Kolmaskymmenesyhdeksäs runo

Wäinämöinen kehoittaa Ilmarista lähtemään kanssansa sampoa Pohjolasta saamaan, johon tuumaan Ilmarinen suostuu, ja uroot lähtevät veneellä matkaan 1–330. Lemminkäinen äkkä'ää heidät matkalla ja kuultuansa, kunne kulkivat, tarjoutuu kolmanneksi mieheksi; hän otetaan mielellänsä kolmanneksi 331–426.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Yhdeksäsneljättä Runo.

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
Lähtekämme Pohjolahan
Hyvän sammon saa'antahan,
Kirjokannen katsantahan!"

Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei ole sampo saatavana,
10. Kirjokansi tuotavana
Pimeästä Pohjolasta,
Summasta Sariolasta;
Siell' on sampo saatettuna,
Kirjokansi kannettuna
Pohjolan kivi-mäkehen,
Vaaran vaskisen sisähän,
Yheksän lukon ta'aksi;
Siihen juuret juurruteltu
Yheksän sylen syvähän,
20. Yksi juuri maa-emähän,
Toinen vesi-viertehesen,
Kolmas on kotimäkehen."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Veli seppo veikkoseni,
Lähtekämme Pohjolahan
Tuon on sammon saa'antahan!
Laatikamme laiva suuri,
Johon sampo saatetahan,
Kirjokansi kannetahan
30. Pohjolan kivi-mäestä,
Vaaran vaskisen sisästä,
Yheksän lukon takoa."

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Vakavampi maisin matka,
Lempo menköhön merelle,
Surma suurelle selälle!
Siellä tuuli turjuttaisi,
Siellä viskaisi vihuri,
Saisi sormet soutimeksi,
40. Kämmenet käsimeloiksi."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Vakavampi maisin matka,
Vakavampi, vaikeampi,
Vielä muuten mutkaisempi;

Lysti on venon vesillä,
Purren juosta jolkutella,
Ve'et väljät välkytellä,
Selät selvät seurustella:
Tuuli purtta tuuittavi,
50. Aalto laivoa ajavi,
Länsituuli läikyttävi,
Etelä e'elle viepi;
Vaan kuitenki, kaikitenki,
Kun et mieline merisin,
Niin on maisin matkatkamme,
Rantaisin ratustelkamme!"

"Tao nyt mulle uusi miekka,
Tee miekka tuliteräinen,
Jolla hurttia hutelen,
60. Pohjan kansan kaikottelen
Saaessa otolle sammon
Tuonne kylmähän kylähän,
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan."

Tuo on seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen
Tunki rautoja tulehen,
Teräksiä hiiloksehen,
Kultia koko piosen,
70. Hopeita kourallisen;
Laittoi orjat lietsomahan,
Palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi löyhytteli,
Hyvin painoi palkkalaiset,
Rauta vellinä venyvi,
Teräs taipui tahtahana,
Hopea vetenä välkkyi,
Kulta läikkyi lainehena.

Siitä seppo Ilmarinen,
80. Takoja iän-ikuinen
Katsoi alle ahjoksensa,
Lietsimensä liepehelle,
Näki miekan syntyväksi,
Pää kullan kuvauvaksi.

Otti ainehet tulesta,
Tempasi hyvät takehet
Ahjosta alaisimelle,
Vasarille valkkamille,
Takoi miekan mieltä myöten,
90. Kalvan kaikkien parahan,
Jonka kullalla kuvasi,
Hopealla huolitteli.

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuli tuota katsomahan;
Sai miekan tuliteräisen
Kätehensä oikeahan,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko miekka miestä myöten,
100. Kalpa kantajan mukahan?"

Olipa miekka miestä myöten,
Kalpa kantajan mukahan,
Jonka kuu kärestä paistoi,
Päivä paistoi lappeasta,
Tähet västistä välötti,
Hevoinen terällä hirnui,
Kasi naukui naulan päässä,
Penu putkessa puhusi.

Sylkytteli miekkoansa
110. Vuoren rautaisen raossa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo minä terällä tällä
Vaikka vuoret poikki löisin,
Kalliot kaha jakaisin."

Itse seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Milläpä minä poloinen,
Millä tuima turveleime,

Hyöteleime, vyöteleime
120. Maan varalle, veen varalle?
Joko luustoihin lueime,
Rautapaitoihin paneime,
Teräsvöihin telkitäime?
Mies on luustossa lujempi,
Rautapaiassa parempi,
Teräsvyössä tenhoisampi."

Lähteä luku tulevi,
Liitto käyä kerkiävi;
Yks' on vanha Wäinämöinen,
130. Toinen seppo Ilmarinen,
Läksivät hevon hakuhun,
Kuloharjan kuuntelohon
Suvikunnan suitset vyöllä,
Varsan valjahat olalla;
Kahen etsivät hevoista,
Päätä puitse katselevat,
Tarkasti tähystelevät
Ympäri salon sinisen;
Löytivät hevon lehosta,
140. Kuloharjan kuusikosta.

Vaka vanha Wäinämöinen,
Toinen seppo Ilmarinen
Painoi päähän kullan päitset,
Suvikunnan suitset suuhun;
Ajoa ratustelevat
Kahen miehen ranta-maata,
Kuului rannalta kujerrus,
Valitanta valkamalta.

Vaka vanha Wäinämöinen
150. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Siell' on impi itkemässä,
Kana kaikerrehtamassa,
Joko käymme katsomahan,
Likeltä tähystämähän?"

Itse astuvi likemmä,
Meni luota katsomahan,
Eipä impi itkekänä,
Eikä kaikerra kananen:
Oli pursi itkemässä,
160. Venonen valittamassa.

Virkki vanha Wäinämöinen
Luoksi purren päästyänsä:
"Mitä itket puinen pursi,
Vene hankava valitat,
Itketkö sä puisuuttasi,
Hankavuuttasi haveksit?"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Vesille venosen mieli
170. Tervaisiltaki teloilta,
Mieli neien miehelähän
Korkeastaki koista;
Sitä itken pursi raukka,
Vene vaivainen valitan,
Itken viejäistä vesille,
Laskiaista lainehille."

"Sanottihin tehtäessä,
Laulettihin laitettaissa
Saatavan sotivenettä,
180. Vainopurtta puuhattavan,
Tuovan täyteni eloa,
Alustani aartehia;
Ei ole sotahan saatu,
Eloteillen ensinkänä."

"Muut purret, pahatki purret,
Ne aina sotia käyvät,
Tappeloita tallustavat,
Kolme kertoa kesässä
Tuovat täytensä rahoja,

190. Alustansa aartehia;
Minä veistämä venonen,
Satalauta laaittama
Tässä lahon lastuillani,
Venyn veistännäisilläni;
Pahimmatki maan matoset
Alla kaarien asuvat,
Linnut ilman ilkeimmät
Pesän pielessä pitävät,
Kaikki korven konnikatki
200. Kokillani koksentavat;
Oisi kahta kaunihimpi,
Kahta, kolmea parempi
Olla mäntynä mäellä,
Petäjänä kankahalla,
Oksilla oravan juosta,
Penun alla pyörähellä."

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Elä itke puinen pursi,
210. Vene hankava havise,
Kohta saat sotia käyä,
Tappeloita tallustella!"

"Lienet pursi luojan luoma,
Luojan luoma, tuojan tuoma,
Syrjin syökseite vetehen,
Laion aalloillen ajaite,
Ilman kouran koskematta,
Käen päälle käyttämättä,
Olkapään ojentamatta,
220. Käsivarren vaalimatta!"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Eipä muu sukuni suuri,
Eikä veljeni venoset
Lähe työnnyttä vesille,
Laskematta lainehille,
Kun ei kourin koskettane,
Käsivarsin käännettäne."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
230. "Jos ma sun vesille työnnän,
Joko juokset soutamatta,
Airoilla avittamatta,
Huoparilla huopimatta,
Puhumatta purjehesen?"

Pursi puinen vastoavi,
Vene hankava sanovi:
"Eipä muu sukuni suuri,
Eikä toinen joukkioni
Juokse sormin soutamatta,
240. Airoilla avittamatta,
Huoparilla huopimatta,
Puhumatta purjehesen."

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuosta tuon sanoiksi virkki:
"Joko juokset soutamalla,
Airoilla avittamalla,
Huoparilla huopimalla,
Puhumalla purjehesen?"

Pursi puinen vastoavi,
250. Vene hankava sanovi:
"Jo vainen sukuni muuki,
Kaikki veljeni venoset
Juoksi sormin soutamalla,
Airoilla avittamalla,
Huoparilla huopimalla,
Puhumalla purjehesen."

Siitä vanha Wäinämöinen
Heitti hiekalle hevoisen,
Painoi puuhun marhaminnan,
260. Ohjat oksalle ojenti,
Lykkäsi venon vesille,
Lauloi purren lainehille;

Kysytteli puista purtta,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi sie kaareva venonen,
Pursi puinen hankaniekka!
Ootko kaunis kannannalta,
Kuin oot kaunis katsonnalta?"

Pursi puinen vastoavi,
270. Vene hankava sanovi:
"Oonpa kaunis kannannalta,
Sekä pohjalta siava
Soutoa sa'an urohon,
Ilman istua tuhannen."

Siitä vanha Wäinämöinen
Lauloa hyrähtelevi;
Lauloi ensin laitapuolen
Sukapäitä sulhosia,
Sukapäitä, piipioja,
280. Saapasjalkoja jaloja;
Lauloi toisen laitapuolen
Tinapäitä tyttäriä,
Tinapäitä, vaskivöitä,
Kultasormia somia.

Lauloi vielä Wäinämöinen
Teljot täytehen väkeä,
Ne on vanhoa väkeä,
Iän kaiken istunutta,
Kuss' oli vähän sioa
290. Nuorukaisilta esinnä.

Itse istuvi perähän,
Kokan koivuisen kuvulle,
Lasketteli laivoansa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Juokse pursi puittomia,
Vene väljiä vesiä,
Kule kuplina merellä,
Lumpehina lainehilla!"

Pani sulhot soutamahan,
300. Neiet ilman istumahan;
Sulhot souti, airot notkui,
Eipä matka eistykänä.

Pani neiet soutamahan,
Sulhot ilman istumahan;
Neiet souti, sormet notkui,
Eipä matka eistykänä.

Muutti vanhat soutamahan,
Nuoret päältä katsomahan;
Vanhat souti, päät vapisi,
310. Eipä vielä matka eisty.

Siitä seppo Ilmarinen
Itse istui soutamahan,
Jopa juoksi puinen pursi,
Pursi juoksi, matka joutui,
Loitos kuului airon loiske,
Kauas hankojen hamina.

Soutavi sorehtelevi,
Teljot rytkyi, laiat notkui,
Airot piukki pihlajaiset,
320. Airon pyörät pyinä vinkui,
Terät teirinä kukerti,
Nenä joikui joutsenena,
Perä kaarskui kaarnehena,
Hangat hanhina havisi.

Itse vanha Wäinämöinen
Laskea karehtelevi
Perässä punaisen purren,
Melan vartevan varassa;
Niemi matkalla näkyvi,
330. Kylä kurja kuumottavi.

Ahti niemellä asuvi,
Kauko niemen kainalossa;
Kalatuutta Kauko itki,
Leivätyttä Lemminkäinen,
Ahti aitan pieneyttä,
Veitikkä osan vähyyttä.

Veisti laitoja venehen,
Uuen purren pohjapuuta
Päässä pitkän nälkäniemen,
340. Paltalla kylän katalan.

Se oli korvalta korea,
Silmältä sitäi parempi;
Loi silmänsä luotehelle,
Käänti päätä päivän alle,
Kaaren kaukoa näkevi,
Pilven longan loitompata.

Eipä kaari ollutkana,
Eikä pieni pilven lonka,
Oli pursi kulkemassa,
350. Venonen vaeltamassa
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukealla,
Mies puhas perässä purren,
Mies sorea soutimilla.

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"En mä tunne tuota purtta,
Keksi kelvoista venettä,
Souten Suomesta tulevi,
Airon iskein iästä,
360. Melan luoen luotehesen."

Jo huhuta huikahutti,
Mäjellytti mäikähytti,
Huuti mies nenästä niemen,
Verevä vesien poikki:
"Kenen on veno vesillä,
Kenen laiva lainehilla?"

Miehet purresta puhuvat,
Sekä vaimot vastoavat:
"Mi olet mies metsän asuja,
370. Uros korven kolkuttaja,
Kun et tunne tuota purtta,
Keksi Wäinölän venettä,
Et tunne perä-urosta,
Etkä miestä airollista!"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Jo tunnen perän pitäjän,
Ja älyän airollisen:
Vaka vanha Wäinämöinen
Itse on perän piossa,
380. Ilmarinen airollisna;
Minnekä menette miehet,
Kunne läksitte urohot?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Kohti pohjaista kulemme,
Kohti kuohuja kovia,
Lakkipäitä lainehia,
Sampoa tapoamahan,
Kirjokantta katsomahan
Pohjolan kivi-mäestä,
590. Vaaran vaskisen sisästä."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ohoh vanha Wäinämöinen!
Otapa minua miestä
Urohoksi kolmanneksi,
Kun saat sammon nostantahan,
Kirjokannon kannantahan!
Vielä mieki miestä maksan,
Jos saisi tapella tarve,
Annan käskyn kämmenille,
400. Olkapäilleni opaston."

Vaka vanha Wäinämöinen
Otti miehen matkoihinsa,
Veitikän venosehensa;
Se on lieto Lemminkäinen
Jo tulla tuhuttelevi,
Käyä luikerrehtelevi,
Tuopi laian tullessansa
Venehesen Wäinämöisen.

Sanoi vanha Wäinämöinen:
410. "Oisi puuta purressani,
Laitoa venehessäni,
Parahiksi painaoaki,
Miksi laitat laitoasi,
Puuta purtehen liseät?"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ei vara venettä kaa'a,

Tuki suovoa tuhoa;
Usein merellä Pohjan
Tuuli laitoa kysyvi,
420. Vastatuuli varppehia."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Sentähen sotavenosen
Rinta rautahan rakettu,
Ja tehty teräsnenähän,
Jott' ei tuulen tuiki vieä,
Eikä viskoa vihurin."