Kolmastoista runo

Lemminkäinen pyytää tytärtä Pohjolan akalta, joka määrä’ää hänelle ensimmäiseksi ansiotyöksi, hiihtää Hiiden hirven 1–30. Lemminkäinen lähtee ylimielisesti uhkaamalla hirven ajoon, mutta tulee pian mielipahoiksensa havaitsemaan, ei saavansakaan uhalla hirveä 31–270.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kolmastoista Runo.

Siitä lieto(ihmisestä) huoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa lieto Lemminkäisen vakiintunut attribuutti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
LemminkäinenKalevalan pääsankareita, naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)

Sanoi Pohjolan akallePohjolan akka : Pohjolan emäntä, Louhi Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979: 260). Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar yms. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)
:

"Anna nyt akka piikojasipiika : nuori tyttö, neito, neitsyt Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),
Tuopa tänne tyttöjäsi,
Paras parvestaparvi : joukko, lauma Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: yksikerroksisen aitan ylinen, aitan yläkerta (1:77; 12:98; 46:301) (Turunen 1979). minulle,
Pisin piika-joukostasi!"

Tuop' on Pohjolan emäntäLouhi, Pohjolan sotainen ja toimekas naishallitsija
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesi:
"Anna en sulle piikojani,
10. Enkä työnnä tyttöjäni,
En parasta, en pahinta,
En pisintä, en lyhintä,
Sull' on ennen naitu nainen,
Ennen juohettujuohtaa : johtaa, saattaa (kotiin) Katso lisääJuohtaminen 'johdattaminen' tarkoittaa tässä vaimon saattamista kotiin, ts. puolison ottamista (Turunen 1979). emäntä."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
" Kytkenkytkeä : kahlita, kiinnittää kytkyellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: refl. sitoutua, sulkeutua (48:275−6) (Turunen 1979). Nauta kiinnitettiin navetassa paikalleen puisella pannalla, josta käytettiin nimitystä kytkyt (Jussila 2009). Kyllikin kylähän,
Kylän kynnys-portahillekynnysporras : pirtin korkea kynnys Katso lisääMuinaisten pirttien kynnys oli korkea, mihin nimitys kynnysporras viittaa (Turunen 1979).,
Veräjille vierahille,
Täältä saan paremman naisen;
20. Tuo nyt tänne tyttäresi
Impi-parvestaimpiparvi : tyttöjoukko Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NESK). ihanin,
Kassa-päistäkassapää : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääAlkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (SMS, KKS). Tyttönä ollessaan neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta niin pian kuin he menivät naimisiin, hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). kaunokaisin!"

Sanoi Pohjolan emäntä:
"Enpä anna tyttöäni
Miehille mitättömille,
Urohilleuros : mies, miehinen mies joutaville;
Äskenvasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tyttöjä anele,
Kuulustele kukkapäitäkukkapää : (neidosta) koristepäinen Katso lisääNuorta naimatonta naista kutsuttiin runoissa kukaksi tai marjaksi. Kukka myös morsiamen nimenä. (Esim. VII2 2288, VII2 2596, VII2 2927; XIII1 1493, XIII1 1696, XIII1 2372; XIII2 2857, XIII2 4663.),
Kun sa hiihät Hiien hirvenHiiden hirvi : hiisien tekemä maaginen hirvi Katso lisääLemminkäisen tuli pyydystää tarunomainen Hiiden hirvi ansiotyönään hakiessaan puolisoa Pohjolan emännän tyttäristä (ks. myös 6:37, 14. ja 15. runo) (Turunen 1979).

Hiiden hirven hiihdäntä -runossa on hirven syntyä käsittelevän myytin lisäksi kohtaus yliluonnollisten suksien valmistamisesta, kuvaus epätavallisen nopeasta hiihdosta sekä mielikuva saaliseläimestä, joka johdattaa metsästäjän myyttiseen paikkaan (Siikala 2012: 393).

Ks. Hiisi.

30. HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) peltojen periltä."

Siitä lieto Lemminkäinen
Kengittelikengitellä : varustaa piikillä keihojansakeiho : keihäs Katso lisääSana keihäs tarkoittaa karjalan kielessä paitsi metsästys- tai sota-asetta usein myös rautakärkistä (suksi)sauvaa. Lisäksi sitä käytetään kielessä kuvaannollisesti hauen päässä olevasta, keihästä muistuttavasta luusta (lasten lelu). (KKS.),
Jännitteli jousiansa,
Vasamoitansavasama : tylppäpäinen nuoli Katso lisääVasamassa oli kovasta aineesta valmistettu pullomainen pää, ja sitä käytettiin erityisesti pienikokoisten turkiseläinten metsästämiseen. Useimmiten vasama ainoastaan tainnutti riistan tajuttomaksi ja jätti turkin ehjäksi. Ampujan mukana metsällä kulki ns. kolkkamies, joka avusti riistan ja nuolien noutamisessa. Kalevalassa vasama-nimitystä on käytetty myös nuolesta yleensä (33:270). (Turunen 1979.) varusti,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo oisi keihäs kengitetty,
Kaikki valmihit vasamat,
Jousi jäntehen varassa,
Ei lylyvasemman jalan liukumasuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, joista pidempää vasemman jalan suksea nimitettiin lylyksi. Sillä liu'uttiin, kun toinen jalka potkaisi vauhtia lyhyemmällä kalhulla. (Saarimaa 1927: 23.) Nimitys osoittaa, että suksi valmistettiin männyn tai kuusen lylystä eli kallellaan kasvaneen havupuun alaosasta, jonka pinta on lasimaisen kovaa ja tervaamattakin luistavaa. Lylyn tekeminen oli erityisen tarkkaa työtä, sillä materiaalia oli vaikea hankkia. (Nikkilä 1966: 41.) Ks. kalhu, sivakka. lykittävänä,
40. Kalhuoikean jalan potkusuksi Katso lisääHiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, lylyä ja kalhua. Kalhu oli näistä lyhyempi potkusuksi, joka valmistettiin koivusta ja jonka alapuolelle lisättiin jalansijan kohdalle poronnahkaa. (Saarimaa 1927: 23.) Nahka karvoineen paransi pitoa ja lisäsi siten vauhtia hiihtoon. Kalhusta on käytetty varsinkin pohjoisessa lisäksi nimitystä sivakka. (Nikkilä 1966: 41.) Ks. lyly, sivakka. kannankanta : kantapää lyötävänälyötävä : poljettava, potkaistava."

Siinä lieto Lemminkäinen
Arvelee, ajattelevi,
Mistäpä sivakatsukset Katso lisääSivakka-nimityksellä on aikoinaan tarkoitettu, varsinkin pohjoisessa, oikean jalan lyhyttä potkusuksea. Kun eripituiset sukset jäivät vähitellen pois käytöstä, alettiin nimitystä käyttää monikkomuotoisena suksiparista. (Nikkilä 1966: 40−41.) Sana on ilmeisesti lainattu saamesta olas-, sompa- ja päläs-hiihtotermien tavoin (NESK). Ks. lyly, kalhu. saisi,
Kusta suksia sukusenhitusen verran, hieman.

Kävi KaupinKauppi : suksiseppä, Lyylikin toistonimi Katso lisääKalevalassa Kauppi on kalhujen eli suksien tekijä, jolta Lemminkäinen saa Hiiden hirven pyydystämiseen tarvitsemansa välineet. Kansanrunoissa Kauppi esiintyy välillä myös hirven hiihtäjänä. (Turunen 1979.) Runossa Kaupin attribuuttina on lappalainen.

Kauppi-nimen on katsottu liittyvän sanoihin kauppa, kaupata, jolloin sillä olisi tarkoitettu kauppiasta, tai sitten se on mielletty mukaelmaksi miehennimestä Jakob, Jaakoppi (Turunen 1979). Ks. Lyylikki.
kartanohon,

Päätyi LyylikinLyylikki : suksiseppä, Kaupin toistonimi Katso lisääLyylikki on kalhujen eli suksien tekijä, jonka attribuuttina on lylyjen seppä. Runotoisinnoissa tavataan nimenä lisäksi Lystikki, Lysmetti, Lysmätti, Lyyretyinen, Luuvikki, Tuulikki, Tyytikki, Metikki jne., mikä kielii nimen alkuperäisen muodon hämärtymisestä. Lyytikki-nimi on yhdistetty niin lyly-sanaan, Ludvig-nimeen kuin skandinaavislähtöisiin sanoihin hluti 'arpakapula, osa' ja hlutr 'arpa, osa'. (Turunen 1979.) Ks. Kauppi. pajahan:
"Oi on viisas Wuojalainenvuojolainen : Pohjolan asukas; suksiseppä Kaupin attribuutti Katso lisääKauppi on heimoltaan vuojolainen, saam. vuowjoš 'saamelainen'. Kansanrunoissa nimitystä käytetään mm. Pohjolan emännästä. Vienan Karjalan runoissa on Pohjolan rinnakkaisnimenä Vuojola, Pohjolan emäntä on Vuojolan emäntä. (Turunen 1979.),

Kauniskuuluisa, mainio Kauppi Lappalainenlappalainen : Kaupin attribuutti Katso lisääKs. Lappi.

Vrt. sana Kalevalassa myös suuren noidan mainesana (10:24; 12:146) (Turunen 1979). Vrt. lappalainen myös henkilö, joka asuu rajalla, rajaseudulla (Lna 121), ks. esim. runo 3.
!

Tee mulle sukeatsukea : kätevä, käytännöllinen; luistava, sujakka sukset,
50. Kalhut kaunoiset kaverrakavertaa : veistää kouruiseksi, kovertaa,
Joilla hiihän Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!"

Lyylikki sanan sanovi,
Kauppi kielin kerkiävikielin keritä : ennättää sanoa:
"Suotta lähet Lemminkäinen
Hiien hirveä ajohon:
Saat palan lahoa puuta Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 43−44 (tässä 57−58): "Hiiden väki lumoo silmäsi, että kun olet kauvan ajanut ja luulet hirven ampuneesi, et tapaa paikalla kun vanhan lahopökkelön" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Senki suurella surulla."

Mitä huoli Lemminkäinen,
60. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tee lyly lykittäväksi,
Kalhu kalpoeltavaksikalpoella : potkia, ponnistella!
Lähen hirven hiihäntähän
Hiien peltojen periltä."

Lyylikki lylyjen seppä,
Kauppi kalhujen tekiä
Sykysynsyksyn Katso lisääKarjalassa suomen sanan syksy vastineena šykyšy (KKS). lylyä laati,
Talven kalhua kaverti,
Päivän vuoli sauvan vartta,
70. Toisen sompoasompa : suksisauvan alapäässä oleva kiekko tai vanne Katso lisääAlkeellisimmassa muodossaan suksisauva on ollut nuori kuusi, jonka oksat on kierretty ja punottu vanteeksi rungon ympärille. Sompa on tarkoittanut joskus myös itse suksisauvaa. (Turunen 1979.) sovitti.

Sai lyly lykittäväksi,
Kalhu kannan lyötäväksi,
Sauan varret valmihiksi,
Sompaset sovitetuksi,
Saukonsaukko : saukon turkis Katso lisääSaukon turkki oli aikoinaan arvokas kauppatavara. Muita tärkeitä turkiseläimiä olivat orava, kärppä ja kettu. (Turunen 1979.) maksoi sauan varsi,
Sompa ruskean reposen

Voiti voilla suksiansa,
Talmasitalmata : sivellä rasvaa Katso lisääTalma-sanalla on karjalan kielessä merkitykset 'sammas; rakko; känsä; pilkku, täplä' mutta myös harvinaisempi 'lima, tahma' (KKS). poron talilla,
Itse tuossa arvelevi,
80. Sanovi sanalla tuolla:
"Liekö tässä nourisossanuorisossa Katso lisääSanassa on painovirhe, oik. nuorisossa.,
Kansassa kasuavassakasuava : kasvava, vaurastuva Katso lisääMurteellinen partisiippimuoto verbistä kasvaa (ks. Turunen 1979: 108).
Tuon lylyni lykkiäistä Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 59−60 (tässä 83−84): "Olivat niin sukevat ja liukkaat, että epäili kenenkään niillä hiihtää tohtivan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Kalhun kannan potkiaista."

Sanoi lieto Lemminkäinen,
Virkki veitikkä vereväLemminkäisen toistonimi Katso lisääKs. Lemminkäisen muut toistonimet Ahti, Kaukomieli ja Kauko.:
"Kyll' on tässä nuorisossa Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 63−66 (tässä 87−90): "Lemminkäisen tapa oli ei koskaan epäillä mahdistansa, oli tila mikä hyvänsä. Ulomma ajattelematta hän katsoi kaikkia töitä hyvin helpoiksi ja tavallisesti kerskailikin voimastansa, peräti vastoin kuin Väinämöisellä oli tapana. Pelkoa hän ei tuntenut nimeksikään". (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Kansassa kasuavassa
Tuon lylysi lykkiäistä,
90. Kalhun kannan potkiaista."

Viinenviini : nuolikotelo selkähän sitaisi,
Olallensa uuen jousen,
Sauan survaisi kätehen,
Läksi lylyn lykkimähän,
Kalhun kannan potkimahan,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Eip' on ilmalla Jumalan,
Tämän taivon kannen alla
Löytyne sitä metsässä
100. Jalan neljän jouksevata Katso lisääSanassa on painovirhe, oik. juoksevata.,
Kut'kuta : jota, mitä ei näillä yllätetä,
Kaunihisti kannatetakannattaa : saavuttaa Katso lisääAlkusointupyrkimyksen takia sanan merkitys on tässä tilapäisesti 'saavuttaa' (Turunen 1979).
Kalhuilla Kalevan poianKalevan poika : kansanrunoissa useiden eeppisten hahmojen määrite Katso lisääKalevan pojat mainitaan jo Agricolan pakanallisia jumalia koskevassa luettelossa, jossa nimitys muun varhaisemman kirjallisuuden tavoin tarkoittaa jättiläistä, väkimiestä. Nähtävästi sana on alkuaan ollut appellatiivi mutta muuttunut tarinoissa erisnimeksi. Myös virolaisten Kalevipoeg on vanhojen tarinoiden mukaan jättiläinen, voimamies; sielläkin nimitys on kehittynyt henkilönnimeksi. (Turunen 1979.) Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.),
Liukoimillaliukoimet : sukset Lemminkäisen."

Päätyi Hiiet kuulemassa,
Juuttahatjuutas : paha haltia; Hiiden toistonimi Katso lisääNimi on mukaelma Juudas Iskariotin nimestä (SSA1 s.v. juutas). Karjalassa juutas (mm. loitsuissa) 'paholainen; (soimaussanana) peijakas' (KKS). tähyämässä,
Hiiet hirveä rakenti,
Juuttahat poroa laati,
Pään panevi pökkelöstäpökkelö : pystyssä törröttävä, laho puunrunko,
110. Sarvet raianraita : pajun sukuinen puu haarukastahaarukka : haara,
Jalat rannan raippasista,
Sääret suolta seipähistä,
Selän aian aiaksestaaidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu,
Suonet kuivista kuloistakulo : auringon polttama t. niittämättä jäänyt heinä,
Silmät lammin pulpukoistapulpukka : ulpukan (keltainen vesikasvi) nuppu,
Korvat lammin lumpehista,
Ketunkettu : nahka kuusen koskuestakoskut : kuusen kuori Katso lisääKarjalan kielessä ja suomen murteissa koskut-sanalla on merkitys 'kuusen (harv. lepän) kuori', ja sitä käytetään varsinkin puhuttaessa isohkoista levyistä (KKS, SMS).,
Muun lihan lahosta puusta.

Hiisi neuvoi hirveänsä,
120. Porollensa suin puheli:
"Nyt sie juokse Hiitten hirvi,
Jalkoajalata : juosta jalo tevanatevana : hirvi Katso lisääTevana-sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut 'peura' (Turunen 1979).

Poron poikima-sioille,
Lapin lastenLapin lapset : Lapin asukkaat tanterille,
Hiihätä hikehen miestä,
Lemminkäistä liiatenkietenkin, varsinkin, eritoten!"

Siitä juoksi Hiitten hirvi,
Poropeura poimettelipoimetella : kulkea, tepsutella, matkata kevyesti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nostella jalkojaan (13:224) (Turunen 1979).
Pohjan aittojen alatsealapuolitse Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
130. Lapin lasten tanteritsepihamaan kautta,
Potkasi koastakodasta korvonkorvo : kaksikorvainen puinen vesiastia, saavi Katso lisääKorvo-sanalla on suomen murteissa tarkoitettu juoma-astiaa, yksikorvaista puuastiaa, huonokuuloista tai kuuroa, morsiamen tai sulhasen avustajaa sekä kaksikorvaista suurta puuastiaa, saavia; jälkimmäisestä on eniten tietoja itämurteista ja Keski-Pohjanmaan murteesta (SMS). Sama merkitys sillä on myös karjalan kielessä (KKS).,
Kaatoi kattilat tulelta,
Lihat tuhkahan tuhertituhertaa : liata, tahrata,
Liemet lietehen levitti.

Nousi melkoinen meteli
Lapin lasten tanterilla,
Lapin koirat haukkumahan,
Lapin lapset itkemähän,
Lapin naiset nauramahan,
140. Muu väki murajamahanmurajaa : murista, ääntää matalasti, epäselvästi mörähtäen.

Itse lieto Lemminkäinen
Ain' oli hirven hiihännässä,
Hiihti soita, hiihti maita,
Hiihti aukkojaaukko : aukea, puuton ahojaaho : entinen kaskimaa tai puuttomaksi hakattu maa-ala,
Tuli suikkisuihkia : säkenöidä, säihkyä suksiloista,
Savu sauvojen nenistänenä : kärki, pää, huippu,
Eikä nähnyt hirveänsä,
Eip' on nähnyt, eikä kuullut.

Liukui linnatlinna : mäki, kukkula, liukui lannatlanta : maa Katso lisääSäkeessä "liukui linnat, liukui lannat" on sointimukailua. Lähekkäisissä sanoissa on sama alkuäänne, mikä lisää kielen soinnikkuutta. (Turunen 1979.) Lönnrot selitti sanan lannat 'etelämaat' [land] sekä määritteli sanaa tarkemmin seuraavasti: "lannat tässä paikassa lienee rinnastus sanalle linnat, niin kuin esim. narin, pipit lauseissa nurin narin, pipit ja papit; muuten lanta myös merk. eteläpuolista maata" (Lna 123).,
150. Liukui maat meren takaiset Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: maat meren takaiset = etelämaat (Lna 38).,
Hiihti kaikki Hiien korvet,
Kaikki KalmanKalma : personoitu kuolema, haudanhaltia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hauta (33:260; 36:174; 36:227−228) (Turunen 1979). Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'manala; manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home' tms. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) kankahatkikangas : kuiva metsämaa,
Hiihti SurmanSurma : runollisesti personoitu kuolema Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuolema (4:334 ym.) (Turunen 1979).

Lönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.)
suun e'etseetupuolelta, edestä,

Kalman kartanon perätsetakaa, taustaa eli perää myöten,
Surma jo suutansa avavi,
Kalma päätä kallistavi
Ottoaksensaottaa : tappaa, surmata urosta,
Nielläksensä Lemminkäistä,
Ei tarkoinlainkaan, ensinkään tavannutkana,
160. Ennättänyt ensinkänä.

Viel' oli liuskakappale (matkaa) liukumatta,
Korven kolkka koskematta
Pohjan pitkässä perässä,
LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NESK s.v. lappi, Lappi.) maassa laukeassalaukea : laaja, avara;
Läksi senki liukumahan,
Korven kolkan koskemahan.

Niin perille päästessänsä
Kuuli melkoisen metelin
Pohjan pitkästä perästä,
170. Lapin lasten tanterilta,
Kuuli koirat haukkuvaksi,
Lapin lapset itkeväksi,
Lapin naiset nauravaksi,
Muun Lapin murajavaksi.

Siitä lieto Lemminkäinen
Heti tuonne hiihtämähän
Koiran haukunta-sioille,
Lapin lasten tanterille.

Sanoi sinne saatuansa,
180. Tutkaeli tultuansa:
"Mitä täällä naiset nauroi,
Naiset nauroi, lapset itki,
Väki vanha vaikeroitsi,
Kuta haukkui halli-koirathallikoira : harmahtava, vaalean- tai harmaanruskea koira?"

"Sitä täällä naiset nauroi,
Naiset nauroi, lapset itki,
Väki vanha vaikerteli,
Sitä haukkui halli-koirat:
Juoksi tästä Hiitten hirvi,
190. Silo-sorkkasilosorkka : (Hiiden hirvestä) sileäsorkkainen sorkuttelisorkutella : laukata, juosta; tassutella,
Potkaisi koasta korvon,
Kaatoi kattilat tulelta,
Selin keitot keikahutti,
Vellit lietehen levitti."

Siitä veitikkä verevä,
Tuo on lieto Lemminkäinen
Lykkäsi lylyn lumelle,
Kuniniin kuin kyyn kulon-alaisenkulonalainen : kuivuneen ruohikon alla kulkeva, käärmeen epiteetti,

Solahuttisolahuttaa : sujauttaa, liu'uttaa äkkiä suopetäjänsuopetäjä : suolla kasvava mänty,
200. Kuni käärmehen elävän,
Itse virkki vierressänsävierrä : kulkea liukuen Katso lisää Sanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.) (Turunen 1979). Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4: 269−270).,
Sanoi sauva-kätteheltäsauvakätteeltä : sauva kädessä:
"Mi lienee Lapissa miestä Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 141−148 (tässä 203−210): "Kun ei ollenkaan epäillyt hirven kohta tavoittavansa, niin määrää kaikille tehtävänsä, ikään kun olisi hirvi jo kädessä ollut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sana mi 'niin paljon kuin, sen verran kuin' (Turunen 1979).
,

Kaikki hirven kannantahan,
Mi lienee Lapissa naista,
Kaikki kattilan pesohon,
Mi lienee Lapissa lasta,
Kaikki lastunlastu : puusta veistettäessä irtoava säle tai pala poimintahan,
Mi Lapilla kattiloa,
210. Kaikki hirven keitäntähän!"

Kiinnistihekiinnistää, refl. kiinnistihe : virittäytyi, ponnistautui, jännistihejännistää, refl. jännistihe : jännitti kaikki voimansa, ponnistautui,
Potkaisihepotkaista, refl. potkaisihe : potkaisi (itsensä), ponkaisi, ponnistiheponnistaa, refl. ponnistihe : ponnistautui,
Ensi-kerran potkaisihe
Silmän siintämättömähän,
Kerran toisen kuopaisihekuopaista, refl. kuopaisihe : kuopaisi (itsensä), ponnistautui
Korvan kuulemattomahan,
Kolmannen kohenteleiksekohennella, refl. kohenteleikse : parantelee (vauhtiaan)
Lautasille Hiitten hirven.

Otti vaajanvaaja : liekapuu, johon hevonen tai muu eläin sidotaan vaahterisen,
220. Raksinraksi : vitsaksesta solmittu silmukka, lenkki koivuisen rapasiravata : siepata, kaapata,
Jolla kytki Hiitten hirven,
Tarhantarha : aitaus tammisentamminen : tammesta tehty Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) sisähän:
"Siinä seiso Hiitten hirvi,
Poropeura poimettelepoimetella : nostella jalkojaan Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kulkea, tepsutella, matkata kevyesti (13:128; 17:16; 32:476) (Turunen 1979).!"

Selkeä silittelevi,
Taljoa taputtelevi:
"Oisi tuossa ollakseni,
Sopisipa maatakseni
Nuoren neitosen kerallakanssa,
230. Kanssa kasvavankasvava : varttuva, kasvuiässä oleva kanasenkananen : tytön tai naisen hellittelysana Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta.."

Siitä kiihtyi Hiien hirvi,
Poropeura potkimahan,
Itse virkki, noin sanovi:
"Lempopaholainen, piru; Hiiden toistonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 170−171 (tässä 234−235): "Lempo sinulle taljasi antakoon, nuorten neitten kanssa maataksesi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
saakohonsaada : tulla jollekin, joutua omaksi sinulle

Nuorin nei'in maataksesi,
Tyttärin elelläksesi!"

Ponnistihe, jännistihe,
Raksin koivuisen revittirevittää : repiä rikki, kiskoa irti, hajottaa,
Rikkoi vaajan vaahterisen,
240. Tarhan tammisen hajotti,
Siitä sai samoamahan,
Läksi hirvi hippomahanhippoa : juosta kevyesti Katso lisääVienan Karjalasta Uhtualta tieto männä hippou 'mennä nopeasti' (KKS).
Vastenkohti soita, vasten maita,
Vasten varvikko-mäkeävarvikkomäki : varpuja tai nuorta lehtipuuta kasvava mäki
Silmän siintämättömihin,
Korvan kuulemattomihin.

Siinä veitikkä verevä
Jopa suuttui, jotta syäntyisydäntyä : sydämistyä, suuttua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äityä, yltyä (38:280) (Jussila 2009).,
Kovin suuttui ja vihastui,
250. Hiihti hirveä jälestäjäljestä : takaa;
Niin kun kerran potkaisevi,
Lysmättilysmättää : luiskahtaa; taittua, murtua Katso lisääKarjalan verbi lysmie jalaksen tai hevosen valjaisiin kuuluvan kaarevan luokin yhteydessä merkityksessä 'taipua äkkimutkalle; saada vika, murtuma' (KKS). lyly lävestäläpi : (suksesta) varpaallisen reikä,
Sortuisortua : rikkoutua suksi pälkähästäpäläs : jalansija suksessa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ahdinko, tukala tilanne (3:349) (Turunen 1979). Suomen kielen sanonnat olla pälkä(h)ässä, päästä pälkä(h)ästä ovat lähinnä Kalevalaan perustuvia (SSA2 s.v. päläs).

Alun perin päläs on tarkoittanut jalansijaa, jonka kohdalta suksi kiinnitettiin tiukasti milloin vitsaksilla tai nahkaremmeillä niin, ettei se päässyt liikkumaan; jalka oli todella pälkähässä (Nikkilä 1966: 42). Sana on ilmeisesti lainattu saamesta, kuten myös hiihtotermit olas, sompa ja sivakka (NESK).
,

Kalhu taittui kannan tiestätie : sija, kohta,
Keihäs kenkimä-sioiltakenkimäsija : suksisauvan alaosan vahvikkeen, ns. suoveron, tai piikin kiinnityskohta,
Saua somman suoverostasuovero : suksisauvan alaosan vahvike Katso lisääPohjois-Suomen ja Vienan Karjalan alueella käytettiin aikaisemmin suksisauvan alaosan suojana kovaa, sarvesta valmistettua vahviketta, josta käytettiin nimitystä suovero. Suovero korvautui myöhemmin metallisella piikillä. Vienalaisissa runoissa nimitys tavataan toisaalta suksisauvan vahvikkeen, toisaalta varren ja terän liitoskohdan merkityksissä. (Itkonen 1957: 115.);
Itse juoksi Hiien hirvi
Jott' ei päätänä näkynnä.

Siinä lieto Lemminkäinen
260. Alla päin, pahoilla mielin
Kalujansakalu : esine, tavara katselevi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Elköhön sinä ikänä
Menkö toinen miehiämme
Uhallauhmaten, seurauksista välittämättä metsän ajohon,
Hiien hirven hiihäntähän,
Kuin menin minä poloinenkurja, onneton,
Hävitin hyvät sivakat,
Sauan kaunihin kaotin,
270. Kiihkeimmänkiihkeä : kiivas, raju keihojani!"