Seitsemäsneljättä Runo.

Se on seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).
Naista itki illat kaiket, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 2−10: "Kyllä luonnollinen surun kuvaus" (Lna 121).
Yöt itki unettomana,
Päivät einehettömänäeineetön : syömätön Katso lisääSana eineh karjalan kielessä 'ruokatavara; elatus, toimeentulo' (KKS).,
Aamut aikaisin valitti,
Huomenisethuomeninen : aamu huokaeli,
Kun oli kuollut nuori nainen,
Kaunis kalmahankalma : vainajan leposija, hauta Katso lisääKalma Kalevalassa myös 'personoitu kuolema, haudanhaltia' (13:155−156; 27:4) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.'. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) katettukattaa : peittää;
Eipä kääntynyt käessä
10. Vaskinen vasaran varsi,
Kuulunut pajasta kalke,
Yhen kuuhuenkuuhut : kuukausi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuu (2:88 ym.) (Turunen 1979). kulullaaikana.

Sanoi seppo Ilmarinen:
"En tieä poloinen poika,
Miten olla, kuin eleä; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 15: "Miten pitäisi (tulisi) olla" (Lna 121).
Istun yön elitai makoan,
Äiä on yötä, tunti tuhma, Katso lisääSanan äijä merkitys säkeessä 'paljon' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Tuhma tunti tarkoittaa haikeaa, ikävää ja raskasta mielialaa (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 17 ja 18: "Äiä on yötä, tunti tuhma, Vaivoja, matala mahti" = pitkä on yö, tuntoni haikea; paljon on vaivoja, voimani heikko. [− −] (Lna 123).
Vaivoja matalaheikko, määrältään pieni mahtivointi, mieliala, elinvoima Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: loitsimiskyky taikomisvoima (12:430; 16:234: 17:525) (Jussila 2009).."

"Ikävät on iltaseni,
20. Apeat on aamuseni,
Äskenvielä Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). yöllä äitelämpiäitelä : tympeä, haluton,
Havatessahavata : herätä, havahtua haikeampi;
Ei ole iltoja ikävä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 23: "Illat eivät syytä ikävääni" (Lna 121).
Ei apeamielihaikea, suru aamujani,
Muremurhe muita aikojani:
Ihanaistani ikävä,
Apeainen armastani,
Mure musta-kulmaistanimustakulmainen : armas (jolla on mustat kulmakarvat)."

"Jo vainenvain, toki, hyvinkin iällä tällä
30. Usein minun utuisen Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 30−34: "Unet usein kuvailevat vaimoni vielä elävän" (Lna 121).

Sana utuinen säkeessä 'sumeamielinen, onneton, surullinen'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63); hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); hento, pehmeä (18:314; 37:168). (Turunen 1979.)
Keskiöisissä unissa
Koura tyhjeä kokevikokea : koettaa, tunnustella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saada tuntea, saada osakseen (22:239, 240; 23:474); pyrkiä (18:89; 32:331, 352); tarkoittaa, tähdätä (43:223); hankkia, toimittaa 20:427; 25:474; 45:10) (Turunen 1979).,
Käsi vaalivivaalia : hyväillä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hoitaa, hoivata (22:338; 23:106 ym.); kiinnittää (24:48); ohjata (39:220; 40:38); (tilapäisesti) koota (18:209) (Turunen 1979). valettavale : olematon, kuvitteellinen asia
Kupeheltakuve : kylki kummaltaki."

Seppo naisetta elävi,
Puolisotta vanhenevi;
Itki kuuta kaksi, kolme,
Niinpä kuulla neljännellä,
Poimi kultia mereltä Katso lisääSana poimia tarkoittaa säkeessä 'hankkimista, kokoamista' (Turunen 1979). Ilmarinen hankki valmistusmateriaalia kultaneitoaan varten kauppalaivoilta. Lönnrot kommentoi säkeitä 39 ja 40: "Mereltä s. o. kauppalaivoilta" (Lna 121).

40. Hopeita lainehilta;
Keräsi kekosenkekonen : kasa, läjä puita,
Kolmekymmentä rekoista,
Puunsa poltti hiililöiksi,
Hiilet ahjohonahjo : pajan tulisija Katso lisääAlun perin ahjo oli yksinkertainen kiviladelma, jossa sijaitsi hiillos (Turunen 1979). ajeliajella : syytää, lappaa, paiskoa, työntää.

Otti noita kultiansa,
Valitsi hopeitansa
Sykysyisen uuhen verran, Katso lisääIlmarinen otti lampaan ja jäniksen kehon kokoa vastaavan määrän kultaa kultaneitoaan varten. Lönnrot kommentoi säkeitä 47 ja 48: "Uuhen l. jäniksen kokoisen palan" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi säkeitä toisaalla: "'Sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen'. Tästä paikasta kenties kävisi ajatteleminen semmoista kullan ja hopean kokoa, joka vastaisi suuruuden puolesta 'uuhta' ja 'jänistä'. Mutta 46:43 s. näitä sanoja lienee toisin ymmärtäminen, tokko sillä tapaa, että "vitiä" satoi niin paksulta, kuin uuhessa on villaa, jäniksessä karvoja, vaiko = ['sen verran, ettei uuhi syksyllä tainnut ruokaansa saa'a']? On tainnut ensittäin olla metsästäjäin vertaussanat vähästä saalista ja siitä sitte muuttua yleiseksi vertaukseksi muistaki vähäisistä asioista. Sykysyinen uuhi luultavasti = syksyllä karitsoinnut uuhi." (Lna 123.)
Verran talvisen jäniksen,
Työnti kullat kuumentohonkuumento : kuumennuspaikka,
50. Ajoiajaa : syytää, tunkea, mättää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ratsastaa, kulkea reellä (3:92; 18:621); (aallosta, tuulesta) kuljettaa mukanaan (17:348 ym.); hätyyttää, pakottaa poistumaan (50:570); kaataa kaskea (31:298) (Jussila 2009). ahjohon hopeat,
Pani orjatorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). lietsomahanlietsoa : puhaltaa ilmaa palkeilla,
Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi löyhyttelilietsoa löyhytellä : lietsoa palkeilla liehutellen, heilutellen,
Palkkalaiset painatteli
Kintahattomin kätösin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 55 ja 56: "Paljain käsin työ tav. käypi joutusammin, kun kinnas käessä, ja uskollisessa työssä pää hien tähden usein täytyy paljastaa" (Lna 121).
Hatuttoman hartioisen;
Itse seppo Ilmarinen
Ahjoa kohentelevi,
Pyytipyytää : yrittää tehdä, haluta Katso lisääVrt. sanan muut merkityksen Kalevalassa: anoa, esittää pyyntö (23:255 ym.); pyytää vaimokseen, kosia (38:11 ym.); pyydystää, kalastaa, metsästää (18:113 ym.) (Jussila 2009). kullaistakullainen : kultainen kuvaistakuvainen : teos, veistos,
60. Hopeista morsianta.

Ei orjat hyvästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset,
Se on seppo Ilmarinen
Itse löihelyödä, refl. löihe : rupesi, ryhtyi lietsomahan;
Lietsahuttilietsahuttaa : puhalluttaa ilmaa hiiliin kerran, kaksi,
Niin kerralla kolmannella Katso lisääSeppo Ilmarinen on taitava takoja. Lönnrot kommentoi säettä 66: "Runo ylistääksensä I=sta orjain suhteen antaa hänen ei ainoastaan yksinään tehdä, mitä he eivät voineet, vaan sen hyvin vähässä ajassaki" (Lna 121).
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensälietse : lietsomisvälineet eli metallin kuumennusvälineet, so. palkeet ja ahjo osineen liepehiälieve : alaosa,
Mitä ahjosta ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuu, tunkeutuu, tulee,
70. Tungeiksetunkea, refl. tungeikse : tunkeutuu, tulee esiin, ilmestyy tulisiasta.

Uuhi ahjosta ajaikse,
Lähetäikselähettää, refl. lähetäikse : tunkeutuu esiin lietsehestä,
Karva kultakultakarva : kultavillainen, kullanvärinen, toinen vaski,
Kolmas on hopea karvahopeakarva : hopeavillainen, hopeanvärinen;
Muut tuota ihastelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 75: "Ihasteltava kyllä oliki kauniin kuvan syntyminen, mutta se toisten ihastus I=sta vielä enemmän suututti, ja siitä syystä sitä mainittaneenki" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 29 ja 30 (tässä 75 ja 76): "Orjat ihastelivat kaunista kuvaa, ja ihastuu se jo ilmanki, joka näkee työnsä menestyvän; he muka luulivat uuhta tahdottavanki" (Lönnrot 1862/2005).
Ei ihastu Ilmarinen.

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Se susi sinuista toivoi! Katso lisääSusi toivoisi lammasta, mutta Ilmarinen itse haluaa tulesta kultaneidon. Lönnrot kommentoi säettä 78: "Suden vietävä l. syötävä! Tavall. pahan onnen toivotus, torasanana." (Lna 121.) Lisäksi hän kommentoi Lyhyen Kalevalan säettä 32 (tässä 78): "Susi sinua lienee tahtonut, en minä" (Lönnrot 1862/2005).
Toivon kullaista sopuasopu : puoliso, morsian Katso lisääSana sopu tarkoittaa suomen kielessä ihmisten välistä riidatonta suhdetta, mutta Kalevalassa se merkitsee elämänkumppania, morsianta (Turunen 1979). Lisäksi Kalevalassa sovussa 'keskellä, välissä' (Turunen 1979; Jussila 2009).,
80. Hopeista puolisoa."

Siitä seppo Ilmarinen
Uuhen työntävi tulehen,
Liittiliittää : panna, asettaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: panna yhteen, yhdistää (15:359; 42:553 ym.) (Turunen 1979). kultia lisäksi,
Hopeita täytteheksi,
Pani orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi löyhytteli,
Palkkalaiset painatteli
Kintahattomin kätösin,
90. Hatuttoman hartioisen;
Itse seppo Ilmarinen
Ahjoa kohentelevi,
Pyyti kullaista kuvoakuva : teos, veistos,
Hopeaista morsianta.

Ei orjat hyvästi lietso,
Eikä paina palkkalaiset,
Se on seppo Ilmarinen
Itse loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi lietsomahan;
Lietsahutti kerran, kaksi,
100. Niin kerralla kolmannella
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensä liepehiä,
Mitä ahjosta ajaikse,
Lähetäikse lietsehestä.

Varsa ahjosta ajaikse,
Lähetäikse lietsehestä,
Harja kultakultaharja : harjaltaan kullankimalteinen, kullanvärinen, pää hopeahopeapää : hopeapäinen,
Kaikki vaskesta kaviot;
Muut tuota hyvin ihastui,
110. Ei ihastu Ilmarinen.

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Se susi sinuista toivoi!
Toivon kullaista sopua,
Hopeista puolisoa."

Siitä seppo Ilmarinen
Varsan työntävi tulehen,
Liitti kultia lisäksi,
Hopeita täytteheksi,

Pani orjat lietsomahan,
120. Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi löyhytteli,
Palkkalaiset painatteli
Kintahattomin kätösin,
Hatuttoman hartioisen;
Itse seppo Ilmarinen
Ahjoa kohentelevi,
Pyyti kullaista kuvoa,
Hopeista morsianta.

Ei orjat hyvästi lietso,
130. Eikä paina palkkalaiset,
Se on seppo Ilmarinen
Itse loihe lietsomahan;
Lietsahutti kerran, kaksi,
Niin kerralla kolmannella
Katsoi ahjonsa alusta,
Lietsehensä liepehiä,
Mitä ahjosta ajaikse,
Lähetäikse lietsehestä.

Neiti ahjosta ajaikse,
140. Kulta-letti lietsehestä,
Pää hopea, kassa kultakultakassa : kultatukkainen, ‑palmikkoinen Katso lisääSana kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979).,
Varsivartalo kaikkikokonaan, kauttaaltaan, kaikin puolin kaunokainen;
Muut tuota pahoin pelästyi, Katso lisääAhjosta ilmestyvä kultaneito pelästytti katselijat. Lönnrot kommentoi säettä 143: "Oli outoa, kamalaa nähdä ihmiskuvan ilmaantuminen; eikö lie ihmisiä usein kuvailtu" (Lna 121).
Ei pelästy Ilmarinen.

Siitä seppo Ilmarinen
Takoi kullaista kuvoa,
Takoi yön levähtämättä,
Päivän pouahuttamattapouahuttaa : hengähtää, levähtää;
Jalat laati neitoselle, Katso lisääSana laatia tarkoittaa säkeessä tekemistä, muovaamista. Lönnrot kommentoi säkeitä 149−156: "Jalkoihin, käsiin j. n. e. jos olikin aiheitta eli alkua, niin kuitenki tarvitsivat somistelemista, muodostamista. Kuva arvaten valettiin." (Lna 121.)
150. Jalat laati, käet kuvasikuvata : muodostaa, tehdä, laatia,
Eipä jalka nousekana, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 151−158: "Runo ehkä sivuttamalla tahtoo muistuttaa siitäki, kuinka vähävoipa ihminen on luojansa Jumalan suhteen" (Lna 121).
Käänny käet syleilemähän.

Takoi korvat neiollensa,
Eipä korvat kuulekana;
Niin sovitti suun sorean,sorea : sievä, kaunis, suloinen
Suun sorean, sirkutsirkku : reipas, vilkas, virkku, pirteä silmät,
Saanut ei sanoa suuhun,
Eikä silmähän suloasulo : sulokkuus; eloisuus.

Sanoi seppo Ilmarinen:
160. "Oisi tuo sorea neito,
Kun oisi sanallisenasanallinen : puhekykyinen,
Mielellisnämielellinen : järjellinen, kielellisnäkielellinen : puhuva, puhekykyinen."

Saattoi siitä neitosensa
Utuisehenutuinen : hienoinen, pehmeä Katso lisääVrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63); sumeamielinen, onneton, surullinen (4:209; 23:599; 37:30 ym.); hienoisesti höyryinen, vieno (37:168 ym.) (Turunen 1979). uutimehenuudin : vuodetta peittävä verho, joka suojelee hyttysiltä,
Pehmeille pää-aloillepääala : tyyny,
Sulkkuisillesulkkuinen : silkkinen vuotehille.

Siitä seppo Ilmarinen
Lämmitti kylynkyly : sauna; (saunasta lämmitettynä) kylpy utuisenutuinen : hienoisesti höyryinen Katso lisääVrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63); hienoinen (3:325; 15:345, 347; 37:164, 178 ym.); sumeamielinen, onneton, surullinen (4:209; 23:599; 37:30 ym.) (Turunen 1979).,
Laati saunan saipuaisen, Katso lisääSaippua oli vielä 1800-luvun alkupuolella ylellisyystavaraa, jota tuotiin ulkomailta. Lönnrot kommentoi säettä 169: "Saipua kun oli ostossa, niin kaikkia saunoja ei saattanut saipuaisiksi sanoa" (Lna 121).
170. Vastat varpaisetvarpainen : ohuista oksista, varvuista tai vitsoista valmistettu varustivarustaa : laittaa kuntoon,
Vettä kolme korvollistakorvollinen : saavin täysi Katso lisääKorvo on kaksikorvainen puinen vesiastia, saavi (Jussila 2009).,
Jolla peiponen peseikse, Katso lisääSanalla peiponen tarkoitetaan säkeessä Ilmarista. Kalevalassa sitä käytetään hellitellen myös Lemminkäisestä (Turunen 1979).

Pestä, refl. peseikse 'pesee itsensä, peseytyy' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 172 ja 173: "Peiposiksi ja pulmusiksi verrataan vähäonnisia, huolellisia" (Lna 121).
Pulmunen(hellitellen) Ilmarinen Katso lisääKarjalassa pulmuine on pienen lapsen hellittelynimitys, joka esiintyy kielessä useina erilaisina variantteina (NES s.v. pulmunen). puhasteleiksepuhastella, refl. puhasteleikse : puhdistautuu
Noista kullan kuonasista.

Kylpi seppo kyllitellenkyllin, tarpeeksi,
Valelihevalella, refl. valelihe : valeli, huuhteli itsensä vallotellenmielin määrin, halunsa mukaan,
Neien vierehen venähtivenähtää : heittäytyä pitkäkseen
Utuisehen uutimehen,
Teltahantelta : vuodetta hyönteisiltä suojaava kangas, uudin teräksisehen,
180. Rankisehenrankinen : vuodetta ympäröivä, hyttysiltä ja kärpäsiltä suojaava kangas, uudin rautaisehen.

Siinä seppo Ilmarinen
Heti yönä ensimmäisnä
Kyllä peitettä kysyvikysyä : kaivata, tarvita Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tiedustella (3:101 ym.); pyytää (3:258; 25:355, 357 ym.); vaatia (10:331 ym.) (Turunen 1979).,
Vaippojavaippa : makuupeitto, peite Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi (3:464, 465; 23:480; 25:299) (Turunen 1979; Jussila 2009). varustelevi,
Kahet, kolmet karhuntaljat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 185 ja 186: "Runon tavallinen liioitteleminen" (Lna 121).
Viiet, kuuet villavaipat
Maata kera puolisonsa,
Tuon on kultaisen kuvansa.

Se oli kylki kyllä lämmin,
190. Kujoka oli vasten vaippojansa,
Ku oli nuorta neittä vasten,
Vasten kullaista kuvoa,
Se oli kylki kylmimässä, Katso lisääKultaneito on kylmä, eikä se lämmitä samalla tavalla kuin toinen ihminen.

Lönnrot kommentoi säkeitä 193−196: "Samanlainen liika-kuvaus" (Lna 121).

Kylmiä 'kylmettyä'.
Oli hyyksihyy : kuura, jää hyytymässä,

Meren jääksi jäätymässä,
Kiveksi kovoamassakovata : tulla kovemmaksi, kovettua.

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Ei tämä hyvä minulle;
Vienen neien Wäinölähän Katso lisääVäinölä on Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka. Kansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 199 ja 200: "Taisi arvella niinki, että W. loihtumahdillaan voisi siihen hengen panna" (Lna 121).
200. WäinämöiselleVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.) varaksivara : tuki, turva,
Polviseksipolvinen : elinikäinen puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksikainaloinen kana : vaimon metaforinen nimitys."

Viepi neien Wäinölähän;
Sitte sinne tultuansa
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Oi sie vanha Wäinämöinen,
Tuossa on sinulle tyttö,
Neiti kaunis katsannolta,
Eik' ole suuri suun piolta, Katso lisääIlmarinen kehuu kultaneitoa hiljaiseksi. Lönnrot kommentoi säkeitä 209 ja 210: "Isosuiset vaimot, jotka aina rähisivät, arvattavasti silloinki vähäarvoisia" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 101 ja 102 (tässä 209 ja 210): "Ilkastellen; ei ole avosuinen lärppä" (Lönnrot 1862/2005).
210. Kovin leuoilta leveä."

Vaka vanha Wäinämöinen
Katsahti kuvoa tuota, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 212: "Heti kohta älysi, ei oikein tarvinnut katsoakkaan" (Lna 121).
Luopi silmät kullan päälle,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miksi toit minulle tuota,
Tuota kullan kummitustakullan kummitus : kultainen kummajainen, ihmeellisyys?"

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Miksi muuksi, kun hyväksi:
Polviseksi puolisoksi,
220. Kainaloiseksi kanaksi."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Oi on seppo veikkoseni!
Tunge neitosi tulehen,
Tao kaikiksi kaluiksikalu : esine, tavara,
Tahi vie Wenäehelle, Katso lisääKansanrunoissa esiintyvät kaupunkien tai maiden nimet (esim. Saksa, Pietari, Tukholma) saattavat viitata kirjaimellisesti ko. paikkoihin, mutta todennäköisesti niiden avulla on ilmaistu yleisellä tasolla jonkin tavaranvaihdon keskuksen kaukaista sijaintia; olihan esimerkiksi Saksan sijainti meren takana yhteisössä yleisesti tunnettu asia (Lamberg 2021). Mainitessaan Venäjän Väinämöinen toivoo Ilmarisen kuljettavan kultaisen neitonsa mahdollisimman kauas pois Kalevalasta.
Saata Saksahan kuvasi Katso lisääKansanrunoissa esiintyvät kaupunkien tai maiden nimet (esim. Saksa, Tukholma) saattavat viitata kirjaimellisesti ko. paikkoihin, mutta todennäköisesti niiden avulla on ilmaistu yleisellä tasolla jonkin ylellisyystavaran kauppapaikan kaukaista sijaintia. Esimerkiksi Saksan sijainti kaukana meren takana oli yhteisössä yleisesti tunnettu asia. Kansanrunoissa Saksa voi viitata myös saksaa puhuviin kauppamiehiin, joita asui aikoinaan Suomenlahden suurissa kaupungeissa. (Lamberg 2021.)

Karjalan kielessä saksa 'rikas ihminen' (KKS).
Rikkahien riian naia, Katso lisääRiidan säkeessä 'riidellen'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 227 ja 228: "Siellä rikkaat ja suuret vielä sotivatki keskenään hänestä" (Lna 121).
Suurien soansodan : sotien kosia;
Ei sovi minun su'ulle,
230. Ei minullen itselleni
Naista kullaista kosia,
Hopeista huolitellasuostutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: viimeistellä, koristella, korjailla (19:56; 39:92 ym.) (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).."

Siitä kielti Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulhoVäinämöisen nimitys,
Kielti kansan kasvavaisen,
Epäsi yleneväisen
Kullalle kumartamasta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 237 ja 238: "Yleinen kielto" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 127 ja 128 (tässä 237 ja 238): "Antamasta kullan ja hopean houkutella itsensä" (Lönnrot 1862/2005).
Hopealle horjumasta;
Sanovi sanalla tuolla,
240. Lausui tuolla lausehella:
"Elkätte pojat poloiset, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 131−138 (tässä 241−250): "Elkää valitko vaimoa rikkauden tähden, se vaan saattaa kylmäkiskoisuutta" (Lönnrot 1862/2005).
Vasta kasvavat urohoturos : mies, miehinen mies,
Ollette elonkeraisetelonkerainen : omaisuuden kanssa oleva, rikas, varakas Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (SMS).,
Elikkätaikka elottomatkieloton : varaton, ilman omaisuutta oleva,
Sinä ilmoisna ikänä,ikinä, milloinkaan
Kuuna kullan valkeanaikinä, milloinkaan, koskaan
Naista kullaista kosiko,
Hopeista huolitelko!
Kylmän kulta kuumottavikuumottaa : hohtaa lämpöä, lämmittää,
250. Vilunvilu : kylmä, kylmyys huohtavihuohtaa : hohtaa, säteillä hopea."