Neljäsviidettä Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Arvelevi aivossansa: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 2−4: "Kun matkani kuitenki paremmin puolin onnistui" (Lna 121).
"Nytpä soitanto sopisi,
Ilon teentäsoitto, laulu kelpoaisi
Näillä uusilla oloillaolot : olosuhteet,
Kaunihilla kartanoilla Katso lisääKartano-sanalla on Kalevalassa merkitykset rakennus, asuinsija (4:38, 194 ym.); piha (17:339; 18:588; 21:52 ym.) (Turunen 1979).;
Vaan on kantele Katso lisääKantele on alkuaan viisikielinen soitin, jota itämerensuomalaiset ovat käyttäneet jo varhain muun muassa kansanrunojen laulamisen säestämisessä. Kanteleet voidaan jaotella kahteen tyyppiin. Avopohjainen, yhdestä puusta koverrettu kantele lienee varhaisempi. Toista tyyppiä edustaa kahdesta kappaleesta valmistettu kantele, jonka allas on peitetty kannella. Kalevalassa esiintyvät kalanluinen kantele ja koivusta valmistettu kantele (44:77−230). (Turunen 1979.) kaonnut,
Iloniilo : soitin, soittokone, kantele Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitto, laulu (41:93 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) iäti mennyt
Kalaisehen kartanohonkalainen kartano : merenhaltioiden hallitsema alue, kalojen asuinpaikka Katso lisääKartano-sanalla on Kalevalassa merkitykset rakennus, asuinsija (4:38, 194 ym.); piha (17:339; 18:588; 21:52 ym.) (Turunen 1979).,
10. Lohisehen louhikkohon,
Meren hauanhauta : syvennys, syvänne Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vainajan leposija (36:285) (Jussila 2009). haltioille,
WellamonVellamo : veden emäntä, vedenhaltia Ahdin puoliso iki-väelleikiväki : ikuinen väki, so. veden haltiaolennot;
Eikä tuota tuonekana, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 13 ja 14: "K. ed. harvoin Ahto antanevi…" (Lna 121).
Ahtoveden miespuolinen päähaltia Katso lisääNimi esiintyy Vanhassa Kalevalassa (1835) ja kansanrunoissa yleisemmin muodossa Ahti; Lönnrot kuitenkin käyttää vedenhaltiasta Uudessa Kalevalassa (1849) muotoa Ahto. Hän myös vahvisti haltian asemaa ja loi sille nimittämänsä asuinpaikan Ahtolan sekä sovitti sen kohtiin, joihin se ei kuulu alkuperäistoisintojen mukaan. (Turunen 1979.) antane takaisin."

"Oi on seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).!
Taoit ennen, taoit eilen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 16 ja 17: "Joka aina olet työssä kiinni" (Lna 121).
Taopa tänäki päänäpäivänä,
Tao rautainen harava,
Haravahan piitpii : piikki, haara, hammas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: piikivi (23:137; 43:109) (Turunen 1979).

Kalevalassa haravan piit (myös 15:202; 44:20, 33) olivat esineen lapaan kiinnitettyjä puikkoja, jotka vuoltiin pihlajasta tai taottiin raudasta. Pii-sanaa käytetään Kalevalassa myös toisen työkalun yhteydessä, ks. pirran piit (19:459; 23:376). (Turunen 1979.) tiheät,
20. Piit tiheät, varsi pitkä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 20: "Niin pitkä että veneestä pitäin ulettuu meren pohjaan" (Lna 121).
Jolla lainehet haroanharata : naarata haravalla, haravoida,
Laposillelaponen : haravalla koottu heinäkasa aallot laskenlaskea : asettaa paikoilleen,
Meren ruoikotruoikko : ruokoa kasvava paikka ruolleruko : kekomainen heinäkasa,
Rannat kaikki karhikoillekarhikko : pitkänomaiseksi kasaksi, harjanteeksi haravoitu heinä,
Soittosoitin, kantele Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: soitanta (41:25, 81 ym.) (Turunen 1979). jällejälleen, takaisin saa'akseni,
Kantelo tavatakseni
Kalaisesta kaartehestakaarre : kaartuva kohta vedessä, lahdelma, poukama, notko,
Lohisesta louhikosta!"

Se on seppo Ilmarinen,
30. Takoja iän-ikuinen
Takoi rautaisen haravan
Varren vaskisen kerallakanssa,
Piit takoi satoa syltäsyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä.,
Varren viittä valmisteli. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 34: "500 syltä pitkän" (Lna 121).

Siitä vanha Wäinämöinen
Otti rautaisen haravan,
Astui tietä pikkaraisen,
Kulki matkoa palasen
Teloille teräksisille,
40. Vaskisille valkamoillevalkama : veneiden säilytyspaikka.

Tuoss' oli purtta, kaksi purtta,
Kaksi valmista venettä
Teloilla teräksisillä,
Vaskisilla valkamoilla,

Yksi pursi uusi pursi,
Toinen pursi vanha pursi.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa uuelle venolle:
"Lähepä veno vesille,
50. Pursi aalloillen ajaiteajaa, refl. ajaite : ajaudu
Käsivarren Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "'Käsivarren' lienee instruktivus samoin kuin 'Peukalon' seuraavassa säkeessä. Voisi yhtähyvin olla genit. subj. ilman ettei käsivarsi käännä − − −." (Lna 123.) kääntämättä,
Peukalon pitelemättä!"

Läksipä veno vesille,
Pursi aalloillen ajoiheajaa, refl. ajoihe : ajautui;
Vaka vanha Wäinämöinen
Itse istuiheistua, refl. istuihe : istuutui perähän,
Läksi merta luutimahanluutia : lakaista luudalla,
Lainetta lakaisemahan;
Luopi lumpehet kokohon, Katso lisääSana luoda säkeessä 'ajaa kokoon, kasaan'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: heittää, viskata (6:219 ym.); luopua, lakata, heittää (40:318 ym.); hankkia, tuoda (16:127; 17:8 ym.); lasketella, laskea, suunnata (30:121; 39:360); valmistaa, tehdä (1:272; 15:378). (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 59−64: "Ei jättänyt yhtään paikkaa haraamatta" (Lna 121).
60. Haravoipi rannan raiskatraiska : rikka, roska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (adjektiivina) raukka, parka (33:143) (Turunen 1979).,
Ruoposteliruopostella : kaapia, keräillä kasoihin Katso lisääKarjalan kielessä ruopoissella 'kitkeä, perkailla kasvimaata' (KKS). ruo'on ruututruuttu : roska, jäte,
Ruo'on ruutut, kaislan kaitutkaittu : tähde, jäte,
Joka hauanki harasi,
Karit kaikki karhielikarhiella : harata, haravoida,
Eipä saanut, ei tavannut
Hauin luista soittoansa,
Iki-mennyttäikimennyt : jäljettömiin kadonnut iloa,
Kaonnutta kanteloa.

Vaka vanha Wäinämöinen
70. Astuvi kohen kotia,
Alla päin, pahoilla mielin,
Kaiken kallella kypärinsurumielisyyttä, apeutta tarkoittava sanonta,
Itse tuon sanoiksi kertoi:
"Ei tuota enämpienää olle
Hauin hampahan iloa,
Kalanluista luikutustaluikutus : nopea ja heleä soitto; kirkasääninen soitin."

Astuessansa ahoa,
Saloviertäsalovieri : korpimetsän laita, reuna vierressänsävierrä : kulkea kävellen, vaeltaa Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.)
Kuuli koivun itkeväksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 79 ja 80: "Koivun eli koivun haltian" (Lna 121).
80. Puun visanvisa : kova, juovikas vetistäväksivetistää : kyynelehtiä, itkeä;
Jopa luoksi luonteliheluonnella, refl. luontelihe : lähestyi, tuli,
Lähemmäksi laittelihelaitella, refl. laittelihe : laittoi itsensä, siirtyi.

Kysytteli, lausutteli:
"Mit' itket ihana koivu,
Puu vihanta vieretteletvieretellä : valittaa, uikuttaa, äännellä,
Vyöhyt valkeavalkeavyöhyt : valkeakaarnainen Katso lisääSana vyöhyt on deminutiivimuoto sanasta vyö. valitat?
Ei sua sotahan vieä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 87 ja 88: "Olet onnellisempi kun moni muu, jonka henkensä kaupalle täytyy sotaan mennä" (Lna 121).
Ei tahota tappelohon."

Koivu taitenviisaasti Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: osaavasti, taitoa osoittaen (20:131); varovasti, varoen (20:219) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä adverbi taiten 'varmasti, todella; varsinkin; varmaankin, luultavasti' (KKS). vastaeli,
90. Itse virkki puu vihanta:
"Niinpä muutamat sanovi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 91−94: "Ajattelemattomat, jotka toisen tilaa tuntematta aina luulevat sitä paremmaksi kuin onkaan" (Lna 121).
Moniahatmonias : eräs, muutama Katso lisääKarjalan kielessä on indefiniittipronomini monies 'muutama, jokunen, eräs' (KKS). arvelevi
Elävän minun ilossa,
Riemussa remuelevanremuella : hälistä, meluta;
Minä hoikkahuonokuntoinen, laiha Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohut (16:81; 44:251); hento (25:296) (Turunen 1979). huolissani,
Ikävissäni iloitsen,
Panenpanna : äännellä, hyräillä, laulaa pakko-päivissänipakkopäivä : aika, joka on tuskan, ahdistuksen ja kivun värittämä,
Murehissa murmattelenmurmatella : hyräillä."

"Typeryyttä tyhjämitätön, joutava; köyhä itken,
100 Vajauttani valitan,
Kun olen osatoinosaton : onneton, kurja, kovaosainen Katso lisääKarjalan kielessä sanalla osa on monia merkityksiä, muun muassa 'onni, kohtalo' (KKS). raukka,
Tuikitäysin, peräti, kokonaan vaivainen varatoinvaraton : turvaton, avuton
Näillä paikoilla pahoilla,
Lakeilla laitumilla."

"Osalliset, onnelliset Katso lisääSana osallinen 'onnellinen, onnesta tyytyväinen' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 105: "Koivut, jotka kasvavat paremmissa paikoissa ulkometsissä" (Lna 121).
Tuota toivovat alati
Kesän kaunihin tulevan,
Suven suuren lämpiävän;
Toisinpa minä typerä,
110. Minä vaivainen varoanvarata : pelätä, olla peloissaan:
Kuoreni kolottavaksikoloa : kiskoa, irrottaa,
Lehti-varvatlehtivarpa : ohut ja lehdekäs oksa, varpu vietäväksi."

"Useinpa minun utuisenutuinen : surullinen, onneton Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 28:41 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS).

Runoissa utuisella erilaisia merkityksiä: surullinen (VII2 2531; XIII2 5899); hämärä, savuinen: "Lämmitä utuinen kyly, / Sausuta simainen sauna" (I1 439: 58−59; ks. myös I4 1746); sumuinen, hämärä ilma (III3 2634; XIII1 999). Ks. häärunoissa "Päällä on paita palttinainen, / Se on Kuuttaren kutoma, / Sihen haljakka sininen, / Siitä ussakka utuinen" (I3 1662: 53−56; ks. utuinen vyö: I3 1677, I3 1686, I3 1701).,
Usein utuisen raukan
Lapset kerkeänkerkeä : nopeasti kuluva, joutuisa, vauhdikas keväimenkeväin : kevät
Luokseni lähenteleikselähennellä, refl. lähenteleikse : lähestyvät,
Veitsin viisin Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Viisin = viisi (lasta) eriltänsä, viisi parvesta, s.o. joukottain? Vai onko 'viisin' ja 'veitsin' yhteen sovitettavat? Veitsin viisin = monella veitsellä (määräluku määräämättömän sijasta)." (Lna 123.) viiltelevät
Halki mahlaisen mahani,
Paimenet pahat kesällä
120. Vievät vyönivyö : (kuvaannollisesti) kaarna valkeaisen,
Ken lipiksilippi : pieni tuohesta valmistettu juoma- tai ammennusastia, ken tupeksi,
Kenpä marja-tuohiseksimarjatuohinen : koivun tuohesta valmistettu, marjastuksessa käytetty kori."

"Usein minun utuisen,
Usein utuisen raukan
Tytöt allani asuvatasua : oleskella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: olla, pysyä (9:348); elää, käyttäytyä (17:166; 31:206) (Turunen 1979).,
Vierelläni viehkuroivatviehkuroida : peuhata, mellastaa,
Lehvät päältä leikkelevät,
Varvat vastoiksi sitovat."

"Usein minä utuinen,
130. Usein utuinen raukka
Kaaetahan kaski-puiksi,
Pino-puiksipinopuu : pinoon asetettu polttopuu pilkotahan;
Kolmasti tänäi kesänä,
Tänä suurena suvena
Miehet allani asuivat,
Kirvestänsä kitkuttivatkitkuttaa : hioa, hinkata, hangata
Mun poloisen pään menoksi,
Heikon henkeni lähöksi."

"Se oli ilo kesästä,
140. Riemu suuresta suvesta;
Ei ole talvi sen parempi,
Lumen aika armahampiarmas : mieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40). Lisäksi rahan armas 'kallisarvoinen' (46:165, 556). (Turunen 1979.)."

"Jopa aina aikaisehen
Muremurhe, suru, syvä huoli muo'onmuoto : ulkonäkö Katso lisääVrt. sana muut merkitykset Kalevalassa: kasvot (21:202; 24:283 ym.); väri (45:29) (Turunen 1979). muuttelevi,
Pääni painuvipainua : muuttua, käydä pahaksi,
Kasvot käypi kalveaksi Katso lisääKalvea suomen itämurteissa ja Keski-Pohjanmaan murteissa 'kalpea' (SMS).

Lönnrot kommentoi säettä 146: "Lehdet kellastuvat eli kalvehtuvat" (Lna 121).
Muistellessa mustat päivät,
Pahat ajat arvellessa."

"Siitä tuuli tuskat tuopi,
150. Halla huolet haikeimmat;
Tuuli vie vihannan turkin Katso lisääSana turkki kuvaannollisesti 'suojaavat lehdet'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 151 ja 152: "Tuuli syksyllä varistaa lehdet maahan" (Lna 121).,
Halla kaunihin hamehenhame : (kuvaannollisesti) suojaavat lehdet,
Niin minä vähävarainen,
Minä koitokurja, onneton, vaivainen koivu raukka
Jään aivan alastomaksi,
Varsin vaattehettomaksi
Vilussavilu : viileys, kylmyys värisemähän,
Pakkasessa parkumahan."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
160. "Elä itke, puu vihanta,
Vesa lehtilehtivesa : nuori lehtipuu vierettele,
Vyöhyt valkea valita!
Saat sinä olevanoleva : katoamaton, pysyvä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: erinomainen, mainio, hieno (23:5) (Jussila 2009). onnen,
Elon uuen armahamman;
Kohta itkenet ilosta, Katso lisääKyseessä on puhujan ennustus 'kohta tulet itkemään ilosta'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 165 ja 166: "Kun kantelena tulet iloisesti soimaan" (Lna 121).
Riemusta remahutelletremahutella : meluta, pauhata."

Siitä vanha Wäinämöinen
Koivun soitoksi kuvasikuvata : (kuvaannollisesti) tehdä, luoda, laatia Katso lisää Vrt. toinen merkitys Kalevalassa: koristaa, kuvittaa, tehdä kuvioita (18:11; 39:91) (Turunen 1979; Jussila 2009).;
Veisteli kesäisen päivän,
170. Kalkuttelikalkutella : veistellä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: takoa nopeasti ja kevyesti (7:312, 336; 10:272 ym.); laulella (1:92) kanteletta
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: surullinen (23:599; 44:113 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979).;
Veisti kopan kanteletta, Katso lisääSana koppa 'kanteleen kaikupohja' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 173 ja 174: "Koppa se kantelessa tehdäänki milloin koivusta, milloin muusta puusta (lepästä, kuusesta) (Lna 121).
Emäpuunemäpuu : kanteleen runkopuu iloa uutta,
Kopan koivusta lujasta,
Emäpuun visaperästävisaperä : koivun kova ja koristeellinen puuaines Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kantele, jonka kaikupohja on valmistettu koivun kovasta ja koristeellisesta puuaineksesta (44:196, 200) (Turunen 1979)..

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse lausui, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Tuoss' on koppa kanteletta,
180. Emäpuu iki-iloaiki-ilo : kantele;
Mistä naulat saatanehe, Katso lisääSana naula 'kanteleen viritystappi'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: puuhun tms. lyötävä metallipiikki (23:94); seinään upotettu tappi, johon tavaroita ripustetaan (23:710); keihään tai miekan kara, varteen upotettava kiinnityspiikki tai - puikko (30:106) (Jussila 2009.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 181 ja 182: "Koivu ei pitänyt nauloina" (Lna 121).
Vääntimetväännin : viritystappi perittäneheperiä : noutaa, saada?"

Kasvoi tammi tanhuallatanhua : karjapiha, piha Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "'Tanhualla' lienee tässä = tarhasta? Tanhua myös = karjapiha, kuja, avonainen paikka kylässä." (Lna 123.),
Puu pitkä pihan perällä,
Tammessa tasaisettasainen : tasamittainen, sopusuhtainen, rakenteeltaan säännöllinen oksat,
Joka oksalla omenatammenterho Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); (metaforisesti) hyvä ja suloinen olento, esimerkiksi neito, lapsi, karhu (15:147, 165, 183; 19:410; 23:660 ym.). Omena on Kalevalassa myös lehmännimi (32:214). (Turunen 1979.),
Omenalla kulta-pyöräkultapyörä : kultainen rengas tai ratas,
Kulta-pyörällä käkönen.

Kun käki kukahtelevi,
190. Sanoin viisin virkkelevivirkellä : sanoa,
Kulta suusta kumpuavikummuta : kuohua,
Hopea valahtelevi
Kultaiselle kunnahalle,
Hopeiselle mäelle;
Siitä naulat kantelehen,
Vääntimet visaperähänvisaperä : kantele, jonka kaikupohja on valmistettu koivun kovasta ja koristeellisesta puuaineksesta Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: koivun kova ja koristeellinen puuaines (44:176) (Turunen 1979)..

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Itse virkki, noin nimesi:

"Sain ma naulat kantelehen,
200. Vääntimet visaperähän;
Vielä uupuvi vähäisen,
Viittä kieltä kanteloinen; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 202: "Vanhimmissa kanteleissa vaan 5 kieltä, sitte useampia kahdeksistoja" (Lna 121).
Mistä tuohon kielet saisin,
Äänösetäänönen : kanteleen kieli asetteleisin?"

Läksi kieltä etsimähän, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 205 ja 206: "Läksi hakemaan, vaikk' ei vielä tiennyt, mistä hakisikaan" (Lna 121).
Astuvi ahoa myöten;
Istui immikköimpi eli nuori, naimaton neito aholla,
Nuori neitonen norollanoro : kostea maa, kostea notko,
Ei se impi itkenynnä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 209−212: "Runon kuvaus suomen laulun ilon ja surun vaiheisesta laadusta" (Lna 121).
210. Ei varsinjuuri, suorastaan ilonnutkana,
Ilmanjouten, muuten vain lauloi itseksensä,
Lauloi iltansa kuluksi,
Sulhon toivossatoivoen, haluten tulevan,
Armahansa aikehessaaikeessa : jotakin ajatellen ja enteillen.

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuonne kengättä kepittikepittää : köpöttää, kulkea lyhyin askelein,
Ilman hampsihampsia : kävellä huolimattomasti, harppoa pitkin askelin hattarattahattara : jalassa sukan sijasta käytettävä riepu;
Sitte sinne tultuansa
Alkoi hapsiahapsi : hius anella,
220. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Anna impinaimaton neito, tyttö, nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi). hapsiasi,
Kieprukkahieprukka : korea neito, kaunokainen Katso lisääSanassa painovirhe, käsikirjoituksessa hieprukka. hivuksiasihivus : hius
Kanteloisen kielosiksi,
Ääniksi ilon ikuisen?"

Antoi impi hapsiansa,
Hienoja hivuksiansa,
Antoi hasta viisi, kuusi,
Sekä seitsemän hivusta,
Siit' on kielet kantelessa,
230. Ääntimet iki-ilossa.

Saip'saada : tulla on soitto valmihiksi;
Siitä vanha Wäinämöinen
Istuiksenistua, refl. istuiksen : istuutuu alakivellealakivi : osittain maan sisällä oleva kivi,
Paatisellepaatinen : litteä, tasainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kivinen (20:99) (Jussila 2009). portahalle.

Otti kantelon käsille,
Ilon itsensä lähemmä,
Kären käänti taivahalle, Katso lisääSana kärki säkeessä 'kanteleen teräväksi suippeneva osa'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 237−240: "Kantele sävellyttäissä pidetään pystössä polvilla, naulapää (kärki) ylöspäin. Vasemman käden peukalolla ja lähimäisillä sormilla kierretään nauloja ja oikean käden sormet koettavat kieliä." (Lna 121.)
Ponnenponsi : kanteleen kopan kapeampi pää polville tukesitueta : tukea,
Ääniä asetteleviasetella : viritellä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laitella, sijoitella (31:312) (Jussila 2009).,
240. Säveliä sääntelevisäännellä : säädellä, viritellä.

Sai äänet asetetuksi,
Soittonsa sovitetuksi;
Niin käänti ala-käsille, Katso lisääAlakäsille 'käsiensä alapuolelle' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 243 ja 244: "Soittajat vieläki tavallisesti pitävät kanteleen polvillansa" (Lna 121).
Poikki puolinpoikkipuolin : poikittain polvillensa,
Laskilaskea : laskea kohdalleen, panna paikoilleen kynttä kymmenkunnan,
Viisi sormea virittivirittää : asettaa valmiiksi, valmistella käyttöön
Kielille kapahumahankapahua : kiipeillä, hypellä,
Sävelillesävel : kanteleen kieli Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ääni (21:337; 42:299) (Jussila 2009). hyppimähän.

Siinä vanha Wäinämöinen
250. Kun on soitti kanteletta
Käsin pienin, hoikin sormin, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 251: "Runollinen ylistys, josta ei toki sovi päättää W:sellä olleen erittäin pienet kädet ja hoikat sormet" (Lna 121).
Peukalon ulosulos : ulospäin, sivulle kiverinkiverä : taivutettu, kaartuva,
Jopa virkki puu visainen,
Vesa lehti vieretteli,
Kukahti käkösen kulta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 255 ja 256: "Käkösen kulta nauloina" (Lna 121).
Hivus impyen ilosiilota : soida Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: riemuita (42:192) (Jussila 2009)..

Sormin soitti Wäinämöinen,
Kielin kantelo kajasi,
Vuoret loukkui, paaet paukkui Katso lisääSana loukkua 'kaikua, kolahdella, kajahdella, paukkua'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: loukuttaa, irrottaa pellavan tai hampun kuituja erityisellä laitteella, loukulla (48:47). (Jussila 2009.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 259−264: "Suloinen, mielenperäinen soitto laittaa ihmiset tanssihaluisiksi, joka luonto tässä omistetaan hengettömillenkin olennoille" (Lna 121).
260. Kaikki kalliot tärähti,
Kivet laikkuilaikkua : läikkyä lainehilla,
Somerotsomero : sora, karkea hiekka vesillä soutisoutaa : kellua, keinua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: soutaa veneellä (5:41; 7:181 ym.); liikkua (32:147); kuljeksia (46:439) (Turunen 1979).,
Petäjät piti iloapitää iloa : iloita, tanssia,
Kannot hyppi kankahillakangas : kuiva metsämaa.

Kälyksetveljesten vaimot keskenään, sisko ja hänen veljensä vaimo keskenään Kalevan naisetKalevan väkeen, sukuun kuuluvat naiset Katso lisääKaleva on myyttinen sankari, kalevalaisten mytologinen esi-isä. Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Sen myötä Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnetuin esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979.) Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä myöhemmässä polvessa pakanuuden aikana, jolloin hän ajatteli myös heistä kertovien runojen syntyneen (Turunen 1979).
Kesken kirjan neulomisen Katso lisääSana kirja säkeessä 'ommeltu pintakuvio, koriste kankaassa' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säettä 266: "Venäjän karjalassa tytöt neulovat kirjoja paitansa kauluksiin ja olkapäihin, lakkeihin, kintaisiin, vöihin j. n. e." (Lna 121).
Ne tuohon jokenajoki : ihmisvirta juoksi,
Kaikki virtana vilisivilistä : mennä vilahdellen,
Nuoret naiset nauru-suulla,
270. Emännät ilolla mielin
Soitteloa kuulemahan,
Iloa imehtimähänimehtiä : ihmetellä.

Miniin paljon kuin oli miehiä lähellä,
Ne kaikki lakit käessä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 274−278: "Soitto eri luontoihin koski eri tavalla" (Lna 121).
Mi oli akkoja lähellä,
Ne kaikki käsi posellaposkella,
Tyttäret vesissä silmin,
Pojat maassa polvillansa,
Kanteloista kuuntelivat,
280. Iloa imehtelivät,
Sanoivat samalla suulla,
Yhen kielenyhteen ääneen kerkesivät:
"Ei ole tuota ennen kuultu
Noin suloista soitantoa
Sinä ilmoisna ikänäikinä, milloinkaan,
Kuuna kullan valkeanaei koskaan, ikinä."

Kuuluvi soreakaunis, sointuva, suloinen soitto,
Kuului kuutehen kylähän; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 288: "Joko soitto suorastansa tahi soitosta sanoma" (Lna 121).
Eik' ollut sitä otusta,
290. Kujoka ei tullut kuulemahan
Tuota soittoa suloista,
Kajahusta kanteloisen.

Mi oli metsän eläintä,
Kyykistyivät kynsillehen
Kanteloista kuulemahan,
Iloa imehtimähän;
Ilman linnut lentäväiset
Varvuille varustelihevarustella, refl. varustelihe : asettautuivat,
Veen kalaset kaiken laiset
300. Rantahan rakenteliherakennella, refl. rakentelihe : asettuivat, kerääntyivät,
Matosetki maan alaiset
Päälle mullan muuttelihemuutella, refl. muuttelihe : muuttautuivat, siirtyivät,
Käänteleivätkäännellä, refl. käänteleivät : kiemurtelevat, matelevat, kuuntelevat
Tuota soittoa suloista,
Kantelen iki-iloa,
Wäinämöisen väännätystä.

Siinä vanha Wäinämöinen
Kyllä soitteli somasti,
Kajahutti kaunihisti;
310. Soitti päivän, soitti toisen
Yhtehen rupeamahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 311−314: "Unohti syömisen, lepäämisen; levolle mennessä vyö päästettiin ja yöpaita muutettiin" (Lna 121).
Yhen aamun atriahanatria : ateria, ruokailu,
Yhen vyönsä vyötäntähänvyötäntä : vyöttäminen, vyön sitominen,
Yhen paitansa panohonpano : pukeminen.

Kun hän soitteli kotona,
Huonehessahuone : asuinrakennus, talo; huone honkaisessa,
Niin katot kajahtelivat,
Permannot pemahtelivatpemahdella : kumahdella, kajahdella,
Laet lauloi, uksetuksi : ovi Katso lisääKarjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS). ulvoi,
320. Kaikki ikkunat iloitsi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 320: "Väki itse iloissaan ja liikkeellä; sen mukaan kaikki muutkin olennot" (Lna 121).
Kiukoakiukaa : kiuas, uuni kivinen liikkui,
Patsaspatsas : pylväs tai pilari uunin, kiviladelman tms. kulmassa patvinenlehtipuun kovasta ja kuviollisesta puuaineesta valmistettu, visapuinen pajahtipajahtaa : ruveta äkisti laulamaan, ryhtyä iloitsemaan.

Kun hän kulki kuusikossa,
Vaelti petäjikössä,
Kuusoset kumartelihekumarrella, refl. kumartelihe : kumartuivat,
Männyt mäellä kääntelihekäännellä, refl. kääntelihe : kääntyivät,
Käpösetkäpönen : käpy keolle vieri,
Havut juurelle hajosi.

Kun hän liikahti lehossa,
330. Tahi astahti aholla,
Lehot leikkiä pitivät,
Ahot ainoistaainoinen : alituinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen, pysyvä (22:186); kallis, kultainen, armas (14:32; 19:100 ym.); ikuinen, ikimuistettava (3:188) (Turunen 1979). iloa,
Kukat kulkivat kutuhun, Katso lisääSana kutu säkeessä 'kisaileva ilonpito' (Lna 121).

Lönnrot kommentoi säettä 333: "Tulivat yhteen kokoon ilossaan" (Lna 121).
Vesat nuoret notkahteli.