Neljäskymmenesviides runo

Pohjolan emäntä laittaa tavattomia tautia Kalevalaan 1–190. Wäinämöinen parantaa väen mahtavilla lu'uilla ja voiteilla 191–362.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Viidesviidettä Runo.

Louhi Pohjolan emäntä
Sai sanoman korvihinsa
Wäinölän eleleväksi,
Kalevalan kasvavaksi
Sammon saauilla muruilla,
Kirjokannen kappaleilla.

Tuo tuota kovin kaehti,
Itse aina arvelevi,
Minkä surman suorittaisi,
10. Kunka kuoleman kokisi
Tuolle Wäinölän väelle,
Kansalle Kalevalaisten.

Ukkoa rukoelevi,
Pauannetta palvoavi:
"Oi Ukko ylijumala!
Kaataos Kalevan kansa
Rakehilla rautaisilla,
Neuloilla teräsnenillä,
Tahikka tauilla tapata,
20. Surmoa suku katala,
Miehet pitkille pihoille,
Naiset läävän lattioille!"

Tyttö oli Tuonelan sokea,
Loviatar vaimo vanha,
Pahin Tuonen tyttäriä,
Ilkein Manuttaria,
Alku kaikille pahoille,
Tuhansille turmioille;
Sill' oli muoto mustan lainen,
30. Iho inhon karvallinen.

Tuopa musta Tuonen tyttö,
Ulappalan umpisilmä
Teki tielle vuotehensa,
Pahnansa pahalle maalle;
Selin tuulehen makasi,
Kaltoin säähän karkeahan,
Perin viimahan viluhun,
Kohin päivän koittehesen.

Tuli suuri tuulen puuska,
40. Iästä iso vihuri,
Tuuli tuhman raskahaksi,
Kostutti kohulliseksi
Aholla vesattomalla,
Maalla mättähättömällä.

Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Neljännenki, viiennenki,
Kuuta seitsemän, kaheksan

50. Ympäri yheksän kuuta,
Vaimon vanha'an lukuhun
Kuuta puolen kymmenettä.

Yheksännen kuun lopulla,
Kuun alulla kymmenennen
Kohtu kääntyvi kovaksi,
Painuvi pakolliseksi;
Eikä synny syntyminen,
Luovu luomaiset sikiöt.

Siirrälti sian aloa,
60. Paneutti toisen paikan,
Meni portto poikimahan,
Tuulen lautta lapsimahan
Kahen kallion välihin,
Viien vuoren viukelohon;
Eipä tuolla synty synny,
Luovu luomainen sikiö.

Etsi synnytös-sioa,
Vatsansa vajennus-maata
Heiluvilla hettehillä,
70. Läikkyvillä lähtehillä;
Ei siellä sioa saanut,
Vajennusta vatsallensa.

Synnytteli poikiansa,
Vajenteli vatsoansa
Kuohussa tulisen kosken,
Ve'en vankan vääntehessä,
Alla kolmen kosken koprun,
Alla äyrähän yheksän,
Vaan ei vielä synty synny,
80. Kehnon kohtu ei kevene.

Alkoi itkeä iletys,
Parkua paha kuvatus,
Ei tieä mihin menisi,
Kunne kulkea pitäisi
Vatsansa vajentamahan,
Poikiansa poikimahan.

Puhui pilvestä Jumala,
Lausui luoja taivahalta:
"Tuoll' on suolla kolmisoppi,
90. Rannalla meryttä vasten
Pimeässä Pohjolassa,
Sangassa Sariolassa;
Mene sinne poikimahan,
Kohtusi keventämähän,
Siellä silma tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahan!"

Tuopa musta Tuonen tyttö,
Ilkeä Manalan impi
Tuli Pohjolan tuville,
100. Sariolan saunan maille
Latomahan lapsiansa,
Saamahan sikiöitänsä.

Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Vei tuon saunahan saloa,
Kylin kylpy-huonehesen
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylähän.

Lämmitti saloa saunan,
110. Rikenehen riuahutti,
Oluella ukset voiti,
Kasti kaljalla saranat,
Jott' ei ukset ulvonunna,
Saranat narahtanunna.

Siitä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave kultainen korea,
Jok' olet vanhin vaimoloita,
120. Ensin emä itselöitä!
Juokse polvesta merehen,
Vyö-lapasta lainehesen,
Ota kiiskiltä kinoa,

Matehelta nuljaskata,
Jolla voiat luun lomia,
Sivelet sivuja myöten,
Päästät piian pintehistä,
Vaimon vatsan vääntehistä,
Tästä tuskasta kovasta,
130. Vatsan työstä vaikeasta!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala!
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tääll' on piika pintehessä,
Vaimo vatsan vääntehessä
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpy-huonehessa!"

"Ota kultainen kurikka
140. Kätehesi oikeahan,
Sillä haittoja hajota,
Pihtipuoliset porota,
Lukot luojan lonkahuta,
Takasalvat poikki taita
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkea vähäväkisen!"

Siinä tuo paha pahennus,
Tuonen tyttö umpisilmä
Jopa vatsansa vajenti,
150. Latoi lapsensa vihaiset
Alla vaipan vaskikirjan,
Alla uutimen utuisen.

Teki poikoa yheksän
Yhtenä kesäisnä yönä,
Yhen löylyn lyötävillä,
Yhen saunan saatavilla,
Yhestä vatsan väestä,
Kohun täyestä kovasta.

Nimitteli poikiansa,
160. Laaitteli lapsiansa,
Kun kuki tekemiänsä,
Itse ilmi luomiansa:
Minkä pisti pistokseksi,
Kunka änkäsi ähyksi,
Minkä laati luuvaloksi,
Kunka riieksi risasi,
Minkä painoi paiseheksi,
Kunka ruohutti ruveksi,
Minkä syöjäksi sysäsi,
170. Kunka ruhtosi rutoksi.

Jäi yksi nimittämättä,
Poika pahnan pohjimmainen,
Senpä sitte käski tuonne,
Työnti velhoiksi vesille,
Noi'iksi noroperille,
Katehiksi kaikin paikoin.

Louhi Pohjolan emäntä
Muut on käski käyä tuonne
Nenähän utuisen niemen,
180. Päähän saaren terhenisen;
Ärrytti äkäiset luomat,
Tavattomat tauit työnti
Vasten Wäinölän väkeä,
Surmaksi su'un Kalevan.

Pojat Wäinölän potevi,
Läsivi Kalevan kansa
Tautia tavattomia,
Nimen tietämättömiä;
Alta lattiat lahovi,
190. Päältä peite märkänevi.

Silloin vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Läksi päitä päästämähän,
Henkiä lunastamahan,
Läksi Tuonelle sotahan,
Kera tauin tappelohon.

Saattoi saunan lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhuilla puhtahilla,
200. Ve'en tuomilla haloilla;
Vei on vettä verhossansa,
Kantoi vastat varjossansa,
Hauteli haluiset vastat,
Satalatvat lauhutteli.

Löi siitä simaisen löylyn,
Mesi löylyn löyhäytti
Läpi kuumien kivien,
Palavojen paaterojen,
Sanovi sanalla tuolla,
210. Lausui tuolla lausehella:
"Tule nyt löylyhyn Jumala,
Iso ilman lämpimähän,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Pyyhi pois pyhät kipunat,
Pyhät saastat sammuttele,
Lyötä maahan liika löyly,
Paha löyly pois lähetä,
Ettei polta poikiasi,
220. Turmele tekemiäsi!"

"Minkä vettä viskaelen
Noille kuumille kiville,
Se me'eksi muuttukohon,
Simaksi sirahtakohon;
Juoskohon joki metinen,
Sima-lampi laikkukohon
Läpi kiukahan kivisen,
Läpi saunan sammalisen!"

"Ei nyt meitä syyttä syöä,
230. Eikä tauitta tapeta,
Ei luvatta suuren luojan,
Ilman surmatta Jumalan;
Kenpä meitä syyttä söisi,
Suuhunsa omat sanansa,
Päähänsä pahat panonsa,
Ajatukset itsehensä!"

"Jos ei minussa miestä liene,
Urosta ukon pojassa
Rikkehistä riisumahan,
240. Päättehistä päästämähän,
Onp' on itsessä Ukossa,
Joka pilviä pitävi,
Pouta-pilvessä asuvi,
Hattaroissa hallitsevi."

"Oi Ukko ylijumala,
Pilven päällinen Jumala!
Tule tänne tarvittaissa,
Ajaite anottaessa
Nämä tuskat tuntemahan,
250. Hätäpäivät häätämähän,
Rikonnaiset riisumahan,
Puutunnaiset purkamahan!"

"Tuo mulle tulinen miekka,
Säkehinen säilä kanna,
Jolla ma pahat pitelen,
Ilkeät iki asetan,
Tuskat tuulen teitä myöten,
Kivut aavoillen ahoille."

"Tuonne ma kipuja kiistän
260. Tuonne tuskia manoan
Kivisihin kellarihin,
Rautaisihin raunioihin
Kiviä kivistämähän,
Paasia pakottamahan;
Ei kivi kipuja itke,
Paasi ei vaivoja valita,
Vaikka paljo pantahisi,
Määrättä mätettähisi."

"Kipu-tyttö Tuonen neiti,

270. Joka istut kipu-kivellä,
Joen kolmen juoksevassa,
Veen kolmen jakaimessa,
Jauhaen kipu-kiveä,
Kipu-vuorta väännätellen!
Käy kivut kereämähän
Kitahan kiven sinisen,
Tahi vieretä vetehen,
Syytäise meren syvähän,
Tuulen tuntumattomahan,
280. Päivän paistamattomahan!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Kivutar hyvä emäntä,
Vammatar valio vaimo,
Tule kanssa, käy keralla
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Tee kivut kivuttomaksi,
Vammat värjymättömäksi,
Jotta saisi sairas maata,
290. Huono huoletta levätä,
Tuskahinen tunnin olla,
Vikahinen vieretellä."

"Ota kivut kippasehen,
Vaivat vaski-vakkasehen,
Kivut tuonne vieäksesi,
Vammat vaivutellaksesi
Keskelle Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulata;
Siellä keittäös kipuja
300. Pikkuisessa kattilassa,
Yhen sormen mentävässä,
Peukalon mahuttavassa!"

"Kivi on keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiveä,
Jok' on väätty vääntiällä,
Puhkaistu puraisimella;
Siihen kivut kiskotahan,
Pahat vammat vallatahan,
Tuskat tuimat tungetahan,
310. Pakkopäivät painetahan
Öin yrittämättömiksi,
Päivin pääsemättömiksi."

Siitä vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Vielä voiteli vikoja,
Noita vammoja valeli
Yheksillä voitehilla,
Kaheksilla katsehilla,
Sanovi sanalla tuolla,
320. Lausui tuolla lausehella:
"Oi Ukko ylijumala,
Mies on vanha taivahinen!
Iätä iästä pilvi,
Nosta lonka luotehesta,
Länkä lännestä lähetä,
Sa'a mettä, sa'a vettä
Kipehille voitehiksi,
Vammoille valantehiksi!"

"En minä mitänä voine,
330. Kun ei luojani luvanne;
Avun luoja antakohon,
Avun tuokohon Jumala
Minun silmin nähtyäni,
Käsin päällä käytyäni,
Suin sulin puheltuani,
Hengin henkäeltyäni!"

"Kuhun ei käteni käyne,
Käyköhön käet Jumalan;
Kuhun ei sormeni sopine,
340. Sopikohon luojan sormet:
Luojan on somemmat sormet,
Luojan kämmenet käpeät!"

"Tule nyt luoja loitsimahan,
Jumala puhelemahan,
Kaikkivalta katsomahan!

Tehkös yöllä terveheksi,
Päivällä imanteheksi,
Jott' ei tuska päällä tunnu,
Kipu keskeä kivistä,
350. Pakko ei syämmehen paneite,
Jott' ei tunnu pikkuistana,
Vaivoa vähäistäkänä
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana!"

Vaka vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Sillä riisui rikkehiä,
Purkaeli puuttehia;
Poies poisti poikenluomat,
360. Paranti pahat panoset,
Päästi kansan kuolemasta,
Kalevan katoamasta.