Yhdeksäsviidettä Runo.

Ain'aina : yhä, jatkuvasti on päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). paistamatta,
Kuu kulta kumottamattakumottaa : paistaa himmeästi, loistaa
Noilla WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). tuvilla,
KalevalanKalevala : kalevalaisten asuinpaikka; Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten ym. yhteisnimeksi, ja näin suurin osa eepoksen tapahtumista voitiin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.) kankahillakangas : kuiva metsämaa;
Vilu viljalle tulevi,
Karjoille olo kamala,
Outoikävä, paha, tukala ilmanilma : taivas lintusille,
Ikävä imehnoisilleimehnoinen : ihminen,
Kun ei konsakoskaan, milloinkaan päivytaurinko paista,
10. Eikä kuuhuetkuuhut : kuu, kaunis kuu kumota.

Hauki tiesitietää : tuntea, olla perillä jostakin kokemuksen tms. perusteella hauanhauta : vedessä oleva syvennys Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vainajan leposija (36:285) (Jussila 2009). pohjat,
Kokkokotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). lintujen kulennan,
Tuuli haahenhaaksi : laiva, purjealus päiväyksenpäiväys : päivämatka;
Ei tieä imehnon lapset,
Milloin aamu alkanevi,
Milloin yö yrittäneviyrittää : yllättää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: koettaa, pyrkiä (3:339) (Jussila 2009).
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: surullinen (23:599; 44:113 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979)..

Nuoret neuvoa pitävätpitää neuvoa : neuvotella, pitää kokous,
20. Ikäpuoletikäpuoli : vanha ihminen arvelevat,
Kuinka kuutta lietänehelietäneen : oltaneen,
Päivättä elettänehe
Noilla raukoilla rajoilla,
Poloisilla PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) mailla.

Neiet neuvoa pitävät,
Orpanat osaelevat, Katso lisääOrpana, orponainen ja orpo ovat Kalevalassa neiti-sanan kertosanoja ja merkitsevät morsianta tai yleensä tyttöä (Genetz 1901: 116−117).

Lönnrot kommentoi säettä 26: "Jo keksivät hyvänki keinon; pilkallisesti sanottu" (Lna 121).
Päätyvät sepon pajahan,
Sanovat sanalla tuolla:
"Nouse seppo seinän alta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 29 ja 30: "Seinän vieressä kiukaan takana makaamasta" (Lna 121).
30. Takoja kivenkivi : uuni, kiuas takoa
Takomahan uutta kuuta,
Uutta auringon keheäkehä : kehrä, kiekko, ympärys!
Pah' on kuun kumottamatta, Katso lisääSana paha säkeessä 'vaikea'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 33 ja 34: "I. aina nöyrä ja valmis tekemään, mitä pyydettiin, harvoin ajatteli edeltä, mitä työstä tulisi tahi olisikko se ollenkaan mahdollinen" (Lna 121).
Outo päivän paistamatta."

Nousi seppo seinän alta,
Takoja kiven takoa

Takomahan uutta kuuta,
Uutta auringon kehäistä;
Kuun on kullasta kuvasikuvata : muodostaa, tehdä, laatia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: koristaa (18:11; 39:91) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
40. Hopeasta päivän laati.

Tuli vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Ovelle asetteleikseasetella, refl. asetteleikse : asettautuu,
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Oi on seppo veikkoseniveikkonen : veli; hyvä ystävä!
Mitä paukutat pajassa,
Ajan kaiken kalkuttelet?"

Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuuta kullaista kuvoan,
50. Hopeista aurinkoa
Tuonne taivahan laelle,
Päälle kuuen kirjokannenkirjokansi : taivaankansi, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet Katso lisääSana kirjokansi Kalevalassa lisäksi substantiivina 'kirjava kansi' ja adjektiivina 'kannestaan kirjava, koristeltu' (Turunen 1979).."

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Kalevalan pääsankareita, seppä, sammon ja taivaankannen takoja sekä Pohjolan neidon kosija. Ilmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Jo nyt laaitlaatia : tehdä, laittaa, valmistaa joutavia!
Ei kumota kulta kuuna,
Paista päivänä hopea."

Seppo kuuhuen kuvasi,
60. Takoi päivän valmihiksi,
Noita nostelinostella : kohotella halullahalukkaasti, mielellään,
Kaunihisti kannatteli,
Kuun on kuusen latvasehen,
Päivän pitkän männyn päähän;
Hiki vieri viejän päästä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 65−68: "Runo naurun alaisemmaksi Isen hommaa saadaksensa kuvaa sitä kovin vaikeaksi" (Lna 121).
Kaste kantajan otsasta
Työssä tuiki työlähässä,
Nostannassa vaikeassa.

Saipa kuun kohotetuksi,
70. Auringon asetetuksi,
Kuun on kuusen kukkurallekukkura : latva,
Päivyen petäjän päähän;
Eipä kuu kumotakana,
Eikä päivyt paistakana.

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Nyt on aika arvanarpa : väline tai keino, jolla ennustettiin tulevaa; ennakkotieto käyäkäydä : liikkua,
Miehen merkkiämerkki : ennusmerkki kysyä,
Minne meiltä päivä päätyipäätyä : joutua johonkin, kadota Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sattua olemaan tai tulemaan (1:273; 30:73, 93; 35:329; 49:136 ym.); sattua, osua, tehdä sattumalta jotakin (15:285; 17:565); tulla, saapua (47:9); joutua joksikin (50:47); ruveta, puhjeta (33:89) (Jussila 2009).,
80. Kunneminne meiltä kuu katosi."

Itse vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Leikkasi lepästä lastut, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 33−36 (tässä 83−86): "Arvaksi käytettiin seulan tapaista kapinetta, pohja eri osiin jaettu ja kukin osa merkitsevä jotain erinäistä ainetta, paikkaa tahi muuta tiedusteltavaa kohtaa. Niin taisi joku osa merkitä tuulta, toinen vettä, kolmas metsää, neljäs noitaa jne. Pantiin sitte kevyt lastu keskelle pohjaa ja juuri samassa, kun kysyttiin, saatettiin arpa liikahtamaan, josta lastuki tuli liikkeelle ja kulkemaan jonkun eri osan päälle. Siitä osasta, minkä päälle lastu seisattui, selitettiin arvan vastaus. − Monta muutaki tiedon saamisen keinoa löytyi, esimerk. kaikenlaiset unet, aaveet ja enteet Korvain suhina eli soiminen tiesi uusia sanomia, harakan risotus, kissan silmiänsä hierominen, kukon tavattomalla ajalla laulaminen, poskipäiden ja leuvan kutkuttaminen tulevia vieraita, seinämadon napsutus, hyypiän huudanta, leppälinnun likeinen laulu kuolon sanomaa, jäiden tulo keväällä talon rantaan häitä jne." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Laittoi lastut laaullensalaadulleen : oikealla tavalla, kunnolla, huolellisesti,
Kävi arvat kääntämähän,
Sormin arvat suortamahansuortaa : selvittää, panna järjestykseen,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Kysyn luojalta lupoa,
90. Vaain varsintodella, juuri vastinettavastine : ennusmerkki:
Sano totta luojan merkki,
Juttelejutella : kertoa Jumalan arpa,
Minne meiltä päivä päätyi,
Kunne meiltä kuu katosi,
Kun ei ilmoisna ikänäei ikinä, milloinkaan
Nähä noita taivahalla?"

"Sano arpa syytä myötenperusteellisesti, oikealla tavalla,
Elä miehen mieltä myötenmielen mukaan,
Tuo tänne toettosi : todenmukainen, paikkansapitävä sanomatsanoma : uutinen, tieto,
100. Varmat liitotliitto : päätös, ratkaisu liikahutaliikauttaa : panna liikkeelle!
Jos arpa valehteleisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 101−104: "Arvalla oli myös, kuin muillaki aineilla, eri haltiansa ja sitä nyt peljätetään tällä uhkauksella" (Lna 121).
Niin arvoarvio, merkitys, arvonanto alennetahanalentaa : vähentää, halventaa,
Arpa luoahanluoda : heittää, viskata tulehen,
Merkki miesten poltetahan."

Toi arpa toet sanomat,
Merkki miesten vastoavi,
Sanoi päivän saaneheksi, Katso lisääSaanut 'mennyt' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 107−110: "Lastu kulki Pohjolan osalla ja erittäin taitiin sitte uudelleen tiedustella, mihin kuu ja päivä Pohjolassa olivat kätketyt" (Lna 121).
Kuun tuonne kaonneheksi
Pohjolan kivimäkehenPohjolan kivimäki : Pohjolassa sijaitseva vaara tai kallio, johon Pohjolan emäntä kätkee auringon ja kuun sekä lukitsee sammon Katso lisääPohjoinen ilmansuunta käsitettiin pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on lisäksi Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
110. Vaaran vaskisen sisähän.

Vaka vanha Wäinämöinen
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Jos ma nyt lähen Pohjolahan,
Pohjan poikien poluille,

Saan ma kuun kumottamahan,
Päivä-kullan paistamahan."

Jopasekä läksi, jottaettä joutuijoutua : päästä, päätyä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: edetä, edistyä (8:215; 10:176 ym.) (Turunen 1979).
Pimeähän Pohjolahan,
Astui päivän, astui toisen,
120. Päivänäpä kolmantena
Jo näkyvi Pohjan portti,
Kivi-kummutkivikumpu : kivinen mäki, vaara kuumottavikuumottaa : siintää, häämöttää.

Ensin huuti huikahuttihuutaa huikahuttaa : huutaa nopeasti ja kuuluvalla äänellä; huhuilla
Tuolla Pohjolan joella:
"Tuokatte venettä tänne
Joen poikki päästäkseni!"

Kun ei huuto kuulununna,
Eikä tuotuna venettä,
Keräsi kekosen puita, Katso lisääSana kekonen 'kasa' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 129−132: "Niin vieläki harvaan asutuilla paikoilla veden taakse tulleet, josta huuto ei kuulu, sytyttävät tulen merkiksi, venettä tarvitsevansa" (Lna 121).
130. Kuivan kuusen lehväsiä,
Teki tulen rantaselle,
Saavuttisaavuttaa : saada aikaan, aiheuttaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tavoittaa, saada kiinni (38:115); päästä johonkin paikkaan (5:42) (Jussila 2009). savun sakean;
Tuli nousi taivahalle,
Savu ilmahan sakenisaeta : laajeta, kasvaa pilveksi; tulla sakeammaksi.

Louhi Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.) Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)
Itse päätyipäätyä : sattua tulemaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: joutua johonkin, kadota (49:79, 199 ym.); sattua, osua, tehdä sattumalta jotakin (15:285; 17:565); tulla, saapua (47:9); joutua joksikin (50:47); ruveta, puhjeta (33:89) (Jussila 2009). ikkunahan,
Katsoi tuonne salmen suuhun,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mimikä tuolla tuli palavi,
140. Tuolla saaren salmen suulla?
Pieni on sota-tuliksisotatuli : sodan aiheuttama tulipalo tai merkkituli, jolla varoitetaan vihollisesta,
Suuri nuotta-valkeiksinuottavalkea : nuottamiesten nuotio."

Itse poika Pohjolaisenpohjolainen : Pohjolan asukas; Pohjolan isäntään viittaava sana
Pian pistihepistää, refl. pistihe : pistäytyi, meni pihalle
Katsomahan, kuulemahan,
Tarkasti tähyämähän:
"On tuolla joen takana
Mies kempiuljas, mainio kävelemässä."

Siinä vanha Wäinämöinen
150. Jo huhusi toisen kerran:
"Tuo venettä Pohjan poika,
Wäinämöiselle venettä!"

Niin sanovi Pohjan poika,
Itse lausui, vastaeli:
"Ei täältä venehet joua,
Tule sormin soutiminasoudin : soutuväline, airo,
Kämmenin käsi-meloinakäsimela : melomisväline
Poikki Pohjolan joesta!"

Siinä vanha Wäinämöinen
160. Arvelee, ajattelevi:
"Sep' ei miesimies lienekänäolekaan,
Kujoka on tieltä myösteleiksemyöstellä, refl. myösteleikse : kääntyy takaisin, perääntyy."
Meni haukina merehen,
Siikana sila-joellesilajoki : sileä, hiljaisesti virtaava ja kosketon joki,
Pian uipi salmen poikki,
Välehenväleen : nopeasti, joutuisasti välin samosi,
Astui jalan, astui toisen,
Pohjan rannalle rapasiravata : nousta, kiivetä.

Niin sanovi Pohjan poiat,
170. Paha parvi pauhoavipauhata : mekastaa, puhua äänekkäästi:
"Käypä Pohjolan pihalle!"
Meni Pohjolan pihalle.

Pohjan poikaset sanovat,
Paha parvi pauhoavi:
"Tules Pohjolan tupahan!"
Meni Pohjolan tupahan;
Jalan polki porstuahan,
Laski kääkähänkääkä : oven kädensija Katso lisääKarjalan kielessä keäkä 'kahva, kädensija; kanteleen kielien viritysavain' (KKS). Kääkä oli monesti käyrä kohta puussa, joka naulattiin oveen kahvaksi (Turunen 1979). kätensä,
Siitä tunkihetunkea, refl. tunkihe : tunkeutui, tuli sisään, astui tupahan,
180. Ajoiheajaa, refl. ajoihe : ajautui, tunkeutui, meni katoksenkatos : talon harjakatto alle.

Siellä miehet mettä juovat,
Simoasima : mesijuoma Katso lisääSima valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla. Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaiselta ajalta tunnettuja juhlajuomia. (Turunen 1979.)

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hunaja, mesi (15:483, 523) (Jussila 2009). sirettelevätsiretellä : juoda, siemailla, ryystää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: viillellä (38:94) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Miehet kaikki miekka vyöllä,
Urohoturos : mies, miehinen mies sota-aseissa
Pään varalle Wäinämöisen,
Surmaksi Suvantolaisensuvantolainen : Suvantolan eli Väinölän asukas.

Nuo kysyivät tullehelta,
Sanoivat sanalla tuolla:
"Kumikä sanoma kurjan miehen,
190. Tuuma uinehen urohon?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuusta on sanomat kummat,
Päivästä iki-imehetiki-ihme : ikuinen ihme, ihmetys, hämmästys;

Minnes meiltä päivä päätyi,
Kunnesminnes meiltä kuu katosi?"

Pohjan poikaset sanovi,
Paha parvi lausueli:
"Tuonne teiltä päivä päätyi,
200. Päivä päätyi, kuu katosi
Kirja-rintahankirjarinta : kuviokylkinen, luonnon kuvioittama kivehen,
Rautaisehen kalliohon;
Sielt' ei pääse päästämättä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 65 ja 66 (tässä 203 ja 204): "Ei pääse ilman, kun et tietäne päästö-sanoja. Kun loitsijat jotain kätkivät tahi kiinnittivät (k. VI: 125−128), niin tavallisesti samassa määräsivät, mitä sanoja piti käyttää, jos tahdottiin sitä jälleen irti päästää." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Selviä selittämättäselittää : selvittää, irrottaa, päästää pois."

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun ei kuu kivestä pääsne,
Pääsne päivä kalliosta,
Käykämme käsi-rysyhyn,
210. Ruvetkamme miekkasille!"

Veti miekan, riistiriistää : tempaista esiin Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tempaista pois, riisua (4:101); ottaa luvatta haltuunsa, varastaa (43:316) (Jussila 2009). rauan,
Tempasi tupesta tuimantuima : terävä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, raju, ankara (9:77; 42:559 ym.); tyly (23:834 ym.); paha (9:142; 48:372 ym.) (Turunen 1979).,
Jonka kuu kärestä paistoi,
Päivä västistävästi : miekan kahva välähyivälähyä : leimahtaa, loistaa,
Hepohevosen hahmoon tehty koristus seisovi selälläselkä : päällysosa, pinta,
Kasikissan hahmoon tehty koristus Katso lisääKasi ~ kazi ~ kaži karjalan kielessä 'kissa' (KKS). naukui naulannaula : terän kiinnitysnaula tiessä.

Mittelivät miekkojansa,
Koittelivatkoitella : mitata miekkojen pituutta, mitellä korttiansakortti : miekka;
Olipa pikkuista pitempi
220. Miekka vanhan Wäinämöisen,
Yhtä ohrasen jyveä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 221 ja 222: "Pidemmällä miekalla oli etuvuoro lyödä" (Lna 121).
Olen kortta korkeampi.

Mentihin ulos pihalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 223 ja 224: "Piiri vedettiin maahan, jonka sisällä miekkasilla oliain piti pysyä; taikka muu rajoitus" (Lna 121).
Tasarinnanvastatusten tanterelle;
Siitä vanha Wäinämöinen
Löip' on kerran leimahuttileimahuttaa : välähdyttää, leimahduttaa,
Löipä kerran, löipä toisen,
Listilistiä : leikata, katkoa kun naurihin napojanapa : kapea juuriosa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: napanuoran arpi (17:253). Lisäksi taivaan napa 'taivaanpallon lakipiste' (46:364), selän napa 'meren tai järven keskisyvänne' (48:147) ja maan napa 'keidas, muuta ympäristö korkeampi paikka suossa' (12:493). (Jussila 2009.),
Lippasilipata : katkoa, sivallella poikki kun liinanliina : pellava Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: naimisissa olevan naisen huivi (22:311) (Jussila 2009). päitäpää : tähkä, siemenosa
230. Päitä Pohjan poikasien.

Siitä vanha Wäinämöinen
Kävi kuuta katsomahan,
Päiveä kerittämähänkerittää : vapauttaa, päästää
Kirja-rinnasta kivestä,
Vuoresta teräksisestä,
Rautaisesta kalliosta.

Astui tietä pikkuruisen,
Kulki matkoa vähäisen,
Niin näki vihannanvihanta : tuore ja vihreä, vihannoiva saaren Katso lisääSana saari tarkoittaa karjalan kielessä paitsi saarta myös erilaisia saarimaisia muodostumia, esim. suosaareketta, ja lisäksi metsää (KKS).,
240. Saarell' on komea koivu,
Koivun alla paasi paksu,
Alla paaen kallioinen,
Yheksin ovia eessä,
Saoin salpoja ovilla.

Keksi piirtämänpiirtämä : piirros, viiva kivessä,
Valeviivanvaleviiva : tehty halkeama kalliossa;
Veti miekkansa tupesta,
Kirjoittikirjoittaa : kaivertaa, viiltää, piirtää kivehen kirjankirja : viilto, iskun jälki Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuvio, koriste (44:266) (Jussila 2009).
Miekalla tuli terällä,
250. Säilällä säkenevälläsäkenevä : kipinöivä, säkenöivä,
Katkesi kivi kaheksi,
Paasi kolmeksi pakahtuipakahtua : murtua, lohjeta.

Vaka vanha Wäinämöinen
Katsovi kiven rakohon,
Siellä kyyt olutta Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) juovat,
Maotmato : käärme vierrettävierre : oluen mäskiuute; olut vetävät
Kirjavan kiven sisässä,
Maksan-karvaisenmaksankarvainen : maksan värinen, ruskea malossasisässä.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
260. Itse lausui noin nimesi:
"Sentähen emäntä-raukat
Vähemmin olutta saavat,
Kunp' on kyyt oluen juovat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263 ja 264: "Niin oluen, kuin maidon, voin, karjan, kasvien ja muun onnen taisivat loihtiat ottaa pois ja saattaa sen joko itselleen tahi muille. Pohjan akka nyt juotti käärmeitään Kalevalan oluella." (Lna 121.)
Maot viertehen vetävät."

Leikkasip' on pään maolta,
Katkoi kaulan käärmeheltä,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Elköhön sinä ikänäkoskaan, milloinkaan,
270. Tämän päivyen perästä
Kyyt juoko olosiamme,
Maot mallas-juomiamme!"

Siitä vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen

Kourin koitteli ovia,
Salpoja sanan väelläväki : voima;
Ei ovet käsin avauavauda : avautua, aueta,
Salvat ei sanoista huoli.

Silloin vanha Wäinämöinen
280. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Akka mies Katso lisääKarjalan kielessä ja suomen murteissa akkamies 'naimisissa oleva mies' (ks. KKS; SMS). Voi tarkoittaa myös sitä, että mies on naisen veroinen ilman aseitaan. asehitoinnaasehiton : aseeton,
Konnakelvoton kirves-kuokatoinnakirveskuokaton : ilman kourukirvestä oleva Katso lisääSuomen murteissa kirveskuokka 'huono kirves; vanhasta kirveestä tehty kuokka; koukkupäinen työkalu, jolla esim. tasoitetaan erivahvuisia lattialankkuja' (SMS).."
Kohta lähtevi kotia
Alla päin, pahoilla mielin,
Kun ei vielä kuuta saanut,
Eikä päiveä tavannut.

Sanoi lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). LemminkäinenKalevalan pääsankareita; naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.):
"Ohoh vanha Wäinämöinen!
Miks' et ottanut minua
290. Kanssasi karehtiaksikarehtija : laulaja, loitsija,
Oisi lukot luikahtannaluikahtaa : luiskahtaa paikoiltaan,
Takasalvattakasalpa : oven takapuolella oleva salpa taittununna,
Pääsnyt kuu kumottamahan,
Nousnut päivä paistamahan."

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei salvat sanoilla taitu, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 297 ja 298: "Olivat varatut (lujia) loihtusanoja vasten" (Lna 121).
Lukot loihullaloihtu : loitsu murene,
Eikä kourin koskemalla,
300. Käsivarsin vääntämällä."

Meni sepponsa pajahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Taos kuokka kolmihaara, Katso lisääSana kolmihaara 'kolmihaarainen'.

Lönnrot kommentoi säettä 304: "Kolmilukua muissaki kohdissa pidettiin voimallisna" (Lna 121).
Tao tuuriatuura : raudasta valmistettu työkalu, jolla särjetään jäätä; keihäs tusina,
Avaimia aikaaikamoinen kimppu,
Jolla kuun kivestä päästän,
Päivän päästän kalliosta."

Se on seppo Ilmarinen,
310. Takoja iän-ikuinen
Takoi miehen tarpehiatarve : esine, tarvekalu,
Takoi tuuria tusinan,
Avaimia aika kimpun,
Kelpo kimpun keihäitä,
Eikä suurta, eikä pientä,
Takoi kerran keskoisiakeskonen : keskisuuri.

Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas
Siittisiittää : kasvattaa siivet sulkinensa,
320. Levahuttilevahuttaa : lehauttaa, lehahtaa lentämähän;
Lenteli likilähellä kotia,
Tuosta loiheluoda, refl. loihe : siirtyi loitommaksi,
Poikki Pohjolan merestä
Sepon Ilmarin pajalle.

Aukoi seppo ikkunansa,
Katsoi kuin tulisi tuuli;
Ei ollut tulentotulo, tuleminen tuulen,
Oli harmoa havukkahaukka.

Se on seppo Ilmarinen
330. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mit' olet otus hakevaetsivä,
Istut alla ikkunani?"

Lintu kielelle paneiksekielelle panna, refl. kielelle paneikse : rupeaa, ryhtyy puhumaan,
Havukkainen haastelevihaastella : puhella, jutella:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
Takoja alin-omainenalinomainen : ainainen, ikuinen,
Kun olet kovin osaava, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 337 ja 338: "Kehuen ja mielitellen luuli paremmin voivansa urkkia I=selta, mitä takoi" (Lna 121).
Varsinsangen, peräti, todella taitava takoja!"

Sanoi seppo Ilmarinen,
340. Itse lausui, noin nimesi:
"Ei tuo kumma ollekana,
Jos olen takoja tarkka,
Kun olen taivoa takonut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 343 ja 344: "Tavallinen mahtinsa kerskaus niinä aikoina" (Lna 121).
Ilman kanttailman kansi : taivaankansi kalkutellut."

Lintu kielelle paneikse,
Havukkainen haastelevi:
"Mitä seppo siitä laait,
Kutamitä rautiorautaa takova seppä rakennat?"

Se on seppo Ilmarinen
350. Sanan vastaten sanovi:
"Taon kaula-renkahaista
Tuolle Pohjolan akalle,

Jolla kiinni kytketähän
Vaaran vankan liepehesenlieve : alaosa, juuri."

Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas
Jo tunsi tuhon tulevan,
Hätäpäivänhätäpäivä : hädän hetki, tuhon aika päälle saavan,
Heti loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi lentämähän,
360. Pääsi poies Pohjolahan.

Laski kuun kivestä irti,
Päästi päivän kalliosta,
Itse muuksi muutaltihemuutaltaa, refl. muutaltihe : muuttautui, muutti itsensä,
Kyhäsihekyhäistä, refl. kyhäsihe : tekeytyi, kyhäytyi kyyhkyiseksi;
Lenteä lekuttelevilentää lekutella : lentää siipiään säännöllisesti läimäytellen
Sepon Ilmarin pajahan,
Lenti lintuna ovelle,
Kyyhkyisenä kynnykselle.

Se on seppo Ilmarinen
370. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä lintu tänne lennit,
Tulit kyyhky kynnykselle?"

Vastasi otus ovelta,
Virkkoi kyyhky kynnykseltä:
"Tuota lienen kynnyksellä
Sanomata saattamassa,
Jopa kuu kivestä nousi,
Päivä pääsi kalliosta."

Se on seppo Ilmarinen
380. Kävi itse katsomahan,
Astuvi pajan ovelle,
Katsoi tarkantarkasti taivahalle,
Katsoi kuun kumottavaksi,
Näki päivän paistavaksi.

Meni luoksi Wäinämöisen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh vanha Wäinämöinen,
Laulaja iän-ikuinen!
Käypä kuuta katsomahan,
390. Päiveä tähyämähän,
Jo ovat tarkointarkasti oikealla kohdalla taivahalla,
Sioillansa muinaisilla."

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse pistihe pihalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 394: "Tuvat kun olivat ikkunoitta, piti ulos mennä" (Lna 121).
Varsinheti, kohta päätänsä kohotti,
Katsahtavi taivahalle:
Kuu oli nousnut, päivä pääsnyt,
Taivontaivo : taivas aurinko tavannut.

Silloin vanha Wäinämöinen
400. Saisaada : ruveta, ryhtyä itse sanelemahan,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Terve kuu kumottamasta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 403 ja seuraavia: "Kuuta ja aurinkoa puhuttelee kuin muitaki eläviä olentoja" (Lna 121).
Kaunis kasvot näyttämästä,
Päivä-kulta koittamastakoittaa : sarastaa,
Aurinko ylenemästä!"

"Kuu-kulta kivestä pääsit,
Päivä kaunis kalliosta,
Nousit kullaisna käkenä,
410. Hopeisna kyyhkyläisnä
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille."

"Nouse aina aamusilla
Tämän päivänki perästä;
Teepä meille terveyttä,
Siirrä saamasaalis Katso lisääVrt. saada-verbin 3. infinitiivi saama Kalevalassa myös 'teko, aikaansaannos' (1:260) ja 'lahja' (24:14) (Turunen 1979). saatavihinsaataviin : metsästettäväksi,
Pyytösaalis päähän peukalommesaalis käteemme, saatavaksemme,
Onni onkemme nenähän!"

"Käy nyt tiesi tervehenä,
420. Matkasi imantehenaimanne : terve,
Päätä kaariauringon rata taivaankannella kaunihisti,
Pääse illalla ilohonilo : hauskuus, riemu, mielihyvä!"