Julkaisun tiedot

Avoin Kalevala, osa I
Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio

©

Tutkimusryhmä: Niina Hämäläinen, Reeta Holopainen, Marika Luhtala, Juhana Saarelainen, Venla Sykäri
Omeka-alusta ja toteutus: Maria Niku

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Helsinki 2019

Avoin Kalevala, osa II
Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio

©

Tutkimusryhmä: Niina Hämäläinen, Marika Luhtala, Juhana Saarelainen, Venla Sykäri
Omeka-alusta ja toteutus: Maria Niku

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Helsinki 2020

Avoin Kalevala, osa III
Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio

©

Tutkimusryhmä: Niina Hämäläinen, Marika Luhtala, Juhana Saarelainen, Venla Sykäri
Omeka-alusta ja toteutus: Maria Niku

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Helsinki 2021

ISSN 2490-1318

Avoin Kalevala -editio

Avoin Kalevala on kriittisesti kommentoitu editio vuonna 1849 ilmestyneestä Kalevalasta, joka tunnetaan nimellä Uusi Kalevala. Sen tarkoituksena on tarkastella eepoksen moninaisuutta ja monikerroksisuutta eri näkökulmista. Julkaisun ensimmäinen osa (2019) sisältää runot 1–15 sekä Kalevalan 1835 ja 1849 painosten esipuheet alkuperäisjulkaisuina, transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimile-kuvina. Ensimmäiseen osaan on laadittu tieteellisiä kirjoituksia jokaiseen Artikkelit-osaan (Kalevalan kehitys, Kalevala ja kansanrunousaineisto, Kalevalan kieli, Kalevala Lönnrotin teoksena ja Kalevala osana 1800-lukua). Tieteelliset kommentaarit ja sananselitykset koskevat Vanhan ja Uuden Kalevalan esipuheita sekä runoja 1–15. 

Julkaisun toinen osa (2020) sisältää runot 16–50 alkuperäisjulkaisuina, transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimile-kuvina. Toisen osan tieteelliset sisällöt eli sananselitykset ja kommentaarit kohdistuvat runoihin 13–34 sekä 42–43. Toimitustasoihin on lisätty uusia tieteellisiä kirjoituksia. Edition kolmas osa (2021) täydentää edellisiä sisältäen sananselitykset Kalevalan runoihin 35–41, 43–50 sekä tieteelliset kommentaarit runoihin 23, 31, 33, 35 ja 50. Myös Artikkeleissa on uusia tieteellisiä kirjoituksia. Edition kaikissa osissa avataan eepoksen eri toimituksellisia tasoja sekä kontekstualisoidaan Lönnrotin toimitusvalintoja suhteessa kansanrunotallenteisiin ja 1800-luvun maailmaan.

Kriittinen laitos eli kriittinen editio tarkoittaa tavallisesti kauno- tai tietokirjallisuudesta tai sävellyksestä laadittua kommentoitua julkaisua, joka pohjautuu huolelliseen lähdeaineiston tutkimukseen. Kalevalasta ei ole aikaisemmin laadittu kriittisesti kommentoitua editiota. Työryhmän haasteena on ollut, miten laatia editio suullis-kirjallisesta teoksesta, jonka tekijän, Elias Lönnrotin, ääneen sekoittuvat lähdeaineiston kautta lukuisten runolaulajien äänet. Lisäksi sellaiset seikat, kuten Kalevalan useat, painetut versiot ja käsikirjoitukset sekä eepokseen kietoutuvat myyttiset ja modernit elementit, ovat askarruttaneet työn alkuvaiheessa.

Kalevalan kriittisen edition suuntaviivaksi alkoi vähitellen muotoutua Kalevalan moninaisuus ja lähtökohdaksi otettiin Kalevalan laajin versio, vuoden 1849 Kalevala. Edition näkökulmiksi valittiin Kalevalan kehitys, Kalevalan ja kansanrunoaineksen suhde, Kalevalan kieli, Kalevala Lönnrotin teoksena ja Kalevala osana 1800-lukua. Näkökulmia selvitetään edition Artikkelit-osassa, joka sisältää runokommentaareja ja sananselityksiä valaisevia tieteellisiä kirjoituksia.

Avoin Kalevala -edition tieteellisenä periaatteena on syventyä Kalevalan runoihin yksityiskohtaisella tarkkuudella ja usealla eri tasolla. Tieteelliset kommentaarit avaavat Lönnrotin tapoja operoida valtavalla kansanrunoaineistolla. Lisäksi ne havainnollistavat lukemattomia mahdollisuuksia, joita tallennettu runoaineisto tarjoaa, mutta joita Lönnrot ei kirjallisessa esityksessä, eeposkokonaisuudessa, hyödyntänyt. Myös Lönnrotin säetason työhön, eli siihen, miten Lönnrot sovitti yksittäisiä kansanrunosäkeitä osaksi eeposkerrontaa, syvennetään valituissa runoissa.

Runoja ja molempia esipuheita on kommentoitu folkloristiikan, historiantutkimuksen, kirjallisuuden- ja kielentutkimuksen näkökulmista, jotta eepoksen moninaisuus ja sen lukuisat tulkintamahdollisuudet tulisivat esille. Kommentaarit on toteutettu transkription annotaatioina sekä erillisinä teksteinä, jotka on sijoitettu Artikkelit-osioon.

Sananselitysten tarkoitus on avata Kalevalan kieltä ja nykylukijalle vierasta sanastoa. Ne auttavat lukijaa seuraamaan eepoksen juonta ja ymmärtämään sen runollista ilmaisua. Sananselitykset pyrkivät yleistajuisuuteen ja ne on laadittu helpottamaan jokaisen Kalevalasta kiinnostuneen lukukokemusta.

Avoin Kalevala -editio avaa laajan, avoimen lähdepohjan kenelle tahansa Kalevalasta ja kansanrunoista kiinnostuneelle käyttäjälle. Digitaalinen toteutus tarjoaa välineitä tutkimustyön ja tietotekniikan yhdistämiseen. Digitaalisessa toteutuksessa editio tuo uuden ja vanhan tutkimustiedon suoraan eepoksen säkeiden rinnalle alkaen yksittäisten sanojen selityksistä ja päätyen laajoihin historiallisiin ja sisällöllisiin analyyseihin. Digitaalinen julkaisu havainnollistaa monitahoisesti kriittisen edition periaatteita eli huolellista lähdeaineiston tutkimista. Lönnrotin hyödyntämä suullinen kansanrunoaineisto ja sen siirtäminen kirjalliseen muotoon todentuvat runokommentaareihin linkitettyjen alkuperäisten runolähteiden avulla. Mahdollisuus päästä suoraan Kalevalan tekstistä ja säkeestä eepoksen alkuperäislähteille ei ole aikaisemmin ollut mahdollista. Kalevalan digitaalinen, kriittinen editio avoimine rajapintoineen tarjoaa kaikille avoimen Kalevalan edistäen tieteen ja sen tulosten avointa saatavuutta. 

Avoimena verkkojulkaisuna editio hyödyttää mahdollisimman monenlaisia käyttäjiä. Sananselitysten avulla perinteisen tiedeyleisön lisäksi myös laajempi yleisö voi lukea sen sisältöjä. Kattavan tekstihaun kautta pääsee helposti käsiksi Kalevalassa esiintyviin henkilön- ja paikannimiin tai Kalevalaan liittyviin käsitteisiin. Tekstihaku ulottuu sekä alkuperäistekstiin että kommentaareihin ja muihin toimituksellisiin teksteihin. Hakutoiminnot tarjoavat vaivattoman mahdollisuuden etsiä kohdennettua tietoa laajasta aineistopohjasta. Transkriptiot, sananselitykset ja kommentaarit sisältävät XML/TEI5-tiedostot ovat vapaasti ladattavissa. Tämän ansiosta edition tuottama data on digitaalisten ihmistieteiden käytettävissä. Lataamismahdollisuus tuo kenen tahansa käyttäjän työpöydälle Kalevalan tekstin lisäksi Kalevalan syntyä, kehitystä ja suhdetta 1800-lukuun valaisevat kommentaarit ja muut kirjoitukset. Avoin Kalevala linkittyy useisiin muihin digitaalisiin resursseihin: Elias Lönnrotin kirjeenvaihto, Kansalliskirjaston Digitaaliset aineistot ja Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokanta. Avoimuus viittaa myös itse julkaisun toteutukseen: Avoin Kalevala on rakennettu avoimen lähdekoodin Omeka-alustalle.

Avoin Kalevala -edition on toteuttanut monitieteinen, FT Niina Hämäläisen ohjaama tutkimusryhmä, johon kuuluvat: folkloristit FT Niina Hämäläinen ja dos. Venla Sykäri, kulttuurihistorioitsija FT Juhana Saarelainen sekä kielentutkija FM Marika Luhtala ja kielen- ja kirjallisuudentutkija FM Reeta Holopainen (osa I). Julkaisun on rakentanut Omeka-alustalle FT, LuK, ohjelmistokehittäjä Maria Niku. Julkaisun suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut Avoin Kalevala -tutkimusryhmä yhdessä Maria Nikun kanssa. Ulkoasun on suunnitellut graafikko Marko Myllyaho.

Avoin Kalevala -hanketta rahoittavat Alfred Kordelinin säätiö, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kalevalaseura. Hankkeen ensimmäiset hahmotelmat on tehty Kalevalaseuran tukemana vuonna 2016, jolloin Niina Hämäläinen laati kriittisen kokeellisen edition Kalevalan Aino-runosta (aino.finlit.fi/omeka).

Avoin Kalevala -tutkimusryhmän tukena toimii erillinen asiantuntijaryhmä, johon kuuluvat professori Lotte Tarkka, professori Hannu Salmi, professori Tiina Onikki-Rantajääskö, professori Pirjo Lyytikäinen sekä professori, pääsihteeri Tuomas Lehtonen.

Avoin Kalevala -editio on syntynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa ja se kiinnittyy SKS:n keskeisiin julkaisutavoitteisiin. Avoimena verkkojulkaisuna Avoin Kalevala on osa seuran harjoittamaa avointa tiedejulkaisemista. Kriittisenä editiona Avoin Kalevala liittyy SKS:ssa toimivaan Edith-yksikköön, joka laatii korkeatasoisia, tieteelliset vaatimukset täyttäviä editioita suomalaisen kirjallisuuden klassikoista. Lisäksi Avoin Kalevala asettuu osaksi eepoksen ja SKS:n pitkää yhteistä historiaa.

Avoin Kalevala -edition yhteistyötä erilaisten digitaalisten hankkeiden ja tahojen kanssa syvennetään sitä mukaa kun edition eri osat valmistuvat. Edition toiseen osaan on yhdistetty Avoin Kalevala -tutkimusryhmän laatima digitaalinen oppimisalusta Matkalla Kalevalaan (2020). Laajalle lukijakunnalle ja kouluille suunnattu oppimispaketti havainnollistaa tieteellisen edition tuottamaa tietoa Kalevalasta ja kansanrunoista.

Avoin Kalevala -editiota täydennetään seuraavien vuosien aikana muun muassa uusilla tieteellisillä sisällöillä ja erilaisilla digitaalisilla visualisoinneilla. Folklorististen ja historiallisten kommentaarien rinnalle lisätään kirjallisuudentutkimuksen kommentaarit valittuihin runoihin. Lisäksi kriittisen edition kriteereitä täydennetään sekä editio päivitetään uudelle, käyttäjäystävällisemmälle ja hakutoiminnoiltaan laajemmalle käyttöliittymälle.

Lue lisää tutkimusryhmän ajatuksista. 

Ensimmäinen osa

Avoin Kalevala kohdistuu kansalliseepoksen aseman saaneeseen vuoden 1849 Kalevalaan. Lisäksi mukana on Vanhan Kalevalan esipuhe havainnollistamassa Lönnrotin ajatusten ja työn kehitystä. Edition ensimmäinen osa jakautuu Kalevalan esipuheisiin, Kalevalan runoihin 1−15 sekä Kalevalan syntyä, kehitystä ja merkitystä avaaviin tiiviisiin artikkeleihin.

Julkaisun tarkoituksena on antaa käyttäjälle erilaisia tapoja ymmärtää Kalevalan moninaisuutta. Tämän vuoksi tieteelliset analyysit kohdistuvat valittuihin runokokonaisuuksiin (ensimmäisessä osassa Maailman luominen ja Väinämöisen syntymä, Aino-runo, Lemminkäis-runosto). Artikkelit-osaan on lisätty laajempia tieteellisiä kirjoituksia.

Sananselitykset on laadittu runoihin 1−15. Laajemmalle käyttäjäkunnalle hyödylliset selitykset laaditaan tulevissa osissa kaikkiin Kalevalan runoihin.

Avoin Kalevala on tutkimusryhmän kollektiivinen hanke, jonka työt ovat jakautuneet seuraavasti (viittausohjeet löytyvät kohdasta Ohjeet):

Toinen osa

Avoin Kalevala -edition toisen osa sisältää sananselitykset runoihin 16–34 sekä 42. Tieteelliset kommentaarit on laadittu runoihin 13–15, 22, 26–28, 42–43. Kommentoidut runot on valittu täydentämään edition ensimmäistä osaa (Lemminkäisrunosto), valaisemaan uudenlaista runoaineistoa (häärunot, samporunot) ja Lönnrotin vaihtelevia toimitustapoja (häärunot, Lemminkäinen, samporunot). Lisäksi Artikkelit-osioon on lisätty uusia kirjoituksia (Väinö Kaukosen säetutkimukset; Säetutkimukset Aino-runosta ja häärunosta; Kanteletar ja Välilehditetty Kalevala ja Kanteletar Lönnrotin lähdeaineistoina; Lemminkäinen Kalevalan eri versioissa; Kalevalan historialliset tulkinnat; Lönnrotin vaihtelevat sampotulkinnat). Toinen osa sisältää myös listan Kalevalan henkilöistä, paikoista ja esineistä.

Avoin Kalevala on tutkimusryhmän kollektiivinen hanke, jonka työt ovat jakautuneet seuraavasti (viittausohjeet löytyvät kohdasta Ohjeet):

Kolmas osa

Avoin Kalevala -edition kolmas osa sisältää kaikki Kalevalan runot 1−50 alkuperäisjulkaisuina, transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimile-kuvina. Tieteelliset kommentaarit on laadittu runoihin 23, 31, 33, 35 sekä 50 ja sananselitykset runoihin 35−41, 43−50. Edition kolmas osa sisältää myös uusia tieteellisiä kirjoituksia (Kullervo-runo ja Kalevalan eri versiot; Häärunosto ja sen muunnelmat Lönnrotin häänäytelmässä; Maailmansynty Kalevalassa sekä Maailmansyntyrunon tutkimushistoria), jotka on sijoitettu Artikkelit-otsikon alle.

Avoin Kalevala -edition kolmas osa sisältää sananselitykset kaikkiin Kalevalan 50 runoon. Sananselitysten tarkoitus on avata Kalevalan kieltä ja nykylukijalle vierasta sanastoa. Ne auttavat lukijaa seuraamaan eepoksen juonta ja ymmärtämään sen runollista ilmaisua. Tieteelliset kommentaarit valaisevat erilaisia lähestymistapoja Kalevalaan. Kommentoitavat runokokonaisuudet (hääruno, Kullervo-runot ja Kalevalan viimeinen runo) edustavat Kalevalan erilaisia sisältöjä. Ne täydentävät Lönnrotin toimitustapojen analyysia sekä havainnollistavat Lönnrotin käytössä ollutta runoaineistoa ja tutkimushistoriallisia näkökulmia. Kommentaarit on toteutettu transkription annotaatioina ja niitä täydentävät laajemmat artikkelit. Maailmansyntyrunosta ja sen tutkimushistoriasta on erikseen kirjoittanut Lotte Tarkka. Artikkeli syventää Maailmansyntyrunon taustoja ja tulkintahistoriaa.

Avoin Kalevala on tutkimusryhmän kollektiivinen hanke, jonka työt ovat jakautuneet seuraavasti (viittausohjeet löytyvät kohdasta Ohjeet):

Ajatus Kalevalan kriittisestä laitoksesta

Ajatus Kalevalan kriittisestä laitoksesta on yhtä vanha kuin eeposkin. Jo ennen Kalevalan ensimmäisen painoksen ilmestymistä (1835) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokouksessa esitettiin toive Lönnrotin tallentamien runojen ja Kalevalan runojen keskinäisestä vertailusta:

…om möjligt, bestämdt blifvit, huruvida den ordning af sånger och händelser, hvaruti Doctorn låtit dem följa, är den naturligaste, eller om någon annan mera passande borde anses såsom den genuina, äfvensom sedan en och annan lucka blifvit fylld, en kritisk edition, försedd med alla tillgängliga varianter… (SKS:n pöytäkirja 7.5.1834).

Myös Lönnrot itse kutsui lukijoita tarkastelemaan Kalevalaa kriittisesti liittäessään Vanhan Kalevalan loppuun luettelon runotoisinnoista. SKS:ssa tehtiin 1866 aloite toisintojen julkaisemisesta tarkoituksena saada "kaikki ne aineet, joista nykyinen Kalevala on kokoonpantu" (SKS:n pöytäkirja 7.12.1866), mutta meni kaksi vuosikymmentä ennen kuin Julius Krohnin Kalevalan toisinnot julkaistiin (1888). Ennen toisintohankkeen laajentumista tarvittiin kuitenkin paradigman muutos, irtaantuminen Kalevala-keskeisyydestä kohti kansanrunojen tieteellistä keruuta ja tutkimusta sekä maantieteellis-historiallisen menetelmän avauksia. Julius Krohnin ja Aksel Boreniuksen toimittama Kalevalan esityöt I−III (1891−1895) oli alun perin tarkoitettu liitteeksi Kalevalan toisinnot -hankkeelle, mutta muotoutui itsenäiseksi julkaisuksi toisintohankkeen laajennuttua moniosaiseksi sarjaksi (Krohn 1896: 158). Vuonna 1908 ilmestyi ensimmäinen nide teossarjasta Suomen Kansan Vanhat Runot (1908−1948, 1997, skvr.fi), joka jatkoi Kalevalan alkuperäistekstien julkaisemista entistä perusteellisemmin maantieteellisesti, lajikeskeisesti ja sisällöllisesti. Nykyään myös sähköisessä muodossa oleva teossarja sisältää lähes kaiken vuoteen 1939 mennessä tallennetun ja tiedossa olevan kalevalamitalla lauletun runouden.

Erilaiset Kalevalan ja kansanrunojen suhteita valaisevat tutkimukset eivät varsinaisesti ole keskittyneet kriittiseen kommentointiin, vaan niiden tarkoituksena on ollut osoittaa, mikä on aitoa kansanrunoa, mikä puolestaan Lönnrotin laatimaa runoa (Hautala 1954: 171−172). A. R. Niemen (1898) ja Väinö Kaukosen säetutkimusten tarkoituksena on ollut löytää jokaiselle Kalevalan säkeelle sen lähin vastine tallennetuista kansanrunoista. Kaukonen korosti useissa tutkielmissaan Kalevalan luonnetta erityisesti kaunokirjallisena teoksena (Kaukonen 1948; 1987). Kalevalan tutkimus jäikin Kaukosen työn jälkeen vuosikymmeniksi uusien kansanrunojen alkuperäistä esitys- ja käyttötilannetta korostavien tutkimuslinjojen varjoon.

Näkemys Kalevalasta vain kirjallisena teoksena on sittemmin murtunut. Varsinaisesti Kalevala-tutkimus elpyi 1980−1990-luvuilla, kun eeposta alettiin tutkia yhä uudestaan muotoutuvana prosessina (Kuusi 1984; Honko 1987; 1999). Lauri Honko palautti Kalevalan folkloristiikan keskeisen kysymyksen äärelle haastaen tutkijat tarkastelemaan eeposta suullisen perinteen tuottamisen näkökulmasta huolimatta siitä, että se on kirjallisesti tuotettu (Honko 1999: xvii). Viime vuosikymmeninä Kalevalaa on tutkittu Lönnrotin toimitustapojen näkökulmasta (Hyvönen 2001; 2005; 2008; Hämäläinen 2012; 2014), suhteessa kirjallisiin malleihin ja kansanomaiseen maailmankuvaan (Apo 1995; 2002; 2004) sekä modernin tuottamisen välineenä (Anttonen 2004; 2005). Kalevalaa on tutkittu niin ikään osana aikakauden historiallista ja aatteellista keskustelua (Karkama 2001; Hämäläinen 2012; Saarelainen 2019a).

Avoin Kalevala on avoimen saatavuuden editio, joka pohjautuu Kalevalan rikkaaseen tutkimushistoriaan. Edition nimi Avoin Kalevala viittaa moneen eri suuntaan. Se kuvaa Kalevalan syntyä prosessina, joka sai useita erilaisia muotoja julkaisemattomista käsikirjoituksista ensipainokseen ja kansalliseepoksen asemaan nousseeseen toiseen laitokseen. Kalevala myös avautui omana aikanaan yhtä lailla kohti suullista runolaulukulttuuria kuin eurooppalaista kirjallista perinnettä.

Edition tarkoituksena ei ole määritellä Kalevalaa yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan havainnollistaa eepoksen moneen suuntaan avautuvaa luonnetta suullis-kirjallisena teoksena, kansalliseepoksena, myyttisenä ja modernina eepoksena, Lönnrotin toimitustyön ja 1800-luvun aatteiden risteymänä. Avoin Kalevala heijastelee myös Lönnrotin ajatusta Kalevalasta yhä uudestaan kehittyvänä prosessina, jonka nimenkin voi tarvittaessa vaihtaa: "Mitäs sinusta on nimi Kalevala? Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa" (kirje 12.4.1835 Keckmanille).