Kahdeskymmenesneljäs runo

Sulhoa neuvotaan, kuinka hänen tulee morsianta oletella, ja kielletään pahasti pitelemästä 1–264. Vanha mieron ukko kertoo, mitenkä hän muinen sai naisensa mielistymään 265–296. Morsian muistelee vesi silmissä, että hänen nyt on armas syntymäkotinsa iäksi päiväksi jättäminen, ja tekee jäähyväisiä kaikille 297–462. Ilmarinen koppa'aa morsiamen rekeensä, lähtee matkaan ja tulee kolmannen päivän ehtoolla kotiinsa 463–528.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Neliäskolmatta runo.

Jo nyt on neiti neuvottuna,
Morsian opastettuna;
Vielä virkin veiolleni, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 3 ja 4 (tässä 3 ja 4): "Yksiin häätapoihin edellisen kanssa kuuluu sulhonki neuvominen" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Sana virkkiä 'puhua, sanoa, laulaa' (Turunen 1979).

Sana veijo 'veli' (Jussila 2009).

Sulholleni suin puhelen:
"Sulho viljon veikkoseniviljon veikkonen : oivallinen, erinomainen veli; sulhasen epiteetti,
Vielä veikkoaveikko : veli parempi,
Emonemo : äiti lasta armahampi,
Isoniso : isä lasta lauhkeampi,
Kuulesta ma kuin sanelen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 9: "Kuule (kovemmin käskemällä), kuulesta (enemmin rukoilemalla)" (Lna 121). Sana kuulesta 'kuule, kuuntele'.
10. Kuin sanelen, kuin puhelen
Tästä liina-linnustasiliinalintu : pellavainen lintu; (metaforisesti) morsian,
Saamasestasisaamanen : omaksi saatu kanastakana : (hellitellen) tyttö, nainen, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta.!"

"Kiitä sulho onneasi,
Hyvän saamansaama : lahja Katso lisääVrt. saada-verbin infinitiivimuoto saama Kalevalassa substantiivin kaltaisesti myös merkityksissä 'teko, aikaansaannos' (1:260) ja 'saalis' (49:416) (Turunen 1979). saamastasi,
Kun kiität, hyvinki kiitä,
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 17 ja 18: "Jos lienevät myöhäisempiä kristin uskon aikuisia sanoja" (Lna 121).
Hyvän antoi armollinen!
Lue kiitokset isolle,
20. Emoselle viel' enemmin,
Ku tuutituutia : tuuditella, keinutella kehdossa tytön mokomanmokoma : aikamoinen, oiva, verraton Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sellainen (2:139); kelvoton (30:340; 38:323) (Turunen 1979).,
Niin mokoman morsiamen!"

"Puhas on neiti puolellasi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 23: "Tämä ja seuraavat värsyt antavat jonkunlaisen selityksen siitä, minkälaisen oikean tytön silloin piti olla. Hänen piti riihet puida, heinät niittää, pyykit pestä, kehrätä, kutoa kauniit tasaiset kankaat j.n.e." (Lna 121.)

Sana puhdas Kalevalassa neidosta puhuttaessa 'vaalea- tai puhdasihoinen, kaunis' (Turunen 1979).

Neiti kirkasvaalea, kaunis, säteilevä kihloissasi,
Valkeainenpuhdas; vaaleaverinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valkoinen (44:120); tuli (16:234 ym.); kananmunan valkuainen (1:239); salama (2:281); valo (21:203) (Jussila 2009). vallassasi,
Soreainensievä, suloinen, kaunis suojassasi,
Tytär riskivahva, terve rinnallasi,
Vereväinenpunakka, reipas vieressäsi,
Tytär riski riihen puia,
30. Hempulainenkoreileva, viehkeä, kaunis neito tai nainen Katso lisääLönnrot kommentoi nimitystä hempulainen heinän lyöjä sanakirjassaan: "Grannt klädd person, skönt, prydligt fruntimmer, huldinna" (Lönnrot 1874/1958). Kyseessä on siten koreasti pukeutunut, kaunis ja viehättävä nainen, ihminen.

Suomen kielen itämurteissa sanalla hempu on erilaisia merkityksiä: sitä käytetään esimerkiksi koristeesta, kauniista vaatteesta, koristellusta esineestä, koreudesta tai joutavanpäiväisyydestä (SMS).
heinän lyöjä,

Pulskikaunis, ylväs, verevä Katso lisääKarjalan kielessä sana pulski 'pulska; verevä; komea, kaunis' (KKS). poukkujenpoukku : likaiset vaatteet, pyykki Katso lisääKarjalan kielessä sana poukku tarkoittaa pyykkiä (KKS). pesiä,
Varskirivakka, vahva Katso lisääSana varski tavataan sekä Kalevalassa että Kantelettaressa. Se on kuitenkin harvinainen kansanrunoissa. Sana lieneekin Lönnrotin muodostama. (Turunen 1979.) vaate-valkaisia,
Kenstisulava, taitava, mainio Katso lisääSana kensti tunnetaan suomen itämurteista, joissa sillä on merkitykset 'hyväkäytöksinen, miellyttävä; sievistelevä; mahtava; ylpeä, nenäkäs, itsekäs' (SMS). rihmanrihma : lanka Katso lisääKarjalan kielessä sana rihma tarkoittaa kankaan tai vaatteiden valmistamisen yhteydessä (ompelu)lankaa, joka on tavallisesti kehrätty pumpulista, hampusta tai pellavasta (KKS). kehreäjä,
Karskinopea, rivakka Katso lisääLönnrot kommentoi nimitystä karski kankaan kutoja sanakirjassaan: "Rask väfvare l. väfverska" (Lönnrot 1874/1958). Kyseessä on siis aikaansaava neito, joka kutoo kangasta nopeasti, ripeästi. kankahan kutoja."

"Niin sen piukkipiukkia : paukahdella, helähdellä pirranpirta : kangaspuiden osa, kaide ääni,
Kuin käki mäellä kukkui,
Niin sen suihkisuihkia : viuhua, suhista Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tuiskia (13:145; 14:302 ym.); liehua, huiskia (23:215−216) (Turunen 1979). sukkulainensukkula, kudontaväline,
Kuin on portimo pinossa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 38: "Kärppä pinossa, puiden välissä kulkee ja puikeltelee hyvin näppärästi ja liukkaasti" (Lna 121).

Karjalan kielessä portimo(i) 'kärppä' (KKS).

Niin sen käämisukkulassa pyörivä puola käännähteli,

40. Kuin käpy oravan suussa,
Ei kylä sikeinsikeästi maannut,
Linnakuntakyläkunta, kyläläiset Katso lisääKarjalan kielessä sana linnakunta 'kaupungin asukkaat' (KKS). uinaellut
Neien pirran pirkeheltäpirje : napsahtelu, pauke,
Sukkulan surineheltasurine : surina, kohina, hyminä."

"Sulhokainen, nuorukainen,
Miehen kantavastanainut mies, tuleva perheenisä kaunokainen!
Tao viikate terävä,
Vaalivaalia : laittaa, kiinnittää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hoitaa, hoivata (22:338; 23:106 ym.); hyväillä (37:33); ohjata (39:220; 40:38); koota (18:209) (Turunen 1979; Jussila 2009). vartehen hyvähän,
Veistele veräjän suussa,
50. Kannon päässäkannonpää : hakkuupölkky Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 50: "Kannonpää s.o. hakkuupölkku, ruhmu, ruots. kubb, huggstork" (Lna 121). Karjalan kielessä ruhmu 'kuhmu, pahka' (KKS). kalkuttelekalkutella : veistellä Katso lisääKalkuttelu merkitsee Kalevalassa lisäksi konkreettisesti takomista (49:341) tai kuvaannollisesti laulamista (1:92) (Turunen 1979; Jussila 2009).;
Kun tulevi päiväpaisteauringonpaiste, aurinkoinen sää Katso lisääSana päivä merkitsee Kalevalassa aurinkoa (1:247, 300, 312, 338 ym.), vuorokauden valoisaa aikaa (1:100, 106) tai vuorokautta (1:125) (Turunen 1979).,
Viepä neiti nurmen päälle,
Näet kuin heinä herskähtäviherskähtää : katkeaa särähtäen,
Kova heinä korskahtavikorskahtaa : katkeaa narskahtaen,
Vihviläinenheinäkasvi, heinä Katso lisääKarjalan kielessä vihviläinen tarkoittaa tavallisesti vihvilää (Juncus sp.) tai saraa (Carex sp.) (KKS). viuskahtaviviuskahtaa : kaatuu viuhuen, huiskahtaen,
Suolaheinä suiskahtavisuiskahtaa : huiskahtaa, kaatuu tuiskahtaen,
Mätäs myötähänmyötään : mukana, kanssa; jonkin myötäisesti menevi,
Vesan kantakasvin tyviosa katkeavi!"

"Kun tulevi toinen päivä,
60. Hanki suora sukkulainen,
Pirran päällinenpirranpäällinen : kangaspuiden kehys, joka ympäröi pirtaa pätevä,
Käärinlautakangastukki, jolle valmistuva kangas kääritään laaullinenlaadullinen : kunnollinen, laadukas,
Vuolivuolia : vuolla, veistää sukseksetkankaspuiden polkimet soreatsorea : kätevä, sukkela Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaunis (11:387; 18:274); (äänestä) kaunis, sointuva (21:337); (kanteleesta) kaunisääninen (42:491); voimakas, jäntevä (39:353; 42:145); ohut, pitkä, vähäoksainen (2:261); arvostettava, hyvä, sopiva (36:33) (Jussila 2009).,
Hanki kaikki kangasneuvotkangaspuut osineen Katso lisääKarjalan kielessä sana neuvo esiintyy monikkomuotoisena ja varsinkin yhdyssanojen jälkiosana merkityksessä '(työ)kalu, -ase; kapine, väline' (KKS).,
Laita neiti kangaspuille,
Pirran päällinen piohonpio : koura, kämmen,
Äskensitten, vasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). pirta piukkoavipiukata : paukuttaa,
Kangaspuut kamahtelevikamahdella : kumahdella, jyristä Katso lisääKarjalan kielessä kamahtoa 'kumahtaa, komahtaa' (KKS). Kamahtaa-sanalla on samanlaisia merkityksiä myös suomen kielen murteissa (SMS).,
Kuuluvi kylähän kalske,
70. Pirran pirskeräiske, pauke loitommalle,
Akat tuosta arvelevat,
Kysyvät kyläisetkyläinen : vieras Katso lisääKarjalan kielessä kylä(h)ine 'kylälle kuuluva, kyläinen; vieras; koko kylän käytössä oleva kapine' (KKS). naiset:
""Kuka kangasta kutovi?""
Sinun vastata sopivi:
""Oma kultani kutovi,
Herttaseniherttanen : armas, rakastettu helskyttävihelskyttää : helisyttää, kalisuttaa;
Laskiko lapojalapa : epätasaisuus, virhe Katso lisääKarjalan kielessä lapa-sana tarkoittaa kankaasta puhuttaessa virhettä, jossa kaksi lointa on yhdessä, loimilanka on katkennut tai samaan viriöön mennyt kaksi kudetta (KKS). kangas,
Päästi pirta piitämiäpiitämä : kudontavirhe, kankaan harva kohta Katso lisääKarjalan kielessä sanalla on tarkoitettu koloa, lovea (esimerkiksi kuokan terässä) tai sitten kankaassa olevaa kudontavirhettä, joka syntyy loimilankoja pirtaan pujotettaessa (KKS).?""
""Ei laske lapoja kangas,
80. Päästä ei pirta piitämiä:
On kuin KuuttarenKuutar : kuu naisolennoksi personoituna Katso lisääKuun personoiminen naisolennoksi lienee runollinen ilmiö, sillä sille ei tunneta myyttistä vastinetta kansanuskomuksista (Turunen 1979).

Häärunoissa lauletaan Kuuttaren kutomista kankaista (ks. I3 1710, I3 1700).
kutoma,

PäivättärenPäivätär : Päivän eli auringon tytär; aurinko naisolennoksi personoituna kehreämä,
OtavattarenOtavatar : Otavan tähtikuvio naisolennoksi personoituna osaama,
TähettärenTähdetär : taivaankappale, tähti naisolennoksi personoituna täyttelemätäytellä : täyttää koristein, koristella Katso lisää Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: täyttää (20:473) (Jussila 2009)..""

"Sulhokainen, nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Kun nyt lähet kulkemahan,
Saatsaada : lähteä tästä ajelemahan
Kera nuoren neitosesi,
90. Kanssa kaunihin kanasi,
Ellös vainensuinkaan, missään nimessä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vain, toki, hyvinkin (15:94; 16:79) (Jussila 2009). varpuistasivarpuinen : pikkulintu; (metaforisesti) neito, nuori morsian,
Tätä liina-linnuistasi,
Ellös vieruhun ve'elkö, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 93−96: "Elä kulettele häntä huolettomasti" (Lna 121).

Sana vieru 'rinnepaikka, törmä' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana vedellä 'kuljettaa'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kiskoa, riipoa (1:51); johdattaa, viedä (35:227); haravoida (15:249). (Jussila 2009.)

Aian kolkkihinkolkka : kulma, nurkka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: syrjäinen tienoo, perukka (29:548) (Jussila 2009). ajelko,
Kaa'atelkokaadatella : antaa kaatua, aiheuttaa kaatuminen kannon päähän,
Kivilöihin kiskotelkokiskotella : ajella varomattomasti!
Ei ennen ison koissa,
Emon kaunonkauno : (sulhasesta, aviomiehestä) kaunokainen, rakas, armas Katso lisääVrt. kauno hellittelysanana Kalevalassa myös mielitietystä, kullasta (23:486) ja neidosta (18:399). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.) kartanoilla
Neittä vieruihin ve'elty,
100. Aian kolkkihin ajeltu,
Kaa'ateltu kannon päähän,
Kivilöihin kiskoteltu.""

"Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ellös viekö neioistasi,
Kuletelko kullaistasi
Nurkkihin nuhajamahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 107 ja 108: "Elä kohtele häntä niin, että peloissaan istuisi nurkissa, taikka huonosti pidettynä ja puettuna ei julkeaisi ihmisille näyttäitä" (Lna 121).

Sana nuhajaa 'nyhjöttää, olla toimettomana' (Jussila 2009).

Soppihinsoppi : huoneen nurkka Katso lisääKarjalan kielessä sana soppi tarkoittaa uunin ja peräseinän välistä nurkkaa tai kulmaa (KKS; Turunen 1979). Soppi toimi usein vanhojen ja vaivaisten ihmisten oleskelupaikkana (Turunen 1979). sohajamahansohata : äännellä hiljaa ja epäselvästi, supista!
Ei neiti ison kotona,
110. Emon entisen tuvilla
Eip' on nurkissa nuhannut,
Ei sohannut soppiloissa,
Aina istui ikkunoissa,
Keikkuikeikkua : liikkua sukkelasti, touhuilla Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: heilua, keinua (20:21); (nesteestä) pulputa, läikähtää (20:521) (Jussila 2009). keski-lattioilla,
Illat taattonsataatto : isä ilona,
Aamut äitin armahana.""

"Ellös vainen sulho rukka,

Ellös sie tätä kanaista
Viekö vehka-huhmarellevehkahuhmar : astia, jossa survottiin vehkakasvin juuria Katso lisääPula-aikoina ihmisten täytyi turvautua erilaisiin luonnonkasveihin saadakseen tarpeeksi ravintoa. Vehkakasvin juurista valmistettiin pitkällisen käsittelyn avulla jauhoja, joita lisättiin tarpeen mukaan leipätaikinaan. Häälauluissa sulhasta varoitetaan viemästä morsianta köyhyyteen eli vehkan juuria survomaan, olkileipää leipomaan ja petäjäistä pieksemään. (Turunen 1979.),
120. Panko parkinparkki : puun kuorikerros Katso lisääLehtipuun tuohen alla sijaitsevasta kerroksesta eli parkista tehty leipä oli samanlaista nälkävuosien ravintoa kuin esimerkiksi männystä valmistettu pettuleipä (Turunen 1979). survontahan,
Olki-leivänolkileipä : pula-ajan hätäleipä Katso lisääOlkileipä oli pula-aikojen hätäravintoa. Leipä leivottiin huhmareessa hienonnetuista olkijauhoista tai mahdollisuuden mukaan sekoituksesta, jossa oli mukana myös ruisjauhoja. Olkileipä oli suolistolle vaarallisempaa kuin petusta, vehkasta tai muista raaka-aineista valmistetut pula-ajan leivät. (Turunen 1979.) leivontahan,
Petäjäisenpetäjäinen : männystä eli petäjästä valmistettu Katso lisääNälkävuosina ravintona käytettyä petäjäistä pettuleipää valmistettiin nuoren männyn kuorilevyistä. Levyistä irrotettiin aluksi pintakaarna, minkä jälkeen ne kuivatettiin. Kuivauksen jälkeen tapahtui hienontaminen ja jauhaminen. Pettua saatettiin myös keittää ennen paistamista. Mikäli kaura- tai ruisjauhoja oli käytettävissä, leivottiin niistä ensin taikina, johon pettujauhot sitten sekoitettiin. Pettuleipä oli pula-aikojen tärkein hengenpidin. Häälauluissa sulhasta varoitetaan viemästä morsianta köyhyyteen eli vehkan juuria survomaan, olkileipää leipomaan ja petäjäistä pieksemään. (Turunen 1979.) pieksäntähän!
Ei neittä ison kotona,
Emon kaunon kartanossa
Viety vehka-huhmarelle,
Pantu parkin survontahan,
Olki-leivän leivontahan,
Petäjäisen pieksäntähän."

"Vieös sä tätä kanoa,
130. Vieös vilja-mättähälleviljamätäs : viljaa kasvava mätäs; (metaforisesti) rikas paikka Katso lisääSäkeessä esitetään toivomus, että sulhanen veisi morsiamen yltäkylläiseen, rikkaaseen kotiin (Turunen 1979).,
Ruis-purnun purkajaksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 131: "Purnu s.o. maahan kaivettu elon säilytyskuoppa /brunn/" (Lna 121).

Aimo Turunen ja Raimo Jussila katsovat ruispurnu-sanan tarkoittavan säkeessä ruislaaria (Turunen 1979; Jussila 2009). Viljalaadut säilytettiin aikoinaan aitoissa suurissa viljalaareissa eli hinkaloissa erillään toisistaan. Säkeessä esitetään toivomus, että sulhanen veisi morsiamen yltäkylläiseen, rikkaaseen kotiin. (Turunen 1979.)

Ohra-purnunohrapurnu : ohraa sisältävä viljalaari ottajaksi,
Leivän paksun paistajaksi,
Oluen Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan useassa eri runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma. Tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) osoajaksiosaaja : valmistuksen taitaja,
Vehnä-leivän leipojaksi,
Taikinan taputtajaksi!"

"Sulho viljon veljyeni,
Ellös sie tätä kanoa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 28−36 (tässä 138−146): "Jos tulisi kovin ikävä, käytä häntä vanhempainsa kodissa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Ellös meiän hanhoistammehanhoinen : hanhi; (metaforisesti) neitonen
140. Ikävillä itketelkö!
Tulisiko tuhmaraskas, haikea, tukala tuntihetki,
Saisisaada : tulla neiollen ikävä,
Pistä puurutummanruskea hevonen, rautias Katso lisääKarjalan kielessä puura 'rautias, tummanruskea' (KKS). puikkoloihinpuikko : aisa,
Tahi valkkovalkoinen hevonen valjahisin,
Tuo neittä ison kotihin,
Emon tuttavan tuville!"

"Ellös sie tätä kanaista,
Ellös liina-linnuistamme
Oletelkooletella : kohdella, pitää jotakin Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: olla (23:832; 24:155 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). orjanasiorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
,

150. Palkanpiikanapalkanpiika : naispalvelija, palkollinen pielkö,
Elä kiellä kellarista,
Eläkä aitasta epeä!
Ei neittä ison kotona,
Emon kaunon kartanossa
Oleteltu orjan arvonarvoisena,
Palkanpiikana pielty,
Ei kielletty kellarista,
Eikä aitasta evätty;
Aina viilti vehnäisiävehnäinen : vehnäleipä,
160. Katseli kanan munia,
Maitotiinunmaitotiinu : puusaavi, jossa säilytettiin maitoa Katso lisääTiinu, ruotsin sanasta tina, tarkoittaa korvoa suurempaa maitoastiaa. Koska maitoa oli kesäisin tarjolla runsaasti, se säilöttiin suurikokoisiin puuastioihin ja käytettiin myöhemmin hapantuneena tai voiksi kirnuttuna. (Turunen 1979.) tienohilla,
Olutpuolikonolutpuolikko : oluensäilytysastia, oluttynnyri Katso lisääOlutpuolikko oli tavallisesti umpinainen, puusta valmistettu tynnyri. Sen kyljessä oli täyttöluukku ja sivussa tappi, josta olutta voitiin laskea astiaan. (Turunen 1979.) povellavierellä, rinnalla,
Aamut aittoja avellenavella : availla,
Illat luhtialuhti : kaksikerroksisen aitan yläkerta lukiten."

"Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Kun neittä hyvin pitelet,
Niin hyväksi tunnetahan,
Kun tulet apen kotihin,
170. Luoksi ainoanainoa : armas, kallis, rakas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: yksin oleva, jota on lajissaan vain yksi (33:106, 237); jalo, verraton, erinomainen (12:267) (Turunen 1979). anopin,
Itseäsi syötetähän,
Syötetähän, juotetahan,
Hevoisesi riisutahan,
Tallihin talutetahan,
Syötetähän, juotetahan,
Kauravakkakauraa sisältävä tuohiastia Katso lisääRunon säkeissä 165−176 kuvataan vieraanvaraisen talon tulijalle tarjoamaa kestitystä. Kaura oli hevoselle parasta mahdollista rehua; tavallisesti se sai tyytyä vaatimattomampaan ruokaan, appeeseen. (Turunen 1979.) kannetahan."

"Ellös vainen neioistamme,
Tätä liina-linnuistamme
Sanoko su'uttomaksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 179 ja 180: "Elä luule kenenkään ei enää hänestä huolta pitävän" (Lna 121).
180. Laatikolaatia : sanoa, mainita lajittomaksilajiton : suvuton, vähäsukuinen!
Onpa tällä neiollamme
Suku suuri, laji laaja,
Kappavanha astiamitta Katso lisääKappa vastasi kooltaan 4,5−5 litraa. Vrt. kappa-sanan toinen merkitys Kalevalassa: puuvarteen kiinnitetty, veden nostamiseen käytetty astia (23:603) (Turunen 1979; Jussila 2009). ois kylveä papuja,
Jyvä kullenki tulisi,
Kappa pannakylvää pellavaistapellavainen : pellava Katso lisääVanhimmat pellavan kasvatusta koskevat historialliset tiedot ovat 1500-luvulta, mutta kasvia on todennäköisesti viljelty Suomessa aikaisemminkin. Viljelyyn käytettiin sekä peltoja että kaskimaita; varsinkin jälkimmäisestä kerättyä pellavaa pidettiin hyvälaatuisena. Ennen kylvämistä maa kynnettiin useampaan kertaan. Keräämisen jälkeen pellavat liotettiin, kuivattiin ja lopulta pehmennettiin saunassa. Tätä seurasi edelleen useita työvaiheita ennen kuin pellava oli valmista kehrättäväksi. (Turunen 1979.),
Kuitupellavan varsi, varren syy kullenki tulisi."

"Ellös vainen sulho rukka
Neioista pahoin pielkö,
Opastelko orjan ruoskin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 189−192: "Kuvaus miehen pahoin pidännästä" (Lna 121).
190. Nahka-ruoskinnahkaruoska : piiska, jossa oli nahasta punottu siima nau'utelkonau'utella : iskeä niin, että ruoska päästää naukaisevan äänen Katso lisääKarjalan kielessä ńauvutella 'läimäytellä' (KKS).,
Vitsoin viisin vingutelkovingutella : lyödä piiska vinkuen,
Vajan päässä vangutelkovangutella : saattaa parkumaan Katso lisääKarjalan kielessä verbi vankuo merkitsee ihmisestä puhuttaessa parkumista, valittamista, vaikeroimista, uikuttamista (KKS).!
Eipä neittä ennenkänä,
Ei ennen ison kotona
Opasteltu orjan ruoskin,

Nahka-ruoskin nau'uteltu,
Vitsoin viisin vinguteltu,
Vajan päässä vanguteltu."

"Seiso seinänä e'essä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 199 ja 200: "Varjele ja suojele häntä muiltaki" (Lna 121).
200. Pysy pihtipuolisenapihtipuolinen : oviaukon pysty reunapuu; (metaforisesti) tuki, turva, suojelija Katso lisääKarjalassa pihtipuoli tarkoittaa oven tai ikkunan pieltä (KKS).,
Elä anna anopin lyöä,
Eläkä apen torua,
Elä vierahan vihata,
Talon toisen soimaella;
Pere käski pieksämähän,
Muu väki mukittamahanmukittaa : mukiloida, löydä nyrkeillä,
Ethän raahiraahtia : hennoa, raaskia Katso lisääKarjalan kielessä ruohtie 'uskaltaa, rohjeta, kehdata; hennoa, raaskia; malttaa (KKS). raukaistasiraukainen : raukka, parka,
Etkä henno hertaistasi,
Vuosin kolminkolmen vuoden ajan kuultuasikuulla : tiedustella, anella avioon,
210. Ainoisinainoisin : aina, jatkuvasti aneltuasi!"

"Neuvo sulho neitoasi,
Opeta omenoasiomena : (metaforisesti) hyvä, suloinen neito Katso lisääSanaa käytetään hellitellen myös lapsesta, karhusta tms. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); tammenterho (29:156, 157; 44:186, 187). (Turunen 1979.),
Neuvo neittä vuotehella,
Opeta oven takana,
Vuosikausi kummassaki,
Yksi vuosi suu-sanallasuusana : suullinen tieto, neuvo,
Toinen silmän iskennälläsilmän iskentä : silmän räpäyttäminen merkkinä,
Kolmas on jalan polullapolku : polkeminen!"

"Kun ei sitte siitä huoli,
220. Eikä tuostana totelle,
Ota ruoko ruo'ostostaruo'osto : ruokojen, korkeiden vesikasvien, kasvupaikka,
Karvakortemetsäkasvi, metsäkorte Katso lisääSäkeessä kehotetaan sulhasta ottamaan metsästä hento, pehmeä korte ja lyömään morsiantaan sillä leikitellen ja satuttamatta (Turunen 1979). kankahaltakangas : kuiva metsämaa,
Sillä neuvo neitoasi,
Neuvo neittä neljäs vuosi,
Korahutakorahuttaa : lyödä, sivaltaa, vetäistä korttehellakorte : kortekasvi, metsäkorte
Saransara : monivuotinen heinäkasvi Katso lisääSäkeessä sulhasta opastetaan lyömään morsiantaan saraheinällä, joka ei aiheuta hänelle kipua (Turunen 1979). syrjällä syseäsysätä : sivaltaa, lyödä kevyesti Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tyrkätä, survaista (18:527; 26:343); panna äkkiä joksikin (45:167) (Jussila 2009).,
Viel' elä siimallasiima : piiska, ruoska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ongensiima (5:50 ym.) (Jussila 2008). sivalla,
Neittä raipalla rapoaravata : lyödä, iskeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ajaa lyöden (32:509−510); siepata, kaapata (13:219−220); ravahtaa, rapinaa aiheuttaen liikahtaa alas (43:182−183); refl. syöksähtää, rientää (50:355−356) (Turunen 1979).!"

"Vaan jos sitte siit' ei huoli,
230. Viel' ei tuostana totelle,
Veävetää : kiskoa irti, vetää mukanaan vitsa viiakostaviidakko : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä,
Koivu korpi-notkelmostakorpinotkelma : erämaassa, laajassa metsässä sijaitseva notko,
Tuopa turkinturkki : eläinten turkiksista valmistettu vaatekappale, takki Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: metsäneläimen karvapeite (46:295−296) (Turunen 1979).

Alkuaan turkiksesta valmistettu päällystakki lienee ollut umpinainen ja mekkomainen mutta muuttunut myöhemmin edestä avonaiseksi. Tavallisimmin takki valmistettiin lampaan- tai vasikannahasta. Erityisen arvokas oli ilveksen turkiksesta valmistettu takki (21:411). (Turunen 1979.)
helman alla,

Talon toisen tietämättä,
Sitä näytä neiollesi,
Hepäisehepäistä : uhata lyödä, olla lyövinään Katso lisääSuomen murteissa hepäistä '(yrittää) lyödä, tempaista; aikoa, yrittää' (SMS)., elä sivalla!"

"Kun ei vielä siitä huoli,
Ota tuostana totella,
Neuvo neittä vitsasella,
240. Koivun oksalla opasta,
Neuvo nelisnurkkaisessanelisnurkkainen : huone,
Sano sammalhuonehessa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 242: "Ei ulkohuoneessa, jonka hatarain seinäin läpi kuritus pian kuuluisi ulommaksiki. Muiden nähden ja kuulten kurittaissa sekä itse että nainen tulisivat pahaan huutoon." (Lna 121.)

Sammalhuoneen seinähirsien väleissä oli sammalta eristeenä (Turunen 1979; Jussila 2009).

Elä nurmella nukitanukittaa : lyödä, piiskata,
Pieksä pellon pientarella,
Kuuluisi kumukumina, jyrinä kylähän,
Tora toisehen talohon,
Naisen itku naapurihin,
Metsähän iso meteli!"

"Aina hauohautoa : piiskata, piestä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (linnusta) hautoa munia (1:213; 42:489, 515 ym.); pehmittää saunavastoja vedessä (18:315 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). hartioita,
250. Pehmitä perälihojaperäliha : takamus,
Elä silmiä sivele,
Eläkä korvia kosetakosettaa : koskettaa,
Kuppikuhmu, pahka, paukama Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kulho, vati (21:235; 23:594 ym.) (Turunen 1979). kulmalle tulisi,
Sinimarjamustelma silmän päälle,
Tuostapa kytyaviomiehen veli kysyisi,
Tuosta appi arveleisi,
Kylän kyntäjätkyntäjä : kyntömies, viljelijä näkisi,
Nauraisi kyläiset naiset:
""Onko tuo soassa ollut,
260. Talununna tappelossatalua tappelussa : olla sodassa, käydä sotaa,
Vai onko suen repimä,
Metsän karhun kaapaisemakaapaista : raapaista, kouraista,
Vai susiko sulhasena,
Karhu kanssakumppalinakanssakumppali : seuralainen Katso lisääAimo Turusen mukaan säe on alkuaan ollut "karhu kanssa (= myös) kumppalina" (Turunen 1979).?""

Olipa ukko uunin päällä,
Mieron-kiertomieronkierto : kerjäläinen, kulkija kiukahalla,
Lausui ukko uunin päältä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 267: "Moni läsnä olioista arvelee, ei sopivan miehelle kovin pehmeäkään naiselleen olla ja se ajatus tässä nyt pannaan vanhan kulku-ukon suuhun" (Lna 121).
Mieron-kierto kiukahalta:
"Ellös vainen sulho rukka
270. Nouatelkonoudatella : totella, toimia jonkin mukaan naisen mieltä,
Naisen mieltä, kiurun kieltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 271: "Jolla on kieli liukas ja suloinen, kuin kiurulla" (Lna 121).

Kuin minä poloinen poika!
Lihat ostin, leivät ostin,
Voit ostin, oluet ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Särpimetsärvin : leivän lisäksi nautittava ruoka monen sukuiset,
Oluet omilta mailta,
Vehnät mailta vierahilta." Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 278: "Vehnä eli nisu ei kasvanut omilla pelloilla" (Lna 121).

"En sillä hyveä saanut
280. Enkä siistiäsiisti : hyväkäytöksinen tavannut,
Nainen kun tuli tupahan,
Tuli kuin tukan repiä
Muotoansamuoto : kasvot, kasvonpiirteet Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ulkonäkö, piirteet (11:183; 14:46 ym.); väri (45:29). Sana esiintyy Kalevalassa myös monikkomuotoisena, jolloin sillä tarkoitetaan olemusta, piirteitä (11:78, 184; 15:380). (Turunen 1979.) mullistellenmullistella : väännellä,
Silmiänsä väännitellenväännitellä : väännellä, pyöritellä;
Aina äyhkiäyhkiä : puhua kiukkuisesti, tiuskia Katso lisääKarjalan kielessä äyhkeä 'reuhata, räyhätä' (KKS). ähmissänsäähmissään : suutuksissaan, vihaisena,
Vihoissansa virkkaelivirkkaella : kutsua, sanoa,
Kutsui kuppelo-peräksikuppeloperä : paksupyllyinen, murkuraperäinen Katso lisääSuomen itämurteista tieto sanasta kuppelo 'kuhmu, patti, muhkura, kupru tms.' (SMS).,
Haukkui halko-hakkuriksihalkohakkuri : hakkuualustana käytetty pölkky."

"Jopa muistin uuen mutkan,
290. Toki toisen tien osasin:
Kun kolotinkolottaa : kuoria Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: pakottaa (30:199) (Turunen 1979). koivun oksan,
Jo likistilikistää : halata, syleillä linnuksensalintu : (metaforisesti) mielitietty, rakas Katso lisääSana lintu tarkoittaa Kalevalassa vertauskuvallisesti myös äitiä (23:800), neitoa (38:130) ja sulhasta (24:481). Lisäksi Aino-runossa nimihenkilö kutsuu itseään "linnuksi" (4:334, 432). (Turunen 1979.),
Kun karsinkarsia : katkoa katajan latvan,
Jo kumarsi kullaksensa,
Kun vielä paninpanna : lyödä pajuilla,
Jo kapusi kaulahani."

Neito parka huokaiseikse, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 297−300: "Sekä edellinen ukon puhe että muisto kohta tapahtuvasta lähdöstänsä saatti hänen huolelle" (Lna 121).

Huokaista, refl. huokaseikse 'huokaisee itsekseen' (Jussila 2009).

Huokaiseikse, henkäiseiksehenkäistä, refl. henkäseikse : henkäisee, huokaisee itsekseen,
Itse itkulle hyräytyihyräytyä itkulle : ruveta itkemään, puhjeta itkuun,
300. Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Lässäp'lässä : lähellä, läsnä on nyt muien lähtö,
Liki saanut muien liittolähtöaika,
Minun lähtöni lähemmä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 303: "Kukaan ei lähde ennen minua" (Lna 121).
Minun liittoni likemmä,
Vaikk' on läylitukala, tuskallinen, vaikea lähteäki,
Erota tukala tunti
Tästä kuulustakuulu : ihana Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: laajalti tunnettu, maineikas (1:85 ym.); maineeltaan moitteeton, hyvämaineinen (23:562 ym.) (Turunen 1979). kylästä,
Kaunihista kartanosta,
Jossa kasvoin kaunihisti,
310. Yleninyletä : kasvaa ylen ehostihyvin, mainiosti, uhkeasti,
Kaiken kasvanto-ikäni,
Lapsi-puolenlapsipuoli : lapsuus polveanipolvi : ikä, elinaika."

"Enkä tuota ennen luullut,
Enkä uskonut ikänä,
En mä luullut luopuvani,
Uskonut eroavani
Tämän linnan liepeheltä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 61 ja 62 (tässä 317 ja 318): "Tästä korkeasta kodista" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.

Aimo Turusen ja Raimo Jussilan mukaan sana linna merkitsee säkeessä mäkeä, kukkulaa (Turunen 1979; Jussila 2009).

Tämän harjun hartioltahartiat : yläosa;
Jo nyt luulen, jotta luovun,
320. Jopa uskon ja eroan,
Ero- on tuopit tyhjettynä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 65 ja 66 (tässä 321 ja 322): "Erotuopit ovat tyhjettynä, ero-oluet juotuna. Sillä tavoin runo toisinaan yhdyssanain väliin pistää jonkun lyhyen muun sanan erotteeksi." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Ero- juotuna oluetero-olut : erotessa juotava olut,
Kohta korjatkorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki käännettynä
Päinkeula johonkin päin ulos, perinperä johonkin suuntaan tupahan,
Lappeinlape, reuna johonkin suuntaan ison latohon,
Kaltenvinottain karja-huonehesenkarjahuone : navetta."

"Millä nyt erotessani,
Lähtiessäni katala,
Millä maksan maammon maion,
330. Sekä taattoni hyvyyen,
Millä veikon armauen,
Mielisiivotmielisiivo : ystävällisyys, hellyys, sopuisuus siskoseni?"

"Kiitän mä iso, sinua
Entisistäni eloista,
Murkinoistamurkina : aamuruoka Katso lisääKarjalan kielessä sana murkina tarkoittaa ruokailun yhteydessä varsinaista aamuateriaa, jota ennen oli jo nautittu kevyt aamupala (KKS). muinaisista,
Parahimmista paloistapala : ruokapala."

"Kiitän mä emo sinua
Nuorna tuuviteltuasi,
Pienoisna pieltyäsi,
340. Rinnoin ruokkieltuasi."

"Vielä kiitän veikkoseni,
Veikkoseni, siskoseni,
Kostelenkostella : hyvittää, kiitellä koko perehen,
Kaikki kasvin-kumppalinikasvinkumppali : kasvuajan toveri,
Joien joukossa elelin,
Kasvoin kanssa kasvin-aiankasvinaika : kasvuaika, nuoruusikä."

"Ellös nyt hyvä isoni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 347−362: "Niin edelliset kiitokset ja kostilemiset, kuin tässä lohkareessa osotettu sääliväisyys ja lohdutus todistavat morsiamen sivistystä ja lauhkeaa mielen laatua. Oman huolensa unohti, kun näki vanhempansa ja tuttavansa kyynelet silmissä ja rupesi paikalla heitä lohduttelemaan." (Lna 121.)
Ellös ehtoinensuopea, suosiollinen, lempeä emoni,
Tahi muu sukuni suuri,

350. Heimokuntaniheimokunta : suku, sukulaiset heleäkuuluisa, suuri, kunniallinen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kirkas väriltään, kaunis (25:623) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä helĺe heimokunta 'kuuluisa, suuri, kunniallinen suku' (KKS).
,

Tuosta huolelle ruvetkoruveta huolelle : ryhtyä murehtimaan,
Saako suurelle surullesaada suurelle surulle : tulla hyvin surulliseksi, murheelliseksi,
Jos menenki muille maille,
Kulkenen johon kuhunkijohonkuhunkin : jonnekin!
Paistanevi luojan päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).,
Kuu luojan kumottanevikumottaa : paistaa himmeästi, loistaa,
Tähet taivon välkynevi,
Otavat ojentuneviojentua : oikaista itsensä, kääntyä oikeaan suuntaan
Ilmassa etempänäki,
360. Maailmassa muuallaki,
Ei yksin ison pihoilla,
Näillä kasvin-kartanoillakasvinkartano : lapsuusajan koti."

"Lähen nyt tästä kuin lähenki,
Tästä kullasta koista,
Ison saamastasaada : saada aikaan, tehdä, rakentaa salista,
Äitin kesti-kellaristakestikellari : hyvinvoiva, ruokavaroiltaan runsas koti;
Heitänheittää : jättää, luopua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91); lyödä, iskeä (3:75); jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää olemaan, säästää (3:452); hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537) (Jussila 2009). suoni, heitän maani,
Heitän heinikko-pihani, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 90−92 (tässä 368−370): "Ruohoisia pihoja, kirkkaita, valkeita vesiä ja hietaisia rantoja pidettiin silloin erinomaisina paikan kaunistuksina. Sen-aikuisesta luonnon ihanuuden tunnosta todistaa myös moni muuki kohta: pihat pihlajaisinensa, kujat kukkavierinensä, lehot, laksot lauluinensa, veet satoine saarinensa (vv. 163−169). Nykyinen talonpoikainen kansa semmoisiin ei paljo mieltänsä kiinnitä." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Heitän valkeat veteni,
370. Heitän hiekka-rantaseni
Kylpeä kylän akoille,
Pasikoiapasikoida : pulikoida, polskutella, kahlata paimenille."

"Heitän suot sorehtioillesorehtija : kävelijä, jonka askel sorahtelee,
Maat heitän maleksioille,
Lepiköt lepeäjille,
Kanervikot kaahlajille,
Aita-vieretaitavieri : aidan vierusta astujille,
Kujavarretkujavarsi : kujatien reuna kulkioille,
Pihat pitkin juoksioille,
380. Seinä-vieretseinävieri : seinien vierustat seisojille,
Silta-lauatsiltalauta : lattialauta Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) siivojille,
Lattiat lakaisioille,
Pellot heitän peuran juosta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 383−386: "Minä heitä en enää käy säikähtelemään, eläkööt mielensä mukaan missä tahansa" (Lna 121).
Salot ilveksen samota,
Ahot hanhien asua,
Lehot lintujen levätä."

"Lähen tästä kuin lähenki
Toisen lähtiän keralla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 388: "Toisen lähtejän s.o. sulhaisen" (Lna 121).
Sykysyisen yön sylihin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 389: "Menen näkymättömiin, kun se joka lähtee yöpimeähän" (Lna 121).

Karjalassa on suomen sanan syksy vastineena šykyšy (KKS).

390. Keväisen kierän päälle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 390−394: "Kierällä jäällä ei nähdä jälkiä niinkuin muilla paikoilla talvisaikana, joilla jälistä voipi tuntea kulkejan ja vieläpä, jos on vaimon tahi miehenpuolinen ollut, edellisen nimittäin siitä, että hameen liepeet raapaisevat lunta jälkien vaiheilla" (Lna 121).

Sana kierä 'kiiltävä jääpinta' (Turunen 1979).

Jott' ei jälki jäällä tunnutuntua : näkyä, erottua, olla havaittavissa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: näyttää joltakin (23:211; 31:299); vaikuttaa joltakin (40:305; 41:25); aiheuttaa kipua (45:348, 351) (Turunen 1979).,
Jalan isku iljangollailjanko : liukas jäätikkö,
Hangella hamosen toimikankaan kudontakuvionti Katso lisääKarjalan kielessä toimi-sanalla on kankaasta puhuttaessa merkitys 'neliniitiseen kankaaseen muodostuva vino kuvio'. Kontokista miehelän kankaankudontaa käsittelevä kuvaus: "Toisin toimet, toisin loimet, toisin kankahan kutiet". (KKS.),
Helman hiepsintähiepsintä : heiluminen, laahausjärki lumella."

"Sitte toiste tultuani,
Kotihini käytyäni
Eipä äiti ääntä kuulle, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 97−100 (tässä 397−400): "Isä ja äiti jo silloin ehkä makaavat haudassa, eivätkä kuule, vaikka seisoisin ja valittaisin aivan pään päällä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Iso ei itkua tajunne,
Jos ma kulmilla kujerran, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 399 ja 400: "Jos seison haudallansa aivan pään kohdalla" (Lna 121).
400. Pää-laella laulattelen,
Jo on nousnut nuori nurmi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 401−404: "Äiti on silloin jo aikaa kuollut, haudattu ja ruohoa haudalle kasvanut" (Lna 121).
Kasvanut kataja-pehkokatajapehko : katajapensas
Iholle imettäjäni,
Kasvopäillekasvopää : poskipää kantajani."

"Minun toiste tullessani Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 405−436: "Moniki pitkälle matkalle lähtiessänsä kyllä mielessänsä kuvailee muutoksia, joita hänen pois ollessansa saattaisia tapahtua, harvat kuitenkin sen tehnevät niin liikutettuina kuin Pohjan tyttö seuraavilla lauseillansa" (Lna 121).
Näille pitkille pihoille
Muut ei tuntene minua,
Kuin ne kaksi kappaletta:
Alimainen aian vitsa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 409: "Joko oli niin lapsi, ettei vielä kyennyt ylempiä vitsaksia sitomaan, taikka arvelee hän niiden ylempätä jo pois hävinneen" (Lna 121).

Vitsakset olivat koivusta, pajusta tai nuorista kuusennäreistä tehtyjä siteitä, jolla seipäät kiinnitettiin pareiksi ja johon aitapuut nojasivat (Turunen 1979: 392).

410. Perimäinen pellon seiväs, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 410: "Takimmainen pellon seiväs pysyi kauvemmin kuin lähemmäiset liikuttamatta" (Lna 121).
Nuo on piennä pistämänipistää : asettaa paikoilleen,
Neitona vitsastamanivitsastaa : kiinnittää aidanseipäitä toisiinsa vitsaksilla."

"Emoni mahovahedelmätön, poikimattomaksi jäänyt lehmä,
Minun nuorna juottamani,
Vasikkana vaalimani
Ammoa rikottelevirikotella : äännellä hiljaa, surkeasti, vähissä voimin
Pitkillä piha-rikoilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 417: "Kukaan ei ole pihaa pitkistä lastuista ja rikoista siivonnut, niinkuin hän ennen teki" (Lna 121).

Rikat ovat Kalevalassa roskia, pölyä. Sana piharikka tarkoittaa pihalla olevia roskia tai vapaasti käännettynä itse pihaa. Tässä Kalevalan säkeessä sana esiintyy alkusoinnun vaikutuksesta. (Turunen 1979: 249, 281.)

Talvisilla tanterilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 418: "Lumisilla taikka lumettomillaki mutta siinä korjuussa, kun talven alta olivat tulleet" (Lna 121).
Tuo minua tuntenevi
420. Kotoiseksikotoinen : kotiin kuuluva, kodista peräisin oleva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kotonaan oleva, asuva (23:777) (Jussila 2009). tyttäreksi."

"Isoni iki-oronenikioronen : iäkäs orihevonen,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona apattamaniapattaa : ruokkia rehulla, appeella,
Hirnua rikottelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Talvisilla tanterilla,
Tuntenevi tuo minua

Kotoiseksi tyttäreksi."

"Veikkoni ikuinenikivanha koira,
430. Minun lasna syöttämäni,
Neitona opastamani Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 431: "Koiria pentuina pitää ainakin opettaa ulkona käymään; opetetaan myös kättä antamaan j. n. e." (Lna 121).
Haukkua rikottelevi
Pitkillä piha-rikoilla,
Talvisilla tanterilla,
Tuo minua tuntenevi
Kotoiseksi tyttäreksi."

"Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkameni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 439−442: "Tutut rannat, valkamat ja apajat aivan entisillä sijoillansa, muut paikat muuttuneet" (Lna 121).

Sana valkama 'paikka, jossa veneitä säilytetään rannalla' (Turunen 1979).

440. Entiset elo-siani,
Sioillansa siika-salmet,
Asemillansa apajat."

"Jää nyt pirtti terveheksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 443: "Jää terveeksi, jääkää terveeksi, tavalliset hyvästijättösanat, vastaus: mene l. matkaa terveenä, terve matkoillesi! Tervehyssanat tullessa: terve tänne! vastaus: terve, terve! terve tultuasi!" (Lna 121.)
Pirtti lauta-kattonesi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 443 ja 448: "Lautakatto, lautasilta, ylistyssanoja" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 162 (tässä 444): "Lautakatto, kuin lautalattiaki, on pirtin ylistykseksi sanottu; huonoilla hökkeleillä katot ja lattia eivät olleet laudoista − −" (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen säkeet eroavat siksi aikaisemmasta.
Hyvä on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellaksenikaaputella : astella, kulkea kepeästi!"

"Jää nyt sintsieteinen karjalaistyyppisessä talossa Katso lisääKarjalan kielessä sinttši ~ sinttšo 'eteinen, porstua' (KKS).

Sintsi on novgorodilaistyylisen rakennuksen eteinen. Se johtaa pirttiin matalan, korkeakynnyksisen oven kautta. Sintsin peräseinällä on pieni ikkuna valoa tuomassa. Aikoinaan sintsi toimi usein kesäisin talonväen nukkumapaikkana. (Turunen 1979.)
terveheksi,

Sintsi lauta-siltanesilautasilta : lautalattia Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.),
Hyvä on toiste tullakseni,
450. Kaunis kaaputellakseni!"

"Jääpä piha terveheksi,
Piha pihlajaisinesi,
Hyvä on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellakseni!"

"Jätän kaikki terveheksi,
Maat ja metsät marjoinensa,
Kuja-vieretkujavieri : kujatien reuna, laita kukkinensa,
Kankahat kanervinensa,
Järvet saoinsadoin : satoine saarinensa,
460. Syvät salmet siikoinensa,
Hyvät kummut kuusinensa,
Korpinotkot koivuinensa!"

Silloin seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).

Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä, myyttisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Kalevalassa Ilmarisen useampiin, toisistaan erilaisiin runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Koppoi neien korjahansa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 464−478: "Ilmariselle kävi morsiamen jäähyväisten teko pitkäksi, jonka tähden keskeytti sen ja lausui itse muutamia sanoja jatkeeksi, ikään kuin tahtoisi sanoa, jos sillä tavoin rupeat kaikkia kiviä ja kantoja hyvästi jättämään, niin tästä ei tulla koskaan matkalle" (Lna 121).

Sana koppoa 'siepata, kopata' (Jussila 2009).

Iski virkkuavirkku : sukkela, vireäliikkeinen hevonen vitsalla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jää hyvästi järven rannat,
Järven rannat, pellon penkat,
Kaikki mäntyset mäellä,
470. Puut pitkät petäjikössä,
Tuomikko tuvan takana,
Katajikko kaivotiellä,
Kaikki maassa marjan varret,
Marjan varret, heinän korret,
Pajupehkotpajupehko : pajupensas, kuusen juuret,
Lepän lehvät, koivun kuoret!"

Siinä seppo Ilmarinen
Läksi PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pihoilta;
Jäivät lapset laulamahan,
480. Lapset lauloi, jotta lausui:
"Lenti tänne musta lintu,
Läpi korven koikuttelikoikutella : lentää vaappuen, keikkuen,
Suostutteli meiltä sorsansorsa : (metaforisesti) neito, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, kana, sotka, pyy). Myös morsiamesta.,
Maanitteli meiltä marjanmarja : (metaforisesti) nuori neito,
Otti tuo omenan meiltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 485 ja 486: "Omena, veen kalanen s.o. punaposkinen, liukas ja (hiljainen) siivo" (Lna 121).
Vietteli ve'en kalasen,
Petti pienillä rahoilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 487 ja 488: "Kihlauslahjoilla" (Lna 121).
Hope'illa houkutteli;
Ken nyt vie ve'elle meitä,
490. Ken joelle juohattavijuohattaa : johdattaa, saatella?
Saapi saavit seistäksensä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 491−496: "En ole enää, ken kantaisi veden, siivoaisi sillat, pesisi pikarit ja tuopit" (Lna 121).
Kolataksensakolata : aiheuttaa kolisevaa ääntä, kolistella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kolista (10:10; 24:506) (Jussila 2009). korennotkorento : vedenkannantapuu, tanko Katso lisääKorento oli hyödyllinen työkalu painavien vesisaavien kantamisessa. Esine oli noin 1,5 metriä pitkä tanko, joka oli keskiosastaan pyöreä. Päistään, jotka asettuivat kantajien olkapäille, korento oli veistetty litteäksi. Esineen keskiosassa oli poikkipuu, johon vesisaavi asetettiin rei'istään eli korvistaan roikkumaan. (Turunen 1979.),
Olla sillat siivomatta,
Lattiat lakaisematta,
Pinttyä pikarin laiat,
Tuopin korvat tummentua!"

Itse seppo Ilmarinen
Nuoren neitonsa keralla
Ajoa kahutteleviajaa kahutella : ajaa kevyesti
500. Noita PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) rannikoita
Simasalmien Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 501: "Simasalmi joko paikan erinimi, tahi sulosuutta osottava yhteinen nimi monelle paikalle" (Lna 121). sivutsereunoja, rantoja pitkin Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Hietaharjun hartioitseyläosien kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).,
Somerkarkea hiekka, sora soitti, hiekka helkkihelkkää : helistä,
Reki vierivierrä : kulkea liukuen Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270)., tie vilisivilistä : vilahdella silmissä,
Raherahje : länkien vetohihna, joka yhdistää aisan ja luokin rautainen ramasiramata : narista, rämistä,
Jalas koivuinen kolasikolata : kolista Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: aiheuttaa kolisevaa ääntä, kolistella (23:321; 24:492) (Jussila 2009).,
Kaplakaplas, reen jalakseen kiinnitetty tukipuu Katso lisääKaplakset olivat tukipuita, jotka kiinnitettiin jalaksiin ja joita oli reessä yleensä 3−4 paria. Ne kannattelivat reen alustan sivupuita, kaustoja, jotka kulkivat samassa suunnassa jalasten kanssa. (Turunen 1979: 98, 278.) patvinenlehtipuun kovasta ja kuviollisesta puuaineesta valmistettu, visapuinen pasasipasata : paukkua, rymistä,

Vemmelhevosvaljaiden luokki eli niskan yli kulkeva kaari, jolla länget kiinnitetään aisoihin tuominen tutasitutajaa : keinua, notkua, täristä,
Vinkui vitsaisetvitsainen : oksasta tai puunvesasta tehty saverkotsaverkko : vitsarengas, jolla aisa kiinnitetään jalakseen,
510. Vapoivapoa : vapista, tutista vaski-renkahaisetvaskirenkahainen : vaskesta, kuparista tehty valjasrengas
Juostessa hyvän hevoisen,
Hyvän laukin laukatessa.

Ajoi päivän, tuosta toisen,
Ajoi kohta kolmannenki,
Käsi ohjassa orosenoronen : ori,
Toinen neien kainalossa,
Jalka laialla rekosen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 517: "Pahoilla matkoilla miehet kaatumista vasten pitävät toisen jalkansa reestä ulkona" (Lna 121).
Jalka toinen viltin alla.

Virkku juoksi, matka joutui,
520. Päivä vierivierrä : kulua, joutua Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270)., tie lyheni,
Päivänäpä kolmantena
Aletessa aurinkoisen
Jo sepon koti näkyvi,
Tuvat IlmanIlma : Ilmarisen koti tuulottavituulottaa : häämöttää, siintää,
Noki nousi nuoraisenanuorainen : pystysuora,
Savu paksuna pakenipaeta : tupruta, nousta ylöspäin,
Tuprusi savu tuvasta,
Ylös pilvihin kohosi.