Kahdeksas runo

Matkallansa näkee Wäinämöinen ihanasti puetun Pohjan neiden ja pyytää häntä puolisoksensa 1-50. Neiti viimein lupa'aa suostua Wäinämöiseen, jos veistäisi kehrävarren palasista veneen ja saattaisi sen vesille ilman millään tavalla siihen koskematta 51-132. Wäinämöinen rupeaa veistämään, lyöpi kirveellä ison haavan polveensa, eikä saa veren juoksua tukkiutumaan 133-204. Lähtee verentukinnan tietäjää etsimään ja löytää ukon, joka uhka'aa veren sulkea 205-282.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kahdeksas Runo.

Tuo oli kaunis Pohjan neitiPohjolan nuori nainen,
Maan kuulu, ve'en valio,
Istui ilman vempelelläilman vemmel : sateenkaari,
Taivon kaarellataivaankaari : sateenkaari Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: taivaan kupumainen kansi tai holvikaari (3:245) (Jussila 2009). kajotti,
Pukehissa puhtaissa,
Valkeissa vaattehissa;
Kultakangasta kutovi,
Hopeista huolittavihuolittaa : viimeistellä, koristella
Kultaisesta sukkulastasukkula : kudontaväline,
10. Pirrallapirta : kangaspuiden osa, kaide hopeisella.

Suihki sukkula piossapio : koura, kämmen,
Käämisukkulassa pyörivä puola käessä kääperöitsikääperöitä : pyöriä kepeästi ympäri,
Niietniisi : kangaspuun määrämittainen lankasilmukka, joka nostaa ja laskee loimilankoja vaskisetvaskinen : vaskesta eli kuparista valmistettu vatisivatista : natista, nitistä,
Hopeinen pirta piukkipiukkia : paukahdella; helähdellä
Neien kangasta kutoissa,
Hopeista huolittaissa.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinä : leveä, syvä, tyynesti virtaava joki (Turunen 1979).

Väinämöiseen liittyviä jumala-käsityksiä: hämäläisten jumala (Mikael Agricolan jumalluettelo), suomalainen Orfeus (Porthan), loitsija, ilman, veden ja tuulen jumala, kanteleen luoja (Ganander), veden jumala (Setälä, Krohn).

Väinämöinen historiallisena sankarina (Lönnrot, Gottlund, Ahlqvist, K. Krohn). Väinämöinen myyttisenä tietäjä-samaanina, laulajana ja loitsijana (Haavio). (Turunen 1979: 395−397.)

Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alunperin suomalaisia heimoja. Ks. lisää Väinämöisestä: Siikala 1999, 2012.

Ajoa karittelevikaritella : ajaa keveästi niin että kuuluu rahiseva ääni
Pimeästä PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
20. Summastasumma : pimeä, synkkä, sumea; Sariolan epiteetti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tumma, musta (8:270) (Turunen 1979). SariolastaSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi;
Ajoi matkoa palasenpalanen : kappale matkaa,
Pikkaraisen piirrättelipiirrätellä : ajella nopeasti, lasketella Katso lisääKarjalan kielessä piirrätteä 'kiitää, rientää, kiirehtää, viilettää; kirjoituttaa' (KKS).,
Kuuli sukkulan surinan
Ylähältä päänsä päältä.

Tuossa päätänsä kohotti,
Katsahtavi taivahalle,
Kaari on kaunis taivahalla,
Neiti kaaren kannikalla,
Kultakangasta kutovi,
30. Hopeista helkyttävi.

Vaka vanha Wäinämöinen
Heti seisatti hevoisen,
Tuossa tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui, noin nimesi:
"Tule neiti korjahanikorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki,
Laskeitelaskea, refl. laskeite : laskeudu, asetu rekoseheni!"

Neiti tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui ja kysyvi:

"Miksi neittä korjahasi,
40. Tyttöä rekosehesi?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuop' on tuohon vastaeli:
"Siksi neittä korjahani,
Tyttöä rekoseheni:
Mesileivänmesileipä : makea leipä tai kakku Katso lisääHunajaleipä, hunajakakku; vrt. sokerileipä (kauruska). Karjalassa nimitystä on käytetty pitkään siirapilla maustetusta leivästä sekä sokerileivästä(kauruska), jota kaupunkien ja kirkonkylien kauppiaat antoivat ennen kaupanpäälliseksi. Kalevalaisen sanonnan taustalla ovat kuitenkin todennäköisesti vanhemmat mesileipä- ja mesiruokatavat. Ortodoksisen kirkon piirissä vainajien muistojuhlissa käytettiin venäläisten ja karjalaisten tuntemaa hunajaruokaa, joka valmistettiin ryyneistä, keitettiin hunajassa ja höystettiin myöhempinä aikoina rusinoilla. (Turunen 1979: 207.) leipojaksi,
Oluen Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) osoajaksiosaaja : valmistuksen taitaja,
Joka lautsanlautsa : seinään kiinnitetty penkki, lautapenkki, lavitsa laulajaksi,
Ikkunan iloitsiaksi
Noilla WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). tiloilla,
50. KalevalanKalevala : kalevalaisten asuinpaikka, Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten yms. yhteisnimeksi, ja enimmät eepoksen tapahtumista voitiin näin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.) kartanoilla."

Neiti tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui ja pakisi:
"Kun kävin matara-maallamataramaa : paikka, jossa neidot keräsivät juuria Katso lisääMataramaa oli neitojen käyntipaikka, josta he keräsivät väriaineena käytettyjä matara-kasvien (Galium boreale) juuria. Kyseinen kasvi on tunnettu tässä tarkoituksessa Siperiasta Skandinaviaan ulottuvalla alueella. (Turunen 1979.),
Keikuin kelta-kankahallakeltakangas : keltaisia kukkia kasvava metsämaa
Eilen ilta-myöhäsellä,
Aletessa aurinkoisen,
Lintu laulehi lehossa,
Kyntörastasrastas, joka ilmaantuu tuoreelle kynnökselle raksutteli,
Lauleli tytärten mielen
60. Ja lauloi miniän mielen."

"Mie tuota sanelemahan,
Linnulta kyselemähän:
Oi sie kyntörastahainen,
Laula korvin kuullakseni,
Kumman on parempi olla,
Kumman olla kuulusampi:
Tyttärenkö taattolassataattola : isän koti
Vai miniän miehelässämiehelä : aviomiehen koti?"

"Tiainenpa tieon antoi,
70. Kyntörastas raksahutti:
'Valkea kesäinen päivä,
Neiti-valtaneitivalta : naimattoman naisen asema; neitinä eläminen Katso lisääNeitinä eläminen asetetaan häärunoissa vastakohdaksi aviomiehen kodissa asumiselle. Synnyinkodissa vietetty aika oli onnellisuuden ja huolettomuuden aikaa nuoren naisen elämässä. (Turunen 1979.) valkeampi,
Vilukylmä, kolea on rauta pakkasessa,
Vilumpi miniä-valtaminiävalta : miniänä oleminen; miniän asema,
Niin on neiti taattolassa,
Kuin marja hyvällä maalla,
Niin miniä miehelässä,
Kuin on koira kahlehissa,
Harvoin saapi orjaomaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (tässä), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
lemmen,

80. Ei miniä milloinkana.'"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tyhjiä tiaisen virret,
Rastahaisen raksutuksetraksutus : linnun laulu;
Lapsi on tytär kotona,
Vasta on neiti naituansa;
Tule neiti korjahani,
Laskeite rekoseheni,
En ole mitätöin miesi,
90. Urosmies, miehinen mies muita untelompiuntelo : uninen, veltto!"

Neiti taitenviisaasti, osaavasti, taitoa osoittaen vastaeli,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sitte sun mieheksi sanoisin,
Urohoksi arveleisin,
Jospa jouhen halkaiseisit
Veitsellä kärettömällä,
Munan solmuhun vetäisit
Solmun tuntumattomaksituntumaton : jokin, jota ei voi tuntea."

Vaka vanha Wäinämöinen
100. Jouhen halki halkaisevi
Veitsellä kärettömällä,
Aivan tutkaimettomallatutkaimeton : kärjetön,
Munan solmuhun vetävi
Solmun tuntumattomaksi;
Käski neittä korjahansa,
Tyttöä rekosehensa.

Neiti taiten vastaeli:
"Ehkäpä tulen sinulle,
Kun kiskot kivestä tuohta,
110. Säret jäästä aiaksiaaidas : kaltevassa tai vaakasuorassa asennossa oleva aitapuu
Ilman palan pakkumattapakkua : irrota, lohjeta,
Pilkkehenpilke : lastu, sälö pirahtamattapirahtaa : singahtaa."

Vaka vanha Wäinämöinen
Ei tuosta kovin hätäile,
Kiskoipa kivestä tuohta,
Särki jäästä aiaksia

Ilman palan pakkumatta,
Pilkkehen pirahtamatta;
Kutsui neittä korjahansa,
120. Tyttöä rekosehensa.

Neiti taiten vastoavi,
Sanovi sanalla tuolla:
"Sillenpä minä menisin,
Kenp' on veistäisi venosen
Kehrävartenikehrävarsi : värttinän varsiosa muruista,
Kalpimenikalvin : puuväline, joka oli muodoltaan miekkamainen ja jota käytettiin pellavan muokkaamiseen kappaleista,
Työntäisi venon vesille,
Uuen laivan lainehille
Ilman polven polkematta,
130. Ilman kouran koskematta,
Käsivarren kääntämättä,
Olkapään ojentamatta."

Siitä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Liene ei maassa, maailmassa,
Koko ilman kannen alla
Mointamoinen : vertainen; sellainen laivan laatiata,
Vertoanivertaistani, arvoistani veistäjätä."

Otti värttinänvärttinä : hyrrämäinen kehruuväline Katso lisääLankaa valmistettiin aikoinaan kehräämällä esimerkiksi villasta, hampusta ja pellavasta. Kehrääminen oli työlästä, ja ainesten valmistelu vei aikaa ja vaati taitoa. Apuna kehruussa käytettiin erilaisia välineitä, värttinää ja myöhemmin myös rukkia. Värttinäksi kutsutaan kehrävartta, hieman kynää suurempaa puikkoa, jonka ympärille lanka kehrätessä kiertyi. Kehrääminen oli aikoinaan yksi naisen tärkeimmistä askareista. Kalevalassa kuuluisin kehrääjä on Päivätär (4:142; 24:82 ym.). (Turunen 1979: 114, 115, 399.) muruja,
140. Kehrävarren kiertimiä,
Läksi veistohon venosen,
Satalauansatalauta : satalautainen, sadasta laudasta valmistettu laittelohon
Vuorelle teräksiselle,
Rautaiselle kalliolle.

Veikatenkilpaa, uhmamielin venettä veisti,
Purtta puista uhkaellen;
Veisti päivän, veisti toisen,
Veisti kohta kolmannenki,
Ei kirves kivehen koske,
150. Kasakirveen terän kulma ei kalka kalliohon.

Niin päivällä kolmannella
Hiisimytologinen paikka t. olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) ponttaponsi : työkalun varren päässä oleva paksumpi kohta pyörähytti,
Lempopaholainen, piru Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä; nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Nimellä on yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti vanhojen henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)
tempasi tereä,

Paha vartta vaapahuttivaapahuttaa : heilauttaa, luiskauttaa,
Kävipä kivehen kirves,
Kasa kalkkoi kalliohon,
Kirves kilpistyi kivestä,
Terä liuskahti liha'an,
Polvehen pojan pätösen,
160. Varpahasen Wäinämöisen,
Sen Lempo lihoille liitti,
Hiisi suonille sovitti,
Veri pääsi vuotamahan,
Hurmehurme : veri Katso lisääHurme on ilmeisesti johdos sanasta hurma 'tenho, huuma, ihastus, kiihko; ajatuskyky, taju'. Kansanuskomuksissa veri oli sielun ja hengen voimien tyyssija. (SSA1 s.v. hurma, hurme.) huppelehtamahanhuppelehtaa : vuotaa valtoimenaan.

Vaka vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinentietäjä iänikuinen : Väinämöisen epiteetti
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
Noin on lausui ja pakisi:
"Oi sie kirves kikkanokkaetuosastaan jyrkästi taipunut,
170. Tasaterä tapparainen,
Luulitko puuta purrehesi,
Honkoa hotaisnehesi,
Petäjätä pannehesi,
Koivua kohannehesi,
Kun sa lipsahit liha'an,
Solahutit suonilleni!"

Loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi siitä loitsimahan,
Sai itse sanelemahansanella : loitsia Katso lisääVrt. sanella-verbin toinen merkitys: laususkella, lauleskella (ks. 1:4) (ks. Turunen 1979).,
Luki synnyt syitä myötenperusteellisesti, ydintä myöten, oikealla tavalla,
180. Luottehetluote : loitsu, taianomainen mahtisana lomia myötenoikeassa järjestyksessä,
Mutt' ei muista muutamia
Rauan suuria sanoja,
Joista salpa saataisihin,
Luja lukko tuotaisihin
Noille rauan ratkomille,
Suu sinervänsinerväsuu : sinertäväteräinen rauta tai kirves silpomille.

Jo veri jokena juoksi,
Hurme koskena kohisi,
Peitti maassa marjan varret,
190. Kanervaiset kankahallakangas : kuiva metsämaa,

Eik' ollut sitä mätästä,
Jok' ei tullut tulvillehen
Noita liikoja veriä,
Hurmehia huuroviahuurova : huuruava, höyryävä
Polvesta pojan totisen,
Varpahasta Wäinämöisen.

Vaka vanha Wäinämöinen
Kettikettää : kuoria, kaapia villojavilla : sammal, jäkälä kiveltä,
Otti suolta sammalia,
200. Maasta mättähän repäsi
Tukkeheksi tuiman reiän,
Paikaksi pahan veräjän;
Ei vääjävääjää : välittää, piitata vähäistäkänä,
Pikkuistakana piätä.

Jopa tuskaksi tulevi,
Läylemmäksiläyli : tukala, raskas, vaikea lankeavi,
Vaka vanha Wäinämöinen
Itse itkuhun hyräytyihyräytyä : ruveta itkemään, puhjeta itkuun,
Pani varsan valjahisin,
210. Ruskean re'en etehen,
Siitä reuoiksereutoa, refl. reuoikse : heittäytyy, asettautuu rekehen,
Kohennaiksekohentaa, refl. kohennaikse : asettuu, sovittautuu korjahansa.

Laski virkkuavirkku : sukkela, vireäliikkeinen hevonen vitsalla,
Helähytti helmisvyöllähelmisvyö : helmisiimainen ruoska Katso lisääVrt. helmiletku, helminen, helmiruoska, helmivyö, kariperä.,
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni;
Jo kohta kylä tulevi,
Kolme tietä kohtoavi.

Vaka vanha Wäinämöinen
220. Ajavi alinta tietä
Alimaisehen talohon,
Yli kynnyksen kysyvi:
"Oisiko talossa tässä
Rauan raannanraadanta : haava, vamma katsojata,
Uron tuskan tuntiata,
Vammojen vakittajatavakittaja : taltuttaja, rauhoittaja?"

Olipa lapsi lattialla,
Poika pieni pankonpankko : uunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso päässä,
Tuop' on tuohon vastoavi:
230. "Ei ole talossa tässä
Rauan raannan katsojata,
Uron tuskan tuntiata,
Kivun kiinni ottajata,
Vammojen vakittajata;
Onpi toisessa talossa,
Aja toisehen talohon."

Vaka vanha Wäinämöinen
Laski virkkua vitsalla,
Ajoa suhuttelevisuhutella : ajaa niin, että kuuluu suhinaa,
240. Ajoi matkoa palasen
Keskimäistä tietä myöten
Keskimäisehen talohon,
Kysyi kynnyksen takoa,
Anoi alta ikkunaisen:
"Oisiko talossa tässä
Rauan raannan katsojata,
Salpoa verisatehen,
Suonikosken sortajata?"

Akka oli vanha vaipanvaippa : makuupeitto, peite alla,
250. Kielipalkusuupaltti, puhelias ihminen Katso lisääYhdyssanan jälkimmäinen osa on ollut alkuaan verbimuoto: kieli palkui ('palpatti') pankon päästä (Turunen 1979). pankon päässä,
Akka varsin vastaeli,
Hammas kolmikolmihammas kolkkaelikolkkaella : puhua kalkatellen, kolistellen ja kovaäänisesti:
"Ei ole talossa tässä
Rauan raannan katsojata,
Verisynnyn tietäjätä,
Kivun kiinni ottajata,
Onpi toisessa talossa,
Aja toisehen talohon."

Vaka vanha Wäinämöinen
260. Laski virkkua vitsalla,
Ajoa suhuttelevi,
Ajoi matkoa palasen
Ylimäistä tietä myöten
Ylimäisehen talohon,
Yli kynnyksen kysyvi,

Lausui lakkapuunlakkapuu : oviaukon yläpuu takoa:
"Oisiko talossa tässä
Rauan raannan katsojata,
Tämän tulvan tukkiata,
270. Veren summansumma : tumma, musta Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: pimeä, synkkä, sumea; Sariolan epiteetti (7:114 ym.) (Turunen 1979). sulkiata?"

Ukko oli uunilla asuva,
Hallipartaharmaapartainen harjunharju : katonharja alla,
Ukko uunilta urahti,
Halliparta paukuttelipaukutella : puhua kovaäänisesti:
"On sulettu suuremmatki,
Jalommatki jaksettuna
Luojan kolmella sanalla,
Syvän synnyn säätämällä,
Joet suista, järvet päistä,
280. Virrat niskalta vihaiset,
Lahet niemien nenistä, Katso lisääLönnrot pohdiskeli säeparia omissa muistiinpanoissaan seuraavasti: "Kuinka ymmärrettävät? mikä sana lisäksi l. täytteeksi ajateltava? Minkä vuoksi mainitaan kannaksia "kapeimmilta" (kohdilta)?" Kysymysten viereen Lönnrot kirjoitti seuraavaa: "Sulettu on lahdet niemien kohdalta leveimmistä paikoista, joista lahti alkaa, ja kannakset niin, ettei kevättulva niiden kapeimmistakaan paikoista käy yli". (Lna 123.)
Kannakset kapeimmilta Katso lisääLönnrot pohdiskeli säeparia omissa muistiinpanoissaan seuraavasti: "Kuinka ymmärrettävät? mikä sana lisäksi l. täytteeksi ajateltava? Minkä vuoksi mainitaan kannaksia "kapeimmilta" (kohdilta)?" Kysymysten viereen Lönnrot kirjoitti seuraavaa: "Sulettu on lahdet niemien kohdalta leveimmistä paikoista, joista lahti alkaa, ja kannakset niin, ettei kevättulva niiden kapeimmistakaan paikoista käy yli". (Lna 123.)."