Kolmaskymmeneskuudes runo

Kullervo valmisteleikse sotaan ja jättelee hyvästi kotolaisiansa, joista ei muut, kun äiti yksinänsä, sanoneet huolivansa hänestä, kunne lähtisi, kuolisiko, jäisikö henkiin 1–154. Tulee Untamolaan, kaataa kaikki maahan ja pistää tuvat palamaan 155–250. Pala’aa kotiin, löytää talon autiona, eikä muuta elävätä koko paikalla, kun vanhan, mustan koiran, jonka kanssa lähtee itsellensä syödä metsästä ampumaan 251–296. Joutuu metsämatkallansa sille paikalle, kussa oli sisarensa houkutellut, ja lopettaa tuntonsa vaivoissa miekalla päivänsä 297–360.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kuudesneljättä Runo.

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Siitä suorikse sotahan,
Vaino-tielle valmistaikse;
Hioi hetken miekkoansa,
Toisen keihoa teroitti.

Emo tuon sanoiksi virkki:
"Ellös poikani poloinen
Saako suurehen sotahan,
10. Menkö miekan melskehesen!
Ken suotta sotahan saapi,
Tahallansa tappelohon,
Se soassa surmatahan,
Tapetahan tappelossa,
Miekkoihin menetähän,
Kalpoihinsa kaaetahan."

"Lähet vuohella sotahan,
Kaurihilla tappelohon,
Pian vuohi voitetahan,
20. Kauris kaatahan likahan,
Tulet koiralla kotihin,
Sammakolla saat piha'an."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En mä silloin suohon sorru,
Enkä kaau kankahalle,
Korppien kotisioille,
Variksien vainiolle,
Kun sorrun sota-tiloille,
30. Vaivun vaino-tanterille;
Somap' on sotahan kuolla,
Kaunis miekan kalskehesen,
Sorea sotainen tauti,
Äkin poika pois tulevi,
Potematta pois menevi,
Laihtumatta lankeavi."

Tuon emo sanoiksi virkki:
"Kun sinä sotahan kuolet,

Mitä jääpi taatollesi
40. Vanhan päivänsä varaksi?"

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kuolkohon kuja-rikoille,
Kaatukohon kartanolle!"

"Mitä jääpi maammollesi
Vanhan päivänsä varaksi?"

"Kuolkohon kupo sylihin,
Läävähän läkähtyköhön!"

"Mitä jääpi veikollesi
50. Päivän vastaisen varaksi?"

"Metsähän menettyköhön,
Vainiolle vaipukohon!"

"Mitä jääpi siskollesi
Päivän vastaisen varaksi?"

"Kaivotielle kaatukohon,
Sotkutielle sortukohon!"

Kullervo Kalervon poika
Kohta lähtevi koista,
Sanovi sanan isolle:
60. "Hyvästi hyvä isoni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Tuon isä sanoiksi virkki:
"En minä sinua itke,
Jospa kuulen kuolleheksi;
Poika toinen tehtänehe,
Poika paljoa parempi,
70. Äieä älykkähämpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinko kuolleheksi;
Saan minä mokoman taaton,
Suun savesta, pään kivestä,
Silmät suolta karpaloista,
Parran kuivista kuloista,
Jalat raian haarukasta,
80. Muun lihan lahosta puusta."

Virkkoi siitä veikollensa:
"Jää hyvästi veikkoseni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Veikko tuon sanoiksi virkki:
"En itke minä sinua,
Josko kuulen kuolleheksi;
90. Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Kahta mointa kaunihimpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinko kuolleheksi;
Saan minä mokoman veljen,
Pään kivestä, suun savesta,
Silmät suolta karpaloista,
100. Hiukset kuivista kuloista,
Jalat raian haarukasta,
Muun lihan lahosta puusta."

Sanoi siitä siskollensa:
"Hyvästi sisarueni!
Itketkö sinä minua,
Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Noin sisar sanoiksi virkki:
110. "En itke minä sinua,
Josko kuulen kuolleheksi;
Veli toinen saatanehe,
Veli paljoa parempi,
Äieä älykkähämpi."

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Enkä itke mie sinua,
Kuulisinko kuolleheksi;

Saan minä mokoman siskon,
120. Pään kivestä, suun savesta,
Silmät suolta karpaloista,
Hiukset kuivista kuloista,
Korvat lammin lumpehista,
Varren vaahteren vesasta."

Sanoi siitä äitillensä:
"Äitiseni, armaiseni,
Minun kaunis kantajani,
Kultainen kulettajani!
Itketkö sinä minua,
130. Koskas kuulet kuolleheksi,
Kansasta kaonneheksi,
Sortuneheksi su'usta?"

Tuon emo sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Et älyä äitin mieltä,
Arvoa emon syäntä;
Itkenpä minä sinua,
Kun sun kuulen kuolleheksi,
Väestä vähenneheksi,
140. Sortunehensi su'usta;
Itken tulville tupamme,
Siltalauat lainehille,
Kujat kaikki kuurullani,
Läävät länkämöisilläni;
Lumet itken iljeniksi,
Iljenet suliksi maiksi,
Sulat maat vihottaviksi,
Vihottavat viereviksi."

"Mit' en itkeä ilenne,
150. Kut' en voine voivotella,
Itkeä inehmisissä,
Itken saunassa saloa,
Yliset kulasvesille,
Saunan lauat lainehille."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Läksi soitellen sotahan,
Ilotellen tappelohon;
Soitti suolla, soitti maalla,
160. Kajahutti kankahalla,
Rojahutti ruohokossa,
Kulahutteli kulossa.

Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo iso kotona kuoli,
Vaipui valta-vanhempasi;
Käypäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
170. Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
On meillä kotona ruuna,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan!"

Soitti suolla mennessänsä,
Patakoitteli palolla;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo veli kotona kuoli,
180. Vaipui lapsi vanhempasi;
Käypäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
On siellä ori kotona,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan!"

Soitti suolla käyessänsä,
190. Kullervoitsi kuusikossa;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Jo sisar kotona kuoli,
Vaipui lapsi vanhempasi;

Käypäs tuota katsomahan,
Kuten kuollut hauatahan!"

Kullervo Kalervon poika,
Hänpä varsin vastaeli:
"Kun lie kuollut, kuolkahansa;
200. On meillä kotona tamma,
Millä maahan vietäkähän,
Kalmahan katettakahan!"

Kulaten kulossa astui,
Heläellen heinikossa;
Vieri viestinen jälestä,
Sai sanoma korvihinsa:
"Kuoli ehtoinen emosi,
Kaatui maire maammuesi;
Käypäs tuota katsomahan,
210. Miten miero hautoavi!"

Kullervo Kalervon poika
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi minä poloinen poika,
Kun kuoli emo minulta,
Uupui uutimen tekiä,
Vaipui vaipan kirjoittaja,
Pitkän piustan kehreäjä,
Väki-värttinän vetäjä;
Enk' ollut luona luopuessa,
220. Läsnä hengen lähtiessä,
Lie kuollut kovin viluhun,
Vainko leivän puuttehesen!"

"Kuollut koissa pestäköhön
Saksan saipua-vesillä,
Silkkihin sieltäköhön,
Palttinoihin pantakohon,
Siitä maahan vietäköhön,
Kalmahan katettakohon,
Itkuvirsin vietäköhön,
230. Laulaen lasettakohon;
En vielä kotihin joua,
Viel' on Unto kostamatta,
Mies katala kaatamatta,
Ilkeä hävittämättä."

Meni soitellen sotahan,
Ilon lyöen Untolahan,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi Ukko ylijumala!
Jos nyt mulle miekan saisit,
240. Sekä kalvan kaunihimman,
Joka joukolle pitäisi,
Saattaisi satalu'ulle."

Saip' on miekan mielehisen,
Kalvan kaikkien parahan,
Jolla kaatoi kaiken kansan,
Joukon Untamon hävitti;
Tuvat poltteli poroksi,
Kypeniksi kyyätteli,
Kivet jätti kiukahista,
250. Pitkän pihlajan pihoista.

Kullervo Kalervon poika
Jo tuosta kotihin kääntyi
Ison entisen tuville,
Vanhempansa vainioille;
Tupa on tyhjä tultuansa,
Autio avattuansa,
Ei tulla likistämähän,
Käyä kättä antamahan.

Antoi kättä hiilokselle,
260. Hiilet kylmät hiiloksessa;
Tuosta tunsi tultuansa,
Ei ole emo elossa.

Pisti kättä kiukahalle,
Kivet kylmät kiukahassa;
Tuosta tunsi tultuansa,
Ei ole iso elossa.

Loi on silmät sillan päälle,
Silta kaikki siivomatta;
Tuosta tunsi tultuansa,
270. Ei ole sisar elossa.

Vieri valkama-vesille,
Ei venettä valkamassa;

Tuosta tunsi tultuansa,
Ei ole veli elossa.

Loihe siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Oi on ehtoinen emoni,
Mitäs mulle tänne heitit
280 Eläessä tällä maalla?"

"Et kuule emo minua,
Jos ma silmillä siherrän,
Eli kulmilla kujerran,
Päälaella lausuelen!"

Emo hauasta havasi,
Alta mullan muistuttavi:
"Jäi hän multa Musti koira
Käyäksesi metsämaille;
Ota koirasi keralle,
290. Mene tuonne metsämaille,
Ylös korpehen kohoa
Metsän tyttöjen tyköhön,
Sinipiikojen pihalle,
Havulinnan liepehille
Evähiä etsimähän,
Antia anelemahan!"

Kullervo Kalervon poika
Otti koiransa keralle,
Läksi tietä telkkimähän,
300. Korpehen kohoamahan;
Kävi matkoa vähäisen,
Astui tietä pikkaraisen,
Tuli tuolle saarekselle,
Tuolle paikalle tapahtui,
Kuss' oli piian pillannunna,
Turmellut emonsa tuoman.

Siin' itki ihana nurmi,
Aho armahin valitti,
Nuoret heinät hellitteli,
310. Kuikutti kukat kanervan
Tuota piian pillamusta,
Emon tuoman turmellusta,
Eikä nousnut nuori heinä,
Kasvanut kanervan kukka,
Ylennyt sialla sillä,
Tuolla paikalla pahalla,
Kuss' oli piian pillannunna,
Emon tuoman turmellunna.

Kullervo Kalervon poika
320. Tempasi terävän miekan,
Katselevi, kääntelevi,
Kyselevi, tietelevi;
Kysyi mieltä miekaltansa,
Tokko tuon tekisi mieli
Syöä syyllistä lihoa,
Viallista verta juoa.

Miekka mietti miehen mielen,
Arvasi uron pakinan,
Vastasi sanalla tuolla:
330. "Miks' en söisi mielelläni,
Söisi syyllistä lihoa,
Viallista verta joisi,
Syön lihoa syyttömänki,
Juon verta viattomanki."

Kullervo Kalervon poika,
Sinisukka äiön lapsi
Pään on peltohon sysäsi,
Perän painoi kankahasen,
Kären käänti rintahansa,
340. Itse iskihe kärelle,
Siihen surmansa sukesi,
Kuolemansa kohtaeli.

Se oli surma nuoren miehen,
Kuolo Kullervo-urohon,
Loppu ainakin urosta,
Kuolema kova-osaista.

Silloin vanha Wäinämöinen,
Kunpa kuuli kuolleheksi,
Kullervon kaonneheksi,
350. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Elkötte etinen kansa
Lasta kaltoin kasvatelko

Luona tuhman tuuittajan,
Vierahan väsytteliän!
Lapsi kaltoin kasvattama,
Poika tuhmin tuuittama
Ei tule älyämähän,
Miehen mieltä ottamahan,
Vaikka vanhaksi eläisi,
360. Varreltansa vahvistuisi."