Kolmaskymmenestoinen runo

Ilmarisen emäntä panee Kullervon paimeneen ja leipoo ilkoisillansa kiven hänelle eväskakkuun 1–32. Emäntä laskee karjan tavallisten karjan ja otson lukujen lukemisella laitumelle 33–548.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kahdesneljättä Runo.

KullervoKalervon poika, kostonhimoinen ja kovan kohtalon kokeva Kalevalan keskushahmo Katso lisääKullervo on Kalevalan traagisen Kullervo-runoston (runot 31−36) päähahmo, josta tulee kurjan kohtalon seurauksena pahainen orja. Lönnrotin tarkoituksena näyttää olleen synkän murhenäytelmän luominen, jossa Kalervon ja Untamon välinen vähäinen riita johtaa molempien veljesten perheiden tuhoon (Kaukonen 1956: 486−492). KalervonKalervo : Kullervon isä ja Untamon veli, veljesviharunojen päähahmoja poika,
Sinisukkasinisukkainen, Kullervon epiteetti äiönäijö : äijä, ukko poika,
Hivus keltainen korea, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 3 ja 4: "Kullervoa ja hänen onneansa runo liioin ei kaunistele, jonka tähden nämätki sanat hänestä kuuluvat vähän vieraalta, joko pilkallisia" (Lna 121).

Sana hivus tarkoittaa tukkaa, hiuksia.

Kengän kautokauniilla päällisnahalla viimeisteltyihin kenkiin pukeutunut Katso lisääKauto on erityinen kenkien päällisnahka, päällinen (Turunen 1979; Jussila 2009). Kautokengiksi kutsuttiin tällaisella päällisellä viimeisteltyjä, korottomia naisten pieksukenkiä (Niemi 1910: 16). kaunokainen
Jo kohta sepon koissa
Kysyi työtä iltaisella
Isännältä iltaiseksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 7 ja 8: "Kysyi isännältä, mitä suoraan illalla piti tehdä, emännältä tiedusteli tulevan päivän työtä" (Lna 121).
Emännältä aamuiseksi:
"Työt tässä nimettäköhön,
10. Nimi työlle pantakohon,
Kullemille työlle työntyminentyöntyä : ruveta, ryhtyä,
Raaolleraato : ruumiillinen työ, askare Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ruumis (30:386) (Turunen 1979; Jussila 2009). rakentuminenrakentua : ryhtyä, ruveta Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kehittyä, yltyä (10:170) (Jussila 2009).!"

Seppo Ilmarin emäntä
Tuopa tuossa arvelevi,
Kulle työlle uusi orjaomaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
,

Raaolle rahan-alainenrahanalainen : palkattu, ostettu;
Pani orjan paimeneksi,
Karjan suuren kaitsiaksi.

Tuopa ilkoinenkiusaava, ilkikurinen, julma emäntä,
20. Sepän akka irvihammas
Leipoi leivän paimenelle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 21: "Karjalassa isommissa pereissä leivotaan päivän tarpeet uudestaan joka aamu; Ilmarisen emännän ei siis tarvinnut erittäin Kullervoa varten leipoa" (Lna 121).
Kakun paksun paistelevi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 22−26: "Paremmin Kullervoa pettääksensä laitti leivän päältä päin kauniimman näköiseksi. Toinen siitä tulisi sitä paremmin hänen ilkastelemisensa tuntemaan, kun syömään ruvetessa toivoi mitä paraimman palan saavansa ja sitte tapaisi kiven edessänsä." (Lna 121.)

Sana kakku tarkoittaa leipää (Turunen 1979; Jussila 2009).

Kauran alle, vehnän päälle,
Keskelle kiven kutovikutoa : muurata, muovailla.

Kakun voiti voi-herallavoihera : sula voi,
Kuoren rasvalla rakentirakentaa : käsitellä,
Pani orjalle osaksiosa : osuus, jollekin kuuluva ruoka-annos,
Palaseksipalanen : ruokapala, mukaan annettava eväs paimenelle;
Itse orjoa opasti,
30. Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Ellös tätä ennen syökö Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 31 ja 32: "Pelkäsi Kullervon suuttumista, jos kohdastaan olisi leipänsä laidan tietää saanut" (Lna 121).
Karjan mentyä metsälle!"

Siitä Ilmarin emäntä
Laittoi karjan laitumelle,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Lasken lehmäni leholle, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 27−158 (tässä 37−542): "Karjanluku monilla erityisillä pienemmillä osilla (k. VIII: 135−138 muist.). Semmoisia ovat uloslasku-sanat, syöttö-, kaitsento- ja kotiinsaatto-sanat, otsonsanat jne." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Maion antajat aholle,
Hata-sarvethatasarvi : lehmä, jolla on sivulle osoittavat sarvet haavikollehaavikko : haapoja kasvava metsikkö,
40. Kourusarvetkourusarvi : käyräsarvinen lehmä koivikolle;
Työnnän kuutakuu : rasva, tali ottamahan,
Talia tavottamahan
Ahomailta aukeilta,
Leveiltä lehtomailta,
Korkeilta koivikoilta,
Mataloilta haavikoilta,

Kultaisilta kuusikoilta,
Hopeisilta saloilta."

"Katso kaunoinen Jumala, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 49: "Usein ja tavallisesti rukoiltiin ensin lähimpiä alhaisempia haltioita ja vasta sitte, jos niiden ei luultu voivan tahi tahtovan auttaa, ylhäisempiä ja itseä ylijumalaaki, jota suorastaan ei tahdottu vaivata. Ilmarisen emäntä tässä menetteleikse vastahakaan." (Lna 121.)
50. Varjele vakainenvakava; luja, varma luoja,
Varjele vahingon tieltä,
Kaitse kaikista pahoistapaha : onnettomuus, turma, vahinko,
Ettei tuskihin tulisi,
Häpeihinhäpeä : ilkityö, häpeällinen teko hämmentyisihämmentyä : sekoittua, eksyä, joutua!"

"Kuin katsoit katollisessakatollinen : katollinen rakennus, navetta,
Alla varjonvarjo : katos, karjasuoja vartioitsitvartioita : vartioida, pitää silmällä, huolehtia,
Niin katso katottomassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 57: "Metsää verrataan katottomaksi huoneeksi" (Lna 121).
Vaali vartiattomassa,
Jotta karja kaunistuisi,
60. Eistyisiedistyä : kasvaa, karttua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea eteenpäin (16:48 ym.); (matkasta) joutua, taittua (39:302, 310; 43:95) (Turunen 1979; Jussila 2009). emännän viljakarja Katso lisääVrt. vilja-sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvava vilja (43:344, 348 ym.); metsän riista (14:102, 175 ym.); anti, rikkaus (32:185, 196); (olosta, elämästä) rikas, hyvinvoipa (25:324) (Turunen 1979).
Hyvän-suovan mieltä myötenmielen mukaan,
Pahan-suovan paitsi mieltämielen vastaisesti!"

"Kun lie kurjat paimeneni,
Ylen kainutkainu : vähäpuheinen, kaino, ujo karjapiiat,
Paju pannos paimeneksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 65−68: "Anna pajun, lepän …. haltiat hyväntahtoisesti suojella. Lehtimetsässä karja paraiten viipyy, jonka tähden havupuista ei mainita mitään." (Lna 121.)

Sana pannos optatiivi-käskymuoto verbistä panna.

Leppä lehmän katsojaksi,
Pihlaja piteliäksipitelijä : kaitsija, huolehtija Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: käyttäjä, käsittelijä (48:156); huonoa maito-onnea noituva henkilö (32:171) (Jussila 2009).,
Tuomi tuojaksi kotihin
Emännäisen etsimättä,
70. Muun väen murehtimatta!"

"Kun ei paju paimentane,
Pihlaja hyvin pielle,
Leppä ei lehmiä ajane,
Tuomi ei kotihin tuone,
Niin pane parempiasi,
Työnnä luonnon tyttäriä Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 76: "Luonnottaret olivat ylhäisempiä, vapaampia olentoja kun haltiat. Taisivat paikasta toiseen siirtyä; haltiat pysyivät paikallansa hallittavan eri aineensa luona." (Lna 121.)
Minun viljan viitsiäksiviitsijä : hoitaja, paimen,
Katsojaksi karjan kaiken!
Paljo on piikojapiika : tyttö, neito, nainen; palvelijatar Katso lisääKansanuskomuksissa metsänväen välinen työnjako ja hierarkia noudattivat ihmisyhteisön käyttäytymismalleja ja valtasuhteita: metsän "oikia" emäntä määräsi "sataa piikoa" ja "tuhatta muuta käskyläistä" (Tarkka 2005: 259).

Piika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.)
sinulla,

80. Saoinsadoin : sadoittain käskyn kuulioita,
Eläjiä ilmanilma : taivas alla,
Luonnottarialuonnotar : metsän naispuolinen haltiaolento Katso lisääVrt. sana merkitsemässä ilman impeä (1:112). Vrt. myös raudan synnyn kuvaus (91:1–266), jossa kolme luonnotarta esiintyy maidon lypsäjinä. (Turunen 1979.)

Luonnottaret esiintyvät yleensä kollektiivisena naispuolisena ryhmänä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa naishahmot liittyvät luonnonilmiöihin tai ilmansuuntiin (Päivätär, Kuutar, Pohjolan emäntä). Luonnotar, kave kuvataan alkuaikoja kuvaavissa myyteissä alkuäitinä, synnyttäjänä (Ganander 1789/1984). (Siikala 2012: 288−289; ks. myös Krogerus 1999.)
hyviä."

"Suvetar valio vaimo, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 83−90: ”Suvetar ja Etelätär olivat Luonnottaria, Pihlajatar j. m. Tapion alusväkeä” (Lna 121).

Kaarle Krohnin mukaan nimet Ilmatar, Etelätär, Suvetar ja Luonnotar ovat alun perin olleet Neitsyt Marian mainesanoja (Krohn 1927).

Kirjakielessä sanaa vaimo ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.)

Etelätäretelätuuli haltiaolennoksi personoituna Katso lisääKaarle Krohnin mukaan nimet Ilmatar, Etelätär, Suvetar ja Luonnotar ovat alun perin olleet Neitsyt Marian mainesanoja (Krohn 1927). luonnon eukko,
Hongatarvanha mänty naisolennoksi personoituna Katso lisääMetsässä kasvavien puulajien haltiattaria ja runollisia edustajia ovat Hongatar, Katajatar, Pihlajatar ja Tuometar (Krohn 1927). hyvä emäntä,
Katajatarkataja naisolennoksi personoituna Katso lisääMetsässä kasvavien puulajien haltiattaria ja runollisia edustajia ovat Hongatar, Katajatar, Pihlajatar ja Tuometar (Krohn 1927). kaunis neiti,
Pihlajatarpihlaja naisolennoksi personoituna Katso lisääMetsässä kasvavien puulajien haltiattaria ja runollisia edustajia ovat Hongatar, Katajatar, Pihlajatar ja Tuometar (Krohn 1927). piika pieni,
Tuometartuomi naisolennoksi personoituna Katso lisääMetsässä kasvavien puulajien haltiattaria ja runollisia edustajia ovat Hongatar, Katajatar, Pihlajatar ja Tuometar (Krohn 1927). tytär TapionTapio : metsänkuningas, metsän ja riistan päähaltia Katso lisääMikael Agricola kuvaa Tapiota pakanallisia jumalia käsittelevässä luettelossaan: "Tapio medzäst Pydhyxet soi". Myös Kalevalassa nimi tarkoittaa metsän miespuolista päähaltiaa. (Turunen 1979.)

Pyyntiin lähdettäessä metsänhaltialle uhrattiin esimerkiksi rukiintähkiä tai -jauhoja ja tilkkanen juotavaa, kuten olutta. Hänelle lausuttiin sanoja erikoisen latvattoman kuusen, Tapion pöydän, äärellä. (Turunen 1979.)

Mielikuvat haltiasta vaihtelivat loitsusta ja sen käyttäjästä riippuen. Monessa tapauksessa Tapio oli kuitenkin rikas metsän kuningas. (Siikala 2012: 376.)
,

Mielikkimetsän emäntä, metsän naispuolinen päähaltia Katso lisääMielikki saattaa olla alkuperältään hyvittelynimi, joka koostuu kahdesta osasta: -kki-johtimesta ja mieli-sanasta; alkumerkitys todennäköisesti 'mieleinen, suopeamielinen, suopea'. Toisintonimiä ovat mm. Mielu, Mielotar, Mielus. (Turunen 1979.) metsän miniä,
90. Tellervo Tapion neiti!metsän nuorempi naispuolinen haltia Katso lisääTellervo Tapion neiti toimii Kalevalassa Tapion karjan eli metsäneläinten kaitsijana (myös 46:339, 478). Hän on utupaitainen, hienohelmainen ja keltahiuksinen neito. (Turunen 1979.)
Katso'otekatsoa : vaalia, hoitaa Katso lisääSäkeen optatiivi-käskymuoto on Lönnrotin itsensä muodostama (Leskinen 1972). karjoani,
Viitsiöteviitsiä : hoitaa, paimentaa Katso lisääSäkeen optatiivi-käskymuoto on Lönnrotin itsensä muodostama (Leskinen 1972). viljoani
Kesä kaikki kaunihisti,
Lehen aikalehden aika : kesäaika, jolloin puissa on lehdet leppeästilempeästi, hellävaraisesti Katso lisääSuomen murteista ja inkeristä tunnetaan leppeä- sanalle merkitykset 'hyväntahtoinen, lempeä' (SMS). Karjalan kielessä leppie 'lempeä, leppoisa, hyväntuulinen; (esineestä) keveä, taipuisa; onnea tuottava' (KKS).,
Lehen puussa liehuessa,
Ruohon maassa roikatessaroikata : rapista, suhista; heilua kiivaasti Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Roikatessa = loikoessa, ryöhöttäissä ['ligger, sträcker sig']" (Lna 123). Lisäksi Lönnrot kommentoi säettä sanakirjassaan: "När gräset slänger (prasslar) på marken" (Lönnrot 1874/1958).

Raimo Jussilan mukaan roikata 'heilua, aaltoilla' (Jussila 2009).
!"

"Suvetar valio vaimo,
Etelätär luonnon eukko,
Heitä hienot helmuksesi,
100. Esiliinasi levitä
Karjalleni katteheksi,
Pienilleni peitteheksi
Vihoinvihaisesti, rajusti, ankarasti tuulen tuulematta,
Vihoin saamatta satehensateen saamatta : satamatta!"

"Kaitse karjani pahoista,
Varjele vahingon teiltä,
Noista soista soiluvistasoiluva : keinuva, hyllyvä,
Lähtehistä läilyvistäläilyvä : hyllyvä, notkuva, heiluva,
Heiluvista hettehistähete : upottava kohta suossa; lähde,
110. Pyöreistä pyötiköistäpyötikkö : syvä kuoppa, lätäkkö,
Ettei tuskihin tulisi,
Häpeihin hämmentyisi,
Sorkka suohon sorkahtaisisorkahtaa : liukastua, luiskahtaa, horjahtaa,
Hettehesen herkähtäisiherkähtää : liukastua, luiskahtaa, valahtaa
Ylitse Jumalan tunnin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 115 ja 116: "(Muistoon) mieleen pantavat sanat Suomalaisten muinaisuskonnossa. Osottavat kaikkia tapauksia ei Jumalan sallimana pidetyn niin kuin suomalaiset nykyään mielellänsä pitävät." (Lna 121.)

Sanan ylitse merkitys säkeessä 'vastoin' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi tunti-sanaa: "Tunnin = tiedon, tahdon ['vetskap, vilja']" (Lna 123). Sana tarkoittaa Kalevalassa yleensä hetkeä, määräaikaa, mutta sitä käytetään myös ajasta epämääräisemmin puhuttaessa (Turunen 1979). Raimo Jussilan mukaan Jumalan tunti tarkoittaa hetkeä, jolloin Jumala puuttuu asiaan (Jussila 2009).

Päitsepään kiertäen, ts. vastoin tahtoa Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). aivonaivo : aikomus, ajatus autuahan!"

"Tuo'os torvi tuonnempata,
Tuolta taivahan navaltataivaan napa : taivaanpallon yläosa, taivaanlaki Katso lisääMonien euraasialaisten kansojen uskomuksissa paikallaan pysyvä Pohjantähti oli taivaan tuki, jättiläismäinen naula tai patsas, joka toimi lisäksi kulkuväylänä maailman eri tasojen välillä. Siitä käytetyt nimitykset taivaan napa, pohjan tappi ja pohjan naula liittyvät aikaisempaan kosmoksen rakennetta koskevaan käsitykseen. (Siikala 2012: 168, 185.),
Mesi-torvimesitorvi : torvi, jonka ääni tai sisältä tuleva sade tekee metsän ja maan hedelmälliseksi taivosesta,
120. Sima-torvi maa-emästä! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 120: "Kuvaus otettu paimenista, jotka torvellansa saattavat karjan ruokavammille maille. Luonnottaret taisivat torvellansa minkä paikan tahtonsa ruohoiseksi puhua ilman karjaa vaivaamatta." (Lna 121.)

Sana simatorvi tarkoittaa torvea, jonka ääni tai sisältä tuleva sade tekee metsän ja maan hedelmälliseksi (Jussila 2009).

Sana maaemä 'maa, maankamara, maaperä' (Turunen 1979).

Puhupuhua : puhaltaa tuohon torvehesi,
Kumahuta kuuluhusikuulu : maineikas, laajalti tunnettu Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "'Kuuluhusi' = äänekkääsen kapineesi? = kuuluisaan (torveesi)? = mainiohosi, kehuttuusi, ylistettyhysi" (Lna 123).,

Puhu kummut kukkahaksikukas : kukoistava, soma, kaunis; kukkiva,
Kangasvieretkangasvieri : kangasmetsän reuna kaunihiksi,
Ahovieretahovieri : ahon reuna, vierusta armahaksiarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37–40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982.,
Lehtovieretlehtovieri : lehdon reuna leppeäksileppeä : lämmin, suojaisa; suloinen,
Suovieretsuovieri : suon laita, reuna sulaksi meeksi,
Hetevierethetevieri : hetteen reuna tai ympäristö, seutu Katso lisääSana hete merkitsee Kalevalassa suon upottavaa kohtaa (20:45 ym.) ja lähdettä (18:294 ym.) (Jussila 2009). vierteheksivierre : oluen valmistuksessa käytetty mallasuute Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äyräs, rantatörmä (Turunen 1979).!"

"Siitä syötä karjoani,
130. Raavahianiraavas : karja eli lehmät, sonnit ja hiehot Katso lisääKarjalan kielessä roavas 'nauta; aikaihminen, vanha ihminen; täysikasvuinen; vanhanpuoleinen; roteva, suuri' (KKS). ravitse,
Syöttele metisin syöminsyömä : ruoka, ravinto,
Juottele metisin juomin!
Syötä kullaista kuloakulo : auringon polttama, edellisenä vuonna niittämättä jäänyt heinikko, ruohikko,
Hopeistä heinän päätä
Heraisista hettehistä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 135−140: "Nimittää erittäin ruohokkaita paikkoja, joissa karja mielellään oleksii" (Lna 121).

Sana herainen tarkoittaa heruvaa, vettä antavaa (Turunen 1979).

Sana hete merkitsee Kalevalassa suon upottavaa kohtaa (20:45 ym.) ja lähdettä (18:294 ym.) (Jussila 2009).

Läikkyvistä lähtehistä,
Koskilta kohisevilta,
Jokiloilta juoksevilta,
Kultaisilta kunnahiltakunnas : kukkula, mäki,
140. Hopeisilta ahoilta!"

"Kaivo kultainen kuvoa Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 141 ja 142: "Poutakesinä karjat kaikin paikoin ei saa vettä taikka on vesi lätäköissä mädäntynyttä" (Lna 121).

Sana kuvata 'muodostaa, tehdä, luoda' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Kahen puolen karjan maata,
Josta karja vettä joisi,
Simoasima : hunaja, mesi; mesijuoma siretteleisisiretellä : juoda, siemailla, ryystää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: viillellä (38:94) (Turunen 1979; Jussila 2009).
Utarihin uhkuvihin,
Nisihin pakottavihin,
Saisi suonet soutamahansoutaa : liikkua Katso lisääVerbi soutaa merkitsee Kalevalassa yleisimmin veneen soutamista (5:41; 7:181 ym.). Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kellua (44:262); kuljeksia (46:439). (Turunen 1979.),
Maitojoetmaitojoki : maitotiehyt virtaavaksi joeksi kuvattuna juoksemahan,
150. Maitopurotmaitopuro : maitotiehyt solisevaksi puroksi kuvattuna purkemahanpurkea : purkaa, laskea, vuotaa,
Maitokosketmaitokoski : maidonantamiskyky kuohuvaan koskeen verrattuna kuohumahan,
Puhumahanpuhua : huokua, vuotaa, pursuta maitoputketmaitoputki : maitotiehyt,
Maitohormitmaitohormi : maitotiehyt putkimaiseksi ilma- tai savukanavaksi kuvattuna huokumahan,
Joka aika antamahan,
Joka vuorolypsykerta vuotamahan
Ylitse vihanki suovan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 156 ja 157: "Mitä alhaisemmalla valistuksen kannalla ihmiset elävät, sitä kateellisemmat ovat toisillensa, sitä nopsaammat toinen toiselle pahaa suomaan. Esivanhempiemme valistus ei ollut suuri ja juuri sentähden heillä oliki "kateita kaikin paikoin", ja niin on Suomessa niitä kyllin vieläki. Ei toki valistuskaan yksinään taitaisi paljo vaikuttaa ilma kristillisyydettä." (Lna 121.)

Sana vihansuopa tarkoittaa pahaa toivovaa, vihamielistä (Jussila 2009).

Pahan-suovan sormiloitsesormiloitse : sormien välitse, ts. kiinni saamatta Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Maion saamatta Manalle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 157: "Maidon taisivat noidat sekä muuten kadottaa, että toisen lehmistä sen omille lehmillensä saattaa" (Lna 121).

Mana on kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Katehesenkateeseen : kadoksiin karjan annin!"

"Paljo on niitä ja pahoja,
160. Kutketkä maion Manalle vievät,
Katehesen karjan annin,
Lehmän tuomanlehmän tuoma : maito toisialle;
Vähä on niitä ja hyviä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 163−166: "Siinä tarvitaan erittäin mahtava loihtia, jos mieli maitonsa noidan teiltä takaisin saada" (Lna 121).
Kut maion Manalta saavat,
Piimänsä kylän pioltapito : hallussapito, käyttö, kuluttaminen,
Tuorehensatuore : vastalypsetty ja kuorimaton maito toisialta."

"Ei ennen minun emoni Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 167−182: "Vanhempainsa mahtia muistelemalla lapset kokivat omaa mahtiansa enentää. Tiesivät toki kunki työn menestyvän sitä myöten kun sitä hartaalla mielellä tehtiin, ja mikäpä olisi heitä ennemmin harrastuttanut, kun se että kokivat vanhempainsa kaltaisiksi tulla." (Lna 121.)
Kysynyt kylästä mieltämieli : neuvo,
Tointatoimi : kyky, oppi, taito toisesta talosta;
170. Sai se maitonsa Manalta,
Piimänsä piteliältäpitelijä : huonoa maito-onnea noituva tai maitoa hallussaan pitävä henkilö Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaitsija, huolehtija (32:67); käyttäjä, käsittelijä (48:156) (Jussila 2009).,
Tuorehensa toisialta;
Antoi tulla tuonnempata,
Ehtiä etempätäkietempää : edempää, kauempaa,
Tulla maion TuonelastaTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.),
ManalastaManala : Tuonela, kuolleiden olinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.), maankin alta,
Tulla yöllä yksinänsä,
Pimeällä piilokkali Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 177−182: "Salaisesti ettei vastustaja hoksannutkaan. Huonompain noitain täytyi itse paikalle mennä ja navetoissa tahi laitumella lehmiä kosketella." (Lna 121.)

Sana piilokkali 'salassa, salaisesti' (Turunen 1979).

Kuulematta kunnottomankunnoton : paha ja ilkeä ihminen, noita,
180. Kelvottoman keksimättä,
Vihan suovan sortamatta,
Katehen kaehtimatta."

"Noin sanoi minun emoni,
Noin sanon minä itseki:
Minne viipyi lehmän viljaanti Katso lisääVrt. vilja-sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvava vilja (43:344, 348 ym.); metsän riista (14:102, 175 ym.); karja (32:60, 245; 46:259, 260; 49:5 ym.); (olosta, elämästä) rikas, hyvinvoipa (25:324) (Turunen 1979).,
Kunneminne maitoni katosi;
Onko viety vierahalle,
Kytketty kylän pihoille,
Mieronmiero : kyläkunta, kodin ulkopuolinen maailma porttojen povehen,
190. Katehien kainalohon,
Vai on puihin puuttununna, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 191: "Maito lehmistä taisi laitumillenki kadota" (Lna 121).

Verbi puuttua 'tarttua kiinni, takertua' (Turunen 1979).

Metsihin menehtynynnämenehtyä : hävitä, kadota,
Levennynnälevetä : levitä laajalle alueelle, hajaantua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla leveämmäksi, avautua (50:546) (Jussila 2009). lehtomaille,
Kaonnunna kankahillekangas : kuiva metsämaa?"

"Ei maito Manalle joua, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 195−206: "Loihtiminen tosi tarpeessa onnistui paremmin" (Lna 121).
Lehmän vilja vierahalle,
Mieron porttojen povehen,
Katehien kainalohon,
Eikä puihin puuttumahan,

200. Metsihin menehtymähän,
Lehtoihin levenemähän,
Kaatumahan kankahalle;
Maito koissa tarvitahan,
Ajan kaiken kaivatahan,
Koissa vuottavivuottaa : odottaa emäntä,
Katajainen raintapuusta valmistettu lypsyastia käessä."

"Suvetar valio vaimo,
Etelätär luonnon eukko!
Käy nyt syötä Syötikkini, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 209−214: "Lehmäin nimiä; niitä annettiin milloin muodosta, milloin syntymäajasta (päivästä j. n. e.), milloin aineista, joihin verrattiin, milloin omistajasta j. n. e." (Lna 121.)

Hermikki, Juotikki, Mairikki, Syötikki ja Tuorikki edustavat kantasuomeen palautuvaa nimityyppiä (Turunen 1979: 200).

210. Sekä juota JuotikkiniJuotikki : lehmännimi Katso lisääSuomen kielessä sana juoti 'vaalea hevonen, jolla on tummat korvat, häntä ja selkäjuova'. Sana juotikas puolestaan 'juovikas'. (SMS.)

Hermikki, Juotikki, Mairikki, Syötikki ja Tuorikki edustavat kantasuomeen palautuvaa nimityyppiä (Turunen 1979: 200).
,

Herusteleherustella : saattaa herumaan ja antamaan enemmän maitoa HermikkiäHermikki : lehmännimi Katso lisääKarjalan kielessä Hermikki valkoisen- ja mustankirjavan lehmän nimi (KKS). Suomen kielen murteissa sitä on käytetty ainakin punavalkoisen lehmän nimenä (SMS).

Hermikki, Juotikki, Mairikki, Syötikki ja Tuorikki edustavat kantasuomeen palautuvaa nimityyppiä (Turunen 1979: 200).
,

Tuorusteletuorustella : herutella, saada antamaan maitoa TuorikkiaTuorikki : lehmännimi Katso lisääHermikki, Juotikki, Mairikki, Syötikki ja Tuorikki edustavat kantasuomeen palautuvaa nimityyppiä (Turunen 1979: 200).,
Anna maito MairikilleMairikki : lehmännimi Katso lisääHermikki, Juotikki, Mairikki, Syötikki ja Tuorikki edustavat kantasuomeen palautuvaa nimityyppiä (Turunen 1979: 200).,
OmenalleOmena : lehmännimi Katso lisääKarjalan kielessä Omena mustankirjavan tai kaulallaan kelloa kantavan lehmän nimi (KKS).

Vrt. omena-sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186 ym.); (metaforisesti) hyvä, suloinen olento, esim. lapsi, neito, karhu (15:147, 165, 183; 23:660 ym.) (Turunen 1979).
uuet piimät

Heleistä heinän päistä,
Kaunihista kastikoista, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 216: "Kasteheinää pidettiin maidon vuoksi hyvänä ruohona" (Lna 121).

Sana kastikka tarkoittaa erästä korkeaa, monivuotista heinäkasvia (Turunen 1979; Jussila 2009).

Mairehistamaire : suloinen, viehättävä; makea maa-emistä,
Metisistä mättähistä,
Nurmelta mesi-nukaltamesinukka : mettä sisältäviä kasveja kasvava,
220. Maalta marjan vartiseltamarjanvartinen : marjakasveja kasvava,
Kanervan kukattarilta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 221−224: "Laita kanervan kukattaret j. n. e. syöttämään" (Lna 121).

Kukatar tarkoittaa kukkien haltiatarta (Turunen 1979).

Heinän helpehettäriltähelpeetär : helpeiden, kukan suojuslehtien, haltiatar,
Pilven piimä-tyttäriltäpiimätytär : maitoa tuottavan sateen haltiatar,
Taivahan navattarilta,taivaannavatar : keskitaivaan haltiatar
Tuoa maitoiset maruetmarut : utare,
Aina uhkuvat utaret
Lypseä lyhyen vaimon, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 227 ja 228: "Huolimatta siitä, minkälainen lypsäjänsä on" (Lna 121).
Pienen piian piukutellalypsää suihkien, suihkutella!"

"Nouse neitonen norosta,
230. Hienohelmatyttö, jolla on kaunis mekko; nuoren naisen metafora Katso lisääNeidon epiteettinä ja toisintonimityksenä käytetään yleensä pukuun viittaavia sanoja (tinarinta, vaskivyö); hienohelma-nimitys johtuu hameen helmakoristeesta (Saarimaa 1927; Turunen 1979). Vrt. sanan merkitys karjalan kielessä: koreasti pukeutuva nainen, herrasneiti; huora (KKS).

Vrt. hienohelma esiintyy runoissa myös toisessa yhteydessä Kullervo Kalevan pojan toisintonimenä: "Kullervo Kalevan poika, / Sinisukka, hieno helma, / Kengän kauto kaunokainen" (I2 914: 156−158; ks. myös I2 960, I2 962, I2 970, I2 1158).
hettehestä,

Neiti lämminlämminsydäminen, lempeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lämmin, kuuma (9:310; 32:248 ym.); kuumuus, löyly (45:212) (Turunen 1979). lähtehestä,
Puhas-muotoinenpuhdasmuotoinen : kauniskasvoinen muasta!
Ota vettä lähtehestä,
Jolla kastat karjoani,
Jotta karja kaunistuisi,
Eistyisi emännän vilja
Ennen käymistä emännän,
Katsomista karjapiian,
Emännän epäpätöisen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 239 ja 240: "Itseänsä piti jumaluus-olentoin rinnalla alentaa, ei olla mitään olevinansa" (Lna 121).

Sana epäpätöinen 'kelvoton, kunnoton, huono' (Turunen 1979; Jussila 2009).

240. Ylen kainun karjapiian."

"Mielikki metsän emäntä,
Lave-kämmenlavekämmen : (anteliaasta olennosta) suurikourainen karjan eukko!
Työnnä pisin piikojasi,
Paras palkkalaisiasi
Viitsimähän viljoani,
Katsomahan karjoani
Tänä suurena suvena,
Luojan lämminnä kesänä,
Jumalan suaitsemana,
250. Antamana armollisen!"

"Tellervo Tapion neiti, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 251−260: "Tellervo oli lyhyt ja sentähden, ettei pahastuisi siitä, kun pisintä pyyttiin, pidetään hänelle eri rukous" (Lna 121).

Tellervo Tapion neiti on metsän nuorempi naispuolinen haltia, joka toimii Kalevalassa Tapion karjan eli metsäneläinten kaitsijana (ks. 46:339, 478). Hän on utupaitainen, hienohelmainen ja keltahiuksinen neito. (Turunen 1979.)

Metsän tyttö tylleröinen,
Utupaitahienopaitainen, hienohelma,
Hivus-keltainen korea,
Jok' olet karjan kaitselia,
Viitsiä emännän viljan
Mieluisassa Metsolassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 257 ja 258: "Jonka rukouksillani olen miellyttänyt ja joka on ylen tarkka elävistänsä huolta pitämään" (Lna 121).

Sana mieluisa 'lempeä, hyvänsuopa'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: suloinen (2:379); mielenmukainen, mieleinen (40:72). (Turunen 1979.)

Metsola on asutuksi paikaksi käsitetty metsä, nimenä Tapiolan rinnakkaisnimi (Turunen 1979).

Tarkassatarkka : valpas, tarkkaavainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586; 21:330 jne.); ymmärtäväinen, viisas (23:87; 25:536−556; 28:38 jne.) (Turunen 1979). TapiolassaTapiola : metsä metsänhaltian ja hänen väkensä asuinpaikkana Katso lisääTapiola on Kalevalassa tavallisesti Metsolan toisintonimenä (15:398, 406; 20:218, 234 ym.). Kansanrunoissa se esiintyy erilaisissa rinnakkaismuodoissa: Tapiola, Tapiala, Tappila, Tamikkala, Tanniola jne. (Turunen 1979.),
Kaitse karja kaunihisti,
260. Viitsi vilja virkeästi!"

"Kaitse kaunoisin kätösin,
Somin sormin suorittelesuoritella : oikoa, asetella suoraksi,
Sui ilveksen iholle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 263: "'Sui ilveksen iholle' = harjaa ilveksen ihoiseksi s. o. yhtä sileäkarvaiseksi kuin ilves? – – – Sileäksi l. sileäkarvaiseksi kuin ilves." (Lna 123.)
Kampoa kalan evälle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 264: "'Kampoa kalan evälle' = yhtä kiiltäväksi kuin kalan evä" (Lna 123).
Karvalle meren kapehenmeren kave : hylje tai jokin muu meressä elävä eläin,
Metsän uuhenmetsän uuhi : metsäkauris untuvalle!
Illan tullen, yön pimeten,
Hämärien hämmetessähämmetä : tulla hämyiseksi, hämärtyä
Saata karjani kotihin,
270. Etehen hyvän emännän,
Hete heiluva selällä,
Maito-lampi lautasilla!"

"Päivänpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). mennessä majoillemennä majoille : laskea,
Iltalinnun laulellessa

Itse virki viljalleni,
Sano sarvi-juonellenisarvijuoni : jono sarvekkaita eläimiä, lehmiä Katso lisääSana juoni karjalan kielessä 'porojen, lintujen, veneiden tms. muodostama jono; tie, polku, eläimen jättämät jäljet; raita, juova, linja; juoni, riidanaihe, syytös' (KKS).:
""Kotihinne kourusarvet,
Maion antajat majalle!
Koissa on hyvä ollaksenne,
280. Maa imaramieluisa, miellyttävä; suloinen maataksenne,
Korpi on kolkko käyäksenne,
Ranta raikutellaksenneraikutella : kulkea, kävellä kolkutella;
Kotihinne tullaksenne
Vaimot valkean tekevät Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 284: "Pohjoispuolella Suomea, Savossa ja Karjalassa tehdään kesantopellolle tahi nurmelle joka ilta karjan savua eli suitsua. Lastuja tahi tuohta viritetään palamaan ja päälle syydetään kuivia turpeita, jotka sitte kytevät ja suitsevat halki yön, vieläpä usein aamulla jälestäki. Se suitsu tehdään sääskien karkottamiseksi ja karja vähitellen tottuu siihen niin, että se tulee kun varsinaiseksi tarpeeksi, jota joka ilta kaipaavat, kun muutamat miehet totilasiansa illalla." (Lna 121.)

Vrt. valkea adjektiivina 'valkoinen, valoisa, kirkas' (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)

Nurmelle mesi-nukalle,
Maalle marjan-vartiselle.""

"Nyyrikki Tapion poikametsän haltiaolento Katso lisääTapion poika Nyyrikki on sama kuin Agricolan mainitsema karjalaisten jumala Nyrckes, joka "oravat antoi metsästä" (Turunen 1979).

Ks. "Nyyrikki, Tapion poika" kahdessa Lönnrotilla käytössä olleessa ilomantsilaisessa loitsutallenteessa (VII5 3307, VII5 3308).
,

Siniviittasiniviittainen; metsän haltiaolentojen epiteetti viian poika!
Tyvintyvi edellä pistä pitkät kuuset,
290. Latvoinlatva edellä lakkapäätlakkapää : tuuhealatvainen petäjät
Sillaksi likasioille, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 291: "Vetelät suot ja likapaikat karjalle kovin vaaralliset, jonka tähden pahimpiin niihin karjan käytävillä mailla ladotaan puita toinen toisensa viereen karjansillaksi (Lna 121).

Sana lika 'kura, loka, suossa oleva muta' (Jussila 2009).

Paikaksipaikka : korjausaine, täyte Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sija, kohta (3:446, 479 ym.); tuke, tukko (8:202; 9:410 ym.); huivi, päänverho (25:226) (Turunen 1979). pahoille maille,
Suo-sulihinsuosula : sulassa tilassa oleva kohta suossa, jäätymätön suo, maa-sulihinmaasula : sula ja upottava maa,
Lätäkköihin läilyvihin!
Anna käyä käyräsarven,
Haarasorkan sorkutellaastuskella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laukata (13:190) (Turunen 1979).,
Joutuaehtiä, ennättää joka savullesavu : lehmisavu, jolla lypsettävien lehmien ympäriltä karkotetaan kärpäsiä
Viatoinnaviaton : vioittumaton, vilpitöinnävilpitön : vahingoittumaton,
Ilman suohon sortumatta,
300. Likahan litistymättä!"

"Kun ei karja tuosta huoli,
Yöksi ei kulkene kotihin,
Pihlajatar piika pieni,
Katajatar kaunis neiti,
Leikkoa lehosta koivu,
Ota vitsa viiakostaviidakko : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä,
Käyöskäydä : käydä noutamassa, noutaa piiska pihlajainen,
Katajainen karjan ruoska
Takoa Tapion linnanTapion linna : metsänhaltioiden asunto, metsän olentojen asuinpaikka,
310. Tuolta puolen TuomivaaranTuomivaara : runollinen paikannimi,
Aja karja kartanolle,
Saunan lämmitä-panolle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 312: "Monin paikoin Suomessa lämmitetään sauna joka illaksi" (Lna 121).
Kotihin kotoinen karja,
Metsän karja Metsolahan!"

"Otsonen metsän omena(metaforisesti) hyvä, suloinen olento Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186 ym.). Omena myös lehmännimenä, ks. 32:214. (Turunen 1979.),
Mesikämmen käyretyinenköyryselkäinen, käyränä liikkuva!
Tehkämme sulatsula : hyvä, aito sovinnot,
Rajarauhat rapsakammerapsata : tehdä nopeasti
Iäksemme, ilmaksemmeilmaksi : ainaisuudeksi,
320. Polveksemmepolveksi : iäksi, elinajaksi, päiviksemme,
Ettet sorra sorkkasäärtä,
Kaa'a maion kantajata
Tänä suurena suvena,
Luojan lämminnä kesänä."

"Kun sa kuulet kellon äänen,
Tahi torven toitotuksen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 326: "Paimenet usein laitumilla ääntelevät torvillaan, milloin karjan kokoamiseksi, milloin metsän petoin karkottamiseksi, milloin toisten lähiseutuisten paimenten huviksi" (Lna 121).
Lyötelyödä, refl. lyöte : asetu, heittäydy maata mättähälle,
Nurmelle nukahtamahan,
Tunge korvasi kulohon,
330. Paina pääsi mättähäsen,
Tahi korpehen kokeoskokea : pyrkiä, yrittää päästä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: koettaa, tunnustella (9:497; 37:32 ym.); saada osakseen (22:239, 240; 23:474); tarkoittaa, tähdätä (43:223); hankkia, toimittaa (20:427; 25:474; 45:10) (Turunen 1979).,
Saaossaada : lähteä, mennä sammal-huonehesensammalhuone : (tilapäisesti) karhun pesä; huone, jonka seinähirsien väleissä on sammalta eristeenä,
Mene toisille mäille,
Muille kummuille kuvahukuvahua : siirtyä äkkiä, liikahtaa,
Jottei kuulu karjan kello,
Eikä paimenen pakina!"

"Otsoseni, ainoiseniainoinen : rakas, kallis Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen, pysyvä (22:185); ikimuistettava (3:187) (Jussila 2009).,
Mesikämmen kaunoiseni!
En sua kiellä kiertämästä,
340. Enkä käymästä epeä,
Kiellän kielen koskemasta,
Suun rumanruma : ahnas, nälkäinen rupeamastaruveta : koskea, kajota Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ryhtyä (3:131 ym.); tarttua, liittyä (9:488) (Turunen 1979).,
Hampahin hajottamasta,
Kämmenin käpyämästäkävytä : koskea."

"Käyös kaartenkaartaen, etäisyyden päästä ohittaen karjamaita,
Piilten piimä-kankahia, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 346: "Piimäkangas, jossa piimän antajat lehmät käyvät l. josta lehmät saavat piimää (maitoa) utariinsa" (Lna 121). Piimäkangas tarkoittaa laidunmaata, josta lehmät saavat maidon tuottamiseen tarvittavaa ravintoa (Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana piilten 'salaa' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Kiertenkiertäen, etäisyyden päästä ohittaen kellojen remuaremu : kilinä, helinä,
Ääntä paimenen paeten!
Konsakun on karja kankahalla,
350. Sinä suolle soiverraitesoivertaa, refl. soiverraite : kierrä, puiki, väisty;

Kun karja solahtisolahtaa : pujahtaa, livahtaa, mennä nopeasti suolle,
Silloin korpehen kokeos,
Karjan käyessä mäkeä
Astu sie mäen alatsealapuolitse, alaosaa pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Karjan käyessä alatse
Mene sie mäkeä myöten,
Astuessansa aholla
Sinä vierevierrä : kulkea kävellen, juosten; vaeltaa viiakkoa,
Viiakkoa vierressänsä
360. Sinä astuos ahoa!
Kule kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Siirry siikana sivutseohitse Katso lisääKarjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Veteleitevedellä, refl. veteleite : vetäydy, siirry veen kalana,
Viere villa-kuontalonavillakuontalo : kehrättäväksi otettu villanippu tai -tukku,
Kule pellavas-kuponapellavaskupo : pellavista koottu kimppu,
Kätke kynnet karvoihisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 367 ja 368: "Tuttu asia, että kissat ja muut teräväkyntiset elävät saattavat kyntensä käpälään vetää; hammasten kätkeminen ikeniin lienee vertauksen tavoin sanottu" (Lna 121).
Hampahat ikenihisi,
Jott ei karja kammastuisikammastua : pelästyä,
370. Pieni vilja pillastuisi!"

"Anna rauha raavahille,
Sorkkasäärille sovinto,
Käyä karjan kaunihisti,
Soreasti sorkutella,
Poikki soista, poikki maista,
Halki korven kankahista,
Ettet koske konsakanakonsakaan : koskaan, milloinkaan,
Rupea rumanakana!"

"Muista muinainen valasi Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 379: "Luoja näetsä antoi kullenkin elävälle oman virkansa, jonka taisi hyvin tahi pahoin toimittaa. Luojan tarkoitus kun oli saada kaikki hyviksi, niin oikein valan vannottamalla koki luodun elävänki siihen sitoa." (Lna 121.)
380. Tuolla Tuonelan joellaTuonelan joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.),
Kynsi-koskellaKynsikoski : Tuonelan joen toisintonimi Katso lisääKynsikoski on paikka, jossa karhulle luvataan kynnet (ks. 46:413−419) (Jussila 2009). kovalla,
Luojan polvien e'essä:
Lupa sulle annettihin Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 383−386: "Arvattavasti jonkun vanhan tarinan muistetta" (Lna 121).
Kolme kertoa kesässä
Käyä kellon kuuluvilla,
Tiukujentiuku : lehmänkello tirinä-maillatirinämaa : laidunmaa, jossa lehmänkellot kilisevät Katso lisääKarjalan kielessä tirissä 'kilistä; tiristä, liristä; kitistä' (KKS).,
Vaan eipä sitä suattu,
Eikä annettu lupoa
Ruveta rumille töille,
390. Häpeähän hämmentyä."

"Jos sulle viha tulisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 391 ja 392: "Samoin kuin ihminen välistä saapi erinomaisen himon johonkuhun, jonka järki päättää sopimattomaksi, luultiin karhunki ja muiden eläväin saavan ja sen vuoksi runo ehdottelee hänen himonsa ilman ihmisiä vahingoittamatta tyydyttämään" (Lna 121).
Hampahat halutteleisihalutella : himoita, tehdä mieli,
Visko viitahan vihasi,
Honkihin pahat halusi!
Hakkoa lahoa puuta,
Kaa'a koivun pökkelöitä,
Vääntele vesihakojavesihako : vedessä likoava, lahonnut puunrunko,
Määhkimäähkiä : tonkia, penkoa marja-mättähiä!"

"Kun tulevi ruoan tarvis,
400. Syöä mielesi tekevi,
Syö'ös sieniä metsästä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 401−404: "Kaikkia näitä aineita karhu välilläin mielellänsäki syöpi" (Lna 121).
Murra muurahais-kekoja,
Juuria punaisen putkenpunainen putki : putkikasvi, karhunputki,
Metsolan mesipalojamesipala : hunajaa sisältävä herkkupala,
Ilman ruoka-ruohoittaniruokaruoho : karjan rehuksi tarkoitettu ruoho; (metaforisesti) karja,
Minun henki-heinittänihenkiheinä : hengissä pysymiseen tarvittava heinä; (metaforisesti) karja!"

"Metsolan metinenmesijuomaa sisältävä ammeiso astia, sammio, kaukalo
Hapata hihittelevihapata hihitellä : käydä pihisevää, suhisevaa ääntä päästäen
Kultaisella kunnahalla,
410. Hopeisella mäellä;
Siin' on syöä syölähänkisyöläs : ahne, suursyömäri,
Juoa miehen juolahankijuolas : paljon juova, juomahaluinen,
Eikä syöen syömät puutupuuttua : loppua, hävitä, ehtyä,
Juoen juomiset vähene."

"Niin teemme iki-sovinnot,
Iki-rauhat ratkoammeratkota : tehdä, sopia
Eleäksemme ehostisiivosti, hyvätapaisesti, sopuisasti,
Kesän kaiken kaunihisti,
Maat on meillä yhtehiset,
420. Evähät erinomaiset."

"Vaan jos tahtonet tapella,
Eleä soan tavalla,
Tapelkamme talvikauet,
Lumi-ajat luskailkammeluskailla : nahistella äänekkäästi, tapella mekastaen!
Suven tullen, suon sulaen,
Lätäkköjen lämmitessä

Ellös tänne tulkokana
Karjan kullan kuuluville!"

"Josp' on tullet näille maille,
430. Sattunet saloille näille,
Täällä aina ammutahan;
Kun ei ampujat kotona, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 432−436: "Jos miehet välistä sattuisivat poissa olemaan niin on toki vaimoja alinomaa kotona ja ne loihtutaidoillaan saattavat vahingoittaa" (Lna 121).
On meillä osaavat vaimot,
Emännät alinomaisetalinomainen : aina läsnä oleva,
Jotka tiesi turmelevi,
Matkasi pahoin panevi,
Ettet koske konsakana,
Rupea rumanakana
Ylitse tahon Jumalan,
440. Päitse auvonauvo : aikomus Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "'Auvon' = kunnian? Onko tämän verosta pantava aivon niin kuin Kalevalan kolmannessa painoksessa on tehty? Aivon (=aivotuksen, bestämmelse) minusta olisi selvempi, vaikka parhaat laulajat sanoivat auvon." (Lna 123.)

Arvid Genetz katsoo sanan tarkoittavan aikomusta, vrt. aivo-sana säkeessä 32:116 (Genetz 1901: 77). Aimo Turusen mukaan sanan merkitys on säkeessä 'riemu, ilo' (Turunen 1979).

Sanalla auvo kansanrunoissa myös merkitys 'eroottinen halu' (I4 1804; KKS), ja lemmen yhteydessä se rinnastuu kunnian käsitteeseen (Tarkka 2005: 203). Metsästysloitsuissa karhusta käytetyt auvo-sanan johdannaiset saattavat merkitä omaista (Tarkka 2005: 270).
autuahan."

"Oi Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä. Siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.) ylijumala!
Kun kuulet toentosi : (karhusta) todellinen, oikea tulevan,
Muuta muiksi lehmäseni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 443−446: "Ukko taisi karhun lumota niin että esineet näyttivät toisiksi, kun mitä olivat, ja sitä hänen tositarpeessa pyydetään tekemään" (Lna 121).
Kamahutakamahuttaa : muuttaa toisenlaiseksi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: lyödä, kumauttaa (20:58) (Jussila 2009). karjaseni,
Kiviksi minun omani,
Kantoloiksi kaunoiseni,
Kummankumma : ihmeellinen, outo maata kulkiessa,
Vantturanvanttura : kookas, vanttera, voimakasrakenteinen vaeltaessa."

"Kun ma otsona olisin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 449 ja sitä seuraavia: "Hävetyssanoja" (Lna 121).
450. Mesikämmennä kävisin,
En mä noissa noin asuisi
Aina akkojen jaloissa;
Onpa maata muuallaki,
Tarhoatarha : alue, tila taempanaki
Juosta miehen joutilahan,
Virattomanviraton : toimeton, joutilas viiletellä,
Käyä halki kämmenpääsi,
Poikki pohkea-lihasi,
Sinisen salon sisässä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 459 ja 460: "Saloa ja korpea piti sanoilla hyvitellä, jotta asuisivat hyväntahtoisina" (Lna 121).
460. Korven kuulun kainalossa."

"Käpy- on kangaskäpykangas : havupuita kasvava kangasmetsä Katso lisääOlla-verbin taivutusmuoto on esiintyy säkeessä merkityksettömänä runomitan täytesanana (Turunen 1979). käyäksesi,
Hiekka helkytelläksesihelkytellä : astua kevyesti,
Tie on tehty mennäksesi,
Meren ranta juostaksesi
PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pitkähän perähän,
LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääNimen alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NESK s.v. lappi, Lappi.) maahan laakeahan;
Siell' on onni ollaksesi,
Armas aikaellaksesiaikaella : viettää aikaa,
Käyä kengättä kesällä,
470. Sykysyllä syylingittäsyylinki : varreton sukka
Suurimmilla suon selillä,
Leveillä liettehillä."

"Kun et tuonne mennekänä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 473–478: "Kun et mene neuvottuihin hyviin paikkoihin, niin mene pahempiin" (Lna 121).
Etkä oikein osanne,
Ota juoniura, tie, polku juostaksesi,
Polku poimetellaksesipoimetella : kulkea, tepsutella, matkata kevyesti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nostella jalkojaan (13:224) (Turunen 1979).
Tuonne Tuonelan salolle,
Tahi Kalman kankahalleKalman kangas : Tuonelassa sijaitseva metsämaa Katso lisääKalma tarkoittaa Kalevalassa personoitua kuolemaa, haudanhaltiaa (13:156; 27:4 ym.) ja hautaa (33:260; 36:174, 227−228) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.'. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.)
!

Siell' on suohutsuo sorkutella,
480. Kanervikko kaalaellakahlailla,
Siellä Kirjoskirjavan lehmän nimi, siellä Karjoslehmännimi Katso lisääSuomen kielessä karjo on tarkoittanut urospuolista sikaa ja mustakylkistä lehmää. Lisäksi sanaa on käytetty lehmännimenä. (SMS.),
Siellä muita mullukoitamullukka : mullikka, nuori nautaeläin
Rautaisissa rahkehissarahje : hevosen längissä oleva hihna,
Kymmenissä kytkyissäkytkyt : puupanta, jolla lehmä kiinnitettiin paikalleen navetassa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kahle (32:515) (Jussila 2009).;
Siellä laihatki lihovat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 485 ja 486: "Pilkallisesti vastoin sanottu" (Lna 121).
Lihaviksi luutki saavat."

"Lepy lehto, kostu korpi,
Lempeälemmetä : tulla lempeäksi salo sininen,
Anna rauha raavahille,
490. Sorkka-säärille sovinto
Tänä suurena suvena,
Herran hellennähelle : helteinen, kuuma kesänä!"

"Kuippanametsän päähaltia Katso lisääKuippana ja kansanrunoissa esiintyvät muut samankaltaiset nimet perustuvat todennäköisesti metsänhaltiaan liitettyihin uskomuksiin, joissa hän on pitkä, hirveä ja harmaapartainen olento (Turunen 1979). Karjalan kielessä sanalla kuippu tarkoitetaan pitkää, laihaa ihmistä (KKS). metsän kuningas,
Metsän hippanopealiikkeinen olento hallipartaharmaapartainen Katso lisääKansan käsityksissä miespuolisilla päähaltioilla oli harmaa parta, ks. myös metsän ukkoa koskevat Kalevalan säkeet (14:153, 215) (Turunen 1979).,
Korjaele koiriasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 495, 496 ja 508: "Metsän pedot verrataan metsän haltiain koiriksi, ja äpäreiksi s. o. ei laillisiksi lapsiksi" (Lna 121).

Lönnrotin mukaan säkeen 495 korjaele ja säkeen 496 raivaele tarkoittavat ruokkoamista, hoitamista (Lna 123).

Aimo Turusen mukaan sana korjaella säkeessä 'panna talteen, varastoida' (Turunen 1979).

Raivaeleraivaella : siivota, siirtää pois; hillitä Katso lisääVrt. Lönnrotin mukaan säkeen 495 korjaele ja säkeen 496 raivaele tarkoittavat ruokkoamista, hoitamista (Lna 123). rakkiasi!
Pistä sieni sieramehen,
Toisehen omena-marjaomenamarja : omena tai tammenterho Katso lisääVrt. omena-sanan merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186 ym.); (metaforisesti) hyvä, suloinen olento, esim. lapsi, neito, karhu (15:147, 165, 183; 23:660 ym.). Omena myös lehmännimenä, ks. 32:214. (Turunen 1979.),
Jott' ei henki haisahtelehaisahdella : haiskahdella, haiskahtaa,
500. Tuuhahteletuuhahdella : haiskahdella, lemahdella, tuoksahdella karjan tuuhkuhaju, lemu, tuoksu!
Silmät silkillä sitelesidellä : suojata, peittää,
Korvat kääri käärehellä,

Jott' ei kuule kulkevia,
Ei näe käveleviä!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Ei vielä kovin varone,
Kiellä poies poikoasi,
Epeä äpärettäsi;
Saattele saloilta näiltä,
510. Näiltä rannoilta rapoaravata : hätistellä, ajaa pois Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lyödä, iskeä (24:228; 27:349); siepata, kaapata (13:220; 32:514); nousta, kiivetä (43:182) (Jussila 2009).,
Kapeilta karjan mailta,
Leveiltä liepehiltälieve : lähimaa, lähistö!
Kätke koirasi kolohon,
Rakkisi rapoaravata : siepata, kaapata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lyödä, iskeä (24:228; 27:349); ajaa pois, hätistellä (32:510); nousta, kiivetä (43:182) (Jussila 2009). kiinni
Kultaisihin kytkyihinkytkyt : kahle Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puupanta, jolla lehmä kiinnitettiin paikalleen navetassa (20:26; 32:484) (Jussila 2009).,
Hihnoihin hopeisihin,
Jott' ei pilloa pitäisipitää pillaa : tehdä ilkityötä,
Häpehiä hämmentäisi!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
520. Ei vielä sitä varone,
Ukko kultainen kuningas, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 521: "Ukossa ainaki viimeinen turva" (Lna 121).
Hopeinen hallitsia,
Kuule kultaiset sanani,
Armahaiset lauseheni!
Paina panta pihlajainen
Ympäri nenän nykerännykerä : pieni, tylppä
Kun ei pihlaja pitäne,
Niin sä vaskesta valatavalattaa : antaa valaa, valattaa,
Jos ei vaski vahva liene,
530. Panta rautainen rakenna!
Vaan jos rauan ratkaisneheratkaista : murtaa, rikkoa,
Vielä mennehe vioillemennä vioille : mennä rikki, rikkoutua,
Syökse kultainen korentovedenkantopuu Katso lisääKorento oli hyödyllinen työkalu painavien vesisaavien kantamisessa. Esine oli noin 1,5 metriä pitkä tanko, joka oli keskiosastaan pyöreä. Päistään, jotka asettuivat kantajien olkapäille, korento oli veistetty litteäksi. Esineen keskiosassa oli poikkipuu, johon vesisaavi asetettiin rei'istään eli korvistaan roikkumaan. (Turunen 1979.)
Leukaluusta leukaluuhun,
Päät on päättelepäätellä : kiinnittää kääntämällä puun läpi lyödyn naulan kärki lujasti,
Kotkoakotkata : taivuttaa ja upottaa puun läpi lyödyn naulan kärki kovasti kiinni,
Ett' ei liiku liiatliika : suuri, valtava leuat,
Harvat hampahat hajoahajota : irtautua toisistaan, avautua,
Kun ei rauoin ratkottaneratkoa : aukoa, repiä auki,
540 Teräksillä temmottanetempoa : irrottaa, tempaista irti,
Veitsillä veristettäneveristää : haavoittaa, tehdä veriseksi,
Kirvehellä kiskottanekiskoa : repiä, tempaista, raapia!"

Siitä Ilmarin emäntä,
Tuo takojan tarkkaymmärtäväinen, viisas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586 ym.); tarkkaavainen, valpas (15:398, 406; 20:218, 234 ym.) (Turunen 1979). vaimo
Lehmät läävästäläävä : navetta lähetti,
Laski karjan laitumelle,
Pani paimenen perähän,
Orjan lehmien ajohon.