Seitsemästoista Runo.

Vaka(Väinämöisen epiteettinä) oikeamielinen, luja, vakava vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runonlaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Kun ei saanunna sanoja
Tuolta Tuonelan koistaTuonelan koti : Tuonelassa sijaitseva vainajien asumus Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetetaan perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja ovat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonelassa sijaitseva vainajien asumus vertautuu suureen maalaistaloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346−347; Siikala 2012: 173.),
Manalan iki-majoistaManalan ikimaja : Tuonelan kodin rinnakkaisnimi; ikuinen, viimeinen asuinpaikka Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (myös 19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Manalainen 'Manalan asukas, isäntä' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.),
Ain' yhä ajattelevi,
Pitkin päätänsä pitävi,pitkin päätänsä pitää : vaivata mieltään, tuumailla pää riipuksissa
Mistäpä sanoja saisi,
Loisi lempi-luottehialempiluote : suotuisa loitsusana.

Paimen vastahan tulevi,
10. Hänpä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Saat tuolta sata sanoa,
Tuhat virrenvirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NES s.v. virsi.) tutkelmustatutkelmus : vaikuttava loitsusana
Suusta Antero WipusenAntero Vipunen : maassa makaava jättiläinen, ammoin kuollut suuri tietäjä Katso lisääAntero Vipunen oli suuritietoinen, haudassa virsien ja nuottien kanssa maannut jättiläinen, jolta Väinämöinen kävi hakemassa sanoja ja tietoa (Turunen 1979: 22).,
Vatsasta vara-väkevänvaraväkevä : loitsuvoimainen, varaussanoja taitava;
Vaan se on sinne mentävätä,
Polku poimeteltavatapoimetella : kulkea, tepsutella, matkata kevyesti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: nostella jalkojaan (13:224) (Turunen 1979).,
Ei ole matkoa hyveä,
Ei aivan pahintakana:
Yks' on juoniura, tie, polku juostaksesi
20. Naisten neulojen neniänenä : pää, kärki,
Tuosta toinen käyäksesi
Miehen miekan tutkaimiatutkain : pää, kärki,
Kolmas koikutellaksesikoikutella : astua vaappuen tai harppoen, koikkelehtia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: lentää vaappuen (24:481) (Jussila 2009).
Uronuro : mies, miehinen mies tapparan teriä."

Vaka vanha Wäinämöinen
Toki mietti mennäksensä,
Painuvi sepän pajahan,
Sanovi sanalla tuolla:
"Ohoh seppo IlmarinenKalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).

Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä, myyttisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Kalevalassa Ilmarisen useampiin, toisistaan erilaisiin runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.),
30. Taos rautaiset taluksetsota-asun jalkineet,
Tao rautarukkahiset,
Paita rautainen rakenna,
Laai rautainen korentoseiväs, kanki, tanko,
Teräksinen tienaellostienaella : tehdä jotakin palkkiota vastaan,
Pane syämmehen teräkset,
Veä päälle melto rautameltorauta : pehmeä rauta,

Lähen saamahan sanoja,
Ongelmoitaongelma : taikasana, salaperäinen tieto ottamahan
Vatsasta vara-väkevän,
40. Suusta Antero Wipusen."

Se on seppo Ilmarinen
Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Viikonpitkän aikaa, kauan Katso lisääSana viikko merkitsee Kalevalassa pitkää aikaa tai seitsemän päivän jaksoa (Turunen 1979; Jussila 2009). Karjalassa sillä on merkitys 'pitkä aika', ja sitä käytetään kielessä usein adverbin kaltaisesti: viikko ~ viikon 'kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan' (KKS). on Wipunen kuollut,
Kauan Antero kaonnut
Vipunsavipu : metsäneläimiä varten viritetty ansapyydys virittämästä,
Ahtamastaahtaa : virittää, ahtaa täyteen ansoja ansa-tiensä,
Et sieltä sanoa saane,
Et sanoa puoltakana."

Vaka vanha Wäinämöinen
50. Toki läksi, ei totellut,
Astui päivän helkyttelihelkytellä : tehdä jotakin kevyesti
Naisten neulojen neniä,
Astui toisen torkuttelitorkutella : tehdä jotakin keinuen, huolettomasti
Miesten miekan tutkaimia,
Kolmannenki koikutteli
Uron tapparan teriä.

Itse virsikäsvirsiä taitava Wipunen,
Mies vanha vara-väkevä
Tuo viruvi virsinensä,
60. Luottehinensaluote : loitsu, taianomainen mahtisana lojuvi,
Haapa kasvoi hartioilla,
Koivu kulmilla yleni,
Leppä leukaluun nenässä,
Pajupehko parran päällä,
Otsalla oravi-kuusioravakuusi : oravan asuinpaikkana käyttämä kuusi,
Havu-honka hampahilla.

Jo tulevi Wäinämöinen,
Veti miekan, riitsiriitsiä : tempaista esiin, paljastaa Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: purkaa, poistaa (maagisia vaikutuksia) (12:286) (Jussila 2009). rauan
Huotrasta huveksisestahuveksinen : nahkainen,
70. Vyöstä vennon-selkäisestävennonselkäinen : paksusta selkänahasta tehty,
Kaatoi haavan hartioilta,
Koivut kulmilta kukisti,
Leuoilta lepät leveät,
Pajupehkot parran päältä,
Otsalta oravi-kuuset,
Havu-hongat hampahilta.

Syösti rautaisen korennon
Suuhun Antero Wipusen,
Ikenihin irjuvihinirjuva : irvistävä,
80. Leukoihin lotisevihinlotiseva : tärisevä, tutiseva,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Nouse pois inehmoninehmo : ihminen orjaomaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS).
Maan alla makoamasta,
Viikon unta ottamasta!"

Tuop' on virsikäs Wipunen
Heti herkesi unesta,
Tunsi koskevan kovasti,
Kipeästi kiusaisevan,
Puri rautaisen korennon,
90. Puri päältä mellon rauan,
Ei tiennyt terästä purra,
Ei syöä syäntä rauan.

Tuossa vanhan Wäinämöisen
Suun ohellavieressä, sivulla seistessänsä
Jalka toinen torkahtavitorkahtaa : luiskahtaa, lipsahtaa, liukua,
Vasen jalka vaapahtavivaapahtaa : luiskahtaa, livetä, horjahtaa
Suuhun Antero Wipusen,
Leukaluulle luikahuttiluikauttaa : luiskahtaa, livetä.

Heti virsikäs Wipunen
100. Avoi suunsa suuremmaksi,
Leukapielensä levitti,
Nieli miehen miekkoinensa,
Kulahutti kulkkuhunsakulkku : kurkku Katso lisääYleiskielen kurkku on itämurteissa ja karjalan kielessä äänneasussa kulkku (KKS; SMS; Turunen 1979).
Tuon on vanhan Wäinämöisen.

Siinä virsikäs Wipunen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo olen jotaki syönyt,
Syönyt uuhta, syönyt vuohta,
Syönyt lehmeä mahoamaho : lisääntymiskyvytön, lypsämättä oleva,
110. Syönyt karjua sikoa,
En ole vielä mointamoinen : sellainen syönyt,
En tämän palan makuista."

Itse vanha Wäinämöinen,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Jo taisi tuhoni tulla,

Hätä-päivä hämmenteähämmentää : tulla odottamatta eteen
Tämän HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. Tässä Kalevalan säkeessä hiisi voidaan käsittää myös tautidemoniksi. (Turunen 1979.) hinkalossahinkalo : laari; lehmän tai hevosen karsina; (kuvaannollisesti) syvä kallionkolo,
Tämän KalmanKalma : personoitu kuolema, haudanhaltia Katso lisääKalma merkitsee Kalevalassa hautaa (33:260; 36:174, 227−228) ja personoitua kuolemaa, haudanhaltiaa (myös 13:155−156; 27:4) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.'. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) karsinassakarsina : pirtin lattian alla oleva säilytystila; kotieläinten aitaus; (kuvaannollisesti) kallionkolo, so. Antero Vipusen vatsa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: uunin ja peräseinän välissä sijaitseva pirtin osa (12:400; 22:450 ym.); pirtin lattialle rakennetun kiukaan alusta (21:173−174); saunan lauteiden alusta (46:351−352) (Turunen 1979).."

Arvelee, ajattelevi,
120. Miten olla, kuin eleä;
Veitsi on vyöllä Wäinämöisen,
Pää visainenkovasta koivusta eli visasta valmistettu veitsessänsä,
Tuosta hän teki venosen,
Teki tieolla venosen,
Soutelevi, luiteleviluidella : liikkua levyesti, liu'utella
Suolen päästä suolen päähän,
Souteli joka solukansolukka : sopukka, nurkka,
Joka supunsuppu : sopukka, pieni nurkkaus Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: huoneen nurkka, soppi (23:91) (Turunen 1979). Karjalan kielessä tšuppu rakennuksesta puhuttaessa '(sisempi) nurkka, soppi' (KKS). suikertelisuikerrella : pujotella, kiemurrella, kierrellä.

Vanha virsikäs Wipunen
130. Ei tuosta totella olluttotella olla : piitata, välittää, olla huolissaan,
Silloin vanha Wäinämöinen
Löihenlyödä, refl. löihen : tekeytyi itsensä sepoksi,
Rakentiherakentaa, refl. rakentihe : muuntautui, tekeytyi rautioksirautio : rautaa takova seppä,
Painoi paitansa pajaksi,
Hiat paian palkehiksi,
Turkkinsa tuhottimeksituhotin : lietsin, puhallin,
Housut hormiksi rakenti,
Sukat hormin suulliseksisuullinen: suukappale,
Polvensa alasimeksi,
140. Vasaraksi kyynäspäänsä.

Takoa taputtelevi,
Lyöä lynnähyttelevilyödä lynnähytellä : lyödä nopeasti heilautellen, pamautellen,
Takoi yön lepeämättä,
Päivän pouahuttamattapouahuttaa : hengähtää, levähtää
Vatsassa vara-väkevän,
Mahti-pontisenmahtipontinen : vahvoja loitsuja omaava, taidoiltaan suuri povessa.

Silloin virsikäs Wipunen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Mimikä sinä lienet miehiäsi,
150. Ja kuka urohiasi,
Jo olen syönyt saansadan : suurin määrin, satoja urosta,
Tuhonnut tuhannen miestä,
Enpä liene mointa syönyt,
Syetsysi : pajan ahjossa kuumentamiseen käytetty hiili; noki, karsta suuhuni tulevat,
Kekälehet kielelleni,
Rauan kuonat kulkkuhuni."

"Lähe nyt kumma kulkemahan,
Maan paha pakenemahan,
Ennen kuin emosiemo : äiti etsin,
160. Haen valta-vanhempasivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi!
Jos sanon minä emolle,
Virkanvirkkaa : sanoa, lausua vierinvieriä : kertoa vanhemmalle,
Enemp' on emolla työtä,
Vaiva suuri vanhemmalla,
Kun poika pahoin tekevi,
Lapsi ankein asuvi."

"En nyt tuota tunnekana,
Enkä arvoaarvata : tuntea, tietää alustaalku : alkuperä, synty,
Mist' olet Hiisi hingannunnahingata : (taudista) tarttua,
170. Kustamistä turma tänne tullut
Puremahan, jäytämähän,
Syömähän, kaluamahan;
Oletko tauti luojan luoma,
Surma Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.) säätämä Jumalan,
Vainvai olet teko tekemä,
Toisen tuoma, toisen luoma,
Pantu tänne palkan eestä,
Raketturaketa : saada aikaan, aiheuttaa rahan nenästämaksusta, rahaa vastaan?"

"Ollet tauti luojan luoma,
180. Surma säätämä Jumalan,
Niinp' on luomeluoda, refl. luome : turvaudun luojahani,
Heitäimeheittää, refl. heitäime : turvaudun, antaudun jonkin huomaan Jumalahani,
Ei Herra hyveä heitäheittää : jättää oman onnensa nojaan,
Luoja ei kaunista kaota."

"Kun lienet teko tekemä,
Pulma toisen pungastamapungastaa : aiheuttaa ponnistellen,

Kyllä saan sukusi tietä,
Löyän synnyntä-siasi."

"Tuolta ennen pulmat puuttuipuuttua : tulla,
190. Tuolta taikeattaikea : tukala tila; noidan lähettämä tauti tapahtuitapahtua : sattua tulemaan
Tietomiestentietomies : tietäjä, maagisen tiedon taitaja tienohilta,
Laulumiestenlaulumies : lauluja, loitsuja taitava noita laitumilta,
Konnien koti-sioilta,
Taikurien tanterilta,
Tuolta Kalman kankahiltakangas : kuiva metsämaa,
Maasta manteren sisästä,
Miehen kuollehen koista,
Kaonnehen kartanosta,
Mullista muhajavistamuhajava : kohollaan oleva, pullistuva,
200. Maista liikuteltavista,
Someriltasomer : sora, karkea hiekka pyöriviltä,
Hiekoilta heliseviltä,
Notkoilta noroperiltänoroperä : vesiperäinen, alava,
Soilta sammalettomilta,
Hereistähereä : runsas, vuolas hettehistähete : upottava kohta suossa; lähde,
Läikkyvistä lähtehistä,
Metsän Hiien hinkalosta,
Viien vuoren vinkalostavinkalo : rotko, halkeama, onkalo,
Vaaran vaskisen laelta,
210. Kuparisen kukkulalta,
Kuusista kuhisevista,
Hongista hohisevistahohiseva : humiseva,
Latvasta lahon petäjän,
Mätäpäistämätäpää : latvastaan laho mäntylöistä,
Revon rääyntä-sioilta,
Hirven hiihto-kankahiltahiihtokangas : metsästykseen käytetty kangasmetsä,
Kontion kivi-kolosta,
Karhun louhi-kammiostalouhikammio : kivinen kammio, pesäluola,
PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pitkästä perästä,
220. LapinLappi : rajaseutu, pohjoisessa sijaitseva laaja maa Katso lisääSanan alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Saamelaisiin viittaavat lappi ja lappalainen ovat monien kansojen tuntemia nimityksiä; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanaan lape, lappea ja olla varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NES s.v. lappi, Lappi.) maasta laukeastalaukea : laaja, avara,
Ahoilta vesattomilta,
Mailta kyntämättömiltä,
Suurilta sota-keoiltasotaketo : sotatanner,
Miehen tappo-tanterilta,
Ruohoista rohisevistarohiseva : roihuava,
Hurmehistahurme : veri Katso lisääHurme on ilmeisesti johdos sanasta hurma 'tenho, huuma, ihastus, kiihko; ajatuskyky, taju'. Kansanuskomuksissa veri oli sielun ja hengen voimien tyyssija. (SSA1 s.v. hurma, hurme.) huuruvistahuuruva : huuruava, höyryävä, vaahtoava,
Suurilta meren seliltä,
Ulapoilta aukeilta,
Meren mustista muista,
230. Tuhannen sylensyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. syvästä,
Virroista vihisevistävihisevä : vilisevä, soliseva,
Palavoistapalava : voimakas, kovasti kuohuva pyörtehistä,
Rutjan koskestaRutjan koski : tulinen virta Katso lisääRutjan koski on Kalevalassa Tuonelan joen käsitteeseen liittyvä tulivirta. Rutja, nykykielessä Ruija, on merkinnyt erisnimenä revontulten maata, Jäämeren rannikkoa Norjan puolella. Appellatiivina sana tarkoittaa revontulia. (Turunen 1979). Rutjan tai Ruijan koski on loitsuissa tautien karkotuspaikka (SSA3 s.v. Ruija). kovasta,
Ve'en vankan vääntehestä,
Takaisesta taivahasta,
Poutapilvien periltä,
Ahavanahava : kuiva, kylmä kevättuuli; voimakas tuuli ajelo-teiltäajelotie : kulkutie,
Tuulen tuutima-sioiltatuutimasija : syntymäseutu."

"Sieltäkö sinäki puutuit,
240. Sieltä taikea tapahuit
Syämmehen syyttömähän,
Vatsahan viattomahan,
Syömähän, kaluamahan,
Puremahan, louhtamahanlouhtaa : syödä ahmien, järsiä, rouskuttaa?"

"Himmene nyt Hiien hurtta,
Raukea Manalan rakki,
Lähe pois kohusta konna,
Maan kamala maksoistani,
Syömästä syänkäpyäsydänkäpy : kävynmuotoinen lihas, sydän,
250. Pernoani pehkomastapehkoa : penkoa, raastaa, repiä,
Vatsoa vanuttamastavanuttaa : repiä, raastaa, vääntää,
Keuhkoloita kiertämästä,
Napoa navertamastanavertaa : kalvaa, nakertaa, jyrsiä,
Ohimoita ottamasta,
Selkäluita luistamasta,
Sivujasivu : kylki sivertämästäsivertää : koskettaa, nakertaa!"

"Jos ei minussa miestä liene,
Niin panen parempiani
Tämän pulman purkajaksi,
260. Kauhean kaottajaksi."

"Nostan maasta mannun eukotmannun eukko : maan naispuolinen haltia, maaemä, maahinen,
Pellosta peri-isännätperi-isäntä : maan haltiaolento, maahinen,
Kaikki maasta miekkamiehet,

Hiekasta hevos-urohothevosuros : maan haltiaolentoihin kuuluva ratsumies, joka nostatettiin avuksi vaarallisilla matkoilla
Väekseni, voimakseni,
Tuekseni, turvakseni
Tässä työssä työlähässä,
Tässä tuskassa kovassa."

"Kun ei tuostana totelle,
270. Vääjännevääjätä : myöntyä, totella, mennä syrjään väheäkänä,
Nouse metsä miehinesi,
Katajikko kansoinesi,
Petäikkö perehinesi,
Umpilampilampi, josta ei lähde laskujokea tai -puroa lapsinesi,
Sata miestä miekallista,
Tuhat rauaista urosta
Tätä Hiittä hieromahan,
Juutastajuutas : paha haltia; Hiiden toistonimi Katso lisääNimi on mukaelma Juudas Iskariotin nimestä (SSA1 s.v. juutas). Karjalassa juutas (mm. loitsuissa) 'paholainen; (soimaussanana) peijakas' (KKS). rutistamahan!"

"Kun ei tuostana totelle,
280. Vääjänne väheäkänä,
Nouse veestä veen emäntäveden emäntä : veden naispuolinen päähaltia Katso lisääVeteen liittyi monia kansanuskomuksia, ja vedellä oli omat haltiansa suomalaisessa ja samanlaisissa olosuhteissa elävien naapurikansojen haltiaperinteessä (Siikala 2012: 371; Turunen 1979). Kalevalassa veden väkeä edustavat muun muassa veden vanhin eli veden emäntä ja nuoremmat haltiat, veden morsiamet (2:60), veden tyttönen (5:69) ja veden tytär (5:183) (Turunen 1979).

Kalastuskulttuureissa vedenhaltian rooli oli veden riistan antaminen ja kalalajien suojeleminen mädin määrää seuraamalla. Vedenhaltialle myös uhrattiin kalaonnen edistämiseksi. (Siikala 2012: 372.),
Sinilakki lainehista,
Hienohelma hettehestä,
Puhasmuotoinenpuhdasmuotoinen : kauniskasvoinen muasta,
Väeksi vähänvähä : pienikokoinen; merkitykseltään vähäinen urohon,
Miehen pienen miehuueksimiehuus : miehen ominaisuudet, kyky ja voima,
Jott' ei minua syyttä syöä
Eikä tauitta tapeta!"

"Kun ei tuostana totelle,
290. Vääjänne väheäkänä,
Kavenainen, äiti, emo; haltiattaren mainesana Katso lisääSana kave on tarkoittanut alun perin luotua olentoa, luontokappaletta, naista. Kave rinnastuu kansanrunoissa ja uskomuksissa naispuoliseen olentoon, eläimeen ja mytologiseen hahmoon. (Krogerus 1999: 133−134; Ganander 1787/1997.) eukko luonnon tytti,
Kave kultainen korea,
Jok' olet vanhin vaimoloita Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.),
Ensinjärjestyksessä ensimmäinen emä itselöitäitselö : olento, henkilö,
Käy nyt tuskat tuntemahan,
Hätäpäivät häätämähän,
Tämä jaksohuono vointi jaksamahanjaksaa : riisua, poistaa,
Puutunnainentarttunut tai tartutettu tauti purkamahan!"

"Ja kun ei sitä totelle,
300. Välttäne väheäkänä,
Ukkomuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.) taivahan napainentaivaannapainen : taivaanlaella asustava,
Remu-pilven reunahinenremupilvenreunahinen : ukkospilven reunalla oleva Katso lisääAimo Turusen mukaan runotoisinnon merkitsemisessä on tapahtunut virhe, ja sanat Remu ja pilvi olisi kuulunut kirjoittaa erilleen. Remu on ukkosenjumalan eli Ukon toisintonimi. (Turunen 1979.),
Tule tänne tarvittaissa,
Ajaiteajaa, refl. ajaite : ajaudu anottaessa,
Työt kehnot kerittämähänkerittää : purkaa,
Rikkonaisetrikkonainen : maagisesti aiheutettu paha riisumahan
Miekalla tuli-terällä,
Säilällä säkehiselläsäkeinen : säkenöivä!"

"Lähe nyt kumma kulkemahan,
310. Maan paha pakenemahan,
Ei täällä sinun sioa
Siankana tarpehella,
Muunnemuualle, toisaalle, toiseen paikkaan muuttaos majasi,
Etemmäkauemmakse, edemmäksi, eteenpäin elo-siasi,
Isäntäsi istumille,
Emäntäsi astumilleastuin : astumisen sija, liikkumispaikka!"

"Sitte sinne tultuasi,
Matkan päähän päästyäsi
Tekiäsi tienohille,
320. Laittajasi laitumille,
Laai tunnustuntomerkki tultuasi,
Sala-merkki saatuasisaada : saapua, tulla,
Jyskäjyskää : jyristä kuin ukon jyrynenukkosen jyrinä,
Välkävälkkää : loistaa, kimallella kuin tulen välähys,
Potkaise pihalta portti,
Laske lauta ikkunasta,
Siitä siirräitesiirtää, refl. siirräite : siirry sisähän,
Lennä tupruna tupahan,
Ota kiinni kinterestä,
330. Kai'immastakaita : kapea kantapäästä,
Isännät peri-sopestaperisoppi : perimmäinen nurkkaus, pirtin arvokkain paikka,
Emännät ovi-sopestaovisoppi : oven lähellä sijaitseva nurkkaus,
Isännältä silmä kaiva,
Emännältä pää murotamurottaa : rusentaa, murtaa murusiksi,
Sormet koukkuhun koverra,
Väännä päätä väärällehenväärälleen : vinoon, kallelleen!"

"Jos siitä vähän tulisi,
Lennä kukkona kujallekuja : rinnakkain kulkevien aitojen tai vierekkäisten rakennusten välissä sijaitseva tie Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: karjasuoja (21:405; 22:373; 23:149; 36:143) (Turunen 1979).,
Kanan lasnalapsena kartanollekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija (4:38 ym.) (Turunen 1979).,

340. Rinnoin rikka-tunkiollerikkatunkio : kasa, johon jätteet ja roskat kerätään,
Sorra soimeltasoimi : syöttökaukalo, seimi hevoinen,
Navetasta sarvi-nauta,
Sarvet sontahan sovita,
Häntä laske lattialle,
Silmät käännä kellellehenkellelleen : nurin, ylösalaisin,
Niskat ruttohonruttoon : rutosti, kiireesti, äkkiä rutaiserutaista : taittaa!"

"Oletko tauti tuulen tuoma,
Tuulen tuoma, vuonvuo : virta ajama,
Ahavaisen antelema,
350. Vilunvilu : kylmä, viileä ilman viehättämäviehättää : houkutella, johdattaa, kuljettaa mukana,
Mene tuulen tietä myöten,
Ahavan reki-ratojarekirata : rekitie, kulkureitti
Ilman puussa istumatta,
Lepässä lepeämättä
Vaaran vaskisen laelle,
Kuparisen kukkulalle,
Siellä tuulen tuuitella,
Ahavaisen akkiloiaakkiloida : hallita; hoitaa, pitää huolta!"

"Lienet tullut taivahalta,
360. Poutapilvien periltä,
Nouse taasen taivahalle,
Tuonne ilmoille ylene,
Pilvihin pirisevihinpirisevä : pisaroiva,
Tähtihin tärisevihin,
Tulena palelemahan,
Säkehinä säikkymähänsäikkyä : säihkyä, säkenöidä, loistaa
Auringon ajelemillaajelema : kiertorata,
Kuun kehyenkehyt : kehä kiertämillä!"

"Lienet vieno veen vetämä,
370. Meren aaltojen ajama,
Niin vieno vetehen mennös,
Alle aaltojen ajaite,
Muta-linnanmutalinna : pohjamudassa oleva asumus tai linnamainen harjanne liepehillelieve : juuri, alaosa,
Vesi-harjun hartehillehartia : yläosa,
Siellä aaltojen ajella,
Ve'en synkän sylkytelläheilutella, hytkytellä, hölskytellä!"

"Lienet Kalman kankahalta,
Iki-mennehenikimennyt : ikuisiksi ajoiksi pois mennyt, kuollut majoilta,
Toki koitellos kotia,
380. Noille Kalman kartanoille,
Multihin muhajavihin,
Maihin liikuteltavihin,
Johon on kansa kaatununna,
Väki vahva vääntynynnä!"

"Kun liet tuhma tuolta tullut
Metsän Hiien hinkalosta,
Petäjäisistä pesistä,
Honkaisista huonehista,
Niin sinne sinun manoan
390. Metsän Hiien hinkalohon,
Honkaisihin huonehisin,
Petäjäisihin pesihin,
Sininiin kauan, aina siihen saakka siellä ollaksesi,
Kunnes lattiat lahovat,
Seinähirret sienettyvät,
Laki päältä laukeavi."

"Ja tuonne sinun manoan,
Tuonne kehnoa kehoitan
Ukko kontion kotihin,
400. Akka karhun kartanohon,
Notkoille noroperille,
Soille räykymättömilleräykymätön : sulamaton; ylitsepääsemätön, upottava Katso lisääUseiden tutkijoiden mukaan sana merkitsee sulamatonta, jäässä olevaa (ks. Genetz 1901: 129; Saarimaa 1927: 29; Jussila 2009). A. R. Niemi katsoo sanan merkitsevän ylitsepääsemätöntä, ventoa (Niemi 1910: 53). Aimo Turusen mukaan runotoisinnossa alun perin räykynettömillen, joka sekin on merkitykseltään epäselvä (Turunen 1979).,
Heiluvihin hettehisin,
Säilyvihin Katso lisääLönnrot aloittaa säkeen käsikirjoituksessaan sanalla läilyvihin (Lna 38). Hän on korjannut säilyvihin-sanan l-alkuiseksi myös luennoilla käyttämäänsä Kalevalan toisen painoksen kappaleeseen (Lna 39). Läilyvä merkitsee hyllyvää (Turunen 1979). Verbi läilyä tarkoittaa puolestaan heilumista (Lönnrot 1874/1958). lähtehisin,
Lampihin kalattomihin,
Aivan ahvenettomihin."

"Et siellä sioa saane,
Niin tuonne sinun manoan
Pohjan pitkähän perähän,
410. Lapin maahan laukeahan,
Ahoille vesattomille,
Maille kyntämättömille,
Kuss'kussa : missä ei kuuta, aurinkoa,
Eikä päiveäpäivä : aurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). iässä;

Siell' on onni ollaksesi,
Lempionni; suloinen, hauska olo liehaellaksesiliehaella : temmeltää, peuhata, elää vailla huolia,
Hirvet on puihin hirtettynä,
Jalot peurat jaksettunajaksaa : nylkeä,
Syöä miehen nälkähisen,
420. Haukata halun-alaisenhalunalainen : halukas, ruoanhimoinen."

"Ja tuonne sinun manoan,
Tuonne käsken ja kehoitan
Rutjan koskehen kovahan,
Palavahan pyörtehesen,
Johon puut päin putoovat,
Perintyvi edellä vierivät petäjät,
Tyvintyvi edellä syösten suuret hongat,
Latvoinlatva edellä lakka-päätlakkapää : tuuhealatvainen petäjät;
Ui siellä paha pakanailkeä, kiusallinen olento
430. Kosken kuohuja kovia,
Ve'et väljät väännätteleväännätellä : kulkea, uida vaivalloisesti ja itseään väännellen,
Ve'et ahtahat asuile!"

"Et siellä sioa saane,
Niin tuonne sinun manoan
Tuonen mustahan jokehen,Tuonen musta joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki ~ koski on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.)
Manalan iki purohon,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Kun en pääsne päästämähän,
440. Kerinne kerittämähän
Yheksällä oinahalla,
Yhen uuhen kantamalla,
Yheksällä härkäsellä,
Yhen lehmäsen vasoilla,
Yheksän oron kerallakanssa,
Yhen tamman varsasilla."

"Josp' on kyytiä kysynet,
Anonet ajo-hevoista,
Kyllä mä sulle kyyin laitan
450. Ja annan ajo-hevoisen:
Hiiess' on hyvä hevonen,
Puna-tukka tunturissa,
Jonka turpa tulta tuiski,
Nenä varsin valkeata,
Kaikki on rautaiset kapiot,
Teräksiset temmottimettemmotin : kavio; väline, jolla kiskotaan,
Ne jaksaa mäkehen mennä,
Nousta notkon penkerehen
Hyvällä hypittäjällähypittäjä : ajaja, juoksuttaja,
460. Ajajalla ankaralla."

"Kun ei siitä kyllin liene,
Saaos Hiien hiihtoneuvothiihtoneuvo : hiihtämisväline,
LemmonLempo : paholainen, piru; Hiiden toisintonimi Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toisintonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277).

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti vanhojen henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) leppäiset sivakatsukset Katso lisääSivakka-nimityksellä on aikoinaan tarkoitettu, varsinkin pohjoisessa, oikean jalan lyhyttä potkusuksea. Kun eripituiset sukset jäivät vähitellen pois käytöstä, alettiin nimitystä käyttää monikkomuotoisena suksiparista. (Nikkilä 1966: 40−41.) Sana on ilmeisesti lainattu saamesta olas-, sompa- ja päläs-hiihtotermien tavoin (NES).,
Pahalaisen paksu sauva,
Joilla hiihät Hiien maita,
Lemmon lehtoja samoat,
Hilpotellenhilpotella : kulkea, juosta kevyesti Hiien maita,
Pahan maita paipotellenpaipotella : juosta tai hiihtää kevyesti, keinutellen,
Kivi on tiellä poikkipuolin,
470. Se poikki porahtakohonporahtaa : pamahtaa, poksahtaa, polskahtaa,
Hakomaassa vettynyt tai vedessä likoava puunrunko tiellä pitkin puolin,
Tuo kaheksi katketkohon,
Uros tiellä pystyn puolin,
Sep' on laitahan lähetä!"

"Lähe nyt liikajoutava pahan aiheuttaja liikkumahan,
Mies paha pakenemahan
Ennen päivän nousemista,
Koi Jumalankoijumala : aamuaurinko, koin eli aamunkoiton jumala koittamista,
Auringon ylenemistä,
480. Kukon äänen kuulumista,
Nyt on liian liike-aika,
Ja pahan pakeno-aika,
Kuutamainen kulkeasi,
Valkea vaeltoasi!"

"Kun et vääjänne välehenväleen : nopeasti, joutuisasti,
Eronne emotoin rakki,
Saan minä kokoltakokko : kotka kourat,
Veren juojalta vekaratvekara : terävä koukku, so. kynsi,

Linnulta lihan pitimet,
490. Havukaltahavukka : haukka haarottimethaarotin : kynsi,
Joilla konnat kouristelenkouristella : puristella kourin,
Ilkeät ikijäljettömiin asetanasettaa : hiljentää, tyynnyttää
Pään pärisemättömäksipärisemätön : vavahtelematon,
Hengen huokumattomaksi."

"Luopui ennen luotu Lempo,
Eksyipä emollinenki
Tullessa Jumalan tunninJumalan tunti : hetki, jolloin Jumala puuttuu asiaan,
Avun luojan auetessaaueta : koittaa, saapua;
Etkö sie emotoin eksy,
500. Luovu luonnotoin sikiä,
Haihu koira haltiatoin,
Erkane emotoin rakki
Tämän tunnintunti : hetki, määräaika tutkaimellatutkain : loppu,
Tämän kuuhuen kulullakuukauden aikana!"

Vaka vanha Wäinämöinen
Silloin tuon sanoiksi virkki:
"Hyvä tääll' on ollakseni,
Armasmieluinen, suloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: rakas (3:487 ym.); lempeä (23:37–40) (Turunen 1979). Myös kunnioitukseen viittaavana sanana: "Oi armas anoppiseni, / Sukuehen suuri vaimo" (SKVR I1 128). Vrt. rahan armas, joka karhun mielittelysanoja (Turunen 1979; Jussila 2009). Ks. lisää Nirvi 1982. aikaellakseniaikaella : viettää aikaa,
Maksat leiväksi pätevi,
510. Marutmaru : vatsarasva maksan särpimeksisärvin : leivän lisäksi nautittava ruoka,
Keuhkot käypi keitokseksi,
Rasvat ruoiksi hyviksi."

"Asetan alaisimeni
Syvemmin syän-lihoille,
Painan paljanipalja : väkivasara, moukari lujemmin
Paikoille pahemmillenki,
Ettet pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Kun en saa sanoja kuulla,
520. Luoa lempi-luottehia,
Kuulla kyllältäkylliksi sanoja,
Tuhansia tutkelmoita,
Ei sanat salahansalaan : piiloon, kätköön joua,
Eikä luottehet lovehen,
Mahti ei joua maan rakohon,
Vaikka mahtajatmahtaja : taitaja, tietäjä menevät."

Silloin virsikäs Wipunen,
Tuo vanha vara-väkevä,
Jonk' oli suussa suuri tieto,
530. Mahti ponnetoin povessa,
Aukaisi sanaisen arkun,
Virsi-lippahanvirsilipas : muistissa olevien runojen kokoelma levitti,
Lauloaksensa hyviä,
Parahia pannaksensa,
Noita syntyjä syviä,
Ajan alku-luottehiaalkuluote : syntyloitsu,
Joit' ei laula kaikki lapset,
Ymmärrä yhet urohot
Tällä inhalla iälläinha ikä : paha ajanjakso, paha aikakausi Katso lisääSana inha 'paha, huono, ikävä'. Sana ikä 'aika, ajanjakso'. Vrt. sanan yleismerkitys Kalevalassa: elinaika (1:139−140). (Turunen 1979.),
540. Katovalla kannikallakatova kannikka : katoava loppuaika, ajan loppu Katso lisääSana katova 'katoava'.

Sana kannikka '(metaforisesti) ajan loppupuoli, loppuaika'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kanta, syrjä, reuna (4:28; 8:28; 41:110). (Turunen 1979.).

Lauloi synnyt syitä myötenperusteellisesti, oikealla tavalla,
Luottehet lomia myötenoikeassa järjestyksessä,
Kuinka luojansa luvalla,
Kaikkivallan vaatimallavaatima : halu, tahto
Itsestänsä ilma syntyi,
Ilmasta vesi erosi,
Veestä manner maatelihemaadella, refl. maatelihe : muuttui maaksi,
Manterelle kasvut kaikki.

Lauloi kuun kuvoannastakuvaanta : laadinta,
550. Auringon asetannasta,
Ilman pielten pistännästä,
Taivosen tähytännästätähdytäntä : tähdillä täyttäminen.

Siinä virsikäs Wipunen
Kyllä lauloi ja osasi,
Ei ole kuultu, eikä nähty
Sinä ilmoisna ikänäei ikipäivinä, koskaan
Parempata laulajata,
Tarkempata taitajata;
Suu se syyteli sanoja,
560. Kieli laski lausehia,
Kuin on sälkönuori hevonen, varsa sääriänsä,
Ratsu jalkoja jaloja.

Lauloi päivät pääksytysten,
Yhytysten yöt saneli,
Päätyi päivä kuulemahan,
Kuu kulta tähyämähän,
Aallot seisottui selällä,
Lainehet lahen perällä,
Puuttuipuuttua : seisahtua, pysähtyä virrat vieremästävierrä : virrata, juosta Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269–270).,
570. Rutjan koski kuohumasta,
Vuotamasta Wuoksen koskiVuoksen koski : Imatrankoski,
Joki JuortaninJordan-joki, pyhä virta; keskiajan raamatullista nimistöä pysähtyi.

Siitä vanha Wäinämöinen,
Kun oli sanoja kuullut,
Saanut kylliksi sanoja,
Luonut lempi-luottehia,
Rupeavi lähtemähän
Suusta Antero Wipusen,
Vatsasta vara-väkevän,
580. Mahti-pontisen povesta.

Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Oi sie Antero Wipunen,
Ava suusi suuremmaksi,
Leukapielesi levitä,
Pääsisin mahasta maalle,
Kotihini kulkemahan!"

Siinä virsikäs Wipunen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Mont' olen syönyt, monta juonut,
590. Tuhonnut tuhatlukuja,
Moint' en vielä konsa syönyt,
Kuin söin vanhan Wäinämöisen,
Hyvin laait tultuasi,
Teet paremmin, kun paloat."

Siitä Antero Wipunen
Irvisti ikeniänsä,
Avoi suunsa suuremmaksi,
Leukapielensä levitti,
Itse vanha Wäinämöinen
600. Läksi suusta suuritieon,
Vatsasta vara-väkevän,
Mahti-pontisen povesta,
Luiskahtavi poies suusta,
Kaapsahtavikaapsahtaa : hypähtää kankahalle,
Kuin on kultainen orava,
Tahi näätä kultarinta.

Läksi siitä astumahan,
Tuli sepponsa pajahan,
Sanoi seppo Ilmarinen:
610. "Joko sait sanoja kuulla,
Luoa lempi-luottehia,
Miten laita lasketahan,
Perilaita liitetähän,
Kokkapuutkokkapuu : veneen keulassa ja perässä oleva puu, emäpuun jatke kohennetahan?"

Vaka vanha Wäinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo nyt sain sa'an sanoja,
Tuhansia tutkelmoita,
Sain sanat salasta ilmi,
620. Julki luottehet lovesta."

Niin meni venonsa luoksi,
Tieokkaille tehtahille,tiedokas tehdas : loitsimispaikka
Saisaada : tulla venonen valmihiksi,
Laian liitto liitetyksi,
Peripäähyt päätetyksi,
Kokkapuut kohotetuksi,
Veno syntyi veistämättä,
Laiva lastun ottamatta.