Yhdeksäskolmatta Runo.

LemminkäinenKalevalan pääsankareita; laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.) lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa ”lieto” Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). poika,
Itse kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks. Siikala 2012: 279−284). Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti, Kaukamoinen ja Kauko.
Saapisaada : ottaa säkkihin evästä,
Kesävoitakesävoi : kesällä lypsetystä maidosta kirnuttu voi vakkahansavakka : puinen rasia, voin säilytysastia Katso lisääVakat olivat puisia säilytys- ja kuljetusastioita, jotka valmistettiin ohuesta, taivutetusta haapalaudasta tai tuohilevyistä. Vakkoja oli sekä kannellisia että kannettomia. (Turunen 1979.)

Vrt. vakka(nen) muualla Kalevalassa: arvoesineiden kuljetus- ja säilytysväline (3:420 ym.); jauhovakka (21:91; 23:252, 255); (runokuvana) lieden pohja (23:128, 132) (Turunen 1979).,
Vuoeksensa voita syöä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 5 ja 6: "Edell. runossa nimitettiin jauhot ja suolat, tässä voi ja sianliha. Ne aineet han vieläkin ynnä leivän kanssa ovat tavallisimpia eväsruokia. Silloin leivästä eivät juuri tainneet huoliakkaan, koska leipä oli hankalampi kulettaa, kun jauhot, joista millä tulisijalla tahansa taisivat leipääki saada." (Lna 121.)

Voita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja ainakin Varsinais-Suomessa käytettiin jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121−122). (Turunen 1979.)
Toiseksi sian lihoa;
Siitä läksi piilemähänpiillä : piiloutua, olla piilossa,
Sekä läksi, jotta joutuijoutua : päästä; ennättää, ehtiä,
Sanan virkkoivirkkoa : puhua, sanoa, kertoa, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
10. "Jo lähenki, jo pakenen
Koko kolmeksi kesäksi,
Viitiseksiviitinen : noin viisi vuotoseksivuotonen : vuosi,
Heitän maat matojen syöä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 13−16: "Jätän kotipaikkani autioksi, häviämään kaikin puolin. Nämät sanat puolittain osottavat Lemminkäisen ei aivan hyvällä mielin pakoon lähtevän." (Lna 121.)

Sana heittää 'jättää'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viskata, nakata (14:448); riisua, ottaa pois päältään (32:99); laskea, pudottaa (48:91); lyödä, iskeä (3:75); jättää kesken, jättää johonkin olotilaan (19:32; 26:233); jättää olemaan, antaa olla (3:452); jättää oman onnensa nojaan, hylätä (38:317); jättää kokonaan, lopettaa (50:537). (Jussila 2009.)
Lehot ilvesten levätä,
Pellot peuran piehtaroia,
Ahot hanhien asua."

"Hyvästi, hyvä emoniemo : äiti!
Kun tulevi PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) kansa,
PimentolanPimentola : Pohjolan rinnakkaisnimi pitkärunsaslukuinen, pitkässä jonossa kulkeva joukko
20. Päätäni kyselemähän,
Sanopa samonneheksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 21−24: "Sano jo aikoja sitte täältä lähteneeni, kauvan ennen viimeistä Pohjolassa käyntiäni. Se olisi sitäki varten sanottava, että Pohjan väki ei luulisi äitinki yksissä neuvoissa hänen kanssansa olleen." (Lna 121.)
Minun täältä menneheksi
Saman kasken kaattuanikaata : hakata, kaataa,
Joka jo on leikattuna!"

Vetäsi venon vesille,
Laski laivan lainehille
Teräksisiltä teloilta,
Vaskisilta valkamoiltavalkama : veneiden säilytyspaikka,
Veti puuhun purjehia,
30. Vaattehiavaate : purje varpapuuhunvarpapuu : purjepuu;
Itse istuvi perähän,
Laaittihelaaittaa, refl. laaittihe : laittautui, asettui laskemahanlaskea : purjehtia
Kokankokka : veneen keula Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ylöspäin ulkoneva osa, erityisesti pää (1:258; 7:104 ym.); reen keulaosa, nokka (22:482 ym.); pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi (3:230) (Turunen 1979). koivuisen nojahannojaan : tukeen, varaan,
Melan vartevanvarteva : varreltaan kookas, pitkä- ja paksuvartinen varahan.

Sanan virkkoi, noin nimesi,
Itse lausui ja pakisi:
"Puhu tuuli purjehesen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 37 ja 38: "Tuuli ja ahava eläviksi olennoiksi ajateltuna" (Lna 121).

Sana puhua tarkoittaa säkeessä puhaltamista (Turunen 1979; Jussila 2009).
Ahavaahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli aja alusta,
Anna juostakulkea, liukua puisen purren,
40. Mennä mäntyisen venehen
SaarelleSaari : Lemminkäisen pakopaikka, Kyllikin kotipaikka; paikannimi Katso lisääKansanrunoissa esiintyvän Saari-nimen on katsottu tarkoittavan Suomenlahden itäosassa sijaitsevaa Retusaarta, Ahvenanmaata tai jotakin muuta Suomen lähellä sijaitsevaa saarta (Turunen 1979).

Inkerissä, Savossa ja Suomen Karjalassa yleisessä Saaren luomiseksi nimetyssä runossa pääskynen munii munansa punamastoisen purjelaivan kannelle, josta ne putoavat mereen ja synnyttävät saaren. Kysymyksessä on maailman keskuksessa sijaitseva tärkeä paikka, johon liittyy monia myyttisiä mielikuvia. Siellä saattaa jopa sijaita maailman patsas tai maailman puu, joka on eri kansojen uskomuksissa mm. kulkuväylä maailman tasolta toiselle. (Siikala 2012: 178−179, 185, 198.) sanattomallesanaton : asumaton paikka, jossa ei kuule ihmissanaa,
Niemelle nimettömälle!"

Tuuli tuuitti venoista,
Meren tyrsky työnnytteli
Selviä selän vesiä,
Ulapoita aukeita;
Tuuitteli kuuta kaksi,
Kuun on kohta kolmannenki.

Tuossa istui niemen neiet
50. Rannalla meren sinisen,
Katselevat, käänteleivätkäännellä : katsella päätään käännellen,
Silmät päin sinistä merta,
Kenpä vuotti veljeänsä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 53−56: "Kenen oli veli, kenen isä, kenen sulho merimatkalla (kaupalla)" (Lna 121).

Sana vuottaa 'odottaa' (Turunen 1979).
Toivoi taattonsataatto : isä tulevan,
Sepä vasta varsinvarsinkin, todella vuotti,
Joka vuotti sulhoansa.

Kaukoa näkyvi KaukoLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKauko, Kaukolainen, Kaukomieli ovat Lemminkäisen toisintonimiä (Turunen 1979). Henkilönnimi Kauko on vanha muinaissuomalainen nimi, jota on esitetty alkuperältään germaaniseksi, vrt. Kaukovalta < Gaugewald. Toisaalta on mahdollista, että nimi on johdos sanasta kauka 'pitkä'. (SPK s.v. Kaukonen, Kaukola.),
Kaukon laiva loitompata,
On kuin pieni pilven lonkapilvenlonka : pilvenmöhkäle, pitkulainen pilvi Katso lisääLonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva tai kiemurteleva haara; käärme'. Pilvenlonka olisi siten muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.)
60. Veen ja taivahan välillä.

Niemen neiet arvelevat,
Saaren impyetimmyt : impi, neito, tyttö, nainen sanovat:
"Mipämikäpä tuo merellä outo,
Kupakukapa kumma lainehilla?
Kun ollet omainentuttu, jonkin omistama, jollekin kuuluva laiva,
Saaren pursi purjeniekkapurjeellinen, purjeella varustettu,
Niin kohin kotia käänny,
Vasten saaren valkamoita,
Saisimme sanomat kuulla,
70. Viestit mailta vierahilta,
Rauhassako ranta-kansat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 71 ja 72: "Vähemmin taisivat sodan ja rauhan sanomia kysyä, ettei ennemmin odotelleet ulkomaan koreuksia, joita toivoivat laivoilla tuotavan. Mutta silloinki osasivat asialle toisen muodon sanoillansa antaa." (Lna 121.)
Vainkovaiko vainossavaino : sota Katso lisääVaino-sana on venäläisperäinen laina, jota nykyvenäjässä edustaa vojná 'sota'. Siitä on johdettu sanat vainooja ja vainota; nämä esiintyivät jo Mikael Agricolan kirjoituksissa. (NES.) Kalevalassa vaino merkitsee nimenomaan sotaa ja esiintyy useissa yhdyssanoissa, esim. vainotanner 'sotatanner' (36:25), vainotie 'sotatie' (36:3) jne. (Turunen 1979; Jussila 2009). elävät!"

Tuuli purjetta punovipunoa : kiertää, kääntää,
Aalto laivoa ajeli,
Pian lieto Lemminkäinen
Luottiluottaa : antaa lähestyä, ohjata purren luotoselle,
Laski laivan saaren päähän,
Saaren niemyenniemyt : niemi nenähännenä : pää, kärki.

Sanoi tuonne saatuansa,
80. Tutkaeli tultuansa:
"Onko saarella sioa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 81−84: "Suvaitaanko minun saarelle nousta ja kauvemmin siellä viipyä. Weneen kumoomisella hän tarkoitta pidemmän ajan mielivänsä viipyä." (Lna 121.)
Maata saaren manterellamanner : maapuoli, maankamara
Veteä venettä maalle,
Purtta kuivalle kumota?"

Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Onpa saarella sioa,
Maata saaren manterella
Veteä venettä maalle,
90. Purtta kuivalle kumota:
Tääll' on valkamat varavat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 91−96: "Tytöt eivät täysiksi ymmärtäneet hänen kysymystänsä, luulivat hänen vaan sitä kysyvän, jos saisi maallen astua" (Lna 121).

Sana varava tarkoittaa säkeessä tilavaa, laajaa, väljää (Turunen 1979; Jussila 2009).
Rannat täynnänsä teloja,
Jos saisitsaada : tulla, saapua saoin venehin,
Tulisit tuhansin pursin."

Siitä lieto Lemminkäinen
Veältiveältää : vetäistä, kiskaista venehen maalle,
Purren puisille teloille,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Onko saarella tiloa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 99−104: "Lemminkäisen nyt täytyy asiansa halki haasta, ei kuvasanoilla, kuin ensin" (Lna 121).
100. Maata saaren manterella
Piillä miehen pienekkäisenpienekkäinen : pieni, pienenlainen,
Paeta vähä-väkisenvähäväkinen : heikkovoimainen, voimaton

Suurista sota-jymyistäsotajymy : sodan melu,
Terän miekan melskehistä?"

Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Onpa saarella tiloa,
Maata saaren manterella
Piillä miehen pienekkäisen,
110. Paeta vähä-väkisen:
Liiat meill' on linnat täällä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 111−114: "Suositulle kysyjälle tav. luvataan ei yksin, mitä hän kysyy, vaan usein päällenki; niin neidetki Lemminkäiselle" (Lna 121).

Sana liika säkeessä 'suuri, valtava' (Jussila 2009).

Sana linna tarkoittaa suurta ja ylvästä taloa, joka on mahdollisesti rakennettu korkealle paikalle (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).
Kalhotkalho : tilava, komea, avara, suuri kartanot asua,
Jos saisi sa'ansadan : satamäärän urostauros : mies, miehinen mies,
Tulisi tuhannen miestä."

Siitä lieto Lemminkäinen
Sanan virkki, noin nimesi:
"Onko saarella tiloa,
Maata saaren manterella,
Pieni kolkka koivikkoa,
120. Ja murunenpala, kappale muuta maata
Minun kaski kaatakseni,
Hyvä huuhtahuhta, viljan kasvattamista varten kaadettu ja poltettu alue koskemattomassa mänty- tai kuusimetsässä raatakseniraata : raivata, muokata viljelysmaaksi?"

Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Ei ole saarella tiloa,
Maata saaren manterella
Yhtä selkäsi sioa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 127 ja 128: "Ei ole sen verran liikenevää maata, jossa voisit selälläsi maata kellehtiä, johon taitaisit karpion jyviä kylvää" (Lna 121).
Maata karpion aloakarpion ala : peltoalue, jolle kylvetään karpion verran siemeniä Katso lisääKarpio on vanha tilavuusmitta, kymmenen kapan suuruinen (Turunen 1979). Litroissa sitä vastaa noin 50 litraa (Jussila 2009).
Sinun kaski kaataksesi,
130. Hyvä huuhta raataksesi:
Saaren maat saroin jaettu, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 131−134: "Osottavat itsekullaki saaren pereellä maajakonsa, sarkansa ja peltolohkonsa olleen. Niituista ja laitumista oli arpaa heitetty, jonka johdosta ne keräjissä olivat jonkun omaksi määrätyt." (Lna 121.)

Sana sarka 'peltokappale, joka on yleensä pitkä ja kapea muodoltaan' (Turunen 1979).
Pellot pirstoinpirsta : maapala mittaeltu,
Aholoista arpa lyöty,lyödä arpa : ratkaista jokin asia arpomalla
Nurmista keräjätoikeuden istunto, käräjät Katso lisääKäräjät tarkoittivat muinaissuomalaisilla ja muinaisgermaaneilla vapaiden miesten pitämää kokousta, jossa päätettiin yhteisistä asioista. Muinaislöytöjen, varhaisen historiallisen tiedon ja paikannimien perusteella käräjät pidettiin tavallisesti taivasalla. Niissä laadittiin lait, päätettiin sodasta ja rauhasta sekä ratkaistiin siviili- ja rikosoikeudellisia asioita jo ennen historiallista aikaa. (Turunen 1979.)

Karjalan keräjät ja muut lähisukukielten vastineet liittyvät kerätä-verbiin (NES). käyty."

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Kysyi kaunis Kaukomieli:
"Onko saarella sioa,
Maata saaren manterella
Minun laulut laulellani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 139 ja 140: "Kun varsinaiseksi asukkaaksi ei oteta, niin saanen toki joutomiehen tavalla laulella" (Lna 121).
140. Pitkät virretvirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.) vieretellälaulaa, laulella vapaasti,
Sanat suussani sulavat,
Ikenilläni itävät?"

Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet vastoavat:
"Onpa saarella sioa,
Maata saaren manterella
Sinun laulut laulellasi,
Hyvät virret vieretellä,
Lehot leikki lyöäksesi,
150. Tanner tanhuellaksesitanhuella : tanssia, karkeloida."

Siitä lieto Lemminkäinen
Jopa loiheluoda, refl. loihe : rupesi, ryhtyi laulamahan,
Lauloi pihlajat pihoille,
Tammet Katso lisääTammi on kansanrunoudessa maailmanpuun variantti ja kuuluu vanhakantaisiin kosmisiin elementteihin; vrt. tammea harvinaisempi maailmanpuun versio saarni. Tammi ja maailmanpatsaana pidetty sammas esiintyvät runoissa vaihdellen samoissa kohdissa ja viittaavat kosmisen keskuksen tärkeimpään merkkiin. (Siikala 2012: 184−185.) keski-tanhuillekeskitanhua : keskipiha,
Tammelle tasaisettasainen : tasamittainen, sopusuhtainen, rakenteeltaan säännöllinen oksat,
Joka oksallen omenanomena : tammenterho Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: omenapuun hedelmä (35:143); (metaforisesti) hyvä ja suloinen olento, esimerkiksi neito, lapsi, karhu (15:147, 165, 183; 19:410; 23:660 ym.). Omena on Kalevalassa myös lehmännimi (32:214). (Turunen 1979.),
Omenalle kultapyöränkultapyörä : kultainen rengas tai ratas,
Kultapyörälle käkösen: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 158: "Käki kukkui ihmisille pitkää ikää, tytöille naimaonnea, muille muuta menestystä" (Lna 121).
Kun käki kukahtelevi,
160. Kulta suusta kuohahtavi,
Vaski leuoilta valuvi,
Hopea hohahtelevihohahdella : huokuilla, kuohua
Kultaiselle kunnahalle,
Hopeiselle mäelle.

Vielä lauloi Lemminkäinen,
Vielä lauloi ja saneli,
Lauloi hiekat helmilöiksi,
Kivet kaikki kiiltäviksi,
Puut kaikki punertaviksi,
170. Kukat kullan karvaisiksikullankarvainen : kullanvärinen.

Siitä lauloi Lemminkäinen,
Lauloi kaivon kartanolle,
Kultakannen kaivon päälle,
Kultakapankultakappa : kultainen kappa, vedennostoastia kannen päälle,
Josta veikotveikko : mies, poika; veli vettä juovat,
Siskot silmiä pesevät.

Lauloi lammit tanterelle,
Lampihin siniset sorsat,
Kulmat kultakultakulma : silmäkulmiltaan kultainen, pää hopeahopeapää : hopeapäinen,
180. Kaikki varpahat vasesta. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 180: "Laululla luultiin voivan jos mitäki matkaan saattaa. Tietäjät lauloivat henkensä ruumiista erille ja kulkivat sillä tavoin jos missäki kaukaisia asioita tiedustelemassa, kunnes jälleen palasivat entiseen ruumiisensa. Laululla saatiin omat karjat ja kasvut menestymään tahi vihamiehen vahinkoa kärsimään. Laululla Wn veisti venettänsä, laululla hän sen sai vesille ja kaikenlaista väkeä siihen. Laululla hän nukutti Pn väen j.n.e. Oli kuitenki laulu toisinaan voimaton ja syynä silloin oli se, ettei laulaja ollut oikein innossaan tahi ettei tiennyt oikeita sanoja." (Lna 121.)

Imehtivätimehtiä : ihmetellä immet saaren,
Niemen neiet kummeksivatkummeksia : kummastella, ihmetellä, olla hämmästynyt
Lemminkäisen laulantoa,
Urohon osoantoaosaanta : loitsiminen, loitsimistaito.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Laulaisin hyvänki virren,
Kaunihinki kaikuttaisinkaikuttaa : kaiuttaa, kajauttaa,
Kun oisin katoksenkatos : talon harjakatto alla,
190. Päässä pitkän pintapöyänpintapöytä : hongan eli männyn pintakerroksesta valmistettu pöytä;
Kun ei täytynetäytyä : riittää, liietä tupoa,
Lainattane lattiata,
Jo puran sanat salolle,
Kaa'an virret viiakkohonviidakko : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä."

Saaren impyet sanovat,
Niemen neiet arvelevat:
"On meillä tupia tulla,
Kalhot kartanot asua,
Vieä virtesi vilustavilu : viileys, kylmyys,
200. "Sanat saa'asaada : tuoda, viedä ulkoisestaulkoinen : piha."

Siitä lieto Lemminkäinen
Heti tultua tupahan
Lauloi tuopit tuonnempata
Päähän pitkän pintapöyän,
Tuopit täytehen olutta Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.),
Kannut kaunihit simoasima : mesijuoma Katso lisääSima valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla. Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaiselta ajalta tunnettuja juhlajuomia. (Turunen 1979.)

Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hunaja, mesi (15:483, 523) (Jussila 2009).,
Vait varpe-laitehillevarpelaiteille : kukkuraisilleen, ääriään myöten täyteen ja lisälaidoilla varustetuiksi,
Kupit kukkura-kuvullekukkurakuvulle : kukkuraisilleen;
Olipa olutta tuopit,
210. Mettä kannut kannettuna,
Voita pantuna varalle,
Ja siihen sian lihoa
Syöä lieto Lemminkäisen,
Kaukomielen mielitellänautiskella, nauttia mielihyvin, herkutella.

Kovin on korea Kauko,
Eipä syömähän rupea
Veitsettä hopea-päättä,
Kuraksettakuras : veitsi kultaisetta.

Sai veitsen hopea-päisen,
220. Lauloi kultaisen kuraksen,
Siitä syöpi kylliksensä,
Joi olutta onneksensa.

Siitä lieto Lemminkäinen
Käveli kyliä myöten
Saaren impienimpi : neito, naimaton tyttö; nainen Katso lisääRunoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES). ilossailo : huvit, tanssit,
Kassapäien kauneussa; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 226: "Kassapäien kauniissa joukossa" (Lna 121).

Yhdysssanan kassapää alkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (SMS; KKS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979).
Kunnepäinminnepäin, mihin (tahansa) on päätä käänti,
Siinä suuta suihkatahansuihkata : suudella nopeasti,
Kunneminne kättänsä ojenti,
230. Siinä kättä käpsätähänkäpsätä : lyödä kevyesti, hellästi; kätellä.

Kävi öillä öitsimässäöitsiä : vierailla öitseissä Katso lisääÖitsit olivat naimaikäisten nuorten öisiä kokoontumisia, joissa tehtiin käsitöitä, leikittiin ja ilakoitiin. Öitsejä pidettiin tavallisesti syksyisin, jolloin avioliitot tyypillisesti solmittiin. Öitsien tavoitteena oli tarjota nuorille mahdollisuus tutustua toisiinsa yhteisen seurustelun ja ilonpidon kautta. Tutustuminen johti tavallisesti avioliiton solmimiseen. (Turunen 1979.),
Pimeillä pilkkoisillapimeä pilkkoinen : pilkkopimeä, täysin pimeä;
Ei ollut sitä kyleä,
Kuss' ei kymmenen taloa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 234−236: "Osottaa saaren hyvin asutun olleen, joka kylässä noin 300 henkeä, jos runo muuten ei pane liikojansa" (Lna 121).

Sana kussa 'jossa'.
Eik' ollut sitä taloa,
Kuss' ei kymmenen tytärtä,
Eikäpä sitä tytärtä,
Ei sitä emosenemo : äiti lasta,
Kunk'kunka : kenen ei vierehen venynytvenyä : maata pitkällään, loikoilla,
240. Käsivartta vaivutellutvaivutella : kesyttää.

Tuhat tunsituntea : tuntea intiimillä tavalla morsianta,
Sa'an leskiä lepäsilevätä : maata, olla sukupuoliyhteydessä,
Kaht' ei ollut kymmenessä,
Kolmea koko sa'assa
Piikoapiika : nainen, neito Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.) pitämätöintäpitämätön : koskematon, makaamaton,
Leskeä lepäämätöintälepäämätön : makaamaton, sukupuoliyhteyttä kokematon.

Niinpä lieto Lemminkäinen
Eleä nutustelevielää nutustella : elää kiirettä tai melua pitämättä
Koko kolmisen keseä
250. Saaren suurissa kylissä,
Ihastutti saaren immet,
Kaikki lesketki lepytti;
Jäi yksi lepyttämättä,
Yksi vanha impi rukka,
Se on päässä pitkän niemen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 255 ja 256: "Pitkän matkan tähden Lseltä ei tullut sinne lähdetyksi sitäki tyttö raukkaa hyvittelemään" (Lna 121).
Kymmenennessä kylässä.

Jo oli matka mielessänsä
Lähteä omille maille,
Tuli vanha impi rukka,
260. Itse noin sanoiksi virkki:

"Kauko rukka, miesimies kaunis,
Kun et muistane minua,
Annan täältä mennessäsi
Juosta purtesi kivehen."

Ei kuullut kukotta nousta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 265–268: "Lsellä ei ollut kukkoa, joka laulullansa olisi hänen kyllä varhain herättänyt, että pimeän aikana olisi niemen päähän ennättänyt" (Lna 121).
Kanan lapsetta karatarientää, kiitää, hypätä,
Senki impyen ilohon,
Naisen raukan naurantahannauranta : vietteleminen, makaaminen.

Niin päivänä muutamana,
270. Iltana moniahanamonias : eräs, muutama Katso lisääKarjalan kielessä on indefiniittipronomini monies 'muutama, jokunen, eräs' (KKS).
Laatilaatia : asettaa, tehdä, sopia liitonliitto : sovittu aika, määräaika Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: liitos, sauma (16:114 ym.); määrätty ero- tai lähtöaika (22:51; 24:302, 304 ym.) (Turunen 1979). noustaksensa,
Ennen kuuta, kukkoaki.

Nousi ennen liittoansa,
Ennen ehto-aikoansaehtoaika : määräaika,
Läksi kohta kulkemahan,
Kylitsekylien ohi, reunoja pitkin Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kylitse s. o. sivu kylistä, sisään poikkeamatta" (Lna 121).

Karjalan kielessä ja siten myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). vaeltamahan
Senki impyen ilohon,
Naisen raukan naurantahan.

Yöllä yksin käyessänsä,
280. Kulkiessansa kylitse
Tuonne niemen pitkän päähän,
Kymmenentehen kylähän,
Ei nähnyt sitä taloa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 283–289: "Kaikki mitä urosta löytyi olivat ulkohuoneissa aseitaan varustamassa" (Lna 121).
Kuss' ei kolmea kotoakoto : tupa, asuinhuone Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Kota tässä paikassa kaiketi = tupa, asuinhuone. Taikka: koto = koti." (Lna 123.),
Ei nähnyt sitä kotoa,
Kuss' ei kolmea urosta,
Ei nähnyt sitä urosta,
Kujoka ei miekkoa hionut,
Tapparata tahkaelluttahkaella : hioa, teroitella tahkolla eli hiomakivellä
290. Pään varalle Lemminkäisen.

Silloin lieto Lemminkäinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Voi päivyinenkaunis, kelpoinen (pilkallisesti puhuen) Katso lisääLönnrot kommentoi säkeiden 293 ja 294 sanoja seuraavasti: "Päivynen ja armas pilkallisesti" (Lna 121). päiväaurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). nousi,
Armasmieluinen, suloinen, kelvollinen (pilkallisesti puhuen) Katso lisääLönnrot kommentoi säkeiden 293 ja 294 sanoja seuraavasti: "Päivynen ja armas pilkallisesti" (Lna 121).

Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37−40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. aurinko kohosi
Mun pojan poloisen päälle,
Päälle kaulani katalankatala : kurja, onneton, kovaosainen, säälittävä!
LempokoLempo : paholainen, piru Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) yhen urohon
Sovissansasopa : vaate suojelevi,
Vaipoissansavaippa : hartioille vedettävä asuste, hartiahuivi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: makuupeitto (35:185 ym.). (Jussila 2009.) varjelevi,
300. Kaavuissansa kaitselevikaitsella : suojella, varjella
Päälle saaessasaada päälle : hyökätä kimppuun satojen,
Tuhansien tunkiessa!"

Jäi neiet syliämättäsylitä : syleillä,
Sylityt haloamatta,
Jo vierivierrä : kulkea, kävellä Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ääntää (22:103, 476; 42:235, 523); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuttaessa) (35:104 ym.); vaaleta (36:148). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). veneteloille,
Luoksi purtensa poloinen:
Purs' on poltettu poroksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 307 ja 308: "Saaren miehen kun olivat liittäyneet surmata Lsen polttivat hänen veneensä, ettei pääsisi pakoon" (Lna 121).
Kypeniksikyven : kevyt tuhkahöytyvä hehkuvassa kekäleessä, kipinä kyyäteltykyyätellä : poltella.

Jo tunsi tuhon tulevan,
310. Hätäpäivän päälle saavan:
Alkoi veisteä venettä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 311 ja 312: "Nimittäin loihtutaidollaan. Tavallisen venon tekoon ei ollut aikoa, jos muuten olisi osannutki." (Lna 121.)
Uutta purtta puuhaella.

Puita puuttui purren seppä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 313−318: "Loihtialla piti kuitenki jotain alkuainetta olla, jonka hän tiedollaan kuvasi tarvetta myöten (otti teiren sulkasia). Lsen nyt hädässään piti tyytyä siihen, mitä ensiksi käteen sattui (värttinä=muruihin)." (Lna 121.)

Sana puuttua 'olla ilman, olla vailla, uupua' (Turunen 1979; Jussila 2009).
Lautoja venon tekiä;
Saapi puuta pikkuruisen,
Lautoa aniaivan, sangen, hyvin vähäisen,
Viisi värttinänvärttinä : hyrrämäinen kehruuväline Katso lisääLankaa valmistettiin aikoinaan kehräämällä esimerkiksi villasta, hampusta ja pellavasta. Kehrääminen oli työlästä, ja ainesten valmistelu vei aikaa ja vaati taitoa. Apuna kehruussa käytettiin erilaisia välineitä, värttinää ja myöhemmin myös rukkia. Värttinäksi kutsutaan kehrävartta, hieman kynää suurempaa puikkoa, jonka ympärille lanka kehrätessä kiertyi. Kehrääminen oli aikoinaan yksi naisen tärkeimmistä askareista. Kalevalassa kuuluisin kehrääjä on Päivätär (4:142; 24:82 ym.). (Turunen 1979: 114−115, 399.) murua,
Kuusi tainnantainna : kehruuväline, värttinä taittumoataittuma : katkennut pala, muru.

Siitä veistävi venosen,
320. Uuen purren puuhoavi;
Teki tieollatieto : loitsun tunteminen, maagisen sanan hallitseminen venettä,
Tietoisilla tehtahilla,tietoinen tehdas : loitsimispaikka, jossa sananvoimalla yritetään saada aikaan jotakin
Iski kerran, läksilähteä : syntyä, valmistua laita,
Iski toisen, syntyi toinen,
Iski kerran kolmannenki,
Siitä saisaada : syntyä, tulla valmiiksi koko venonen.

Jo työnti venon vesille,
Laski laivan lainehille,
Sanan virkki, noin nimesi,
330. Itse lausui ja pakisi:
"Kupliksi veno vesille,
Lumpehiksi lainehille!
Kokkokotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). kolme sulkoasi,
Kokko kolme, kaarnekorppi kaksi
Varaksi vähänvähä : pienikokoinen venehen,
Pahanpaha : pieni, mitätön, vähäinen purren parraspuuksiparraspuu : veneen laidan reunapuu!"

Astaiksenastua, refl. astaiksen : astuu aluksehensa,
Vierähtivierähtää : asettua, istahtaa venon perähän,
Alla päin, pahoilla mielin,
340. Kaiken kallella kypärin,
Kun ei saanut öitä olla,
Eikä päiviä elellä
Saaren impien iloissa,
Kassapäien karkeloissa.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Pois tuli pojalle lähtö,
Matkansa majoilta näiltä,
Näistä impien iloista,
350. Kaunokaisten karkeloista;
Vaan toki lähettyäni,
Minun täältä mentyäni
Eipä impyet iloinne,
Kassapäät ei kalketellekalketella : rupatella, puhua iloisesti ja äänekkäästi
Näillä tuhmilla tuvilla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 355 ja 356: "Tuhmiksi ja kataloiksi vertaa Ln tupia ja kartanoita siitä kun hänellen olivat semmoisia, jos muuten olisivat kuinka ylpeitä ja komeita olleet" (Lna 121).
Kataloilla kartanoilla."

Jopa itki saaren immet,
Niemen neiet vaikeroitsi:
"Mitä läksit Lemminkäinen,
360. Urkenit urosten sulhomiehistä paras,
Läksitkö piikojen pyhyyttä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 361 ja 362: "Runo tämän kysymyksen ikään kuin pilkan vuoksi panee tyttöin suuhun" (Lna 121).
Vainko vaimojenvaimo : nainen Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) vähyyttä?"

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Lähe en piikojen pyhyyttä,
Enkä vaimojen vähyyttä:
Saisin jos sataki naista,
Tuhat piikoa piellä;
Sitä läksin Lemminkäinen,
370. Urkenin urosten sulho,
Kun tuli kova ikävä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 371−376: "Ln jo ennenkun mistään vaarasta tiesi aavistakaan oli aikonut lähteä kotimaille (v. 258, 259) ja sentähden sitä nyt muisteleeki. Syytä näin pikaiseen lähtöönsä ei huoli ilmoittaa, sillä kun tytöt olisivat kuulleet hänen pelosta pakenevan, sepä olisi alentanut Lsen arvoa. Huonompiki mies naisten silmissä tahtoisi mielellään urhoollinen olla." (Lna 121.)
Ikävä omia maita,
Oman maani mansikoita,
Oman vaaran vaapukoitavaapukka : vadelma; (metaforisesti) neito Katso lisääHäärunoissa ja lyyrisissä runoissa vadelma, marja ja perhonen ovat tiheästi toistuvia vertauskuvia nuorille neidoille.,
Oman niemen neitosia,
Oman kartanon kanojakana : (hellitellen) tyttö, nainen Katso lisääNeidon metafora runoissa (myös alli, sorsa, sotka, pyy). Myös morsiamesta.."

Siitä lieto Lemminkäinen
Laski laivansa ulommakauemmaksi;
Tuli tuuli, tuon puhalti,
380. Tuli aalto, tuon ajeli
Selälle meren sinisen,
Ulapalle aukealle;
Jäivät raukat rannikolle,
Vienoiset vesikivelle, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 384: "Runo osoittaaksensa, kuinka vaikea tyttöin oli Lsestä jäädä kiivetyttää heitä vesikivellenki hänen jälkeensä" (Lna 121).

Sana vienoinen 'raukka, parka' (Jussila 2009).

Sana vesikivi 'vedenpinnan yläpuolelle kohoava kivi' (Jussila 2009).
Saaren immet itkemähän,
Kultaiset kujertamahankujertaa : vaikeroida, uikuttaa, laulaa haikeasti valittaen.

Sininiin kauan itki saaren immet,
Niemen neiet voikerrehtivoikerrehtaa : vaikeroida, voivotella,
Kunneskuin purjepuuveneen masto näkyvi,
390. Rautahankkipursi, jossa on rautaiset tuet airoille haimentavihaimentaa : häämöttää, siintää;
Ei he itke purjepuuta,
Rautahankkia haloahalata : kaivata, ikävöidä, haluta, toivoa,
Itki purjepuun alaista,
Hankkinuoranhankkinuora : purjeen jalusköysi haltiata.

Itse itki Lemminkäinen,
Sini itki ja sureksi,
Kunnes saaren maat näkyvi,
Saaren harjut haimentavi;
Ei hän itke saaren maita,
400. Saaren harjuja haloa,
Itki saaren impyitä,
Noita harjun hanhosiahanhonen : hanhi; (metaforisesti) neito.

Siitä lieto Lemminkäinen
Laskevi sinistä merta,
Laski päivän, laski toisen,
Päivälläpä kolmannella
Nousi tuuli tuulemahan,
Ilman rantahorisontissa siintävä taivaanranta, jossa maan ja taivaan ajateltiin yhdistyvän riehkumahanriehkua : riehua, raivota,
Suuri tuuli luotehinen,
410. Kova tuuli koillistuuli,
Otti laian, otti toisen,
Vikeltivikeltää : kääntää kumoon koko venehen.

Siitä lieto Lemminkäinen
Kääntihekääntää, refl. kääntihe : kääntyi käsinkädet edellä, päistikkaa vetehen,
Läksi sormin soutamahan,
Jaloilla meloamahanmelata : meloa.

Uituansa yön ja päivän,
Melkeinmelkoisesti melattuansa
Näki pilven pikkuruisen,
420. Pilven longan luotehessa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 420: "Eteensä luoteesen päin katsahtaen näki jotain mustaa, jonka ensin luuli pilveksi" (Lna 121).
Sepä maaksi muuttelihemuutella, refl. muuttelihe : muuttui, tekeytyi,
Niemeksi panettelihepanetella, refl. panettelihe : muuntautui, tekeytyi.

Nousi niemelle talohon,
Löyti emännän leipomassa,
Tyttäret taputtamassa:
"Oi on ehtoinen emäntä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 426−440: "L. ei alentunut kerjäläisen tavoin ruokaa pyytämään, jonka tähden sovitti niin sanansa, että hänen tarpeensa kuitenki hoksattaisi" (Lna 121).

Sana ehtoinen tarkoittaa suopeaa, suosiollista, lempeää (Turunen 1979).
Kunpa nälkäni näkisit,
Asiani arvoaisit,
Juosten aittahan menisit,
430. Tuiskunahyvin nopeasti, lumipyryn tavoin oluttupahan,
Toisit tuoppisen olutta,
Sirusensirunen : kappale, palanen sian lihoa,
Sen panisit paistumahan,
Vuolaisisit voita päälle
Syöä miehen uupunehen,
Juoa uinehen urohon;
Jo olen uinut yöt ja päivät
Meren aavan aaltoloita,
Joka tuuli turvanani,
440. Meren aallot armonani."

Tuopa ehtoinen emäntä
Meni aittahan mäelle,
Vuoli voita aittasesta,
Sirusen sian lihoa,
Sen panevi paistumahan
Syöä miehen nälkähisen,
Tuopi tuopilla olutta
Juoa uinehen urohon;
Antoi siitä uuen purren,
450. Varsinaivan, ihan valmihin venehen
Mennä miehen muille maille,
Kulkea kotiperillekotiperä : kotiseutu.

Siitä lieto Lemminkäinen,
Päästyä kotiperille,
Tunsi maat on, tunsi rannat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 455−462: "Katseli kaikkia paikkoja ympärillään ja näki ne olevan entisellään, tupa ainoastansa oli kadonnut, ettei näkynyt enään jälkiäkään" (Lna 121).
Sekä saaret, jotta salmet,
Tunsi vanhat valkamansa,
Entiset elosiansa;
Mäet tunsi mäntyinensä,
460. Kummut kaikki kuusinensa,
Ei tunnetuntea : tunnistaa, huomata, havaita tuvan aloatuvan ala : tuvan sijaintipaikka,
Seinän seisonta-sioaseisontasija : paikka, jossa jokin sijaitsee tai on pystyssä;
Jo tuossa tuvan sialla
Nuori tuomikko tohisitohista : suhista, humista,
Männikkö tupamäellä,
Katajikko kaivotiellä.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Tuoss' on lehto, jossa liikuin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 469−472: "Ln muistelee entisiä iloisia aikojansa lapsuuden päivinä ja saapi sillä surunsa vielä suuremmaksi" (Lna 121).
470. Kivet tuossa, joilla kiikuinkiikkua : telmiä, hyppiä, keikkua,
Tuossa nurmet nukkeroimatnukkeroida : leikkiä, telmiä,
Pientarehet piehtaroimat,
Mikä vei tutut tupani,
Kuka kaunihit katokset?
Tupa on poltettu poroksi,
Tuuli tuhkat korjannunna."

Loihe siitä itkemähän,
Itki päivän, itki toisen;
Ei hän itkenyt tupoa,
480. Eikä aittoa halannut,
Itki tuttua tuvassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 481 ja 482: "Itki emoansa, jonka ennen oli tottunut tuvassa ja aitassa näkemään" (Lna 121).
Aitallista armastansaaitallinen armas : aitassa käyvä tai siellä oleva rakas henkilö.

Linnun lentävän näkevi,
Kokko-linnun liitelevän,
Sai tuolta kyselemähän:
"Oi sie kokko lintuseni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 486−490: "Kokko korkealla ilmassa lennellen näkee laajalle ja sentähden L. toivoo häneltä jotain tietoa emosta saavansa" (Lna 121).
Etkö saattaisi sanoa,
Miss' on entinen emoni,
Missä kaunis kantajani,
490. Ihana imettäjäni?"

Ei kokko mitänä muista,
Eikä tunne tuhma lintu, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 492 ja 493: "Kokko kun ei virkannut mitään vastaukseksi, niin siitä päättää emonsa kuolleen. Jos olisi elänyt, kokko kyllä mielellään olisi taitanut sen hänellen ilmoittaa." (Lna 121.)
Kokko tiesi kuolleheksi,
Ja kaarne kaonneheksi,
Miekalla menetetyksi,
Tapetuksi tapparalla.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh kaunis kantajani,
500. Ihana imettäjäni!
Jo olet kuollut kantajani,
Mennyt ehtoinen emoni,
Liha mullaksi lahonnut,
Kuuset päälle kasvanehet,
Katajaiset kantapäihin,
Pajut sormien nenähän."

"Kostohon minäki koitokurja, poloinen,
Kostoksi kovaosainen
Mittaelin miekkoanimittaella miekkaa: taistella, verrata miekkojen terien pituutta taistelu mielessään,
510. Kannoin kaunista asetta
Noilla PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pihoilla,
Pimentolan pientarilla
Surmaksi oman sukuni,
Kateheksikade : häviäminen, kuoleminen, menetys kantajani."

Katseleiksekatsella, refl. katseleikse : katselee ympärilleen, käänteleiksekääntelee, refl. käänteleikse : katselee itsekseen päätään käännellen,
Näki jälkeä hitusen,
Ruohossa rutistunutta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 517 ja 518: "Äiti oli jonkun kerran käväisnyt katsomassa vanhaa asuntopaikkaansa ja hänen jälkensä L. nyt erotti ruohossa ja kanervassa. Luonnon tilassa ihminen on hyvin tarkka vaarin ottamaan pienimpiäki merkkiä, joita toinen ei näekkään." (Lna 121.)
Kanervassa katkennutta;
Läksi tietä tietämähän,
520. Ojelvoistaojelvoinen : polku, suunta oppimahanoppia : tutkia;
Tiehyttie metsähän vetävivetää : johtaa, viedä,
Ojelvoinen otteleviotella : vetää puoleensa, ottaa valtaansa.

Vieri siitä virstanvirsta : vanha pituusmitta Katso lisääNs. Suomen virstaa vastaa 1069 m., toisen,
Pakenipaeta : mennä pois, kulkea, lähteä palasen maata
Salon synkimmän sisähän,
Korven kolkan kainalohonkainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka;
Näkevi salaisen saunansalainen sauna : piilopirtti,
Piilopirtin pikkaraisen
Kahen kallion lomassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 529 ja 530: "Äiti oli metsään paennut ja siellä kallion halkeaman kuusien juurella asunnoksensa valinnut; siellä eleli vieläki, vaikka vaara jo oli ohitse, kun muuta tupaa hänellä ei ollutkaan. Mutta millä hän henkensä säilytti, se on vaikeampi sanoa. Arvattavasti marjoilla, petäjänkuorella ja kasvien juurilla." (Lna 121.)
530. Kolmen kuusen kulmankulma : puiden tai niiden oksien muodostama kulmaus, nurkkaus alla,
Siellä ehtoisen emonsa,
Tuon on valta-vanhempansavaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi.

Siinä lieto Lemminkäinen
Ihastui iki hyväksi;
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Ohoh äiti armahani,
Oi emo elättäjäni!
Viel' olet emo elossa,
540. Vanhempani valvehella,
Kun jo luulin kuolleheksi,
Kaiketi kaonneheksi,
Miekalla menetetyksimenetetty : surmattu,
Keihä'ällä keksityksikeksitty : sohittu, pistetty,
Itkin pois ihanat silmät, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 545 ja 546: "Runo tässä kuvaa Lsen yhtä kevytmieliseksi, kun ainaki: antaa hänen äskeisen suuren ja syvällisen surunsa unholla ja nyt vaan sitä paheksia, kun oli silmänsä punaiseksi itkenyt" (Lna 121).
Kasvon kaunihin kaotin."

Sanoi äiti Lemminkäisen Katso lisääLemminkäisen äidin hahmo esiintyy kansanrunoissa Lemminkäisen surma -runossa, mutta varsinaisen muotonsa poikaansa pyyteettömästi auttava äiti sai Lönnrotin toimitustyön tuloksena. Varhaisten Kalevalan tulkitsijoiden näkemyksissä Lemminkäisen äitiin on liitetty mielikuva vaikuttavasta ja järkkymättömästä äidinrakkaudesta (esim. Krohn 1903; Tarkiainen 1911). Myöhemmin tutkijat ovat tarkastelleet äitihahmoa toisin, esimerkiksi äidin ja pojan suhdetta on tulkittu feministisistä näkökulmista, joissa Lemminkäisen sankaruus kyseenalaistuu (mm. Sawin 1990; Apo 1995; Timonen 2004a).:
"Viel' olen toki elossa,
Vaikkapa piti paeta,
550. Pistäitänipistää, refl. pistäitäni : menin, pistin itseni piilosalle
Tänne synkkähän salohon,
Korven kolkan kainalohon;
Suorisuoria : valmistella Pohjola sotoa,
Taka-joukko tappeloa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 554: "Takajoukko, joka asui tuvan takaisella suunnalla s. o. pohjaiseen päin, sillä ovipuoli oli aina päivää vasten eli etelään" (Lna 121).
Vasten vaivaista sinua,
Ja kohti kovaosaista,
Poltti huonehet poroksi,
Kaikki kaatoi kartanomme."

Sanoi lieto Lemminkäinen:
560. "Oi emoni kantajani,
Ellös olko milläkänämilläkään : millänsäkään,
Milläkänä, tuollakanatuollakaan : millänsäkään!
Tuvat uuet tehtänehe, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 563−566: "Tehtänehe s. o. tehdään, jos mitään erinomaista vastusta ei tule. Ilmanki Suomalaiset usein lausuvat arvelotavoin, vaikk' ei mitään arvelua olisikkaan." (Lna 121.)
Paremmat osattanehe,
Pohjola soittanehesoittaa : sodalla ahdistaa,
Lemmon kansapaholaisen väki Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) kaattanehekaata : tappaa."

Siitä äiti Lemminkäisen
Itse tuon sanoiksi virkki:

"Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). viivyit poikuenipoiut : poika, poikalapsi,
570. Kauan Kaukoni elelit
Noilla mailla vierahilla,
Aina ouoilla ovilla,
Niemellä nimettömällä,
Saarella sanattomalla."

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Hyvä oli siellä ollakseni,
Lempisuloinen, hauska olo; onni liehaellakseniliehaella : temmeltää, liikkua kevyesti, elää huolettomasti,
Puut siellä punalle paistoi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 579−598: "Siellä olivat maat ja metsät mitä ihanimpia, simatynnyriä ja kananmunia röyköttäin, outoja mehiläispatsaita, joka aidan nurkalla voita tarjona ja olutta joka seiväsparin päässä" (Lna 121).
580. Puut punalle, maat sinelle,
Hopealle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan;
Siell' oli mäet simaisetsimainen : hunajainen, hunajaa sisältävä,
Kalliot kananmunaisetkananmunainen : runsaasti kananmunia sisältävä,
Mettä vuoti kuivat kuuset,
Maitoa mahotmaho : kuivunut, kelottunut; hedelmätön petäjät,
Aian nurkat voita lypsilypsää : uhkua, vuotaa,
Seipähät valoivalaa : valuttaa, vuotaa, valua olutta."

"Hyvä oli siellä ollakseni,
590. Armas aikaellakseniaikaella : viettää aikaa;
Siitä oli paha elämä,
Siitä outo ollakseni,
Pelkäsivät piikojansa,
Luulivat lutuksiansalutus : kelvoton ja lihava nainen,
Noita kehnonkehno : paha olento, paholainen kellukoitakellukka : isomahainen, lihava,
Paholaisen pallukoitapallukka : lihava ihminen, pullukka, paksukainen
Pahasti piteleväni,
Ylimäärinkohtuuttomasti, ylen määrin öitsiväni:
Minä piilin piikasia,
600. Varoin vaimon tyttäriä,
Kuin susi sikoja piili,
Havukathavukka : haukka kylän kanoja."