Kahdeskymmenesviides runo

Sulho, morsian ja saattoväki vastaan otetaan Ilmarisen kodissa 1–382. Joukko syötetään ja juotetaan yltäkylläisesti; Wäinämöinen laulaa ja kiittelee isäntää, emäntää, puhemiestä, kaasoa ja muuta hääkansaa 383–672. Kotimatkalla häistä palatessansa särkyy Wäinämöiseltä reki, jonka korja'aa ja ajaa kotiinsa 673–738.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Viideskolmatta runo.

Jopa viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). vuoteltihinvuotella : odotella,
Vuoteltihin, katseltihin
Neion nuotehetnuoteet : morsiamen saattoväki tulevan
Seppo Ilmarinseppo Ilmari : Kalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).
kotihin;

Silmät vanhoilta valuvi
Ikkunoissa istuessa,
Polvet nuorilta nojuvinojua : notkua, väsyä
Veräjillä vuottaessavuottaa : odottaa,
Lasten jalkoja paleli
10. Seinuksilla seisoessa,
Kului kengät kesk'-iältä
Rantasilla raittaessaraittaa : kulkea edestakaisin, kierrellä.

Niin huomennahuomen : päivä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: aamu (18:13 ym.); huomispäivä(inen) (30:24) (Jussila 2009). muutamana,
Päivänä moniahanamonias : eräs Katso lisääKarjalan kielessä on indefiniittipronomini monies 'muutama, jokunen, eräs' (KKS).
Kumukumina, jyry kuuluvi salolta,
Reen kapinajalasten aiheuttama ääni, kopina tai pauke kankahaltakangas : kuiva metsämaa.

LokkaIlmarisen äiti luopuisalempeä, hyväntahtoinen, mieluisa emäntä,
KalevatarKalevan sukuun kuuluva nainen Katso lisääKansanrunoissa nimi tarkoittaa Kalevan sukuun kuuluvaa naista. Kalevalassa Kalevatar esiintyy lisäksi oluen keittäjänä Pohjolan häissä (20:321 ym.). (Turunen 1979.) kaunis vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.),
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesi:
20. "Se on poikani rekonen,
Jo tulevi PohjolastaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.)
Nuoren neitonsa kerallakanssa."

"Lähes nyt kohti näitä maita,
Kohin näitä kartanoita,
Isoniso : isä saamillesaada : saada aikaan, tehdä, rakentaa tuville,
Vanhemman varustamille!"

Se on seppo Ilmarinen
Jo kohta kotihin saapisaada : saapua, tulla
Ison saamille pihoille,
30. Vanhemman varustamille,
Pyyhyetpyyhyt : pyyn hahmoon valettu koristetiuku Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: metsälintu (30:414; 39:320 ym.); kuvaannollisesti neito (11:325–326) tai emo (23:799, 802) (Turunen 1979). vihertelevätviherrellä : vihellellä, viserrellä
Vesaisillavesainen : nuoresta lehtipuusta valmistettu vempelillävemmel : hevosen niskan yli kulkeva kaari, jolla länget kiinnitetään aisoihin,
Käkyetkäyt : käen hahmoon valettu koristetiuku, helisevä aisakello kukahtelevatkukahdella : äännellä, kukkua
Korjankorja : ajoreki, itäsuomalainen laitareki kirjavan kokallakokka : keulaosa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); veneen keula (10:345; 16:117 ym.); pilven lonka (3:230) (Turunen 1979).,
Oravat samoelevat,
Päällä aisan vaahterisen.

Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar vaimo kaunis
Tuossa tuon sanoiksi virkki,
40. Itse lausui, noin nimesi:
"Kylä vuotti uutta kuuta,

Nuoret päivänpäivä : aurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). nousentoa,
Lapset maata mansikkaista,
Vesi tervaista venettä;
Mie en kuuta puolinkanapuolinkaan : puoliksikaan,
Päiveä mokominkanamokominkaan : lainkaan, ollenkaan,
Minä vuotin veioaniveijo : poika,
Veioani, minjoaniminja : miniä,
Katsoin aamun, katsoin illan,
50. En tiennyt mihin katosi,
Tokko pientä kasvatteli,
Vaiko laihoa lihoitti,
Kun ei tullut kuitenkana,
Vaikka varsinkivarsinkin : nimenomaan, vallankin, todellakin lupasi
Tulla jälen tuntuessatuntua : näkyä, erottua, olla havaittavissa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: näyttää joltakin (23:211; 31:299); vaikuttaa joltakin (40:305; 41:25); aiheuttaa kipua (45:348, 351) (Turunen 1979).,
Saa'a jälen jäähtymättä."

"Aina katsoin aamusilla,
Päivät päässäni pitelinpidellä päässä : pitää mielessä:
Kun ei vierivieriä : liukua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vyöryä, pyöriä (17:426; 42:356); vakuuttaa, sanoa (17:162) (Turunen 1979). veion saaniajoreki,
60. Ei kolajakolata : kolista Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: aiheuttaa kolisevaa ääntä, kolistella (23:321; 24:492) (Jussila 2009). veion korja
Näille pienille pihoille,
Kapeille kartanoillekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija, koti (4:38, 194; 23:24 ym.) (Turunen 1979).,
Oisko olkinenoljilla syötetty, huonokuntoinen, oljenkevyt oronenori,
Reki kaksi-kaplahinenkaksikaplainen : reki, jossa on ainoastaan yksi kaplaspari Katso lisääKaplakset olivat tukipuita, jotka kiinnitettiin jalaksiin ja joita oli reessä yleensä 3−4 paria. Ne kannattelivat reen alustan sivupuita eli kaustoja, jotka kulkivat samassa suunnassa jalasten kanssa. (Turunen 1979: 98, 278.),
Senki saaniksi sanoisin,
Korjaksi korotteleisinkorotella : ylentää arvossa,
Jos se veioni vetäisi,
Toisi kaunonikauno : kaunokainen, armas, rakas Katso lisääSanaa kauno käytetään Kalevalassa yleensä hellittelysanana rakkaasta, lemmitystä (23:486 ym.), neidosta (18:399) tai sulhasesta (23:134; 31:50 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset eepoksessa: koriste (18:364); kaunistus, kunnia (46:94). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kauno(i) substantiivina 'koristus, koriste; korea vaate' ja adjektiivina 'kaunis' (KKS).
kotihin."

"Niinpä toivoin tuon ikäni,
70. Katsoin kaiken päiväkauen,
Pääni katsoin kallellehen,
Sykerönisykerö : nauhalla käärityistä palmikoista muodostettu hiuslaite Katso lisääSykerö muodostettiin kahdesta palmikosta, jotka yhdistettiin pään päällä ohuen tuen kannattamina. Tällaista kaarevaa, päälaen yläpuolelle kohoavaa hiuslaitetta käytettiin laajalti Itä-Suomessa ja paikoin myös lännempänä maassa. (Turunen 1979.) syrjällehensyrjälleen : vinoon, kallelleen,
Silmät suorat suikulaksisuikula : soikea,
Toivoin veioni tulevan
Näille pienille pihoille,
Kapeille kartanoille;
Jo tuo viimeinki tulevi,
Toki kerranviimein, vihdoin kerkiävi,
Vierellä verevä muotoverevä muoto : kasvoiltaan punakka, terveen värinen,
80. Puna-poski puolellansa."

"Sulho viljon veljyeniviljon veljyt : oivallinen, erinomainen veli; sulhasen epiteetti Katso lisääNimitystä viljon veljyt on käytetty sulhasen mainesanana laajasti suomenkielisellä murrealueella ja myös vatjassa, inkerissä ja karjalassa (Turunen 1979).,
Lasketapalaskettaa : päästää, antaa kulkea laukki-otsa,
Vietätäviettättää : panna kulkemaan, antaa viedä hyvä hevoinen
Entisille heinillensä,
Taannoisille kauroillensa;
Laailaatia : toivottaa, lausua meille terveyttä,
Laai meille, laai muille,
Laai kaikelle kylälle!"

"Tehtyäsi tervehyisettehdä tervehyiset : toivottaa tervehdyssanat, tervehtiä
90. Sanele tarinojasi,
Matkasitko mainehittamaine : seikkailu, mainitsemisen arvoinen asia,
Kävit tiesi tervehenä,
Kun läksit anopin luoksi,
Apen ainoan kotihin,
Saitko neien, voitit vallan,
Sorritko sotiveräjänsotiveräjä : linnoituksen portti,
Levititkölevittää : saattaa hajalle, hajottaa neien linnan,
Pirotitkopirottaa : murentaa, sortaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ripottaa, pudottaa pisaroittain (2:341) (Turunen 1979; Jussila 2009). pystyn seinän,
Astuitko anopin sillansilta(nen) : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.),
100. Istuitko isännän lautsanlautsa : seinään kiinnitetty penkki, lautapenkki, lavitsa?"

"Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta,
Kävipä tiensä tervehenä,
Matkansa imantehenaimanne : terve,
Toip' on hanhenhanhi : (metaforisesti) morsian, voitti vallan,
Sortipa sotiveräjän,
Langettipa lauta-linnan,
Levitteli lehmus-seinän
Käyessä anopin luona,
110. Apen ainoan koissa;
Onp' on sotka(hellitellen) neito, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, kananen, sorsa, pyy). Myös morsiamesta. suojassansa,
Kana(hellitellen) neito, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta. kainaloisessansa,
Puhaspuhdas : vaalea- tai puhdasihoinen, kaunis neiti puolellansa,
Valkeainenpuhdas; vaaleaverinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valkoinen (44:120); tuli (16:234 ym.); kananmunan valkuainen (1:239); salama (2:281); valo (21:203) (Jussila 2009). valloissansa."

"Kenpä toi tämän valehen,
Ken pani pahan sanoman,
Sulhon tyhjinilman sitä, mitä oli noutamassa; tyhjin käsin tulleheksi,
Oron joutensuotta, turhaan juosneheksi?

Eipä sulho tyhjin tullut,
120. Ei oronen jouten juosnut,
On mitä oron veteä,
Liinaharjan liikutella,
Hiessäpä hyvä hevoinen,
Vaahessavaahti : valkoisenaan valuva hiki valittu varsa
Tuvuntupu : kananpoika, tipu; (metaforisesti) neito, morsian tänne tuotuansa,
Verevän ve'ettyänsä."

"Nouse nyt korjasta korea,
Hyvä lahja laitiostalaitio : pitkä, laidallinen matkareki,
Nouse ilman nostamatta,
130. Ylene ylentämättä,
Jos on nuori nostajasi,
Ylpeä ylentäjäsi!"

"Korjasta kohottuasi,
Reen perästä päästyäsi
Astu tietä temminkäistätemminkäinen : siivottu, koristeltu, korea,
Maata maksan karvallistamaksankarvallinen : ruskea,
Sikojen silittämäistäsilittämäinen : tasoittama,
Porsahien polkemaista,
Lampahan latsottamaistalatsottamainen : tasaiseksi tallaama,
140. Hevon harjan hieromaista!"

"Astu hanhen askelilla,
Taputa tavintavi : vesilintu; (metaforisesti) nuori nainen jaloilla
Näitä pestyjä pihoja,
Tasaisia tanteria,
Apen saamia pihoja,
Anopin asettamia,
Veljen veisto-penkeriä,
Sisaren sini-ketojasiniketo : sinisiä, kankaiden värjäämisessä käytettäviä kukkia kasvava keto;
Pole jalka portahalle,
150. Siirrä sintsinsintsi(nen) : eteinen karjalaistyyppisessä talossa Katso lisääKarjalan kielessä sinttši ~ sinttšo 'eteinen, porstua' (KKS).

Sintsi on nelikulmion muotoinen eteinen novgorodilaistyylisessä rakennuksessa. Sintsi johtaa pirttiin matalan, korkeakynnyksisen oven kautta. Huoneen peräseinällä sijaitsee pieni ikkuna valoa tuomassa. Aikoinaan sintsi toimi usein kesäisin talonväen nukkumapaikkana. (Turunen 1979.)
siltaselle,

Astu sintsiä simaista,
Siitä siirräitesiirtää, refl. siirräite : siirry sisähän,
Alle kuulun kurkihirrenkurkihirsi : sisäkaton eli laipion kannatinhirsi; vesikaton harjahirsi,
Alle kaunihin katoksen!"

"Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen
Silta soitti sorsan-luinen Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Lattialla l. sillalla oli syödessä viskotuita sorsanluita merkkinä siitä, että talossa elettiin hyvin (syötiin linnunpaistia)" (Lna 123).
Sillallista seisojaistasillallinen seisojainen : lattialla seisova nuori vaimo,
Lakihuoneen välikatto, sisäkatto, laipio Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (kuvaannollisesti) huippu, päällystä (9:84; 17:209 ym.) (Turunen 1979). kultainen kumisi
160. Laen alla astujaistalaen alla astujainen : katon alla kävelevä eli talon sisällä touhuava emäntä, nuorikko,
Ikkunat iloitteliheiloitella, refl. iloittelihe : iloitsivat itsekseen, laulelivat
Ikkunaisen istujaistaikkunaisen istujainen : ikkunan luona istuva emäntä, nuorikko."

"Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen
Kääkäsetkääkänen : oven kädensija Katso lisääKarjalan kielessä keäkä 'kahva, kädensija; kanteleen kielien viritysavain' (KKS). Kääkä oli monesti käyrä kohta puussa, joka naulattiin oveen kahvaksi (Turunen 1979). käkertelihekäkerrellä, refl. käkertelihe : natisivat itsekseen
Sormus-kättä sulkiaistasormuskäsi sulkijainen : oven sulkeva morsian, vaimo,
Kynnykset kykertelihekykerrellä, refl. kykertelihe : kääntelivät, vääntelivät itseään
Hieno-helman hempujaistahienohelman hempujainen : kaunishelmainen ja hempeä olento, morsian,
Ovet aina aukieliaukiella : aukeilla, avautua
170. Ovellista aukojaistaovellinen aukojainen : oven avaava morsian, nuorikko."

"Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen
Perinpäin pirtti pyörähteli
Pirtillistä pyyhkiäistäpirtillinen pyyhkijäinen : pirtin pyyhkivä puoliso, vaimo,
Sintsinen sijoittelihesijoitella, refl. sijoittelihe : asettautui paikalleen odottamaan
Sintsillistä siivojaistasintsillinen siivojainen : eteisen siivooja, nuorikko,
Vajaset vasertelihevaserrella, refl. vasertelihe : valittelivat hiljaa itsekseen; liikahtelivat itsekseen kärsimättömästi
Vajallista vastakättävajallinen vastakäsi : sintsin portaiden eli vajasten lakaisija, nuori vaimo."

"Jo täällä tämänki talven,
180. Jopa mennehen kesosen
Piha piiltensalaa kääntelihekäännellä, refl. kääntelihe : kääntyi, muutti asentoaan tai paikkaansa
Lastun pitkän poimiaista,
Aittaset alentelihealennella, refl. alentelihe : alentautuivat, laskeutuivat alemmaksi
Aitallista astujaistaaitallinen astujainen : aitassa käyvä nuori vaimo,
Orretorsi : vaatteiden, nahkojen tms. kuivaus- tai säilytystanko notkui, parret painui
Nuoren vaimon vaattehia."

"Jo täällä tämänki talven,
Jopa mennehen kesosen
Kujasetkujanen : karjasuoja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.) (Turunen 1979). kukertelihekukerrella, refl. kukertelihe : ääntelivät itsekseen, kujertelivat
190. Kujallista kulkiaistakujallinen kulkijainen : karjanhoitaja, karjan ruokkiva puoliso,
Lääväsetläävänen : navetta lähentelihelähennellä, refl. lähentelihe : lähestyivät
Läävällistä lääniäistäläävällinen läänijäinen : navetan siivoava neito, nuorikko,
Tanhuaisettanhuainen : karjakatos tai -piha; talon piha taantelihetaannella, refl. taantelihe : menivät taaksepäin, kulkivat vastaan
Tanhuallista taviatanhuallinen tavi : tallissa tai pihalla kulkeva neito, nuorikko."

"Jo täällä tämänki päivän,

Jopa päivän eilisenki
Aioinajoin : aikaisin ammoi aika-lehmäaikalehmä : aikuinen, täysikasvuinen lehmä
Aamu-vihkonaamuvihko : aamulla annettava heinäkimppu antajaista,
Hevoisvarsa hirnakoitsihirnakoida : hirnua, hirnahdella
200. Heinä-vihkonheinävihko : heinäkimppu heittäjäistä,
Kaikertikaikertaa : määkiä; vaikeroida, valittaa kevät-karitsakevätkaritsa : keväällä syntynyt karitsa
Palasenpalanen : ruokapala parantajaistaparantajainen : antaja, lisääjä."

"Jo täällä tämänki päivän,
Jopa päivän eilisenki
Vanhat istui ikkunoissa,
Lapset raittoiraittaa : kuljeksia, kierrellä rantasilla,
Naiset seisoi seinuksilla,
Pojat porstuan ovilla
Nuoren vaimon varronnassavarronta : odottaminen,
210. Morsiamen vuotannassavuotanta : odotus."

"Terve nyt piha täysinesitäysi : ihmisjoukko, joka täyttää koko tilan,
Ulkoinen urohinesiuros : mies, miehinen mies,
Terve vaja täysinesi,
Vaja vierahaisinesi,
Terve sintsi täysinesi,
Tuohi-katto kansoinesi,
Terve pirtti täysinesi,
Sata-lauta lapsinesi,
Terve kuu, terve kuningas,
220. Terve nuori nuoe-kansanuodekansa : morsiamen saattojoukko!
Ei ole tässä ennen ollut,
Eipä ennen, eikä eilen
Tämän joukon juoleuttajuoleus : komeus, ylväys,
Tämän kansan kauneutta."

"Sulho viljon veljyeni,
Pura pois punaiset paikatpaikka : huivi, päänliina,
Sivallutasivalluttaa : kiskaista, siepata silkki-verhotsilkkiverho : silkkinen huivi,
Näytä tuota näätäistäsinäätäinen : näätä; (metaforisesti) neitonen, morsian,
Viisin vuosinviiden vuoden ajan käytyäsikäydä : käydä kosimassa, riiata,
230. Kaheksin katseltuasi!"

"Tokko toit, kenen käkesitkäetä : aikoa, luvata,
Käkesit käkösenkäkönen : käki; (metaforisesti) neito, morsian tuoa
Maalta valkean valita,
Vesiltä verevän saa'a?"

"Jo tuon näen kyselemättä,
Arvoan anelematta,
Toit käkösen tullessasi,
Sini-sotkansinisotka : sininen sotkalaji; (metaforisesti) morsian suojassasi,
Vihannimman virven latvanvirven latva : nuoren puun latva; (metaforisesti) morsian
240. Vihannasta virviköstävirvikkö : varvukko, nuorta puuta kasvava tiheikkö; (metaforisesti) neitoparvi,
Tuorehimman tuomen lehvän
Tuorehesta tuomikosta."

Olipa lapsi lattialla,
Lausui lapsi lattialta:
"Voi veikkoveli; mies, poika mitä vetelet,
Tervaskannontervaskanto : vanha ja pihkainen männynkanto Katso lisääTervaskantoja ja muuta pihkaista puuainesta käytettiin aikoinaan raaka-aineena tervanpoltossa. Tervanpoltto oli vaativaa ja työlästä, mutta terva aineena tärkeää veneiden yms. vahvistamisessa. Polttamiseen tarvittavan puuaineksen hankinta oli hankalaa: esimerkiksi männynkannon muuttuminen pihkaiseksi ja tervaiseksi saattaa viedä vuosikymmenenkin. (Turunen 1979: 334−335.) kauneutta,
Terva-puolikontervapuolikko : tervan säilytykseen ja kuljetukseen käytetty tynnyri pituutta,
Kerinkannankerinkanta : lankavyyhtiä pingottavan kerinpuun kolmihaarainen tukijalka korkeutta!"

"Kuttivahingonilon ilmaisu, huudahdussana, kutti sulho rukka,
250. Tuota toivotittoivottaa : toivoa hartaasti; luvata ikäsi,
Sanoit saavasi sataisensatainen : sadan rahayksikön arvoinen, kallisarvoinen,
Tuovasi tuhannen neien;
Jo saitki hyvän sataisen,
Tuon tuhannen tuppeloisentuppeloinen : yksinkertainen, ruma ja kömpelö tyttö,
Sait kuin suolta suovariksen,
Aialta ajoharakanajoharakka : linnunpelätin,
Pellolta pelotus-linnunpelotuslintu : linnunpelätin,
Mustan linnun mullokseltamullos : kynnetty mutta vielä kylvämätön pelto!"

"Mitä lie ikänsä tehnyt,
260. Kutamitä mennehen kesosen,
Kun ei kinnasta kutonut,
Saanutsaada : tehdä, valmistaa, hankkia, saada aikaan sukkoa su'unkisuvunkin : ollenkaan, lainkaan!
Tyhjänätyhjä : köyhä tuli tupahan,
Annitoinnaannitoin : ilman myötäjäisiä tai lahjoja oleva appelahanappela : puolison isän koti,
Hiiret kopsassakopsa : pärekori, koppa Katso lisääSäe "hiiret kopsassa kopasi" liittyy morsiamelle osoitettuun moitteeseen; hän ei ollut vielä jakanut tuomislahjojaan (Turunen 1979). kopasikopata : kopista, rapista; kopsuttaa, kipittää,
Hörppä-korvathörppäkorva : hörökorvainen lippahassa."

Lokka luopuisa emäntä,
Kalevatar vaimo kaunis

Kuuli kummaisenkummainen : kummallinen, outo, ihmeellinen tarinan,
270. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä lausuit lapsi kurja,
Kuta kunnotoinkunnoton : kyvytön, kunniaton, pahantapainen latelitladella: (kuvaannollisesti) puhella, haastella, lasketella lauluja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: latoa, asetella vieretysten (12:454; 27:58) (Turunen 1979).!
Muista kummatkumma : ihmeellinen tieto, huono uutinen kuulukohon,
Häväistykset häälyköhönhäälyä : kuulua,
Eipä tästä neitosesta,
Ei tämän talon väestä!"

"Jo sanoit pahan sanasen,
Sanan kehnon kertaelitkertaella : toistella, kertoa useamman kerran Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: tulla uudestaan (22:124) (Jussila 2009).
Suusta yötisenyötinen : öinen, yhden yön ikäinen vasikan,
280. Päästä pennun päiväkunnanpäiväkunta : yhden päivän ikäinen;
Hyvän on sulho neien saanut,
Tuonut maalta maan parahan,
On kuin puolapuolukka puolikypsi,
Kuin on mansikka mäellä,
Tahi kuin käkönen puussa,
Pieni lintu pihlajassa,
Koivussa korea sulka,
Valorinta vaahteressa."

"Oisi ei saanut Saksastana,
290. Tavannut Wiron takoa
Tämän neitosen soreutta,
Tämän allinalli : (hellitellen) tyttö, nainen, morsian Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös kana, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta. armautta,
Tämän kasvon kauneutta,
Tämän muo'onmuoto : ulkonäkö, olemus muhkeutta,
Käsivarren valkeutta,
Kaulan hoikan kaarevuutta."

"Eikä neiti tyhjin tullut,
Oli turkitturkki : eläinten turkiksista valmistettu vaatekappale, takki Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: metsäneläimen karvapeite (46:295−296) (Turunen 1979).

Alkuaan turkiksesta valmistettu päällystakki lienee ollut umpinainen ja mekkomainen mutta muuttunut myöhemmin edestä avonaiseksi. Tavallisimmin takki valmistettiin lampaan- tai vasikannahasta. Erityisen arvokas oli ilveksen turkiksesta valmistettu takki (21:411). (Turunen 1979.)
tuotavana,

Vaipatvaippa : hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: makuupeitto (35:185 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). vastaerittäin, oikein Katso lisääAdverbia vasta käytetään karjalan kielessä vahvistavana sanana muun muassa kehuvissa ilmauksissa (KKS). saatavanasaada : tuoda, toimittaa, viedä,
300. Ja veratverka : villakangas Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) ve'ettävänä."

"Paljo on tällä neitosella
Oman värttinänvärttinä : hyrrämäinen kehruuväline Katso lisääLankaa valmistettiin aikoinaan kehräämällä esimerkiksi villasta, hampusta ja pellavasta. Kehrääminen oli työlästä, ja ainesten valmistelu vei aikaa ja vaati taitoa. Apuna kehruussa käytettiin erilaisia välineitä, värttinää ja myöhemmin myös rukkia. Värttinäksi kutsutaan kehrävartta, hieman kynää suurempaa puikkoa, jonka ympärille lanka kehrätessä kiertyi. Kehrääminen oli aikoinaan yksi naisen tärkeimmistä askareista. Kalevalassa kuuluisin kehrääjä on Päivätär (4:142; 24:82 ym.). (Turunen 1979: 114, 115, 399.) väkeäväki : aikaansaannos, työn tulos,
Oman kehränkehrä : värttinää liikuttava vauhtipyörä kiertämätäkiertämä : kehrätty lanka,
Oman hyppisenhyppinen : sormenpää, näppi Katso lisää"Oman hyppisen hyveä" tarkoittaa omin käsin tehtyä (Turunen 1979). hyveä,
Vaattehia valkehia,
Talvi-sotkuntalvisotku : talvipyykki Katso lisääSana sotku merkitsee pyykkiä, pestäviä vaatteita (Jussila 2009). suorimiasuoria : oikoa, silittää,
Kevät-päivän valkomiavalkoa : valkaista,
Kesä-kuien kuivamia,
Hyvät hurstithursti : lakana; karkea kangas, jossa kannetaan lasta, halkoja, viljaa tms. Katso lisääHursti karjalan kielessä 'tuultamisvaate (tav. säkkikankainen); säkki- tai riepumatto; lakana; purjekangas; rekipeite' (KKS). huilahuksethuilahus : pitkä, liehuva,
310. Pään-alaisetpäänalainen : tyyny pällähyksetpällähys : pehmeä, pöyheä,
Sivalluksetsivallus : heiluva, nopeasti liikkuva silkkihuivit,
Vilahuksetvilahus : vilahteleva, heiluva villavaipatvillavaippa : villasta valmistettu viitta, hartiahuivi."

"Hyvä mutsonuorikko, nuori vaimo, kaunis mutso,
Mutso valkean verevävalkeanverevä : vaaleaverinen,
Hyvinpä koissa kuuluithyvin kuulua : olla hyvässä maineessa,
Tyttönä ison koissa,
Hyvin kuulu kuun ikäsikuun iän : elämän ajan tai ajaksi
Miniänä miehelässämiehelä : aviomiehen koti Katso lisääHäärunoissa morsiamen lapsuudenkodin ja siellä vietetyn ihanan ajan vastakohtana on kova elämä aviomiehen kodissa, miehelässä. Kun morsian muutti miehelään, päättyi hänen elämänsä onnellisin vaihe taattolassa eli isän kodissa. (Turunen 1979.)!"

"Elä huolelle rupearuveta huolelle : ryhtyä murehtimaan,
320. Elä huolihuolia : viitsiä, pitää tarpeellisena huolehtia,
Ei sinua suolle viety,
Oja-varrelleojavarsi : puron tai ojan reuna otettu,
Viety on vilja-mättähältäviljamätäs : viljaa kasvava mätäs; (metonyymisesti) rikas paikka,
Viety vielä viljemmälleviljempi : hedelmällisempi, runsaampi, rikkaampi,
Otettu olut-tuviltaoluttupa : varakkaan talon tupa, jossa juotiin paljon olutta,
Oluemmilleoluempi : oluessa mitattuna varakkaampi, rikkaampi otettu!"

"Hyvä neito, kaunis mutso,
Tuotapa kysyn sinulta:
Näitkö tänne tullessasi
330. Kekojakeko : viljalyhteiden varastokeko kerä-periäkeräperä : pyöreäpohjainen, peräosaltaan kerämäinen,
Näsäpäitänäsäpää : yläosastaan runsas, ylöspäin levenevä närttehiänärte : pitkähkön suorakaiteen muotoinen, aluspuille rakennettu viljalyhdeladelma,
Ne kaikki tämän talosen,
Tämän sulhon kyntämiä,
Kyntämiä, kylvämiä."

"Neitokainen, nuorukainen,
Tuota nyt sanon sinulle:
Kun tunsit talohon tulla,
Niin tunne talossa olla,
Hyvä tääll' on mutson olla,
340. Kaunis kasvoa miniän,
Piossasipio : koura, kämmen Katso lisääKarjalan kielessä pivo 'koura, pivo; kouraus tai sormaus muokattavia tai muokattuja pellavia tai hamppuja' (KKS). piimä-pytty,
Voi-vatinen vallassasi!"

"Hyvä täss' on neien olla,
Kaunis kasvoa kanasen,
Täss' on laajat saunan lauatlaudat : lauteet Katso lisääSana lauta tarkoittaa karjalan kielessä monikkomuotoisena saunan lauteita (KKS).,

Ja leveät pirtin lautsat,
Isännät isosi verratvertaiset,
Emännät emosi verrat,
Pojat onpi veikon verrat,
350. Tyttäret sisaren verrat."

"Kun sinun himo tulevi,
Noita mielesi tekevi
Ison saamiasaada : hankkia, pyydystää kaloja,
Veljen pyitä pyytämiä,
Niin elä kysy ky'yltäkyty : aviomiehen veli,
Eläkä ano apelta,
Kysy suorinsuoraan sulholtasi,
Toimitteletoimitella : tiedustella, kysyä, ottaa selvää tuojaltasi!
Ei ole sitä metsässä
360. Jalan neljän juoksiata,
Eikä ilman lintusia,
Kahen siiven siukoviasiukova : nopeasti, suhisten lentävä tai liitävä,
Ei vieläedes ve'essäkänä
Kala-parvea parasta,
Kutajota sinun ei saaja saane,
Saaja saane, tuoja tuone."

"Hyvä täss' on neien olla,
Kaunis kasvoa kanasen,
Ei ole kiirettä kivellekivi : jauhinkivi,
370. Eikä huolta huhmarelle,
Vesi tässä vehnät jauhoi,
Koski kuohutti rukihit,
Aalto astiat pesevi,
Meren vaahtivaahto, veden aaltoilun synnyttämä vaahtopää valkaisevi."

"Ohoh kullaistakullainen : rakas, mieluisa kyläistäkyläinen : kylä, kotikylä,
Maan parasta paikaistanipaikainen : paikka!
Nurmet alla, pellot päällä,
Keskellä kylä välillä,
Kylän alla armas ranta,
380. Rannassa rakas vetonenvesi,
Se sopivi sorsan uia,
Vesilinnun vieretelläliikkua, uida."

Siitä joukko juotettihin,
Syötettihin, juotettihin
Liioillaliika : ylimääräinen liha-muruillalihamuru : liharuoka Katso lisääKarjalan kielessä muru 'muru, palanen, kappale; ruoka, ateria' (KKS).,
Kaunihilla kakkaroillakakkara : puurolla täytetty leivonnainen, pannukakku Katso lisääKakkara oli ohut leivonnainen, sultsinan kuori, joka valmistettiin notkeasta ruisjauhotaikinasta. Aterioidessa sen päälle levitettiin puuroa. Kakkara-sanalla voitiin tarkoittaa myös tietyistä raaka-aineista valmistettua pannukakkua. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä kakkara-sana ruoasta puhuttaessa 'ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku, jolle myös voitiin levittää puuroa; ohut kauraleipä; leipätaikinasta ohueksi kaulittu kakku' (KKS).
,

Oluilla Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) ohraisilla,
Viertehillävierre : oluen valmistuksessa käytetty mallasuute Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äyräs, rantatöyräs (Turunen 1979; Jussila 2009). vehnäisillä."

Olipa kystäkypsi : kypsä, tarpeeksi paistunut tai kiehunut kyllin syöä,
390. Kyllin syöä, kyllin juoa,
Punaisissa purtiloissapurtilo : pitkänomainen ruoka-astia, puukaukalo Katso lisääKarjalan kielessä purtilo '(syvä) lautanen' (KKS).,
Kaunoisissa kaukaloissa,
Pirotellasirotella esille, murennella piirahia,
Murotellamurentaa, pienentää, jakaa murusiksi voi-muruja,
Sirotellajakaa sinne tänne; murennella siikasia,
Lohkota lohi-kaloja
Veitsellä hopeisella,
Kuraksellakuras : veitsi kultaisella.

Olut juoksi ostamatoinostamaton : itse valmistettu; ilmainen, tarjottu,
400. Mesi markoin maksamatoinmarkoin maksamaton : ilmainen,
Oluoinen orrenorsi : vaatteiden, nahkojen tms. kuivaus- tai säilytystanko päästä,
Sima vaarnojenvaarna : puuastian lautoja yhdessä pitävä puutappi sisästä,
Olut huulten huuhtimeksihuuhdin : huuhteluaine,
Mesi mielten kääntimeksikäännin : muuttaja, mielialan nostattaja.

Kukapa tuossa kukkujaksi,
Lailliseksilaillinen : asianmukainen, virallinen laulajaksi?
Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
,

Laulaja iän-ikuinen
Itse laululle rupesi,
410. Töille virttenvirtten työ : runojen esittäminen, laulaminen Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.) työntelihetyönnellä, refl. työntelihe : ryhtyi, rupesi,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Veli-kullat veitoseni veitonen : veli; poika, mies; hyvä ystävä,
Suulliset sanallisenisuullinen sanallinen : puhetoveri,
Kielelliset kumppalinikielellinen kumppali : laulutoveri,
Kuulkottenpa kuin sanelen!
Harvoin on hanhet suutasustensuutatusten : vastakkain, kasvotusten,
Sisarukset silmätysten,
Harvoin veikot vieretysten,
420. Emon lapset laiatustenlaidatusten : vieretysten, rinnakkain
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) mailla."

"Niin joko laululle lähemme,
Töille virtten työnteleimmetyönnellä, refl. työnteleimme : ryhdymme, rupeamme?
Laulanta runoillaruno : runonlaulaja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kansanruno (12:389, 401; 16:253; 21:357) (Turunen 1979). töitä,
Kukunta kevät-käellä,
Painantavärjääminen SinettärilläSinetär : sinisen kankaanvärjäyksen haltiaolento,
Kuonta KankahattarillaKankahatar : kankaankudonnan haltiaolento."

"Laulavat LapinkiLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olisi varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NESK s.v. lappi, Lappi.) lapset,
430. Heinä-kengät heittelevätheitellä : (kuvaannollisesti) laulella, rallatella
Hirven harvoilta lihoilta,
Peuran pienen pallehilta;
Niin miks' en minäki laula,
Miks' ei laula meiän lapset
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliseltasuuruksellinen : syönyt, ruokaa saanut?"

"Laulavat Lapinki lapset,
Heläjäväthelätä : laulella iloisesti heinä-kengät
Vesi maljan juotuansa,
440. Petäjäisenpetäjäinen : männystä eli petäjästä valmistettu Katso lisääNälkävuosina ravintona käytettyä petäjäistä pettuleipää valmistettiin nuoren männyn kuorilevyistä. Levyistä irrotettiin aluksi pintakaarna, minkä jälkeen ne kuivatettiin. Kuivauksen jälkeen tapahtui hienontaminen ja jauhaminen. Pettua saatettiin myös keittää ennen paistamista. Mikäli kaura- tai ruisjauhoja oli käytettävissä, leivottiin niistä ensin taikina, johon pettujauhot sitten sekoitettiin. Pettuleipä oli pula-aikojen tärkein hengenpidin. (Turunen 1979.) purtuansa;
Niin miks' en minäki laula,
Miks' ei laula meiän lapset
Juomilta jyvällisiltä,
Oluilta ohraisilta?"

"Laulavat Lapinki lapset,
Heläjävät heinä-kengät
Nokisilta nuotioilta,
Hiilisiltä hiertimiltähierrin : nuotio, tulisija;
Niin miks' en minäki laula,
450. Miks' ei laula meiän lapset
Alta kuulun kurkihirren,
Alta kaunihin katoksen?"

"Hyväpä täss' on miesten olla,
Armasmieluinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37–40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. naistenki asua
Olut-puolikonolutpuolikko : olutta sisältävä puuastia, tynnyri povellavierellä, rinnalla,
Mesi-tiinunmesitiinu : mesijuomaa sisältävä saavi tienohilla,
Sivullamme siika-salmetsiikasalmi : siikojen pyydystyspaikka,
Luonamme lohi-apajat,
Joist' ei syöen syömätsyömä : ruoka, ravinto puutupuuttua : loppua, hävitä,
460. Juoen juomiset vähene."

"Hyväpä täss' on miesten olla,
Armas naistenki elellä,
Ei tässä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa,
Tässä syöähän surutta,
Eletähän huoletoinna
Iällä tämän isännän,
Elin-ajalla emännän."

"Kumman tässä ensin kiitän,
470. Isännänkö vai emännän?
Ainap' entiset urohot
Ensin kiittivät isännän,
Ku on suolta suojansuoja : huone, rakennus, asumus saanutsaada : saada aikaan, tehdä, rakentaa,
Koin korvesta kokenutkokea : hankkia, järjestää, toimittaa,
Tyvintyvi edellä tuonut tyyskättyyskä : paksu, tukeva, raskas männyt,
Latvoinlatva edellä lansatutlansata : oksia, karsia petäjät,
Pannut paikalle hyvälle,
Asettanut ankaralleankara : vankka
Suuriksi suku-tuviksi,
480. Kaunihiksi kartanoiksi,
Salvannutsalvata : loveta hirsien päät ja liittää ne yhteen nurkaksi salosta seinät,
Hirret hirmulta mäeltä,
Ruotehetruode : katonalaiset orret, joille tuohilevyt ladottiin romeikoltaromeikko : ryteikkö, louhikko,
Malatmalka : katon tuohia paikallaan pitävä riuku marja-kankahalta,
Tuohet tuomi-vaaran päältä,
Sammalet sulilta soilta."

"Tupa on tehty tesmällensätesmälleen : tarkasti, suoraan, oikealla tavalla,
Suoja pantu paikallensa,
Sata oli miestä salvaimellasalvain : loveamalla tehty nurkkaliitos hirsirakennuksessa,
490. Tuhat oli tuvan katolla
Tehessä tätä tupoa,
Laaittaissa lattiata."

"Jopa vaan tämän isännän
Saaessa tätä tupoa
Mont' on tukka tuulta nähnyt,
Hivushiukset, tukka säätä hirveätä,
Usein hyvän isännän

Jäänyt on kinnasta kivelle,
Hattua havunhavu : havupuun oksa selälleselkä : päällysosa, pinta,
500. Suohon sukkoa vajonnut."

"Usein hyvä isäntä
Aivan aika-huomenessaaikahuomen : aikainen aamu,
Ennen muien nousematta,
Kyläkunnankyläkunta : kylä, kylän asukkaat kuulematta
Nousnut on nuotio-tulelta,
Havannuthavata : herätä, havahtua havu-majoiltahavumaja : havupuun oksista rakennettu suoja eräretkillä,
Havu päänsä harjaellut,
Kaste pesnyt sirkutsirkku : sirkeä, virkku, pirteä silmät."

"Siitäpä hyvä isäntä
510. Saapi tuttua tupahan,
Lautsan täyen laulajoita,
Ikkunat iloitsioita,
Silta-lauatsiltalauta : lattialauta Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) lausujoita,
Karsinatkarsina : kiukaan ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pirtin lavanalusta, pikkukarjan ja juurikasvien säilytyspaikka tai kotieläimiä varten tehty aitaus (17:117−118); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); saunan lauteiden alusta (46:351–352) (Turunen 1979).

Muinaissuomalainen pirtti jakautui sisäpuoleltaan kahteen osaan, joista pienempää, uunin ja peräseinän välissä sijaitsevaa nimitettiin Savossa ja Karjalassa karsinaksi. Karsina oli naisten puoli (23:90−91), mutta lämmittävän uunin ansiosta siellä saivat oleskella myös lapset (22:449–450). (Turunen 1979: 253.)
karehtioitakarehtija : laulaja, loitsija,

Seinä-vieretseinävieri : seinän vieressä sijaitseva paikka, seinusta seisojia,
Aitovieretaitovieri : aidan vierusta astujia,
Pihat pitkin kulkioita,
Maat ristinpoikin, ristiin matelioitamatelija : vaivalloisesti liikkuva, kyyryssä kulkeva; vähäosainen."

"Isännän esinnäensin kiitin,
520. Siitä ehtoisenehtoinen : suopea, suosiollinen, lempeä emännän
Ruokien rakentamastarakentaa : valmistaa, tehdä, laittaa,
Pitkän pöyän täyttämästä."

"Hänpä leipoi leivät paksut,
Suuret talkkunat taputti
Käpeilläkäpeä : näppärä, vikkelä kämmenillä,
Kyperilläkyperä : kovera, sisäänpäin kaareva kymmenillä,
Nosti leivät leppeästilempeästi, hellävaraisesti Katso lisääSuomen murteissa ja inkerissä leppeä-sanalla on merkitykset 'hyväntahtoinen, lempeä' (SMS). Karjalan kielessä leppie 'lempeä, leppoisa, hyväntuulinen; (esineestä) keveä, taipuisa; onnea tuottava' (KKS).,
Syötti vierahat välehenväleen : nopeasti, joutuisasti
Liioilla sian-lihoilla,
530. Koho-kuori-kokkaroillakohokuorikokkara : kohokuorinen leivonnainen, kalakukko,
Terät vierivierrä : lähteä irti Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77; 4:269; 33:5 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). veitsistämme,
Päät putosi puukoistamme
Lohen päitä lohkoessa,
Hauin päitä halkoessa."

"Usein hyvä emäntä,
Tuo tarkkataitava, pystyvä; viisas taloinen vaimotalon emäntä
Kuullut on kukotta nousta,
Kanan lapsetta karatahypätä, rientää
Näitä häitä hankittaissahankkia : valmistella,
540. Teoksiateos : tekemisen tulos eli ruoka, leivonnainen tehtäessä,
Hiivoja rakettaessaraketa : tehdä, valmistaa,
Olosia pantaessa."

"Hyvin on hyvä emäntä,
Tuo tarkka taloinen vaimo
Osannut oluet panna,
Makujuomanmakujuoma : maukas juoma juoksutellavalutella, valmistaa
Luista imeltyneistä,
Makeista maltahista,
Joit' ei puulla puuhaellutpuuhaella : kaivella, penkoa,
550. Korennollakorento : vedenkannantapuu, tanko Katso lisääKorento oli hyödyllinen työkalu painavien vesisaavien kantamisessa. Esine oli noin 1,5 metriä pitkä tanko, joka oli keskiosastaan pyöreä. Päistään, jotka asettuivat kantajien olkapäille, korento oli veistetty litteäksi. Esineen keskiosassa oli poikkipuu, johon vesisaavi asetettiin rei'istään eli korvistaan roikkumaan. (Turunen 1979.) koukkaellutkoukkaella : sekoittaa koukkumaisella välineellä,
Vaanpa kourilla kohenti,
Käsivarsin käännytteli
Saunassa savuttomassa,
La'aistuilla lautehilla."

"Eipä tuo hyvä emäntä,
Tuo tarkka taloinen vaimo
Laske iskulle itujalaskea ituja iskulle : antaa itujen iskostua, tahmaantua,
Päästä maalle maltahia,
Käypi saunassa usein
560. Syän-yöllä yksinänsä,
Ei huoli susia surra,
Pelätä metsän petoja."

"Jopa nyt emännän kiitin,
Vuotas kiitän patvaskanipatvaska : häämenojen ohjaaja, joka varjeli hääparia pahalta sanojen ja taikojen avulla!
Ken on pantu patvaskaksi,
Ken otettu oppahaksi?
Kylän paras patvaskana,
Kylän onni oppahana."

"Onpa meiän patvaskalla
570. Päällä haahen haljakkainenulkomaisesta verkakankaasta valmistettu, laivan tuoma takki Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.)

Sana haaksi tarkoittaa laivaa, purjealusta (Turunen 1979; Jussila 2009).
,

Se on kaita kainalosta,
Soma suolien kohasta."

"Onpa meiän patvaskalla,
Onpa kauhtanapitkä päällystakki kapoinen,
Helmat hietoa vetävivetää : laahata,
Taka-puolettakapuoli : helman takaosa tanteria."

"Vähän paitoa näkyvi,
Pikkaraisen pilkottavi,
On kuin KuuttarenKuutar : kuu naisolennoksi personoituna Katso lisääKuun personoiminen naisolennoksi lienee runollinen ilmiö, sillä sille ei tunneta myyttistä vastinetta kansanuskomuksista (Turunen 1979).

Häärunoissa lauletaan Kuuttaren kutomista kankaista (ks. I3 1710, I3 1700).
kutoma,

580. Tina-rinnantinarinta : rintamuksessaan tinakoristetta kantava; (metaforisesti) nuori nainen riukuttamariukuttaa : kutoa aiheuttaen heleää ääntä."

"Onpa meiän patvaskalla
Vyöllä ussakkapitkä ja leveä miesten vyö utuinenpehmeä, hienosta villasta valmistettu Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63 ym.); surullinen, onneton (4:209; 23:599 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utuine-sanaa käytetään erilaisten vertausten yhteydessä: "Tila ['sänky'] om pehmie kui uduńi". Lisäksi sana adjektiivina 'utuinen; hämärä; pehmeä' (KKS).
,

Päivän tyttärenPäivän tytär : Päivätär, auringon tytär; aurinko naisolennoksi personoituna kutoma,
Kirjo-kynnenkirjokynsi : kirjavakyntinen; kirjonnassa taitava kirjoittamakirjoittaa : kirjailla koristeompelilla
Ajalla tulettomallatuleton aika : aika, jona ei tarvittu tulen tuottamaa valoa; päivä,
Tulen tietämättömällä."

"Onpa meiän patvaskalla
Silkkiset sukat jalassa,
Silkkiset sukan sitehetside : sukan kiinnitysnauha, joka kierretään jalan ympäri,
590. Säterisetsäterinen : kiiltävästä, hienosta kankaasta valmistettu sääri-nauhat,
Jotk' on kullalla kuottu,
Hopealla huoliteltuhuolitella : koristella, viimeistellä."

"Onpa meiän patvaskalla
Saksan kengät kelvolliset,
Kuniniin kuin joutsenet joella,
Vesiteiretvesiteiri : haapana, sorsansukuinen lintu vieremillävieremä : rantatöyräs, rinne,
Tahi hanhuethanhut : hanhi havulla,
Muutto-linnut murrikollamurrikko : risukko, ryteikkö."

"Onpa meiän patvaskalla
600. Kutrit kullan suortuvaiset,
Parta kullan palmikkoinen,
Päässä pystyinensuippokärkinen kypäri,
Puhkiläpi pilvien puhuja työntyvä, puhkova,
Läpi metsän läiköttäjävälkehtivä, hohtava,
Jot' ei saatane sataisinsadoilla,
Tuotane tuhansin markoin."

"Jo nyt kiitin patvaskani,
Vuotas kiitän saajanaisensaajanainen : morsiamen avustajana ja seuralaisena toimiva nainen häämenoissa!
Mist' on saatu saajanainen,
610. Kust' otettu onnellinen?"

"Tuolt' on saatu saajanainen,
Tuolt' otettu onnellinen
Takoa Tanikan linnanTanikan linna : Tanskan linna eli Tallinnan kaupunki,
Uuen linnan ulko-puolta."

"Eipä vielä sieltäkänä;
Ei perän pereäkänäei perän perääkään : ei lainkaan, ei ollenkaan;
Tuolt' on saatu saajanainen,
Tuolt' otettu onnellinen
Vienan päälliltäpääli : yläpuolella oleva, tuolla puolella oleva vesiltä,
620. Ulapoilta aukeilta."

"Eipä vielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä,
Kasvoi maalla mansi-marjamansimarja : mansikka,
Puna-puolapunapuola : puolukka kankahalla,
Pellolla heleä heinä,
Kukka kultainen aholla,
Siit' on saatu saajanainen,
Siit' otettu onnellinen."

"Saajanaisen suu somainen,
630. Kuni SuomenSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) sukkulainensukkula, kudontaväline,
Saajanaisen sirkut silmät,
Kuni tähet taivahalla,
Saajanaisen kuulutkuulu : ihana, ihanuudestaan tunnettu kulmat,
Kuni kuu meren-ylinen."

"Onpa meiän saajanaisen
Kaula kullan kiehkuroissakullankiehkura : kultarengas,
Pää kullan vipalehissakullanvipale : kultasiteillä sidottu hiuskiehkura, kultakoriste,
Käet kullan käärilöissäkullankääri : kultainen rannerengas,
Sormet kullan sormuksissa,
640. Korvat kullan helmilöissä,
Kulmat kullan solmuloissakullansolmu : otsalle solmittu kultakoru tms.,
Silmäripset simsukoissasimsukka : jokisimpukan helmi."

"Luulin kuun kumottavaksikumottaa : paistaa himmeästi, loistaa,
Kun kumotti kulta-solki,
Luulin päivän paistavaksi,
Kun sen paistoi paian kaulus,
Luulin laivan läikkyväksiläikkyä : välkkyä, heijastaa valoa,
Kun sen läikkyi lakki päässä."

"Jopa kiitin saajanaisen,
650. Annas katson kaiken kansan,

Onko kansa kaunihina,
Väki vanha vänkeänävänkeä : komea, hieno, loistava,
Sekä nuoriso somana,
Koko joukko juoleanajuolea : komea, ylväs!"

"Jopa katsoin kaiken kansan,
Ehkä tiesin ennoltakiennolta : ennakolta, etukäteen, ennestään;
Eip' ole tässä ennen ollut,
Eikä varsinvarsinkaan vastavastaisuudessa, tulevaisuudessa liene
Tämän joukon juoleuttajuoleus : komeus, ylväys,
660. Tämän kansan kauneutta,
Väen vanhan vänkeyttävänkeys : komeus, hienous, loistavuus,
Väen nuorison somuutta;
Kaikk' on kansa haljakassahaljakka : verkakankaasta tehty takki,
Kuni metsä huutehessahuude : huurre, kuura,
Alta on kuin aamurusko,
Päältä on kuin päivän koitepäivänkoite : aamun sarastaminen."

"Huokeathuokea : (avokätisyydestä puhuttaessa) halpa oli hopeat,
Löyhätlöyhä : (avokätisyydestä puhuttaessa) irtonainen kullat kutsuloilla,
Rahataskut tanterilla,
670. Rahakukkarot kujillakuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sana toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).
Näillä kutsu-vierahilla
Kutsuloille kunniaksi."

Vaka vanha Wäinämöinen,
Virren ponsivirttä hallitseva, laulua taitava polvuinenainainen, ikuinen, elinikäinen
Siitä siirtihesiirtää, refl. siirtihe : siirtyi rekehen,
Lähtevi kohin kotia;
Laulelevi virsissänsä,
Laulelevi, taitelevi,
Lauloi virren, lauloi toisen,
680. Virrelläpä kolmannella
Kilahti jalas kivehen,
Tarttui kaplakaplas, reen jalakseen kiinnitetty tukipuu Katso lisääKaplakset olivat tukipuita, jotka kiinnitettiin jalaksiin ja joita oli reessä yleensä 3−4 paria. Ne kannattelivat reen alustan sivupuita, kaustoja, jotka kulkivat samassa suunnassa jalasten kanssa. (Turunen 1979: 98, 278.) kannon päähän,
Rikkoiherikkoa, refl. rikkoihe : rikkoutui reki runolta,
Jalas taittui laulajalta,
Kapla poikki paukahutti,
Laiat irti loskahuttiloskahuttaa : kolahtaa, jysähtää, loksahtaa, paukahtaa.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse virkkoi, noin nimesi:
"Onko tässä nuorisossa,
690. Kansassa kasuavassakasuava : kasvava, vaurastuva,
Vaiko tässä vanhalassavanhala : vanhojen joukko, vanhukset,
Väessä vähenevässä,
Kenpä TuonelleTuoni : Tuonelan väen asuinpaikka Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) kävisi,
Lähtisi MananMana : Manala, kuolleiden olinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.) majoille,
Toisi Tuonelta orasenoranen : reiäntekoväline, puupora,
Vääntiänvääntiä : kaira, puupora Manan väeltä
Reki uusi laatiani,
Korjanen kohentoani?"

Sekä nuoremmat sanovi,
700. Jotta vanhat vastoavi:
"Ei ole tässä nuorisossa,
Eikä varsin vanhastossavanhasto : vanhukset, vanha väki,
Koko suuressa su'ussa
Niin urosta urheata,
Jotta Tuonelle menisi,
Lähtisi Manan majoille,
Toisi Tuonelta orasen,
Vääntiän Manan majoilta
Reki uusi laatiasi,
710. Korjanen kohentoasi."

Silloin vanha Wäinämöinen,
Laulaja iän-ikuinen
Läksi toiste TuonelahanTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.),
Matkasi Manan majoille,
Toi orasen Tuonelasta,
Vääntiän Manan majoilta.

Siitä vanha Wäinämöinen
Laulavi salon sinisen:
Salohon tasaisen tammen Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.),
720. Sekä pihlajan päteänpätevä : kunnollinen, kelvollinen,
Ne kohenti korjaksensa,
Painaltipainaltaa : taivuttaa, painaa äkkiä jalaksiksensa,
Niistä katsoi kaplaksia,
Sekä väänti vempeleitä,

Sai korjan kohennetuksi,
Re'en uuen laaituksi,
Pisti varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen,
Itse istuiheistua, refl. istuihe : istuutui rekehen,
730. Laskettihelaskettaa, refl. laskettihe : laskeutui laitiohon;
Vitsattaki virkku juoksi,
Helminhelmi : helmisiimainen ruoska lyömättä hevoinen
Entisille appehille,
Taannoisille suuruksillesuurus : eläimen rehuun sekoitettava jauho,
Saattoi vanhan Wäinämöisen,
Laulajan iän-ikuisen
Oman uksenuksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). aukomilleaukoma : avaamispaikka,
Oman kynnyksen etehen.