Viides runo

Wäinämöinen lähtee Joukahaisen sisarta merestä pyytämään ja saapi hänet oudonlaiseksi kalaksi muuttuneena onkeensa 1–58. Yrittää palasiksi leikkaamaan, mutta kala käsistä pyörähtää mereen ja ilmoittaa siellä itsensä, ken oli 59–133. Wäinämöinen kokee turhaan sekä sanoilla että pyydyksillä kalaa jälle saada 134–163. Kulkee raskaalla mielellä kotia ja saapi äiti vainajaltansa neuvon, lähteä Pohjan tytärtä kosimaan 164–241.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Viides Runo.*Viides Runo

Lönnrotilla oli käytössään vienankarjalaisia Vellamon neidon onginnasta kertovia runoja (mm. I1 248, I1 249, I1 251), mutta varsinaisesti Vellamon neidon onginta yhdistyi Kilpalaulanta-runoon eräissä Lönnrotin muistiinpanoissa vuodelta 1833 (I1 80, I1 259) sekä Z. Topeliuksen Vanhoissa Runoissa (Topelius 1831: 1−4). Nämä esimerkit vahvistivat ajatusta Vellamon neidon ja Joukahaisen sisaren yhteydestä (Niemi 1898: 240; Krohn 1903−1910: 401). Jo Alku-Kalevalassa Kilpalaulantaa (runo 15) seuraa Väinämöisen ongintakohtaus, jossa kalaksi paljastuu Joukahaisen sisar. Vellamon neidon runoissa kalastaja ei välttämättä ole Väinämöinen (usein Lemminkäinen), vaan Lönnrot yhdisti pyydystetyn kalan ja Vellamon Väinämöisen vaimokseen haluamaan Ainoon (Viholainen 2009: 5; Kupiainen 2004: 131−133). Lönnrot siirsi Uudessa Kalevalassa Ainon tarinan eepoksen alkuun. A. R. Niemen mukaan tämä ratkaisu sai aikaan sen, että Ainosta ja Vellamon neidosta tuli kaikkein tärkeimpiä henkilöitä eeposkokonaisuudessa (Niemi 1925, 68−69). Lönnrot pyrki Kalevalan uudistamisen vaiheessa järjestämään Väinämöisestä kertovat runot luontevaan, kerrontaa tukevaan järjestykseen. Niinpä Väinämöisen epäonnisia kohtaamisia Ainon ja vedenneidon kanssa seuraa Väinämöisen ja Ilmarisen kosintaretki Pohjolaan. (Kaukonen 1956: 456.)

Ks. Vellamon neidon tulkinnoista Viholainen 2019.

Jo oli sanomauutinen, tieto saatu,
Viety viesti tuonnemmaksikauemmas, loitommas
Neienneidon nuoren nukkumastanukkuma : kuolema,
Kaunihin katoamastakatoama : kuolema.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääKarjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat vaka vanha, tietäjä tai laulaja iänikuinen (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Väinä : leveä, syvä, tyynesti virtaava joki (Turunen 1979).

Väinämöiseen liittyviä jumala-käsityksiä: hämäläisten jumala (Mikael Agricolan jumalluettelo), suomalainen Orfeus (Porthan), loitsija, ilman, veden ja tuulen jumala, kanteleen luoja (Ganander), veden jumala (Setälä, Krohn).

Väinämöinen historiallisena sankarina (Lönnrot, Gottlund, Ahlqvist, K. Krohn). Väinämöinen myyttisenä tietäjä-samaanina, laulajana ja loitsijana (Haavio). (Turunen 1979: 395−397.)

Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. Ks. lisää Väinämöisestä: Siikala 1999, 2012.
,*Säkeet 5−12 / Väinämöisen itku

Kuullessaan Ainon kuolemasta Väinämöinen alkaa itkeä pohjattomasti: "Itki illat, itki aamut, / Yöhyet enemmin itki". Muutkin Kalevalan miessankarit ilmaisevat tunteitaan ja itkevät (Joukahainen, Kullervo, Lemminkäinen, Ilmarinen). Sankarien inhimillisyys oli Lönnrotin toimitustyössään vahvistama piirre, vaikkakin itku ja valitus esiintyvät myös tallennetuissa runoissa, erityisesti kohdissa, joissa korostetaan itkun epätavallisuutta: se ei ole lapsen tai naisen itkua (esim. I1 1, I1 54, I1 79a, I1 80). Itkullaan Väinämöinen rikkoo miehen itkua koskevan kulttuurisen kiellon (Siikala 2012: 251). Toisaalta tunteellisuus yhdistyy Väinämöisen kohdalla myös hänen epätavalliseen, tämän maailman ulottumattomissa olevaan laulu- ja soittotaitoonsa.

Miessankarien tunteellisuus on herättänyt tulkitsijoissa paheksuntaa (Aspelin 1890; Krohn 1908) tai sankarin epäonnen pahoittelua (Niemi 1925). Vrt. Louhi, joka ei itke, eikä erittele tunteitaan. Sinikka Vakimo (1999: 64) on huomannut, että Kalevalan tulkitsijat ovat kokeneet ongelmalliseksi Kalevalan naisten (Louhen) tunteettomuuden ja miesten tunteellisuuden (itku), jotka ovat vastoin kulttuuriseksi miellettyjä ominaisuuksia.

Tuo tuosta pahoin pahastui,
Itki illat, itki aamut,
Yöhyetyöhyt : yö enemmin itki,
Kun oli kaunis kaatununnakaatua : kuolla Katso lisääVrt. kaatua-verbin toinen merkitys Kalevalassa: mennä kumoon, langeta (Turunen 1979).,
10. Neitonen nukahtanunnanukahtaa : vaipua uneen; kuolla,
Mennyt lietohonlieto : (merestä) upottava, pohjaton Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (ihmisestä, tark. Lemminkäisestä) huoleton, kevytmielinen, hauska (11:4, 61 ym.); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa lieto Lemminkäisen vakiintunut attribuutti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
merehen,

Alle aaltojen syvien.

Astui huollenhuolla : surra, huokaellen,
Syämmellä synkeällä,
Rannalle meren sinisen,
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Sano nyt Untamomaan alla nukkuva ja venyvä suuri tietäjä Katso lisääVrt. Antero Vipunen. Vrt. myös Untamo Kalevalan Kullervo-runossa Kalervon veljenä ja veljensä murhaajana sekä Kullervo-pojan vastustajana.

Ks. Lönnrotin kommentti Kalevalan 5. runoon: "Untamo ehkä = Antero Wipunen" (Lna 121).
unesi,

Maku'usimakuu : unennäkö; unitila Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: makuu = sömnkunskap, vishet (Lna 122)., maan venyjäiankaikkinen, ainainen maassa makaaja; kuolleena makaavan Untamon epiteetti
Missä Ahtolavedenhaltia Ahdin asuinpaikan ja perheen nimitys asuvi,*Säkeet 19−20 / Ahtola ja Wellamo

Väinö Kaukosen (1956: 43; myös 1945: 458) mukaan Lönnrot on muokannut Kalevalan säkeet pohjautuen omaan muistiinpanoonsa, laulajana Arhippa Perttunen. Säeparin "Missä Vuojola elääpi, / Väinän tyttäret asuvat?" (I1 251: 93−94) sanoista Vuojola (Pohjolaan viittaava paikannimi) on tullut Ahtola, Väinän tyttärestä Wellamon neito, todennäköisesti pohjautuen muihin, Lönnrotilla tiedossa olleisiin Vellamon neidosta kertoviin runotallenteisiin, joissa mainitaan Ahdin lapsi ja/tai Vellamon vetinen neito (I1 259, I1 262, I1 532). Kaarle Krohn (1903−1910: 400) esittää, että Vellamo on muodostunut melko myöhäisessä vaiheessa sanasta velloavellova vetonen. Ahti puolestaan mainitaan jo Mikael Agricolan jumalluettelossa (Harva 1948/2018: 367).

Joissakin Vellamon neidon runoissa vedenneitoa kutsutaan väinön tytöksi (I1 251: 92, I1 255: 97), ja tämä on herättänyt tutkijoita pohtimaan, ja samalla epäilemään, Väinämöisen yhteyttä vedenhaltiaan (Krohn 1903−1910; Harva 1948/2018: 370−375). Vaikka itämeren suomalaisten perinne antaa vaihtelevaa tietoa Väinämöisen hahmosta, on hän jumalsankarina todennäköisesti ollut myös vesielementtien hallitsija (Siikala 1999: 43−44).

20. Neiot WellamonVellamo : veden emäntä, vedenjumala Ahdin puoliso venyvivenyä : loikoa, maata pitkänänsä?"

Sanoipa Untamo unensa,
Maku'unsa maan venyjä:
"Tuolla Ahtola asuvi,
Neiot Wellamon venyvi
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääKarjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä, pehmeä'’ (KKS).

Vrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton'. Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen; auterinen, vieno. (Turunen 1979.)
niemen,*Säkeet 25−26 / "Nenässä utuisen niemen, / päässä saaren terhenisen"

Yliluonnollinen paikka, joka ei ole tämän maailman ihmisten ulottuvissa; Vellamon neitojen asuinpaikka. Vellamon neidon runossa yhdistyvät nainen, luonto ja tuonpuoleisuus (Siikala 2012: 289), jota utuinen niemi ja terheninen saari korostavat.

Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen,
Alla aaltojen syvien,*Säkeet 27−28 / "Alla aaltojen syvien, / päällä mustien mutien"

Vellamon neidot, kuten hukkunut Ainokin, asuvat täällä, aaltojen alla. Kalevalan 4. runossa Aino ilmoittaa mieluummin asuvansa "alla aaltojen" (UK 4: 248) kuin Väinämöisen kanssa. Aino myös epäilee, etteivät perheenjäsenet surisi häntä, vaikka hän kaatuisi "Alle aaltojen syvin, / Päälle mustien murien" (UK 4: 291−292).

Päällä mustien mutien."

"Siellä Ahtola asuvi,
30. Neiot Wellamon venyvi
Pikkuisessa pirttisessä,
Kamarissa kaitaisessakaitainen : ahdas, kapea,
Kiven kirjavan kylessä,
Paaenpaasi : kivi, kiven liuska; jauhinkivi paksun kainalossa."

Siitä vanha Wäinämöinen
Vetihevetää, refl. vetihe : vetäytyi venesioillevenesija : veneen pitopaikka, satama,
Silmeävisilmäellä : tarkastella, katsella siimojansa,
Katselevi onkiansa,
Otti ongen taskuhunsa,
40. Väkä-rauanväkärauta : koukku väskyhynsäväsky : laukku, reppu;
Soutoa melastelevisoutaa melastella : meloa verkalleen,
Päähän saaren saauttavisaavuttaa : saapua, päästä johonkin paikkaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saada käsiinsä (38:115); saattaa aikaan (49:132) (ks. Turunen 1979).,
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen.

Siin' oli ongella olia,
Aina siimalla asujaikuinen onkija,
Käekselläkäes : käsiverkko, pienisilmäinen kalaverkko käänteliä,
Laski launihinlaunis : alkeellinen kalastin, molemmista päistään terävä puupuikko Katso lisääLaunis vuoltiin useimmiten katajasta, ja se sidottiin keskeltä kannatuslankaan eli perustimeen. Syöttinä siinä käytettiin onkimatoa eli sättää, toisinaan myös pientä kalaa. (Turunen 1979: 170.)

Vrt. Lönnrotin selitys: launihin 'onki, koukku (?)' (Lna 38). Ks. myös Lönnrotin selitys: launis '(träd) krok' (Lna 122).
merelle,

Ongitteliongitella : onkia, orhitteliorhitella : tehdä työtä rehvakkaasti ja uutterasti Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: orhittelu = knycka på, känna efter (Lna 122).,
50. Vapaongenvapa Katso lisääUseimmiten vain hieman vitsaa tukevampi puu, jonka joustavaan päähän siiman vapaa pää kiinnitettiin (Turunen 1979). Vrt. Lönnrotin selitys: vapa = pahla, raippa (Lna 38). vaskinenkuparista valmistettu vapisi,
Hopeinen siima siukuisiukua : viuhua,
Nuora kultainen kulisikulista : helistä.

Jo päivänä muutamana,
Huomennahuomen : päivä moniahanamonias : eräs Katso lisääKarjalan kielessä on indefiniittipronomini monies 'muutama, jokunen, eräs' (KKS).
Kala otti onkehensa,
Taimen takrarautahansatakrarauta : onki Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: takra-rauta = ljuster jern, sirligt jern (Lna 122).,
Sen veti venosehensa,
Taluitalua : vetää ongella Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: talua = leda, draga (Lna 122).

Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taluttaa (3:402); tallustella (24:260) (Turunen 1979).
talka-pohjahansatalkapohja : veneen ulkopohjan puuvahvike Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: talka = köl (Lna 122)..

Katselevi, kääntelevikäännellä : katsella (itsekseen) päätään käännellen,* Säkeet 59−72 / Outo kala

Säkeissä korostuvat vieraus ja etäisyys. Väinämöinen ei ole aikaisemmin nähnyt tällaista kalaa. Vellamon neidon runoissa kala saattaa olla myös Joukahainen (I1 261a) tai "Väinen neiti" tai Väinön tytär, tyttö (I1 248, I1 262, I1 264), mikä vihjaa, että Väinämöinen kalastaa omaa tytärtään puolisokseen (Krohn 1903−1910: 399−400). On myös katsottu, että Väinämöinen ei tunnista Ainoa sen vuoksi, että tämä ei kanna neidon kulttuurisia tunnusmerkkejä (Niemi 1925: 53). Aino on muuttunut kosintarunojen tuonpuoleisen neidon kuvaksi, ihmisen ja eläimen sekoitukseksi (Tarkka 1990: 239). Myös Z. Topeliuksen Vanhoissa Runoissa (osa V) tehdään selväksi, että neito ei enää näytä ihmiseltä, sillä tällä ei ole neidon tunnusmerkkiä, pääripaa (otsanauhaa). Vanhojen runojen V:n osan runon "Väinämöinen ongella" säkeeseen "Nenätön on ihmiseksi" on kirjattu lisäselitys: "Peärewätön ihmiseksi" (Topelius 1831: 1).

60. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onp' on tuo kala kalanen,
Kun en tuota tunnekana,
Sileähk'sileähkä : melko sileä Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 62−70: "oli entisestään jotenki kalan muotoiseksi muuttunut" (Lna 121). on siikaseksi,
Kuleahkavaaleahko Katso lisääVrt. kulea 'vaalea'.

Vrt. Lönnrotin selitys: kuleahka = kiiltävä (Lna 38). Ks. myös Lönnrotin selitys: kulea = blek (Lna 122).
kuujaseksikuujanen : järvilohi Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: kuujaseksi = kuuja s. o. lohen lajia (Lna 38).,

Haleahkavaaleahko Katso lisääVrt. halea 'vaalea'.

Ks. Lönnrotin selitys: haleahka = alltför grå (Lna 122).
haukiseksi,

Evätöin emä-kalaksiemäkala : mätikala, naaraskala,
Ihalakummallinen, eriskummallinen Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: ihala = sällsam (Lna 122). Vrt. Lönnrotin selitys: ihala = paljas, alastoin (Lna 38).

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (ilmasta) ihana, kuulakka, seesteinen (18:52, 47:182) (ks. Turunen 1979).
imehnoksikiimehno : ihminen,

Päärivatoinpäärivaton : ilman pääripaa oleva Katso lisääPääripa 'neitojen päänkoru'.

Värillinen, yleensä punainen leveä tai kapea verka- tai silkkinauha, jolla oli kova tuohinen sisus ja joka ulottui juuri pään ympäri tai oli kokonaan umpinainen (Turunen 1979: 271).

Ks. Elias Lönnrotin selitys: päärivatoin 'pääsiteetöin' (Lna 38). Ks. myös hänen toinen sanaa koskeva selityksensä: päärivatoin 'utan hufvudbådel' (Lna 122).
neitoseksi,

Vyötöinvyötön Ween on tyttöseksi,
70. Korvitoinkorvaton kotikanaksikotikana : vaimo;
Luopuisinluopuisa : sopiva, ominaisuuksiltaan jonkin mukainen Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: luopuisin = laatuisin; kaltaisin (Lna 38).

Vrt. luopuisa Lokan, Ilmarisen äidin, pysyvänä määritteenä: leppeä, hyvänsävyinen (25:17 yms.) (ks. Turunen 1979).
meri-loheksi,

Syvän aallon ahveneksi."

Vyöll' on veitsi Wäinämöisen,
Pää-hopea huotrasessahuotranen : huotra, veitsen tai miekan tuppi,
Veti veitsen viereltänsä,
Huotrastansa pää-hopean
Kalan palstoinpalsta : irti leikattu, pitkä, kapea kappale Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: palstoin = palasittain (Lna 38). pannaksensapanna : asettaa, laittaa,
Lohen leikkaellaksensaleikkaella : paloitella
Aamuisiksi atrioiksiatria : ateria, ruokailu Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 79−82: "säästöön pannaksensa vastaisiksi ajoiksi" (Lna 121).,
80. Murkinaisiksi muruiksimurkinainen muru : aamuruoka,
Lohisiksi lounahiksilounas : päivällinen Katso lisääAteria, joka syötiin auringon paistaessa lounaasta (Turunen 1979).,
Ilta-ruoiksiiltaruoka : illallisruoka Katso lisääEntisaikoina iltanen eli illallinen oli yleensä kevyt ateria, joka syötiin hieman ennen nukkumaanmenoa (Turunen 1979). isoiksi.

Alkoi lohta leikkaella,
Veitsen viilteäviiltää kaloa,
Lohi loimahtiloimahtaa : hypähtää, ponnahtaa merehen,
Kala kirjokirjokala : kirjava kala kimmeltihekimmeltää, refl. kimmeltihe : kimpoutui Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: kimmeltihe = slingra sig (Lna 122).
Pohjasta punaisen purren,
Venehestä Wäinämöisen.

Äskenvasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). päätänsä ylentiylentää : kohottaa, nostaa,*Säkeet 89−96 / Ihminen vai vedenneito?

Väinämöisen kalaksi luulema saalis nostaa näkyville ihmiskehon merkit: pään, olkapään, käden ja jalan. Vedenneidoksi muuntuneella Ainolla ei ole kansainvälisistä merenneitomukaelmista tuttua pyrstöä tai pitkiä hiuksia, joita tämä kampaa, ei myöskään suomalais-karjalaisen perinteen veden emäntien suuria rintoja. Vaikka emme Kalevalan perusteella tiedä, miltä vedenneito-Aino näyttää, yhdistyy hahmo Lönnrotin tulkitsemana pikemminkin romanttiseen ja eroottiseen merenneitoaihelmaan kuin kansantarinoiden ja -uskomusten rehevään veden emäntään (Apo 2002). Toisaalta Ainoon kietoutuvaa Vellamon neidon tarinaa on tulkittu vasten kansanrunoaineistoa, erityisesti tuonpuoleisen ja metamorfoosin kuvauksena (Piela 1999: 122−123; Tarkka 1990).

90. Oikeata olkapäätä
Vihurillavihuri : tuulenpuuska, kova tuuli viiennellä,
Kupahallakuvas : nuotan tai verkon koho Katso lisääKuvas 'kalanpyydyksen olinpaikan merkki', metonyymisesti 'korkea aalto' (Turunen 1979).

Ks. Lönnrotin selitys: kuvas = nätflöte (Lna 122). Ks. myös Lönnrotin selitys: kupahalla = verkon puulla, laudalla (Lna 38).
kuuennella,

Nosti kättä oikeata,
Näytti jalkoa vasenta
Seitsemännellä selälläselkä : (merestä) avoin meri,*Säkeet 95−96 / "Seitsemännellä selällä, /yheksännen aallon päällä"

Ks. säkeet 25 ja 27: Nenässä utuisen niemen ja Alla aaltojen syvien.

Yheksännen aallon päällä.

Sieltä tuon sanoiksi virkkivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui ja pakisipakista : puhua, haastaa Katso lisääVrt. pakina 'puhe, puhuminen, puhunta' (KKS).:
"Oi sie vanha Wäinämöinen!*Säkeet 99−143 / Aino pilkkaa Väinämöistä

Aino pilkkaa Väinämöistä siitä, ettei tämä tunnista kalaksi muuttunutta neitoa. Aino kutsuu Väinämöistä vähättelevästi utraksi (= kurja, vaivainen, poloinen, KKS) ja vähämieleksi. Onkin katsottu, että Lönnrot esittää Väinämöisen itse asiassa naurettavana ja höperönä vanhana miehenä, joka ei tiedä, mitä on saanut onkeensa (Kuusi 1963; Knuuttila 1981: 47−50). Toisaalta Väinämöisen niin sanotun heikkouden on katsottu olleen Lönnrotin kerronnallinen strategia, jonka avulla lukijan huomio siirretäänkin Väinämöiseen ja tämän suruun (Sawin 1990: 53).

Kohtauksessa sankaria hämmentävänä vastavoimana on luontoon ja tuonpuoleisuuteen kytkeytyvä nainen, joka pilkkaa ymmärtämätöntä Väinämöistä. Säkeet korostavat naista tuonpuoleisen, miestä ihmisten maailman edustajana. (Siikala 2012: 289−290.) Aino paljastuu myös tässä Vellamon neidoksi, joka yhdistää Ainon osaksi Kalevalan myyttistä maailmankuvaa (Piela 1999: 123).

100. En ollut minä tuleva
Lohi leikkaellaksesi,
Kala palstoin pannaksesi,
Aamuisiksi atrioiksi,
Murkinaisiksi muruiksi,
Lohisiksi lounahiksi,
Iltaruoiksi isoiksi."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Miksi sie olit tuleva?"

"Olinpa minä tuleva*Säkeet 109−122 / Naisen osa

Aino toistaa äidin aiemmin esittämän toiveen esimodernin naisen paikasta yhteisössä. Tämä on ikuinen puoliso, miehensä tukija, pirtin siivoja ja lämmittäjä sekä ruuan antaja. Ainon moderni valinta kieltäytyä naisen ikiaikaisesta osasta vahvistuu (ks. Hämäläinen 2012: 213; Kupiainen 2004: 263).

110. Kainaloiseksi kanaksikainaloinen kana : vaimo, puolison metaforinen nimitys,
Ikuiseksi istujaksi,
Polviseksipolvinen : elinikäinen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ikäinen (3:422; 14:224) (Turunen 1979). puolisoksi,
Siasisija : vuode Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: paikka, kohta (1:118 yms.) (Turunen 1979). levittäjäksi,

Pään-alaisenpäänalainen : tyyny laskiaksi,
Pirtin pienen pyyhkiäksipirtin pyyhkijä : pirtin lattian lakaisija; puoliso, vaimo,
Lattian lakaisiaksi,
Tulen tuojaksi tupahan,
Valkeanvalkea : tuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216, 6:200 yms.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille mutta esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.) virittäjäksi,
Leivän paksun paistajaksi,
120. Mesi-leivänmesileipä : makea leipä tai kakku Katso lisääHunajaleipä, hunajakakku; vrt. sokerileipä (kauruska). Karjalassa nimitystä on käytetty pitkään siirapilla maustetusta leivästä sekä sokerileivästä(kauruska), jota kaupunkien ja kirkonkylien kauppiaat antoivat ennen kaupanpäälliseksi. Kalevalaisen sanonnan taustalla ovat kuitenkin todennäköisesti vanhemmat mesileipä- ja mesiruokatavat. Ortodoksisen kirkon piirissä vainajien muistojuhlissa käytettiin venäläisten ja karjalaisten tuntemaa hunajaruokaa, joka valmistettiin ryyneistä, keitettiin hunajassa ja höystettiin myöhempinä aikoina rusinoilla. (Turunen 1979: 207.) leipojaksi,
Olutkannun kantajaksi,
Atrian asettajaksi."

"En ollut merilohia,
Syvän aallon ahvenia;
Olin kapotyttö, neito; nainen, neiti nuori,
Sisar nuoren JoukahaisenJoukahainen : Ainon nuori veli, Väinämöisen nuori, uhmakas vastustaja Katso lisääYleensä nuori Joukahainen mutta myös nuori poika lappalainen (Kalevalan 3. runo).

Joukahainen on avoin, rohkea nuori; röyhkeä ja turhamainen lappalainen sankari (Lönnrot 1874/1958).

Sana jouka 'joukea, kookas' (Krohn 1927).

Joukahainen (Joukhanen) on alun perin tarkoittanut joutsenta (Kuusi 1963: 72). Yleensä runoissa Joukamoinen, vain Vienan Karjalan runoissa Joukahainen. Kansanrunoissa Joukahainen esiintyy Kilpalaulanta-runon lisäksi Laivaretki-runossa Väinämöisen ja Ilmarisen kanssa. (Turunen 1979: 75−76.)
,

Kutamitä, jota pyyitpyytää : tavoitella kuun ikäsikuun ikä : aina, alati, elämänsä ajan,
Puhki polvesipuhki polven : eliniän halasithalata : haluta, kaivata, toivoa."

"Ohoh sinua ukko utrakurja, raukka,
130. Vähämielityhmä, hupsu, vähäjärkinen Wäinämöinen,
Kun et tuntenut piteäpitää : säilyttää huostassaan, pitää omanaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohjata, vallita (12:277, 45:242), turmella (11:96, 250 yms.); miettiä, tuumailla (2:10; 10:468; 8) (ks. Turunen 1979).
Wellamon vetistä neittä,
AhonAhto : veden miespuolinen päähaltija Katso lisääNimi esiintyy Vanhassa Kalevalassa (1835) ja kansanrunoissa yleisemmin muodossa Ahti, mutta Lönnrot erotti Uudessa Kalevalassa (1849) vedenhaltijan Ahdon sankarinnimestä Ahti. Hän myös vahvisti vedenhaltijan asemaa ja loi sille nimittämänsä asuinpaikan Ahtolan sekä sovitti sen kohtiin, joihin se ei kuulu alkuperäistoisintojen mukaan. (Turunen 1979: 14.)

Vrt. ahti appellatiivina 'viritetty pyydysalue'; ahtaa 'virittää pyydyksiä' (Turunen 1979).
lasta ainokaista!"

Sanoi vanha Wäinämöinen
Alla päin, pahoilla mielin:
"Oi on sisar Joukahaisen
Toki tullostule toinen kerta!"

Eip' on toiste tullutkana,
Ei toiste sinä ikänäkoskaan, milloinkaan,
140. Jo vetihe, vierähtihevierähtää, refl. vierähtihe : pyörähti, sukelsi,
Ve'en kalvosta katosi
Kiven kirjavan sisähän,
Maksankarvaisenmaksankarvainen : ruskea malohonmalo : rako, halkeama Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 142–143: "Ahdon kartanoon, joka oli kirjavan kiven" (Lna 121)..

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuo on tuossa arvelevi,
Miten olla, kuin eleäelää;
Jo kutaisikutaista : kutoa nopeasti sulkku-nuotansulkkunuotta : silkkinuotta Katso lisääNuotta-sanalla tarkoitetaan kalastukseen käytettyä pitkää, seinämäistä verkkopyydystä; vrt. lankapaula, satalauta (Jussila 2009).,
Veti vettä ristin rastinristiin rastiin, pitkin poikin,
Salmen pitkin, toisen poikki,
150. Veti vienojavieno : (vedestä) tyyni Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hento, heikko (17:369; 20:77; 23:751 yms.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). vesiä,
Lohiluotojenlohiluoto : pieni saari tai kari, jonka lähivesistä pyydetään lohta lomialoma : avopaikka, välipaikka Katso lisääVrt. sanan alkumerkitys: tasanne (Turunen 1979).,
Noita WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). vesiä,
KalevalanKalevala : Kalevalaisten asuinpaikka, Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten yms. yhteisnimeksi, ja enimmät eepoksen tapahtumista voitiin näin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.) kannaksiakannas : kahden vesialueen tai suon välillä oleva kapea maakaista,
Synkkiä syväntehiäsyvänne : syvä paikka vedessä, syvä kohta erityisesti järvessä tai joessa Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: syväntehiä = niemen kantoja (Lna 38).,
Suuria selän napojaselän napa : meren tai järven keskisyvänne Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: napa = hvirfvel (Lna 122),
JoukolanJoukola : Joukahaisen asuinsija jokivesiä,
LapinLappi : Joukahaisen asuinsijan eli Joukolan kiertosana lahti-rantasialahtirantanen : lahdessa oleva ranta, lahden ranta.

Sai kyllin kaloja muita,
Kaikkia ve'en kaloja,
160. Ei saanut sitä kalaista,
Mitä mielensä pitävimitä mielensä tekee,
Wellamon vetistä neittä,
Ahon lasta ainokaista.

Siitä vanha Wäinämöinen*Säkeet 164−179 / Väinämöisen murhe

Väinämöinen tunnustaa iäkkyytensä ja myöntää kulttuurisesti mahdottoman tilanteen: vanhan miehen ei sovi kosia nuorta (ks. Siikala 2012: 250−251). Nämä Väinämöisen säkeet yhdistettynä vedenneidoksi muuttuneen Ainon pilkallisiin sanoihin on myös tulkittu niin, että Lönnrot esittää Väinämöisen koomisessa valossa, höperönä (vähämielisenä) vanhana ukkona (Kuusi 1963; Knuuttila 1981). Väinämöisen koomisuuden sijaan tulkinnat ovat kuitenkin kiinnittyneet muihin seikkoihin. Näin teki myös Lönnrot itse, joka korosti lopulta tietäjä-heeroksen tietoa ja ylevyyttä (ks. Knuuttila 1981).

Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärinalakuloisuuden ja melankolian kuvaus Katso lisääKypäri 'korkea päähine, lakki', vrt. kypärä (Jussila 2009).
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh hullu hulluuttani,
Vähämieli miehuuttani,
170. Olipa minulla mieltä,
Ajatusta annettuna,
Syäntä suurta survottunasurvoa : sulloa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: särkeä, murskata (11:78; 21:94; 23:269 ym.) (Turunen 1979).

Ks. Lönnrotin selitys: survon = gifva rundligt (Lna 122).
,

Oli ennen aikoinansaennen aikoinaan : kerran, omana aikanaan,
Vaanpa nyt tätä nykyä,
Tällä inhalla iälläinha ikä : paha ajanjakso, paha aikakausi Katso lisääInha 'paha, huono, ikävä'.

Ikä 'aika, ajanjakso'. Vrt. sanan yleismerkitys Kalevalassa: elinaika (1:139−140). (Turunen 1979.)
,

Puuttuvallapuuttuva : loppuva, häviävä polveksellapolves : ikäkausi, sukupolvi,
Kaikki on mieli melkeässämelkeä : kaukana siitä missä pitäisi olla, niin ja näin Katso lisääSanalla on kyseinen merkitys vain Kalevalan sananlaskusäkeissä "Kaikki on mieli melkeässä, / ajatukset arvoisessa, / kaikki toimi toisialla". Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: melkoinen (30:70 yms.).

Lönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 177−179: "sananlaskuna tavallinen" (Lna 121).
,

Ajatukset arvoisessaarvoinen : halpa, arvoton Katso lisääSana esiinyy tässä ironisessa merkityksessä (ks. Turunen 1979).,
Kaikki toimijärki, ymmärrys; henkinen kyky ja taito Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: toimi = klokhet, ordning (Lna 122)

Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: huolenpito, johto (15:639 yms.); työ, työnteko, tehtävä (25:259 yms.); kankaan kudontakuvio (24:393 yms.) (Turunen 1979).
toisiallatoisaalla, muualla!"

180. "Kuta vuotinvuottaa : odottaa Katso lisääVrt. vuotanta 'odotus' (Turunen 1979). kuun ikäni,
Kuta puolen polveanipolvi : elinaika; ikä Katso lisääVrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: ruumiinosa (1:42 ym.); suku (27:293) (ks. Turunen 1979).,
Wellamon vetistä neittä,
Veen on viimeistä tytärtä
Ikuiseksi ystäväksi,
Polviseksi puolisoksi,
Se osasi onkeheni,
Vierähti venoseheni,
Minä en tuntenut piteä,
En kotihin korjaellakorjaella : ottaa talteen, varastoida Katso lisääVrt. korjelo 'kiinniottaminen, pyydystäminen, metsästys' (Turunen 1979).,

190. Laskin jällejälleen, taas lainehisin,
Alle aaltojen syvien!"

Meni matkoa vähäisen,
Astui huollen, huokaellen,
Kulkevi kotia kohti,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kukkui muinaiset käkeni,*Säkeet 196−207 / Väinämöisen valitus

Lönnrot on lisännyt Väinämöisen apeaa mielialaa kuvaavia lyyrisiä tunnelmia. Lönnrot pohjaa säkeet Kantelettaren runoon Muinainen käkeni (I 17). Pohjatekstinä Lönnrotilla on ollut hänen omat tallenteensa Pohjois-Karjalasta (VII2 2344, VII2 2351), joista ensimmäinen on sulhasta kaipaavan eroottinen teksti. Käki ilmaisee runoissa iloa ja onnea (Relander 1894: 41). Myös lyyrisissä runoissa käen kukunta esiintyy vastakohtana surun tunteelle (Timonen 2004b; Järvinen 2010: 12). Toisin kuin Aino-runossa, jossa käen kukunta kuvastaa ihmiskohtaloiden onnettomuutta, liittyy se Väinämöisellä henkilökohtaiseen suruun, menetettyyn ääneen. Lönnrot kommentoi Väinämöisen valitusta: "kuvallisesti, ennen olin toivova iloinen, nyt en enää milloinkaan" (Lna 121: 196−207). Väinämöisen surun kuvauksen on katsottu korostaneen suuren tietäjän surua, ja näin mitätöineen nuoren naisen, Ainon kohtalon (Sawin 1990: 53). Lönnrot selosti Väinämöisen lyyrisiä säkeitä ruotsinkielisille lukijoille Kalevalan ennakkoesittelyssä seuraavasti: "Så i denna som den närmast föregående runon är poesin till det mesta af lyrisk art" (Litteraturblad 12/1848).

Entiset ilo-käkeniilokäki : kukkuva käki Katso lisääKs. Lönnrotin kommentti säkeisiin 196−204: "kuvallisesti: ennen olin toivova ja iloinen, nyt en enää milloinkaan" (Lna 121).,
Kukkui ennen illoin, aamuin,
Kerran keskipäivälläki,
200. Mikä nyt sortisortaa : kaataa, saattaa painuksiin suuren äänen,* Säkeet 200−203/ Suuri ääni

Lönnrot on hyödyntänyt Kantelettaren runoa Sortunut ääni (Kntr. I: 57) (Kaukonen 1956: 46). Lyyriset runot kuvaavat, miten murhe muuttaa minuutta, kuten ulkonäköä, ja vie toisinaan myös lauluäänen. Tässä Kalevalan kohdassa korostuu Väinämöisen kaunein ominaisuus, lauluääni.

Äänen kaunihin kaotti?
Suru sorti suuren äänen,
Huoli armahanarmas : rakas, kallis, ihana Katso lisääYleensä sana 'rakas, kallis' (läheisestä ihmisestä) (KKS). Myös kunnioitusta viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. alentialentaa : vähentää laulumahtia Katso lisääVrt. sanan konkreettinen alkumerkitys: painaa alemmaksi. Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: riisua valjaista; riisua paita yltään; surmata; halventaa anoppia. (Turunen 1979.),
Sill' ei kuulu kukkuvaksi,
Päivän laskun laulavaksi
Minun iltani iloksi,
Huomeneni huopeheksihuove : ajanviete, huvi Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: huopeheksi = ratoksi (Lna 38). Ks. myös Lönnrotin selitys: huove = tidsfördrif (Lna 122).."

"Enkä nyt tuota tieäkänätietää : osata tai tuntea jokin asia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: osata loitsulukuja (3:29; 9:27 yms.) (Turunen 1979).,
Miten olla, kuin eleä,
210. Tällä ilmallailma : maailma Katso lisääSanalla on kielessä useita kontekstisidonnaisia merkityksiä. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ilmanhenki maan ja veden vastakohtana (9:29 yms.); sää (1:128, 10:162); taivas (1:156, 7:23 yms.) (ks. Turunen 1979). asua,
Näillä mailla matkaella;
Oisiko emoäiti Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 212−213: "W. ei näytä tietävän äitinsä kuolemattoman Luonnottaren olevan" (Lna 121). elossa,
Vanhempani valvehellahereillä,
Sepä saattaisi sanoa,
Miten pystössäpystyssä pysyä,
Murehisinmure : murhe, suru murtumatta,
Huolihin katoamatta,
Näissä päivissä pahoissa,
Apeissa mielaloissa!"

220. Emo hauasta havasihavata : havahtua, herätä,* Säkeet 220−221 / "Emo hauasta havasi, / alta aallon vastaeli"

Myös Kullervo-runossa, jossa äiti haudan takaa havahtuu neuvomaan poikaansa. Kalevalassa äidit auttavat ja neuvovat erityisesti poikiaan (Apo 1995).

Alta aallon vastaeli:
"Viel' onpi emo elossa,*Säkeet 222−241 / Äidin neuvot

Väinämöisen suru saa äidin haudan takaa lohduttamaan poikaansa. Lönnrot on hyödyntänyt irrallisia säkeitä ja sovittanut ne Kalevalan tarinaan. Äiti kehottaa Väinämöistä etsimään kauniimpia vaimoehdokkaita Pohjolasta, missä ei ole "Joukon jorottajia, / Lapin lapsilönttäreitä". Sanat jorottaa = tehdä jotakin verkalleen, hitaasti ja löntti = hitaasta, kömpelöstä ihmisestä (köntys) (KKS) viittaavat Ainoon halventavasti. Näin huomio siirtyy kömpelöstä ja vanhasta Väinämöisestä Ainon vajavaisuuteen antaen Väinämöiselle tilaisuuden lähteä uusille kosintamatkoille. Lönnrot myös kommentoi äidin neuvoja: "Tämä neuvo oli alkuperä W:sen uusiin, tuleviin onnen vaiheisiin" (Lna 121: 230−241).

Vanhempasi valvehella,
Joka saattavi sanoa,
Miten olla oikeanaolla pystyssä, olla elossa,
Murehisin murtumatta,
Huolihin katoamatta,
Niissä päivissä pahoissa,
Apeissa mielaloissa:
230. Menemennä tyttäriin : mennä kosimaan tyttäriä PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 230−241: "tämä neuvo oli alkuperä Wsen moniin tuleviin onnen vaiheisiin" (Lna 121).
tyttärihin,

Siell' on tyttäret somemmat,
Neiet kahta kaunihimmat,
Viittä, kuutta virkeämmätvirkeä : eloisa, vilkas,
Ei JoukonJouko : viitannee Joukolaan, Joukahaisen asuinsijaan jorottariajorotar : hidasteleva, jurottava nainen,
Lapin lapsi-lönttäreitälapsilönttäre : hidas, löntystävä lapsi."

"Sieltä naiosnaida : ottaa vaimo poikaseni,
Paras Pohjan tyttäristä,
Jok' on sievä silmiltänsä,
Kaunis katsannoisiltansakatsanto : ulkonäkö Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lapsen hoitaminen (31:217); katsominen, tarkastus (39:6; 42:96 yms.) (ks. Turunen 1979).,
240. Aina joutuisa jalalta,
Sekä liukasnopea, reipas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: livettävä, luistava (46:204) (Turunen 1979). liikunnolta!"