Yhdeksäsneljättä Runo.

Vaka vanha Wäinämöinen Katso lisääSana vaka Väinämöisen epiteettinä "oikeamielinen, luja, vakava" (Turunen 1979).

Väinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)

Kalevalan runossa 38 seppo Ilmarinen matkustaa kosimaan Pohjolan neidoista nuorempaa. Hän saa osakseen halveksuntaa ja menettää lopulta ryöstämänsä neidon. Lönnrot kommentoi säkeitä 1−5: "Ilman edellisen runon kertomia tapahtumia sammon ryöstömatka ei olisi tainnutkaan satuun saada. Ilmarinen siihen ehkä ei olisi myöntynyt, ja kuitenki taisi olla tarpeellinen, että hän, sammon takoja, yhtyi siihen." (Lna 121.)
Itse tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Ohoh seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Lähtekämme PohjolahanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.)
Hyvän sammonsampo : onnen lähde, vaurauden ja hyvän symboli Katso lisääSampo tavataan lukuisissa Kalevalan runoissa, mutta siitä ei anneta niissä minkäänlaista tarkkaa kuvausta. Sampo esiintyy kansanrunoissa ennen kaikkea maailman luomiseen liittyvissä kertomuksissa, Kalevalassa puolestaan selkeästi sen jälkeiseen aikaan sijoittuvien tapahtumien yhteydessä. Sammolle on esitetty lukuisia eri selityksiä; sitä on luonnehdittu muun muassa ihmemyllyksi, jauhinkiveksi, auringoksi ja jättiläiskalaksi (ks. Siikala 2012: 189; Turunen 1979; Jussila 2009). Useimmille tulkinnoille löytyy jonkinlainen perusta kansanrunoista. Ihmemylly on kansainvälisten satujen aihe; sampoa on pidetty vastineena skandinaaviseen perinteeseen kuuluvalle Grotti-myllylle, jonka keskeisin ominaisuus on kaiken hyvän jauhaminen. Joissakin tulkinnoissa sampo on samaistettu sammakseen, joka on vanhakantainen kosminen elementti, taivaanlakea kannatteleva maailmanpatsas (Siikala 2012: 186−190). Kulttipatsaat ovat yleisiä eri yhteisöjen perinteessä; suomalaisessa perinteessä maailmanpatsas on tunnettu ainakin Värmlannin savolaisten keskuudessa. (Siikala 2012: 186−189; Turunen 1979: 294.) Kansanrunojen, niiden selitysten sekä riittifunktioiden perusteella sampo on tulkittu lähteeksi maailmassa olevalle hyvälle sekä kaikelle kasvulle ja vauraudelle (Anttonen 2012b; Siikala 2012: 192). Lotte Tarkan mukaan sampo on eeppisissä runoissa ihmisen olemassaoloon liittyvien positiivisten arvojen symboli, heterogeeninen onnen ja runsauden kokonaisuus, joka on synnyttänyt yhä uusia mielikuvia ja tulkintoja ja tullut näin osaksi jatkuvaa merkitysten generointia (Tarkka 2004: 169−175; ks. Siikala 2012: 192). saa'antahansaadanta : hankkiminen, saaminen,
Kirjokannenkirjokansi : kirjavakantinen, kannestaan koristeltu Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua. Kansanrunoissa kirjokansi on tarkoittaa kuitenkin yleisesti taivaankantta, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet. (Turunen 1979.) katsantahankatsanta : katsominen, arviointi!"

Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Ei ole sampo saatavana,
10. Kirjokansi tuotavana
Pimeästä Pohjolasta,
Summastasumma : pimeä, synkkä, sumea; Sariolan eli Pohjolan epiteetti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tumma, musta (8:270) (Turunen 1979). SariolastaSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi;
Siell' on sampo saatettuna,
Kirjokansi kannettuna
Pohjolan kivi-mäkehen,
Vaaran vaskisen sisähän, Katso lisääSammon sisälleen kätkemä vuori tai vaara kuvaa metaforisesti Pohjolan suurta vaurautta ja vankkumatonta asemaa. Lönnrot kommentoi säkeitä 16−22: "Jos sampo olisi varaisuuden kuvallinen nimitys, niin nämät sanat merkitsisivät sitä, että Pohjn varaisuus oli niin vahva, kuin jos olisi vuoreen kätketty ollut ja siinä lukittu" (Lna 121).
Yheksän lukon ta'aksi;
Siihen juuretjuuri : (metaforisesti) sammon tyviosa, kiinnitin juurruteltu
Yheksän sylensyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. syvähänsyvään : syvyyteen,
20. Yksi juuri maa-emähän, Katso lisääSana maaemä 'maankamara, maaperä' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 20−22: "Nämät sanat taas muistuttaisivat P-n rikkauden perustautuvan maan viljelykseen, merikulkuun ja kotitoimiin" (Lna 121).
Toinen vesi-viertehesenvesivierre : järven, joen tai meren ranta,
Kolmas on kotimäkehen."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Veli seppo veikkoseniveikkonen : veli; hyvä ystävä,
Lähtekämme Pohjolahan
Tuon on sammon saa'antahan!
Laatikamme laiva suuri,
Johon sampo saatetahan,
Kirjokansi kannetahan
30. Pohjolan kivi-mäestä,
Vaaran vaskisen sisästä,
Yheksän lukon takoa."

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Vakavampi maisin matka, Katso lisääSana vakava säkeessä 'turvallinen, varma, tukeva' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Maisin 'maata pitkin' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 34: "Osottaa sammon voitavan maisinki kulettaa" (Lna 121).
Lempo menköhön merelle, Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toisintonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277).

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)

Ilmarinen matkustaisi mieluummin maata pitkin. Lönnrot kommentoi säkeitä 35 ja 36: "Ilm. tässä, kuin jälkeenpäinki, näyttää pelkureita merellä olleen" (Lna 121).
Surmarunollisesti personoitu kuolema Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella oleviksi, vaaniviksi olennoiksi. (Turunen 1979.) suurelle selälleselkä : avoin meri, merenselkä!
Siellä tuuli turjuttaisiturjuttaa : ravistaa, keikuttaa, tuivertaa,
Siellä viskaisiviskata : paiskata, heittää, heiluttaa edestakaisin vihurikova tuuli, tuulenpuuska,
Saisi sormet soutimeksi, Katso lisääSana saada 'joutua, ruveta' (Turunen 1979).

Sana soudin tarkoittaa soutuvälinettä, airoa (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 39 ja 40. "Saisi uiminen työksi" (Lna 121).
40. Kämmenet käsimeloiksikäsimela : melomisväline."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Vakavampi maisin matka,
Vakavampi, vaikeampi,
Vielä muutenmuulla tavoin, toisin mutkaisempi;

Lysti on venon vesillä,
Purren juosta jolkutellakulkea, ajelehtia hiljalleen Katso lisääSanalla juosta on Kalevalassa laajaa metaforista käyttöä. Sitä käytetään esimerkiksi pilvien (2:85, 221), veden (4:474) jne. liikkumisesta puhuttaessa. Useimmiten sana esiintyy kuitenkin nykykielen mukaisessa merkityksessä. (Turunen 1979.),
Ve'et väljät välkytelläpurjehtia veden välkkymistä aiheuttaen,
Selät selvätselvä : aava, aukea seurustellakulkea vesillä, purjehtia Katso lisääE. A. Saarimaan mukaan seurustella vastaa seuroa-sanaa, jonka merkitys on 'ajelehtia'. Länsisuomalainen sana olisi sitten karjalassa muuntunut toisenlaiseksi. (Saarimaa 1927: 15–16.)

Karjalan kielestä myös tieto sanoista šeuruttoa, šeurutella 'roiskuttaa; keikuttaa', ja ainakin Säämäjärveltä on taltioitu näyte "šeuruttoa vettä airoloil" (KKS).:
Tuuli purtta tuuittavi,
50. Aalto laivoa ajaviajaa : kuljettaa mukanaan,
Länsituuli läikyttävi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 51 ja 52: "Länsi läikyttää veneen laitaa vasten sivulta päin, etelä työntää perille päin" (Lna 121).
Etelä e'elle viepi;
Vaan kuitenki, kaikitenkikaikitenkin : joka tapauksessa,
Kun et mielinemieliä : haluta merisinmerta myöten,
Niin on maisin matkatkamme,
Rantaisinrantoja pitkin ratustelkammeratustella : kulkea vaivalloisesti Katso lisääKarjalan kielessä ratussella- ja ratustoa- sanoja käytetään hiljaisesta, vaivalloisesta puuhailemisesta (KKS).!"

"Tao nyt mulle uusi miekka,
Tee miekka tuliteräinenvälkkyväteräinen,
Jolla hurttiahurtta : lurjus, kelmi, ryökäle Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: Tuonelan vartijaksi kuviteltu suurikokoinen koira (17:254) (Turunen 1979). hutelenhudella : huiskia, lyödä,
60. PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) kansan kaikottelenkaikotella : ajaa pois, karkottaa
Saaessasaada : ehtiä, päästä, mennä otolle sammon
Tuonne kylmähän kylähän, Katso lisääPohjola ei sijaitse kovin kaukana Väinämöisen ja Ilmarisen kotiseuduilta, mutta ilmeisesti sieltä puhaltaa kolea pohjoistuuli. Lönnrot kommentoi säettä 62: "Pohjolaa usein sanotaan kylmäksi kyläksi, vaikka ei ilman erotus voinut kyllä suuri olla, kun lienee 15=n peninkulman paikoilla Kalevalasta ollut (3=n päivän matka). Kylmän nimitys taisi siitä tulla, kun sieltä päin kylmät pohjoistuulet kävivät." (Lna 121.)
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan."

Tuo on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Tunki rautoja tulehen,
Teräksiä hiiloksehen,
Kultia koko piosenpivonen : kourallinen Katso lisääKarjalan kielessä pivo 'koura, pivo; kouraus tai sormaus muokattavia tai muokattuja pellavia tai hamppuja' (KKS).,
70. Hopeita kourallisen;
Laittoi orjatorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). lietsomahanlietsoa : puhaltaa palkeilla ilmaa,
Palkkalaiset painamahanpainaa : pumpata palkeilla ilmaa ahjon tulipesään.

Orjat lietsoi löyhyttelilietsoa löyhytellä : kuumentaa hiillosta, kasvattaa tulta puhaltamalla ilmaa palkeilla,
Hyvin painoi palkkalaiset,
Rauta vellinä venyvi, Katso lisääSana venyä 'olla pehmeänä, vetelänä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: loikoilla, maata pitkällään (5:20 ym.); olla laiskana, jouten (22:496; 39:194); mennä makuulle (29:239); kasvaa pituutta (31:283). (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 75−78: "Rauta nuortui taottavaksi, hopea ja kulta valin=astiassa kokonansa sulivat" (Lna 121).
Teräs taipui tahtahanatahas : taipuisa massa, taikina,
Hopea vetenä välkkyi,
Kulta läikkyi lainehena.

Siitä seppo Ilmarinen,
80. Takoja iän-ikuinen
Katsoi alle ahjoksensaahjos : hehkuva hiillos; ahjo eli pajan tulisija Katso lisääAimo Turusen mukaan ahjos on ahjo-sanan synonyymi (Turunen 1979). Raimo Jussilan mukaan sana tarkoittaa hiillosta (Jussila 2009).

Suomen kielen murteista tietoja sanan ahjos merkityksestä 'hehkuva hiillos' (SMS). Vienassa Uhtualla sana ahjos 'kokoon vedetyt hiilet' ja Tverin Karjalassa ahjoš 'palava hiilikasa pajassa' (KKS).,
Lietsimensälietsin : lietsomisvälineet eli palkeet ja ahjo osineen liepehellelieve : juuri, alaosa,
Näki miekan syntyväksi,
Pää kullankultapää : kultapäinen, -kahvainen kuvauvaksikuvauta : syntyä, kehkeytyä, valmistua.

Otti ainehet tulesta,
Tempasi hyvät takehettae : taottava esine, taos
Ahjostaahjo : pajan tulisija Katso lisääAlun perin ahjo oli yksinkertainen kiviladelma, jossa sijaitsi hiillos (Turunen 1979). alaisimelle,
Vasarille valkkamillevalkkama : lyömäväline,
Takoi miekan mieltä myötenmielen mukaan,
90. Kalvankalpa : pistomiekka kaikkien parahan,
Jonka kullalla kuvasi, Katso lisääSana kuvata 'koristaa, tehdä kuvioita' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 91 ja 92: "Laittoi kultakoristeita päälle" (Lna 121).
Hopealla huolittelihuolitella : koristella, viimeistellä.

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuli tuota katsomahan;
Sai miekan tuliteräisen Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 95: "Loistavan t. hohtavan kuin tulenliekin. Muutenki miekkaa hävittävästä laadustaan sopi tuleen verrata." (Lna 121.)
Kätehensä oikeahan,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko miekka miestä myötenmiehen voimien, kykyjen mukaan,
100. Kalpa kantajan mukahanmukaan : mukaisesti, jonkin edellyttämällä tavalla?"

Olipa miekka miestä myöten,
Kalpa kantajan mukahan,
Jonka kuu kärestä paistoi, Katso lisääSana kärki säkeessä 'miekan terä'.

Sana paistaa säkeessä 'loistaa'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: paistaa uunissa (15:598 ym.). (Turunen 1979.)

Ilmarisen takoma miekka on hienosti viimeistelty ja välkehtivä. Lönnrot kommentoi säkeitä 103–108: "Jonka kuu kärestä paistoi – – – kyllä taitaisivat kuvallisesti merkitä: jonka kärki oli kirkas kuin kuu – – – mutta hevoisen ja muut kuvat todistavat siinä varsinaisia kuvauksia olleen" (Lna 121).
Päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). paistoi lappeastalappea : terän leveä sivu,
Tähet västistävästi : kahva välöttivälöttää : loistaa, kimaltaa,
Hevoinenhevonen : hevosen hahmoon tehty koristus Katso lisääAikaisemmin aseita somistettiin eläinten hahmoihin tehdyillä luulevyillä tms. (Niemi 1910: 123−124). terällä hirnui,
Kasikissan hahmoon tehty koristus Katso lisääKasi ~ kazi ~ kaži karjalan kielessä 'kissa' (KKS). naukui naulannaula : miekan kara eli kiinnitysnaula, -tappi tai -puikko päässä,
Penukoiran hahmoon tehty koristus Katso lisääVanha koiraa tai koiranpentua tarkoittava sana peni tunnetaan suomesta ja useista sukukielistä (SSA2 s.v. peni). putkessaputki : huotra; miekan putkimainen tyvipää, johon kahva tai varsi kiinnitetään puhusipuhuta : puhista, läähättää, murista.

Sylkyttelisylkytellä : heilutella, liikutella edestakaisin miekkoansa
110. Vuoren rautaisen raossa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo minä terällä tällä
Vaikkaperäti vuoret poikki löisin,
Kalliot kahakahtia jakaisin."

Itse seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Milläpä minä poloinen,
Millä tuimavoimaton, raukka, kurja Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, ankara, raju (9:77, 94, 311; 11:244 ym.); tyly (23:834; 50:586); paha (8:201; 9:142 ym.); terävä (26:608; 27:178 ym.) (Turunen 1979). turveleimeturvella, refl. turveleime : suojaudun, varaudun, loitsin itselleni maagisen suojan,

Hyöteleimehyödellä, refl. hyöteleime : varustaudun, vyöteleimevyödellä, refl. vyöteleime : vyöttäydyn, vyötän itseni
120. Maan varalle, veen varalle? Katso lisääIlmarinen haluaa suojata itsensä myös mahdollisten onnettomuuksien varalta. Lönnrot kommentoi säettä 120: "Onnettomia sattumia vastaan, jotka maasta ja vedestä taisivat lähteä" (Lna 121).
Joko luustoihin lueime, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 121: "Luista näyttää ruumiin sotavarustuksia tehdyn" (Lna 121).

Sana luusto tarkoittaa vartaloa peittävää panssarisuojusta (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lukea, refl. lueime 'puen itseni loitsimalla' (Jussila 2009).
Rautapaitoihin paneimepanna, refl. paneime : pukeudun, sonnustaudun,
Teräsvöihin telkitäimetelkittää, refl. telkitäime : sulkeudun, pukeudun?
Mies on luustossa lujempi,
Rautapaiassa parempi,
Teräsvyössä tenhoisampitenhoisa : voimallinen, taikavoimainen, vaikuttava."

Lähteä lukumääräaika Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: määrä, joukko (20:49). Lisäksi pitää luvussa 'huolehtia, pitää huolta' (23:341). (Jussila 2009.) tulevi,
Liittoliitto : sovittu aika, määräaika Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: liitos, sauma (16:114 ym.); määrätty ero- tai lähtöaika (22:51; 24:302, 304 ym.) (Turunen 1979). käyä kerkiävikäydä keritä : ennättää saapua, tulla ajankohtaiseksi;
Yks' on vanha Wäinämöinen,
130. Toinen seppo Ilmarinen,
Läksivät hevon hakuhun,
Kuloharjankuloharja : liinaharja, vaaleaharjainen kuuntelohon
Suvikunnan suitset vyöllä, Katso lisääSana suvikunta tarkoittaa vuoden vanhaa, kesän yli elänyttä varsaa (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 133 ja 134: "S.o. nuoren hevoisen, ei sanan jälkeen suvikuntaisen eikä varsan" (Lna 121).
Varsan valjahat olalla;
Kahen etsivät hevoista, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 135: "Arvattavasti eri paikoillaan kumpainenki" (Lna 121).
Päätä puitsepuiden lomitse Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse. katselevat,
Tarkasti tähystelevät
Ympäri salon sinisen;
Löytivät hevon lehosta, Katso lisääVäinämöisellä ja Ilmarisella on molemmilla omat hevosensa. Lönnrot kommentoi säettä 139: "Kumpiki etsittävän hevoisensa, ei vaan yhden" (Lna 121).
140. Kuloharjan kuusikosta.

Vaka vanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen
Painoipainaa : asettaa paikoilleen päähän kullankulta : erinomainen, rakas, kallisarvoinen hevonen päitset,
Suvikunnan suitset suuhun;
Ajoa ratustelevatajaa ratustella : ajaa eteenpäin hitaasti, vaivalloisesti Katso lisääKarjalan kielessä ratustoa ~ ratussella tarkoittaa puuhailemista, joka tehdään hiljakseen ja vaivalloisesti (KKS).
Kahen miehen ranta-maata,
Kuului rannalta kujerrusvaikerointi, uikutus,
Valitanta valkamaltavalkama : veneiden säilytyspaikka.

Vaka vanha Wäinämöinen
150. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Siell' on impi itkemässä, Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi).

Väinämöinen arvelee itkijän nuoreksi naiseksi. Lönnrot kommentoi säettä 151: "Ääni ei ollut niin kova ja korkea, jotta olisi voinut uros=ääneksi arvella; ilmanki naispuolet tavallisemmasti itkevät kun miehet" (Lna 121).
Kana(metaforisesti) tyttö, neito Katso lisääKana monesti neidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta. kaikerrehtamassakaikerrehtaa : valittaa, vaikeroida,
Joko käymme katsomahan,
Likeltä tähystämähän?"

Itse astuvi likemmä,
Meni luotaläheltä katsomahan,
Eipä impi itkekänä,
Eikä kaikerrakaikertaa : valittaa, vaikeroida kananen:
Oli pursi itkemässä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 159 ja 160: "Kaikilla aineilla oli hengellinen haltiansa, joka taisi sekä nauraa että itkeä ja ilmankin ihmisten kanssa puhetta pitää" (Lna 121).
160. Venonen valittamassa.

Virkki vanha Wäinämöinen
Luoksi purren päästyänsä:
"Mitä itket puinen pursi,
Vene hankavahangoiltaan tukeva tai monihankainen Katso lisääHanka on veneen laidan tappi, johon airo tukeutuu (Jussila 2009). valitat,
Itketkö sä puisuuttasi,
Hankavuuttasihankavuus : monihankaisuus, tukevahankaisuus haveksithaveksia : haaveilla, kuvitella, muistella?"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Vesille venosen mieli Katso lisääSana mieli säkeessä 'halu, toive, mieliteko' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 169: "S. o. niin kuin tyttö hyvältäkin ololta toivoo miehelle pääsevänsä, samoin vene hyviltä teloilta halajaa vesille. Sidesanoja muinaisessa kielessä ei runsaasti käytetty, eikä aina ollutkaan." (Lna 121.)
170. Tervaisiltaki teloilta,
Mieli neien miehelähänmiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979.)
Korkeastakikorkea : arvokas, ylhäinen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ylhäälle ulottuva (3:177 ym.); komea, uhkea (10:246; 11:5) (Turunen 1979). koista;
Sitä itken pursi raukka,
Vene vaivainen valitan,
Itken viejäistä vesille,
Laskiaista lainehille."

"Sanottihin tehtäessä,
Laulettihin laitettaissa Katso lisääVenettä rakennettaessa lausuttiin loitsusanoja onnea tuottamaan. Lönnrot kommentoi säettä 178: "Mitäki tehdessä piti sille loihtusanoilla menestystä laittaa ja semmoisten loihtusanojen lukemista sanottiin laulamiseksi: uupui kolmea sanoa − − − läksi tuonelta sanoja − − −" (Lna 121).
Saatavansaada : tehdä, valmistaa, hankkia sotivenettä,
180. Vainopurttavainopursi : sota-alus Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES s.v. vaino.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotakenttä' (36:30), vainovarsa 'sotahevonen' (26:372) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009). puuhattavan,
Tuovan täyteni eloa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 181: "Muistuttaa siitä, kuinka tavalliset ryöstöretket silloin olivat" (Lna 121).

Elo tarkoittaa säkeessä tavaraa, omaisuutta (Turunen 1979). Sanalla on karjalan kielessä merkitykset 'elämä; elatus, ansio; omaisuus, varallisuus, rikkaus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (SMS).
Alustanialusta : laivan lastitila aartehia;
Ei ole sotahan saatusaada : viedä,
Eloteillenelotie : ryöstösaaliin, rikkauden ja varallisuuden hankintamatka ensinkänä."

"Muut purret, pahatkipaha : huono, kehno purret,
Ne aina sotia käyvät,
Tappeloita tallustavat,tallustaa tappeloita : käydä sotaa
Kolme kertoa kesässä
Tuovat täytensä rahoja,

190. Alustansa aartehia;
Minä veistämä venonen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 191 ja 192: "Veistämä ja laaittama ilmaantunee tässä jonkunlaisella etevyyden osoituksella = taitavasti veistetty, osaavasti laadittu" (Lna 123).
Satalautasadasta laudasta valmistettu, hyvin suuri laaittamalaadittama : tehty, laadittu
Tässä lahonlahoa : mädäntyä, lahota, muuttua hauraaksi lastuillani,
Venynvenyä : olla joutilaana, käyttämättömänä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: loikoilla, maata pitkällään (5:20 ym.); olla pehmeänä, vetelänä (9:163; 39:75); mennä makuulle (29:239); kasvaa pituutta (31:283) (Turunen 1979). veistännäisilläniveistännäinen : veistämispaikka, ‑lastu ;
Pahimmatki maan matoset Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 77−80 (tässä 195−200): "Minä, joka saattaisin vihollistenki pelkona olla, nyt olen niin surkeassa tilassa, ettei minua pelkää huonoimmatkaan elävät" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Alla kaarienkaari : veneen sisäpuolen tukipuu asuvat,
Linnut ilman ilkeimmät
Pesän pielessäpieli : masto pitävät,
Kaikki korven konnikatkikonnikka : rupisammakko
200. Kokillanikokka : veneen keula Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); reen keulaosa, nokka (22:482 ym.); pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi (3:230) (Turunen 1979). koksentavatkoksentaa : hyppiä verkkaisesti, töksähdellen; kyyhöttää;
Oisi kahta kaunihimpi, Katso lisääVene oli harmistunut siitä, että maissa kaikenlaiset eläimet häiritsivät sitä. Lönnrot kommentoi säkeitä 201−204: "Erittäinki näyttää venettä karmittaneen, ettei saanut kaikenlaisilta eläviltä rauhaa" (Lna 121).
Kahta, kolmea parempi
Olla mäntynä mäellä,
Petäjänä kankahallakangas : kuiva metsämaa,
Oksilla oravan juosta,
Penun alla pyörähellä." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 206: "Koiran puun juurella oravaa haukkua" (Lna 121).

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Elä itke puinen pursi,
210. Vene hankava havisehavista : pitää kohisevaa ääntä; puhua joutavia Katso lisääRaimo Jussilan mukaan havista säkeessä 'kohista' (Jussila 2009). Myös Aimo Turusen mukaan sanalla tarkoitetaan kohisevan tms. äänen pitämistä (Turunen 1979). Karjalan kielessä havissa-sanalla on merkitykset 'suhista, humista; (varsinkin pilvistä) liikkua nopeasti, kiitää; puhua joutavia, kerskailla, puhua tai tehdä jotakin ajattelemattomasti; mellakoida' (KKS).,
Kohta saat sotia käyä,
Tappeloita tallustella!"

"Lienet pursi luojan luoma, Katso lisääVäinämöinen ajattelee veneen olevan Jumalan tekemä, jolloin sillä olisi kyky liikkua itsekseen käskystä. Lönnrot kommentoi säkeitä 213−220: "Oletko niin loihtumahtavan miehen tekemä, että on luonut sinulle voimaa, itsestäsi veteen päästä. Wene oli tuntematon ja sentähden W. kyllä taisi arvella sitä Jumalan työksi." (Lna 121.)
Luojan luoma, tuojan tuoma,
Syrjinkylki edellä syökseitesyöksyä, refl. syökseite : syöksy vetehen,
Laionlaidoin : laita edellä aalloillen ajaiteajaa, refl. ajaite : ajaudu,
Ilman kouran koskematta,
Käen päälle käyttämättäkäyttää : panna, asettaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuljettaa, viedä (10:252 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Olkapään ojentamatta,
220. Käsivarren vaalimattavaalia : ohjata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hoitaa, hoivata (22:338; 23:106 ym.); huolehtia, toimittaa (24:48); hyväillä (37:33); (tilapäisesti) koota (18:209) (Turunen 1979).!"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Eipä muu sukuni suuri, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 223: "Puhuu suvustansa, kuin elävä muinenki" (Lna 121).
Eikä veljeni venoset
Lähe työnnyttätyönty : työntö, työntäminen vesille,
Laskematta lainehille,
Kun ei kourin koskettane,
Käsivarsin käännettäne."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
230. "Jos ma sun vesille työnnän,
Joko juokset soutamatta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 231−234: "Oletko edes sitä voimaa tekiältäsi saanut, että voit soudutta kulkea" (Lna 121).

Sana juosta 'kulkea, liukua' (Jussila 2009). Sanalla on Kalevalassa laajaa metaforista käyttöä. Sitä käytetään myös esimerkiksi pilvien (2:85, 221), veden (4:474) ja veren (8:187; 9:370 ym.) liikkumista tarkoitettaessa. Useimmiten sana esiintyy kuitenkin nykykielen mukaisessa merkityksessä. (Turunen 1979.)
Airoilla avittamatta,
Huoparillahuopari : veneen peränpitäjän käyttämä pienikokoinen airo, mela huopimattahuopia : soutaa eteenpäin peräairolla,
Puhumattapuhua : puhaltaa purjehesen?"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Eipä muu sukuni suuri,
Eikä toinen joukkioni
Juokse sormin soutamatta,
240. Airoilla avittamatta,
Huoparilla huopimatta,
Puhumatta purjehesen."

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuosta tuon sanoiksi virkki:
"Joko juokset soutamalla,
Airoilla avittamalla,
Huoparilla huopimalla,
Puhumalla purjehesen?"

Pursi puinen vastoavi,
250. Vene hankava sanovi:
"Jo vainen sukuni muuki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 251−256: "Vene edellisillä vastauksillaan muistutti, ei olevansa mikään luonnoton eli tavaton venen, nykyisillä taas ei huonompikaan muita olevansa" (Lna 121).
Kaikki veljeni venoset
Juoksi sormin soutamalla,
Airoilla avittamalla,
Huoparilla huopimalla,
Puhumalla purjehesen."

Siitä vanha Wäinämöinen
Heittiheittää : jättää hiekalle hevoisen,
Painoi puuhun marhaminnanmarhaminta : suitsiin kiinnitetty, tavallisesti nahasta valmistettu hihna, jolla hevonen sidottiin kiinni Katso lisää Marhaminta-sanaa käytetään suomen murteissa riimusta tai riimunvarresta; inkerissä, karjalassa ja vepsässä se tarkoittaa suitsia, päitsiä. Sana koostuu germaanisperäisistä sanoista *marha 'hevonen' ja *minþa 'suu'. (SSA2 s.v. marhaminta.),
260. Ohjat oksalle ojenti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 260: "Pohjoisilla mailla (Lapissa) kaluihin ja tavaroihin ei kosketa, jos olkoot missä tahansa, kun vaan arvataan, että ovat ihmisten panolta, ei kadonneita" (Lna 121).
Lykkäsi venon vesille,
Lauloi purren lainehille; Katso lisääSana laulaa 'loitsia'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.); lumota, suostutella laulullaan (12:443−504) (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säettä 262: "Työnsi purren vesille ja luki siinä tilassa tavalliset varasanat, onnistussanat. Semmoisi sanoja olivat esimerk. laskemaan ruvettaissa seur. 295." (Lna 121.)

Kysyttelikysytellä : kysellä, tiedustella puista purtta,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi sie kaareva venonen,
Pursi puinen hankaniekkahangallinen!
Ootko kaunis kannannaltakannanta : kantokyky Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kantaminen (13:204) (Jussila 2009).,
Kuin oot kaunis katsonnaltakatsonta : ulkonäkö Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaitseminen, lapsenhoito (31:217); katsominen, arviointi (42:96) (Jussila 2009).?"

Pursi puinen vastoavi,
270. Vene hankava sanovi:
"Oonpa kaunis kannannalta,
Sekä pohjalta siavasijava : tilava
Soutoa sa'an urohonuros : mies, miehinen mies,
Ilmanjouten, muuten vain istua tuhannen."

Siitä vanha Wäinämöinen
Lauloa hyrähtelevi;
Lauloi ensin laitapuolen
Sukapäitäsukapää : sileätukkainen, sileähiuksiseksi harjattu Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 278: "Joilla oli karkea tahi tasainen tukka" (Lna 121).

Karjalan kielessä sukapeä 'nainen tai tyttö, jolla on kampa hiuksissa' (KKS). sulhosia,
Sukapäitä, piipiojapiipivo : kovakourainen Katso lisääPii-sanalla on karjalan kielessä merkitykset 'piikivi; (haravan, kamman tms.) pii, piikki; (äkeen, sahan) hammas; (pirran) säle' (KKS).

Sana pio tarkoittaa Kalevalassa kouraa (Turunen 1979; Jussila 2009).,
280. Saapasjalkoja jaloja; Katso lisääMiehillä oli jaloissaan arvokkaat saappaat. Tavalliset ja vaatimattomammat jalkineet olivat tuohesta valmistetut virsut. Lönnrot kommentoi säettä 280: "Virsussa kävi kehnommat, nämät parempia" (Lna 121).
Lauloi toisen laitapuolen
Tinapäitätinapää : päässään tinasta valmistettua koristetta kantava Katso lisääNeidon epiteettinä ja toisintonimityksenä käytetään yleensä pukuun viittaavia sanoja (myös tinarinta, vaskivyö ym.). tyttäriä,
Tinapäitä, vaskivöitävaskivyö : vaskikoristeiseen vyöhön somistautunut Katso lisääNeidon epiteettinä ja toisintonimityksenä käytetään yleensä pukuun viittaavia sanoja (myös tinarinta ym.).,
Kultasormiakultasormi : kultasormusta sormessaan pitävä Katso lisääNeidon epiteettinä ja toisintonimityksenä käytetään yleensä pukuun viittaavia sanoja (myös tinarinta, vaskivyö ym.). somia.

Lauloi vielä Wäinämöinen
Teljotteljo : soutajan istuin veneessä täytehen väkeä,
Ne on vanhoa väkeä,
Iän kaiken istunutta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 288: "Jotka olivat saaneet työttä istua" (Lna 121).
Kuss'kussa : missä oli vähän sioasija : istumapaikka
290. Nuorukaisilta esinnäensiksi.

Itse istuvi perähän,
Kokan koivuisen kuvullekupu : pohjan ja laidan pyöristys ja siinä oleva istumapaikka,
Laskettelilasketella : ohjata, purjehtia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valua, vuotaa (20:390); kaataa, langettaa (2:186); riisua (21:70) (Turunen 1979; Jussila 2009). laivoansa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Juokse pursi puittomia, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 295−298: "Sanat rannasta lähtiessä" (Lna 121).

Sana puiton 'puuton paikka, so. vesistö'.
Vene väljiä vesiä,
Kule kuplina merellä,
Lumpehina lainehilla!"

Pani sulhot soutamahan,
300. Neiet ilman istumahan; Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 98 (tässä 300): "Ilman soutamatta, jouten" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Sulhot souti, airot notkui,
Eipä matka eistykänäedistyä : joutua, taittua.

Pani neiet soutamahan,
Sulhot ilman istumahan;
Neiet souti, sormet notkui,
Eipä matka eistykänä.

Muutti vanhat soutamahan,
Nuoret päältäsivusta, syrjästä katsomahan;
Vanhat souti, päät vapisi,
310. Eipä vielä matka eisty.

Siitä seppo Ilmarinen
Itse istui soutamahan,
Jopa juoksi puinen pursi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 313−316: "Jotta Ilmarisen soutu tulisi sitä paremmin ylistetyksi, antoi runo ensin huonompain soutaa" (Lna 121).
Pursi juoksi, matka joutui,
Loitosetäälle, kauas kuului airon loiske,
Kauas hankojen haminasoudettaessa syntyvä kihnuttava tai kohiseva ääni.

Soutavi sorehtelevi,soutaa sorehdella : soutaa polskahtelevaa ääntä aiheuttaen
Teljot rytkyi, laiat notkui,
Airot piukkipiukkia : paukkua, paukahdella pihlajaiset,
320. Airon pyörät pyinä vinkui, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 320−324: "Vertaukset (eläväin) lintuin äänistä huolimatta jos olivat vesi= tahi maalintuja" (Lna 121).

Aimo Turusen mukaan sanassa pyörä on todennäköisesti painovirhe: alkuaan kansanrunotoisinnoissa muodot pyyry ~ pyyrin, joilla merkitykset 'kädensija; varren yläosa hankaimen ja kädensijan välillä' (Turunen 1979). Myös A. R. Niemi ja E. A. Saarimaa mainitsevat säkeen selityksissä sanan pyyry (Niemi 1910: 154; Saarimaa 1927: 59).

Karjalan kielessä sana pyyrin 'airon kädensija' (KKS).
Terätterä : airon lapa teirinäteiri : teeri kukerti,
Nenäkeula joikui joutsenena,
Perä kaarskuikaarskua : kirskua, rahista kaarnehenakaarne : korppi,
Hangat hanhina havisi.

Itse vanha Wäinämöinen
Laskea karehtelevilaskea karehdella : ohjata eteenpäin lipuvaa venettä, purjehtia vauhdikkaasti
Perässä punaisen purren,
Melan vartevanvarteva : varreltaan kookas, pitkä- ja paksuvartinen varassa;
Niemi matkalla näkyvi,
330. Kylä kurja kuumottavikuumottaa : häämöttää, siintää, näkyä kaukaa.

Ahti niemellä asuvi, Katso lisääAhti on Lemminkäisen toisintonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen. Lönnrot on Kalevalassa samaistanut nuoret miessankarit Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti on myös merenhaltian nimi. Lönnrot on kuitenkin halunnut Uudessa Kalevalassa erottaa sankarinimen ja jumaluudennimen toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto.

Lönnrot kommentoi säettä 331: "Joko omalla asunto-niemellään tahi vieraalla paikalla joka jälkimäinen on uskottavampi. Kotonaan hänellä ei olisi ruuasta hätää ja itkua ollut, eikä olisi tainnut veistetystä laidasta huolia, jos olisi jättänyt paikalleen. Katso 30: 327 ed." (Lna 121.)
KaukoLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKauko, Kaukolainen, Kaukomieli ovat Lemminkäisen toisintonimiä (Turunen 1979). Kansanrunoissa niillä on alun perin tarkoitettu toista henkilöä, mutta nimet ovat myös keruuajan tallenteissa usein risteytyneet tai korvautuneet Lemminkäinen-nimellä.

Henkilönnimi Kauko on vanha muinaissuomalainen nimi, jota on esitetty alkuperältään germaaniseksi, vrt. Kaukovalta < Gaugewald. Toisaalta on mahdollista, että nimi on johdos sanasta kauka 'pitkä'. (SPK s.v. Kaukonen, Kaukola.) niemen kainalossakainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka;
Kalatuuttakalatuus : kalattomuus Kauko itki,
Leivätyttäleivätyys : leivättömyys LemminkäinenKalevalan pääsankareita; naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.),
Ahti aitan pieneyttä,
Veitikkä osan vähyyttä. Katso lisääVeitikkä on Lemminkäisen toisintonimi Kalevalassa. Alkujaan Veitikka on ollut Lemminkäisestä erillinen henkilö, mutta nimet ovat menneet sekaisin kansanrunoissa (Turunen 1979). Karjalan kielessä veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS).

Lönnrot kommentoi säettä 336: "Jo silloinki arveltiin luojan itsekullenki määränneen, mitä hänelle mailman hyvyydestä tulisi, ja sitä sanottiin osaksi (ruots. lott)" (Lna 121).

Veisti laitoja venehen,
Uuen purren pohjapuuta
Päässä pitkän nälkäniemen,
340. Paltallapaltta : rinne, rantapenger kylän katalankatala : kurja, onneton, poloinen, säälittävä.

Se oli korvalta koreatarkka, herkkäaistinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (4:175; 9:279 ym.); ylpeä, kopea (11:75; 29:215 ym.) (Turunen 1979).,
Silmältä sitäisitäkin parempi;
Loi silmänsä luotehelle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 343 ja 344: "Katseli ympärillensä sinne tänne" (Lna 121).
Käänti päätä päivän alleauringon alle, so. etelän suuntaan Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (myös 1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).,
Kaarenkaari : pilvenreuna Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: veneen sisäpuolisten laitojen tuki (9:582; 16:62, 111 ym.); jousen kaari (6:30; 10:335 ym.); jousi (3:360; 30:412 ym.); sateenkaari, taivaankaari (2:222; 3:230 ym.); kaulan kaarros (22:459); (runollisesti) elämä alusta loppuun, elämänkaari (49:421) (Turunen 1979). kaukoa näkevi,
Pilven longanpilvenlonka : pilvenmöhkäle Katso lisääLonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva tai kiemurteleva haara; käärme'. Pilvenlonka olisi siten muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.) loitompata.

Eipä kaari ollutkana,
Eikä pieni pilven lonka,
Oli pursi kulkemassa,
350. Venonen vaeltamassa
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla,
Mies puhas perässä purren, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 353: "Ei joku ryysyinen, musta kalastaja, vaan matkalle puhtaissa pukemissa" (Lna 121).
Mies soreavoimakas, jäntevä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (11:389 ym.); sointuva, kaunisääninen (21:337 ym.); ohut, pitkä, vähäoksainen (2:261); arvostettava, hyvä, sopiva (36:33); kätevä, sukkela (20:190) (Jussila 2009). soutimilla.

Sanoi lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" on Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). Lemminkäinen:
"En mä tunne tuota purtta, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 356: "Rannalla asujat tavallisesti jo kaukaa tuntevat lähiseutuiset veneet, samoin kuin hevoismiehet toistensa hevoiset" (Lna 121).
Keksikeksiä : tunnistaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: huomata, havaita, löytää (49:245); oivaltaa (9:385); kuvitella, pohtia (26:326) (Jussila 2009). kelvoistakelpoinen : oivallinen, kelvollinen venettä,
Souten SuomestaSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) tulevi,
Airon iskeiniskeä : lyödä iästä,
360. Melan luoenluoda : soutaa, meloa; suunnata luotehesen."

Jo huhuta huikahuttihuhuta huikahuttaa : huhuilla nopeasti ja kuuluvalla äänellä,
Mäjellyttimäjellyttää : meluta, huutaa kovalla äänellä mäikähyttimäikähyttää : kajauttaa,
Huuti mies nenästänenä : pää, kärki niemen,
Vereväpunakka, terveen värinen; reipas vesien poikki:
"Kenen on veno vesillä,
Kenen laiva lainehilla?"

Miehet purresta puhuvat,
Sekä vaimotnainen Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) vastoavat:
"Mi olet mies metsän asuja, Katso lisääSana mi 'kuka'.

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 136−138 (tässä 369−374): "Rantakansa tavallisesti jo kaukaa tuntee lähiseutuiset veneet, ja erittäinki tunnettava lienee Väinämöisen vene ollut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
370. Uros korven kolkuttajapuiden koputtelija, so. metsäläinen Katso lisääAikoinaan metsämiehet koputtelivat puita saadakseen oksilla piileskelevät oravat liikkeelle (Turunen 1979).,
Kun et tunne tuota purtta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 371−374: "Joiden niin yhden kuin toisteki pitäisi olla kaikille hyvin tuttavia" (Lna 121).
Keksi WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). venettä,
Et tunne perä-urostaperäuros : peränpitäjä veneessä,
Etkä miestä airollistaairollinen : soutaja!"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Jo tunnen perän pitäjän,
Ja älyänälytä : tunnistaa, huomata, havaita airollisen:
Vaka vanha Wäinämöinen
Itse on perän piossa,
380. Ilmarinen airollisna;
Minnekä menette miehet,
Kunneminne läksitte urohot?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Kohti pohjaistapohjainen : pohjoinen ilmansuunta kulemme,
Kohti kuohuja kovia, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 385 ja 386: "Olivat vielä kapeammilla vesillä, mutta matkansa piti isolle aavalle selälle" (Lna 121).
Lakkipäitälakkipää : vaahtopäinen lainehia,
Sampoa tapoamahantavata : tavoittaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kohdata, saavuttaa (9:68; 46:96 ym.); saada käsiinsä, löytää (6:36 ym.); ottaa kiinni, kaapata (19:231; 48:138); osata jonnekin (13:159; 27:311, 360); koskettaa (16:27 ym.) (Turunen 1979).,
Kirjokantta katsomahan
Pohjolan kivi-mäestä,
390. Vaaran vaskisen sisästä."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ohoh vanha Wäinämöinen!
Otapa minua miestä
Urohoksi kolmanneksi,
Kun saatsaada : mennä, ehtiä sammon nostantahan,
Kirjokannon kannantahan!
Vielä mieki miestä maksanmaksaa : vastata jotakin, käydä jostakin,
Jos saisisaada : tulla, syntyä, joutua, tapahtua tapella tarve,
Annan käskyn kämmenille,
400. Olkapäilleni opastonopasto : neuvo, opastus."

Vaka vanha Wäinämöinen
Otti miehen matkoihinsa,
Veitikän venosehensa;
Se on lieto Lemminkäinen
Jo tulla tuhuttelevitulla tuhutella : tulla kiirettä pitäen, puhisten,
Käyä luikerrehtelevikäydä luikerrehdella : kulkea mutkitellen,
Tuopi laian tullessansa Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 163 (tässä 407): "Sen arvattavasti oli uutta venettä vasten veistänyt, eikä raskinut nyt vieraalla rannalla lahoomaan jättää" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
Venehesen Wäinämöisen.

Sanoi vanha Wäinämöinen:
410. "Oisi puuta purressani,
Laitoa venehessäni,
Parahiksi painaoaki,
Miksi laitat laitoasi,
Puuta purtehen liseät?"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ei vara venettä kaa'a,

Tuki suovoasuova : iso ja pitkänomainen heinän säilytyskeko tuhoa;
Usein merellä Pohjan Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 418−420: "Pohjan merta muissaki paikoissa kerrotaan vaaralliseksi, miesten syöjäksi sijaksi, urosten upottajaksi, sen aaltoja hirvittäviksi j. n. e." (Lna 121).
Tuuli laitoa kysyvikysyä : vaatia, edellyttää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: selvittää kysymyksen avulla (7:206); pyytää, tiedustella (32:168 ym.); vaatia, pyytää vastineeksi (3:417 ym.) (Jussila 2009).,
420. Vastatuuli varppehiavarpe : varalaita, veneen laidan koroke."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Sentähen sotavenosen
Rinta rautahan raketturautahan raketa : raudoittaa,
Ja tehty teräsnenähänteräsnenä : keulastaan rautavahvisteinen,
Jott' ei tuulen tuikikokonaan vieä,
Eikä viskoa vihurin."