Kahdeksastoista Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Arveli, ajatteliheajatella, refl. ajattelihe : ajatteli itsekseen
Mennä neittä kosjomahankosjoa : kosia, tehdä tarjous naimakaupoista,
Päätä kassakassapää : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääAlkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). katsomahan
Pimeästä PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
Summastasumma : pimeä, synkkä, sumea; Sariolan epiteetti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tumma, musta (8:270) (Turunen 1979). SariolastaSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi,
PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääKs. Pohjola. kuulua tytärtä,
Pohjan mointamoinen : oiva, verraton morsianta.

Pani haahenhaaksi : laiva, purjealus haljakkahanhaljakka : (purjeesta) vaalea,
10. Punaisehen pursi-puolenpursipuoli : toinen puoli purresta,
Kokatkokka : veneen keula Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); reen keulaosa, nokka (22:482 ym.); pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi (3:230) (Turunen 1979). kullalla kuvasikuvata : koristaa, tehdä kuvioita,
Hopealla holvaeliholvaella : voidella, päällystää;
Niin huomennahuomen : aamu muutamana,
Aamulla ani varahin
Lykkäsi venon vesille,
Sata-lauan lainehille
Kuori-kiskoiltakuorikisko : kuorettomaksi kiskottu, kuoreton teloilta,
Mäntyisiltä järkälöiltäjärkälö : puupölkky.

Nosti päällepystyyn purjepuunsa,
20. Veti puuhun purjehia,
Veti purjehen punaisen,
Toisen purjehen sinisen,
Itse laivahan laseikselaskea, refl. laseikse : laskeutuu,
Aluksehen asteleikseastella, refl. asteleikse : astelee itsekseen, nousee;
Läksi merta laskemahanlaskea : purjehtia,
Sinistä sirottamahansirottaa : viilettää, purjehtia.

Siinä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui ja pakisi:
"Tule nyt purtehen Jumala,
30. Aluksehen armollinen,
Väeksi vähänvähä : pienikokoinen; merkitykseltään vähäinen urohonuros : mies, miehinen mies,
Miehen pienen miehuueksimiehuus : miehen ominaisuudet, kyky ja voima
Noilla väljillä vesillä,
Lakeillalakea : aava, väljä lainehilla!"

"Tuuittele tuuli purtta,
Aalto laivoa ajele

Ilman sormin soutamatta,
Ve'en kieronkiero : veden tyyni pinta, kalvo rikkomatta,
Väljille meren selille,
40. Ulapalle aukealle!"

AnnikkiIlmarisen sisar hyväniminenhyvämaineinen,
Yön tytti, hämärän neiti,
Pitkän puhtehenpuhde : aamu- tai iltahämärä pitäjävalvoja, viettäjä,
Aamun valvoja varainenvarhainen, aikainen,
Joutuijoutua : ehtiä, ennättää; kiirehtiä sotkutsotku : pyykki, pestävät vaatteet sotkemassasotkea : pestä pyykkiä,
Vaattehet viruttamassa
Päässä portahan punaisen,
Laajan laiturin laella
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 210; 23:599 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
50. Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979)..

Katselevi, kääntelevikäännellä : katsella päätään käännellen
Ympäri ihalatihala : ihana, seesteinen, pilvetön ilmat,
Päänsä päälle taivahalle,
Rannatserantoja pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). meriä myöten;
Ylähällä päiväaurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä. Sanalla voidaan tarkoittaa aurinkoa (myös 1:247, 300, 312 ym.), vuorokauden valoisaa aikaa (1:100, 106) tai vuorokautta (1:125) (Turunen 1979). paistoi,
Alahalla aallot välkkyi.

Loip' on silmänsä selälle,
Käänti päätä päivän alle
Suitsesuun kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). SuomelanSuomela : Väinölän eli Väinämöisen kotipaikan toisintonimi joesta,
60. Päitseyläpuolitse Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisää Kansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). vesistä,
Keksi mustasenmustanen : musta läiskä merellä,
Sinervöisensinervöinen : sinertävä kohta tai pilkku lainehilla.

Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti,
Itse lausui ja pakisi:
"Mimikä olet merellä musta,
Kukuka, mikä sinervä lainehilla?
Kun sa ollet hanhi-karjahanhikarja : hanhiparvi,
Tahi armasmieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. alli-parvi,
Niin sä lentohon lemahalemahtaa : lehahtaa
70. Ylähäksi taivahalle!"

"Kun ollet lohinen luoto,
Tahi muu kalainen karjakalaparvi,
Niin sä uimahan pulaha,
Veäitevetää, refl. veäite : vetäydy, siirry, väisty ve'en sisähän!"

"Olisit kivinen luoto,
Tahikka vesi-hakonenvesihakonen : vedessä likoava, lahonnut puunrunko,
Aalto päällesi ajaisi,
Vesi päälle vierähtäisi."

Vene vierivivieriä : liukua lähemmä,
80. Uusi pursi purjehtivi
Nenätsekärkeä pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). utuisen niemen,
Päitsepään kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). saaren terhenisen.

Annikki hyväniminen
Jo tunsi venon tulevan,
Sata-lauan laiehtivanlaidehtia : purjehtia vastatuuleen laita edellä ja käännöksiä tekemällä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lienet veikkoniveikko : veli venonen,
Elikkätaikka isoniiso : isä pursi,
Niin koekokea : pyrkiä kohin kotia,
90. Käänny päin omille maille,
Neninkeula, kärkiosa jotakin kohti näihin valkamoihinvalkama : veneiden säilytyspaikka,
Perintakaosa jotakin kohti muille valkamoille;
Lienet pursi vento vieras,
Ulommaksi uiksennellos,
Vastoinkohti muita valkamoita,
Perin näihin valkamoihin!"

Ei ollut veno kotoinen,
Eikä pursi vento vieras,
Olipa pursi Wäinämöisen,
100. Laiva laulajan ikuisen;
Jo luoksi lähentelihelähennellä, refl. lähentelihe : lähestyi,
Pakinoille painatteli,
Sanan vieä, toisen tuoa,
Kolmannen kovin puhua.

Annikki hyväniminen,
Yön tytti, hämärän neiti,
Purrelta kyselemähän:
"Kunneminne läksit Wäinämöinen,
Suorihitsuoria, refl. suorihit : lähdit suvannon sulhoVäinämöisen nimitys,
110. Maan valio valmistihitvalmistaa, refl. valmistihit : valmistauduit?"

Tuop' on vanha Wäinämöinen
Puhelevi purrestansa:
"Läksin lohta pyytämähän,
Kuujoakuuja : kala, järvilohi kuettamahankudettaa : pyytää kutevia kaloja

Tuonen mustasta joestaTuonen musta joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.),
Syvästä sara-ojasta Katso lisääA. R. Niemen ja Raimo Jussilan mukaan saraoja tarkoittaa saraheinää kasvavaa ojaa (Niemi 1910: 255; Jussila 2009). Aimo Turusen mukaan Saraoja on muodostettu Saraja-nimestä (Turunen 1979).

Saraja(s)-sanalla on suomen murteissa erilaisia merkityksiä, mutta kansanrunoissa ja loitsuissa se tarkoittaa Tuonelanjokea tai (maailman)merta. Karjalan kielessä sanalla on lisäksi merkitys 'linnakunta, kaupungin asukkaat'. (SPK s.v. Saraavesi.)."

Annikki hyväniminen
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Elä tyhjiä valehi!
120. Tunnen mie kalanku'unkikalakutu : kalojen kuteminen; kutupyynti,
Toisinpa isoni ennen,
Toisin valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi
Läksi lohta pyytämähän,
Taimenta tavottamahan:
Oli verkkoja venonen,
Laivan täysi laskimialaskin : veteen laskettava pyydys,
Siinä nuotat, siinä nuorat,
Siinä tarpoimettarvoin : pitkä seiväs, jolla kalat säikytettiin pyydykseen sivulla,
Atraimet alla teljonteljo : soutajan istuin veneessä,
130. Pitkät sauoimetsauvoin : riuku, jolla venettä työnnetään eteenpäin perässä;
Kunne läksit Wäinämöinen,
Ulkositulota : lähteä, mennä ulospäin jostakin UvantolainenVäinämöisestä käytetty nimi Katso lisääUvantolainen on johdettu nimestä Uvanto, joka esiintyy Kalevalassa Väinämöistä tarkoittavana myös sanaliitossa Uvannon sulho (7:186). Kansanrunoissa tavataan Uvantolaisen lisäksi esimerkiksi muodot Umantolainen, Umentolainen, Ulantolainen, Suvantolainen. Lönnrot on lisännyt Kalevalaan nimen Uvantolainen sellaisiinkin kohtiin (16:384; 42:346, 352, 366), joissa se ei ole kansanrunoissa esiintynyt. (Turunen 1979.)?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Läksin hanhien hakuhun,
Kirjasiipienkirjasiipi : siipien väritykseltä kirjava lintu kisahankisa : soitimella kisailu,
Kuolasuien korjelohonkorjelo : saalistus
Saksan salmilta syviltä,
Ulapoilta aukeilta."

Annikki hyväniminen
140. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tunnen mie toen puhujan,
Sekä keksin kielastajankielastaja : valehtelija;
Toisinpa isoni ennen,
Toisin valta-vanhempani
Läksi hanhien ajohonajo : metsästys,
Punasuien puujelohonpuujelo : askare, puuha, toimi:
Jousi oli suuri jäntehessäjänteessä : viritettynä ampumista varten,
Vetehessäveteessä : jännitettynä, viritettynä, vireessä kaari kaunis,
Koira musta kahlehissa,
150. Kahle kaarehen siottu,
Rakki juoksi rannan teitä,
Pennut kiiteli kiviä;
Sano totta Wäinämöinen,
Kunne kuitenki käkesitkäetä : aikoa, yrittää, koettaa?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Entä jos minä menisin
Noihin suurihin sotihin,
Tasapäihintasapää : tasaväkinen tappeloihin,
Joss' on verta säärivarsi,
160. Polven korkeus punaista."

Aina Annikki sanovi,
Tinarintatinakoristetta rintamuksellaan kantava riukuttaviriukuttaa : riidellä, kinata, tiuskia:
"Tunnen mie soanki käynnin;
Kuin ennen isoni läksi
Noihin suurihin sotihin,
Tasapäihin tappeloihin,
Sata miest' oli soutamassa,
Tuhat ilmanmuuten vain, jouten istumassa,
Neninkärjet ylöspäin jousia nenässänenä : veneen keula,
170. Terinterät edellä miekat teljopuillateljopuu : veneen pohjalauta; puinen istuin veneessä;
Sano jo toettosi : totuus, tosiasia totisettotinen : vakavasti otettava,
Valehettomatvaleeton : paikkansapitävä vakaisetvakainen : luotettava,
Kunne läksit Wäinämöinen,
Suorihit SuvantolainenSuvantolan eli Väinölän asukas?"

Silloin vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tule tytti purteheni,
Neitonen venoseheni,
Niin sanon toet totiset,
180. Valehettomat vakaiset."

Annikki sanan sanovi,
Tinarinta riuvahuttiriuvahuttaa : tiuskaista, kinata:
"Tuuli sulle purtehesi,
Ahavakuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli venosehesi!
Käännän purtesi kumohon,
Alas keulan keikahutan,
Jos en saa tosia kuulla,
Kunne lähteä käkesit,
Kuulla tarkkojatarkka : paikkansapitävä tosia,
190. Valehia viimeisiä."

Silloin vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Toki ma sanon toetki,
Jos vähän valehtelinki:
Läksin neittä kosjomahan,
Impeäimpi : neito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES). anelemahan
Pimeästä Pohjolasta,
Summasta Sariolasta,
Miehen syöjästä siasta,
200. Urohon upottajasta."

Annikki hyväniminen,
Yön tytti, hämärän neito,
Kun tunsi toet totiset,
Valehettomat vakaiset,
Heittiheittää : jättää hunnut huuhtomatta,
Vaattehet viruttamatta
Laajan laiturin laelle,
Päähän portahan punaisen,
Käsin vaali vaattehensa,
210. Kourin helmansa kokosi,
Siitä saisaada : ruveta, ryhtyä samoamahan,
Heti joutui juoksemahan,
Tulevi sepon kotihin,
Itse astuvi pajahan.

Tuo oli seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).

Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä, myyttisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Kalevalassa Ilmarisen useampiin, toisistaan erilaisiin runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.),
Takoja iän-ikuinen,
Takoi rautaista rahiarahi : penkki, siirrettävä istuin,
Hopeista huolittelihuolitella : koristella, viimeistellä,
Kyynäräpituusmitta, kyynärpään ja keskisormen pään välinen matka kyventäkyven : kevyt tuhkahöytyvä hehkuvassa kekäleessä, kipinä päässä,
220. Sylivanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. syttäsysi : noki, karsta; pajan ahjossa kuumentamiseen käytetty hiili hartioilla.

Astui Annikki ovelle,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Veli seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen!
Taos mulle sukkulainenkudontaväline,
Tao sormukset soreat,
Kahet, kolmet korvakullat,
Viiet, kuuet vyöllisvitjatvyöllisvitja : vyöhön kiinnitetty koristeketju tai tarve-esine, esim. kukkaro,
Niin sanon toet totiset,
230. Valehettomat vakaiset!"

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Kun sanot hyvät sanomat,
Taon sulle sukkulaisen,
Taon sormukset soreat,
Taon ristin rinnoillesi,
Päällispankasipäällispanka : päähän kiinnitettävä solki tai muu koristus parannan;
Sanonet pahat sanomat,
Rikki murran muinaisetki,
Tungen päältäsi tulehen,
240. Alle ahjoniahjo : pajan tulisija Katso lisääAlun perin ahjo oli yksinkertainen kiviladelma, jossa sijaitsi hiillos (Turunen 1979). ajelenajella : syytää, viskoa, heitellä, työntää."

Annikki hyvänimikkö
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Muistat sa mokominlainkaan naia,
Jonka muinenmuinoin, ennen vanhaan, jo aikoja sitten kihlaelit,
Varottelitvarotella : varata vaimoksesi!"

"Takoa yhä taputat,
Ajan kaiken kalkuttelet,
Kesän kengität hevoista,
250. Talven rautoja rakennat,
Yön kohennat korjiasikorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki,
Päivän laait laitioitalaitio : pitkä, laidallinen matkareki
Kulkeaksesi kosihinkosimaan,
Päästäksesi Pohjolahan,
Jo nyt vievät viekkahammat,
Etevämmät ennättävät,
Ottavat sinun omasi,
Anastavat armahasi,
Vuosin kaksin katsomasi,
260. Kolmin vuosin kosjomasi;
Jo menevi Wäinämöinen
Selässä meren sinisen,
Kokan kultaisen kuvussakupu : pohjan ja laidan pyöristys ja siinä oleva istumapaikka,
Melan vaskisen varassa
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan."

Tunkihetunkea, refl. tunkihe : tunkeutui, tuli, koitti sepolle tuska,
Rautiollerautio : rautaa takova seppä raskas tuntihetki,
Kirposi pihet piostapivo : koura, kämmen,
270. Vasara käestä vaipui.

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Annikki sisarueni!

Taon sulle sukkulaisen,
Taon sormukset soreat,
Kahet, kolmet korvaskullat,
Viiet, kuuet vyöllisvitjat,
Lämmitä kylysauna; (saunasta lämmitettynä) kylpy metinen,
Saustutasaustuttaa : lämmittää simainen sauna
Hienoisilla halkosilla,
280. Pienillä pirastehillapiraste : pirstale, säle,
Laai pikkuisen poroaporo : pesuaineena käytetty tuhkalipeä, suopa,
Lipeäistä liuvahutaliuvahuttaa : liottaa, liuottaa nopeasti,
Millä päätäni pesisin,
Varruttanivarrut : vartalo valkoaisinvalota : valkaista, pestä vaaleaksi
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talvisista!"

Annikki hyvänimikkö
Lämmitti saloa saunan
Puilla tuulen taittamilla,
290. Ukon ilmanUkon ilma : ukkonen Katso lisääUkko on muinaissuomalaisten säänjumala, joka asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä. Siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.) iskemillä,
Kivet koskesta kokosi,
Saattoi löylyn lyötäviksi,
Ve'et lemmen lähtehestälemmen lähde : mieluisa lähde; lähde, josta otettiin vettä parantavaan saunaan,
Heraisestaherainen : vettä antava hettehestähete : upottava kohta suossa; lähde,
Taittoi vastan varvikosta,
Lempi-vastasen lehosta,
Hauteli metisen vastan
Metisen kiven nenässä,
Laati piimäistä poroa,
300. Ytelmäistäytelmäinen : rasvainen; ytimestä valmistettu saipuata,
Saipuata säihkyväistäsäihkyväinen : vaahtoava,
Säihkyväistä, suihkuvaistasuihkuvainen : vaahtoava
Sulhon pään pesettimeksipesetin : pesuaine,
Vartalon valattimeksivalatin : valeluaine, pesuaine.

Itse seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Takoi neien tarpehiatarve : esine, tarvekalu,
Päällispankoja paranti
Yhen kylyn joutuessajoutua : valmistua,
310. Yhen saunan saapuessasaapua : valmistua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla (6:62; 7:294 ym.) (Turunen 1979).;
Ne työnti tytön kätehen,
Tyttö tuon sanoiksi virkki:
"Jo nyt saunan saustuttelin,
Lämmitin kylyn utuisenutuinen : höyryinen, pehmeä, vieno Katso lisääVrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 210; 23:599 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS).,
Hauoin vastat valmihiksi,
Lempi-vastat liehautinliehauttaa : kostuttaa nopeasti pehmeäksi, taipuisaksi;
Kylve veikko kyllältäsikyllältä : kylliksi,
Vala vettä vallaltasivallalta : mielin määrin, halun mukaan,
Pese pääsi pellaviksi,
320. Silmäsi lumi-siruiksilumisiru : lumihiutale!"

Siitä seppo Ilmarinen
Kävi itse kylpemähän,
Sekä kylpi kylläksensä,
Valelihevalella, refl. valelihe : valeli itseään, peseytyi valkeaksi,
Pesi silmät sirkeäksisirkeä : kirkas, puhdas; vireä,
Silmäkulmat kukkeaksikukkea : hehkeä, kaunis, kukoistava,
Kaulansa kanan muniksi,
Koko varren valkeaksi;
Tuli saunasta tupahan,
330. Tuli tuntemattomana,
Kasvot vallan kaunihina,
Poskipäät punertavina.

Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Annikki sisarueni!
Tuo nyt paita palttinainenpalttinakankaasta valmistettu Katso lisääPalttinaksi kutsuttu pellavakangas valmistettiin vuorotellen toistensa yli risteilevistä loimi- ja kudelangoista (Turunen 1979).,
Kanna vaattehet vakaisetvakainen : hyvä, kunnollinen,
Millä vartta valmistelen
Sulhoseksi suoritessasuorita : pukeutua, laittautua!"

Annikki hyväniminen
340. Toip' on paian palttinaisen
Hipiälle hiettömälle,
Iholle alastomalle,
Siitä kaatiothousut kapoiset,
Nuo emosenemonen : äiti ompelemat
Sivuillesivu : kylki syettömille,
Luien tuntumattomilleluidentuntumaton : lihaksikas, lihasten peittämä.

Toi siitä sukat sulavat,
Emon impenä kutomat

Säärille säsyttömillesäsytön : lihaksikas, ilman huokoista luuta oleva,
350. Luuttomille pohkeille;
Siitä kengät kelvolliset,
Saksan saappahat parahat
Päälle sukkien suliensula : kaunis,
Emon neinnä neulomien;
Haki haljakanhaljakka : verkakankaasta tehty takki Katso lisääVrt. sanan merkitys väristä puhuttaessa: vaalea (Lönnrot 1874/1958; Jussila 2009). sinisen,
Alta maksan karvallisenmaksankarvallinen : ruskea
Päälle paian palttinaisen,
Tuon on aivan aivinaisenaivinainen : parhaista pellavan tai hampun kuiduista valmistettu;
Siihen sarka-kauhtanaisensarkakauhtanainen : sarkakankaasta valmistettu päällystakki,
360. Veroinverka : villakangas Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) neljin vieritetynvierittää : reunustaa
Päälle haljakan sinisen,
Tuon on uuen uutukaisen;
Tuhatnypläntuhatnyplä : tuhatnappinen uuen turkin,
Saoin kaunoinkauno : koriste kaunistetun
Päälle sarka-kauhtanaisen,
Tuon veralla vierittämän;
Vielä vyön on vyöhyställevyöhystä : vyötärö,
Kulta-kirjankultakirja : kullalla kirjailtu kussakkaisenkussakainen : villalangasta kudottu, turkin päällä käytetty vyö,
Emon impenä kutoman,
370. Kassa-päänä kaikuttamankaikuttaa : kutoa kalkuttaen, vikkelästi ja ääntä aiheuttaen;
Siitä kirja-kintahaisetkirjakinnas : ompeleilla koristeltu kinnas,
Kulta-suiset sormikkahat,
LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.) lapsien latomatlatoa : kutoa,
Kätösille kaunihille;
Siitä pystyisenpystyinen : suippokärkinen kypärin
Kultaisille kutrisille,
Tuon isonsa ostamaisen,
Sulhaismiesnä suorittamansuorittaa : hankkia.

Siitä seppo Ilmarinen
380. Vaatettihevaatettaa, refl. vaatettihe : vaatetti itsensä, pukeutui, valmistihevalmistaa, refl. valmistihe : valmistautui,
Pukihepukea, refl. pukihe : pukeutui, somistelihesomistella, refl. somistelihe : somistautui,
Sanoi sitte orjallensaorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).:
"Valjasta nyt viljooivallinen, erinomainen; hevosen mainesana varsa
Kirjo-korjasenkirjokorjanen : koristeltu matkareki etehen
Lähteäkseni ajohon,
Mennäkseni Pohjolahan!"

Orja tuon sanoiksi virkki:
"On meillä oroista kuusi,
Kauran syöpeä hepoa;
390. Minkä noista valjastaisin?"

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Sie ota paras oronen,
Pistä varsa valjahisin,
Ruskea re'en etehen,
Pane kuusi kukkulaistakukkulainen : käenhahmoinen kello, tiuku,
Seitsemän sini-otustasiniotus : linnunhahmoinen, siniseksi maalattu tiuku
Vempelillevemmel : luokki, niskan yli kulkeva kaari, jolla länget kiinnitetään aisoihin viekumahanviekua : laulaa, piipittää, vinkua,
Rahkehillerahje : hevosen längissä oleva hihna raukumahanraukua : äännellä kumeasti, raikuvasti,
Jotta kaunot katsahtaisi,
400. Impyet ihasteleisi;
Kanna tuohon karhun talja
Päällä istuellakseni,
Tuopa toinen turskanturska : mursu talja
Kirjo-korjan katteheksi!"

Tuo orja alin-omainenalinomainen : ainainen, ikuinen,
Rahan panturahalla ostettu palkkalainen
Pisti varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen,
Pani kuusi kukkulaista,
410. Seitsemän sini-otusta
Vempelille viekumahan,
Rahkehille raukumahan;
Kantoi tuohon karhun taljan
Istuaksensa isännän,
Toip' on toisen turskan taljan
Kirjo-korjan katteheksi.

Itse seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Ukkoa rukoelevi,
420. PauannettaPauanne : Ukko ylijumalan toisintonimi palvoavi:
"Laske Ukko uutta lunta,
Visko hienoa vitiäviti : vastasatanut lumi,
Lunta korjan luikutellaliu'utella, liikkua kevyesti,
Vitiä re'en vilataliikkua nopeasti!"

Laskip' Ukko uutta lunta,
Viskoi hienoista vitiä,
Se katti kanervan varret,
Peitti maalta marjan varret.

Siitä seppo Ilmarinen
430. Istuikseistua, refl. istuikse : istuutuu teräs-rekehen,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Lähe nyt onni ohjilleni,
Jumala rekoseheni,
Onni ei taita ohjaksia,
Jumala ei riko rekeä!"

Otti ohjakset kätehen,
Siimansiima : piiska, ruoska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ongensiima (5:50 ym.) (Jussila 2008). toisehen sivalti,
Heittiheittää : lyödä, paiskata siimalla hevoista,
440. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Lähe nyt laukki laskemahanlaskea : juosta, liikkua vauhdikkaasti,
Liina-harja liikkumahan!"

Ajavi hypittelevi
Meren hieta-harjuloita,
Simasalmiensimasalmi : utuinen salmi sivutselaitoja, reunoja pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Leppäharjun hartioitseyläosien kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).;
Ajoi rannat raksutellenraksutella : tehdä jotakin raksahtelevaa ääntä aiheuttaen,
Rannan hiekat helskytellenhelskytellä : kulkea kevyesti,
Somersora, karkea hiekka silmille sirisisiristä : singota siristen, ratisten,
450. Meri parskuiparskua : pärskyä, räiskyä parmahilleparmas : povi, rinta.

Ajoi päivän, ajoi toisen,
Kohta kolmannen ajavi,
Jo päivänä kolmantena
Yllättävi Wäinämöisen,
Sanan virkkoi, noin nimesi,
Itse lausui ja pakisi:
"Oi on vanha Wäinämöinen!
Tehkämme sulahyvä, aito sovinto,
Jos on kiistoin kihlonemmekihloa : antaa kihlajaislahjat,
460. Kiistoin käynemme kosissakosimassa,
Ei neittä väelläväkisin, väkivalloin vieä,
Vastoin mieltä miehelähänmiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979: 210.)!"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Teen minä sulan sovinnon,
Ei neittä väellä vieä,
Vastoin mieltä miehelähän:
Sille neiti antaminen,
Kelle mielensä tekevi,
Pitämättä pitkän kaihon,
470. Vihan viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). kantamatta."

Ajoivat e'elle siitä
Matkoansa kumpainenki,
Pursi juoksi, ranta roikkiroikkia : kaikua, raikaa,
Oro juoksi, maa jämäsi.

Kului aikoa vähäisen,
Pirahteli pikkaraisen,
Jopa haukkui halli-koirahallikoira : harmahtava, vaalean- tai harmaanruskea koira,
Linnan lukkikoira luskutteliluskutella : haukkua louskutella
Pimeässä Pohjolassa,
480. Sangassasanka : pimeä, valoton Sariolassa;
Hiistihiistää : haukahdella hiljakseen, vähissä erissä ensin hiljemmältä,
Harviammalta murahti
Perän lyöen pientarehen,
Hännän maahan torkutellentorkutella : laskea alas, heilauttaa maahan.

Sanoi Pohjolan isäntä:
"Käyös tyttö katsomahan,
Mitä haukkui halli-koira,
Luppa-korva luikutteliluikutella : haukkua nopeasti ja äänekkäästi, ulvoa!"

Tytti taitenviisaasti vastaeli:
490. "En joua isäni kulta,
Suur' on läävänavetta läänittävälääniä : siivota, huolehtia navettatöistä,
Karja suuri katsottava,
Paasijauhinkivi, käsikivi paksu jauhettava,
Jauhot hienot seulottavat,
Paasi paksu, jauhot hienot,
Jauhaja vähäväkinenheikko, voimaton."

Hiljan haukkui linnan hiisi,
Harvoin harmioharmaa koira mureksimureksia : murahdella,
Sanoi Pohjolan isäntä:
500. "Käyös akka katsomahan,

Mitä haukkuvi halikkaharmahtava eläin, hallikoira,
Linnan luppariippuvakorvainen koira luikuttavi!"

Akka tuon sanoiksi virkki:
"En joua, käkeäkänä,
Pere on suuri syötettävä,
Murkinainen suorittavasuoria : valmistaa, laittaa valmiiksi,
Leipä paksu leivottava,
Taikina taputettava,
Leipä paksu, jauhot pienet,
510. Leipoja vähäväkinen."

Sanoi Pohjolan isäntä:
"Ainap' on akoilla kiire,
Aina työtä tyttärillä
Pankollakipankko : uunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso paistuessapaistua : maata lämmittelemässä,
Vuotehellaki venyissävenyä : loikoa, maata pitkällänsä;
Mene poika katsomahan!"

Poika tuon sanoiksi virkki:
"Min' en joua katsomahan,
Kirves on tylsä tahkottavatahkota : hioa, teroittaa,
520. Pölkky paksu leikattava,
Pino suuri pilkottava,
Halko hieno latjattavalatjata : latoa, pinota,
Pino suuri, halko hieno,
Pilkkoja vähäväkinen."

Aina haukkui linnan hakkikoira,
Linnan lukki luksutteliluksutella : loksautella leukojaan, haukkua,
Penikoira julma juhmuttelijuhmutella : haukkua harvakseltaan ja kovaäänisesti,
Saaren vartio valitti
Perän peltohon sysäten,
530. Hännän käätenkääntäen käppyrähän.

Sanoi Pohjolan isäntä:
"Ei halliharmaa koira valettavale : olematon, kuvitteellinen asia hauku,
Ikipuol'ikipuoli : iäkäs ei ilmanturhaan, ilman syytä virka,
Ei se honkihin horise."

Kävi itse katsomahan,
Astuvi pihalta poikki
Pellolle perimäiselle,
Taimmalle tanhualletanhua : karjapiha, piha.

Katsoi koiran suuta myötenkuonon osoittamaan suuntaan,
540. Nenä-vartta valvattelivalvatella : pitää silmällä, katsoa; odotella
Tuulikunnahantuulikunnas : tuulinen mäki kukutsekukkua eli lakea pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Leppäharjun hartioitse;
Jo näki toen totisen,
Mitä haukkui halli-koira,
Maan valio vaikuttelivaikutella : haukkua lakkaamatta,
Villa-häntä vierettelivieretellä : äännellä, esim. haukkua, laulaa:
Purjehti veno punainen
Selän puolen LemmenlahtaLemmenlahti : Pohjolassa sijaitseva lahti,
Kirjo-korja kiitelevi
550. Maa-puolen SimasaloaSimasalo : saari; runollinen paikannimi.

Itse Pohjolan isäntä
Pian pirttihin menevi,
Alle kattojen ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuu, tunkeutuu, menee, tulee,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo tulevi vierahia
Selällä meren sinisen,
Ajetahan kirjo-korjin
Tuon puolen Simasaloa,
Lasketahan laivoin suurin
560. Tämän puolen Lemmenlahta."

Sanoi Pohjolan emäntäLouhi, Pohjolan sotainen ja toimekas naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979: 260). Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar yms. (Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.):
"Mistä arpaväline tai keino, jolla ennustettiin tulevaa; ennakkotieto saatanehe
Tulevista vierahista?
Oi on pieni piikasenipiikanen : palvelustyttö, naispalkollinen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),
Pane pihlajat tulehen,
Puu valio valkeahanvalkea : tuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)!
Kun on verta vuotanevi,
Niin silloin sota tulevi,
Kunp' on vettä vuotanevi,
570. Aina rauhassa elämme."

Pohjan piika pikkarainen,
Neiti nöyrä käskyläinen
Pisti pihlajat tulehen,
Puun valion valkeahan;
Eip' on verta vuoakana,
Eip' on verta, eikä vettä:
Läksi mettä vuotamahan,
Simoa sirettämähänsirettää : tihkua, valua.

Virkkoi Suovakkovanha nainen, joka asuu Pohjolan tuvan nurkissa sopestasoppi : huoneen nurkka Katso lisääKarjalan kielessä soppi-sana tarkoittaa uunin ja peräseinän välistä nurkkaa tai kulmaa (KKS; Turunen 1979). Soppi toimi usein vanhojen ja vaivaisten ihmisten oleskelupaikkana (Turunen 1979).,
580. Akka vanha vaipanvaippa : makuupeitto, peite alta:
"Puu kun mettä vuotanevi,
Simoa sirettänevi,
Niin mi saapi vierahia,
Se on suuri sulhais-kansasulhaskansa : sulhanen hääväkensä kanssa."

Siitä Pohjolan emäntä,
Pohjan akka, Pohjan tyttö
Pian pistihepistää, refl. pistihe : pistäytyi pihalle,
Kaapsahtihekaapsahtaa, refl. kaapsahtihe : hypähti, pistäytyi, riensi kartanollekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979).
Luoen silmänsä selälle,
590. Käätenkuonon osoittamaan suuntaan päätä päivän alle;
Näki tuolta tuon tulevan
Uuen purren purjehtivan,
Sata-lauan laiehtivan
Selän puolen Lemmenlahta,
Haaksi paistoi haljakalle,
Punaiselle pursi-puoli,
Mies puhas perässä purren,
Melan vaskisen varassa;
Näki juoksevan orosen,
600. Vierevän reki-punaisen,
Kirjo-korjan kiiättävän
Maa-puolen Simasaloa,
Kuusin kultaisin käkösin
Vempelellä kukkumassa,
Seitsemin sini-otuksin
Rahkehella laulamassa,
Mies rehevä reen perässä,
Uros selväselkeäpiirteinen, uljas ohjaksissa.

Sanoi Pohjolan emäntä,
610. Itse lausui, noin nimesi:
"Kummallenp' on mielit mennä,
Kun tulevat tahtomahan
Ikuiseksi ystäväksi,
Kainaloiseksi kanaksikainaloinen kana : vaimo; puolison metaforinen nimitys?"

"Ken se haahella tulevi,
Laskevi veno-punaisin
Selän puolen Lemmenlahta,
Se on vanha Wäinämöinen,
Tuopi laivalla eloaelo : tavara, omaisuus Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (SMS).,
620. Aluksella aartehia."

"Ken se korjalla ajavi,
Kirjavalla kiiättävi
Maa-puolen Simasaloa,
Se on seppo Ilmarinen,
Tuopi tyhjeä valetta,
Korjan täyen luottehialuote : tyhjä ja hyödytön sana, valhe."

"Kunpa tullahan tupahan,
Tuop' on tuopilla simoa,
Kanna kaksi-korvaisellakaksikorvainen : kahdella kädensijalla varustettu puinen astia, saavi tai tuoppi,
630. Työnnä tuoppi sen kätehen,
Kellen on mieli mennäksesi;
Anna Wäinölän ukolle,
Ku tuo haahella hyvyyttähyvyys : omaisuus,
Aluksella aartehia!"

Tuop' on kaunis Pohjan tyttö
Tuo osasi noin sanoa:
"Oi on maammoäiti kantajani,
Oi emo ylentäjäni!
En mene osan hyvyylleosan hyvyys : elämänosan suopeus,
640. Enkä miehen mielevyyllemielevyys : järkevyys,
Menenp' on otsan hyvyylleotsan hyvyys : kasvojen kauneus,
Varren kaiken kauneuulle,
Eikä neittä ennenkänä
Ei ole myötynä eloihin,
Neiti on ilmanilmaiseksi antaminen
Ilmariselle sepolle,
Ku on sampuensammut : sampo Katso lisääSampo on onnen lähde, vaurauden ja hyvän symboli. Sammolle on esitetty lukuisia eri selityksiä; sitä on luonnehdittu muun muassa ihmemyllyksi, jauhinkiveksi, auringoksi ja jättiläiskalaksi (ks. Siikala 2012: 189; Turunen 1979; Jussila 2009). Useimmille tulkinnoille löytyy jonkinlainen perusta kansanrunoista. Ihmemylly on kansainvälisten satujen aihe; sampoa on pidetty vastineena skandinaaviseen perinteeseen kuuluvalle Grotti-myllylle, jonka keskeisin ominaisuus on kaiken hyvän jauhaminen. Joissakin tulkinnoissa sampo on samaistettu sammakseen, joka on vanhakantainen kosminen elementti, taivaanlakea kannatteleva maailmanpatsas (Siikala 2012: 186−190). Kulttipatsaat ovat yleisiä eri yhteisöjen perinteessä; suomalaisessa perinteessä maailmanpatsas on tunnettu ainakin Värmlannin savolaisten keskuudessa. (Siikala 2012: 186−189; Turunen 1979: 294.) Kansanrunojen, niiden selitysten sekä riittifunktioiden perusteella sampo on tulkittu lähteeksi maailmassa olevalle hyvälle sekä kaikelle kasvulle ja vauraudelle (Anttonen 2012b; Siikala 2012: 192). Lotte Tarkan mukaan sampo on eeppisissä runoissa ihmisen olemassaoloon liittyvien positiivisten arvojen symboli, heterogeeninen onnen ja runsauden kokonaisuus, joka on synnyttänyt yhä uusia mielikuvia ja tulkintoja ja tullut näin osaksi jatkuvaa merkitysten generointia (Tarkka 2005: 169−175; ks. Siikala 2012: 192). takonut,
Kirjo-kannenkirjokansi : kirjavakantinen, kannestaan koristeltu Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua. Kansanrunoissa kirjokansi on tarkoittaa kuitenkin yleisesti taivaankantta, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet. (Turunen 1979.) kalkutellut."

Sanoi Pohjolan emäntä:
650. "Ohoh lasta lampahuttalampahut : lammas; lempeäluonteinen!
Menet seppo Ilmarille,
Vaahti-otsallevaahtiotsa : hiki otsalla töitä tekevä varaksi,
Sepon hurstinhursti : lakana; karkea kangas, jossa kannetaan lasta, halkoja, viljaa tms. Katso lisääHursti karjalan kielessä 'tuultamisvaate (tav. säkkikankainen); säkki- tai riepumatto; lakana; purjekangas; rekipeite' (KKS). huuhtojaksi,
Sepon pään pesettimeksipesetin : pesijä."

Tyttö tuohon vastoavi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Mene en Wäinölän ukolle,
Iki vanhalle varaksi,
Vaiva vanhasta tulisi,
660. Ikävä iällisestä."

Silloin vanha Wäinämöinen
Oli eellä ennättäjä,
Ajoi purtensa punaisen,
Laski haahen haljakkaisen
Teloille teräksisille,
Vaskisille valkamoille,
Itse tungeiksetunkea, refl. tungeikse : tunkeutuu, tulee sisälle tupahan,
Alle kattojen ajaikse,
Siinä lausui lattialta,
670. Oven suusta, alta orren,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Tuletko minulle neiti
Ikuiseksi ystäväksi,
Polviseksipolvinen : elinikäinen puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksi?"

Tuopa kaunis Pohjan tytti
Itse ennätti sanoa:
"Joko sie venosen veistit,
680. Joko laait laivan suuren
Kehrävartenikehrävarsi : värttinän varsiosa muruista,
Kalpimenikalvin : puusta valmistettu ja muodoltaan miekkamainen väline, jota käytettiin pellavan muokkaamiseen kappaleista?"

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse lausui ja pakisi:
"Jo laain hyvänki laivan,
Veistin ankaran venosen,
Jok' on tuulessa tukeva,
Ja varavatukeva, kantava vasta-säällävastasää : vastatuuli, myrsky
Halki aaltojen ajella,
690. Selät vetten seurustella,
Kuplina kohotteleiksekohotella, refl. kohotteleikse : kohottautuu, nousee,
Lumpehina luikahaikseluikahaa, refl. luikahaikse : solahtaa, luikahtaa, pujahtaa
Poikki Pohjolan vesien,
Lakkipäienlakkipää : vaahtopäinen lainehien."

Tuopa kaunis Pohjan tytti
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En kiitä meristä miestämerinen mies : merta käyvä mies, merimies,
Aallon laskia-urosta,aallonlaskijauros : vesillä purjehtiva mies, merimies
Tuuli vie merellä mielen,
700. Aivot särkevi ahava,
Enkä taia tullakana,
En tulla minä sinulle
Ikuiseksi ystäväksi,
Kainaloiseksi kanaksi,
Sun siansija : vuode levittäjäksilevittäjä : sijaaja, laittaja,
Pään-alaisenpäänalainen : tyyny laskiaksi."