Kolmaskymmenesviides runo

Kullervo kokee vanhempainsa luona töitä toimitella, mutta kun hänestä ei ollut niihin apua, panee isä hänen veronvienti-matkaan 1–68. Verot vietyänsä tapa'aa paluumatkalla tuntemattoman, marjatieltä eksyneen, sisarensa, jonka houkuttelee ja viettelee 69–188. Jälestä päin ilmi saatua, keitä olivat, juoksee sisar jokeen, Kullervo kiirehtii kotiin, kertoo kauhean sisarensa-turmellus-tapauksen äitille ja arvelee sitte itseki tehdä lopun päivistänsä 189–344. Äiti kieltää hänen surmaamasta itseänsä ja kehoittaa jossa kussa piilossa mielen levottomuuttansa viihdyttämään, samassa läikähtää Kullervon päähän ennen kaikkea muuta käydä Untamo kostamassa 345–372.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Viidesneljättä Runo.

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Sai tuosta elelemähän
Alla varjon vanhempien;
Ei saanut älyämähän,
Miehen mieltä ottamahan,
Kun oli kaltoin kasvateltu,
Tuhmin lasna tuuiteltu
Luona kalton kasvattajan,
10. Tuon on tuhman tuuittajan.

Poika työlle työnteleikse,
Raaolle rakenteleikse,
Kaalasi kalastamahan,
Nuotan suuren souantahan;
Itse tuossa noin sanovi,
Airo käessä arvelevi:
"Veänkö väen mukahan,
Souan tarmoni takoa,
Vai veän asun mukahan,
20. Souan tarpehen takoa?"

Perimies perältä lausui,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jos veät väen mukahan,
Souat tarmosi takoa,
Et vetäne purtta poikki,
Etkä hankoja hajalle."

Kullervo Kalervon poika
Veälti väen mukahan,
Souti tarmonsa takoa,
30. Souti poikki puiset hangat,
Katajaiset kaaret katkoi,
Venon haapaisen hajotti.

Sai Kalervo katsomahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei sinusta soutajaksi,
Souit poikki puiset hangat,

Katajaiset kaaret katkoit,
Koko haapion hajotit;
Mene nuotan tarvontahan,
40. Lienet tarpoja parempi!"

Kullervo Kalervon poika
Meni nuotan tarvontahan,
Itse tuossa tarpoimelta
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tarvonko olan takoa,
Panen miehuuen nojassa,
Vai panen asun mukahan,
Tarvon tarpehen takoa?"

Vetäjä sanansa virkki:
50. "Mi on siitä tarpojasta,
Ku ei tarvo olan takoa,
Pane miehuuen nojassa?"

Kullervo Kalervon poika
Tarpaisi olan takoa,
Pani miehuuen nojassa,
Ve'en velliksi seotti,
Tarpoi nuotan tappuroiksi,
Kalat liivaksi litsotti.

Sai Kalervo katsomahan,
60. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei sinusta tarpojaksi,
Tarvoit nuotan tappuroiksi,
Ruumeniksi pullot rouhit,
Selykset paloin paloitit;
Lähe viemähän vetoja,
Maarahoja maksamahan!
Lienet matkassa parempi,
Taipalella taitavampi."

Kullervo Kalervon poika,
70. Sinisukka äiön lapsi,
Hivus keltainen korea,
Kengän kauto kaunokainen
Läksi viemähän vetoja,
Maajyviä maksamahan.

Vietyä vetoperänsä,
Maajyväset maksettua
Rekehensä reutoaikse,
Kohennaikse korjahansa;
Alkoi kulkea kotihin,
80. Matkata omille maille.

Ajoa järyttelevi,
Matkoansa mittelevi
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Neiti vastahan tulevi,
Hivus kulta hiihtelevi
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla.

Kullervo Kalervon poika
90. Jo tuossa piättelevi,
Alkoi neittä haastatella,
Haastatella, houkutella:
"Nouse neito korjahani,
Taaksi maata taljoilleni!"

Neiti suksilta sanovi,
Hiihtimiltä hiioavi:
"Surma sulle korjahasi,
Tauti taaksi taljoillesi!"

Kullervo Kalervon poika,
100. Sinisukka äiön lapsi
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Virkku juoksi, matka joutui,
Tie vieri, reki rasasi;
Ajoa järyttelevi,
Matkoansa mittelevi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.

Neiti vastahan tulevi,
110. Kautokenkä kaaloavi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla.

Kullervo Kalervon poika
Hevoista piättelevi,

Suutansa sovittelevi,
Sanojansa säätelevi:
"Tule korjahan korea,
Maan valio matkoihini!"

Neiti vastahan sanovi,
120. Kautokenkä kalkuttavi:
"Tuoni sulle korjahasi,
Manalainen matkoihisi!"

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Iski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä,
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni;
Ajavi karettelevi,
130. Matkoansa mittelevi
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla rajoilla.

Neiti vastahan tulevi,
Tinarinta riioavi
Noilla Pohjan kankahilla,
Lapin laajoilla rajoilla.

Kullervo Kalervon poika
Hevoistansa hillitsevi,
Suutansa sovittelevi,
140. Sanojansa säätelevi:
"Käy neito rekoseheni,
Armas alle vilttieni
Syömähän omeniani,
Puremahan päähkeniä!"

Neiti vastahan sanovi,
Tinarinta riuskuttavi:
"Sylen kehno kelkkahasi,
Retkale rekosehesi;
Vilu on olla viltin alla,
150. Kolkko korjassa eleä."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Koppoi neion korjahansa,
Reualti rekosehensa,
Asetteli taljoillensa,
Alle viltin vieretteli.

Neiti tuossa noin sanovi,
Tinarinta riitelevi:
"Päästä pois minua tästä,
160. Laske lasta vallallensa,
Kunnotointa kuulemasta,
Pahalaista palvomasta,
Tahi potkin pohjan puhki,
Levittelen liistehesi,
Korjasi pilastehiksi,
Rämäksi re'en retukan."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Aukaisi rahaisen arkun,
170. Kimahutti kirja-kannen,
Näytteli hopeitansa,
Verkaliuskoja levitti,
Kultasuita sukkasia,
Vöitänsä hopeapäitä.

Verat veivät neien mielen,
Raha muutti morsiamen,
Hopea hukuttelevi,
Kulta kuihauttelevi.

Kullervo Kalervon poika,
180. Sinisukka äiön lapsi
Tuossa neittä mairotteli,
Kuihutteli, kutkutteli,
Käsi orosen ohjaksissa,
Toinen neitosen nisoissa.

Siinä neitosen kisasi,
Tinarinnan riu'utteli
Alla vaipan vaskikirjan,
Päällä taljon taplikkaisen.

Jo antoi Jumala aamun,
190. Toi Jumala toisen päivän,
Niin neiti sanoiksi virkki,
Kysytteli, lausutteli:

"Mist' olet sinä sukuisin
Kusta rohkea rotuisin?
Lienet suurtaki sukua,
Isoa isän aloa."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta,
200. Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä,
Kalervon katala poika,
Tuhma poika tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen;
Vaan sano oma sukusi,
Oma rohkea rotusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa isän aloa."

Neiti varsin vastoavi,
210. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimmäistä,
Kalervon katala tyttö,
Tyhjä tyttö tuiretuinen,
Lapsi kehjo keiretyinen."

"Ennen lasna ollessani
Emon ehtoisen eloilla,
Läksin marjahan metsälle,
220. Alle vaaran vaapukkahan;
Poimin maalta mansikoita,
Alta vaaran vaapukoita,
Poimin päivän, yön lepäsin,
Poimin päivän, poimin toisen,
Päivälläpä kolmannella
En tiennyt kotihin tietä;
Tiehyt metsähän veteli,
Ura saatteli salolle."

"Siinä istuin, jotta itkin,
230. Itkin päivän, jotta toisen,
Päivänäpä kolmantena
Nousin suurelle mäelle,
Korkealle kukkulalle,
Tuossa huusin, hoilaelin,
Salot vastahan saneli,
Kankahat kajahtelivat:
""Elä huua hullu tyttö,
Elä mieletöin melua,
Ei se kuulu kumminkana,
240. Ei kuulu kotihin huuto!""

"Päivän päästä kolmen, neljän,
Viien, kuuen viimeistäki
Kohennihin kuolemahan,
Heitihin katoamahan;
Enkä kuollut kuitenkana,
En mä kalkinen kaonnut."

"Oisin kuollut kurja raukka,
Oisin katkennut katala,
Äsken tuosta toisna vuonna,
250. Kohta kolmanna kesänä,
Oisin heinänä helynnyt,
Kukostellut kukka-päänä,
Maassa marjana hyvänä,
Punaisena puolukkana
Nämät kummat kuulematta,
Haikeat havaitsematta."

Sai toki sanoneheksi,
Kerran kertoelleheksi;
Heti repsahti re'estä,
260. Siitä juoksihe jokehen,
Kosken kuohu'un kovahan,
Palavahan pyörtehesen;
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli,
Löyti turvan Tuonelassa,
Armon aaltojen seassa.

Kullervo Kalervon poika
Pyyhältihe korjastansa,
Alkoi itkeä isosti,
270. Valitella vaikeasti:
"Voi poloinen päiviäni,
Voipa kurja kummiani,

Kun pi'in sisarueni,
Turmelin emoni tuoman!
Voi isoni, voi emoni,
Voi on valta vanhempani,
Minnekä minua loitte,
Kunne kannoitte katalan!
Parempi olisin ollut
280. Syntymättä, kasvamatta,
Ilmahan sikeämättä,
Maalle tälle täytymättä;
Eikä surma suorin tehnyt,
Tauti oikein osannut,
Kun ei tappanut minua,
Kaottanut kaksi-öisnä."

Veitsin länkensä levitti,
Rauoin rahnoi rahkehensa;
Hyppäsi hyvän selälle,
290. Hyvän laukin lautasille,
Ajavi palasen maata,
Pikkaraisen piirrältävi,
Päätyvi ison pihoille,
Oman taaton tanterelle.

Emo päätyvi pihalle:
"Oi emoni kantajani!
Kun oisit emo kuluni
Synnyteltäissä minua
Pannut saunahan savua,
300. Lyönyt saunan salpa päälle,
Tukahuttanut savuhun,
Kaottanut kaksi-öisnä,
Vienyt hurstilla vetehen,
Upotellut uutimella,
Luonut tuutusen tulehen,
Liekun lietehen sysännyt!"

"Oisiko kylä kysynyt:
""Missä tuutunen tuvasta,
Mitä sauna salpa päällä?""
310. Sinä oisit vastannunna:
""Tuutusen tulessa poltin,
Liekun liesi-valkeassa;
Saunassa tein ituja,
Maustelin maltahia.""

Emo ennätti kysyä,
Vanhempansa tutkaella:
"Mi sinulla poikaseni,
Mikä kumma kuulumassa?
On kuin Tuonelta tulisit,
320. Manalalta matkoaisit."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo nyt on kummat kuulununna,
Turmiot tapahtununna,
Kun pi'in oman sisaren,
Turmelin emoni tuoman."

"Tulin viennästä vetojen,
Maarahojen maksannasta,
Päätyi neito vastahani,
330. Mie tuota kisauttelin;
Se oli sisarueni,
Se oman emoni lapsi."

"Se jo surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli
Kosken kuohu'un kovahan,
Palavahan pyörtehesen;
Itse en nyt tieäkänä,
Arvoa, älyäkänä,
Kunne surmani sukean,
340. Kunne kurja kuoletaime:
Suuhun ulvovan sutosen,
Karhun kiljuvan kitahan,
Vainko vatsahan valahan,
Meren hauin hampahisin?"

Emo tuon sanoiksi virkki:
"Ellös menkö poikaseni
Suuhun ulvovan sutosen,
Karhun kiljuvan kitahan,
Eläkä vatsahan valahan,
350. Hauin hirmun hampahisin!
Onpa suurta Suomen nientä,
Sankoa Savon rajoa

Piillä miehen pillojansa,
Hävetä pahoja töitä,
Piillä vuotta viisi, kuusi,
Ynnähän yheksän vuotta,
Kunnes aika armon tuopi,
Vuoet huolen huojentavi."

Kullervo Kalervon poika,
360. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä lähe piilemähän,
En paha pakenemahan;
Lähen surman suun esille,
Kalman kartanon oville,
Suurille sota-sioille,
Miesten tappo-tanterille:
Viel' on Unto oikeana,
Mies katala kaatamatta,
Kostamatta taaton kohlut,
370. Maammon mahlat maksamatta,
Muistamatta muutki vaivat,
Itseni hyvin piännät."