Kahdeskymmenes runo

Pohjolassa teurastetaan hirveän iso härkä häiksi 1–118. Pannaan olutta ja valmistetaan ruokia 119–516. Laitetaan sananviejät väkeä häihin kutsumaan; Lemminkäinen yksin jätetään kutsumatta 517–614.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kaksikymmenes Runo.

Mitä nyt laulamme lajialaji : laatu,
Kutamitä virttävirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.) vieretämmevierettää : laulaa, laulella vapaasti?
Tuota laulamme lajia,
Tuota virttä vieretämme:
Noita PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pitoja,
Jumalisten juominkiajumalisten juominki : Pohjolan häät Katso lisääJumaliset ovat Pohjolan kansaa (Jussila 2009)..

Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). häitä hankittihinhankkia : valmistella,
Valmistettihin varojavara : ruokavara
Noilla Pohjolan tuvilla,
10. SariolanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi salvoksillasalvos : hirsirakennus, tupa.

Mitä tuohon tuotettihintuottaa : panna tuomaan, hankkia,
Ja kuta veätettihinvedättää : panna vetämään reellä, kuljettamaan
PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pitkihin pitoihin,
Suuren joukon juominkihin
Rahvahan ravitsemiksi,
Joukon suuren syöttämiksi?

Kasvoi härkä Karjalassa,
Sonni Suomessa lihosi,
Ei ollut suuri, eikä pieni,
20. Oli han oikea vasikka:
Hämehessä häntä häilyihäilyä : heilua,
Pää keikkui Kemi-joella,
Sata syltä syli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä.sarvet pitkät,
Puolta toista turpa paksu,
Viikon kärppä kääntelihekäännellä, refl. kääntelihe : kääntäytyi, käänteli itseään reittiä etsien
Yhen kytkyenkytkyt : puupanta, jolla lehmä kiinnitettiin paikalleen navetassa sialla,
Päivän lenti pääskyläinen
Härän sarvien väliä,
Hätäisesti päähän pääsi
30. Keskenävälillä levähtämättä,
Kuun juoksi kesä-oravakesäorava : kesäkarvassa oleva orava
Häpähältähäväs : härän tai hevosen säkä, niska hännän päähän,
Eikä päähän pääsnytkänä,
Ensi-kuussa ennättänyt.

Sepä vallatoin vasikka,
Sonni suuri Suomalainen
Karjalasta kaimattihinkaimata : johdattaa, saattaa, kuljettaa mukana
Pohjan pellon pientarelle,
Sata miestä sarviloista,
40. Tuhat turvasta piteli
Härkeä taluttaessa,
Pohjolahan tuotaessa.

Härkä käyä källeröittikäydä källeröittää : astua leveästi, huojuen; kävellä keikutella Katso lisääSana källeroidä suomen murteissa Juvassa ja Pudasjärvellä karhusta puhuttaessa 'tallustaa' (SMS). Karjalan kielessä källeröine on karhun hellittelynimi (KKS).
Sariolan salmen suussa,
Syöpi heinät hettehestähete : upottava kohta suossa; lähde,
Selkä pilviä siveli,
Eikä ollut iskiätä,
Maan kamalan kaatajata
Pohjan poikien lu'ussaluku : määrä, joukko,
50. Koko suuressa su'ussa,

Nuorisossa nousevassa,
Eikä varsinvarsinkaan vanhastossavanhasto : vanhukset, vanha väki.

Tulipa ukko ulkomainen,
Virokannasmies, joka yritti surmata suuren härän; Marjatan isättömän pojan kastaja Karjalainen,
Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Malta, malta härkä parka,
Kun tulen kurikankurikka : lyömäase, nuija Katso lisääKurikka oli nuija, joka valmistettiin puusta ja oli erityisesti toisesta päästään jykevähkö (Turunen 1979). kanssa,
Kamahutankamahuttaa : lyödä, kumauttaa kangellani
Sun katala kallohosi,
60. Tok' et toisenatoinen : seuraava kesänä
Kovin käännä kärseäsikärsä : kuono, turpa,
Tölläytätölläyttää : tyrkätä turpoasi
Tämän pellon pientarella,
Sariolan salmen suussa!"

Läksi ukko iskemähän,
Virokannas koskemahan,
PalvoinenVirokannaksen toisintonimi Katso lisääNimeä käytetään Kalevalassa myös Tuurin rinnalla puhuttaessa jonkinlaisesta jumalallisesta olennosta (Jussila 2009). Nimen on arveltu syntyneen palvoa-verbin pohjalta (Turunen 1979). pitelemähän;
Härkä päätä häiläyttihäiläyttää : heilauttaa,
Mustat silmänsä mulistimullistaa : muljauttaa, pyöräyttää selkosen selälleen,
70. Ukko kuusehen kavahti,
Virokannas vitsikkohonvitsikko : metsikkö, jossa kasvaa pensaita ja nuoria puunvesoja,
Palvoinen pajun sekahan.

Etsittihin iskiätä,
Sonnin suuren sortajata
Kaunihista Karjalasta,
Suomen suurilta tiloilta,
Vienostavieno : alava, tasainen Wenäjän maasta,
Ruotsin maasta rohkeasta,
LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olisi varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NESK s.v. lappi, Lappi.) laajoilta periltä,
80. TurjanTurja : Lapin toisintonimi Katso lisääSuomen kielessä turjalainen on tarkoittanut saamelaista tai tietäjää, noitaa, velhoa. Vanhoista tuomiokirjoista saatu selville, että ainakin Iijokivarren talonpojilla oli tapana hakea Kemin Lapin tietäjiltä apua erilaisiin vaikeuksiin, kuten sairauksiin tai huonoon saalistusonneen. Turja on voinut merkitä pohjoista ilmansuuntana. Paikannimenä sillä on tarkoitettu Kuolan niemimaata ja erityisesti sen rannikkoa Kantalahdesta itään. (SPK s.v. Turjanselkä.) maasta mahtavasta,
Etsittihin TuonelastaTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.),
ManalastaManala : Tuonela, kuolleiden olinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Ks. Tuonela.
maanki alta,

Etsittihin, eipä löyttylöytä : löytää,
Haettihin, ei havaittu.

Etsittihin iskiätä,
Katsottihin kaatajata
Selvältä meren selältä,
Lakeiltalakea : aava lainehilta.

Mies musta merestä nousi,
90. Urosmies, miehinen mies umpi-lainehistaumpilaineista : veden alta, aaltojen alapuolelta
Aivan selvältä selältä,
Ulapalta aukealta,
Ei tuo ollut suurimpia,
Eikä aivan pienimpiä:
Alle maljan maata mahtui,
Alle seulanseula : jauhojen puhdistamiseen käytetty väline Katso lisääSeulaa käytettiin jauhojen erotteluun akanoista. Siinä oli ohuesta haapalaudasta ympyränmuotoiseksi taivutettu laita ja esimerkiksi metallilangoista kudottu verkkopohja. Kun seuloja, tavallisesti emäntä, liikutteli esinettä nopeasti edestakaisin, valuivat puhtaat jauhot pohjan väliköistä läpi. Jauhoseulat olivat tavallisesti leveydeltään 30−50 cm. (Turunen 1979.) seisomahan.

Se oli ukko rauta-kourarautakoura : rautaisiin sotakintaisiin pukeutunut,
Rauan karvaraudankarva : raudanharmaa katsannolta,
Päässä paatinenkivinen kypärä,
100. Jaloissa kiviset kengät,
Veitsi kultainen käessä,
Varsi vasken kirjavainenvaskenkirjavainen : punertava, kuparinvärinen.

Saip' on siitä iskiänsä,
Tapasipa tappajansa,
Suomen sonni sortajansa,
Maan kamala kaatajansa.

Heti kun näki eränsäerä : otus Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saalis (14:43; 46:460 ym.); metsästysretki, pyynti (14:46) (Turunen 1979).,
Ruhtoiruhtoa : iskeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rusentaa, tuhota (43:325; 46:29); murtaa (2:185) (Turunen 1979). niskahan rutostikiireesti, nopeasti,
Sorti sonnin polvillensa,
110. Kyten Katso lisääSanassa on painovirhe. Lönnrot on kirjoittanut sanan käsikirjoituksessa muotoon kylen (Lna 38). Mies kaatoi siis suuren härän kyljelleen maahan. maahan kyykähyttikyykähyttää : painaa kyykkyyn, lytistää, nujertaa maahan.

Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi:
Sata saavia lihoa,
Sata syltä makkarata,
Verta seitsemän venettä,
Kuutakuu : rasva, tali kuusi tynnyriä
Noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syöminkihin.

Tupa oli tehty Pohjolassa,
120. Tupa laittolaaja, avara, pirtti suuri,
Sivulta yheksän syltä,
Päästä seitsentä leveä,
Kukko kun laessalaki : huoneen välikatto, sisäkatto, laipio Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (kuvaannollisesti) huippu, päällystä (9:84; 17:209 ym.) (Turunen 1979). lauloi,
Ei sen ääni maahan kuulu,
Peninpeni : koira haukunta perässä
Ei kuulu ovehen asti.

Tuop' on Pohjolan emäntäLouhi, Pohjolan sotainen ja toimelias naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979: 260).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)

Liikkui sillansilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on levikin valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) liitoksellaliitos : lattialankkujen saumakohta keskilattialla,

Laahoilaahoa : laahustella, liikkua raskain askelin keski-lattialla,
130. Arvelee, ajattelevi:
"Mistäpä olutta Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) saamme,
Taarittaari : olut, kalja, sahti; inkeriläis-kannakselainen nimitys taitenosaavasti, taitavasti laittelemme
Näille häille hankkimille,
Pioille piettäville,
En tieä tekoa taarin,
Enkä syntyä olosen."

Olipa ukko uunin päällä,
Lausui ukko uunin päältä:
"Ohrasta oluen synty,
140. Humalasta julki-juomanjulkijuoma : kuuluisa juoma; oluen mainesana,
Vaikk' ei tuo ve'että synny,
Eikä tuimatta tuletta."

"Humala RemusenRemunen : humala-nimisen kasvin isäksi kuviteltu olento poika
Piennä maahan pistettihin,
Kyynä maahan kynnettihin,
Viholaisnaviholainen : nokkonen viskottihin
Vierehen KalevanKaleva : myyttinen sankari ja Kalevan poikien, entisajan jättiläisten, esi-isä Katso lisääLönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Sen myötä Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.) Lönnrotin käsityksen mukaan Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen, Joukahainen ja Kullervo olivat Kalevan jälkeläisiä myöhemmässä polvessa pakanuuden aikana, jolloin hän ajatteli myös heistä kertovien runojen syntyneen (Turunen 1979: 88). kaivon,
OsmonOsmo : Kaleva-nimen rinnalla esiintyvä mytologinen nimi pellon penkerehen;
Siitä nousi nuori taimi,
150. Yleni vihanta virpipieni oksa, nuori taimi,
Nousi puuhun pienoisehen,
Kohen latvoa kohosi."

"Onnen ukko ohran kylvi
Osmon uuen pellon päähän,
Ohra kasvoi kaunihisti,
Yleni ylen hyvästi
Osmon uuen pellon päässä,
Kaskessa pojan Kalevan."

"Oli aikoa vähäisen,
160. Jo huuhuihuuhua : huutaa, kutsua huutaen humala puusta,
Ohra lausui pellon päästä,
Vesi kaivosta Kalevan:
"Milloin yhtehen yhymme,
Konsamilloin toinen toisihimme?
Yksin on elo ikävä,
Kahen, kolmen kaunoisampi."

"OsmotarOsmolan sukuun kuuluva nainen Katso lisääOsmotar on tässä oluen keittäjä mutta esiintyy Kalevalassa myös morsiamen neuvojana (23:5). Runotoisinnoissa Kalevattaren rinnalla esiintyy Osmottaren sijasta usein Lokka luopuisa emäntä. Osmotar saattaa liittyä Osmoinen-nimeen, mutta toisaalta sen on katsottu olevan oluen hiivana käytettyä kasvimehua tarkoittava lainasana. Runotoisinnoissa esiintyvät myös muodot Osmutar, Osmonen, Ošmatal, Olsmatal, Osmotta jne. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä osma ~ osmo merkitsee ahmaa (KKS). Suomen kielen murteista ja sukukielistä tietoja myös merkityksestä 'karhu'. Kansanrunojen osmo, osmolainen 'sulhanen' (häälauluissa) ja Osmotar, Osmatar jne. saattavat kuulua tähän yhteyteen. (SSA2 s.v. osma.)
oluen seppä,

Kapooluen ensimmäinen valmistaja, haltiaolento kaljojen tekiä
Otti ohrasen jyviä,
170. Kuusi ohrasen jyveä,
Seitsemän humalan päätäpää : tähkä, siemeniä sisältävä osa,
Vettä kauhoa kaheksan,
Niin pani pa'an tulelle,
Laittoi keiton kiehumahan,
Keitti ohraista olutta
Kerkeänkerkeä : kiireinen, joutuisa, vauhdikas kesäisen päivän
Nenässänenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 210; 23:599 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168). (Turunen 1979.) niemen,
Päässä saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen,
Puisenpuinen : puuastia uuen uurtehesenuurre : puuastiassa oleva ura Katso lisääKarjalan kielessä uurre ~ uurtehut ~ uurtiehut 'puuastian seinämiin pohjalautoja varten veistetty ura, uurre' (KKS).,
180. Korvonkorvo : kaksikorvainen puinen vesiastia, saavi koivuisen sisähän."

"Sai oluen panneheksi,
Ei saanut hapanneheksihapata : käydä, tulla happamaksi;
Arvelee, ajattelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
""Mitä tuohon tuotanehe,
Ja kuta katsottanehe
Oluelle happaimeksihappain : hiiva, käyteaine,
Kaljalle kohottimeksikohotin : hiiva, käyteaine?""

"Kalevalatar kaunis neiti
190. Se on sormilta sorea,
Aina liukasnopea, ketterä liikunnolta,
Aina kengältä kepeä,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keski-lattialla
Yhtä toista toimitellen
Kahen kattilan kesellävälillä,
Näki puikonpuikko : tikku lattialla,
Poimi puikon lattialta."

"Katselevi, kääntelevi:
200. ""Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
Hyvän immenimpi : nainen, neito, naimaton tyttö Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NESK). hyppysissä,
Jos kannan Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin?""

"Kantoipa Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin,
Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykertihykertää : hieroa, puserrella kevyesti käsin molemmin
Molempihin reisihinsä,
210. Syntyi valkea orava."

"Noin se neuvoi poikoansa,
Oravaistansa opasti:
""Oravainen kummun kulta,
Kummun kukka, maan ihana,
Juokse tuonne, kunneminne käsken,
Kunne käsken ja kehoitan:
Mieluisahanmieluisa : lempeä, hyvänsuopa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: suloinen (2:379); mieleinen (40:72) (Turunen 1979). MetsolahanMetsola : asutuksi paikaksi käsitetty metsä, Tapiolan rinnakkaisnimi,
Tarkkahantarkka : valpas, tarkkaavainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: taitava, osaava (17:558; 20:586; 21:330 ym.); ymmärtäväinen, viisas (23:87; 25:536−556; 28:38 ym.) (Turunen 1979.) TapiolahanTapiola : metsä metsänhaltian ja hänen väkensä asuinpaikkana Katso lisääTapiola on Kalevalassa tavallisesti Metsolan toisintonimenä (myös 14:25; 15:398, 406; 20:234 ym.). Kansanrunoissa se esiintyy erilaisissa rinnakkaismuodoissa: Tapiola, Tapiala, Tappila, Tamikkala, Tanniola jne. (Turunen 1979.),
Nouse puuhun pienoisehen,
220. Taitenvarovaisesti tarha-latvaisehentarhalatvainen : leveälatvainen,
Jott’ ei kokkokotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). kouraiseisi,
Eikä iskis' ilman lintu,
Tuo'os kuusesta käpyjä,
Petäjästä helpehiähelve : männyn kuoren liehuvat, ohuet ja lehtimäiset osat,
Ne kanna Kavon kätehen,
Oluehen Osmottaren!""

"Osasi orava juosta,
Pöyhtöhäntätuuheahäntäinen pyörähellä,
Pian juosta matkan pitkän,
230. Välehenväleen : nopeasti, joutuisasti välit samota,
Salon poikki, toisen pitkin,
Kolmannen vähän vitahanvitaan : vinoon, viistoon
Mieluisahan Metsolahan,
Tarkkahan Tapiolahan."

"Näki kolme korpi-kuusta,
Neljä pienoista petäätä,
Nousi kuusehen norollanoro : kostea maa, kostea notko,
Petäjähän kankahallakangas : kuiva metsämaa,
Eikä kokko kouraisnunna,
240. Iskenynnä ilman lintu."

"Katkoi kuusesta käpyjä,
Petäjästä päitä lehvän,
Kävyt kätki kynsihinsä,
Kääräisi käpälihinsä,
Ne kantoi Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin."

"Kapo pisti kaljahansa,
Osmotar oluehensa.
Eip' otaottaa : alkaa, ruveta olut hapata,
250. Juoma nuori noustaksensa."

"Osmotar oluen seppä,
Kapo kaljojen tekiä
Ainakin ajattelevi:
""Mitä tuohon tuotanehe
Oluelle happaimeksi,
Kaljalle kohottimeksi?""

"Kalevatar kaunis neiti,
Se on sormilta sorea,
Aina liukas liikunnolta,
260. Aina kengältä kepeä,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keski-lattialla
Yhtä toista toimitellen
Kahen kattilan kesellä,
Näki lastun lattialla,
Poimi lastun lattialta."

"Katselevi, kääntelevi:
""Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
270. Hyvän immen hyppysissä,
Jos kannan Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin?""

"Kantoipa Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin,
Kapo kaksin kämmeninsä,
Hykerti käsin molemmin
Molempihin reisihinsä,
Syntyi näätä kulta-rinta."

"Niin se neuvoi nääteänsä,
280. Orpo-lastansa opasti:
""Näätäseni, lintuseni,
Rahan-karvarahankarva : arvokasturkkinen kaunoiseni,
Mene tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehoitan:

Kontion kivi-kololle,
Metsän karhun kartanolle,
Jossa karhut tappelevat,
Kontiot kovin elävät,
Kourin hiivoa kokoa,
290. Käsin vaahteavaahti : suusta valuva kuola valuta,
Se kanna Kavon kätehen,
Tuo olallen Osmottaren!""

"Jopa taisi näätä juosta,
Rinta kultakultarinta riehätellärientää, kulkea innoissaan,
Pian juoksi matkan pitkän,
Välehen välit samosi,
Joen poikki, toisen pitkin,
Kolmannen vähän vitahan
Kontion kivi-kololle,
300. Karhun louhi-kammiollelouhikammio : kivinen kammio, pesäluola,
Siellä karhut tappelevat,
Kontiot kovin elävät
Rautaisella kalliolla,
Vuorella teräksisellä."

"Valui vaahti karhun suusta,
Hiiva hirveän kiasta,
Käsin vaahtea valutti,
Kourin hiivoa kokosi,
Sen kantoi Kavon kätehen,
310. Hyvän immen hyppysihin."

"Osmotar oluehensa,
Kapo kaatoi kaljahansa,
Ei ota olut hapata,
Mehu miesten puurakoiapuurakoida : kihistä, pitää purisevaa ääntä."

"Osmotar oluen seppä,
Kapo kaljojen tekiä
Ainakin ajattelevi:
""Mitä tuohon tuotanehe
Oluelle happaimeksi,
320. Kaljalle kohottimeksi?""

"Kalevatar kaunis neiti,
Tyttö sormilta sorea,
Aina liukas liikkunnolta,
Aina kengältä kepeä,
Liikkui sillan liitoksella,
Keikkui keski-lattialla
Yhtä toista toimitellen
Kahen kattilan välillä,
Näki maassa palkoheinänpalkoheinä : hernekasvi, pernaruoho,
330. Poimi maasta palkoheinän."

"Katselevi, kääntelevi:
""Mitä tuostaki tulisi
Kavon kaunihin käsissä,
Hyvän immen hyppysissä,
Jos kannan Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin?""

"Kantoipa Kavon kätehen,
Hyvän immen hyppysihin,
Kapo kaksin kämmeninsä,
340. Hykerti käsin molemmin
Molempihin reisihinsä,
Mehiläinen Katso lisääMehiläinen on tiedetty tarpeelliseksi hyönteiseksi valmistamansa hunajan ansiosta. Se esiintyy useissa kansanrunoissa ja on esimerkiksi Raudansynty-loitsuissa vastakohtana paholaisen linnulle eli herhiläiselle, ampiaiselle. Kalevalassa mehiläinen lentää merten yli hakemaan mettä voiteeksi (15:393−534) tai oluenpanijalle oluen valmistukseen (tässä). (Turunen 1979.) siitä syntyi."

"Niin se neuvoi lintuansa,
Mehiläistänsä opasti:
"Mehiläinen lintu liukas,
Nurmen kukkien kuningas,
Lennä tuonne, kunne käsken,
Kunne käsken ja kehoitan:
SaarelleSaari : myyttinen paikka Katso lisääInkerissä, Savossa ja Suomen Karjalassa yleisessä Saaren luomiseksi nimetyssä runossa pääskynen munii munansa (punamastoisen) purjelaivan kannelle, josta ne putoavat mereen ja synnyttävät saaren. Kysymyksessä on maailman keskuksessa ja meren keskellä sijaitseva tärkeä paikka, johon liittyy monia myyttisiä mielikuvia. Siellä saattaa jopa sijaita maailman patsas tai maailman puu, joka on eri kansojen uskomuksissa mm. kulkuväylä maailman tasolta toiselle. (Siikala 2012: 178−179, 185, 198.) selälliselleselällinen : meren ulapalla sijaitseva,
350. Luo'olle merelliselle,
Siell' on neiti nukkununna,
Vyö vaskivaskivöinen valahtanunnavalahtaa : nukahtaa,
Sivulla simainenhunajainen heinä,
Mesi-heinä helmassansa,
Tuo simoasima : hunaja, mesi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: mesijuoma, joka valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla (9:225, 250, 430 ym.) (Turunen 1979). siivessäsi,
Kanna mettä kaavussasi
Heleästä heinän päästä,
Kukan kultaisen kuvustakupu : terälehtien muodostama kellomainen kukkaosa,
Se kanna Kavon kätehen,
360. Tuo olallen Osmottaren!""

"Mehiläinen lintu liukas
Jopa lenti, jotta joutuijoutua : ehtiä, ennättää; päästä nopeasti,
Pian lenti matkan pitkän,
Välehen välit lyhenti,

Meren poikki, toisen pitkin,
Kolmannen vähän vitahan
Saarehen selällisehen,
Luotohon merellisehen,
Näki neien nukkunehen,
370. Tina-rinnantinarinta : tinakoristetta rintamuksellaan kantava riutunehen
Nurmelle nimettömälle,
Mesi-pellonmesipelto : mettä erittäviä kukkia kasvava pelto pientarelle,
Kupehella kulta-heinä,
Vyöllänsä hopea-heinä."

"Kasti siipensä simahan,
Sulkansa mesisulahanmesisula : sulassa, juoksevassa olomuodossa oleva kukkien mesi
Helevässähelevä : heleä, kirkas heinän päässä,
Kukan kultaisen nenässä,
Sen kantoi Kavon kätehen,
380. Hyvän immen hyppysihin."

"Osmotar oluehensa,
Kapo pisti kaljahansa,
Siit' otti olut hapata,
Siitä nousi nuori juoma
Puisen uuen uurtehessa,
Korvon koivuisen sisässä,
Kuohui korvienkorva : korvon kädensija tasalle,
Ärjyiärjyä : kuohua, vaahdota päällen äyrähienäyräs : astian reuna,
Tahtoi maahan tyyräelläkuohua, juosta,
390. Lattialle lasketella."

"Oli aikoa vähäisen,
Pirahtelipirahdella : kulua pikkaraisen,
Joutuijoutua : päätyä juomahan urohot,
LemminkäinenKalevalan pääsankareita; laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.) liiatenkiliiatenkin : varsinkin, etenkin,
Juopui AhtiLemminkäisen toistonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen Katso lisääLönnrot on Kalevalassa samaistanut Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti, Kaukamoinen, Lemminkäinen ja Veitikka ovat usein vaihtuneet tai sekoittuneet keskenään. Lönnrot on sovittanut Ahtia käsitteleviä runoja Kalevalaan vapaasti toisintojen pohjalta ja saanut täydennyksiinsä vaikutteita esimerkiksi Kaukamoisen runosta, Kullervo-runosta, Iivana Kojosenpojan runosta, Vellamon neidon onginnasta, Kilpalaulannasta ja kosintarunoista. (Turunen 1979: 12−13.)

Vrt. Ahti-nimen alkuperäinen merkitys merenhaltian nimenä. Lönnrot on halunnut erottaa sankarinimen ja jumaluuden nimen toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. (Genetz 1901: 157; Turunen 1979: 12.)
, juopui KaukoLemminkäisen toistonimi Katso lisääKauko, Kaukolainen, Kaukomieli ovat Lemminkäisen toisintonimiä (Turunen 1979). Henkilönnimi Kauko on vanha muinaissuomalainen nimi, jota on esitetty alkuperältään germaaniseksi, vrt. Kaukovalta < Gaugewald. Toisaalta on mahdollista, että nimi on johdos sanasta kauka 'pitkä'. (SPK s.v. Kaukonen, Kaukola.),

Juopui veitikkäveitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääKansanrunoissa nimellä Veitikka ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS).
vereväpunakka, terveen värinen; reipas

Oluelta Osmottaren,
Kaljalta Kalevattaren."

"Osmotar oluen seppä,
400. Kapo kaljojen tekiä
Hän tuossa sanoiksi virkki:
""Voi poloinen päiviäni,
Kun panin pahan oluen,
Tavattoman taarin laitoinlaittaa : valmistaa,
Ulos korvosta kohosi,
Lattialle lainehtivi!""

"Punalintupunainen lintu: punatulkku, leppälintu, punarinta tai punavarpunen puusta lauloi,
Rastas räystähän rajalta:
""Ei ole paha-oloinenpahaoloinen : olemukseltaan tai koostumukseltaan huono
410. On juoma hyvä-oloinenhyväoloinen : koostumukseltaan hyvä
Tynnyrihin tyhjettävä,
Kellarihin käytettäväkäyttää : kuljettaa, viedä,
Tynnyrissä tammisessa,
Vaski-vannetten sisässä.""

"Se oli oluen synty,
Kalevaistenkalevainen : Kalevalan asukas, kalevalainen kaljan alku,
Siitä sai hyvän nimensä,
Siitä kuulun kunniansa,
Kun oli hyvä-oloinen,
420. Hyvä juoma hurskahillehurskas : vakaa, maltillinen, hillitty,
Pani naiset nauru-suulle,
Miehet mielelle hyvälle,
Hurskahat iloitsemahan,
Hulluthullu : riehakas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: vähäjärkinen (5:168−169) (Turunen 1979). huppeloitsemahanhuppeloida : hupsuilla, käyttäytyä tyhmästi, puhua joutavia."

Siitä Pohjolan emäntä,
Kun kuuli oluen synnyn,
Kokikokea : koota, ammentaa vettä suuren korvon,
Uuen puisen puolellensapuolelleen : puoliväliin,
Siihen ohria oloksirunsaasti, kylliksi, tarpeeksi,
430. Ja paljo humalan päitä;
Alkoi keitteä olutta,
Väki-vettäväkivesi : olut, väkijuoma väännätelläsekoittaa, hämmentää
Uuen puisen uurtehessa,
Korvon koivuisen sisässä.

Kuut kiviä kuumettihinkuumeta : kuumentaa,
Kesät vettä keitettihin,
Salot puita poltettihin,
Kaivot vettä kannettihin,
Jo salot saristuisaristua : harventua, vähentyä puista,
440. Veet väheni lähtehistä
Olosia pantaessa,
Kaljoja kyhättäessä

Pohjan pitkiksi pioiksi,
Hyvän joukon juomingiksi.

Savu saarella palavi,
Tuli niemen tutkaimellatutkain : pää, kärki,
Nousipa savu sakea,
Auersavu, savun sinerrys, höyry ilmahan ajoiheajaa, refl. ajoihe : ajautui
Tuimilta tuli-sioilta,
450. Varaviltavarava : runsas valkeiltavalkea : tuli Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.),
Täytti puolen Pohjan maata,
Kaiken Karjalan sokistisokistaa : sokaista.

Kansa kaikki katsahtavi,
Katsahtavi, kaivahtavikaivahtaa : kaivata vastausta, haluta nopeasti tietää jotakin:
"Mistäpä savunen saapisaada : tulla, lähteä,
Auer ilmahan ajaikseajaa, refl. ajaikse : ajautuu?
Pienikö soan savuksi,
Suuri paimosenpaimonen : paimen paloksipalo : nuotio."

Tuop' on äiti Lemminkäisen Katso lisääLemminkäisen äidin hahmo esiintyy kansanrunoissa Lemminkäisen surma -runossa, mutta varsinaisen muotonsa poikaansa pyyteettömästi auttava äiti sai Lönnrotin toimitustyön tuloksena. Varhaisten Kalevalan tulkitsijoiden näkemyksissä Lemminkäisen äitiin on liitetty mielikuva vaikuttavasta ja järkkymättömästä äidinrakkaudesta (esim. Krohn 1903−1910; Tarkiainen 1911). Myöhemmin tutkijat ovat tarkastelleet äitihahmoa toisin, esimerkiksi äidin ja pojan suhdetta on tulkittu feministisistä näkökulmista, joissa Lemminkäisen sankaruus kyseenalaistuu (mm. Sawin 1990; Apo 1995; Timonen 2004a).
460. Aivan aamulla varahin
Läksi vettä lähteheltä,
Näkevi savun sakean
Pohjoisilla maailmoillamaailma : seutu, tienoo Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: maanpiiri (24:360; 42:392) (Jussila 2009).,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Nuo onpi soan savuja,
Varsinsangen, peräti, todella vaino-valkeitavainovalkea : sodan aiheuttama tulipalo tai merkkituli, jolla varoitetaan vihollisesta Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NESK.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner' (36:25), vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009).."

Itse Ahti Saarelainen,
Tuo on kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks. Siikala 2012: 279–284). Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti, Kaukamoinen ja Kauko.
Katseleiksekatsella, refl. katseleikse : katselee ympärilleen, käänteleiksekäännellä, refl. käänteleikse : katselee itsekseen päätään käännellen,
470. Arvelee, ajattelevi:
"Josp' on kaalankaalaa : kahlata, tarpoa katsomahan,
Likeltä tähystämähän,
Mistä tuo savunen saapi,
Auer ilman täyttelevi,
Oisiko soan savuja,
Noita vaino-valkeita."

Kaaloi Kauko katsomahan
Savun syntymä-sioa,
Ei ollut soan tulia,
480. Eikä vaino-valkeita,
Olipa olut-tulia,
Kaljan keitto-valkeita
Sariolan salmen suulla,
Niemen kaiskunkaisku : matala lahdeke tai poukama; karikkoinen, kapea niemi kainalossakainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka.

Siinä Kauko katselevi,
Silmä karsaskiero Kaukon päässä,
Silmä karsas, toinen kiero,
Suu vähiten väärällänsäväärällään : vinossa, kallellaan, mutrussa;
Virkki viimein katsellessa,
490. Poikki salmesta sanovi:
"Oi armas anoppiseni,
Pohjan ehtoisasuopea, suosiollinen, lempeä emäntä!
Laitapa oluet oivat,
Keitä kaljat kelvolliset
Juotavaksi joukon suuren,
Lemminkäisen liiatenki
Noissa häissänsä omissa
Kerakanssa nuoren tyttäresi!"

Saisaada : tulla joksikin, tulla johonkin tilaan olonen valmihiksi,
500. Mehu miesten juotavaksi,
Pantihin olut punainen,
Kalja kaunis käytettihin
Maan alle makoamahan
Kivisessä kellarissa,
Tammisessa tynnyrissä,
Tapintappi : tulppa, jolla oluttynnyri suljettiin vaskisen takana.

Siitä Pohjolan emäntä
Laittoi keitot kiehumahan,
Kattilat kamuamahankamuta : porista, poreilla; kolista,
510. Riehtilätriehtilä : varreton paistinpannu remuamahanremuta : pitää rätisevää ääntä,
Leipoi siitä leivät suuret,
Suuret talkkunattalkkuna : taikina, leipä Katso lisääTalkkuna-sanan perusmerkitys on 'erityisin menetelmin valmistetut jauhot' (Jussila 2009). taputti
Hyvän rahvahan varaksi,
Joukon suuren syötäviksi
Pohjan pitkissä pioissa,
Sariolan juomingissa.

Saipa leivät leivotuksi,
Talkkunat taputetuksi,
Kului aikoa vähäisen,
520. Pirahteli pikkaraisen,
Olut tykkitykkiä : sykkiä, käydä sykähdellen, tykyttää tynnyrissä,
Kalja keikkui kellarissa

"Kun nyt juojani tulisi,
Lakkianilakkija : latkija, juoja laittauisilaittaua : laittautua, valmistautua,
Kunnollinen kukkujani,
Laaullinenlaadullinen : kunnollinen, kelvollinen, laadukas, taitava laulajani."

Etsittihin laulajata,
Laaullista laulajata,
Kunnollista kukkujata,
530. Kaunista karehtiatakarehtija : laulaja, loitsija;
Lohi on tuotu laulajaksi,
Hauki kunnon kukkujaksi,
Ei lohessa laulajata,
Hauissa karehtiata,
Lohen on leuat lonkallahanlonkallaan : raollaan,
Hauin hampahat hajallaharvassa, erillään toisistaan.

Etsittihin laulajata,
Laaullista laulajata,
Kunnollista kukkujata,
540. Kaunista karehtiata;
Lapsi on tuotu laulajaksi,
Poika kunnon kukkujaksi,
Ei lapsessa laulajata,
Kuola-suussa kukkujata,
Lapsen kiel' on kimmeltynnäkimmeltyä : kangertua, kangistua,
Kielen kanta kammeltunnakammeltua : kangertua.

Uhkasi olut punainen,
Noituelinoituella : uhkailla, kirota, kiroilla, manata nuori juoma
Nassakassanassakka : maidon, piimän tai oluen kuljetukseen käytetty puuasia, pieni tynnyri tammisessa,
550. Tapin vaskisen takana:
"Kun et laita laulajata,
Laaullista laulajata,
Kunnollista kukkujata,
Kaunista karehtiata,
Potkin poikki vantehenivanne : puuastiaa ympäröivä siderengas,
Ulos pohjani porotanporottaa : hajottaa, saada irtoamaan tai vuotamaan."

Silloin Pohjolan emäntä
Pani kutsut kulkemahan,
Airuhutairut : kutsunkuljettaja, sanansaattaja vaeltamahan,
560. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh piikapalvelustyttö, naispalkollinen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.) pikkarainen,
Orjaniorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
alinomainenainainen, ikuinen!

Kutsu rahvasta kokohon,
Miesten joukko juominkihin,
Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
Sokeatki, vaivaisetki,
Rammatki, rekirujotkirekirujo : vaivainen, jota kuljetetaan reessä,
Sokeat venehin soua,
Rammat ratsahin ajele,
570. Rujotrujo : raajarikkoinen, epämuodostunut, vammaantunut rein remmätellösremmätellä : kuljettaa äänekkäästi, rämistellä!"

"Kutsu kaikki Pohjan kansa,
Ja kaikki Kalevan kansa,
Kutsu vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)

Lailliseksi laulajaksi,
Elä kutsu Kaukomieltä,
Tuota Ahti Saarelaista!"

Tuop on piika pikkarainen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Miks' en kutsu Kaukomieltä,
580. Yhtä Ahti Saarelaista?"

Tuop' on Pohjolan emäntä
Sanan vastaten sanovi:
"Siks' et kutsu Kaukomieltä,
Tuota lieto(ihmisestä) huoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" Lemminkäisen vakiintunut attribuutti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
Lemminkäistä,

Kun on kaikitseaina, kaikin tavoin; luultavasti toraisariitainen, tappelevainen,
Aivan tarkkataitava, osaava tappelia,
Tehnyt on häissäki häpeäthäpeä : ilkityö, häpeällinen teko,
Pitoloissa pillatpilla : pahanteko, ilkityö, turmio suuret,
Nauranutnauraa : vietellä, häpäistä makaamalla pyhäisetpyhäinen : puhdas, siveä, koskematon piiatpiika : neito, nuori nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.)
590. Pyhäisissä vaattehissa."

Tuop' on piika pikkarainen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mistä tieän Kaukomielen,
Jotta heitänheittää : jättää kutsumatta,
En tunne Ahin kotia,
Kaukomielen kartanoa."

Sanoi Pohjolan emäntä,
Itse lausui ja nimesi:

"Hyvin tunnet Kaukomielen,
600. Tuon on Ahti Saarelaisen,
Ahti saarella asuvi,
Veitikkä vesien luona,
Laajimman lahen sivulla,
Kaukoniemen kainalossa."

Tuop' on piika pikkarainen,
Raataja rahan alainenrahanalainen : palkattu, ostettu
Kantoi kutsut kuusiallekuudelle taholle, kuuteen suuntaan,
Keruhutkeruu : kutsu kaheksiallekahdeksialle : kahdeksaan suuntaan,
Kutsui kaiken Pohjan kansan,
610. Ja kaiken Kalevan kansan,
Nuotki hoikathoikka : laiha, huonokuntoinen; köyhä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohut, solakka (44:249); pieni, vähäinen, raukka (22:443) (Jussila 2009). huonemiehethuonemies : mies, joka asuu yhdessä talon huoneessa työsuorituksia vastaan,
Kaita-kauhtanatkaitakauhtana : vartalonmyötäiseen takkiin pukeutunut Katso lisääKauhtana-sanalla tarkoitetaan polviin saakka ulottuvaa, sarasta tehtyä miesten päällysvaatetta, sarkatakkia (KKS). kasakatkasakka : palkollinen, renki Katso lisääKasakka-sana suomen murteissa laajalti 'venäläinen ratsusotilas'. Lisäksi sanalle tunnetaan merkitys 'renki, päiväläinen'. Sana on lainaa venäjästä, jossa kazák 'kasakka, palkollinen, renki'. (SSA1 s.v. kasakka.),
Yks' on aino Ahti poika,
Senp' on heitti kutsumatta.