Neljäskymmeneskahdeksas runo

Laitetaan liinainen nuotta ja lähdetään sillä tulen niellyttä kalaa pyytämään, ja saadaan kala 1–192. Tuli löydetään kalan vatsasta, vaan karka'aa taas äkkiä pois ja polttaa pahasti Ilmarisen poskia ja käsiä 193–248. Tuli kohoaa metsään, polttaa paljo maita ja menee aina etemmäksi, kunnes lopulta saadaan kiinni ja viedään pimeihin Kalevalan tupiin 249–290. Ilmarinen paranee tulen vioista 291–372.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kahdeksasviidettä Runo.

Vaka vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Tuosta tuumille tulevi,
Ajeleiksen arveloille
Nuotan liinaisen kutoa,
Satahisen saautella.

Jopa tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Onko liinan kylväjätä,
10. Kylväjätä, kyntäjätä,
Verkko valmistellakseni,
Satasilmä saa'akseni
Kalan kurjan tappajaksi,
Katalan kaottajaksi?"

Löytähän vähäisen maata,
Paikkoa palamatointa
Suurimmalla suon selällä,
Kahen kantosen lomassa.

Kannon juuri kaivetahan,
20. Sieltä löytyi liinan siemen
Tuonen toukan kätköksestä,
Maan maon varustamista.

Olipa tuhkia läjänen,
Koko kuivia poroja
Purren puisen polttamilta,
Venehen kyettämiltä;
Siihen liina kylvettihin,
Kypenihin kynnettihin,
Rannalle Aluen järven,
30. Peltohon saviperähän.

Siitä silloin taimi nousi,
Pensi pellavas peritöin,
Liina liitotoin yleni
Yhtenä kesäisnä yönä.

Yöllä liina kylvettihin,
Kuutamella kynnettihin,
Perattihin, koirittihin,
Nyhettihin, riivittihin,
Terävästi temmottihin,
40. Rotevasti rohkittihin.

Vietihin likohon liina,
Sai pian lionneheksi;

Nopeasti nostettihin,
Kiirehesti kuivattihin.

Kohta tuotihin kotihin,
Pian luista luistettihin,
Loteasti loukuttihin,
Lipeästi lipsuttihin.

Hapeasti harjattihin,
50. Hämysillä häpsittihin,
Joutui kohta kuontalolle,
Välehemmin värttinälle
Yhtenä kesäisnä yönä,
Kahen päivyen kesellä.

Sen sisaret kehreävät,
Kälykset kävylle lyövät,
Veljet verkoksi kutovat,
Apet ainoille panevat.

Siinäkö käpynen kääntyi,
60. Palautui paino-palko,
Kun sai nuotta valmihiksi,
Lanka-paula laaituksi
Yhtenä kesäisnä yönä,
Vielä puolessa sitäki.

Saipa nuotta valmihiksi,
Lanka-paula laaituksi,
Perältä satoa syltä,
Siulat seitsentä satoa;
Sen kivestivät somasti,
70. Lau'ustivat laatusasti.

Nuoret nuotalle menevät,
Vanhat koissa arvelevat:
Tokko tuota saatanehe,
Mitä mielin pyyetähän.

Ve'etähän, vennotahan,
Pyyetähän, pynnetähän,
Ve'etähän pitkin vettä,
Pohetahan poiken vettä,
Saa'ahan vähän kaloja,
80. Kiiskiä kiro-kaloja,
Ahvenia ruotaisia,
Särkiä sapikkahia,
Ei saatu sita kaloa,
Kuta vasten nuotta tehty.

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Oi on seppo Ilmarinen,
Lähtekämme itse tuonne
Kera verkkojen vesille!"

Läksivät urosta kaksi,
90. Veivät verkkonsa vesille,
Yksi siula heitettihin
Saarehen selällisehen,
Siula toinen heitettihin
Niitty-kannan niemeksehen,
Nostin tuonne laaitahan
Vanhan Wäinön valkamahan.

Pohetahan, potketahan,
Ve'etähän, vennätähän,
Saa'ahan kaloja kyllin,
100. Ihveniä, ahvenia,
Tuimenia, taimenia,
Lahnoja, lohi-kaloja,
Kaikkia ve'en kaloja,
Ei saa'a kaloa tuota,
Kuta vasten nuotta tehty,
Lanka-paula laaittuna.

Silloin vanha Wäinämöinen
Vielä verkkoja lisäsi,
Jatkoi siuloja sivulta
110. Viiellä syli-sa'alla,
Köyttä saalla seitsemällä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Viekämme syville verkot,
Etemmä ehätäkämme,

Vetäkämme vettä vielä
Toki toinenkin apajas!"

Verkot vietihin syville,
Ennätettihin etemmä,
Ve'ettihin vettä vielä
120. Toki toinenkin apajas.

Siinä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Wellamo ve'en emäntä,
Ve'en eukko ruoko-rinta!
Tules paian muuttelohon,
Vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita,
Meren vaahti vaippa päällä,
Tuulen tyttären tekemä,
130. Aallottaren antelema,
Minä annan liina-paian,
Panen aivan aivinaisen,
Se on Kuuttaren kutoma,
Päivättären kehreämä."

"Ahto aaltojen isäntä,
Sata-hauan hallitsia!
Ota virpi viittä syltä,
Salko seitsentä tapoa,
Jolla selät seuruelet,
140. Meren pohjat meuruelet,
Nostat ruotaisen romuen,
Kaiotat kalaisen karjan
Tämän nuotan nostimille,
Sata-lauan laskimille
Kalaisista kaartehista,
Lohisista loukeroista,
Suurilta selän navoilta,
Synkiltä syväntehiltä,
Päivän paistamattomilta,
150. Hiekan hieromattomilta."

Pikku mies merestä nousi,
Uros aalloista yleni,
Seisovi meren selällä,
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Onko tarve tarpojata,
Puun pitkän piteliätä?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Onpa tarve tarpojata,
160. Puun pitkän piteliätä."

Mies pieni, uros vähäinen
Hongan rannalta hotasi,
Puun pitkän petäjiköstä,
Paaen painoi tarpoimeksi,
Kyselevi, lauselevi:
"Tarvonko väen mukahan,
Oikein olan takoa,
Vai tarvon asun mukahan?"

Vanha viisas Wäinämöinen
170. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jos tarvot asun mukahan,
Äiä on siinä tarpomista."

Mies pieni, uros vähäinen
Jo nyt tuossa tarpaisevi,
Tarpovi asun mukahan,
Kaiotti kaloja paljon
Tuon on nuotan nostimille,
Sata-lauan laskimille.

Seppo airoilla asuvi,
180. Vaka vanha Wäinämöinen
Itse on nuotan nostajana,
Lanka-paulan lappajana,
Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Jo nyt on kalainen karja
Tämän nuotan nostimilla,
Sata-lauan laskimilla."

Siitä nuotta nostetahan,
Puretahan, puistetahan
Venehesen Wäinämöisen;
190. Saa'ahan kalainen karhi,
Kut' oli vasten nuotta tehty,
Lanka-paula laaittuna.

Vaka vanha Wäinämöinen
Viiletti venehen maalle,
Sivuhun sinisen sillan,
Päähän portahan punaisen;
Siivosi kalaisen karhin,
Purki ruotaisen romuen,
Sai sieltä halean hauin,
200. Kut' oli viikon pyyettynä.

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuossa arvelevi:
"Ruohinko käsin ruveta
Ilman rauta-rukkaisitta,
Kivisittä kintahitta,
Vaskisitta vanttuhitta?"

Senpä kuuli Päivän poika,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Minä hauin halkoaisin,
210. Tohtisin käsiksi käyä,
Kun oisi isoni puukko,
Veitsi valta-vanhempani."

Vieri veitsi taivosesta,
Puukko pilvistä putosi,
Pää kulta, terä hopea,
Vieri vyölle Päivän poian.

Niin pätevä Päivän poika
Tuon veitsen käsin tavoitti,
Sillä hauin halkaisevi,
220. Suu-levän levittelevi;
Vatsassa halean hauin
Löytähän kulea kuuja,
Vatsassa kulean kuujan
Siell' oli sileä siika.

Halkaisi sileän siian,
Sai sieltä sini-keräsen
Siian suolen soukerosta,
Kolmannesta koukerosta.

Kehitti sini-keräsen,
230. Sisältä sini-keräsen
Putosi puna-keränen,
Purki tuon puna-keräsen,
Keskeltä puna-keräsen,
Tapasi tuli-sorosen,
Jok' oli tullut taivosesta,
Puhki pilvien puonnut,
Päältä taivosen kaheksan,
Ilmalta yheksänneltä.

Wäinämöisen arvellessa,
240. Millä tuota vietänehe
Tupihin tulettomihin,
Pimeihin pirttilöihin,
Jopa tuikahti tulonen,
Pääsi käestä Päivän poian,
Poltti parran Wäinämöisen,
Sepolta sitäi pahemmin
Tuli poltti poskipäitä,
Käsiänsä kärventeli.

Meni siinä mennessänsä
250. Aalloitse Aluen järven,
Karkasi katajikolle,
Niin paloi kataja-kangas,
Kohautti kuusikkohon,
Poltti kuusikon komean,
Vieri vieläkin etemmä,
Poltti puolen Pohjan maata,
Sakaran Savon rajoa,
Kahen puolen Karjalata.

Vaka vanha Wäinämöinen
260. Itse läksi astumahan,
Ylös korpehen kohosi,
Tuon tuiman tulen jälille;
Tapasi tulosen tuolta
Kahen kannon juuren alta,
Leppä-pökkelön sisästä,
Laho-kannon kainalosta.

Siinä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tulonen Jumalan luoma,

270. Luoma luojan valkeainen!
Syyttäpä menit syville,
Asiatta aivan kauas,
Teet paremmin, kun paloat
Kivisehen kiukahasen,
Kytkeihet kypenihisi,
Himmennäihet hiilihisi,
Päivällä pieltäväksi
Kotapuissa koivuisissa,
Yöllä piileteltäväksi
280. Kehän kultaisen kuvussa."

Tempasi tuli-kipunan
Palavoihin pakkuloihin,
Koivun kääpihin kovihin,
Vaskisehen kattilahan;
Kantoi tulta kattilassa,
Koivun kuorella kuletti
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen;
Sai tuvat tulelliseksi,
290. Pirtit valkealliseksi.

Itse seppo Ilmarinen
Syrjin syöstihe merehen,
Veäikse vesikivelle,
Ranta-paaelle paneikse,
Tuskissa tulen palavan
Vaikeissa valkeaisen.

Siinä tulta tummenteli,
Valkeaista varventeli,
Sanovi sanalla tuolla,
300. Lausui tuolla lausehella:
"Tulonen Jumalan luoma,
Panu poika aurinkoisen!
Mikä sun pani pahaksi,
Jotta poltit poskiani,
Kuumotit kupehiani,
Ääriäni ärjöttelit?"

"Millä nyt tulta tummentelen,
Valkeaista varventelen,
Teen tulen tehottomaksi,
310. Valkean varattomaksi,
Ettei viikkoa vihoisi,
Kovin kauan karvastaisi?"

"Tule tytti Turjan maalta,
Neiti laskeite Lapista,
Hyyssä sukka, jäässä kenkä,
Hallassa hamehen helmat,
Hyinen kattila käessä,
Jäinen kauha kattilassa;
Viskoa vilua vettä,
320. Riittehistä ripsuttele
Paikoille palanehille,
Tulen tuhmille vihoille!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Tule poika Pohjolasta,
Lapsi täyestä Lapista,
Mies pitkä Pimentolasta,
Korpikuusien kokoinen,
Suopetäjän suuruhinen,
Hyiset kintahat käessä,
330. Hyiset saappahat jalassa,
Hyinen lakki päälaella,
Hyinen vyöhyt vyölle vyötty!"

"Tuo'os hyytä Pohjolasta,
Jäätä kylmästä kylästä!
Paljo on hyytä Pohjolassa,
Jäätä kylmässä kylässä,
Hyyss' on virrat, jäässä järvet,
Ilmat kaikki iljenessä,
Hyiset hyppivät jänikset,
340. Jäiset karhut karkelevat
Keskellä lumi-mäkeä,
Lumi-vaaran liepehellä,
Hyiset joutsenet joluvat,
Jäiset sorsat soutelevat
Keskellä lumi-jokea,
Jäisen kosken korvaksella."

"Hyytä kelkalla vetäös,
Jäätä reellä reutoellos
Tuiman tunturin laelta,
350. Vaaran vankan liepeheltä!
Sillä hyyllä hyy'yttele,
Jää-vilulla jäähyttele
Tulen viemiä vikoja,
Panun tuiki paahtamia!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala,
Ukko pilvien pitäjä,
Hattarojen hallitsia!
Iätä iästä pilvi,
360. Jänkä lännestä lähetä,
Syrjin yhtehen syseä,
Lomatusten loukahuta!
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
Sa'a voietta hyveä
Paikoille palanehille,
Vian tuiki tullehille!"

Sillä seppo Ilmarinen
Tuota tulta tummenteli,
Valkeata vaimenteli,
370. Sai seppo paranneheksi,
Entisellehen ehoksi
Tuimista tulen vioista.