Kahdeksasviidettä Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Tietäjä iän-ikuinen
Tuosta tuumille tulevitulla tuumille : ruveta ajattelemaan, aikoa,
Ajeleiksenajella, refl. ajeleiksen : ajautuu arveloille
Nuotan liinaisenliinainen : pellavainen kutoa,
Satahisensatainen : satasylinen, hyvin suuri saautellasaavutella : yrittää saada aikaan.

Jopa tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Onko liinanliina : pellava Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: naimisissa olevan naisen huivi (22:311) (Jussila 2009). kylväjätä,
10. Kylväjätä, kyntäjätä,
Verkko valmistellakseni,
Satasilmäsatasilmäinen, suuri saa'aksenisaada : tehdä, valmistaa, hankkia
Kalan kurjan tappajaksi,
Katalan kaottajaksi?"

Löytähän vähäisen maata, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 15−18: "Muut paikat oli se vallaton tuli niin tyyni polttanut, suostaki laidemmaiset paikat" (Lna 121).
Paikkoa palamatointa
Suurimmalla suon selällä,
Kahen kantosen lomassa.

Kannon juuri kaivetahan,
20. Sieltä löytyi liinan siemen
Tuonen toukanTuonen toukka : käärme kätköksestäkätkös : piilopaikka,
Maan maonmato : käärme varustamistavarustama : varasto.

Olipa tuhkia läjänen,
Kokokasa, läjä kuivia porojaporo : tuhka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tuhkasta keitetty lipeä (9:206); pesuaine, suopa (18:281, 299) (Turunen 1979).
Purren puisen polttamilta, Katso lisääSana polttama 'polttaminen' (Jussila 2009).

Veneet olivat joko valtoimenaan riehuvan tulen polttamia, tai sitten ihmiset olivat sytyttäneet ne tuleen kelvottomuuden takia. Lönnrot kommentoi säkeitä 25 ja 26: "Joko sen yleisen vallattoman valkean polttamat tahi muuten vanhoiksi ja kelpaamattomiksi tultuaan, kuin tavallinen on, poltetut" (Lna 121).
Venehen kyettämiltäkydettämä : kyteminen, polttaminen;
Siihen liina kylvettihin,
Kypenihinkyven : kipinä, tuhkahöytyvä kynnettihin,
Rannalle Aluen järvenAluen järvi : paikannimi, joka esiintyy Tulen synnyn itäsuomalaisissa ja itäkarjalaisissa toisinnoissa,
30. Peltohon saviperähänsaviperä : savipohjainen.

Siitä silloin taimi nousi,
Pensipensiä : versoa pellavas peritöinsuvuton, villikasvuinen,
Liina liitotoinympäri vuoden kasvava, kasvultaan villi yleni
Yhtenä kesäisnä yönä.

Yöllä liina kylvettihin, Katso lisääPellavan muokkaaminen pellavalangaksi koostui useista eri työvaiheista. Lönnrot kommentoi säkeitä 35−50: "Nimitetään jotenki tarkkaan eri työt, jotka liinasta ovat" (Lna 121).
Kuutamella kynnettihin,
Perattihinperata : puhdistaa, koirittihinkoiria : puhdistaa nyhtämällä hedeyksilöitä, koirashamppuja,
Nyhettihinnyhtää : kiskoa maasta, riivittihinriipiä : irrottaa siemenkodat,
Terävästi temmottihin,
40. Rotevastivoimakkaasti rohkittihinrohkia : irrottaa siemenkodat.

Vietihin likohonviedä likoon : upottaa veteen pehmenemään, likoamaan liina,
Saisaada : tulla joksikin, tulla johonkin tilaan pian lionneheksi;

Nopeasti nostettihin,
Kiirehesti kuivattihin.

Kohta tuotihin kotihin,
Pian luistaluinen : pellavan puumainen osa, päistäre luistettihinluistaa : puhdistaa, irrottaa,
Loteastikolistellen loukuttihinloukkua : puhdistaa loukulla Katso lisääLoukku koostui jykevästä aluspuusta ja liikkuvasta päällyspuusta, joiden väliin kuivatut pellavat tms. asetettiin loukuttaessa (Turunen 1979). Loukuttaminen suoritettiin tavallisesti saunassa tai sen eteishuoneessa, joissa loukkuja myös säilytettiin (Niemi 1910: 90).,
Lipeästivikkelästi, nopeasti lipsuttihinlipsuta : erottaa lipsulla pellavien pumpulimaiset osat Katso lisääLipsu on laite, jolla pumpulimaiset osat erotetaan loukutetuista pellavista tai hampuista (SMS)..

Hapeastinopeasti, kiireesti harjattihin,
50. Hämysillähämynen : hämärän aika häpsittihinhäpsiä : harjata, sukia,
Joutuijoutua : päätyä johonkin Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: edetä, edistyä (8:215; 10:176 ym. ) (Turunen 1979). kohta kuontalollekuontalo : kehrinpuuhun asetettava pellava- tai villatukko, josta kehrääjä vetää kuituja värttinään,
Välehemminväleemmin : nopeammin, pikemmin värttinällevärttinä : hyrrämäinen kehruuväline Katso lisääLankaa valmistettiin aikoinaan kehräämällä esimerkiksi villasta, hampusta ja pellavasta. Kehrääminen oli työlästä, ja ainesten valmistelu vei aikaa ja vaati taitoa. Apuna kehruussa käytettiin erilaisia välineitä, värttinää ja myöhemmin myös rukkia. Värttinäksi kutsutaan kehrävartta, hieman kynää suurempaa puikkoa, jonka ympärille lanka kehrätessä kiertyi. Kehrääminen oli aikoinaan yksi naisen tärkeimmistä askareista. Kalevalassa kuuluisin kehrääjä on Päivätär (4:142; 24:82 ym.). (Turunen 1979: 114−115, 399.)
Yhtenä kesäisnä yönä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 53: "Yhtenä kesäyönä, kun oli kova kiirut" (Lna 121).
Kahen päivyenpäivyt : päivä kesellävälillä.

Sen sisaret kehreävät,
Kälyksetveljesten vaimot keskenään, sisko ja hänen veljensä vaimo keskenään kävyllekäpy : verkon kutomiseen käytettävä neula Katso lisääSuomessa verkkoa kudottiin, kuten monissa muissakin maissa, neulamaisella välineellä, kävyllä. Siinä oli jonkinlainen kela, jolle lanka kierrettiin. Neulamainen kudontaväline oli kätevä, sillä sitä oli helppo liikuttaa verkon silmien läpi. (Turunen 1979.) lyövätlyödä : keriä, ripeästi pujotella,
Veljet verkoksi kutovat,
Apet ainoilleaina : paula, selysnuora Katso lisääSuomen murteissa sanaa on käytetty kalastuksesta puhuttaessa erilaisista kalanpyydysten rihmoista tai köysistä: verkon paulasta, verkon ylä- ja alakulmassa olevasta silmukasta tai paulan jatkeesta, verkon päätä tukevasta paulasta sekä rysän eli luokin kärkien välisestä langasta (SMS). panevat.

Siinäkö käpynen kääntyi,
60. Palautuipalautua : liikkua edestakaisin, kääntyillä paino-palkopainopalko : kalvoin eli verkon kudonnassa käytettävä puulasta, jonka mukaan silmien koko määräytyy,
Kun sai nuotta valmihiksi,
Lanka-paulalankapaula : langoista kudottu ja pauloihin yhdistetty pyydys, so. nuotta laaituksi
Yhtenä kesäisnä yönä,
Vielä puolessa sitäki.

Saipa nuotta valmihiksi,
Lanka-paula laaituksi,
Perältäperä : takimmainen osa, takaosa satoa syltäsyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä.,
Siulatsiula : sivuverkko, joka ohjaa kalat nuotan perimmäiseen osaan seitsentä satoa;
Sen kivestivätkivestää : varustaa painokivillä somasti,
70. Lau'ustivatlaudustaa : varustaa lauduksilla eli laudasta valmistetuilla kohoilla laatusastioikealla tavalla, kunnollisesti.

Nuoret nuotalle menevät,
Vanhat koissa arvelevat:
Tokko tuota saatanehe,
Mitä mielinhalukkaasti, omasta halusta pyyetähän.

Ve'etähän, vennotahanvennota : vetää vaivalloisesti,
Pyyetähän, pynnetähänpyntää : ponnistaa, pinnistää,
Ve'etähän pitkin vettä,
Pohetahanpohtaa : ponnistella, vedellä poiken vettäveden poikki,
Saa'ahan vähän kaloja,
80. Kiiskiäkiiski : pienikokoinen, täplikäs ja suolattomassa vedessä elävä ahvenkala kiro-kalojakirokala : mitätön kala,
Ahvenia ruotaisiaruotainen : ruotoinen,
Särkiä sapikkahiasapikas : pieni kala,
Ei saatu sita kaloa,
Kutajota vastenvarten nuotta tehty.

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Oi on seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Kalevalan pääsankareita, seppä, sammon ja taivaankannen takoja sekä Pohjolan neidon kosija. Ilmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Lähtekämme itse tuonne
Kerakanssa verkkojen vesille!"

Läksivät urostauros : mies, miehinen mies kaksi,
90. Veivät verkkonsa vesille,
Yksi siula heitettihin
SaarehenSaari : myyttinen paikka Katso lisääInkerissä, Savossa ja Suomen Karjalassa yleisessä Saaren luomiseksi nimetyssä runossa pääskynen munii munansa (punamastoisen) purjelaivan kannelle, josta ne putoavat mereen ja synnyttävät saaren. Kysymyksessä on maailman keskuksessa ja meren keskellä sijaitseva tärkeä paikka; tähän keskussaareen liittyy monia myyttisiä mielikuvia. Siellä saattaa jopa sijaita maailman patsas tai maailman puu, joka on eri kansojen uskomuksissa mm. kulkuväylä maailman tasolta toiselle. (Siikala 2012: 178−179, 185, 198.) selällisehenselällinen : meren ulapalla sijaitseva,
Siula toinen heitettihin
Niitty-kannanniittykanta : niittykaistale, niittyinen niemen tyviosa niemeksehenniemes : niemeke,
Nostinvetoköysi tuonne laaitahan
Vanhan WäinönVäinö : Väinämöinen valkamahanvalkama : veneiden säilytyspaikka.

Pohetahan, potketahanpotkea : heittää, laskea veteen,
Ve'etähän, vennätähänvennätä : vetää vaivalloisesti,
Saa'ahan kaloja kyllin,
100. Ihveniäihven : ahven-sanan toistomuoto, ahvenia,
Tuimeniatuimen : taimen-sanan toistomuoto, taimenia,
Lahnoja, lohi-kaloja,
Kaikkia ve'en kaloja,
Ei saa'a kaloa tuota,
Kuta vasten nuotta tehty,
Lanka-paula laaittuna.

Silloin vanha Wäinämöinen
Vielä verkkoja lisäsi,
Jatkoi siuloja sivulta
110. Viiellä syli-sa'allasylisata : sadan sylen pituus,
Köyttä saalla seitsemällä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Viekämme syvillesyvä : syvä vesi verkot,
Etemmäkauemmas, edemmäs ehätäkämmeehättää : kuljettaa,

Vetäkämme vettä vielä
Toki toinenkin apajasyksi nuotanvetokerta!"

Verkot vietihin syville,
Ennätettihin etemmä,
Ve'ettihin vettä vielä
120. Toki toinenkin apajas.

Siinä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"WellamoVellamo : veden haltiaolento, vedenhaltia Ahdin puoliso Katso lisääVeteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedellä oli omat haltiansa suomalaisessa ja samanlaisissa olosuhteissa elävien naapurikansojen haltiaperinteessä (Siikala 2012: 371; Turunen 1979). Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden vanhin eli veden emäntä ja nuoremmat haltiat, veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) ja veden tytär (5:183) (Turunen 1979).

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.) ve'en emäntä,
Ve'en eukko ruoko-rintaruokorinta : ruokorintainen; olento, jolla on rinta ruoista!
Tules paian muuttelohonmuuttelo : vaihtaminen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: muuttotavara (23:41) (Jussila 2009).,
Vaattehen vajehtelohonvajehtelo : vaihtaminen, vaihto!
Sinull' on rytinenruoista tehty paita,
Meren vaahti vaippamerenvaahtivaippa : meren vaahdosta koostuva, hartioille vartalon suojaksi kiedottu asuste päällä,
Tuulen tyttären tekemä,
130. AallottarenAallotar : vedenneito, aalto haltiaolennoksi personoituna antelema,
Minä annan liina-paian, Katso lisääLiinapaita on pellavasta valmistettu paita. Tässä Kalevalan säkeessä sillä viitataan kuitenkin nuottaan. Lönnrot kommentoi säettä: "Liinapaidaksi vertaa nuottaansa, jota ehdottelee Wellamolle paidaksi viettelemisen tavoin" (Lna 121).
Panen aivan aivinaisenaivinainen : parhaista pellava- tai hamppukuiduista valmistettu Katso lisääAivinainen on johdos sanasta aivina. Aivina lienee puolestaan johdos sanasta aiva(n) ja liittyy sen alkuperäiseen merkitykseen 'aito, puhdas'. (Turunen 1979.),
Se on KuuttarenKuutar : kuu naisolennoksi personoituna Katso lisääKuun personoiminen naisolennoksi lienee runollinen ilmiö, sillä sille ei tunneta myyttistä vastinetta kansanuskomuksista (Turunen 1979). kutoma,
PäivättärenPäivätär : Päivän eli auringon tytär; aurinko naisolennoksi personoituna kehreämä."

"Ahtoveden miespuolinen päähaltia Katso lisääVedenhaltian nimenä esiintyy Vanhassa Kalevalassa (1835) ja kansanrunoissa yleisemmin Ahti. Lönnrot kuitenkin erotti Uudessa Kalevalassa (1849) sankarinimen ja jumaluudennimen toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. Hän myös vahvisti vedenhaltijan asemaa ja loi sille nimittämänsä asuinpaikan Ahtolan sekä sovitti sen kohtiin, joihin se ei kuulu alkuperäistoisintojen mukaan. (Turunen 1979.) aaltojen isäntä,
Sata-hauansatahauta : satoja syvänteitä sisältävä, so. meri hallitsia!
Ota virpiseiväs, riuku viittä syltä,
Salkoohut ja pitkä karsittu puu seitsentä tapoatavata : ottaa kiinni, siepata, kaapata,
Jolla selät seurueletseuruella : hämmentää; penkoa,
140. Meren pohjat meurueletmeuruella : myllerrellä, käännellä ylösalaisin,
Nostat ruotaisen romuenruotainen romut : kalakasa, nuottasaalis,
Kaiotatkaiottaa : ajaa, hätistää, karkottaa kalaisen karjankalainen karja : kalaparvi
Tämän nuotan nostimille,
Sata-lauansatalauta : sadasta lauduksesta eli kohosta koostuva, so. suuri nuotta laskimillelaskin : laskupaikka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: veteen laskettava kalanpyydys (18:126) (Turunen 1979; Jussila 2009).
Kalaisista kaartehistakaarre: kaareva kohta, lahdelma, poukama,
Lohisista loukeroistaloukero : onkalo, rotko, kolo, kuoppa,
Suurilta selän navoiltaselän napa : meren- tai järvenselän keskikohta,
Synkiltä syväntehiltä,
Päivänpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). paistamattomilta,
150. Hiekan hieromattomiltahieromaton : hankaamaton, koskettamaton Katso lisääHiekan hieromattomilta 'kaukana rannasta' (Niemi 1910: 183).."

Pikku mies merestä nousi,
Uros aalloista yleni,
Seisovi meren selällä,
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Onko tarve tarpojatatarpoja : tarpoimen käyttäjä veneessä,
Puun pitkänpitkä puu : tarvoin piteliätäpitelijä : käyttäjä, käsittelijä?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Onpa tarve tarpojata,
160. Puun pitkän piteliätä."

Mies pieni, uros vähäinen
Hongan rannalta hotasihotasta : siepata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: iskeä jotakin yhtäkkiä (8:172); sanoa äkkiä, tokaista (16:59); laatia, kyhätä äkkiä (26:130) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Puun pitkän petäjiköstä,
Paaen painoipainaa : panna joksikin tarpoimeksitarvoin : pitkä seiväs, jolla kalat säikytettiin pyydykseen Katso lisääTarvoin oli aikaisemmin sekä nuotalla että verkolla kalastettaessa tärkeä työväline. Tarvointa liikuteltiin vedessä, jolloin kalat pakenivat ja uivat pyydykseen. Itämerensuomalaiset käyttivät tavallisesti tarvointa, jonka kiekko oli sisältä ontto, sillä se ajoi kaloja kovan äänensä ansiosta tehokkaasti verkkoon tai nuottaan. (Turunen 1979.),
Kyselevi, lauselevi:
"Tarvonko väenväki : fyysinen voima mukahan,
Oikein olan takoa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 167: "Niin että olkani takaa kaikella voimallani lähetän tarpoimen veteen. Samalla lailla kysyi Kullervo." (Lna 121.)
Vai tarvon asunasu : väline, työkalu Katso lisääSanalla asu on suomen kielen murteissa erilaisia merkityksiä. Yksi näistä on niin hämäläis-, savolais- kuin kaakkoismurteissakin tavattu merkitys 'ase, työkalu, (ruokailu)väline' (SMS). mukahan?"

Vanha viisas Wäinämöinen Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 169: "Viisaaksi runo tässä kiittää Wäinämöistä, kun ei kehottanut toista kaikkia voimiansa liikkeelle panemaan; toisin Kullervon isä teki" (Lna 121).
170. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jos tarvot asun mukahan,
Äiääijä : paljon Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). on siinä tarpomista."

Mies pieni, uros vähäinen
Jo nyt tuossa tarpaisevitarpaista : lyödä nopeasti tarpoimella,
Tarpovi asun mukahan,
Kaiotti kaloja paljon
Tuon on nuotan nostimille,
Sata-lauan laskimille.

Seppo airoilla asuviasua : olla jossakin tehtävässä,
180. Vaka vanha Wäinämöinen
Itse on nuotan nostajana,
Lanka-paulan lappajanalappaja : vetäjä,
Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Jo nyt on kalainen karja
Tämän nuotan nostimilla,
Sata-lauan laskimilla."

Siitä nuotta nostetahan,
Puretahan, puistetahanpuistaa : irrottaa kalat pudistamalla, ravistamalla
Venehesen Wäinämöisen;
190. Saa'ahan kalainen karhijoukko, parvi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: risuäes, kasken tai pellon möyhennysväline (21:349); kokoon haravoitu kasa niittoheinää (2:66) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kut' oli vasten nuotta tehty,
Lanka-paula laaittuna.

Vaka vanha Wäinämöinen
Viilettiviilettää : ohjata melalla venehen maalle,
Sivuhun sinisen sillan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 195 ja 196: "Paitsi muita runon kertomuksia sen aikuisesta varallisuudesta: kultaisista astioista ja muista kapineista, toisin muistellaan maalatuista silloista, vaskisista valkamoista, punaisista purjeista, pestyistä pihoista j. n. e. joka kaikki yhteensä todistaa esivanhempaimme silloin ei aivan alhaisella sivistysportaalla olleen" (Lna 121).
Päähän portahan punaisen;
Siivosi kalaisen karhin,
Purki ruotaisen romuen,
Sai sieltä haleanhalea : vaalea, haalea hauin,
200. Kut' oli viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). pyyettynä.

Silloin vanha Wäinämöinen
Itse tuossa arvelevi: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 202: "Wäinämöisellä oli tapana ajatella ennen työhön ruvettuansa, Lemmink. ei koskaan ajatellut" (Lna 121).
"Ruohinkoruohtia : uskaltaa, tohtia käsin ruveta
Ilman rauta-rukkaisittarautarukkanen : sota-asuun kuuluvat, rautavahvisteiset kintaat,
Kivisittä kintahitta,
Vaskisittavaskinen : kuparinen, pronssinen, messinkinen vanttuhittavantut : käsine, kinnas, lapanen?"

Senpä kuuli Päivän poikaauringon poika Katso lisääLönnrot kommentoi säettä: "Ei tarkoin selitetä oliko sen niminen ihminen tahi jumalallinen olento, auringon poika" (Lna 121).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Minä hauin halkoaisin,
210. Tohtisin käsiksi käyä,
Kun oisi isoniiso : isä puukko,
Veitsi valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi."

Vierivierrä : pudota Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea kävellen, juosten tai muulla tavalla (1:143; 3:77; 4:269 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). veitsi taivosesta,
Puukko pilvistä putosi,
Pää kultakultapää : kultapäinen, -kahvainen, terä hopeahopeaterä : hopeateräinen,
Vieri vyölle Päivän poian.

Niin pätevä Päivän poika
Tuon veitsen käsin tavoitti,
Sillä hauin halkaisevi,
220. Suu-levän Katso lisääRaimo Jussilan mukaan säkeessä on sana leväsuu, jolla tarkoitetaan haukea (Jussila 2009). Aimo Turusen ja E. A. Saarimaan mukaan suu levä 'leveäsuinen' (Saarimaa 1927: 70; Turunen 1979). levittelevilevitellä : avata, viillellä auki;
Vatsassa halean hauin
Löytähän kuleavaalea kuujakala, järvilohi,
Vatsassa kulean kuujan
Siell' oli sileä siika.

Halkaisi sileän siian,
Sai sieltä sini-keräsensinikeränen : hehkuvan hiilen ympäröivä viileämpi osa
Siian suolen soukerostasoukero : pohjukka, soppi,
Kolmannesta koukerosta.

Kehittikehittää : purkaa, päästää sini-keräsen,
230. Sisältä sini-keräsen
Putosi puna-keränenpunakeränen : hehkuvan hiilen sisäosa, kipinä,
Purki tuon puna-keräsen,
Keskeltä puna-keräsen,
Tapasi tuli-sorosentulisoroinen : tulenkipinä,
Jok' oli tullut taivosesta,
Puhkiläpi pilvien puonnut,
Päältä taivosen kaheksan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 237 ja 238: "Taivaalla eli ilmalla päämme päällä arveltiin useampia kansia olevan. Kansien välipaikat olivat eritaivaita." (Lna 121.)
Ilmaltailma : taivas yheksänneltä.

Wäinämöisen arvellessa,
240. Millä tuota vietänehe
Tupihin tulettomihin,
Pimeihin pirttilöihin,
Jopa tuikahtituikahtaa : välähtää tulonen,
Pääsi käestä Päivän poian,
Poltti parran Wäinämöisen,
Sepolta sitäisitäkin pahemmin
Tuli poltti poskipäitä,
Käsiänsä kärventeli.

Meni siinä mennessänsä
250. Aalloitse Aluen järven,
Karkasi katajikolle,
Niin paloi kataja-kangaskatajakangas : katajaa kasvava kangasmetsä,
Kohauttikohauttaa : liikkua kohisten kuusikkohon,
Poltti kuusikon komean,
Vierivierrä : kulkea Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)

Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). vieläkin etemmä,
Poltti puolen PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) maata,
Sakaransakara : pieni alue, uloke Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kuun kaareva kärkiosa (19:312); jousen kaareva pää, jänteen kiinnityskohta (6:156) (Jussila 2009). Savon rajoa,
Kahen puolenkahden puolen : ympäriinsä Karjalata.

Vaka vanha Wäinämöinen
260. Itse läksi astumahan,
Ylös korpehen kohosikohota : kulkea ylempänä sijaitseville maille,
Tuon tuiman tulen jälille;
Tapasi tulosen tuolta
Kahen kannon juuren alta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 264−266: "Kannon juurissa tuli, kun jo kauvan on ilmi palamasta sammunut, vielä viikkokausittain jälkeenpäin kytee metsän, kaskien ja soiden palon jälkeen" (Lna 121).
Leppä-pökkelönleppäpökkelö : pystyssä törröttävä, lahonnut leppäpuun runko sisästä,
Laho-kannon kainalostakainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka.

Siinä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tulonen Jumalan luoma,

270. Luoma luojan valkeainen! Katso lisääSana valkeainen tarkoittaa säkeessä tulta (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 270−280: "Loitsija puhuttelee vierotettavia pahoja milloin houkuttelemalla, milloin herjaamalla, milloin säikäyttämällä; Wn tässä houkutellen" (Lna 121).
Syyttäpä menit syville,
Asiatta aivan kauas,
Teet paremmin, kun paloat
Kivisehen kiukahasen,
Kytkeihetkytkeä, refl. kytkeihet : kytkeydyt, peität itsesi kypenihisi,
Himmennäihethimmentää, refl. himmennäihet : himmennyt hiilihisi,
Päivällä pieltäväksipidellä : pitää jossakin tilassa, paikassa
Kotapuissakotapuu : keittokodan polttopuu koivuisissa,
Yöllä piileteltäväksipiiletellä : piileskellä
280. Kehänkehä : hehkuva hiillos, joka on peitetty tuhkalla sammumisen estämiseksi kultaisen kuvussakupu : kupera osa."

Tempasi tuli-kipunan
Palavoihin pakkuloihinpakkula : kuiva koivunkääpä,
Koivun kääpihin kovihin,
Vaskisehen kattilahan;
Kantoi tulta kattilassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 285: "Kun usein ei ollut tulikuppia eikä ehkä tuluksiakaan, niin tulta kotoa vietiin matkassa, kun ulkotöille mentiin. Sytytettiin iso pakkulan pala ja se pantiin kattilaan, jotta tuulen hengessä tuli ei palaisi riehkeämmästi. Kattilaa muutenki tarvittiin kalastus= ja muilla matkoilla." (Lna 121.)
Koivun kuorella kuletti
Nenähän utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: surullinen (23:599; 44:113 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
Päähän saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979).;
Sai tuvat tulelliseksi,
290. Pirtit valkealliseksi.

Itse seppo Ilmarinen
Syrjinkylki edellä syöstihesyöstä, refl. syöstihe : syöksyi merehen,
Veäiksevetää, refl. veäikse : vetää, nostaa itsensä vesikivelle,
Ranta-paaellerantapaasi : iso ja litteä rantakivi paneiksepanna, refl. paneikse : asettuu, istuutuu,
Tuskissa tulen palavan
Vaikeissavaikea : kipu, tuska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: raskas, vaivalloinen (1:138; 39:43; 49:68) (Jussila 2009). valkeaisen.

Siinä tulta tummentelitummennella : heikentää, himmentää, hillitä,
Valkeaista varventelivarvennella : tyynnyttää, hillitä,
Sanovi sanalla tuolla,
300. Lausui tuolla lausehella:
"Tulonen Jumalan luoma,
Panutuli, liekki poika aurinkoisen!
Mikä sun pani pahaksi,
Jottaniin että poltit poskiani,
Kuumotit kupehiani,
Ääriäniääri : kylki, sivu Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: reuna (14:342; 27:149). Lisäksi ilman ääri 'taivaan äärimmäinen reuna tai kansi' (19:361; 46:363). (Jussila 2009.) ärjöttelitärjötellä : kohdella vihaisesti, pidellä pahoin?"

"Millä nyt tulta tummentelen,
Valkeaista varventelen,
Teen tulen tehottomaksi,
310. Valkean varattomaksi,
Ettei viikkoa vihoisivihoa : vihoitella kivusta, kirvellä,
Kovin kauan karvastaisikarvastaa : kirvellä?"

"Tule tytti Turjan maalta Katso lisääSana tytti tarkoittaa neitoa, tyttöä (KKS). Lönnrot kommentoi säkeitä 313 ja 314: "Joku ajateltu hengellinen olento" (Lna 121).

Turja on Lapin toisintonimi. Suomen kielessä turjalainen on tarkoittanut saamelaista tai tietäjää, noitaa, velhoa. Vanhoista tuomiokirjoista on saatu selville, että ainakin Iijokivarren talonpojilla oli tapana hakea Kemin Lapin tietäjiltä apua erilaisiin vaikeuksiin, kuten sairauksiin tai huonoon saalistusonneen. Turja on voinut merkitä pohjoista ilmansuuntana. Paikannimenä sillä on tarkoitettu Kuolan niemimaata ja erityisesti sen rannikkoa Kantalahdesta itään. (SPK s.v. Turjanselkä.),
Neiti laskeitelaskea, refl. laskeite : laskeudu, asetu LapistaLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääNimen alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.),
Hyyssähyy : kuura, jää sukka, jäässä kenkä,
Hallassa hamehen helmat,
Hyinenjäinen, kuurainen kattila käessä,
Jäinen kauha kattilassa;
Viskoa viluavilu : kylmä, kolea, jäätävä vettä,
320. Riittehistäriittehinen : ohuessa jäässä oleva ripsutteleripsutella : sataa vähän, pirskotella vettä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rapistella, liikkua hiljakseen (30:242) (Turunen 1979; Jussila 2009).
Paikoille palanehille,
Tulen tuhmilletuhma : paha, pakottava Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyhmä, taitamaton, osaamaton (14:41; 29:492; 47:99 ym.); paha, ilkeä (9:71; 23:465; 35:10); haikea, ikävä, raskas (24:141; 37:17). Lisäksi tuhmin: taitamattomasti, tyhmästi (31:358); pahalla, huolimattomalla tavalla (30:308); väärin (50:459). (Jussila 2009.) vihoilleviha : palovamma!"

"Kun ei tuosta kyllin liene, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 323−328: "Toinen miespuolinen Pohjan olento" (Lna 121).
Tule poika PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjoinen ilmansuunta käsitettiin pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on lisäksi Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
Lapsi täyestätäysi : todellinen, kunnollinen, aito Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: täysinäinen (18:126 ym.); määrä, joka täyttää tilansa (25:211 ym.) (Jussila 2009). Lapista,
Mies pitkä PimentolastaPimentola : Pohjolan rinnakkaisnimi,
Korpikuusienkorpikuusi : synkässä metsässä kasvava kuusi kokoinen,
Suopetäjänsuopetäjä : suolla kasvava mänty suuruhinen,
Hyiset kintahat käessä,
330. Hyiset saappahat jalassa,
Hyinen lakki päälaella,
Hyinen vyöhytvyö vyöllevyö : vyötärö vyöttyvyötetty!"

"Tuo'os hyytä Pohjolasta,
Jäätä kylmästä kylästäkylmä kylä : Pohjolan nimitys!
Paljo on hyytä Pohjolassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 335−346: "Soma kuvaus perimmäisestä Pohjasta, jossa kaikki paikat olivat yltä lumessa" (Lna 121).
Jäätä kylmässä kylässä,
Hyyss' on virrat, jäässä järvet,
Ilmat kaikki iljenessäiljen : liukas jää tai maa,
Hyiset hyppivät jänikset,
340. Jäiset karhut karkelevat
Keskellä lumi-mäkeä,
Lumi-vaaran liepehelläliepeellä : lähellä, lähistöllä, laitamilla,
Hyiset joutsenet joluvatjolua : lipua, liukua, uida hitaasti,
Jäiset sorsat soutelevatsoudella : uiskennella
Keskellä lumi-jokea,
Jäisen kosken korvaksellakorvas : reuna, vieri."

"Hyytä kelkalla vetäös,
Jäätä reellä reutoellosreutoella : kiskoa väen väkisin, vetää riuhtoen, tempoilla
Tuiman tunturin laelta,
350. Vaaran vankan liepeheltä!
Sillä hyyllä hyy'yttelehyydytellä : jäädyttää, jäähdyttää, jähmettää,
Jää-vilullajäävilu : jään aiheuttama kylmyys jäähyttele
Tulen viemiäviedä : saattaa, aiheuttaa vikojavika : vamma,
Panun tuiki paahtamia!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala, Katso lisääUkko on muinaissuomalaisten säänjumala. Ukko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on “ylijumala". (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säettä 356: “Ukossa niin nyt kun ainaki oli viimeinen turva, kun muut eivät auttaneet" (Lna 121).
Ukko pilvien pitäjäkäskijä, hallitsija,
Hattarojen hallitsia!
Iätä iästä pilvi,
360. Jänkäsuuri pilvi lännestä lähetä,
Syrjinsivut vastakkain yhtehen syseä,
Lomatustenlomittain, laidat vastakkain loukahutaloukahuttaa : paukauttaa, törmäyttää!
Sa'a hyytä, sa'a jäätä,
Sa'a voiettavoide : voideltava lääkeaine Katso lisääKalevalassa voiteita valmistetaan mm. erilaisista kasviksista: "Noista heinän helpehistä, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista" (9:421−424). Voiteita haettiin tarvittaessa pitkienkin matkojen takaa (9:458) ja rukoiltiin saapumaan sateena (tässä). Loitsuja lukemalla voitiin lisätä parantavien voiteiden tehoa. (Turunen 1979: 392.) hyveä
Paikoille palanehille,
Vian tuiki tullehillevian tuiki tullut : kokonaan vahingoittunut!"

Sillä seppo Ilmarinen
Tuota tulta tummenteli,
Valkeata vaimenteli,
370. Sai seppo paranneheksiparannut : parantunut, terve,
Entisellehen ehoksieho : eheä, terve, täydellinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis, komea (4:187; 9:150; 11:24 ym.); hyvä, mieluisa (9:188); suopea, suosiollinen (14:71) (Turunen 1979).
Tuimista tulen vioista.