Toinen runo

Wäinämöinen nousee puuttomalle maalle ja saattaa Sampsa Pellervoisen puita kylvämään 1—42. Tammi ensimmällään ei taimi, mutta uudelleen kylvettynä nousee ja leveää yli koko maan ja estää lehvillänsä sekä kuun että auringon näkymästä 43—110. Pieni mies nousee merestä ja kaataa tammen; kuu ja päivä pääsevät taas näkyviin 111-222. Linnut laulavat puissa, ruohot, kukat ja marjat kasvavat maassa; ainoastaan ohran kasvua ei löydy vielä 223—236. Wäinämöinen löytää muutamia ohran siemeniä rannan hiekalta, kaataa kasken ja jättää yhden koivun lintujen istua kasvamaan 237—262. Kotka mielihyvissänsä siitä, että häntä varten oli puu seisomaan jätetty, iskee tulta Wäinämöiselle, jolla saa kaskensa poltetuksi 263—284. Wäinämöinen kylvää ohran, rukoilee kasvuonnea ja toivottaa tuleviksin ajoiksi menestystä 285—376.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Toinen Runo.

Nousi siitä WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääKarjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat vaka vanha, tietäjä tai laulaja iänikuinen (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Väinä : leveä, syvä, tyynesti virtaava joki (Turunen 1979).

Väinämöiseen liittyviä jumala-käsityksiä: hämäläisten jumala (Mikael Agricolan jumalluettelo), suomalainen Orfeus (Porthan), loitsija, ilman, veden ja tuulen jumala, kanteleen luoja (Ganander), veden jumala (Setälä, Krohn).

Väinämöinen historiallisena sankarina (Lönnrot, Gottlund, Ahlqvist, K. Krohn). Väinämöinen myyttisenä tietäjä-samaanina, laulajana ja loitsijana (Haavio). (Turunen 1979: 395−397.)

Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. Ks. lisää Väinämöisestä: Siikala 1999, 2012.
*Säkeet 1−13 / Väinämöinen toteaa maan autioksi

Toisen runon alussa Väinämöinen on saapunut autiolle maalle, josta puuttuu yhtä lailla luonto kuin myös inhimillinen kulttuuri. Aution maan täyttäminen elämällä saattaa viitata Mooseksen ensimmäisessä kirjassa tehtävään luomistyöhön. Lönnrot uskoi, että suomalaisten muinaisella kosmogonialla oli paljon enemmän liittymäkohtia Raamatun luomiskertomukseen kuin monilla muilla kulttuureilla (Kaukonen 1956: 549).

Jalan kahen kankahallekangas : kuiva metsämaa,
Saarehen selällisehenselällinen : meren selällä sijaitseva,
Manterehen puuttomahan.

Viipyi siitä vuotta monta,
Aina eelleheneteenpäin eleli
Saaressa sanattomassasanaton : asumaton paikka, jossa ei kuule ihmissanaa,
Manteressa puuttomassa.

Arvelee, ajattelevi,
10. Pitkin päätänsä pitävimiettiä, tuumailla:
Kenpä maita kylvämähän,
Toukojatouko : viljan kylvö tihittämähäntihittää : tehdä tiheäksi, kylvää tiuhaan?

Pellervoinenmyyttisen kylväjäheeroksen Sämpsän lisänimi Katso lisääNimeä Pellervoinen on pidetty pelto-sanan johdannaisena (vrt. Pellervoinen pellon poikana). Toisaalta sen on tulkittu tulevan sanasta pellet, joka viittaa maahan ja hummukseen: Pellervoinen on tässä tulkinnassa mielletty maan pojaksi, joka siementää maan ja tekee sen kasvavaksi ja makoisaksi. (Siikala 2012: 403.) pellon poika,
Sampsapuiden kylväjä, Väinämöisen avustaja luomistyössä Katso lisääKansanrunojen myyttinen kylväjäheeros, jota on pidetty metsän ja puiden jumalana, faunina, metsän istuttajana ja puiden isäntänä sekä kasvullisuuden jumalana. Nimi esiintyy kansanrunoissa useimmiten muodossa Sämpsä, ja sen lisämääritteenä on poika Pellervoinen. Runo Sämpsästä, Pellerwoisen pojasta, julkaistiin Christfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (1789/1984). Sämpsän toimet liittyvät useimmissa runoissa kasvillisuuden alullepanoon. Vienan Karjalassa ja Inkerissä Sämpsältä myös pyydettiin apua kylvötyön alussa. (Siikala 2012: 402−403; Tarkka 2005: 168, 423; Turunen 1979.) poika pikkarainen,
Sep' on maita kylvämähän,
Toukoja tihittämähän.

Kylvi maita kyyhättelikyyhätellä : kulkea selkä kumarassa; viskellä jyviä,
Kylvi maita, kylvi soita,
Kylvi auhtojaauhto : hiekkaperäinen, huokoinen ahojaaho : entinen kaskimaa tai puuttomaksi hakattu maa-ala ,
20. Panettavipanettaa : kylvää paasikoitapaasikko : kivikko, louhikko.

Mäet kylvi männiköiksi,
Kummutkumpu : korkea paikka, kukkula, pieni mäki kylvi kuusikoiksi,
Kankahat kanervikoiksi,
Notkot nuoriksi vesoiksivesa : uusi verso, nuori (lehti)puu .

Noro-maillenoromaa : kostea maa, kostea notko Katso lisääKs. noro (2:37, 7:221). koivut kylvi,

Lepät maille leyhkeilleleyhkeä : löyhä, löyhämultainen,
Tuomet kylvi tuorehille,
Raiatraita : pajun sukuinen puu maille raikkahilleraikas : tuore,
Pihlajat pyhillepyhä : koskematon maille,
30. Pajut maille paisuvillepaisuva : kasvava,
Katajat karuillekaru : kehno, huono maille,
Tammet Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) virran vieremillevirran vieremä : virran ranta, rantatöyräs Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: vieremille = kulkupaikoille (Lna 38).

Läksi puut ylenemähänyletä : nousta, kohota,
Vesat nuoret nousemahan,
Kasvoi kuuset kukka-latvatkukkalatva : (metaforisesti) kuusi Katso lisääKuusi, jossa on nuoria ja punaisia käpyjä, näyttää ikään kuin kukkivan (Saarimaa 1927: 8).,
Lautuilautua : levetä, laveutua lakka-päätlakkapää : leveälatvainen, tuuhealatvainen petäjät,
Nousi koivupuut noroillanoro : kostea maa, kostea notko Katso lisääKs. noromaa (2:25).,
Lepät mailla leyhkeillä,
Tuomet mailla tuorehilla,
40. Katajat karuilla mailla,
Katajahan kaunis marja,
Tuomehen hyvä he'elmä.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha Wäinämöinen
Kävi tuota katsomahan
Sampsan siemenen aloaala : alue, tila, sija,
Pellervoisen kylvämiä;
Näki puut ylenneheksi,
Vesat nuoret nousneheksi,
Yks'yksi : ainoastaan tämä yksi, juuri tämä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: yksi (lukusana) (2:261; 37:9); eräs, muuan (22:314; 30:291); kuka tahansa (29:297 ym.); sama (23:799 ym.). Lisäksi sana esiintyy parissa yksi – toinen (19:209; 48:91), luetelmassa yksi – toinen – kolmas (14:114 ym.) sekä erilaisissa sanonnoissa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). on tammi taimimattataimia : nousta taimelle,
50. Juurtumatta puu jumalan Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 50: "Suuressa arvossa oli tammi puista, karhu nelijalkaisista, kokko linnuista, hauki kaloista" (Lna 121)..

Heitti herjanherja : (soimaussanana) ilkeä, paha valloillensa,
Olevillen onnillensaoman onnensa nojaan,
Vuottivuottaa : odottaa Katso lisääVrt. sana vuotanta 'odotus' (25:205) (Jussila 2009). vielä yötä kolme,
Saman verran päiviäki;
Kävi siitä katsomahan
Viikon päästä viimeistäki,
Ei ole tammi kasvanunna,
Juurtununna puu Jumalan.

Niin näkevi neljä neittäneitiä,
60. Viis veen on morsianta;
Ne oli nurmen niitännässä,
Kaste-korrenkastekorsi : heinä, heinäkasvi Katso lisääElias Lönnrotin mukaan kastekorsi 'kastikka' (Lönnrot 1874/1958). Kastikat ovat korkeita ja isoröyhyisiä heinäkasveja. katkonnassa
Nenässä utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääKarjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä, pehmeä' (KKS).

Vrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 23:599 yms.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325, 15:345 yms.); auterinen, vieno (18:314, 37:168). (Turunen 1979.)
niemen,

Päässä saaren terhenisenterheninen : suojainen; sumuinen.
Mink' on niitti, sen haravoi,
Kaikki karhillekarhi : karho, harjanteeksi haravoitu kasa niittoheinää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: risuäes, hevosen vetämä oksapiikkinen maanmuokkausväline (21:349) (Jussila 2009). veteli.

Tulipa merestä Tursasmerihirviö, vedessä elävä haltiaolento Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 67: "muistutta island. 'thuss', jätte, 'tyr', krigsgud, 'turilas', 'väkiturilas', venäl. 'myppaxb', krigsgud" (Lna 121).

Vrt. Turisas. Useimmissa kansanrunoissa Tursas/Turisas-niminen hahmo yhdistetään veteen tai mereen. Itämerensuomalaisessa perinteessä Meri-Tursas oli pahantahtoinen vettä hallitseva olento, meren aallot nostattava alkuhirviö (Siikala 2012: 221, 223−224). Agricolan Davidin Psalttarin esipuheen jumalluettelossa Turisas-niminen hahmo taas määritellään sodanjumalaksi. Esimerkiksi Ganander (1789) erottaa Tursas-nimisen hahmon Turisaasta ja katsoo Tursaan viittaavan meriolento Meri-Tursakseen, Turisaan (Turri/Turrisas) taas Agricolan jumalluetteloa mukaillen sodanjumalaan (Ganander 1984: 93−94; ks. Siikala 2012: 221). Myös Anna-Leena Siikalan mukaan Turisas ja Tursas ovat kaksi erilaista olentoa, joita koskevat käsitykset ovat kuitenkin kansanrunoissa limittyneet toisiinsa suulliselle perinteelle ominaiseen tapaan (Siikala 2012: 222). Kalevalan Tursasta kuvaavat säkeet 2:59−89 kuuluvat suomalaiseen Pistoksen synty -loitsuun, jossa Tursas polttaa neljän neidon keräämät heinät, ja niiden tuhkista kasvaa tammi, jonka kaatuessa Tursas vetää siitä nuolia. (Ks. Siikala 2012:222; Turunen 1979: 352.)
,

Urosmies, miehinen mies aalloista yleni;
Tunki heinäset tulehen,
70. Ilmi-valkeanilmivalkea : avotuli väkehenväki : voima Katso lisää Sanalla voidaan viitata Kalevalassa myös tiettyihin elementteihin, kuten maahan, veteen ja tuleen, liitettyihin haltiaolentoihin (vrt. esim. 2:305) (Turunen 1979: 398). ,
Ne kaikki poroksiporo : tuhka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kesy peura (3:168; 13:77); pesuaineena käytetty tuhkalipeä (18:299) (Jussila 2009). poltti,
Kypeniksikyven : kipinä; tuhkahöytyvä kyyättelikyyetellä : poltella .

Tuli tuhkia läjänen,
Kokokasa kuivia poroja;
Saip'on siihen lemmenlempi: hyvä, mieluisa Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: lemmen = hyvän; lempeän (Lna 38). Lönnrot kommentoi säettä 75 seuraavasti: "joutui l. sattui siihen hyvä, mieluisa, suotuisa lehti" (Lna 123).

Vrt. sanan toinen merkitys kielessä: (eroottinen) rakkaus.
lehti,

Lemmen lehti, tammen terho,
Josta kasvoi kaunis taimi,
Yleni vihantatuore, vihannoiva, vahvistuva virpilehtupuun nuori varsi, taimi Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: pitkä vesa; raippa (Lna 38).,
Nousi maasta mansikkaisna,
80. Kasvoi kaksihaarukkaisnakaksihaarukkainen : kaksihaarainen.

Ojenteli oksiansa,*Säkeet 81−88 / Tammen jättimäinen kasvu

Tammen äkillinen kasvu voidaan tulkita luonnon hallitsemattomuudeksi ja sen luomisvoiman inhimilliset kyvyt ja keinot ylittäväksi mahdiksi (Kaukonen 1956: 460).

Levitteli lehviänsälehvä : lehtipuun tai havupuun oksa,
Latva täyttitäyttää : ulottua, päästä Katso lisääVrt. sanan tavallisempi merkitys: panna täyteen (20:451; 25:522; 46:307) (ks. Turunen 1979). taivahalle,
Lehvät ilmoilleilma : taivas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ilmanhenki maan ja veden vastakohtana (9:29, 30 yms.), sää (1:128, 10:162 yms.) (ks. Turunen 1979). levisi,
Piättipidättää : estää, pysäyttää pilvet juoksemasta,
Hattarat hasertamastahasertaa : liikkua, liikehtiä sinne tänne,
Päivänpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (2:54 ym.); vuorokausi (1:215 ym.) (Turunen 1979). heitti paistamasta,
Kuuhuenkuuhut : kaunis kuu kumottamastakumottaa : loistaa.

Silloin vanha Wäinämöinen
90. Arvelee, ajattelevi:
Oisko tammen taittajata,
Puun soreansorea : sievä, soma sortajatasortaja : kaataja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hillitsijä, tyrehdyttäjä (8:248; 9:396) (Turunen 1979).!
Ikävä inehmoninehmo : ihminen olla,
Kamala kalojen uia
Ilman päivän paistamatta,
Kuuhuen kumottamatta.

Ei ole sitä urosta,
Eikä miestä urheata,
Joka taisi tammen kaatakaataa,
100. Satalatvansatalatva : tuuhealatvainen langettoalangettaa : kaataa.

Siitä vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Kavenainen, äiti, emo; haltiattaren mainesana Katso lisääKs. luonnotar.

Sana kave on tarkoittanut alun perin luotua olentoa, luontokappaletta, naista. Kave rinnastuu kansanrunoissa ja uskomuksissa naispuoliseen olentoon, eläimeen ja mytologiseen hahmoon. (Krogerus 1999: 133–134; Ganander 1787/1997.)
äiti kantajani,

Luonnotarluonnon haltiatar; ilman immen toistosana Katso lisääVrt. sana merkitsemässä Tapiottaria, metsän naispuolisia haltioita (32:82); vrt. myös raudan synnyn kuvaus (91:1−266), jossa kolme luonnotarta esiintyy maidon lypsäjinä.

Luonnottaret esiintyvät yleensä kollektiivisena naispuolisena ryhmänä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa naishahmot liittyvät luonnonilmiöihin tai ilmansuuntiin (Päivätär, Kuutar, Pohjolan emäntä). Luonnotar, kave kuvataan alkuaikoja käsittelevissä myyteissä alkuäidiksi, synnyttäjäksi (Ganander 1789/1984: Mythologia Fennica). (Siikala 2012: 288–289; ks. myös Krogerus 1999.)
ylentäjäniylentäjä : kasvattaja!

Laitapa ve'en väkeäveden väki : veden haltiaolennot, haltiat; veden voima Katso lisääVrt. Lönnrotin kommentti säkeeseen 106: "tarkoittaa aaltoin ja koskein voimaa, ja ehkä merenhaltian erityistäki väkeä" (Lna 121).

Veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedellä oli omat haltiansa suomalaisessa ja samanlaisissa olosuhteissa elävien naapurikansojen haltiaperinteessä (Siikala 2012: 371; Turunen 1979: 381). Kalevalassa "ve'en väkeä" edustavat "ve'en vanhin" (12:165) eli "ve'en emäntä" (12:164; 17:281) ja veden nuorempiin haltioihin kuuluvat "veen morsiamet" (2:60), "vee'en tyttönen" (5:69) ja "veen tytär" (5:183) jne. (Turunen 1979: 381). Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.)
,

Veessä on väkeä paljo,
Tämä tammi taittamahan,
Puu paha hävittämähän,
Eestä päivän paistavaisen,
110. Tieltä kuun kumottavaisen".

Nousipa merestä miesimies,
Uros aallosta yleni,
Ei tuo ollut suuren suuri,
Eikä aivan pienen pieni:
Miehen peukalon pituinen
Vaimon vaaksanvaaksa: pituusmitta, peukalon ja etusormen väli kämmenen ollessa levitettynä Katso lisääVaaksaa vastaa noin 20−25 cm. korkouinen.

Vaskikupari, kuparista valmistettu oli hattu hartioilla,
Vaski-saappahatvaskisaapas : kuparinen jalansuojus jalassa,
Vaski-kintahatvaskikinnas : rautavahvisteinen, taistelussa käytettävä kinnas käessä
120. Vaski-kirjatvaskikirja : kuparinen koristus kintahissa,
Vaski-vyöhytvaskivyöhyt : kuparilla koristeltu vyö vyölle vyöttyvyöttää : varustaa vyöllä,
Vaski-kirvesvaskikirves : kuparista tai pronssista valmistettu kirves vyön takana,
Varsi peukalon pituinen,
Terä kynnen korkeuinen.

Vaka vanha Wäinämöinen
Arvelee, ajattelevi:
On miesi näkemiänsä,
Uros silmän luontiansasilmänluonti : katse, silmäys.
Pystyn peukalon pituinen,
130. Härän kynnenkynsi : sorkka korkunainen.

Siitä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Mimikä sinä olet miehiäsi,
Kukuka kurja urohiasi,
Vähän kuollutta parempi,
Katonuttakatonut : kadonnut, kuollut kaunihimpi?"

Sanoi pikku mies merestä,
Uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokomasellainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oivallinen, aikamoinen (12:165; 24:22 ym.); kelvoton (30:340; 38:323) (Turunen 1979). miesi,
140. Uros pieni veen väkeä,
Tulin tammen taittamahan,
Puun murskanmurska : hauras murentamahanmurentaa : murskata, rikkoa murusiksi."

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu,
Eipä luotu, eikä suotu
Ison tammen taittajaksi,
Puun kamalan kaatajaksi."

Sai tokijuuri, muuten sanoneheksi,
150. Katsahtavi vielä kerran,
Näki miehen muuttunehen,
Uuistunehen urohon,
Jalka maassa teutaroiviteutaroida : liikkua haparoiden,
Päähytpää pilviä pitävipitää : kannattaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohjata, vallita (12:277; 45:242); tarvita (4:225); turmella (11:96 yms.) (ks. Turunen 1979).,
Paria on eessä polven päällä,
Hivushius, tukka Katso lisääEntisaikoina miehillä oli tavallisesti pitkät hiukset (Turunen 1979: 51). kannoillakanta : kantapää takana,

Syltäsyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. oli silmien välitse,
Syltä housut lahkehesta,
Puolta toista polven päästä,
160. Kahta kaationkaatiot : housut Katso lisääKaatiot valmistettiin kolmesta osasta. Ylimmän osan nimitys oli kaulus tai kaation raja, ja siinä sijaitsi housujen vyötärönauha. (Turunen 1979.) rajasta.

Hivelevihivellä : hioa, hangata Katso lisääKarjalan kielessä hivellä 'hioa, hivellä, sivellä' (KKS). Elias Lönnrotin mukaan sanalla on merkitykset 'hioa, kiillottaa, silittää, sivellä' (Lönnrot 1874/1958; SSA1 s.v. hivellä). kirvestänsä,
Tahkaisitahkaista : hioa äkkiä tasa-tereätasaterä : tasateräinen; kirves
Kuutehen kovaisimehenkovasin : kirveen tai muun teräaseen teroitusväline Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 163−164: "tarinallinen liiennys ymmärrettävä niin, että yksi kovasin kului loppusen, sitte toinen j. n. e." (Lna 121).,
Seitsemähän sieransiera : hiomakivi, kovasin päähän.

Astua lykyttelevilykytellä : kävellä keveästi ja keinuen Katso lisääVrt. Lönnrotin selitys: lykyttelevi = heittelee jalkojaan (Lna 38).,
Käyä kulleroittelevikulleroitella : kävellä keveästi ja ripeästi,
Laveillalavea : leveä lahkehilla,
Leveillä liehuimillaliehuimet : leveälahkeiset housut;
Astui kerran keikahuttikeikahuttaa : astua keinuen, keikutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kaataa, heittää, kellauttaa nurin (Turunen 1979; Jussila 2009).
170. Hienoiselle hietikolle,
Astui toisen torkahuttitorkahuttaa : kulkea keinuen, heilua
Maalle maksan karvaisellemaksankarvainen : maksan värinen, ruskea Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 172: "ruohostolle" (Lna 121).,
Kolmannenki koikahuttikoikahuttaa : astua pitkin säärin
Juurelle tulisen tammen.

Iski puuta kirvehellä,
Tarpasitarpaista : lyödä äkkiä tasaterällä,
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmannen yritti,
Tuli tuiskituiskia : singota ympäriinsä kirvehestä,
180. Panutuli, liekki tammesta pakenipaeta : leimahtaa, sinkoilla,
Tahtoi tammi kallistua,
Lysmyätaipua rutimo-raitarutimoraita : suuri mytologinen puu Katso lisääKs. Lönnrotin selitys: iso, kauhea puu (Lna 38). Ks. Lönnrotin selitys: iso, kauhea puu (Lna 38). Lönnrot avasi sanaa rutimo seuraavasti: "helvetti, pahasti eläneitten piinapaikka kuoleman jälkeen. Lapinkielellä rotta=aimo; saman sanan sukua on suomalainen sana rutto"; " rutimo-raita" = kauhea, hiiden suuri puu" (Lna 123).

Ks. myös Lönnrotin toinen kommentti Kalevalan säkeen 185 sanaan rutimo-raian: "rutimo = helvetti, pahoin ihmisten piinapaikka kuoleman jälkeen, lopuksi rot-aibmo" (Lna 121).

Itämerensuomalaisessa mytologiassa rutimonraita on maailmojen rajojen puu ja kytkeytyy kaaoksen uhkasta kertoviin myytteihin, jotka kuvaavat suurta taivaanvalot pimentävää tammea ja sen kaatamista (Siikala 2012: 457).
.

Niin kerralla kolmannella
Jopa taisi tammen kaata,
Ruhtoamurtaa, rusentaa rutimo-raian,
Satalatvan lasketellakaataa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: valua, vuotaa (20:390); kuljettaa, ohjata (39:293); riisua, päästää (21:70) (ks. Jussila 2009; Turunen 1979).;
Tyven työnnyttityönnyttää : lähettää; työntää itähän,
Latvan laski luotehesenluoteeseen Katso lisääVrt. aunuksenkarjalan sana luvveh 'länsi'. Kalevalassa luode-sanasta on runojen epätäsmällisen ilmaisun takia yleensä vaikea sanoa, esiintyykö sana suomen vai karjalan kielen merkityksessä. (Turunen 1979: 189−190.),
Lehvät suurenen suvehensuvi : etelä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys: kesä (16:84 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
190. Oksat puolin pohjosehen.

Kenpä siitä oksan otti,
Se otti ikuisen onnen;
Kenpä siitä latvan taittoi,
Se taittoi ikuisen taian;
Kenpä lehvän leikkaeli,
Se leikkoi ikuisen lemmen.
Mi oli lastuja pirannutpirata : singota, lentää,
Pälähellytpälähdellä : sinkoilla, lennellä pälkäreitäpälkäre : palanen, pirstale
Selvälle meren selälleselkä : (merestä) avoin meri,
200. Lakeillelakea : aava, aukea lainehille,
Noita tuuli tuuitteli,
Meren läikkäaalto, aallokko läikytteliläikytellä : keinuttaa, keikutella
Venosina veen selällä,
Laivasina lainehilla.

Kantoi tuuli PohjolahanPohjola: Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
PohjanPohja : Pohjola piikanainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.) pikkarainen
Huntujahanhuntu : naimisissa olevien naisten käyttämä päätä peittävä liina Katso lisääHuntu otettiin käyttöön tavallisesti hääyön jälkeen sulhastalossa (Turunen 1979). Ks. Kalevalan säkeet 22:305−306. huuhtelevi,
Viruttelivirutella : huuhdella vaatteina
Rannalla vesi-kivellävesikivi : vedessä pinnan yläpuolelle kohoava kivi Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 209: "vesikivellä usein toimitettiin taikatöitä, vaikka tätä paikkaa ei tarvitsekkaan niin ymmärtää" (Lna 121).,
210. Pitkän niemyenniemyt : niemi nenässä.

Näki lastun lainehilla,
Tuon kokosi konttihinsakontti : tuohisuikaleista kudottu selkälaukku Katso lisääKonttia käytettiin esimerkiksi eväiden ja kalan kantamiseen (Turunen 1979: 131).,
Kantoi kontilla kotihin,
Pitkäkielelläpitkäkieli : tuohikieli, jolla tuohikontti suljetaan; kontin toistonimi piha'an,
Tehä noian nuoliansa Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 215: "noitien luultiin ampuilevan tautia ja muita onnettomuuksia ihmisiin sekä eläimiin" (Lna 121).

Itämerensuomalaiseen mytologiaan kuuluvan ison tammen loitsun vienalaisen variantin mukaan tammen oksista saadaan noidan nuolet. Loitsu päättyy nuolien amumiseen ja parannussäkeisiin, joissa pyydetään pahaa ottamaan omansa pois. (Siikala 2012: 206−208.)
,

Ampujan asehiansa.

Kun oli tammi taittununna,
Kaatununna puu katala,

Pääsi päivät paistamahan,
220. Pääsi kuut kumottamahan,
Pilvet pitkin juoksemahan,
Taivontaivo : taivas kaaret kaartamahan
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen.

Siit' alkoi salotsalo : suuri asumaton metsä, korpi, erämaa silotasilota : tulla sileiksi, kaunistua,
Metsät mielinmieliä : haluta kasvaella,
Lehti puuhun, ruoho maahan,
Linnut puuhun laulamahan,
Rastahat iloitsemahan,
230. Käki päällä kukkumahan.

Kasvoi maahan marjan- varret,
Kukat kultaiset keolle,
Ruohot kasvoi kaikenlaiset,
Monen-muotoiset sikesisietä : sikiytyä, syntyä;
Ohra Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 235: "niin kuin tammeen puista, tarvittiin ohraan kasveista eri luonnon voimaa" (Lna 121).

Ohran kylvö, jota Kalevalan 2. runon säkeet 235−330 kuvaavat, on ollut karjalaisella runoalueella tavallinen runo. Lönnrot on sovittanut Kalevalaan Väinämöisen ohjan kylväjäksi; kansanrunoissa kylväjänä toimii Sämpsä Pellervoinen tai laulaja itse. (Krohn 1903−1908: 778−782; Turunen 1979.) Ohran synty on osa muinaisiin syntymyytteihin kuuluvia kosmogonisia myyttejä (Siikala 2012: 449).
on yksin nousematta,

Touko kallis kasvamatta.

Siitä vanha Wäinämöinen
Astuvi, ajattelevi
Rannalla selän sinisen,
240. Ve'en vankanvankka : valtava vieremillävieremä : rantatöyräs, rinne;
Löyti kuusia jyviä,
Seitsemiä siemeniä
Rannalta merelliseltä,
Hienoiselta hietikolta,
Kätki nää'ännäädän Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 245−246: "kukkaroiksi käytettiin näädän, oravan, kärpän, kissan ja muiden pienten eläväin eheänä (halki leikkaamatta) nyljetyitä nahkoja" (Lna 121). nahkasehen,
Koipehen kesä-oravankesäorava : kesäjan orava, kesäkarvassa oleva orava.

Läksi maata kylvämähän,
Siementä sirottamahan
Vierehen Kalevanmyyttinen sankari, Kalevalaisten mytologinen esi-isä Katso lisääLönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Sen myötä Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnetuin esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.) Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä myöhemmässä polvessa pakanuuden aikana, jolloin hän ajatteli myös heistä kertovien runojen syntyneen (Turunen 1979: 88). kaivon,
250. OsmonKaleva-nimen rinnalla esiintyvä mytologinen nimi Katso lisääVrt. Osmoinen. pellon penkerehen.

Tirskuipa tianen puusta:
"Eipä nouse Osmon ohra,
Ei kasva Kalevan kaura
Ilman maan alistamatta,
Ilman kaskenkaski : viljelyä varten poltettavaksi kaadettu metsä kaatamatta,
Tuon tulella polttamatta."

Vaka vanha Wäinämöinen
Teetti kirvehen terävän,
Siitä kaatoi kasken suuren,
260. Mahottoman maan alisti,
Kaikki sortisortaa : kaataa puut soreat,
Yhen jätti koivahaisenkoivahainen : koivu Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 262: "niin vieläkin usein heitetään joita kuita kuita yksinäisiä puita kaatamatta, kun metsä kaskeksi raivataan" (Lna 121).
Lintujen lepo-siaksi,
Käkösenkäkönen : käki Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 263−264: "käen luultiin onnea lähipaikoillensa kukkuvan, niin muidenkin muutam. onnea tuottavan" (Lna 121). Yleensä käki ilmaisee runoissa iloa ja onnea (Relander 1894: 41). Myös lyyrisissä runoissa käen kukunta vastakohtana surun tunteelle (Timonen 2004b; Järvinen 2010: 12). kukunta-puuksi.

Lenti kokkokotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (ks. Siikala 2012: 345). halki taivon,
Lintunen ylitse ilman,
Tuli tuota katsomahan:
"Miksipä on tuo jätetty
Koivahainen kaatamatta,
270. Puu sorea sortamatta?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Siksipä on tuo jätetty
Lintujen lepeämiksilepäämä : lepopaikka,
Kokon ilman istumiksi."

Sanoi kokko ilman lintu:
"Hyvinpä sinäki laait,
Heitit koivun kasvamahan,
Puun sorean seisomahan
Linnuille lepeämiksi,
280. Itselleni istumiksi."

Tulta iski ilman lintu,*Säkeet 281−286 / Tuli ja kaski

Aiemmin luotu metsä ja luonto edustavat alkukantaisempaa metsästys- ja keräilykulttuuria. Vastaavasti viljelyn aloittaminen ja tulen käyttöönotto kaskeamisen myötä kertovat teknisestä edistysaskeleesta ja kulttuurin muutoksesta kohti pysyvämpää asutusta ja jäsennellympää yhteisöä. Näin kertomus tulen synnystä ja ensimmäisestä kaskeamisesta rinnastuu antiikin Prometheus-myyttiin. (Kaukonen 1956: 460.) Kreikkalaisen taruston titaani lahjoitti ihmiskunnalle jumalallisen tulen, joka mahdollisti myös teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen.

Valahuttivalahuttaa : leimahduttaa, väläyttää Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 281−282: "kiitollisuutensa osotteeksi" (Lna 121). valkeaistavalkeainen : tuli Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: munanvalkuainen (1:239); valkoinen (vyö) (44:120); puhdas, siisti (kihlattu) (24:25; 25:114) (Turunen 1979).,
Pohjaistuulipohjoistuuli kasken poltti,
Koillinen kovin porotti,
Poltti kaikki puut poroksi,
Kypeniksi kyyätteli.

Siitä vanha Wäinämöinen
Otti kuusia jyviä,

Seitsemiä siemeniä
290. Yhen nää'än nahkasesta,
Koivesta kesä-oravan,
Kesä-kärpänkesäkärppä : kesäajan kärppä, kesäkarvassa oleva kärppä kämmenestä.

Läksi maata kylvämähän,
Siemeniä sirottamahan,
Itse luon sanoiksi virkki:
"Minä kylvän kyyhättelen
Luojan Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 296−297: "ihmisen piti jumalalle kunnia työnsä ja toimensa menestymisestä antaman, ei kerskaaman omasta voimastansa, jos muuten mieli onnistua" (Lna 121). sormien lomitse,
Käen kautta kaikkivallan
Tälle maalle kasvavalle,
300. Ahollen ylenevälle."

"Akka manteren alainen,*Säkeet 301−348 / Taivas hedelmöittää maan

Lähes viidenkymmenen säkeen mittainen kokonaisuus viittaa useille kulttuureille tyypilliseen myyttiin, jossa taivaallinen miesjumaluus hedelmöittää naisellisen maajumaluuden ja he osallistuvat näin yhdessä luomisen tapahtumaan. Tavallisesti myyttiä vahvisti uskonnollinen hieros gamos- eli pyhä avioliitto -rituaali, jossa taivaallinen yhtyminen toistettiin ihmisten välillä, jotta pellot olisivat hedelmälliset ja viljasato runsas. Kuten Lönnrotkin hyvin tiesi, antiikin Kreikassa useat rituaalit viittasivat taivaan ja maan liittoon, kuten Zeuksen ja Heran myyttiin. (Eliade 2003: 167−168.) On katsottu, että Mikael Agricolan Daavidin Psalttariin sisällyttämä kuvaus pakanallisesta tavasta juoda Ukon malja ja tehdä paljon "häpeällisiä asioita" kevätkylvön yhteydessä, on suomalainen toisinto hieros gamos -rituaalista (Haavio 1959: 86). Tulkinta on herättänyt paljon keskustelua, mutta nykyään sen paikkansapitävyydestä vallitsee opillinen konsensus. (Anttonen 2012a: 210−213; Lehtonen 2016: 187−188; ks. myös Anttonen 1997.)

Mannun eukkomannun eukko : maan naispuolinen haltia, maaemä, maahinen Katso lisääKs. Elias Lönnrotin selitys mantu 'kuiva maa' (Lna 38). Karjalan kielessä mantu merkitsee maata tai maa-aluetta (KKS).

Elias Lönnrot kommentoi säkeitä 301−302: "kaikkiin töihin piti jumaloilta ja haltijoilta apua pyydettämän" (Lna 121).
, maan emäntä!

Pane nyt turve tunkemahan,
Maa väkevä vääntämähänvääntää : laittaa kasvamaan;
Eip' on maa väkeä puutu
Sinä ilmoisna ikänä,
Kun lie armo antajista,
Lupa luonnon tyttäristä"

"Nouse maa makoamastamakaamasta Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 309: "maa itsekin eläväksi olennoksi kuvattu" (Lna 121).,
310. Luojan nurmi nukkumasta,
Pane korret korttumahankorttua : kasvaa kortta,
Sekä varret varttumahanvarttua : kasvaa vartta,
Tuhansin neniänenä : oras nosta,
Saoinsadoittain haaroja hajota
Kynnöstäni, kylvöstäni,
Varsinsuuresti, erittäin Katso lisääLönnrot selitti säettä seuraavasti: "varsin vaivani näöstä" = josta olen erittäin vaivaa nähnyt? = varsinaisesti, suuresti vaivani näöstä?" (Lna 123). vaivani näöstä!"

"Oi Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säettä 317: "Ukko rukouksissa aina piti erittäin muistaa" (Lna 121).

Ukko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.)
ylijumala,

Tahi taattoisä taivahinentaivaassa asuva, Ukon epiteetti,
Vallan pilvissä pitäjä,
320. Hattarojen hallitsia!
Piä pilvissä keräjätkokous, käräjät Katso lisääElias Lönnrot kommentoi säettä 333, jossa keräjät-sana toistuu: "Jumalain ja haltioiden kokoukset" (Lna 121).

Keräjät tarkoittivat muinaissuomalaisilla ja muinaisgermaaneilla vapaiden miesten pitämää kokousta, jossa päätettiin yhteiskunnan yhteisistä asioista. Muinaislöytöjen, varhaisen historiallisen tiedon ja paikannimien perusteella keräjät pidettiin tavallisesti taivasalla. Niissä laadittiin lait sekä päätettiin sodasta ja rauhasta; ne olivat rauhanomainen neuvottelukokous, joissa ratkaistiin siviili- ja rikosoikeudellisia asioita jo ennen historiallista aikaa. (Turunen 1979: 119.)

Karjalan keräjät ja muut lähisukukielten vastineet liittyvät kerätä-verbiin (NESK).
,

Säkehissäsees : selkeä, kirkas taivas Katso lisääLönnrot kommentoi Kalevalan säkeitä 321−322: "sekä pilvisissä että selkeissä paikoissa" (Lna 121). neuvot selvät,
Iätä iästä pilvi,
Nosta lonkapilvenmöhkäle Katso lisääLonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva t. kiemurteleva haara; käärme'. Kalevalan lonka olisi siten muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.) luotehesta,
Toiset lännestä lähetä,
Etelästä ennätteleennätellä : jouduttaa, kiirehtiä tuomaan,
Vihmovihmoa : sataa, viskoa vettä vettä taivosesta,
Mettä pilvistä pirotapirottaa : pisaroida
Orahilleoras : viljan taimisto nouseville,
330. Touoille tohiseville!"

Tuo Ukko ylijumala,
Taatto taivon valtiainen
Piti pilvissä keräjät,
Säkehissä neuvot selvät,
Iätti iästä pilven,
Nosti longan luotehesta,
Toisen lännestä lähetti,
Etelästä ennätteli,
Syrjinsivut vastakkain yhtehen sysäsi,
340. Lomituksinraottain, vastatusten, syrjätysten loukahuttiloukahuttaa : törmäyttää, paukauttaa,
Vihmoi vettä taivosesta,
Mettä pilvistä pirotti
Orahille kasvaville,
Touoille tohiseville;
Nousipa oras okinenpiikikäs; haarainen.
Kannon karvainenkannonkarvainen : kannonvärinen, ruskea yleni
Maasta pellon pehmeästä,
Wäinämöisen raatamastaraataa : raivata, kaataa kaskea.

Jopa tuosta toisna päänätoisena päivänä,*Säkeet 349−358 / Kosmogonia päättyy

Toisen runon lähestyessä loppua maailman luominen on saatettu päätökseen ja inhimillinen kulttuuri viljelyn myötä aluilleen. Seuraavien runojen tapahtumat sijoittuvat oletetusti paljon myöhäisempään aikaan, jolloin ihmiskunta on kasvanut, eriytynyt heimoiksi ja kansoiksi sekä muodostanut kulttuurisia, symbolisia ja yhteisöllisiä käytäntöjä (Kaukonen 1956: 460).

350. Kahen, kolmen
yön perästä.
Viikon päästä viimeistäki
Vaka vanha Wäinämöinen
Kävi tuota katsomahan

Kyntöänsä, kylvöänsä,
Varsin vaivansa näköä;
Kasvoi ohra mieltä myötenmielen mukaan,
Tähkät kuuella taholla,
Korret kolmi-solmuisenakolmisolmuinen : vilja, jonka korressa on kolme nivelkohtaa, kolminivelinen.

Siinä vanha Wäinämöinen
360. Katseleiksekatsella, refl. katseleikse : katsoo ympärilleen, käänteleiksekäännellä, refl. käänteleikse : kääntyy, kääntelee itseään,
Niin tuli kevät-käkönenkevätkäkönen : kesää ja onnea ennustava käki,*Säkeet 361−378 / Käki

Lönnrotilla oli käsitys käestä esihistoriallisten suomalaisten pyhänä lintuna, jonka kukunta tuotti onnea (Kaukonen 1956: 460).

Näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty
Koivahainen kaatamatta?"

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Siksipä on tuo jätetty
Koivahainen kasvamahan,
Sinulle kukunta-puuksi;
Siinä kukkuos käkönen,
370. Helkyttelehelkytellä : äännellä heleästi hietarintarinnaltaan hiekanvärinen; käen kielikuva,
Hoiloahoilata : laulaa kuuluvasti hopearintarinnaltaan hopeanvärinen; käen kielikuva,
Tinarintarinnaltaan heleä-ääninen; käen kielikuva Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: neito, jolla on tinakoriste rinnassa (4:428 ym.) (Turunen 1979). riukulteleriukutella : laulella kovaan ääneen, kukkua,
Kuku illoin, kuku aamuin,
Kerran keskipäivälläki
Ihanoiksi ilmojani,
Mieluisiksimieluisa : suloinen, miellyttävä metsiäni,
Rahaisiksirahainen : viljava, tuottava rantojani,
Viljaisiksi vieriänivieri : seutu, ympäristö Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laita, reuna (9:533, 19:191 ym.) (Turunen 1979).!