Kolmaskymmeneskolmas runo

Kullervo paimenessa ollen ottaa iltapuolella leivän laukustansa, alkaa leikata ja turmelee veitsensä pahanpäiväikseksi, joka käypi häntä sen kovemmin sydämelle, kun veisti oli ainoa su’ultansa jäänyt muistokalu 1–98. Miettii kostoa emännälle, ajaa karjan suohon, kokoaa lauman susia ja karhuja, jotka illalla ajaa kotiin 99–184. Emäntä lypsylle mennessä revitään ja surmataan pedoilta 185–296.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kolmasneljättä Runo.

KullervoKalervon poika, kostonhimoinen ja kovan kohtalon kokeva Kalevalan keskushahmo Katso lisääKullervo on Kalevalan traagisen Kullervo-runoston (runot 31−36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Lönnrotin tarkoituksena näyttää olleen synkän murhenäytelmän luominen, jossa Kalervon ja Untamon välinen vähäinen riita johtaa molempien veljesten perheiden tuhoon (Kaukonen 1956: 486−492). KalervonKalervo : Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja poika
Otti konttihinkontti : tuohisuikaleista kudottu selkälaukku evästä,
Ajoi lehmät suota myöten,
Itse kangastakangas : kuiva metsämaa kapusi,
Sanan virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa, laulaa vierressänsävierrä : kulkea kävellen, juosten; vaeltaa Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).
,

Kertoeli käyessänsä:
"Voi minä poloinen poika,
Voi poika polon alainenpolonalainen : poloinen, onneton, kurja!
Jo minä johonki jou'uin, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 6−10 (tässä 9−14): "Paimenen virkaa katsottiin alhaiseksi, johon huonokuntoisetkin kelpasivat" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
10. Jou'uin joutavan jälille,
Härän hännän paimeneksi,
Vasikkojen vaaliaksi,
Joka suon on sotkiaksisotkija : tallaaja, polkija,
Maan pahan mateliaksi."

Istui maahan mättähälle,
Päätyipäätyä : pysähtyä päivän rintehesenpäivän rinne : aurinkoinen, eteläinen rinne,
Siinä virkki virsissänsävirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.),
Lauluissansa noin lateliladella : (kuvaannollisesti) lasketella lauluja, puhella, haastella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58) (Turunen 1979).:
"Paistapa Jumalan päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).,
20. Herran kehräaurinko hellittele
Sepon karjan kaitsialle,
Poloiselle paimenelle,
Elä IlmarinIlmari : seppo Ilmarinen, Kalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).
tuville,

Emännällen ensinkänä!
Emäntä hyvin elävi,
Vehnäsiävehnänen : vehnäleipä viiltelevi,
Piirosiapiironen : piirakka pistelevipistellä : puhkoa leipään reikiä kohokuorisuuden estämiseksi,
Voita päälle vuolaisevi;
Paimen parka kuivan leivän,
30. Kuivan kuoren kurskuttavikurskuttaa : pureskella ääntä aiheuttaen, kirskuttaa hampailla,
Kauraisen kavertelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 31−34: "Kauroista kaunoineen jauhettuna ei tullut valkeata, eikä muuten kunnon leipää. Lemetti oli tähkäsekaista tahi muuta sekaleipää." (Lna 121.)

Kauraa ei raaka-aineena arvostettu yhtä paljon kuin muita viljoja, ja siksi se mainitaankin paimenen eväänä (Turunen 1979).

Verbi kaverrella 'koverrella' (Niemi 1910: 137; Turunen 1979; Jussila 2009).

Lemettisenlemettinen : jyvien akanoita ja muita roskia sisältävä leipä leikkoavi,
Olkisenolkinen : olkileipä, pula-ajan hätäleipä Katso lisääOlkileipä oli pula-aikojen hätäravintoa. Leipä leivottiin huhmareessa hienonnetuista olkijauhoista tai mahdollisuuden mukaan sekoituksesta, jossa oli mukana myös ruisjauhoja. Olkileipä oli suolistolle vaarallisempaa kuin petusta, vehkasta tai muista raaka-aineista valmistetut pula-ajan leivät. (Turunen 1979.) ojenteleviojennella : ojentaa suuhunsa,
Petäjäisenpetäjäinen : männystä eli petäjästä valmistettu Katso lisääNälkävuosina ravintona käytettyä petäjäistä pettuleipää valmistettiin nuoren männyn kuorilevyistä. Levyistä irrotettiin aluksi pintakaarna, minkä jälkeen ne kuivatettiin. Kuivauksen jälkeen tapahtui hienontaminen ja jauhaminen. Pettua saatettiin myös keittää ennen paistamista. Mikäli kaura- tai ruisjauhoja oli käytettävissä, leivottiin niistä ensin taikina, johon pettujauhot sitten sekoitettiin. Pettuleipä oli pula-aikojen tärkein hengenpidin. Häälauluissa sulhasta varoitetaan viemästä morsianta köyhyyteen eli vehkan juuria survomaan, olkileipää leipomaan ja petäjäistä pieksemään. (Turunen 1979.) peiputtavipeiputtaa : nakertaa, pureksia,
Veen lipillälippi : varrellinen, tuohesta valmistettu juoma-astia luikkoaviluikata : kulauttaa, siemaista
Märän mättähän nenästäpäältä, varasta."

"Mene päivä, viere vehnä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 37: "Suloinen katsella, kuin vehnäinen syödä" (Lna 121).

Verbin vierrä merkitys säkeessä 'kulkea, vaeltaa'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). (Turunen 1979.)

Sana vehnä tarkoittaa säkeessä armasta, erinomaista, oivaa (Lna 123; Niemi 1910: 137; Turunen 1979).

Alenealeta : laskea, painua alemmaksi Jumalan aikaaikamoinen, suuri, melkoinen, kelpo!
Kule päivä kuusikolle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 39: "Puiden latvain tasalle" (Lna 121).
40. Viere vehnä vitsiköllevitsikkö : metsikkö, jossa kasvaa pensaita ja nuoria puunvesoja,
Karkoa katajikolle,
Lennä leppien tasalle,

Päästä paimenta kotihin
Voivatia vuolemahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 44−46: "Ilkkuen; sen kyllä tiesi hänen suuhunsa voita, rieskoja, piiraisia ei joutavan. Rieska s. o. ohrainen, tuore leipä." (Lna 121.)

Sana vuolla säkeessä 'kaapia veitsellä' (Jussila 2009).

Rieskoarieska : happamaton, ohrajauhoista leivottu leipä repäisemähän,
Kakkaroitakakkara : ohut leipä Katso lisääKakkara oli ohut leivonnainen, sultsinan kuori, joka valmistettiin notkeasta ruisjauhotaikinasta. Aterioidessa sen päälle levitettiin puuroa. Kakkara-sanalla voitiin tarkoittaa myös tietyistä raaka-aineista valmistettua pannukakkua. Tässä Kalevalan säkeessä sana esiintyy rieskan rinnalla. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kakkara-sana ruoasta puhuttaessa 'ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku, jolle myös voitiin levittää puuroa; ohut kauraleipä; leipätaikinasta ohueksi kaulittu kakku' (KKS).
kaivamahan!"

Silloin Ilmarin emäntä,
Paimenen pajattaessapajattaa : laulaa,
Kullervoisen kukkuessakukkua : hoilata, laulaa,
50. Jo oli vuollut voivatinsa,
Itse rieskansa reväisnytreväistä : repäistä, kiskaista, nyhtäistä,
Kakkaransa kaivaellutkaivaella : kaivaa;
Keittänyt vetisen vellin,
Kylmän kaalin Kullervolle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 54: "Vetisiä, rasvattomia ruokia ei pidetä missään arvossa" (Lna 121).

Sana kaali tarkoittaa kaalikeittoa. Kaali oli aikaisemmin tärkeää ravintoa niin Suomessa kuin Karjalassakin. Sen käyttö kuitenkin väheni perunan saapumisen myötä. Kaalia syötiin esimerkiksi keitoksessa yhdessä silavan ja lihan kanssa. Karjalassa siitä valmistettiin lisäksi hapankaalia. (Turunen 1979.)

Jost' oli rakki rasvan syönyt, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 55−58: "Oli ei ainoastaan rasvaton, vaan siistitönki" (Lna 121).
Musti murkinan pitänytpitää : säilyttää huostassaan, käyttää,
Merkkikoirannimi syönyt mielin määrin,
Halliharmaan koiran nimi haukannut halunsahalu : ruuanhimo.

Lintunen lehosta lauloi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 59−62: "Kullervon mieli linnun sanoilla selitetty" (Lna 121).
60. Pieni lintu pensahasta:
"Jos oisi aika orjanorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
syöä,

Isottomanisoton : isätön illastella."

Kullervo Kalervon poika Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 63−68: "Vasta linnun muistutettua rupeaa K. itseki syömistään muistelemaan" (Lna 121).
Katsoi pitkänpitkä : korkealla oleva, kierrossaan pitkälle ehtinyt päivän päällesuuntaan,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo nyt on aika atrioiaatrioida : aterioida, ruokailla,
Aika ruoalle ruveta,
Evähiä etsiskellä."

Ajoi lehmänsä levolle,
70. Karjan maata kankahalle,
Itse istui mättähälle,
Vihannalle turpehelle,
Laski laukkunsa selästä,
Otti leivän laukustansa,
Katselevi, kääntelevi,
Tuosta tuon sanoiksi virkki:
"Moni on kakku päältä kaunis, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 77−80: "K. onnettomuudessaan ei toivonut liioin hyvää mistään aineesta; epäili kaikkia" (Lna 121).
Kuorelta kovin sileä,
Vaan on silkkoasilkko : männyn kuoresta tehty jauho sisässä,
80. Akanoita alla kuoren."

Veti veitsensä tupesta
Leivän leikkaellaksensa,
Veitsi vierähtivierähtää : luiskahtaa kivehen,
Kasahuttikasahuttaa : karahtaa, rasahtaa tai kirskahtaa osuessaan johonkin kalliohon;
Terä vierivierrä : lähteä irti Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77; 4:269; 33:5 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).
veitsosesta,

Katkesi kuraksuestakuraksut : veitsi.

Kullervo Kalervon poika
Katselevi veitsyttänsä,
Itse päätyipäätyä : ruveta, puhjeta itkemähän,
90. Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Yks' oli veitsi veikkoutta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 91−94: "Muuta sukumuistoa hänellä ei ollut; veitsen arvattavasti oli äitiltään saanut" (Lna 121).

Sana veikkous tarkoittaa veljeyttä, mutta viittaa säkeessä isältä saatuun perintöön (Jussila 2009).

Yksi rauta rakkautta,
Isän saamoasaada : hankkia, toimittaa, tuoda, viedä eloaelo : tavara, omaisuus Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (SMS).,
Vanhemman varustamatavarustaa : hankkia, antaa perinnöksi,
Senki katkaisin kivehen,
Karahutinkarahuttaa : iskeä voimakkaasti karahtavaa ääntä aiheuttaen kalliohon,
Leipähän pahan emännän,
Pahan vaimon Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.) paistamahan."

"Millä nyt maksanmaksaa : kostaa naisen naurun,
100. Naisen naurun, piianpiika : nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.) pilkan,
Akan ilkeän evähät,
Pahan porton paistannaisetpaistannainen : leivonnainen, paistettu ruoka, paistos?"

"Varis vaakkui varvikosta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 103 ja 104: "Taas linnut antavat mieltä K=volle ja samassa muistavat omaa etuansa, kun karjan hävittäisi" (Lna 121).
Varis vaakkui, korppi koikkuikoikkua : raakkua, vaakkua:
"Oi on kurja kullansolki(hyväillen, säälien Kullervosta) kultainen solki,
Ainoa Kalervon poika!
Mit' olet mielellä pahalla,
Syämellä synkeällä?
Ota vitsa viiakostaviidakko : pensaita ja nuoria puita kasvava metsä,
110. Koivu korven notkelmostanotkelmo : notkelma, notko,
Aja suolle sontareietsontareisi : jaloistaan likainen lehmä,
Lehmät liejuhun levitälevittää : hajottaa, saattaa erilleen toisistaan,
Puolen suurille susille,
Toisen korven kontioille!"

"Kaikoakaikota : ajaa, hätistää, karkottaa suet kokohon,
Karhut kaikki katrahasen;
Suet pistäpistää : muuttaa, tehdä joksikin PienikiksiPienikki : pienikokoisen lehmän nimi,

Karhut KyytäksiKyyttä : selästään valkojuovaisen lehmän nimi kyhäise,
Aja karjana kotihin,
120. Kirjavana kartanolle!
Sillä maksat naisen naurun,
Pahan vaimon parjaukset."

Kullervo Kalervon poika
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Malta, malta HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) huora!
Jos itken isoniiso : isä veistä,
Vielä itkenet itseki,
Itket lypsy-lehmiäsi."

Otti vitsan viiakosta,
130. Katajaisen karjan ruoskan,
Sorti suohon lehmäkarjan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 131 ja 132: "Ajeli ristin rastin murtoisessa suossa, siksi että menettyivät" (Lna 121).
Härät murtohonmurto : ryteikkö, risukko murenti,
Puoliksi susien syöä,
Puolen korven kontioille;
Suet lausui lehmäsiksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 135: "Muutti loihtutaidoillaan" (Lna 121).
Karhut karjaksi rakentirakentaa : muokata, muuntaa,
Minkä pisti Pienikiksi,
Kunkaminkä Kyytäksi kyhäisi.

Lonkuilonkua : siirtyä hiljaa päivä lounahasen,
140. Kiertyikiertyä : kaartua keski-illoillensakeski-ilta : iltapäivä,
Kulki kuusikon tasalle,
Lenti lehmäslypsyksellelehmäslypsys : lehmien lypsyaika illansuussa;
Tuo pahainen paimen raiskaraukka, parka,
Kullervo Kalervon poika
Ajoi kontiot kotihin,
Susi-karjan kartanolle,
Vielä neuvoi karhujansa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 147−153: "Loihtian piti tarkoin määrätä, mihin asti tahtoi loihtimisensa vaikuttamaan" (Lna 121).
Susillensa suin puheli:
"Repäise emännän reisi,
150. Pure puoli pohkeata,
Kun tulevi katsomahan,
Lyykistäikselyykistää, refl. lyykistäikse : kyykistyy, kumartuu lypsämähän!"

Teki luikunluikku : paimentorvi, pilli lehmän luista,
Härän sarvesta helinänhelinä : helisevä soitin,
Torven TuomikinTuomikki : lehmännimi jalasta,
Pillin KirjonKirjo : kirjavan lehmän nimi kinterestä;
Lujahuttilujahuttaa : töräyttää, soittaa kimeästi ja kuuluvasti luikullansa,
Toitahuttitoitahuttaa : töräyttää, toitottaa torvellansa,
Kolmasti kotimäellä,
160. Kuuesti kujoistenkujoinen : kuja, rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie suussa.

Tuop' on Ilmarin emäntä,
Sepon akka, selvämuhkea, uljas, kaunis nainen,
Viikon maiotta viruvi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 163 ja 164: "Virumiseksi, makaamiseksi ja kellettämiseksi verrataan huoletonta, hyväoloista elämää" (Lna 121).

Sana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS).

Kesä-voittakesävoi : kesällä lypsetystä maidosta kirnuttu voi Katso lisääVoita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja ainakin Varsinais-Suomessa käytettiin jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (myös 29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121–122). (Turunen 1979.) kellettävikellettää : maata joutilaana, loikoilla, lojua;
Kuuli suolta soittamisen,
Kajahuksenkajahus : kajahdus, kaikuva ääni kankahalta,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Ole kiitetty Jumala!
170. Torvi soipi, karja saapi; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 170: "Paimenet karjansa kanssa iltasilla kotipaikkaa lähetessä jo etäämpää soittivat torveansa, jotta vaimoväki tietäisi valmistua karjalle vastaan" (Lna 121).

Sana saada säkeessä 'saapua' (Niemi 1910: 138).

Mist' on orja sarvensarvi : eläimen sarvesta valmistettu soitin, luikku Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: eläimen sarvi (10:362 ym.); sarvesta tehty säilytysastia (15:351) (Turunen 1979). saanut,
Torven raataja tavannuttavata : löytää, saada käsiinsä,
Kun tuo soitellen tulevi,
Toitatellentoitatella : toitotella, töräytellä torvettavitorvettaa : puhaltaa torveen, soittaa torvea,
Puhkirikki, halki korvani puhuvipuhua : raastaa, repiä,
Läpi pääni läylentäviläylentää : rasittaa, vaivata; vihloa?"

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Suolt' on orja sarven saanut,
180. Tuonut torven liettehestä;
Jo nyt on karjasi kujallakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sana muualla Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).,
Lehmät lääväpellonlääväpelto : navetan lähellä sijaitseva aitaus, lehmien lypsypaikka kesäisin päässä,
Saaospasaada : ruveta, ryhtyä, käydä työhön savun panohonsavupano : lehmisavun sytyttäminen,
Käyös lehmät lypsämähän!"

Sepä Ilmarin emäntä
Käski muorin lypsämähän: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 186: "Pyysi anoppiansa lypsämään, kun itse olisi taikinan alustanut, johon jo lienee veden lämmittänyt" (Lna 121).
"Käypä muorianoppi, emäntä, vanha nainen lypsämähän,
Raavahatraavas : karja eli lehmät, sonnit ja hiehot Katso lisääKarjalan kielessä roavas 'nauta; aikaihminen, vanha ihminen; täysikasvuinen; vanhanpuoleinen; roteva, suuri' (KKS). rakentamahanrakentaa : hoitaa, huolehtia,
Enpä itse ennättäisi
190. Taikinan alustehelta!"

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Ainapa hyvät emännät, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 193−196: "Kullervon miettimä kosto oli tyhjään rauveta tahi syyttömään koskea" (Lna 121).
Taitavat taloiset vaimottaloinen vaimo : talon emäntä Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.)
Itse ennen lehmät lypsi,
Itse raavahat rakenti."

Siitä Ilmarin emäntä
Sai itse savupanolle,
Tuosta lypsylle tulevi;
200. Katsoi kerran karjoansa,
Silmäeli siivatoitasiivatta : kotieläin, lehmä Katso lisääKarjalan kielessä šiivatta tarkoittaa kotieläintä, yleisimmin nautaa mutta myös lammasta, sikaa tai hevosta (KKS).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Karja on kaunihin näköinen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 203−208: "Silmänsä olivat käännetyt eli lumotut" (Lna 121).
Siivatat sileä-karvat,
Kaikki ilveksen ihollayhtä sileäkarvaisena kuin ilves,
Metsän uuhenmetsän uuhi : metsäkauris untuvalla,
Tuntuvillatuntuva : painava, maitoa täynnä oleva tummelillatummeli : utare,
Nännillä näpähyvillänäpähyvä : pakottava, paisuva, pullistunut."

Lyhmistihelyhmistää, refl. lyhmistihe : kumartui, kyykistyi lypsämähän,
210. Heittiheheittää, refl. heittihe : paneutui, ryhtyi heruttamahan;
Veti kerran, tuosta toisen,
Kohta kolmatta yritti,
Susi päälle suimastaikse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 213 ja 214: "Sudet ja karhut vasta lypsämään ruvettua ryömäsivät päälle, niin heitä oli käsketty" (Lna 121).

Suimastaa, refl. suimastaikse 'hyökkää, syöksyy, ryntää' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Karhu päälle kuopaiseiksekuopaista, refl. kuopaiseikse : ponnistautuu kimppuun maata kuopaisten;
Susi suun revittelevirevitellä : repiä, raadella,
Karhu kiskoi kinttusuonetkinttusuoni : jalan verisuoni,
Puri puolen pohkeata,
Katkoi kannankanta : kantapää sääriluusta.

Kullervo Kalervon poika
220. Sillä kosti piian pilkan,
Piian pilkan, naisen naurun,
Pahan vaimon palkan maksoi.

Ilmarin isoarvokas, ylpeä, uljas emäntä
Itse loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi itkemähän,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Pahoin teit sä paimopaimen parka,
Ajoit kontiot kotihin,
Suet suurille pihoille."

Kullervo Kalervon poika
230. Tuopa tuohon vastaeli:
"Pahoin tein mä paimen parka, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 231 ja 232: "Jos lienen pahoin tehnyt, et tehnyt itseki paremmin, kun leivoit" (Lna 121).
Et hyvin emäntä parka:
Leivoit sie kivisen leivän,
Kakun paistoit kallioisenkallioinen : kivinen;
Vein veitseni kivehen,
Karahutin kalliohon,
Ainoan isoni veitsen,
Sukukuntanisukukunta : suku, heimo kuraksen."

Sanoi Ilmarin emäntä:
240. "Oi sie paimo, armas paimo!
Myöstytäpä miettehesi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 241−244: "Kun sanoilla, joilla joku loihtu oli toimitettu, arveltiin erinomaisin voima olevan, niin siitä on ymmärrettävä, että loihdun mitättömäksi tekemiseen tahi sen seurausten vähentämiseen oli tarpeellinen saada sanat peruutetuksi, joka tapahtui joko taidollisilla vastasanoilla tahi sillä, että loihtia itse otti ne takaisin" (Lna 121).

Verbi myöstyttää 'peruuttaa, antaa myöten' (Jussila 2009).

Perin lausulausua perin : peruuttaa, pyörtää, ottaa takaisin lausehesi,
Päästä suen suutehistasuude : puremajälki, puremasta aiheutunut tulehdus,
Karhun kynnestä kavistakavistaa : irrottaa, laskea, päästää irti!
Mie sun paioilla parannan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 245 ja 246: "Laitan sinulle paremmat paidat ja kauniimmat housut" (Lna 121).
Kaatioillakaatiot : housut kaunistelen,
Syötän voilla, vehnäisillä,
Juotan rieska-maitosillarieskamaitonen : tuore, vastalypsetty maito;
Vuoen syötän raatamatta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 249 ja 250: "Elätän vuoden ihan ilman työttä ja en vielä toisellakaan määrää sinulle töitä, ellet omasta halustasi lähde työlle" (Lna 121).
250. Toisen työlle työntämättätyöntää : lähettää, käskeä, määrätä."

"Kun et jou'ujoutua : ennättää, ehtiä, pitää kiirettä päästämähän,
Käy pian kerittämähänkerittää : vapauttaa loitsun vaikutuksilta,
Kohta kaaun kuoliaksi,
Muutun mullan muotoiseksimullanmuotoinen : multa, mullaksi muuttunut vainaja."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kun on kuollet, kuolkosipa Katso lisääSäkeen kuolkosipa edustaa kuolla-verbin yksikön 2. persoonan optatiivi-käskymuotoa. Tällaisille si-tunnuksellisille muodoille ei ole vastineita kansankielessä, vaan tyyppi on Lönnrotin itsensä kehittämä. (Leskinen 1972.) Lisäksi sanan lopussa on Kullervon käskyä tukemassa liitepartikkeli -pa.,
Kaotkosikadota : kuolla Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hävitä, joutua kadoksiin (4:59 ym.). Sanaa käytetään myös viipymistä ilmaisemassa (23:309). (Jussila 2009.)

Säkeen kaotkosi edustaa kadota-verbin yksikön 2. persoonan optatiivi-käskymuotoa. Tällaisille si-tunnuksellisille muodoille ei ole vastineita kansankielessä, vaan tyyppi on Lönnrotin itsensä kehittämä. (Leskinen 1972.)
, kun kaonnet!

Sia on maassa mennehillämennyt : kuollut,
260. Kalmassakalma : hauta Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: personoitu kuolema, haudanhaltia (13:152; 27:4) (Turunen 1979). Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.' Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) kaonnehillakadonnut : kuollut,
Maata mahtavaisimmanki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 261 ja 262: "Elä pelkää, ettet mahtavuutesi ja leveytesi vuoksi saisi sijaa maassa; Kullervo sillä tavoin härnää emäntää" (Lna 121).
Leveimmänki levätä."

Sanoi Ilmarin emäntä: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263−273: "Kun Kullervo ei peruuttanut loihtuansa, niin Ilmarisen emäntä rukoilee Ukkoa kadottamaan häntä ei ainoastaan kostoksi, vaan ehkä siinä toivossa, itsensä paremmin parantuvan, kun vastustajansa olisi kuollut" (Lna 121).
"Oi Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä. Siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.) yli-jumala!
Jou'uttelejoudutella : valmistella, kiirehtiä valmiiksi jousi suuri,
Katsokatsoa : valita kaaresikaari : jousi, jousen kaariosa parahin,
Pane vaskinen vasamanuoli Katso lisääVasama tarkoittaa Kalevalassa yleensä tylppäpäistä metsästysaseen nuolta, tässä kuitenkin nuolta yleisemmin. Vasamassa oli kovasta aineesta valmistettu pullomainen pää, joka usein ainoastaan tainnutti riistan ja jätti samalla turkin ehjäksi. Ampujan mukana metsällä kulki ns. kolkkamies, joka avusti riistan ja nuolien noutamisessa. (Turunen 1979.)
Tuon tulisen jousen päälle,
Työnnytä tulinen nuoli,
270. Ammu vaskinen vasama,

Ammu kautta kainaloien,
Halki hartio-lihojen,
Kaa'a tuo Kalervon poika,
Ammu kurja kuoliaksi,
Nuolella teräsnenälläteräsnenä : teräskärkinen,
Vasamalla vaskisella!"

Kullervo Kalervon poika
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi Ukko yli-jumala! Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 279−284: "Vastasanoillansa Kullervo paikalla tyhjäksi saattaa emännän rukoussanat; muuten niistä hänelle ehkä olisi pahaa tullut" (Lna 121).
280. Elä sie minua ammu;
Ammu Ilmarin emäntä,
Kaota katala nainen
Siirtymättänsä sialta,
Kulkematta kunnekanakunnekaan : minnekään!"

Siitä Ilmarin emäntä,
Tuo tarkantarkka : taitava, osaava Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valpas, tarkkaavainen (15:398, 406; 20:218, 234 ym.); ymmärtäväinen, viisas (23:87; 25:536–556; 28:38 ym.) (Turunen 1979). takojan nainen
Vierivierrä : kaatua Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77; 4:269; 33:5 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). kohta kuoliaksi,
Kaatui kattila-noeksikaatua kattilanoeksi : muuttua mustaksi, tulla kalmanväriseksi
Oman pirttinsä pihalle,
290. Kapeille kartanoillekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979)..

Se oli meno nuoren naisen,
Kanssasekä kaunihin emännän,
Jot oli viikon valvateltuvalvatella : odotella,
Vuosin kuusinkuuden vuoden ajan kuulusteltukuulustella : kysellä, tiedustella vaimoksi
Ilmarin iki-iloksiiki-ilo : ikuinen ilo, mielihyvä,
Sepon kuulunkuulu : kuuluisa, maineikas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ihana (25:633); maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen (23:562 ym.) (Turunen 1979). kunniaksi.