Kuudestoista runo

Wäinämöinen laittaa Sampsa Pellervoisen laivapuita etsimään, veistää niistä venettä ja kaipa'aa kolme sanaa 1—118. Kun ei saa sanoja muualta, lähtee Tuonelaan, jossa häntä mielitään pitää 119—362. Wäinämöinen mahdillansa kuitenki pääsee Tuonelasta, varoittaa palattuansa, kenenkään sinne omin mielin lähtemästä, ja kertoo, missä kovin surkeassa ja kauhittavaisessa tilassa pahat ihmiset siellä asuvat 363—412.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kuudestoista Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
,

Tietäjä iän-ikuinen
Oli veistävä venoista,
Uutta purtta puuhoava
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 210; 23:599 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168). (Turunen 1979.) niemen,
Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen;
Puita puuttuipuuttua : olla ilman, olla vailla, uupua purren seppä,
Lautoja venon tekiä.

Kenpä puuta etsimähän,
10. Tammea Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) tavottamahan
Wäinämöiselle venoksi,
Laulajalle pohja-puuksi?

Pellervoinenmyyttisen kylväjäheeroksen Sämpsän lisänimi Katso lisääNimeä Pellervoinen on pidetty pelto-sanan johdannaisena (vrt. Pellervoinen pellon poikana). Toisaalta sen on tulkittu tulevan sanasta pellet, joka viittaa maahan ja humukseen. Pellervoinen on tässä tulkinnassa mielletty maan pojaksi, joka siementää maan ja tekee sen kasvavaksi ja makoisaksi. (Siikala 2012: 403.), pellon poika,
Sampsapuiden kylväjä, Väinämöisen avustaja luomistyössä Katso lisääOlentoa on pidetty myyttisenä kylväjäheeroksena ja faunina sekä metsän ja puiden jumalana, istuttajana ja isäntänä. Nimi esiintyy kansanrunoissa useimmiten muodossa Sämpsä, ja sen lisämääritteenä on poika Pellervoinen. Runo Sämpsästä, Pellerwoisen pojasta, julkaistiin Christfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (Ganander 1789/1984). Sämpsän toimet liittyvät useimmissa runoissa kasvillisuuden alullepanoon. Vienan Karjalassa ja Inkerissä Sämpsältä pyydettiin apua kylvötyön alussa. (Siikala 2012: 402−403; Tarkka 2005: 168, 423; Turunen 1979.) poika pikkarainen
Sep' on puuta etsimähän,
Tammea tavottamahan
Wäinämöiselle venoksi,
Laulajalle pohja-puuksi.

Käypi tietä astelevi
20. Koillisille maailmoille,
Meni mäen, menevi toisen,
Kulki kohta kolmannenki,
Kirves kultainen olalla,
Vaski-varsi kirvehessä;
Yhtyiyhtyä : sattua tulemaan haapa vastahansa,
Sylensyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. kolmen korkeuinen.

Tahtoi haapoa tavatatavoitella, yrittää osua,
Puia puuta kirvehellä,
Haapa haastaen sanovihaastaen sanoa : sanoa ääneen, osata puhua,
30. Itse kielin kerkiävikielin keritä : ennättää sanoa:
"Mitä mies tahot minusta,
Kutamitä kuitenki hala'athalata : haluta, toivoa, kaivata?"

Sampsa poika Pellervoinen
Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Tuotapa tahon sinusta,
Tuota etsin ja hala'an:
Wäinämöiselle venettä,
Laulajalle purren puuta."

Haapa haastoihaastaa : puhua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vaatia (12:84) (Turunen 1979). kummemmasti,
40. Sata-oksainen osasi:

"Vuotava veno minusta,
Ja pursi putoavainenuppoava, pohjaan vajoava,
Minä olen onteloontto tyveltä,
Kolmasti tänä kesänä
Toukka söi syämmyeni,
Mato juureni makasimaata : turmella, pilata."

Sampsa poika Pellervoinen
Siitä eistyviedistyä : kulkea etemmäedemmäksi, eteenpäin,
Astua ajattelevi
50. Maailmoille pohjaisillepohjainen : pohjoinen.

Tuli honka vastahansa,
Sylen kuuen korkeuinen,
Iski puuta kirvehellä,
Kolahutti kuokallansa,
Kysytteli, lausutteli:
"Oisiko sinusta honka
Wäinämöiselle venoksi,
Laulajalle laiva-puuksi?"

Honka vastata hotasivastata hotasta : vastata ajattelemattomasti tai harkitsematta, tokaisten, höläyttäen Katso lisääHotaista-verbiä käytetään suomen kielen murteissa puhuttaessa nopeasta, pintapuolisesta tai huolimattomasta tekemisestä (SMS).,
60. Itse äänehen ärähti:
"Ei minusta purtta tulle
Kuuen kaarenkaari : veneen sisäpuolen tukipuu kantajata,
Mie olen honka huolainniekkarosoinen, vahingoittunut,
Kolmasti tänä kesänä
Korppi koikkuikoikkua : raakkua latvallani,
Varis vaakkui oksillani."

Sampsa poika Pellervoinen
Aina eistyvi etemmä,
Astua ajattelevi
70. Suvisillesuvinen : eteläinen maailmoille,
Tuli tammi vastahansa,
Ympäri yheksän syltä.

Kysytteli, lausutteli:
"Tulisko sinusta tammi
Emeäemä : veneen pohjapuu, köli erä-venehen,
Sotapurren pohja-puuta?"

Tammi taitenviisaasti Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: osaavasti, taitoa osoittaen (20:131); varovasti, varoen (20:219) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä adverbi taiten 'varmasti, todella; varsinkin; varmaankin, luultavasti' (KKS).
vastaeli,

Osaeli puu omenaomenapuu : runsaasti terhoja tekevä tammi:
"On vainen minussa puuta
80. Emäksi yhen venosen,
Enk' ole hoikkaohut, solakka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vähäinen, raukka (22:447 ym.); laiha, köyhä (20:611 ym.) (Jussila 2009). huolainniekka,
Enkä ontelo sisältä,
Kolmasti tänä kesänä,
Tänä suurena suvena
Päivytaurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä. Sanalla voidaan tarkoittaa aurinkoa (1:247, 300, 312 ym.), vuorokauden valoisaa aikaa (1:100, 106) tai vuorokautta (1:125) (Turunen 1979). kierti keski-puuta,
Kuuhutkuu, kaunis kuu latvalla kumottikumottaa : paistaa himmeästi, loistaa,
Käet kukkui oksillani,
Linnut lehvillä lepäsi."

Sampsa poika Pellervoinen
90. Otti kirvehen olalta,
Iski puuta kirvehellä,
Tammea tasaterällä,
Pian taisi tammen kaata,
Puun sorean sorrutellakaataa maahan.

Ensin laski latvan poikki,
Tyven tyynnikokonaan halkaisevi,
Veisti siitä pohja-puita,
Lautoja epälukuisinlukemattomasti, hyvin paljon
Laulajalle laivaksiksilaivakset : laivan rakennustarvikkeet,
100. Wäinämöiselle venoksi.

Siitä vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Teki tieolla venettä,
Laati purtta laulamallalaulaa : esittää loitsuja, loitsia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.); lumota, suostutella laulullaan (12:443−504) (Turunen 1979).
Yhen tammen taittumistataittuma : katkennut pala, murunen,
Puun murskanmurska : hauras murenemistamurenema : muru, murentuma.

Lauloi virrenvirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.), pohjan puuttipuuttaa : kiinnittää, liittää,
Lauloi toisen, liitti laian,
Lauloi kohta kolmannenki
110. Hankojahanka : veneen laidan tappi, johon airo tukeutuu hakatessansa,
Päitä kaaren päätellessä,
Liitellessänsä limiälimi : sauma.

Kaaritettuakaarittaa : varustaa kaarilla venosen,
Liitettyä laian liitotliitto : liitos, sauma Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: määrätty ero- tai lähtöaika (22:51 ym.); sovittu aika, määräaika (29:273 ym.) (Turunen 1979).
Uupui kolmea sanoa
Panemillapanema : asettaminen, asettamisvaihe parraspuienparraspuu : veneen laidan reunapuu,

Kokkienkokka : veneen keula Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); reen keulaosa, nokka (22:482 ym.); pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi (3:230) (Turunen 1979). kohentimillakohennin : asettamis- tai paranteluvaihe,
Perä-pään on päättimilläpäätin : päättämis- tai viimeistelyvaihe.

Vaka vanha Wäinämöinen,
120. Tietäjä iän-ikuinen
Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Voi poloinen päiviäni,
Ei saanutsaada : päästä veno vesille,
Uusi laiva lainehille!"

Arvelee, ajattelevi,
Mistäpä sanoja saisi,
Loisi lempi-luottehialempiluote : suotuisa loitsusana,
Pääskyjenkö päälaelta,
Joutsen-karjanjoutsenkarja : joutsenparvi juonenjuoni : jono päästä,
130. Hanhi-lauman hartioilta.

Läksi saamahan sanoja,
Tuhoituhoa : tuhota joukon joutsenia,
Harkunharkku : joukko, ryhmä, parvi hanhia hävitti,
Päättömästi pääskysiä,
Ei saanut sanoakana,
Ei sanoa, eikä puolta.

Arvelee, ajattelevi:
"Tuoll' oisi sata sanoa
Kesä-peurankesäpeura : kesäkarvassa oleva peura kielen alla,
140. Suussa valkean oravan."

Läksi saamahan sanoja,
Ongelmoitaongelma : taikasana, salaperäinen tieto ottamahan,
Pellon peuroja levittilevittää : leikata auki, avata,
Oravia suuren orren;
Sai siitä sanoja paljo,
Ne kaikki avuttomiaavuton : tehoton.

Arvelee, ajattelevi:
"Tuolta saan sa'ansadan : suurin määrin, satoja sanoja
Tuolta Tuonelan koistaTuonelan koti : Tuonelassa sijaitseva vainajien asumus Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetetaan perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja ovat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonelassa sijaitseva vainajien asumus vertautuu suureen maalaistaloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346−347; Siikala 2012: 173.),
150. Manalan iki-majastaManalan ikimaja : Tuonelan kodin rinnakkaisnimi; ikuinen, viimeinen asuinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (myös 19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Manalainen ’Manalan asukas, isäntä’ esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti, Manan neiti. (Turunen 1979.)."

Läksi TuoneltaTuoni : Tuonelan väen asuinpaikka Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) Vrt. 16:183, 189. sanoja,
Manalalta mahtiloitamahti : loitsimiskyky;
Astua taputtelevi,astua taputella : kulkea kevyesti, kevein askelin
Kävi viikon vitsikkoavitsikko : metsikkö, jossa kasvaa pensaita ja nuoria puunvesoja,
Viikon toisen tuomikkoa,
Kolmannen katajikkoa,
Jo näkyi Manalan saari,
Tuonen kumpu kuumottavikuumottaa : siintää, häämöttää.

Vaka vanha Wäinämöinen
160. Jo huhuta heikahuttihuhuta heikahuttaa : huudahtaa kuuluvasti, kajauttaa Katso lisääLönnrot on kirjoittanut käsikirjoitukseen sanan heikahutti (Lna 38). Luennoillaan käyttämäänsä Kalevalan toisen painoksen kappaleeseen hän on korjannut sen muotoon huikahutti (Lna 39). Sana huikahuttaa 'huutaa nopeasti kimeällä äänellä' ja heikahuttaa 'huutaa tervehdys nopeasti, äkkiarvaamatta' (Lönnrot 1874/1958).
Tuossa Tuonelan joessaTuonelan joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.),
Manalan alantehessaManalan alanne : Tuonelan joen suvanto, hitaasti virtaava kohta:
"Tuo venettä Tuonen tyttiTuonelan nuorempi naispuolinen haltia,
Lauttoa Manalan lapsi,
Yli salmen saa'akseni,
Joen poikki päästäkseni!"

Lyhykäinen Tuonen tytti,
Matala Manalan neiti
Tuo oli poukkujenpoukku : pyykki, pestävät vaatteet pesiä,
170. Räpähienräpäät : pestävät vaatteet räimyttäjälyöjä, mätkijä
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alusve'essäManalan alusvesi : Tuonelan joen toisintonimi; synkkä vesi, johon Manalan kauhut olivat kätkeytyneet;
Sanan virkki, noin nimesi,
Itse lausui ja pakisipakista : puhua, sanoa:
"Vene täältä tuotanehe,
Kunikun, jos syy sanottanehe,
Mimikä sinun ManalleMana : Manala, kuolleiden olinpaikka Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kuolema personoituna olentona (16:184) (Jussila 2009).

Manala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)
saattoi

Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oivanoiva : oikea, tavanomainen, luonnollinen surman Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin yleensä kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.),
180. Muun surman musertamatta."

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuonikuolema personoituna olentona Katso lisääKalevalassa Tuonella tarkoitetaan myös kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa (vrt. 16:151). Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979.) minun tänne tuotti,
Manakuolema personoituna olentona Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: Manala, kuolleiden olinpaikka (4:281; 16:177 ym.) (Jussila 2009). mailtani veteli."

Lyhykäinen Tuonen tytti,
Matala Manalan neiti
Tuonpa hän sanoiksi virkki:
"Jopa keksin kielastajankielastaja : valehtelija,
Kunp' on Tuoni tänne toisi,
190. Mana mailta siirteleisi,
Tuoni toisi tullessansa,
Manalainen matkassansa,
Tuonen hattu hartioilla,
Manan kintahat käessä;
Sano totta Wäinämöinen,
Mi sinun Manalle saattoi?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Jo tuossa sanoiksi virkki:
"Rauta mun Manalle saattoi,
200. Teräs tempoi Tuonelahan."

Lyhykäinen Tuonen tytti,
Matala Manalan neiti
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuosta tunnen kielastajan,
Kun rauta Manalle saisi,
Teräs toisi Tuonelahan,
Verin vaattehet valuisi,
Hurmehinhurme : veri Katso lisääHurme on ilmeisesti johdos sanasta hurma 'tenho, huuma, ihastus, kiihko; ajatuskyky, taju'. Kansanuskomuksissa veri oli sielun ja hengen voimien tyyssija. (SSA1 s.v. hurma, hurme.) hurahteleisihurahdella : valahdella, valua;
Sano totta Wäinämöinen,
210. Sano totta toinen kerta!"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse virkki, noin nimesi:
"Vesi sai minun Manalle,
Aalto toi on Tuonelahan."

Lyhykäinen Tuonen tytti,
Matala Manalan neiti
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ymmärrän valehtelian,
Jos vesi Manalle saisi,
220. Aalto toisi Tuonelahan,
Vesin vaattehet valuisi,
Helmasi herahteleisi;
Sano tarkkojatarkka : paikkansapitävä tosiatosi : totuus, tosiasia,
Mi sinun Manalle saattoi?"

Tuossa vanha Wäinämöinen
Vielä kerran kielastavikielastaa : valehdella:
"Tuli toi mun Tuonelahan,
Valkeatuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.) Manalle saattoi."

Lyhykäinen Tuonen tytti,
230. Matala Manalan neiti
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Arvoan valehtelian,
Jos tuli Manalle toisi,
Valkeainen Tuonelahan,
Oisi kutrit kärventynnä,
Partaki pahoin palanut."

"Oi sie vanha Wäinämöinen,
Jos tahot venettä täältä,
Sano tarkkoja tosia,
240. Valehia viimeisiä,
Mitenkä tulit Manalle
Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oivan surman,
Muun surman murentamatta."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Jos vähän valehtelinki,
Kerran toisen kielastelin,
Toki ma sanon toetki:
Tein tieolla venettä,
250. Laain purtta laulamalla,
Lauloin päivän, lauloin toisen,
Niin päivällä kolmannella
Rikkoiherikkoa, refl. rikkoihe : rikkoutui, särkyi reki runoilta,
Jalas taittui lausehilta,
Läksin Tuonelta oroaora : reiäntekoväline, puupora,
Manalalta vääntiätävääntijä : puupora, kaira
Rekosen rakentoani,
Laulu-korjanlaulukorja : laulamalla tehty reki laatiani;
Tuopa nyt venoista tänne,
260. Laita mulle lauttoasi
Yli salmen saa'akseni,
Joen poikki päästäkseni!"

Kyllä TuonetarTuonen tyttärestä ja Tuonen emännästä käytetty nimi toruvi,
Manan neiti riitelevi:
"Oi on hullu hulluuttasi,
Mies on mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
Tauitta Manan majoille,
Parempi sinun olisi
270. Palata omille maille,
Äijäpaljon Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). on tänne tullehia,
Ei paljo palannehia."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Akka tieltä kääntyköhön,
Eip' on mies pahempikana,

Urosmies, miehinen mies untelompikanauntelo : uninen, veltto;
Tuo venettä Tuonen tytti,
Lauttoa Manalan lapsi!"

Vei venehen Tuonen tytti,
280. Sillä vanhan Wäinämöisen
Yli salmen saattelevi,
Joen poikki päästelevi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Voi sinua Wäinämöinen,
Läksit surmatta Manalle,
Kuolematta Tuonelahan!"

Tuonetar hyvä emäntä,
ManalatarTuonelan emännän toisintonimi vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.) vanha
Toip' on tuopilla olutta Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.),
290. Kantoi kaksi-korvaisellakaksikorvainen : kahdella kädensijalla varustettu puinen astia, saavi tai tuoppi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Juop' on vanha Wäinämöinen!"

Vaka vanha Wäinämöinen
Katsoi pitkin tuoppiansa,
Sammakot kuti sisällä,
Maot laioilla lateliladella : madella, liikkua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58); (kuvaannollisesti) lasketella lauluja, puhella, haastella (3:25; 16:398 ym.) (Turunen 1979).;
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"En mä tänne tullutkana
Juomahan Manalan maljat,
300. Tuonen tuopit lakkimahanlakkia : juoda latkia,
Juopuvat oluen juojat,
Kannun appajatappaja : ahnehtija Katso lisääKalevalassa appaa 'syödä tai juoda ahneesti' (Turunen 1979). Karjalan kielessä appoa 'appaa, hotkia, mättää suuhunsa (vars. marjoja)' (KKS). Myös suomen murteista tunnetaan merkitys 'syödä (ahneesti), ahmia, hotkia' (SMS). katoovat."

Sanoi Tuonelan emäntä:
"Oi on vanha Wäinämöinen,
Mitä sie tulit Manalle,
Kuta Tuonelan tuville
Ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
310. "Veistäessäni venoista,
Uutta purtta puuhatessa
Uuvuin kolmea sanoa
Peripäätä päätellessä,
Kokkoa kohottaessa;
Kun en noita saanutkanana,
Mailta ilmoiltamaailmalta tavannut,
Piti tulla Tuonelahan,
Lähteä Manan majoille
Saamahan sanoja noita,
320. Ongelmoita oppimahan."

Tuopa Tuonelan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele,
Etkä täältä pääsnekänä
Sinä ilmoisna ikänäikinä, milloinkaan
Kotihisi kulkemahan,
Maillesi matelemahan."

Uuvutti unehen miehen,
330. Pani maata matkalaisen
Tuonen talja-vuotehelle;
Siinä mies makaelevi,
Uros unta ottelevi,
Mies makasi, vaate valvoi.

Oli akka Tuonelassa,
Akka vanha käykkäleukakoukkuleuka,
Rauta-rihman kehreäjä,
Vaski-lankojen valaja,
Kehräsi sataisensatainen : hyvin suuri, satasylinen nuotan,
340. Tuhantisentuhantinen : hyvin suuri, tuhatsylinen tuurittelituuritella : kelata, keriä
Yönä yhtenä kesäisnä,
Yhellä vesi-kivellä.

Oli ukko Tuonelassa,
Se on ukko kolmisormi,
Rauta-verkkojen kutoja,
Vaski-nuotan valmistaja,
Se kutoi sataisen nuotan,
Tuhantisen tuikuttelituikutella : pistellä, pujotella
Samana kesäisnä yönä,
350. Samalla vesi-kivellä.

Tuonen poika koukkusormi,
Koukkusormi, rautanäppikovakourainen, kouriltaan vahva,
Se veti sataisen nuotan
Poikki Tuonelan joesta,
Sekä poikki, jotta pitkin,

Jotta vieläkin vitahanvitaan : vinoon, viistoon,
Jott' ei päästä Wäinämöisen,
Selvitä UvantolaisenUvantolainen : Uvantolan asukas, Väinämöinen
Sinä ilmoisna ikänä,
360. Kuuna kullan valkeanaikinä, milloinkaan, koskaan
Tuolta Tuonelan koista,
Manalan iki-majoista.

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Joko lie tuhoni tullut,
Hätä-päivä päälle pääsnyt
Näillä Tuonelan tuvilla,
Manalan majantehillamajanne : maja?"

Pian muuksi muuttelihemuutella, refl. muuttelihe : muutti itsensä, muuntautui,
370. Rutonkiireisesti, nopeasti, äkkiä toiseksi rupesi,
Meni mustana merehen,
Saranamonivuotinen heinäkasvi saraikkohonsaraikko : saraheinää kasvava paikka,
Matoimataa : madella, liikkua maata pitkin rautaisna matonamato : käärme,
Kulki kyisnä käärmehenä
Poikki Tuonelan joesta,
Läpi Tuonen verkkoloista.

Tuonen poika koukkusormi,
Koukkusormi, rautanäppi,
Kävi aamulla varahin
380. Verkkojansa katsomahan,
Sa'an saapi taimenia,
Tuhat emon alvehiaalve : kalanpoikanen,
Eip' on saanut Wäinämöistä,
Ukkoa Uvantolaista.

Siitä vanha Wäinämöinen
Tuonelasta tultuansa
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Elköhön hyvä Jumala,
390. Elköhön sitä suetkosueta : luoda, synnyttää, valmistaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979).,
Itse-mennyttäitsemennyt : itsensä murhannut Manalle,
Tuonelahan tunkeinuttatunkeinut : luvattomasti tunkeutunut!
Äijä on sinne saanehia,
Vähä tuolta tullehia,
Tuolta Tuonelan koista,
Manalan iki-majoista."

Vielä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin lateliladella : (kuvaannollisesti) lasketella lauluja, puhella, haastella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58); madella, liikkua (16:296) (Turunen 1979).
Nuorisolle nousevalle,
400. Kansalle ylenevälle:
"Elkätte imeisenimeinen : ihminen lapset
Sinä ilmoisna ikänä
Tehkö syytätehdä syytä : tehdä syylliseksi, syyttää aiheetta syyttömälle,
Vikoa viattomalle,
Pahoin palkka maksetahan
Tuolla Tuonelan koissa:
Sia on siellä syyllisillä,
Vuotehet viallisilla,
Alus kuumista kivistä,
410. Palavoista paateroistapaatero : kivi,
Peitto kyistä, käärmehistä,
Tuonen toukista kuottu!"