Vienan runot sen sijaan jatkavat tarinaa, kuten Lönnrot: hirvi suuttuu hiihtäjän kommentista, rikkoo tarhan ja pääsee pakoon (I2 863: 44−46, I2 867: 61−62, I2 880: 21−24). Lönnrot hyödyntää myös Suistamolla tallennettuja säkeitä, jotka esiintyvät runotyypissä ilman yllämainittua episodia:

Lähti hirvi hippomah,
Poropetra peitamah,
Vasten soita, vasten maita,
Vasten varvikko mäkiä
(VII1 859: 35−38; vrt. VII1 857: 28−32).

Potkaisihepotkaista, refl. potkaisihe : potkaisi (itsensä), ponkaisi, ponnistiheponnistaa, refl. ponnistihe : ponnistautui,
Ensi-kerran potkaisihe
Silmän siintämättömähän,
Kerran toisen kuopaisihekuopaista, refl. kuopaisihe : kuopaisi (itsensä), ponnistautui
Korvan kuulemattomahan,
Kolmannen kohenteleiksekohennella, refl. kohenteleikse : parantelee (vauhtiaan)
Lautasille Hiitten hirven.

Otti vaajanvaaja : liekapuu, johon hevonen tai muu eläin sidotaan vaahterisen,
220. Raksinraksi : vitsaksesta solmittu silmukka, lenkki koivuisen rapasiravata : siepata, kaapata,
Jolla kytki Hiitten hirven,
Tarhantarha : aitaus tammisentamminen : tammesta tehty Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) sisähän:
"Siinä seiso Hiitten hirvi,
Poropeura poimettelepoimetella : nostella jalkojaan Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kulkea, tepsutella, matkata kevyesti (13:128; 17:16; 32:476) (Turunen 1979).!"

Selkeä silittelevi,
Taljoa taputtelevi:
"Oisi tuossa ollakseni,
Sopisipa maatakseni
Nuoren neitosen kerallakanssa,
230. Kanssa kasvavankasvava : varttuva, kasvuiässä oleva kanasenkananen : tytön tai naisen hellittelysana Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta.."

Siitä kiihtyi Hiien hirvi,
Poropeura potkimahan,
Itse virkki, noin sanovi:
"Lempopaholainen, piru; Hiiden toistonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 170−171 (tässä 234−235): "Lempo sinulle taljasi antakoon, nuorten neitten kanssa maataksesi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista. saakohonsaada : tulla jollekin, joutua omaksi sinulle
Nuorin nei'in maataksesi,
Tyttärin elelläksesi!"

Ponnistihe, jännistihe,
Raksin koivuisen revittirevittää : repiä rikki, kiskoa irti, hajottaa,
Rikkoi vaajan vaahterisen,
240. Tarhan tammisen hajotti,
Siitä sai samoamahan,
Läksi hirvi hippomahanhippoa : juosta kevyesti Katso lisääVienan Karjalasta Uhtualta tieto männä hippou 'mennä nopeasti' (KKS).
Vastenkohti soita, vasten maita,
Vasten varvikko-mäkeävarvikkomäki : varpuja tai nuorta lehtipuuta kasvava mäki
Silmän siintämättömihin,
Korvan kuulemattomihin.

Siinä veitikkä verevä*Säkeet 247−249 / "Jopa suuttui, jotta syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui"

Arhippa Perttusen laulamassa Hiiden hirven hiihdäntä -runossa I2 865 on säkeet (50−51): "Siitä veitikka verevä, Pian suuttu ja vihastu". Lönnrot on muokannut formulaa edelleen hyödyntäen Vienan ja Aunuksen läänissä eri miespäähenkilöiden sanomana yleisesti esiintyvää säeparia: "Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / tuosta viikoksi vihastui" sekä säeformulaa (henkilö x / kovin / pian − suuttui ja vihastu", joka esiintyy Lönnrotin tallentamissa Lemminkäisen virsi -runoissa sekä monissa muissa runoissa, etenkin Kalevanpojan kosto ja Kalervo ja Untamo -runotyypeissä (ks. myös Uuden Kalevalan runot 12: 25−28 ja 27: 27−28 sekä Lönnrotin "painoa varten muodostelemaksi" mainittu runo I2 1056: 103−104).
Jopa suuttui, jotta syäntyisydäntyä : sydämistyä, suuttua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äityä, yltyä (38:280) (Jussila 2009).,
Kovin suuttui ja vihastui,
250. Hiihti hirveä jälestäjäljestä : takaa;*Säkeet 250−258 / Lemminkäinen hiihtää hirven perään ja sukset menevät rikki

Kun Hiiden hirvi pääsee pakoon Vienan alueen runoissa, hiihtäjä lähtee hirven perään, mutta sukset ja sauvat menevät rikki (I2 863: 48−56, myös I2 867: 63−67, I2 880: 25−30).
Niin kun kerran potkaisevi,
Lysmättilysmättää : luiskahtaa; taittua, murtua Katso lisääKarjalan verbi lysmie jalaksen tai hevosen valjaisiin kuuluvan kaarevan luokin yhteydessä merkityksessä 'taipua äkkimutkalle; saada vika, murtuma' (KKS). lyly lävestäläpi : (suksesta) varpaallisen reikä,
Sortuisortua : rikkoutua suksi pälkähästäpäläs : jalansija suksessa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ahdinko, tukala tilanne (3:349) (Turunen 1979). Suomen kielen sanonnat olla pälkä(h)ässä, päästä pälkä(h)ästä ovat lähinnä Kalevalaan perustuvia (SSA2 s.v. päläs).

Alun perin päläs on tarkoittanut jalansijaa, jonka kohdalta suksi kiinnitettiin tiukasti milloin vitsaksilla tai nahkaremmeillä niin, ettei se päässyt liikkumaan; jalka oli todella pälkähässä (Nikkilä 1966: 42). Sana on ilmeisesti lainattu saamesta, kuten myös hiihtotermit olas, sompa ja sivakka (NES).,
Kalhu taittui kannan tiestätie : sija, kohta,
Keihäs kenkimä-sioiltakenkimäsija : suksisauvan alaosan vahvikkeen, ns. suoveron, tai piikin kiinnityskohta,
Saua somman suoverostasuovero : suksisauvan alaosan vahvike Katso lisääPohjois-Suomen ja Vienan Karjalan alueella käytettiin aikaisemmin suksisauvan alaosan suojana kovaa, sarvesta valmistettua vahviketta, josta käytettiin nimitystä suovero. Suovero korvautui myöhemmin metallisella piikillä. Vienalaisissa runoissa nimitys tavataan toisaalta suksisauvan vahvikkeen, toisaalta varren ja terän liitoskohdan merkityksissä. (Itkonen 1957: 115.);
Itse juoksi Hiien hirvi
Jott' ei päätänä näkynnä.

Siinä lieto Lemminkäinen*Säkeet 259−270 / Lemminkäisen loppulause

Lönnrotin loppuun lisäämä ohje, ettei toinen mies tekisi ikinä samoin ja lähtisi Hiiden hirven hiihdäntään, lienee inspiroitunut Kultaneito-runon päätöksestä, jossa kielletään kullasta neitoa tekemästä.
260. Alla päin, pahoilla mielin
Kalujansakalu : esine, tavara katselevi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elköhön sinä ikänä
Menkö toinen miehiämme
Uhallauhmaten, seurauksista välittämättä metsän ajohon,
Hiien hirven hiihäntähän,
Kuin menin minä poloinenkurja, onneton,
Hävitin hyvät sivakat,
Sauan kaunihin kaotin,
270. Kiihkeimmänkiihkeä : kiivas, raju keihojani!"