Neljäkymmenes Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.)
Laskea karehtelevilaskea karehdella : lipua venettä ohjaten, purjehtia vauhdikkaasti
Tuon on pitkän niemen päästä,
Kylän kurjan kuuluviltalähettyviltä;
Laskilaskea : purjehtia, ohjata venettä laulellen vesiä,
Ilon lyöenilon lyöden : soittaen ja laulaen lainehia.

Neiet niemien nenissä Katso lisääSana nenä 'pää, kärki' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 7: "Muistuttaa taloja rannoilla olleen" (Lna 121).
Katselevat, kuuntelevat:
"Mimikä lienee ilosoitto, laulu Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitin, soittokone, kantele (40:234, 277 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) merellä,
10. Mikä laulu lainehilla,
Ilo ennistä parempi,
Laulu muita laatuisampilaatuisa : kaunis, miellyttävä; luonteva?"

Laski vanha Wäinämöinen,
Laski päivän maa-vesiä, Katso lisääSana maavesi 'vesistö, jonka rannat ovat kovaa maata; sisävesi' (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä moavesi 'pintavesi; mullansekainen vesi; rantavesi' (KKS).

Lönnrot kommentoi säkeitä 14−16: "Matka kulki ensin kuivempia maita, sitte veteliä, soisia ja lopulta tuli koskia eteen. Jos kuljettiin jokia, niin mahtoiki leveä olla; mutta kyllä taisi joku maajärvikin kuljettavana olla." (Lna 121.)
Päivän toisen suo-vesiäsuovesi : vesistö, jonka rannat ovat soiset,
Kolmannen kosen vesiäkosken vesi : joki, jossa on koskia.

Siinä lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). LemminkäinenKalevalan pääsankareita; naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)
Muisti muutaman sanansa
Korvallavierellä, juurella tulisentulinen : voimakas, raju kosken,
20. Pyhän virran Katso lisääNimitystä käytetään vaarallisesta ja pelottavasta koskesta (Jussila 2009). Sana pyhä esiintyy kuolleiden olinpaikkaan, Tuonelaan, ja Hiiden asuinpaikkaan, Hiitolaan, liittyvissä tai niihin viittaavissa kuvauksissa, ks. myös 12:500; 14:380 ym. (Turunen 1979). pyörtehessä;
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Heitä koski kuohuminen, Katso lisääSana heittää säkeessä 'lopettaa, lakata' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 23 ja 24: "Koski ja vesi eläviksi ajateltuna. Kosken tyttö, erityinen koskesta huolta pitävä neiti." (Lna 121.)
Vesi vankka vellominen!
Kosken tyttömytologinen olento, kosken haltiatar, kuohu-neitikuohuneiti : toinen nimitys kosken haltiattarelle,
Istuiteistua, refl. istuite : istuudu kihokivellekihokivi : vedenpinnan yläpuolelle kohoava kosken kivi, jonka ympärillä vesi kuplii, kohisee Katso lisääKarjalan kielessä sanalla kiho merkitykset 'pore, kupla' (KKS).,
Kihopaaelle paneitepanna, refl. paneite : sijoittaudu, asettaudu,
Sylinkäsivarsilla puristaen aaltoja asetaasettaa : hillitä, rauhoittaa, tyynnyttää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: panna paikalleen tai kohdalleen (3:278; 6:148 ym.) (Turunen 1979).,
Käsin kääri käppyröitäkäppyrä : aalto, pyörre,
30. Kourin kuohuja kohennakohentaa : saattaa aloilleen, asetella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pöyhiä (23:401); korjata, parantaa (18:251); ohjata, johdattaa (14:195) (Jussila 2009).,
Jott' ei riuskoriuskoa : pärskyä, räiskyä rinnoillemme,
Eikä päällemme päräjäpäräjää : pärskyä!"

"Akka aaltojen alainen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 33 ja 34: "Vesi-olento = Wellamo?" (Lna 121).

Ihmiselle elintärkeään veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedessä elävät haltiaolennot rinnastuvat metsänhaltioihin. Molemmille esitettiin rukouksia ja loitsuja, joissa havaitaan paljon samankaltaisia piirteitä. Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden isäntä (40:56) ja nuoremmat haltiat eli veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) jne. (Turunen 1979: 381.)

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.)
Vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) kuohun korvallinenkuohunkorvallinen : kuohun vieressä, luona asuva!
Nouse kourin kuohun päälle,
Yskinrinnoin, rinta edellä Katso lisääNykysuomessa tautia tai sen oiretta tarkoittava sana yskä esiintyy Kalevalassa aikaisemmassa merkityksessään 'rinta'. Taudista käytettiin sen sijaan nimitystä rintatauti. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä yskä 'syli, helma; sylys; yskä' (KKS). aallollen ylene
Kuohuja kokoamahan,
Vaahti-päitävaahtipää : vaahtopäinen kuohu vaalimahanvaalia : ohjata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hoitaa, hoivata (22:338; 23:106 ym.); laittaa (24:48); hyväillä (37:33); (tilapäisesti) koota (18:209) (Turunen 1979).,
Jott' ei syytöintä syseä, Katso lisääSana sysätä merkitys 'tyrkätä, työntää' (Turunen 1979).

Jumalten uskottiin olevan suopeampia viattomia ihmisiä kohtaan. Lönnrot kommentoi säkeitä 39 ja 40: "Syynalaisten ja viallisten aina arveltiin pahemmin vaarassa olevan, sillä heitä jlat ei ruvenneet suojelemaan, kun syyttömiä, viattomia" (Lna 121).
40. Viatointa vierettelevieretellä : työnnellä, kuljettaa!"

"Kivet keskellä jokea, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 41 ja 42: "Kivet ja paadet eläviksi ajateltuna" (Lna 121).
Paaet kuohun kukkurallakukkura : huippu, laki, korkein kohta
Otsansa alentakohon,
Päälakensa painakohon

Matkalta punaisen purren,
Tieltä tervaisen venehen!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Kivi Kimmo Kammon poika! Katso lisääKivi-Kimmo Kammon poika esiintyy kiven loitsussa. Lönnrot kommentoi säettä 48: "Joku kivistä erittäin huolta pitävä olento" (Lna 121). Sanakirjassaan hän kuvailee säkeessä esiintyvää Kammoa seuraavasti: "Fasa injagande ande, stenarnes patron". Kammo olisi siten pelkoa ja kauhua herättävä henki, kivien haltia. Hän vertaa lisäksi Kammoa Kamo-nimiseen olentoon, lapsia pelottelevaan kummitukseen, haamuun. (Lönnrot 1874/1958.) Myös suomen murteista sanalle kamo tunnetaan merkitys 'pelkoa herättävä olento' (SMS).

Kaarle Krohnin mukaan kivenhaltian nimi Kimmo on peruja nimestä Kilka, jota on käytetty paholaisesta. Hänen mukaansa säe on alkuaan ollut "kivi Kiljan, mannun poika". (Krohn 1927: 80.) A. R. Niemi mainitsee säkeen alkuperäisen muodon olevan "Kivi Kimmo(n) mammon (so. mannun) poika" (Niemi 1910: 250).
Väännä reikä vääntimelläväännin : kaira, puupora,
50. Puhkaise puraisimellapuraisin : pieni kaira, reiäntekoväline Katso lisääErilaisia kaivertamiseen käytettyjä työkaluja hyödynnettiin askareissa jo kivikaudella, jolloin ne tehtiin luusta tai kivestä. Myöhemmin välineitä opittiin valmistamaan raudasta. (Turunen 1979.)
Keskelle kosen kiveä,
Pahan paaen palleahan
Juostakulkea, liukua Katso lisääSanalla on Kalevalassa laajaa metaforista käyttöä. Sitä käytetään esimerkiksi pilvien (2:85, 221), veden (4:474) jne. liikkumisesta puhuttaessa. Useimmiten sana esiintyy kuitenkin nykykielen mukaisessa merkityksessä. (Turunen 1979.) purren puuttumattapuuttua : tarttua kiinni, takertua,
Venehen vikaumattavikauda : rikkoutua!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Veen isäntäveden isäntä : veden miespuolinen päähaltia Katso lisääIhmiselle elintärkeään veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedessä elävät haltiaolennot rinnastuvat metsänhaltioihin. Molemmille esitettiin rukouksia ja loitsuja, joissa havaitaan paljon samankaltaisia piirteitä. Kalevalassa veden väkeä edustavat miespuolisen haltian lisäksi muun muassa veden vanhin eli veden emäntä (17:281) ja nuoremmat haltiat eli veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) jne. (Turunen 1979: 381.)

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.), vuon aliovirran alla oleva, asuva!
Kivet saatasaattaa : muuttaa, tehdä, saattaa johonkin tilaan sammaliksi,
Hauin vuoluksivuolu : uimarakko venonen
Kuohuja kulettaessa,
60. Mäkipäitämäkipää : korkea aalto, kuohu mentäessä!"

"Neiti Katso lisääLemminkäinen rukoilee veden nuorempaa naispuolista haltiaolentoa. Ihmiselle elintärkeään veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedessä elävät haltiat rinnastuvat metsänhaltioihin. Molemmille esitettiin rukouksia ja loitsuja, joissa havaitaan paljon samankaltaisia piirteitä. Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden vanhin eli veden emäntä (17:281), veden isäntä (40:56) jne. (Turunen 1979: 381.)

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.) kosken korvallinenkoskenkorvallinen : kosken vierellä tai juurella asuva,
Impineito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi). virran vierellinenvirranvierellinen : virran vierellä asuva!
Kehreäs utuinen lanka Katso lisääSana utuinen tarkoittaa säkeessä hienoista. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63 ym.); surullinen, onneton (4:209; 23:599 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168). (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säettä 63: "Hieno, joka ei loukkaisi veneen laitoja" (Lna 121).
Utuisesta kuontalostakuontalo : kehrinpuuhun asetettava pellava- tai villatukko, josta kehrääjä vetää kuituja värttinään,
Veävetää : venyttää, pingottaa, levittää lankasi ve'elle,
Sinerväsisinervä : sinertävä lanka lainehelle,
Jota pitkin purren juosta,
Tervarinnantervarinta : keulastaan tervattu pursi teuotellateudotella : kulkea vaivattomasti, vauhdikkaasti; hyppien kiitää,
Mennä miehen melkeänkimelkeä : melkoinen, isonlainen; kehno Katso lisääAimo Turusen mukaan sana merkitsee säkeessä melkoista, Raimo Jussilan melkoista, isonlaista (Turunen 1979; Jussila 2009). A. R. Niemen ja E. A. Saarimaan mukaan sana tarkoittaa kehnoa (Niemi 1910: 155; Saarimaa 1927: 60).,
70. Äkkiouonkinäkkiouto : tietämätön, osaamaton osatatietää, taitaa, löytää tie jonnekin!"

"Melatarhaltiatar Katso lisääNimi tavataan yhdessä runotoisinnossa, jossa se on kuitenkin muodossa Melutar. Tämännimistä haltiaolentoa ei tunneta itämerensuomalaisessa mytologiassa laajemmin. (Niemi 1910: 252; Turunen 1979.) on mieli-vaimomielivaimo : suopea, suosiollinen ja mieluisa vaimo, nainen!
Ota mieluisa melasi,
Jollapa piät pereäpitää perää : pitää vene oikeassa suunnassa, ohjata,
Noitivirratnoitivirta : noitien loitsima virta viilettelet
Katehen koan e'etse, Katso lisääKatehen koan e'etse merkitsee suoraan noidan kodan, asumuksen ohi kulkemista. Lönnrot kommentoi säkeitä 75 ja 76: "Niin vähä pelkäämättä ja karttamatta, että lasket oikein likeltä heidän asuntopaikkaansa" (Lna 121).

Sana kade säkeessä 'noita'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kateellinen, kadehtiva (32:195); viha, kosto (6:25); häviäminen, kuolema (29:513). (Jussila 2009.)

Rahvaan runoissa kateet, kateuteen ja kiroihin liittyvät voimat, olivat vahingollisia onnelle ja terveydelle sekä aikaansaivat epätasapainoa yhteisössä ja elinkeinojen harjoittamisessa. Kade-sanalla tarkoitettiin sekä kateellista kanssaihmistä, joka oli tavallisesti naapuri, että vihamielistä noitaa (ns. vastanoita). (Tarkka 2005: 97.)

Sana edetse 'edestä, etupuolelta'. Kalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.
Noiannoita : maagisia taikomis-, parannus- ja vahingoittamiskykyjä omaava henkilö, samaani Katso lisääNoita oli henkilö, joka toimi parantajana, ennustajana mutta myös vahingon tuottajana (2:215 ym.). Hän pystyi pitämään salaperäisten tekojen ja loitsujen avulla yhteyttä vainajiin ja henkimaailmaan. Langetessaan loveen noita pääsi transsitilaan, jolloin hänen sielunsa saattoi irtautua ruumiista. Noidan tehtäviin kuului myös arpominen ja sanoin loitsiminen. (Turunen 1979.) Pohjoismaisissa mytologioissa tunnetaan laajasti pelottava, paha noitanainen, jolla on toisinaan kyky muuttaa muotoaan linnunhahmoiseksi (Siikala 2012: 291). Ks. Kalevalassa noidan perikuva on Louhi, Pohjan akka harvahammas, portto Pohjolan emäntä.

Suomen noita-sanalla on vastineita sukukielissä, eikä sillä ole alkuaan tarkoitettu uskomusolentoa tai satuhahmoa vaan aikansa arvostettua ammattihenkilöä, samaania ja tietäjää (NES s.v. noita). ikkunan alatsealapuolitse, alitse Katso lisääKalevalassa on runsaasti prolatiiveja eli -(i)tse-johtimellisia adverbeja tai adpositioita, jotka ilmaisevat väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa (ks. VISK § 385). Prolatiivi esiintyy niin karjalan kuin suomenkin kielessä, esim. suomen maitse, meritse, puhelimitse, ohitse.!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on "ylijumala". (Turunen 1979.) taivahan Jumala!
Piä miekalla pereä,
80. Tuiotatuijottaa : ohjata katsetta siirtämättä tupettomallatupeton : paljastettu, ilman suojusta oleva miekka,
Jotta juosta puisen purren,
Mennä mäntyisen venehen!"

Itse vanha Wäinämöinen
Laskea karehtelevi,
Laski louhienlouhi : iso kivi vedessä, kari lomitse
Noita kuohuja kovia,
Eikä puutu puinen pursi,
Vene tietäjän takellutakeltua : tarttua kiinni.

Äskensitten, sitten vasta Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tuonne tultuansa
90. Noille väljille vesille Katso lisääVene saapui tyynille ja aavoille vesille koskien jälkeen. Lönnrot kommentoi säettä 90: "Jossa kivet eivät enää ahdistaneet (suvanto)" (Lna 121).
Puuttuipuuttua : seisahtua, pysähtyä pursi juoksemasta,
Venonen pakenemastapaeta : kulkea, mennä, lähteä;
Pursi puuttuvipuuttua : tarttua kiinni, takertua lujahan,
Vene vieremättömäksivieremätön : liikkumaton.

Se on seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).,
Toinen lieto Lemminkäinen,
Pistivät melan merehen,
Lastun kuusenkuusen lastu : kuusipuusta valmistettu mela lainehesen,
Päästeä nytystelevätpäästää nytystellä : irrottaa, vapauttaa nytkytellen
100. Tuota purtta puutoksestapuutos : karille jääminen;
Ei otaottaa : alkaa, ryhtyä Katso lisääKarjalan kielessä sanaa ottaa voidaan käyttää toisen verbin yhteydessä vahvistamassa sen merkitystä ja ilmaisemassa alkamista, ryhtymistä (KKS). venonen juosta,
Eikä pääsepäästä : päästä irti, vapaaksi tai eroon jostakin puinen pursi.

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Oi sie lieto Lemmin poikaLemminkäinen Katso lisääLempi on Lemminkäisen isä (Jussila 2009).,
Kallistaitekallistaa, refl. kallistaite : kumarru, kurkota katsomahan,
Miss' on pursi puuttumassa,
Venonen takistumassatakistua : tarttua kiinni
Näillä väljillä vesillä, Katso lisääVäinämöinen ihmettelee, mihin vene on voinut juuttua. Lönnrot kommentoi säkeitä 109 ja 110: "Mikä kumma on puututtanut veneen, vaikka koskea ei enää olekkaan. Alanne = joen suu." (Lna 121.)
110. Vienollavieno : tyyni Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hento, heikko (17:369, 371; 20:77 ym.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). alantehellaalanne : vesi kosken alapuolella Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Alanne tässä lienee = vesi kosken alapuolella. Alanne = alempi paikka (yleisesti)." (Lna 123.),
Kivelläkö vai haollahako : maassa vettynyt tai vedessä likoava puunrunko,
Vaiko muulla vastuksella!"

Se on lieto Lemminkäinen
Pyörähtihepyörähtää, refl. pyörähtihe : käännähti katsomahan,
Katsovi venosen alle,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei ole veno kivellä,
Ei kivellä, ei haolla,
Vene on hauin hartioilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 119 ja 120: "Arvattavasti ei hauki, vaan joku isompi haueksi verrattu kala, vertaus hauvin voimasta. Niin kuin tässä hauki toistain sanottu on veden koira (omaisuudestaan, tavaltaan), niin toistamiset muuallaki osottavat milloin omaisuutta, milloin kaltaisuutta, milloin muuta yhteisyyttä: mela kuusen lastu, vene tervarinta, mies parrankantaja, miekka tuima, terävä, tulinen rauta, veitsi kylmä rauta, kantele soitto − − −." (Lna 121).
120. Ve'en koiran konkkaluilla." Katso lisääVeden koira säkeessä suuren hauen nimitys. Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 26 (tässä 120): "Joka, kuin koira, vedessä ajaa pienempiä kaloja" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Sana konkkaluu Aimo Turusen mukaan 'hartia, vahvin esiin pistävä osa' (Turunen 1979). Raimo Jussila katsoo sanan merkitsevän lonkkaluuta (Jussila 2009).

Vaka vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Jotaki joessa onpi,
Hakojaki, haukiaki;
Kun lie hauin hartioilla,
Ve'en koiran konkkaluilla,
Veä miekalla vetehen, Katso lisääVetää-sanan merkitys säkeessä 'sivaltaa'.

Suurikokoinen kala ei voi olla valas, jos sen pystyy katkaisemaan miekaniskulla. Lönnrot kommentoi säkeitä 127 ja 128: "Todistaa hauvin ei kuitenkaan valaskalan olleen" (Lna 121).
Katkaise kala kaheksi!"

Se on lieto Lemminkäinen,
130. Poika veitikkäveitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääVeitikalla ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS). vereväpunakka, terveen värinen; reipas
Miekan vyöltänsä vetävi,
Luun-purianluunpurija : miekka puoleltansapuoli : kylki, sivu;
Veti miekalla meryttämeryt : meri,
Alta laian laskettavilaskettaa : iskeä, sivaltaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: antaa laskea (25:82) (Jussila 2009).,
Itse vierähti vetehen,
Kourin aaltohon kohahtikohahtaa : nopeasti tupsahtaa, pudota.

Siitä seppo Ilmarinen
Tarttui tukkahan urostauros : mies, miehinen mies,
Nostaltinostaltaa : nostaa nopeasti merestä miehen,
140. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kaikki on mieheksi kyhätty, Katso lisääLemminkäinen ei saanut surmattua kalaa ja putosi veteen, ja Ilmarinen ivaileekin hänen olevan tavallinen, ei kovin taitava mies. Lönnrot kommentoi säkeitä 141−144: "Sanalasku: huonompiki mies menee joukossa mukiin" (Lna 121).
Pantu parran kantajaksi,
Lisäksi satalu'ullesataluku : (joukosta) satapäinen,
Tuhannelle täytteheksitäyte : täydennys."

Miekan vyöltänsä vetävi,
Tupestansa tuimantuima : terävä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, raju, ankara (9:77; 42:559 ym.); tyly (23:834 ym.); paha (9:142; 48:372 ym.) (Turunen 1979). rauan,
Jolla kalhaisikalhaista : lyödä nopeasti, kolhaista kaloa,
Alta laian läimähytti;
Miekka murskaksi mureni,
150. Eipä hauki tiennytkänätietää : saada tietää, huomata; tuntea nahoissaan.

Vaka vanha Wäinämöinen
Tuossa tuon sanoiksi virkki:
"Ei ole teissä puolta miestä,
Ei urosta kolmannestakolmannes : kolmasosa;
Kun konsamilloin tahansa, joskus tulevi tarve,
Miehen mieltämiehen mieli : kyvykkään miehen järki, ymmärrys vaaitahan,
Silloin mieli melkeässäniin ja näin, päättämättömyyden tilassa,
Kaikki toimi toisialla." Katso lisääSana toimi 'ymmärrys, neuvokkuus, kyky, taito' (Turunen 1979).

Kykyä, taitoa ja uskallusta ei löytynyt tarpeen vaatiessa. Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 51 ja 52 (tässä 157 ja 158): "Toimi ei siinä, missä pitäisi, kyky ja mahti missä kussakin, ei vaan tarvepaikassa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Itse miekkansa veältivedältää : vetäistä, kiskaista,
160. Tempasi terävän rauan,
Työnti miekkansa merehen
Alle laian langettelilangetella : työnnellä, sysäillä
Kalahauin hartioihin,
Ve'en koiran konkkaluihin.

Miekka luottiheluottaa, refl. luottihe : juuttui lujaan, tarttui kiinni lujahan,
Kitasihinkitaset : kidukset kiinnittihekiinnittää, refl. kiinnittihe : tarttui kiinni;
Siitä vanha Wäinämöinen
Nostalti kaloa tuota,
Veti haukia ve'estä:
170. Hauki katkesi kaheksi,
Purstopyrstö pohjahan putosi,
Pää kavahtikavahtaa : pudota, kapsahtaa alas Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hypähtää, kapsahtaa ylös (20:70) (Jussila 2009). karpahasenkarvas : vene.

Jo otti venonen juosta,
Pääsi pursi puutoksesta;
Vaka vanha Wäinämöinen
Luottiluottaa : ohjata, suunnata Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: uskoa johonkin (12:244; 22:193 ym. (Turunen 1979; Jussila 2009). purren luotoselle,
Ravahuttiravahuttaa : kulkea nopeasti rantasehen,
Katselevi, kääntelevi
Tuota hauin pääpaloa,
180. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ken on vanhin sulholoistasulho : nuori ja naimaton mies,
Sepä hauki halkomahan,
Kala viploinvipla : palanen, viipale viiltämähän,
Pää paloiksi pahkomahanpahkoa : paloitella!"

Miehet purresta puhuvat,
Vaimot lausui laitasilta:
"Saajanpa käet sulimmatsula : notkea, kangistumaton Katso lisääKarjalan kielessä sanalla sula on useita erilaisia merkityksiä, muun muassa 'notkea, norja, vetreä; pehmeä, kangistumaton' (KKS).

Lönnrot määrittelee sanakirjassaan saajan sulimmat kädet seuraavasti: "Mest böjliga" [notkeimmat, joustavimmat, taipuisimmat] (Lönnrot 1874/1958). A. R. Niemi kirjoittaa säkeistä 187 ja 188: "Sana saaneen kädet ovat sulimmat tarkoittaa sitä, että metsästäjä viljan saatuaan ihastuu niin, että koko ruumis ja kädetkin lämpenevät ihastuksesta, jota vastaan tyhjän-hiihtäjä on viluissaan ja kädetkin kylmät" (Niemi 1910: 156).,
Sormet pyytäjän pyhimmätpyhä : puhdas; moitteeton, laadukas."

Vaka vanha Wäinämöinen
190. Veti veitsen huotrastansa,
Kyleltänsä kylmän rauan,
Jolla hauin halkaisevi,
Pahkovi kalan paloiksi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ken on nuorin neitosista, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 195−198: "Nuorempia pantiin semmoisiin töihin" (Lna 121).
Sepä hauki keittämähän
Murkinaisiksi muruiksimurkinainen muru : aamuruoka Katso lisääKarjalan kielessä murkina tarkoittaa ruokailun yhteydessä varsinaista aamuateriaa, jota ennen oli jo nautittu kevyt aamupala. Sanalla muru on sen sijaan merkitykset 'muru, palanen, kappale; ruoka, ateria'. (KKS.),
Kalaisiksi lounahiksi!"

Kävi neiet keittämähän,
200. Kävi kilvan kymmenenki; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 200: "Silloinki moni mielestään oli nuorin" (Lna 121).

Siitä hauki keitetähän,
Murkinoiahanmurkinoida : aterioida, ruokailla aamupäivällä muruina,
Jäipä luita luotoselle,
Kalanluita kalliolle.

Vaka vanha Wäinämöinen
Noita tuossa katselevi,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mikä tuostaki tulisi, Katso lisääVäinämöinen alkaa pohtia, voisiko hauen pään luista valmistaa jotakin tarpeellista. Lönnrot kommentoi säettä 209: "Wn, ajatteleva mies, kun näki jotain oudonlaista, heti arvelemaan, mihin se olisi hyödyllinen" (Lna 121).
210. Noista hauin hampahista,
Leveästä leukaluusta,
Jos oisi sepon pajassa,
Luona taitavan takojan,
Miehen mahtavan käsissä?"

Sanoi seppo Ilmarinen:
"Ei tule tyhjästä mitänä,
Kalan ruotastaruota : ruoto kaluakalu : esine, tavara,
Ei seponkana pajassa,
Luona taitavan takojan,
220. Miehen mahtavan käsissä."

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Näistäpä toki tulisi
Kalanluinen kanteloinen Katso lisääKantele on alkuaan viisikielinen soitin, jota itämerensuomalaiset ovat käyttäneet jo varhain muun muassa kansanrunojen laulamisen säestämisessä. Kanteleet voidaan jaotella kahteen tyyppiin. Avopohjainen, yhdestä puusta koverrettu kantele lienee varhaisempi. Toista tyyppiä edustaa kahdesta kappaleesta valmistettu kantele, jonka allas on peitetty kannella. Kalevalassa esiintyvät kalanluinen kantele ja koivusta valmistettu kantele (44:77−230). (Turunen 1979.),
Kun oisi osoajataosaaja : valmistuksen taitaja,
Soitonsoitto : soitin, kantele Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: soitanta (41:25, 81 ym.) (Turunen 1979). luisen laatiata."

Kun ei toista tullutkana,
Ei ollut osoajata,
Soiton luisen laatiata,
230. Vaka vanha Wäinämöinen
Itse loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi laatiaksi,
Tekiäksi teenteliheteennellä, refl. teentelihe : tekeytyi;
Laati soiton hauinluisen,
Suorittisuorittaa : tehdä, valmistaa ilonilo : soitin, soittokone, kantele Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hauskuus, riemu, hilpeys (1:99 ym.); soitto, laulu (41:93 ym.). Lisäksi ilmaukset ilon teentä, ilon pito 'soitto, laulu' (41:93 ym.) ja ilon lyöden 'soittaen ja laulaen' (34:12; 36:236; 40:6). (Turunen 1979.) ikuisen.

Kust'kusta : mistä on koppakaikupohja kanteletta?
Hauin suuren leukaluusta;
Kust' on naulatnaula : viritystappi kanteletta?
Ne on hauin hampahista;
Kusta kielet kanteletta?
240. Hivuksista Hiien ruunan. Katso lisääSana hivus säkeessä 'hevosen jouhi' (Jussila 2009).

Hiisi on Kalevalassa mytologinen paikka tai olento. Suomen kielessä sanalla on merkitykset 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Karjalan kielessä sanan merkitykset 'paha paikka, horna, helvetti (myös voimasanana); paholainen' (KKS).

Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 94 (tässä 240): "Oli nimittäin jouhikantele, joksi väärä kalanleuka ja myös käyrän nimitys (k. XL: 6) paremmin sopii. Se oli noin kyynärän pituinen, kolmella jouhikielellä varustettu kapine, jota soitettiin jousella melkein kuin viulua." (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Jo oli soitto suorittunasuoria : panna kuntoon, valmistaa,
Valmihina kanteloinen,
Soitto suuri hauinluinen,
Kantelo kalan-eväinen.

Tuli tuohon nuoret miehet, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 245−250: "Sen sijasta kun muuten sanottaisi kaikenlainen kansa, runo erittäin nimittää nuoret, vanhat j. n. e." (Lna 121).
Tuli nainehet urohot,
Tuli pojat puol'-ikäisetpuoli-ikäinen : nuori, keskenkasvuinen,
Sekä pienet piika-lapsetpiikalapsi : tyttölapsi Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),
Tytöt nuoret, vaimot vanhat,
250. Naiset keski-kertaisetkikeskikertainen : keski-ikäinen
Kanteletta katsomahan,
Soittoa tähyämähän.

Vaka vanha Wäinämöinen
Käski nuoren, käski vanhan,
Käski keski-kertaisenki
Soittamahan sormillansa
Tuota ruotaistaruotainen : ruotoinen romuaromu : rämisevä, jymisevä, kumiseva soitin Katso lisääE. A. Saarimaa, A. R. Niemi, Aimo Turunen ja Raimo Jussila katsovat sanan merkitsevän romisevaa, remuavaa, kumisevaa soitinta tai kapinetta (ks. Niemi 1910: 157; Saarimaa 1927: 60; Turunen 1979; Jussila 2009).

Karjalan kielessä sanalla romu on äänestä tai ääntä aiheuttavista esineistä puhuttaessa merkitykset 'melu, ääntely; helinä, kilinä; kulkunen, tiuku, kello' (KKS).,
Kalanluista kanteletta.

Soitti nuoret, soitti vanhat,
260. Soitti keski-kertaisetki;
Nuoret soitti, sormet notkui,
Vanhat väänti, pää vapisi,
Ei ilo ilolle nousnutilolle nousta : alkaa soida,
Soitto soitolle ylennytyletä soitolle : alkaa soida, ryhtyä tuottamaan musiikkia.

Sanoi lieto Lemminkäinen: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 265−274: "L. milloinkaan ei epäillyt mahdistaan, tuli mikä kysymykseen" (Lna 121). Lemminkäinen on aina itsevarma ja uskoo kykyihinsä.
"Oi te pojat puol'-älyisetpuoliälyinen : vajaaälyinen,
Teki tyttäret typerät,
Sekä muu katalakelvoton, kehno, kurja kansa!
Ei ole teissä soittajata,
270. Oikein osoajata;
Tuokatte minulle soitto,
Kantakatte kanteloinen
Kahen polven pystynpysty : pystyssä oleva päähän,
Kynnen kymmenen nenähän!"

Siitä lieto Lemminkäinen
Saip' on kantelon käsille,
Ilon itsensä likemmä,

Soiton alle sormiensa;
Soittoa sovittelevi,
280. Kanteletta kääntelevi,
Eipä soitto soitakana,
Ei ilo iloakanailota : soittaa, soida Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: riemuita (42:192) (Jussila 2009)..

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Ei ole tässä nuorisossa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 284−288: "S. o. koko meidän kansassa" (Lna 121).
Kansassa kasuavassakasuava : kasvava,
Eikä vanhassa väessä
Tuon on soiton soittajaista,
Tuon ilon iloajaistailoajainen : soittaja;
Joko PohjolaLouhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjoinen ilmansuunta käsitettiin pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on lisäksi Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) paremmin
290. Saisi soiton soittamahan,
Tuon ilon iloamahan,
Jospa laitanlaittaa : panna menemään, lähettää jonnekin Pohjolahan?"

Laittoi soiton Pohjolahan,
Saatatti SariolahanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi;
Soitti pojat Pohjolassa,
Soitti pojat, jotta piiatpiika : neito, nuori nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.),
Soitti miehet naisekkahatnaisekas : vaimollinen, naimisiin mennyt,
Sekä naiset miehekkähätmiehekäs : aviomiehen omaava, naimisiin mennyt,
Itsekin emäntäLouhi, Pohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.)

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.) soitti,
300. Tuota käänti, tuota väänti,
Tuota sormin suorittelisuoritella : sovitella,
Kynsin kymmenin piteli.

Soitti pojat Pohjolassa,
Soitti kansa kaikenlainen,
Ei ilo ilolle tunnu,
Eikä soitto soitannalle;
Kielet kierohon kävivät,
Jouhet parkuivat pahasti, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 308: "Kantele oli nimittäin niin kutsuttu jouhi kantele; toisella kerralla W. teki vaskikanteleen" (Lna 121).
Ääni kaikkuikaikkua : kaikua karkeasti,
310. Soitto julmasti sorisisorista : surista matalasti, säristä.

Sokea sopessa nukkui, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 311 ja 312: "Joku kerjäläis-ukko, joka lämmintä saadakseen oli uunin päälle kontannut. Sokeita arveltiin us. viisaiksi." (Lna 121.)

Kalevalassa soppi on huoneen nurkka. Karjalan kielessä sana tarkoittaa uunin ja peräseinän välistä nurkkaa tai kulmaa (KKS; Turunen 1979). Soppi toimi usein vanhojen ja vaivaisten ihmisten oleskelupaikkana (Turunen 1979).
Ukko vanha uunin päällä,
Ukko uunilta havannuthavata : herätä, havahtua,
Kiukahalta kirsahtanutkirsahtaa : säpsähtää hereille, kavahtaa ylös kiljaisten
Urahtiurahtaa : ärähtää, murahtaa, parahtaa uni-sialtaunisija : makuupaikka,
Nurahuttinurahuttaa : nurista, murahtaa nurkastansa:
"Heretkätteheretä : herjetä, lakata, heittäkätteheittää : lopettaa, lakata,
Luokatteluoda : lopettaa, lakata, lopettakatte,
Puhkirikki, halki korvani puhuvipuhua : raastaa, repiä,
320. Läpi pääni läylentäviläylentää : rasittaa, vaivata; vihloa,
Kaikki käypi karvoillenikäydä karvoille : nostaa karvat pystyyn, karmia, pöyristyttää,
Viepi viikoksipitkäksi ajaksi Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). uneni!"

"Jos ei soitto SuomenSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) kansan
Vasta vaikuta ilolle, Katso lisääKanteleen toivotaan vastaisuudessa soivan kauniisti ja auttavan uneen pääsemisessä. Lönnrot kommentoi säkeitä 324 ja 325: "Kovemman ja vienomman soiton erilainen vaikutus" (Lna 121).

Sana vasta säkeessä 'vastaisuudessa, tulevaisuudessa' (Turunen 1979).

Vaikuttaa 'tuntua joltakin'.

Sana ilo tarkoittaa säkeessä kanteletta.
Elitai uuvuta unehen,
Maku'usen maanittele,
Niin vetehen visko'otte,
Aaltoihin upottaotte,
Tahi viekötte takaisin,
330. Soitto tuonne saattaotte
Miehen tehnehen käsille,
Sormille sovitteliansovittelija : valmistaja, rakentaja!"

Soitto kielin kerkiävikielin keritä : ennättää sanoa,
Kantelo sanoin kajahuikajahua : kaikua, kajahdella, kajauttaa:
"En vielä vetehen jouajoutaa : ehtiä, ennättää; olla vapaana käytöstä, liietä,
Alle aaltojen asetu,
Ennen soitan soittajalla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 337 ja 338: "Tässä taas on läsnä-oliain ajatus soiton sanoilla ilmoitettu, niinkuin muissa paikossa muiden olentoin sanoilla" (Lna 121).
Vangunvankua : vonkua, äännellä vaivan nähnehellä."

Jopa vietihin visustihuolellisesti, varovaisesti,
340. Kannettihin kaunihisti
Miehen laatian kätehen,
Pyytänehen polvuksillepolvukset : istuvan polvet.