Kolmasviidettä Runo.

Louhi, Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.) Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.),*Säkeet 1−6 / Louhi kokoaa Pohjolasta sotajoukon

Pitkään jatkuneet ja hitaasti kasvaneet erimielisyydet päättyvät avoimeen konfliktiin (Kaukonen 1956: 497). Taistelu sammosta on keskeinen jännitettä luova juonellinen elementti Kalevalassa. Aikalaisten eepostulkinnoissa taistelu sammosta nousi hyvin tärkeäksi kysymykseksi ja Kalevalan samporunojen ympärille syntyi paljon julkista keskustelua jo ensimmäisen painoksen jälkeen (ks. esim. Kaukonen 1956: 425−445; Karkama 2008). Aikakaudelle oli tyypillistä ajatella, että kansankunta tarvitsi sankariajan ja siitä kertovan taruston, jotta henkinen ja aineellinen kehitys olisi mahdollista (ks. esim. Apo 2019: 108−109). Jos samporunoilla olisi historiallinen perusta, todistaisi se sankarillisesta menneisyydestä. Antiikin Kreikan Iliaassa kuvattu Troijan sota oli tässä suhteessa esikuvallisessa asemassa (Karkama 2008: 144). Lönnrot kehitteli kansanrunouden perusteella kasvavan jännitteen Pohjolan ja Kalevalan heimojen välille (Kaukonen 1956: 493−494). Kalevalan samporunojen ja Iliaan yhtäläisyyden huomasi jo M. A. Castrén vuoden 1841 Vanhan Kalevalan käännöksessään (Apo 2019: 110). Näillä vertailuilla luotiin suomalaisille sankarillista menneisyyttä, jossa altavastaajan asemasta noustaan voimalliseksi toimijaksi. Kuitenkin erityisesti sankariaikakeskustelun synnyttäneen Vanhan Kalevalan sisältö oli painottunut selkeästi enemmän pakanalliseen mytologiaan kuin tapahtumiin, jotka voidaan tulkita historiallisesti (Apo 2019: 115).
Kutsui PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) kokohon.
Pani joukon jousihinsa,
Laittoi miehet miekkoihinsa;
Rakentelirakennella : varustella PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääKs. Pohjola. purren,
Suorittisuorittaa : varustaa, panna kuntoon, laittaa valmiiksi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oikoa, venytellä (41:3); tehdä, valmistaa (34:74 ym.); hankkia, ostaa (18:378); järjestää, panna järjestykseen (43:8) (Jussila 2009). sotavenosen.

Latoi miehet laivahansa,
Suorittisuorittaa : järjestää, panna järjestykseen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: oikoa, venytellä (41:3); tehdä, valmistaa (34:74 ym.); hankkia, ostaa (18:378); varustaa, panna kuntoon, laittaa valmiiksi (43:6) (Jussila 2009). sotaurohotsotauros : soturi,
Kuni sotka poikasensa, Katso lisääKonjunktio kuni säkeessä 'niin kuin' (SMS; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 9 ja 10: "Sotka suorittaa pojat jälkeensä, niin että kuki saapi oman sopivan sijansa" (Lna 121).
10. Tavi lapsensa latovilatoa : asetella järjestykseen, asettaa vieretysten Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: liittää kokoon, kutoa (18:373); järjestyksessään purkaa, synnyttää (45:101, 150 ym.) (Turunen 1979).:
Sata miestä miekallista,
Tuhat jousellajousellista, jousella varustettua urostauros : mies, miehinen mies.

Kohenteli purjepuita,
Vaatevarpojavaatevarpa : purjealuksen maston vaakasuora tanko, joka kannattelee purjetta varasivarata : varustaa, panna kuntoon;
Nosti puuhunpuu : masto purjehia,
Vaattehiavaate : purje varpapuihinvarpapuu : purjepuu,
Kuin on pitkän pilven longan, Katso lisääSana lonka 'möhkäle' (Turunen 1979; Jussila 2009) Lonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva tai kiemurteleva haara; käärme'. Pilvenlonka olisi siten muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.).

Lönnrot kommentoi säkeitä 17 ja 18: "Pilviin saakka korkean" (Lna 121).
Pilven tönkänpilven tönkkä : pilvenmöhkäle, iso pilvi Katso lisääKarjalan kielessä tönkkä 'iso pala, kimpale' (KKS). taivahalla.
Siitä läksi laskemahanlaskea : purjehtia, ohjata venettä,
20. Sekä läksi jottaettä joutuijoutua : ennättää, ehtiä; pitää kiirettä
Sampoasampo : onnen lähde, vaurauden ja hyvän symboli Katso lisääSampo tavataan lukuisissa Kalevalan runoissa, mutta siitä ei anneta niissä minkäänlaista tarkkaa kuvausta. Sampo esiintyy kansanrunoissa ennen kaikkea maailman luomiseen liittyvissä kertomuksissa, Kalevalassa puolestaan selkeästi sen jälkeiseen aikaan sijoittuvien tapahtumien yhteydessä. Sammolle on esitetty lukuisia eri selityksiä; sitä on luonnehdittu muun muassa ihmemyllyksi, jauhinkiveksi, auringoksi ja jättiläiskalaksi (ks. Siikala 2012: 189; Turunen 1979; Jussila 2009). Useimmille tulkinnoille löytyy jonkinlainen perusta kansanrunoista. Ihmemylly on kansainvälisten satujen aihe; sampoa on pidetty vastineena skandinaaviseen perinteeseen kuuluvalle Grotti-myllylle, jonka keskeisin ominaisuus on kaiken hyvän jauhaminen. Joissakin tulkinnoissa sampo on samaistettu sammakseen, joka on vanhakantainen kosminen elementti, taivaanlakea kannatteleva maailmanpatsas (Siikala 2012: 186−190). Kulttipatsaat ovat yleisiä eri yhteisöjen perinteessä; suomalaisessa perinteessä maailmanpatsas on tunnettu ainakin Värmlannin savolaisten keskuudessa. (Siikala 2012: 186−189; Turunen 1979: 294.) Kansanrunojen, niiden selitysten sekä riittifunktioiden perusteella sampo on tulkittu lähteeksi maailmassa olevalle hyvälle sekä kaikelle kasvulle ja vauraudelle (Anttonen 2012b; Siikala 2012: 192). Lotte Tarkan mukaan sampo on eeppisissä runoissa ihmisen olemassaoloon liittyvien positiivisten arvojen symboli, heterogeeninen onnen ja runsauden kokonaisuus, joka on synnyttänyt yhä uusia mielikuvia ja tulkintoja ja tullut näin osaksi jatkuvaa merkitysten tuottamista (Tarkka 2005: 169−175; ks. Siikala 2012: 192). tapoamahantavata : tavoittaa
Venehestä WäinämöisenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.).

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha Wäinämöinen
Laskevi sinistä merta. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 24: "Meri ulompaa näyttää siniselle sinisen taivaan kajeelta" (Lna 121).
Itse tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Puhui purtensa perästä:
"Oi sie lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" on Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). Lemmin poikaLemminkäinen Katso lisääLempi on Lemminkäisen isä (Jussila 2009).,
ylimäinen ystäväni!

Nouse purjepuun nenähännenä : pää, kärki,
30. Vaatevarpahan ravaharavahtaa : nousta nopeasti, ryhtyä kiireisesti kapuamaan, kavahtaa!
Katsaise etinen ilma, Katso lisääSana etinen 'edessä oleva'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 31 ja 32: "Katso, onko mitään haittaa matkamme edessä tahi näkyykö ketään jälestä tulevan" (Lna 121).
Tarkkoatarkata : tarkistaa, silmäillä tarkasti takainentakana oleva taivas,
Onko selvätselvä : selkeä, missä ei ole pilviä tms. ilman rannatilman ranta : taivaanranta, horisontti,
Onko selvät vai sekavatsekava : epävakainen, pilvinen! "

Tuopa lieto LemminkäinenKalevalan pääsankareita; naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä ja etevä soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.),
Poika, veitikkäveitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääVeitikalla ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS). vereväpunakka, terveen värinen; reipas,
Hyvin kärkäsnopea, toimelias, innokas käskemättä,
Kehumattaki kepeä,
Nousi purjepuun nenähän,
40. Vaatevarpahan ravahti.

Katsoi iät, katsoi lännet,
Katsoi luotehet, etelät,
Katsoi poikki Pohjan rannan.
Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Selvänä etinen ilma,
Taakealaaja, aukea takainen taivas:
Pieni on pilvi pohjosessa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 47 ja 48: "Näki vaan purjeet pilvien rajalla" (Lna 121).
Pilven lonka luotehessa."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
50. "Jo vainenvain, toki, hyvinkin valehtelitki!
Ei se pilvi ollekana,
Pilven lonka lienekänä:
Se on pursi purjehinen. Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 53 ja 54: "W. kun pelkän takaa ajettavan jo vaan arveliki sitä purreksi" (Lna 121).
Katso toiste tarkemmasti!"

Katsoi toiste, katsoi tarkoin.
Sanovi sanalla tuolla:
"Saari kaukoa näkyvi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 57 ja 58: "Näki itse laivan rungonki ja eläviä sillä" (Lna 121).
Etähältä haamottavihaamottaa : häämöttää, siintää, näkyä epäselvästi;
Havukoitahavukka : haukka haavat täynnä,
60. Koivut kirjokoppeloitakirjokoppelo : kirjava naarasmetso."

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Jo vainen valehtelitki!
Havukoita ei ne olle
Eikä kirjokoppeloita:
Ne on Pohjan poikasia.
Katso tarkoin kolmannesti!"

Se on lieto Lemminkäinen
Katsoi kerran kolmannenki.
Sanovi sanalla tuolla,
70. Lausui tuolla lausehella:
"Jo tulevi Pohjan pursi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 71−74: "Vasta kolmannella kerralla erotti oikein" (Lna 121).
Satahankasatahankainen, so. suuri pursi hakkoavihakata : (kuvaannollisesti) purjehtia, iskeytyä aaltoja vasten!
Sata on miestä soutimilla,
Tuhat ilmanjouten, muuten vain istumassa!"

Silloin vanha Wäinämöinen
Jo tunsi toettosi : totuus, tosiasia totisettotinen : vakavasti otettava.
Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Soua, seppo Ilmarinen, Katso lisääIlmarinen on Kalevalan pääsankareita, seppä, sammon ja taivaankannen takoja sekä Pohjolan neidon kosija. Ilmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 78−82: "W. ei mielellään olisi tappeluun antaunut, kun tiesi Pohjan joukon paljon suuremmaksi" (Lna 121).
Soua, lieto Lemminkäinen,
80. Soutakatte, kaikki kansa,
Jotta juoksisijuosta : kulkea, liukua Katso lisääSanalla on Kalevalassa laajaa metaforista käyttöä. Sitä käytetään esimerkiksi pilvien (2:85, 221), veden (4:474) jne. liikkumisesta puhuttaessa. Useimmiten sana esiintyy kuitenkin nykykielen mukaisessa merkityksessä. (Turunen 1979.) venonen,
Pursi eestä ennättäisi!"

Souti seppo Ilmarinen,
Souti lieto Lemminkäinen,
Souti kansa kaikenlainen.
Lyllyivät melat lylyiset, Katso lisääSana lyllyä 'notkua, taipua' (Niemi 1910: 164; Jussila 2009).

Lylyinen tarkoittaa lylystä eli puun kovasta pintakerroksesta valmistettua (Niemi 1910: 164; Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 86−92: "Hyvin luonnollinen kuvaus kovasta soudusta ja väkevästä veneen kulusta" (Lna 121).
Hangathanka : veneen laidan tappi, johon airo tukeutuu piukkipiukkia : paukahdella pihlajaiset,
Vene honkainen vapisi;
Nenäkeula hyrskihyrskiä : pärskyä, kuohua hylkehenä,
90. Perä koskena kohisi,
Vesi kiehui kelloloissakello : veden kupla, pore Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjakello (32:325, 335, 347 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Vaahtiaaltoilun aiheuttama vaahto, vaahtopäinen laine palloissapallo : kupla, pore pakenipaeta : jäädä jälkeen, etääntyä.

Kilvan kiskoivat urohot,
Miehet veikatenuhmamielin vetivät:
Eipä matka eistykänäedistyä : edistyä, joutua, taittua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea eteenpäin (30:341); kasvaa, karttua (32:60) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä eistyö 'edetä, siirtyä, mennä eteenpäin; edistyä, luistaa, sujua; kulkeutua; lykkäytyä; säästyä, säilyä; liietä' (KKS).,
Ei pakene puinen pursi
Eestä purren purjehisen,
Tuon on Pohjolan venehen.

Silloin vanha Wäinämöinen
100. Jo tunsi tuhon tulevan, Katso lisääTaistelutilanteessa Pohjolalla olisi ylivoima. Lönnrot kommentoi säkeitä 100 ja 101: "Jos nimittäin pitäisi käsiryhmään käydä" (Lna 121).
Hätäpäivän päälle saavan.
Arvelee, ajattelevi,
Miten olla, kuin eleä.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Vielä mä tuohon mutkanmutka : keino, konsti, metku muistan,

Keksin kummoakumma : vastus, kiusa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ihmeellinen, outo (49:193); ihme, merkillisyys (26:101); ihmeellinen tieto, huono uutinen (25:273); kamala olento, hirviö (17:157); karhu (32:447) (Jussila 2009). vähäisen."

Tavoittihe tauloihinsa, Katso lisääTavoittaa, refl. tavoittihe 'tarttui' (Jussila 2009).

Sana taula 'sytytysaine, johon iskettiin piikivellä kipinä'. Taulat valmistettiin koivunkäävästä. Kääpiä pidettiin ensin lipeässä, minkä jälkeen ne kuivattiin ja hakattiin pehmeäksi. Piikivestä iskettiin tulusraudalla kipinöitä taulaan, joka hiljalleen alkoi hehkua. Taulaa käytettiin lisäksi tietäjien taikakaluna. (Turunen 1979.)

Lönnrot kommentoi säkeitä 107−109: "Loihtukukkaroon, joka tietäjällä aina oli vyöllänsä tahi kaulasta riippuva" (Lna 121).
Tunkihetunkea, refl. tunkihe : työnsi kätensä johonkin, tarttui tuluksihinsatulukset : tulensytytysvälineet, joiden sytytysraudalla saatiin taulakäävän sisuksesta tehty kuiva massa palamaan.
Otti piitäpii : piikivi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: työvälineen piikki, haara, hammas. Kalevalassa pirran piit (44:19, 20, 33 ym.) olivat kovapintaisia tai metallista valmistettuja säleitä, joiden lomitse loimilangat kulkivat. Pii-sanaa käytetään Kalevalassa myös toisen työkalun yhteydessä, ks. haravan piit (15:202, 208, 209; 44:19 ym.). (Turunen 1979.) pikkuruisen,
110. Tauloa takiaivan vähäisen;
Ne merehen mestoavimestata : heittää, nakata
Yli olkansa vasemman.
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 114 ja 115: "Piti ainakin olla jotain sopivaa ainetta aluksi; sen sitte tietosanoilla sai muuttumaan" (Lna 121).
"Tuosta tulkohon karinen,
Salasaaripiilossa oleva, salainen kari kasvakohon,
Johon juosta Pohjan purren,
Satahangan halkiella
Meren myrskyn hiertimessähierrin : pyörre, kuohupaikka Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: makuupaikka, lepopaikka tulisijan lähellä (25:448) (Jussila 2009).,
120. Lainehen rapa'imessarapain : tyrsky, hyöky, rantaan tai matalikkoon särkyvä aalto!"

Se siitä kariksi kasvoi,
Loiheluoda, refl. loihe : tekeytyi luo'oksi merehen,
Itähän pitemmin puolin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 123 ja 124: "Lännestä itään ja poikkipäin Pohjolaan" (Lna 121).
Poikkipuolinpoikittain pohjosehen.

Tulla puikkitulla puikkia : tulla vikkelästi, kiitää Pohjan pursi,
Halki aallon hakkoavi:
Jopa joutuvi karille,
Puuttuipuuttua : tarttua kiinni, takertua luotohon lujasti.
Lenti poikki puinen pursi,
130. Satakaarisatakaarinen, so. hyvin suuri katkieli;
Mastot maiskahtimaiskahtaa : loiskahtaa, läiskähtää merehen,
Purjehet putoelivat
Noiksi tuulen vietäviksi,
Ahavanahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli ajeltaviksiajella : kuljettaa mukanaan.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Jaloin juoksevi vetehen,
Läksi purtta nostamahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 137 ja 138: "Pursi ei mennyt varsin kahdeksi palaksi, koska Pn akka vaan luuli sen karille puuttuneen ja siitä päästää" (Lna 121).
Laivoa kohottamahan.
Ei otaottaa : alkaa, ryhtyä, ruveta Katso lisääKarjalan kielessä sanaa ottaa voidaan käyttää toisen verbin yhteydessä vahvistamassa sen merkitystä ja ilmaisemassa alkamista, ryhtymistä (KKS). vene yletäkohota, nousta
140. Eikä pursi liikahella:
Kaikk' oli kaaretkaari : veneen sisäpuolen tukipuu katkennunna,
Kaikki hangatki hajalla.

Arvelee, ajattelevi.*Säkeet 143−166 / Louhi muuntuu linnuksi

Pohjolan laiva on juuttunut Väinämöisen loitsimaan kariin. Louhi vastaa haasteeseen omalla taiallaan ja muuttuu valtavaksi linnuksi. Edellisessä runossa Väinämöisen ja Louhen välinen dialogi (UK 42: 31−58) korosti Kalevalan ja Pohjolan välistä kiistaa sammosta ja sen tuottaman hyvän jakamista sanallisessa muodossa (Tarkka 2012: 150−151). Nyt puhe ja sanallinen kamppailu ovat vaihtuneet konkreettiseksi yhteenotoksi. Louhi on Kalevalassa varsin moniulotteinen hahmo. Jo aikalaiset huomasivat, että häärunoissa hän on vieraanvarainen, huolehtiva ja äidillinen hahmo, mutta sammon ryöstön yhteydessä hänet esitetään vihamielisenä ja pahantahtoisena (Castren 1853/2016: 208). Lönnrot myös nimesi Louhen tietoisesti eri tavoin asiayhteydestä riippuen, häärunoissa hän on Pohjolan emäntä ja samporunoissa puolestaan Louhi. Jälkimmäistä nimeä ei runolaulajien samporunoissa käytetty lainkaan, vaan se esiintyi muissa yhteyksissä (Anttonen ja Kuusi 1999: 107). Kalevalan Louhi on hyvin kyvykäs toimijana: hän on yksinvaltainen matriarkka, voimakas loitsija ja sotajoukon komentaja. Näin hän on myös Väinämöisen arvoinen vastustaja, jonka voittaminen korostaa Väinämöisen kyvykkyyttä (Frog 2012: 241). Kansanrunoudessa linnuksi muuttuminen saattaa olla antiteettinen hahmo linnulle, joka muni maailman luoneet munat (Frog 2012: 229). Vastaavia tulkintoja Kalevalan Louhesta tekivät Lönnrotin aikalaiset. Fabian Collan uskoi Kalevalan kertovan valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, myyttisestä kamppailusta (Karkama 2008: 152, ks. myös Apo 2019: 110). Louhen johtaman Pohjolan (Pimentola) ymmärrettiin olevan Kalevalalle (Päivölä) vastakkainen pimeyden ja pahuuden ilmentymä. Castrén ei allekirjoittanut tätä mytologista käsitystä, mutta kuitenkin yleisesti tulkitsi Louhen olevan, häärunoja lukuun ottamatta, kostonhimoinen, ruma ja suoraa toimintaa välttävä salakavala loitsija (Castrén 1853/2016: 269, 279). Louhen transformaatio suunnattomaksi linnuksi ikään kuin kulminoi hänen vaarallisuutensa ja myös vastakohtaisuutensa suhteessa Kalevalan miehiin. Näin aikalaiset saivat Kalevalasta ja sen sankareista samaistuttavia kohteita, joilla on vastassaan lähes epäinhimillisiä voimia.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Mikäs neuvoksi tulevi,
Kukas pannahanpanna : valjastaa etehen?"
Jopa muiksi muutaltihemuutaltaa, refl. muutaltihe : muuttui nopeasti, muuttautui,
Tohti toisiksi ruveta. Katso lisääSana tohtia 'uskaltaa' (Niemi 1910: 165; Jussila 2009).

Taitavankaan tietäjän ei ollut hyvä muuttaa muotoaan äkkipikaisesti. Lönnrot kommentoi säettä 148: "Äkkinäisen ei tainnut olla hyvä muuksi muuttaita, jos kohta tiesi keinonki siihen" (Lna 121).
Otti viisi viikatetta,
150. Kuusi kuokan kuolioakuokan kuolio : loppuun käytetty, rikkinäinen, kelpaamaton kuokka Katso lisääLönnrot kommentoi sanoja seuraavasti: "'Kuokan kuolioa' = kuokan kulua l. lusaa. Tarkoittaneeko 'kuokka' tässä jtakin eri laivan kapinetta? Kuokka myöski = huono kirves (hackyxa)." (Lna 123.):
Nepä kynsiksi kyhäsi,
Kohentelikohennella : sovitella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: parannella, korjailla (37:58); asetella (43:13) (Turunen 1979). kouriksensa;
Puolen purtta särkynyttä: Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 153−156. "Tyhjästä loihtijat eivät saaneet mitään" (Lna 121).
Senpä allensa asetti;
Laiat siiviksi sivalti,
Peräpuikonperäpuikko : veneen perässä käytettävä airo, mela purstoksensa;
Sata miestä siiven alle,
Tuhat purstonpursto : pyrstö tutkaimehentutkain : pää, kärki Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: (ajasta puhuttaessa) loppupää (17:503) (Jussila 2009).,
Sata miestä miekallista,
160. Tuhat ampujaurosta.

Levitäikse lentämähänlevitä lentämään, refl. levitäikse lentämähän : levittää siipensä lentämistä varten,
Kokkonakokko : kotka Katso lisääKokko eli kotka on myyttinen lintu ja edustaa Ukkosen jumalan lintua monissa pohjoisen Euraasian pyyntikulttuureissa (Siikala 2012: 345). kohotteleiksekohotella, refl. kohotteleikse : kohottautuu, nousee.
Lenteä lekuttelevilentää lekutella : lentää sipiään säännöllisesti läimäytellen
Tavoitellen Wäinämöistä:
Siipi pilviä sipaisi,
Toinen vettä vieprahtelivieprahdella : viistellä, laahailla.

Veen emonenveden emonen : veden emäntä, veden naispuolinen päähaltia Katso lisääIhmiselle elintärkeään veteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedessä elävät haltiaolennot rinnastuvat metsänhaltioihin. Molemmille esitettiin rukouksia ja loitsuja, joissa havaitaan paljon samankaltaisia piirteitä. Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden isäntä (40:56) ja nuoremmat haltiat eli veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) jne. (Turunen 1979: 381.)

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.), vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.) kaunis,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Oi on vanha Wäinämöinen!
170. Käännä päätä päivän altaetelän suunnalta Katso lisääSanalla päivä on Kalevalassa merkitykset 'aurinko' (1:247, 300, 312; 2:87 ym.), 'vuorokauden valoisa aika' (1:100, 106) ja 'vuorokausi' (1:125) (Turunen 1979).,
Luo'os Katso lisääLuo'os on optatiivimuoto verbistä luoda, ja sen merkitys säkeessä on 'luo, käännä, suuntaa'. silmät luotehesen,
Katso taaksesi vähäisen!"

Vaka vanha Wäinämöinen
Käänti päätä päivän alta,
Luopi silmät luotehesen,
Katsoi taaksensa vähäisen:
Jo tulevi Pohjan eukko,
Lintu kumma liitelevi,
Harte'ista kuin havukka,
180. Vaakalintukotka, suuri taikalintu Katso lisääSuomen vanhassa kirjakielessä vaakalintu on yleinen petolinnun nimitys. Sanan alkuosa ei liity painonmääritysvälineen nimitykseen vaaka vaan kuuluu etymologisesti yhteen skandinaavisperäiseksi selitetyn vaa'as-sanan kanssa, joka merkitsee tuskaa, kipua, poltetta, vammaa. Vaa'as esiintyy kalevalamittaisessa kansanrunoudessa. (NES s.v. vaaka.) Suomalais-karjalaisessa kansanrunoudessa vaakalintu ilmentää käsitystä, jonka mukaan samaanilla oli erilaisia apueläimiä. Hän saattoi muuttaa itsensä kotkan hahmoon tai käyttää lintua jollakin muulla tavalla hyväkseen. (Turunen 1979.) vartalolta!

Yllättävi Wäinämöisen.
Lenti purjepuun nenähän,
Vaatevarpahan rapasiravata : lennähtää alas rapinaa aiheuttaen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lyödä, iskeä (24:228; 27:349; 32:514 ym.); lyöden ajaa (32:510); siepata, kaapata (13:220) (Turunen 1979).,
Päähän pielenpieli : veneen, laivan masto seisotaikseseisottaa, refl. seisotaikse : asettuu, istahtaa:
Oli pursi päin pu'ota, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 185 ja 186: "Jo vähemmästäki painosta venet kallistuu" (Lna 121).
Laiva laioinlaidoin : kyljelleen kallistua.

Siinä seppo Ilmarinen
Heitäikseheittää, refl. heitäikse : turvautuu, antautuu jonkun huomaan Jumalahansa,
Luojahansa luotteleikseluotella, refl. luotteleikse : turvautuu.
190. Sanovi sanalla tuolla:
"Varjele, vakainen Luoja, Katso lisääSana vakainen säkeessä 'luja, vakaa' (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 191−196: "Tavalliset rukoussanat hengen vaarassa" (Lna 121).
Kaitse, kaunoinen Jumala,
Ettei poika pois tulisipois tulla : kuolla,
Emonemo : äiti lapsi lankeaisilangeta : kuolla, kaatua sodassa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kääntyä joksikin, käydä (3:343; 8:206 ym.); sattua, syntyä (11:98); kadota (6:124, 139; 28:21, 184) (Turunen 1979).
Luojan luomalta lu'ultaluku : elinvuosien määrä, elämäntie Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: määrä, joukko (20:47); määräaika, aika (26:383). Lisäksi pitää luvussa 'pitää silmällä, valvoa, tarkasti' ja vaimon vanhaan lukuun 'vaimon entisaikoina käyttämän laskutavan mukaan'. (Turunen 1979.),
Jumalan sukeamaltasueta : määrätä; tuottaa, luoda Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979).!

"Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on "ylijumala". (Turunen 1979.), julkinenesillä oleva, kaikkien tuntema jumala,
Itse taattotaatto : isä taivahinen!
Tuo mulle tulinen turkki,
200. Päälleni panuinentulinen, liekehtivä Katso lisääKarjalan kielessä panu tarkoittaa tulta ja on runokielen sana (KKS). Tavallisimmin käytetään suomen kielen tapaan sanaa tuli. paita,
Jonka suojasta sotisin
Ja takoa tappeleisin,
Ettei pää pahoin menisipahoin mennä : vahingoittua,
Tukka turhi'in tulisiturhiin tulla : joutua hukkaan
Rauan kirkkahan kisassakisa : taistelu Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tanssi, tanssitilaisuus (11:147; 12:125); linnunsoidin (18:135) (Jussila 2009).,
Terän tuiman tutkaimessa!"

Itse vanha Wäinämöinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh Pohjolan emäntä!
210. Joko saat jaolle sammon Katso lisääSana saada säkeessä 'tulla, saapua'.

Lönnrot kommentoi säettä 210: "Joko nyt paremmin, kuin äsken kotonasi mielesi tekisi sampoa jakaa?" (Lna 121).
Nenähän utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. utuinen ihmisestä 'surullinen, onneton' (4:209, 210; 23:599 ym.). Vrt. myös sanan muut merkitykset Kalevalassa: hienoinen (3:325; 15:345, 347 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
Päähän saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979).?"

Sanoi Pohjolan emäntä:
"En lähe jakohon sammon
Sinun kanssasi, katala,
Kerallasikeralla : kanssa, Wäinämöinen!"
Itse sampoa tavoitti
Venehestä Wäinämöisen.

Siinä lieto Lemminkäinen
220. Miekan vyöltänsä vetäisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 220−224: "Ln luonnostansa ei koskaan pelännyt ja hätäytynyt" (Lna 121).
Tempasi terävän rauan
Vasemmalta puoleltansa;
Kokon kourille kokevikokea : tähdätä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: koettaa, tunnustella (9:497; 19:254 ym.); saada tuntea, saada osakseen (22:239, 240; 23:474); pyrkiä (18:89; 32:331, 352 ym.); hankkia, toimittaa (20:427; 25:474; 45:10) (Turunen 1979).,
Räpylöille räimilöiviräimilöidä : mätkiä, lyödä, hutkia.

Iski lieto Lemminkäinen,
Sekä iski jotta lausui:
"Maahan miehet, maahan miekat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 227−230: "Töitä piti aina intosanoilla autella" (Lna 121).
Maahan untelotuntelo : uninen, veltto urohot,
Sa'at miehet siiven alta,
230. Kymmenet kynänkynä : sulan ruoto Katso lisääSana kynä merkitsee suomen kielen murteissa linnun yhteydessä sulan tai höyhenen ruotoa tai sulkaa kokonaisuudessaan (SMS). Samanlaisia merkityksiä sillä on myös karjalan kielessä (ks. KKS). nenästä!"

Virkki tuossa Pohjan eukko,
Puhui purjepuun nenästä:
"Oi sie lieto, Lemmin poika,
KaukoLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKauko, Kaukolainen, Kaukomieli ovat Lemminkäisen toisintonimiä (Turunen 1979). Kansanrunoissa niillä on alun perin tarkoitettu toista henkilöä, mutta nimet ovat myös keruuajan tallenteissa usein risteytyneet tai korvautuneet Lemminkäinen-nimellä.

Henkilönnimi Kauko on vanha muinaissuomalainen nimi, jota on esitetty alkuperältään germaaniseksi, vrt. Kaukovalta < Gaugewald. Toisaalta on mahdollista, että nimi on johdos sanasta kauka 'pitkä'. (SPK s.v. Kaukonen, Kaukola.) rukka, mies katala!
Pettelit oman emosi, Katso lisääSana petellä tarkoittaa petollisesti erehdyttämistä (Turunen 1979). Lemminkäinen lupasi äidilleen olla sotimatta. Lönnrot kommentoi säkeitä 235−240: "Tällä muistutuksella Pn akka hyvin tiesi Lsestä pääsevänsä, sillä äitinsä pettäjäksi silloin kukaan vapa-ehtoisesti ei tahtonut tulla. Muuten Ln ei juuri luvannutkaan äitillensä 60tä vuotta sotimatta olla, vaan ainostaan kaksi." (Lna 121.)
Valehtelit vanhempasi:
Sanoit et käyväsi sotoa
Kuunna, kymmennäkuutena, kymmenenä kesänä
Kullankana tarpehellakullan tarpeella : kultaa tarviten, haluten,
240. Hopeankana halullahopean halulla : hopeaa haluten, himoiten!"

Vaka vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen,
Arvasi ajan olevan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 243 ja 244: "Kun älysi Lsestä ei enää apua olevan" (Lna 121).
Tunsi hetken tulleheksi.
Jo veti melan merestä,
Tammen lastuntammen lastu : tammesta valmistettu mela lainehesta;
Sillä kalhaisikalhasta : kolhaista, lyödä, iskeä rivakasti kavettakave : noitanainen Katso lisääSana kave on tarkoittanut alun perin luotua olentoa, luontokappaletta, naista. Kave rinnastuu kansanrunoissa ja uskomuksissa naispuoliseen olentoon, eläimeen ja mytologiseen hahmoon. (Krogerus 1999: 133−134; Ganander 1787/1997.),
Iski kynsiä kokolta:
Muut kynnet meni muruiksi,
250. Jäi yksi sakarisormi. Katso lisääSana tšakarisormi karjalan kielessä 'pikkusormi' (KKS).

Lönnrot kommentoi säettä 250: "Se sakarasormi runon täytyy jättää, jottei kerrassaan tekisi loppua Pn akasta" (Lna 121).

Pojat siiviltä putosi,
Melskahtimelskahtaa : molskahtaa, loiskahtaa merehen miehet,
Sata miestä siiven alta,
Tuhat purstolta urosta.

Itse kokko kopsahtihe, Katso lisääKopsahtaa, refl. kopsahtihe 'pudottautui kopsahtaen' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 255 ja 256: "Kun kynsiä ei ollut enää, millä mastossa pidättäisihe" (Lna 121).
Kapsahuttikapsahuttaa : kupsahtaa alas, laskeutua hypähtäen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pyrähtää (26:429); lyödä kolauttaa (27:314). Lisäksi kasti lapsen kapsahutti (50:476) 'kastoi kiireesti'. (Turunen 1979.) kaaripuille,
Kuniniin kuin puusta koppeloinen,
Kuusen oksalta orava.

Siitä sampoa tavoittitavoittaa : yrittää ottaa, koettaa siepata Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: etsiä, yrittää löytää tai saada (16:10; 23:564); pyydystää (18:124); hankkia, tuoda (15:396; 28:82). Lisäksi tavoittaa käsin (48:218 ym.) 'saada käsiinsä'. (Jussila 2009.)
260. Sormella nimettömällä Katso lisääNimettömällä oli kansanuskomuksissa maagista parantavaa ja pahalta suojelevaa voimaa. Koska sormen oikeaa nimeä ei haluttu paljastaa, puhuttiin siitä kiertoilmauksella. Tällainen nimettömyyden teema on laajemminkin yleinen sairauksia ja niiden hallintaa koskevissa käsityksissä. Esimerkiksi vuokkiniemeläisessä Samporunossa Pohjolan emäntä suistaa sammon mereen juuri nimettömällään. (Tarkka 2005: 324.).
Sammon vuoalti vetehen, Katso lisääSana vuodaltaa säkeessä 'sysätä, syytää' (Niemi 1910: 166; Saarimaa 1927: 63).

Lönnrot kommentoi säettä 261: "Sillä yksin ei enää voinut kohottaa sampoa ilmaan, jonka kyllä muuten olisi pois vienyt" (Lna 121). Lisäksi hän kommentoi sanaa vuodaltaa seuraavasti: "'Vuoalti' = mullisti ['häfde, vräkte']. Mistä johtuu tämän sana ja mitä se alkuansa osottaa? Lienee = vuodatti (hällde, stjälpte); sopisi tätä sanaa toisinki arvella levennetyksi sanasta vuoltaa." (Lna 123.)
Kaatoi kaikenkokonaan Katso lisääSana kaikki karjalan kielessä adverbisena merkityksessä 'ihan, aivan, oikein, kokonaan' (KKS). kirjokannenkirjokansi : kirjavakantinen, kannestaan koristeltu Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua. Kansanrunoissa kirjokansi tarkoittaa kuitenkin yleisesti taivaankantta, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet. (Turunen 1979.)
Punapurren laitimeltalaidin : laita
Keskelle meren sinisen:
Siinä sai muruiksi sampo, Katso lisääSaada säkeessä 'mennä'.

Lönnrot kommentoi säkeitä 265 ja 266: "Joko niin että aalto särki sen, tahi ettei muuten kestänyt vedessä, kun oli muutamia uppoavia, toisia veden päällä pysyviä aineita" (Lna 121).
Kirjokansi kappaleiksi.

Niin meni muruja noita, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 267−269: "Mitä oli rautaa, kiveä tahi muut sellaista" (Lna 121).*Säkeet 267−286 / Palasiksi murtuneenakin sampo tuottaa yhä elintarpeita

Sammon pienemmät osat rantautuvat maalle. Se ei kuitenkaan enää jauha viljaa itsestään, vaan maata on viljeltävä ja siten sammon tuottama hyvä on saatavilla vain työteon avulla (Tarkka 2012: 156−157). Samporunostoa käytettiinkin kylvöriittien yhteydessä uudistamaan maailman alussa tapahtunut ensimmäinen kylvö (Tarkka 2012: 150). Toisin kuin kansanrunoissa Lönnrot on sijoittunut sammon eepoksensa tapahtumien keskipisteeseen, eikä osaksi alussa tapahtuvaa maailmanluomista (Tarkka 2012: 144). Silti Kalevalassa on kylvämisen välttämättömyyden motiivi vahvasti läsnä: sammon tuhouduttua se ei tuota elintarpeita enää itsestään, vaan ihmisen on itse huolehdittava niiden aikaansaamisesta. Lönnrot ei esitä tätä yltäkylläisyyden menetystä negatiivisessa valossa, vaan Väinämöinen iloitsee sammon kappaleiden mahdollistamasta sadosta. Kansanrunoudessa sampo-myytti symboloi utooppista loputtoman hyvän tilaa, jossa työnteolle ei ole tarvetta (Tarkka 2012: 157−158). Vastaavasti sen rikkoutuminen selittää, miksi loputtomasta hyvästä on jäljellä vain rajallinen määrä murusia. Näin sammon menetystä voidaan verrata esimerkiksi karkotukseen Raamatun paratiisista tai Hesiodoksen Työt ja päivät -runoelmaan, jotka selittävät ja oikeuttavat työnteon välttämättömyyden. Lönnrotin modernissa ja historistisessa näkökulmassa sampoon kuitenkin korostuu elinkeinojen kehittyminen, niiden tuottaman hyvän lisääntyminen ja yhteisön asteittainen vaurastuminen ja voimistuminen (VT 3: 493). Taustalla saattaa olla halu korostaa porvarillisen ja protestanttisen etiikan mukaista työnteon ja ahkeruuden ihanteellista merkitystä. Lönnrotin nostikin työnteon yhteiskunnallisen merkityksen esille monissa kirjoituksissaan (Hämäläinen 2012: 104, 224, 261−262).
Sammon suuria paloja
Alle vienojenvieno : tyyni Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hento, heikko (17:369, 371; 20:77 ym.); hieno, pehmeä (21:81) (Turunen 1979). vesien,
270. Päälle mustien murienmura : muta, pohjamuta;
Ne jäivät ve'en varaksivara : omaisuus,
Ahtolaistenahtolainen : Ahtolan asukas, veden haltiaolento aartehiksi.
Siitäp' ei sinä ikänäei ikipäivinä, koskaan,
Kuuna kullan valkeanaei koskaan, ikinä
Vesi puuttune varoja,
Ve'en Ahtoveden miespuolinen päähaltia Katso lisääNimi esiintyy Vanhassa Kalevalassa (1835) ja kansanrunoissa yleisemmin muodossa Ahti; Lönnrot kuitenkin käyttää vedenhaltiasta Uudessa Kalevalassa (1849) muotoa Ahto. Hän myös vahvisti haltian asemaa ja loi sille nimittämänsä asuinpaikan Ahtolan sekä sovitti sen kohtiin, joihin se ei kuulu alkuperäistoisintojen mukaan. (Turunen 1979.) aartehia.

Jäipä toisia muruja, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 277−282: "Mitä oli puuta tahi muuta veden päällä pysyväistä" (Lna 121).
Pienempäisiä paloja
Selälle meren sinisen,
280. Meren laajan lainehille,
Tuulen tuuiteltavaksi,
Aaltojen ajeltavaksi.

Niitä tuuli tuuitteli,
Meren läikkäaalto, aallokko läikytteli
Selällä meren sinisen,
Meren laajan lainehilla.
Tuuli maalle työnnytteli,
Aalto rannallen ajeli.

Vaka vanha Wäinämöinen
290. Näki tyrskyn työntelevän,
Hyrskynhyrsky : tyrsky, hyöky, voimakas aallokko maalle hylkeävän,
Aallon rannallen ajavan
Noita sampuen muruja,
Kirjokannen kappaleita.

Hän tuosta toki ihastui.*Säkeet 295−304 / Sampo onnen tuottajana

Sammon rantautuneet kappaleet tuottavat edelleen onnea ihmiskunnalle. Ensimmäisen kerran variantti sampomyytistä merkittiin muistiin Ruotsin Taalainmaalla 1817, sen kirjoitti ylös C. A. Gottlund. Hän julkaisi runon vuonna 1818 Uppsalassa ilmestyneessä latinankielisessä väitöskirjassaan ja tulkitsi sammon Pandoran lippaan kaltaiseksi onnen tuottajaksi, sillä eräiden teorioiden mukaan Pandoran alkuperäinen funktio oli hyvän tuominen. (Haavio 1967/2019: 182.) Gottlund palasi tarkastelemaan sampokysymystä vielä vuonna 1872, nyt hänen mukaansa myyttisenä kohteena sampoa ei voida yksiselitteisesti määritellä. Gottlund kirjoittaa myyttien hienouden olevan juuri siinä, että ne ovat luonteeltaan arvoituksellisia ja selittämättömiä, yhtä hyvin kuin määritellä sampo, voitaisiin myös kysyä Pandoran lippaan rakennetta tai Raamatussa esiintyvän tiedon puun kasvitieteellistä lajia (Gottlund 1872: 32). Uuteen Kalevalaan liittämissään sananselityksissä Lönnrot lyhyesti toteaa sammon olevan "maan onnistaja; onnen lähde" (Kaukonen 1956: 631). Samankaltaisen merkityksen se saa myös Lönnrotin sanakirjassa, tosin lisämääreellä "vielä selittämätön" (Lönnrot 1880/1958: 506).
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuost' on siemenen sikiö, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 297: "Josta kuin siemenestä aikaa voittain ehkä kasvaa hyväkin elämä" (Lna 121).
Alku onnen ainiaisen,
Tuosta kyntö, tuosta kylvö,
300. Tuosta kasvu kaikenlainen!
Tuosta kuu kumottamahankumottaa : paistaa himmeästi, loistaa,
Onnen päivä paistamahan Katso lisääSana päivä säkeessä 'aurinko'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säettä 302: "Toisina päivinä oli hyvä, toisina paha eli kova onni liikkeellä ja vallan päällä" (Lna 121).
SuomenSuomi : varsinaissuomalainen heimoalue Katso lisääNimi on alkuaan tarkoittanut Suomen lounaisinta maakuntaa ja vasta myöhemmin koko maata. Vanhin tunnettu kirjallinen merkintä lienee 1300-luvulta, ja siinä paikannimi Somevesi on tarkoittanut Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Nimeä lienee käytetty alun perin heimonnimenä. Sen alkuperästä on esitetty useita erilaisia teorioita. (Turunen 1979; Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 119−120.) suurille tiloille,
Suomen maille mairehillemaire : rakas, makea, suloinen!"

Louhi, Pohjolan emäntä,*Säkeet 305−332 / Louhi kertoo tulevista vitsauksista

Vaikka sampo on tuhoutunut, sen aiheuttama konflikti jatkuu yhä. Louhi aikoo kostaa sammon menetyksen, mutta myös tavoitella menetettyä valta-asemaa. Pohjolan emännän ennustamat vitsaukset toteutetaan runoissa 45−49. Vasta kun ne on saatu torjuttua, on sammon synnyttämä konflikti loppunut. (Kaukonen 1956: 504.) Näin vielä rikkoutumisensa jälkeenkin sampo motivoi henkilöiden toimintaa ja käynnistää tärkeitä tapahtumaketjuja.
Sanan virkkoi, noin nimesi: Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 306: "Pn akka ei vieläkään ollut kovin armon=alaisena" (Lna 121).
"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
Mutkan muistan, keinon keksin
Kynnöllesi, kylvöllesi,
310. Karjoillesi, kasvuillesi,
Kuillesi kumottaville,
Päivillesi paistaville:
Tungen kuuhuen kivehen, Katso lisääSana kuuhut tarkoittaa säkeessä kuuta (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 313−330: "Sen kaiken käkesi loihtutaidollaan tehdä" (Lna 121).
Päivän kätken kalliohon;
Annan pakkasen palella,
Vilunvilu : kylmä, kolea, jäätävä ilman viivytellähidastuttaa
Kyntöjäsi, kylvöjäsi,
Elojasielo : vilja Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS)., toukojasitouko : kasvava vilja Katso lisääSana touko karjalan kielessä 'kevät-, toukovilja, oras; kevätkylvö, touonteko' (KKS).;
Saatan rautaisen rakehen,
320. Teräksisen tellittelentellitellä : survoa; panna satamaan
Halmehillesihalme : viljelyksessä oleva kaskimaa hyville,
Parahille pelloillesi.

Nostan karhun kankahaltakangas : kuiva metsämaa,
Harvahampahan havuiltahavu : havuista tehty lepopaikka
Ruuniasi ruhtomahanruhtoa : ruhjoa, raadella, rusentaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: iskeä (20:108); kaataa, hakata poikki (2:185) (Jussila 2009).,
Tammojasi tappamahan,
Karjojasi kaatamahan,
Lehmiä levittämähänlevittää : leikata irti, repiä palasiksi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saattaa hajalle, hajottaa (13:134, 194; 23:130 ym.); leikata auki, avata (16:143; 17:532 ym.) (Turunen 1979)..
Kansan tauilla tapatan,
330. Surmoan sukusi kaiken,
Ettei kuulla kuun ikänäikinä, ikipäivinä
Maailmassa mainittavan."

Silloin vanha Wäinämöinen*Säkeet 333−368 / Väinämöinen torjuu uhan

Kansanrunoudessa sammon rikkoutuminen ja Louhen uhkaamien vitsausten torjunta liittyivät maanviljelyksen riitteihin, joilla suojattiin satoa sitä uhkaavilta luonnonilmiöiltä, kuten hallalta (Tarkka 2012: 152). Lönnrot tulkitsi eepostaan myös Kalevalan asukkaiden vähittäisenä irtautumisena Pohjolan vallasta, joka oli peräisin erityisesti sammosta (ks. erit. Kaukonen 1956: 494). Louhen ennustamat vitsaukset eivät pelota Väinämöistä, sillä hän kokee Pohjolan vallan kaventuneen sammon menetyksen myötä. Väinämöinen kertoo turvaavansa kalevalaisen maailman luojajumalaan, vielä runon lopussa hän vahvistaa tämän uskomuksen rukoilemalla suojelusta (UK 43:401−434). Kommentoidessaan runoa 43 Lönnrot myös täsmensi erityisesti, että Kalevalassa Lappi tarkoittaa rajakansaa. Näin voidaan ajatella, että Pohjola, tai sen kiertosanat kuten Lappi, eivät viittaa esimerkiksi saamelaisiin, vaan ilmaisevat Pohjolan suhdetta Kalevalan heimoon sen naapuriväestönä. (Kaukonen 1956: 498−499, ks. myös Apo 2019: 118.) Vastaavan käsityksen Lönnrot esittää myös Uuden Kalevalan esipuheessa (§9). Aikalaisista puolestaan Castrén samaisti Pohjolan asukkaat lappalaisiin (Castrén 1853/2016: 279).

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei minua laulalaulaa : esittää loitsuja, loitsia Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.); lumota, suostutella laulullaan (12:443−504) (Turunen 1979). Lappirajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääNimen alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.)
Eikä tungetunkea : loitsia johonkin Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: työntää sisään, ahtaa (12:232; 30:263); painaa, asettaa jotakin vasten (9:407; 32:350); hyökätä, tunkea päälle (20:302) (Jussila 2009). turjalainenturjalainen : Pohjolan asukkaan toisintonimi Katso lisääSuomen kielessä turjalainen on tarkoittanut saamelaista tai tietäjää, noitaa, velhoa (SPK s.v. Turjanselkä). Karjalan kielessä turjalaine 'vierasheimolainen' (KKS).!
Jumalall' on ilman viitta, Katso lisääViitta 'suuntaa osoittava merkki' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 337 ja 338: "Jla viittaa ilmat, ohjaa onnen" (Lna 121).
Luojalla avaimet onnen,
Ei katehenkade : noita Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kateellinen, kadehtiva (32:195); viha, kosto (6:25); häviäminen, kuolema (29:513) (Jussila 2009). Ks. kapeet eli luonnottaret (Siikala 2012: 289).

Kansanrunoissa kateet, kateuteen ja kiroihin liittyvät voimat, olivat vahingollisia onnelle ja terveydelle sekä aikaansaivat epätasapainoa yhteisössä ja elinkeinojen harjoittamisessa. Kade-sanalla tarkoitettiin sekä kateellista kanssaihmistä, joka oli tavallisesti naapuri, että vihamielistä noitaa (ns. vastanoita). (Tarkka 2005: 97.) kainalossa,
340. Vihansuovan sormen päässä.

"Kun ma luomeluoda, refl. luome : turvaudun Luojahani,
Turvoan Jumalahani,
Saa se toukat touoistani,
Viholliset viljastani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 344 ja 345: "Vihamiehet, jotka kuin toukat turmelevat toukoja" (Lna 121).
Tonkimasta toukojani,
Kasvujani kaatamasta,
Orahia ottamasta,
Viljoa vihoamasta.
"Sinä, Pohjolan emäntä,
350. Tunge turmiot kivehen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 350−352: "Osottaa toisen paikan vihamiehen toimituksille" (Lna 121).
Pahat paina kalliohon,
Vaivat vuorehen valitsevalita : valikoida, erotella Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa seuraavasti: "'Valitse' = valikoitse, ota pois ['tag bort']" (Lna 123).,
Elä kuuta kulloinkana,
Aurinkoa milloinkana!

"Anna pakkasen palella, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 355−362: "Usein manataan pahantekiä pahat työt itseänsä vastaan kääntämään" (Lna 121).
Vilun ilman viivytellä
Omia orahiasi,
Kylvämiäsi jyviä!
Sa'a rauaista raetta,
360. Teräksistä telkytteletelkytellä : survoa nakutellen, pudottaa rapistellen
Oman auran kääntämillekääntämä : kynnös, käännetty maa,
Pohjan peltojen perille!

"Nosta karhu kankahalta,
Viiastaviita : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä vihainen kissa,
Korvesta koverakourakoverakoura : koverakourainen, so. karhu,
Havun alta harvahammas
Pohjolan kujankuja : karjasuoja, katettu karjakuja Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie (4:185 ym.) (Turunen 1979). perille,
Pohjan karjan käytäville!"

Siitä Pohjolan emäntä*Säkeet 369−384 / Louhi palaa omille mailleen Pohjolaan

Kalevala on rikastunut ja Pohjolan maat eivät enää olekaan osallisia sammon tuottamiin elintarpeisiin. Lönnrot kirjoitti vuonna 1835 C. N. Keckmanille kuullensa tulkinnan, että sampo merkitsisi kokonaista maa-aluetta. Hän piti tulkintaa myös jossain määrin mahdollisena. (VT 1: 104.) Sen kautta sammon ryöstö voitaisiin ymmärtää varhaisten suomalaisten valloitusretkenä ja taisteluna maa-alueen hallinnasta. Lönnrot palasi tähän tulkintaan muutamia kertoja vuosien saatossa, esimerkiksi kirjeessään Jakov Grotille (VT 1: 309) ja artikkelissaan "Tre ord om och ur finska fornsången" (VT 3: 486). Käsityksen alkuperäinen esittäjä lienee ollut runolaulaja Ontrei Malinen (Tarkka 2012: 153). Vaikka Lönnrot ei suoraan hyväksynyt tulkintaa sammosta maa-alueena, hän piti sitä selkeästi mielenkiintoisena. Kenties ajatus sammosta maa-alueena, joka hävitään taistelussa, vahvisti Lönnrotin käsitystä, että sammon menetys yhdistyy taloudelliseen tappioon ja sen kautta myös Pohjolan vallan heikkenemiseen. Hänen mukaansa tämä tulkinta selittäisi Väinämöisen runossa 38 esittämää sampokuvausta: "Siin' on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, siinäpä ikuinen onni." (UK 38: 312−314). Siten Louhen palatessa Pohjolaan hän löytää maansa heikentyneenä ja köyhtyneenä ja eksplisiittisesti toteaa valtansa murentuneen sammon menetyksen jälkeen. (VT 3: 491−492.)
370. sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo minulta valta vaipui, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 371−374: "Sampo oli koko hänen valtansa ja arvonsa peräjuuri. Wn ei olisi rohjennut häntä niin kohdella, jos hänellä vielä olisi sampo ollut." (Lna 121.)
Jo aleni arvioniarvio : arvoasema, arvovalta:
Elonielo : tavara, omaisuus Katso lisääSana elo karjalan kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha; vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS). meni merehen,
Sampo särkyi lainehisin!"

Läksi itkien kotihin,
Polotellenpolotella : valitella kurjuuttaan, itkeä pohjosehen.
Ei saanut sanottavata
Koko sammosta kotihin;
Veipä kuitenki vähäisen
380. Sormella nimettömällä:
Kantoi kannen Pohjolahan,
Sai rivanripa : kädensija SariolahanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi.
Siit' on polokurjuus, onneton elämä Pohjolassa,
Elo leivätöin Lapissa. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 384: "Lappi s. o. rajakansa" (Lna 121).

Vaka vanha Wäinämöinen*Säkeet 385−398 / Väinämöinen jalostaa rantautuneet sammon kappaleet viljelyksiksi

Lönnrotin omien Kalevala-kommenttien mukaan sammon takomisen ainekset edustavat yleisesti historiallisesti toisiaan seuranneita eri elinkeinoja, villin luonnon, karjan ja pellon antimia, joita sampo tuottaa vaivatta ja yli tarpeiden (Kaukonen 1956: 465). Myös kansanrunojen sammolla oli paikoitellen vahva yhteys elinkeinoihin, mutta tulkinta ei ollut diakroninen vaan synkroninen (Tarkka 2012: 154). Erityisesti se kuitenkin liitettiin viljelyyn (Tarkka 2012: 149−150). Lönnrotin tulkintaan lienee vaikuttanut Jacob Grimmin esittämä vastaava näkemys (Kaukonen 1988a, 103; ks. myös Grimm 1845/1865: 87−89). Vuonna 1858 artikkelissa "Tre ord om och ur finsks fornsången" (VT 3: 486−493) Lönnrot palasi sammon tulkintaan elinkeinona ja laajensi sitä vertauskuvaksi sivistyksen ja kulttuurin ("bildning och kultur") kehityksestä. Vaikka sampo on eepoksessa konkreettinen esine, siihen liittyy myös vertauskuvallinen tulkinta.
Itse maalle mentyänsä
Löyti sampuen muruja, Katso lisääSana sammut tarkoittaa sampoa.

Lönnrot kommentoi säkeitä 387−390: "Jotka tuuli oli sinne ajanut" (Lna 121).
Kirjokannen kappaleita
Rannalta merelliseltä,
390. Hienoiselta hietiköltä.

Saattoi sampuen muruset,
Kirjokannen kappalehet
Nenähän utuisen niemen,
Päähän saaren terhenisen,
Kasvamahan, karttumahan,
Saamahansaada : nousta, satoamahansadota : antaa satoa
Olu'iksi ohraisiksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 397−398: "Että saadaan selvää rukiista leipää syödä ja taidetaan oluttaki panna" (Lna 121).

Olut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan useassa eri runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma. Tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.)
Leiviksi rukihisiksi.

Siinä vanha Wäinämöinen*Säkeet 399−434 / Väinämöisen rukous

Lönnrotin käsityksen mukaan esihistoriallisilla suomalaisilla oli käsitys yhdestä muita ylemmästä jumaluudesta, jonka tahdosta maailma on syntynyt ja johon viime kädessä turvaudutaan. Hän katsoi tämän kertovan ihmiselle luontaisesta monoteismin kaipuusta. (Kaukonen 1956: 458.) Kalevalan luojajumala on kuitenkin koosteinen hahmo, jossa yhdistyy piirteitä kansanuskon Ukko-jumalasta sekä kristillisen perinteen Jumalasta ja Jeesuksesta (Apo 2002: 116). Runon lopettavassa rukouksessa toivotaan saavutetun taloudellisen edun pysyvyyttä ja sen suojelua. Suojelun tarve yhdistetään rajattuun maa-alueeseen, jota pitää varjella vierailta voimilta. Näin Lönnrot vahvistaa tulkintaa, jossa taistelu sammosta on tuonut Kalevalan kansalle suuremman itsemääräämisoikeuden ja taloudellisen riippumattomuuden. Lönnrot ei kuitenkaan tarkoittanut rukouksessa esiintyvällä "Suomenmaalla" oman aikansa suurruhtinaskuntaa, vaan eepoksen todellisuuden varhaisia esihistoriallisia heimoja (Kaukonen 1956: 499, ks. myös Apo 2019: 118). Oletettu sukulaisuus Lönnrotin ajan suomalaisiin kuitenkin liittää rukouksen koskemaan myös heitä (Kaukonen 1956: 499; ks. myös Apo 2002: 112). Rukous viittaa myös runon aiempiin tapahtumiin, jossa Väinämöinen torjuu Louhen ennustamia vitsauksia luojajumalan antamalla turvalla (UK 43: 333−368).
400. Itse tuon sanoiksi virkki:
"Anna, Luoja, suo, Jumala,
Anna onni ollaksemme,
Hyvin ain' eleäksemme,
Kunnialla kuollaksemme Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 404: "Aina kuolemaansa asti hyvin ja kunniallisesti elää" (Lna 121).
Suloisessa Suomenmaassa,
Kaunihissa Karjalassa!

"Varjele, vakainen Luoja,
Kaitse, kaunoinen Jumala,
Miesten mielijuohtehistamielijuohde : juoni, oikku,
410. Akkojen ajatuksista!

Kaa'a maalliset katehet,
Ve'ellisetvedelliset : vettä hallitseva, vedessä toimiva velhot voita!

"Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna,
Aina yöllisnä tukena,
Päivällisnä vartijana,
Vihoin päivän paistamatta, Katso lisääVihoin säkeessä 'kovasti, ankarasti, rajusti' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 417−422: "Päivänpaisteesta, tuulesta j. n. e. rippui ihmisten onnellinen elämä silloinki" (Lna 121).
Vihoin kuun kumottamatta,
Vihoin tuulen tuulematta,
420. Vihoin saamatta satehensateen saamatta : satamatta,
Pakkasen palelematta,
Kovan ilman koskematta!

"Aita rautainen rakenna, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 423−428: "Rukoilija pyytää että Jla antaisi hyväin haltioiden kuin rautaisena aitana tahi kivisenä linnana olla ympäri" (Lna 121).
Kivilinna liitätteleliitättää : kokoilla yhteen, muovailla, liittää
Ympäri minun eloni,
Kahen puolen kansoani,
Maasta saaen taivosehen,
Taivosesta maahan asti,
Asukseniasu : asunto Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: olotila (9:132) (Turunen 1979)., ainokseniaino : ainoa,
430. Tuekseni, turvakseni,
Jottei liikapahan aiheuttaja, vahinko, vieras liioin söisi,
Vastusvastustaja viljalta vitaisividata : kalvaa, vahingoittaa, vioittaa; irrottaa äkkiä
Sinä ilmoisna ikänäikinä, milloinkaan,
Kuuna kullan valkeana!"