Seitsemäsviidettä Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Kauan soitti kanteletta Katso lisääKantele on alkuaan viisikielinen soitin, jota itämerensuomalaiset ovat käyttäneet jo varhain muun muassa kansanrunojen laulamisen säestämisessä. Kanteleet voidaan jaotella kahteen tyyppiin. Avopohjainen, yhdestä puusta koverrettu kantele lienee varhaisempi. Toista tyyppiä edustaa kahdesta kappaleesta valmistettu kantele, jonka allas on peitetty kannella. Kalevalassa esiintyvät kalanluinen kantele (40:235−240) ja koivusta valmistettu kantele (44:77−230). (Turunen 1979.),
Sekä soitti, jottaettä lauloi,
Jotta ilmankinmuutenkin iloitsi.

Soitto kuului kuun tupihin, Katso lisääKuu tarkoittaa säkeessä kuun haltiaolentoa, kuuta personoituna olentona.

Lönnrot kommentoi säkeitä 5−10: "Kuu ja aurinko eli niiden haltiat; runo tällä tavoin osaavasti laittaa ne Pohjan akan saatavaksi" (Lna 121).
Ilosoitto, laulu Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitin, soittokone, kantele (40:234, 277 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) päivänpäivä : aurinko (tässä personoituna olentona) Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). ikkunoille,
Kuu tuvastahan tulevi,
Astui koivun konkelollekonkelo : puun tai oksan mutka; käyrä tai toista puuta vasten kaatunut puu,
Päivä päätyipäätyä : tulla, saapua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sattua olemaan tai tulemaan (1:273; 30:73, 93; 35:329 ym.); sattua, osua, tehdä sattumalta jotakin (15:285; 17:565); joutua johonkin, kadota (49:199); joutua joksikin (50:47); ruveta, puhjeta (33:89) (Jussila 2009). linnastansalinna : suuri, mahdollisesti korkealle paikalle rakennettu talo,
10. Loiheluoda, refl. loihe : asettui, siirtyi latvahan petäjän
Kanteletta kuulemahan,
Iloailo : soitin, soittokone, kantele Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitto, laulu (41:93 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) imehtimähänimehtiä : ihmetellä, ihailla.

Louhi Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.) Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.),
Pohjan akka harvahammas
Siitä päivän kiinni saapi,
Kuuhuenkuuhut : kuu, kaunis kuu käsin tavoitti,
Kuun on koivun konkelolta,
Päivän latvasta petäjän;
Ne kohta kotihin saattoi,
20. Pimeähän Pohjolahan.

Kätki kuun kumottamastakumottaa : paistaa himmeästi, loistaa
Kirjarintahan kivehen, Katso lisääKirjarinta 'kuviokylkinen, luonnon kuvioittama' (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 22−24: "Samaan paikkaan, jossa sampo ennen oli ollut" (Lna 121).
Lauloilaulaa : esittää loitsuja, loitsia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.); lumota, suostutella laulullaan (12:443−504) (Turunen 1979). päivän paistamasta
Vuorehen teräksisehen,
Itse tuossa noin saneli:
"Ellös täältä ilman pääskö,
Nousko kuu kumottamahan,
Pääskö päivä paistamahan,
Kun en käyne päästämähän, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 29–32: "Tavaroita kätkiessä kätkiän aina piti lausua pidätyssanat, joilla määrättiin millä ehdolla kätketty tavara olisi piilostansa jälleen saatava" (Lna 121).

Kun en käyne 'jos en tule'.
30. Itse tulle noutamahan
Yheksän orihin kanssa,
Yhen tamman kantamalla!"

Kun oli kuun kulettanunna,
Sekä päivän saattanunna
Pohjolan kivimäkehen,
Rautaisehen kalliohon,
Jopa valkean varasti, Katso lisääValkea 'tuli'. Vrt. sana adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille mutta esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 37−40: "Toisin paikoin kyllä muistellaan tuluksistaki; arvattavasti ne runot ovat myöhäisempiä. Tässä runossa tulukset näyttää tuntemattomat olleen." (Lna 121.)
Tulen WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). tuvilta;
Saisaada : saattaa joksikin, saada johonkin tilaan tuvat tulettomaksi,
40. Pirtit valkeattomaksi.

Jo oli yö alin-omainenalinomainen : alituinen, yhtämittainen, jatkuva,
Pitkä pilkkosen pimeä,
Oli yö KalevalassaKalevala : kalevalaisten asuinpaikka, Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten ym. yhteisnimeksi, ja enimmät eepoksen tapahtumista voitiin näin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.),
Noilla Wäinölän tuvilla,
Sekä tuolla taivahassa,
Ukon ilman istumillasäänjumalan luona, taivaassa Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on “ylijumala". (Turunen 1979.).

Tukelatukala on tuletta olla,
Vaiva suuri valkeatta,
Ikävä inehmisieninehminen : ihminen,
50. Ikävä itsen Ukonki.

Tuo Ukko ylijumala,
Itse ilmanilma : taivas suuri luoja,
Alkoi tuota ouostellaoudostella : hämmästellä, kummastella, ihmetellä,
Arvelee, ajattelevi,
Mikä kumma kuun e'essä,
Mikä terhenutu, sumu päivän tiessä,
Kun ei kuu kumotakana,
Eikä päivä paistakana.

Astui pilven äärtä myöten,
60. Taivahan rajoataivaan raja : horisontti myöten
Sukassa sinertävässa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 61 ja 62: "Ukolla semmoiset sukat ja kengät olivat; nyt niitä pimeässä ei liene nähty" (Lna 121).
Kirjavassa kaplukassakaplukka : korollinen kenkä,
Kävi kuuta etsimähän,
Päiveä tapoamahan;
Eipä kuuta löyäkänä,
Päiveä tapoakana.

Tulta iski ilman Ukko,
Valahuttivalahuttaa : leimahduttaa, väläyttää valkeata
Miekalla tuliterällä,
70. Säilälläsäilä : miekka, miekan terä säkenevälläsäkenevä : kipinöivä, säkenöivä;
Iski tulta kyntehensä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 71: "Ehkä niitä ilmakiviä, joita ukon kiviksi tavallisesti sanotaan, luultiin ukon kynsiksi" (Lna 121).
Järskyttijärskyttää : jyräyttää, pamauttaa, täräyttää jäsenehensä
Ylähällä taivosessa,
Tähtitarhojentähtitarha : tähtitaivas Katso lisääSanalla tarha karjalan kielessä erilaisia merkityksiä, muun muassa 'piiri, kehä' (KKS). tasallakorkeudella, tasolla.

Saipa tulta iskemällä,
Kätkevi tulikipunan
Kultaisehen kukkarohon,
Hopeisehen kehä'änkehä : hehkuva hiillos, joka on peitetty tuhkalla sammumisen estämiseksi,
Antoi neien tuuitella, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 79: "Isommaksi kasvatella, sillä tuuvittamisella usein ymmärretään kasvattamista" (Lna 121).
80. Ilman immenilman impi : taivaan haltiaolento vaapotellakiikutella, heilutella, tuuditella
Kuun uuen kuvoamaksikuvaama : malli,
Uuen auringon aluksialku : synty; siemen, rakennusaines.

Neiti pitkän pilven päällä,
Impineito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi). ilman partahallaparras : reuna, syrjä, ääri
Tuota tulta tuuitteli,
Valkeaista vaapotteli
Kultaisessa kätkyessäkätkyt : kaarevajalaksinen tai kannattimien varassa riippuva pienen lapsen vuode,
Hihnoissa hopeisissa.

Hopeiset orretorsi : pirtin vaakasuora kannatuspuu, jonka päällä tai varassa säilytetään erilaisia asioita notkui,
90. Kätkyt kultainen kulisikulista : helistä,
Pilvet liikkui, taivot naukuinaukua : äännellä kimeästi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: naukua, maukua (39:107); pyytää valittaen (23:146) (Jussila 2009).,
Taivon kannet kallistihekallistaa, refl. kallistihe : kallistuivat, menivät kallelleen
Tulta tuuiteltaessa,
Valkeaista vaapottaissa.

Impi tulta tuuitteli,
Vaapotteli valkeaista,
Tulta sormilla somittisomittaa : sovittaa, laitella, hoitaa,
Käsin vaali valkeaista,
Tuli tuhmaltatuhma : tyhmä, osaamaton, taitamaton putosi,
100. Valkea varattomaltavaraton : varomaton,
Kätösiltä käänteliän,
Sormilta somitteliänsomittelija : sovittelija, laittelija, hoitelija.

Taivas reikihin repesi,
Ilma kaikki ikkunoihinikkuna : (kuvaannollisesti) reikä;
Kirposi tulikipuna,
Suikahtisuikahtaa : sujahtaa, lennähtää, vilahtaa puna soronenpunasoronen : kipinä,
Läpi läikkyiläikkyä : valahtaa välkehtien, hohtaen taivosista,
Puhkiläpi pilvistä pirisipiristä : varista, singota,
Läpi taivahan yheksän,
110. Halki kuuen kirjokannenkirjokansi : taivaankansi, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua (Turunen 1979)..

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Veli seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Kalevalan pääsankareita, seppä, sammon ja taivaankannen takoja sekä Pohjolan neidon kosija. Ilmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).!
Lähtekämme katsomahan,
Saakammesaada : mennä opastumahanopastua : oppia, saada tietoa,
Mikä tuo tuli tulonen,
Outo valkea valahti

Yläisistä taivosista
Alaisihin maa-emihinmaaemä : maa, maankamara, maaperä:
Jos olisi kuun kehänenkehrä, kiekko, ympärys,
120. Elitai päivän pyöryläinenkehrä."

Läksivät urostauros : mies, miehinen mies kaksi,
Astuivat, ajattelivat,
Miten tuonne tullaksensa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 123 ja 124: "Oli vaikeata osata pimeässä" (Lna 121).
Ja kutenmiten osataksensa
Tulen siirtymä-sioillesiirtymäsija : siirtymispaikka,
Valkean valanto-maillevalantomaa : putoamispaikka.

Joki joutuvijoutua : päätyä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: edetä, edistyä (8:215; 10:176 ym.) (Turunen 1979). etehen,
Melkeänmelkeä : melkoinen, isonlainen meren tapainen;
Siinä vanha Wäinämöinen
130. Alkoi veisteä venettä,
Alla korven kolkutella,
Toinen seppo Ilmarinen
Laati kuusesta meloja,
Petäjästä järkäleitäjärkäle : pyöreä puupölkky, jonka päälle vene kiskotaan rannalla.

Saisaada : tulla jonkinlaiseksi venonen valmihiksi
Hankoinensahanka : veneen laidan tappi, johon airo tukeutuu, airoinensa;
Niin veivät venon vesille,
Soutelevat, joutelevatjoudella : tehdä jotakin hitaasti, aikaillen
Ympäri Nevan jokea, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 139: "Arvattavasti ei nykyinen Nevajoki, vaan toinen sillä nimellä ennen tuttu joki" (Lna 121).
140. Nevan nientä kiertelevät.

Ilmatarluonnotar Katso lisääIlmatar esiintyy Luomisrunossa Väinämöisen äitinä (1:110−344) ja Tulen synnyssä luonnottarena, luonnon tyttärenä (tässä).

Ilma-sanalla tarkoitetaan kansanuskomusten yhteydessä 'taivasta'. Kalevalassa ilman haltiaolentoihin kuuluvat Ukon ohella ilman tyttö (1:111) tai ilman impi (1:162) eli Ilmatar (1:110−280, 344 ym.). Ilman haltiaolennot asustivat taivaassa eli ilman pitkillä pihoilla (1:115, 121). (Turunen 1979: 65.) ihana impi,
Vanhin luonnon tyttäristä,
Tuopa vastahan tulevi
Puhutellen, lausutellen:
"Mitä miehiä olette,
Kuinka teitä kutsutahan?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Merimiehiä olemme, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 139: "Ei huolinut sanoa, mitä muuten olivat; nyt parhaallaan olivat merimiehiä" (Lna 121).
Minä vanha Wäinämöinen,
150. Toinen seppo Ilmarinen;
Vaan sano oma sukusi,
Kuin sinua kutsutahan?"

Vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Minä olen vanhin vaimoksia,
Vanhin ilman impilöitä,
Ensinjärjestyksessä ensimmäinen emääiti itselöitäitselö : itsenäinen olento, henkilö,
"Joll' on vihkihääasu, morsiuspuku viien vaimon,
Muotoulkonäkö, piirteet Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvot, kasvonpiirteet (21:202; 24:283 ym.); väri (45:29). Sana esiintyy Kalevalassa myös monikkomuotoisena, jolloin sillä tarkoitetaan olemusta, piirteitä (11:78, 184; 15:380). (Turunen 1979.) kuuen morsiamen;
Minne te menette miehet,
160. Kunneminne läksitte urohot?"

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse virkki, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Tukehtui tulonen meiltä,
Vaipuivaipua : sammua meiltä valkeainen,
Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). on tuletta oltu,
Pimeissä piileskelty;
Nyt on meillä mielessämme
Mennä tulta tietämähäntietää : osata, tuntea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: osata loitsulukuja (3:29; 9:27 ym.) (Turunen 1979).,
Jok' on tullut taivahasta,
170. Päältä pilvien puonnut."

Vaimo tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Tuli on tuima tie'ettävä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 173 ja 174: "On vaarallinen lähestyä" (Lna 121).
Valkeainen vaaittavavaatia : pakottaa tekemään jotakin Katso lisääVrt. sanan muut merkityksen Kalevalassa: pyytää, anoa (49:90); haluta, tahtoa (30:188); olla tarpeen, tarvita (23:89) (Jussila 2009).;
Jo teki tuli tekosettekonen : paha työ, tihutyö, vahingonteko,
Valkea vahingot laatilaatia : tehdä, laittaa, aiheuttaa:
Tuikahti tulikipuna,
Putosi puna keränenpunakeränen : kipinä
Luojan luomilta tiloiltatila : paikka, asema, sija Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ala laajuuden, määrän kannalta (29:125); maatila, asuintalo (22:76; 34:245); vointi, kunto, olotila (9:131). Lisäksi Suomen suuret tilat 'Suomen laajat alueet'. (Jussila 2009.),
180. Ukon ilman iskemiltä
Läpi taivahan tasaisentasainen : sileä,
Halki tuon ihalanihala : ihana, ihmeellinen ilman,
Puhki reppänänreppänä : talon katossa tai seinässä sijaitseva savuaukko retuisenretuinen : rikkinäinen; likainen, nokinen,
Kautta kuivan kurkihirrenkurkihirsi : sisäkaton eli laipion kannatinhirsi; vesikaton harjahirsi
TuurinTuuri : jumala Katso lisääTuuri on Kalevalassa jumalannimi (myös 15:427). Se on äänteellinen mukaelma skandinaavien ukkosenjumalan nimestä Thor. (Turunen 1979.) uutehen tupahan,
PalvoisenPalvoinen : jumalolento Katso lisääNimen on arveltu syntyneen palvoa-verbin pohjalta (Turunen 1979). laettomahanlaeton : lakea vailla oleva eli valtavan suuri tupa, talo."

"Sitte sinne tultuansa
Tuurin uutehen tupahan
Panihepanna, refl. panihe : rupesi, ryhtyi pahoille töille,
190. Löihelyödä, refl. löihe : rupesi, ryhtyi töille törkeille,
Rikkoi rinnat tyttäriltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 191−194: "Poltti ja turmeli ihmisiä jotka olivat saapuvilla tuvassa" (Lna 121).
Neitosilta nännit näppinäppiä : tarttua, sormeilla, nipistellä,

Turmeli pojalta polvet,
Isännältä parran poltti."

"Äiti lastansa imetti
Kätkyessä vaivaisessa,
Tuohon tultua tulonen
Jo teki pahinta työtä,
Poltti lapsen kätkyestä,
200. Poltti paarmahatpaarmas : povi, rinta emolta;
Se lapsi meni ManalleMana : Manala, tuonpuoleinen maailma Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.),
Tokitodellakin, tosiaan poika TuonelahanTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979; Siikala 2012: 173.),
Ku oli luotu kuolemahan, Katso lisääKu 'joka'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 203 ja 204: "Suomalaiset ajattelivat itsekullakin ihmisellä luodun osansa olevan ja siitä ei pääsevän erille; syrjäisistä pahoista kyllä tiedoilla päästään" (Lna 121).
Katsottu katoamahan
Tuskissa tulen punaisen,
Vaikeissavaikea : kipu, tuska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: raskas, vaivalloinen (1:138; 39:43; 49:68) (Jussila 2009). valkeaisen."

"Niin emo enemmän tiesi,
Ei emo Manalle mennyt,
Se tunsituntea : osata, taitaa tulen manata,
210. Valkeaisen vaivutellaloitsia, kesyttää, lumota Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: nukutella, väsytellä (15:222); olla sukupuoliyhteydessä tai sekaantua eläimiin (12:492; 29:240) (Jussila 2009).
Läpi pienen neulan silmän Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 211−214: "Mahtavat tietäjät panivat pahan mitä ahtaimpia paikkoja pakenemaan mahtinsa näytteeksi" (Lna 121).
Halki kirvehen hamaranhamara : teränvastainen puoli,
Puhki kuuman tuurantuura : raudasta valmistettu työkalu, jolla särjetään jäätä; keihäs putkenputki : teräaseen putkimainen osa, johon varsi tai kahva kiinnitetään,
Pitkin pellon pientaretta."

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse ennätti kysyä:
"Kunne tulet tuosta läksi,
Kunne kiiähtikiidähtää : lennähtää kipunat
Tuurin pellon pientarelta,
220. Metsällenkö vai merelle?"

Vaimo vastaten sanovi,
Itse virkki, noin nimesi:
"Tuli tuosta mennessänsä,
Valkeainen vierressänsävierrä : kulkea Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).
Ensin poltti paljo maita, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 225 ja 226: "Runot muissaki paikoissa kertovat isosta mahdottomasta palovuodesta" (Lna 121).
Paljo maita, paljo soita,
Viimein vierähti vetehen,
Aaltoihin Aluen järvenAluen järvi : paikannimi, joka esiintyy Tulen synnyn itäsuomalaisissa ja itäkarjalaisissa toisinnoissa,
Se oli syttyä tulehen,
230. Säkehinä säihkyellä."

"Kolmasti kesäisnä yönä,
Yheksästi syksy-yönä
Kuohui kuusien tasalle,
Ärjyi päälle äyrähien
Tuon tuiman tulen käsissä,
Varinvari : kuuma valkean väessävallassa, käsissä."

"Kuohui kuiville kalansa,
Arinoillearina : järven kuiva pohja ahvenensa;
Kalat tuossa katselevat,
240. Ahvenet ajattelevat,
Miten olla, kuin eleä;
Ahven itki aittojansa,
Kalat kartanoisiansa,
Kiiskipienikokoinen, täplikäs ja suolattomassa vedessä elävä ahvenkala linnoa kivistä."

"Läksi ahven kyrmy-niska, Katso lisääSana kyrmyniska 'kaarevaniskainen' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 245−250: "Kalat tiesivät tulen syynä olevan veden kiehumiseen ja oikein pitivät neuvoa, miten saada se pois" (Lna 121).
Tavoitti tuli soroistatulisoroinen : tulenkipinä,
Eipä ahven saanutkana;
Niin meni sinerväsinertävä siika,
Se nieli tuli soroisen,
250. Vajottelivajotella : syödä vaivalloisesti, upottaa kurkkuunsa Katso lisääKarjalan kielessä vajottoa 'vajottaa, upottaa; syödä tai juoda vaivalloisesti' (KKS). valkeaisen."

"Jo vettyi Aluen järvi,
Pääsi päältä äyrästensä
Siallensa entiselle
Yhtenä kesäisnä yönä."

"Oli aikoa vähäisen,
Tuli tuska nieliälle,
Vaikea vajottajallevajottaja : nielijä, kurkkuunsa upottaja,
Pakkopakotus, tuska, kipu paljo syönehelle."

"Uiskenteli, kuiskentelikuiskennella : valitella hiljaa,
260. Uipi päivän, uipi toisen
Siikasaarien sivujasivu : reuna, laita,
Lohiluotojen lomialoma : väli, rako,
Tuhannen nenätsekärkeä pitkin, kärjen mukaisesti Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse. niemen,
Sa'an saaren kainalotsevieritse, läheltä Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.;
Joka niemi neuvon pistipistää : antaa, tarjota,
Joka saari saisaada : toimittaa, saattaa, tuoda, viedä sanoman:
""Ei ole vienossavieno : tyyni Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hento, heikko (17:369, 371; 20:77 ym.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). ve'essä,
Aluessaalut : paikka, sija, ala ankehessa

Kalan kurjan nieliätä,
270. Katalan kaottajata
Näissä tuskissa tulosen,
Vaivannoissa valkeaisen.""

"Niin kuuli kuleavaalea kuujakala, järvilohi,
Nieli tuon sinervän siian;
Oli aikoa vähäisen,
Tuli tuska nieliälle,
Vaikea vajottajalle,
Pakko paljo syönehelle."

"Uiskenteli, kuiskenteli,
280. Uipi päivän, uipi toisen
Lohiluotojen lomia,
Kalahauin kartanoita,
Tuhannen nenitse niemen,
Sa'an saaren kainaloitse;
Joka niemi neuvon pisti,
Joka saari sai sanoman:
""Ei ole vienossa ve'essä,
Aluessa ankehessa
Kalan kurjan appajataappaja : ahneesti syövä tai juova Katso lisääKarjalan kielessä verbi appoa 'appaa, hotkia, mättää suuhunsa (varsinkin marjoja)' (KKS). Myös suomen murteista tunnetaan merkitys 'syödä (ahneesti), ahmia, hotkia' (SMS).,
290. Katalan kaottajata
Tuskissa tulen palavan,
Vaivannoissavaivanto : vaiva, tuska, ikävä olo valkeaisen.""

"Niin tuli haleavaalea, haalea hauki,
Nieli tuon kulean kuujan;
Oli aikoa vähäisen,
Tuli tuska nieliälle,
Vaikea vajottajalle,
Pakko paljo syönehelle."

"Uiskenteli, kuiskenteli,
300. Uipi päivän, uipi toisen
Lokkiluotojen lomitse, Katso lisääLomitse 'välitse, välistä'. Kalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.

Lönnrot kommentoi säkeitä 301 ja 302: "Hauki ei odottanutkaan toisten kalain häntä nielevän; sentähden kulki lokkien paikoille" (Lna 121).
Kajavankajava : lokki kivikaritsekivisen karin kautta Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.,
Tuhannen nenätse niemen,
Sa'an saaren kainalotse;
Joka niemi neuvon pisti,
Joka saari sai sanoman:
""Ei ole vienossa ve'essä,
Aluessa ankehessa
Kalan kurjan nieliätä,
310. Katalan kaottajata
Tuskissa tulen palavan,
Vaivannoissa valkeaisen.""

Vaka vanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen,
Nuotan niinisen kutovi, Katso lisääSana niininen 'lehmuksen kuorikuidusta valmistettu' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 315 ja 316: "Paremman aineen puutteessa taisivat vanhaan aikaan niinestäki ja katajan kuorista verkkoja kutoa" (Lna 121).
Katajaisenkatajainen : katajasta valmistettu kaikuttavikaikuttaa : kutoa vikkelästi, nopeasti, ääntä aiheuttaen,
Sen painoi paju-vesillä, Katso lisääPajuvesi on värjäysaine, jota saadaan pajunkuoria keittämällä (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 317 ja 318: "Nuotat ja verkot painetaan vieläki parkkivedessä liimalla seotettuna, jolla tavoin tulevat kestävämmiksi, eivätkä kalatkaan niitä sitte kaikoa" (Lna 121).
Raian kuorilla rakentirakentaa : käsitellä jollakin, laittaa kuntoon.

Vaka vanha Wäinämöinen
320. Työnti naiset nuottaselle Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 320: "Naiset ennen vanhaan, kuin vieläki monin paikoin, toimittelivat kaikenlaisia ulkotöitäki" (Lna 121).;
Läksi naiset nuottaselle,
Sisarekset silpomahansilpoa : tempoa, vedellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: leikellä, paloitella (27:179) (Jussila 2009).,
Soutelevat, luitelevatluidella : liikkua levyesti, liu'utella
Niemi nientä, saari saarta
Lohiluotojen lomatse,
Siikasaarien sivutsereunoja, rantoja pitkin Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.
Ruskeahan ruoikkohon, Katso lisääSana ruoikko tarkoittaa ruokoa kasvavaa paikkaa (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 327 ja 328: "Pidättyivät ruokorantoihin; eivät tohtineet ulommaksi lähteä" (Lna 121).
Kaunihisen kaislikkohon.

Pyritähänpyrkiä : ponnistella, yrittää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: yrittää päästä johonkin, pyrkiä (23:239) (Jussila 2009)., pyyetähän,
330. Ve'etähän, vellotahanvelloa : sekoittaa, hämmentää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: penkoa, kaivaa (9:154) (Jussila 2009).,
Nurin nuotta potketahan, Katso lisääPotkea 'heittää, laskea veteen' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 331 ja 332: "Naisten töiden häväistykseksi sanottu" (Lna 121).
Väärin veetähän apaja,
Ei saa'a sitä kaloa,
Kutajota kilvoinkilpaa pyyetähän.

Veljekset vesille läksi,
Miehet nuotalle menevät;
Pohetahanpohtaa : heittää, viskata veteen, potketahan,
Ve'etähän, vennotahanvennota : vetää vaivalloisesti
Lahen suita, luo'on päitä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 339 ja 340: "Olivat ulompana rannasta" (Lna 121).
340. Kalevan kivikaria,
Ei saa'a kaloa tuota
Mitä tarkoinjuuri, täsmälleen ottaen tarvittihin,
Tullut ei halea hauki
Vienoilta lahen vesiltä,
Eikä suurelta selältäselkä : avoin meri;
Kalat pienet, verkot harvat.

Jo tuossa kalat valitti,
Hauki hauille sanovi,
Kysyi siika säynähältä, Katso lisääSäynäs on säyne, suurehko särkikala.

Lönnrot kommentoi säkeitä 349 ja 350: "Runo arvelee, jo kalainki kummastelleen koko nuotan vetoa, ja laskee eli kääntää arvelunsa kalain sanoiksi" (Lna 121).
350. Lohi toiselta lohelta:
"Joko kuoli kuulutkuulu : laajalti tunnettu, maineikas miehet,
Katosi Kalevan poiatKalevan poika : kansanrunoissa useiden eeppisten hahmojen määrite Katso lisääKalevan pojat mainitaan jo Mikael Agricolan pakanallisia jumalia koskevassa luettelossa, jossa nimitys muun varhaisemman kirjallisuuden tavoin tarkoittaa jättiläistä, väkimiestä. Nähtävästi sana on alkuaan ollut appellatiivi mutta muuttunut tarinoissa erisnimeksi. Myös virolaisten Kalevipoeg on vanhojen tarinoiden mukaan jättiläinen, voimamies; sielläkin nimitys on kehittynyt henkilönnimeksi. (Turunen 1979.)

Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.),
Liina-nuotanliinanuotta : pellavasta valmistettu nuotta nuikuttujatnuikuttaja : nopea verkon tai nuotan kutoja, pujottaja,
Lanka-paulanlankapaula : langoista kudottu ja pauloihin yhdistetty pyydys, so. nuotta laaittajatlaadittaja : laatija, tekijä,
Suuren tarpoimentarvoin : pitkä seiväs, jolla kalat säikytettiin pyydykseen Katso lisääTarvoin oli aikaisemmin sekä nuotalla että verkolla kalastettaessa tärkeä työväline. Tarvointa liikuteltiin vedessä, jolloin kalat pakenivat ja uivat pyydykseen. Itämerensuomalaiset käyttivät tavallisesti tarvointa, jonka kiekko oli sisältä ontto, sillä se ajoi kaloja kovan äänensä ansiosta tehokkaasti verkkoon tai nuottaan. (Turunen 1979.) talujattaluja : käyttäjä,
Pitkän varrenpitkä varsi : tarvoin vaikuttajatvaikuttaja : liikuttaja?"

Kuuli vanha Wäinämöinen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei ole kuollehet urohot,
360. Kaatunut Kalevan kansa;
Yksi kuoli, kaksi syntyi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 361−364: "Tällä W. osottaa yleisesti aikain ei huononevan, kuin typerämieliset aina valittavat, vaan paranevan polvi polvelta" (Lna 121).
Joill' on tarpoimet paremmat,
Varret vaaksoavaaksa : pituusmitta, peukalon ja etusormen väli kämmenen ollessa levitettynä Katso lisääVaaksa on pituudeltaan noin 20−25 cm. pitemmät,
Nuotat kahta kauheammat."