Viidesviidettä Runo.

Louhi Pohjolan emäntäPohjolan naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon on Pohjola-nimen myötä tiivistynyt pahan merkitys. (Turunen 1979: 185−186, 260.) Vrt. kansanrunojen vastineet Loviotar, Loviitar, Loviatar, Lovehetar, Louhietar, Laviatar, Luovatar, Lovin eukko, Lohetar, Lohjatar ym. (ks. Turunen 1979: 185−186).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar ~ Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)
Sai sanoman korvihinsa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 2: "Jonkun ajan perästä" (Lna 121).
WäinölänVäinölä : Väinämöisen asuinpaikaksi kuviteltu paikka Katso lisääKansanrunoissa Väinölä ei yhdisty Kalevalan käsitteeseen, vaan Lönnrot on itse muodostanut yhteyden niiden välille (Kaukonen 1945: 502−503; ks. myös Turunen 1979). eleleväksi,
KalevalanKalevala : kalevalaisten asuinpaikka, Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen kotiseutu Katso lisääLönnrot yleisti nimen Väinölän, Ilman, Utuniemen, Terhensaaren, Suomelan, Kaukoniemen, Päivölän, Vuojelan, Luotolan, Jumalisten ym. yhteisnimeksi, ja enimmät eepoksen tapahtumista voitiin näin sijoittaa Kalevalaan. Kansanrunoissa Kalevala kuitenkin esiintyy vain harvoin, ja se sai paikannimenä keskeisen aseman nimenomaan Lönnrotin henkilökohtaisen käsityksen perusteella. (Turunen 1979.) kasvavaksi
Sammonsampo : onnen lähde, vaurauden ja hyvän symboli Katso lisääSampo tavataan lukuisissa Kalevalan runoissa, mutta siitä ei anneta niissä minkäänlaista tarkkaa kuvausta. Sampo esiintyy kansanrunoissa ennen kaikkea maailman luomiseen liittyvissä kertomuksissa, Kalevalassa puolestaan selkeästi sen jälkeiseen aikaan sijoittuvien tapahtumien yhteydessä. Sammolle on esitetty lukuisia eri selityksiä; sitä on luonnehdittu muun muassa ihmemyllyksi, jauhinkiveksi, auringoksi ja jättiläiskalaksi (ks. Siikala 2012: 189; Turunen 1979; Jussila 2009). Useimmille tulkinnoille löytyy jonkinlainen perusta kansanrunoista. Ihmemylly on kansainvälisten satujen aihe; sampoa on pidetty vastineena skandinaaviseen perinteeseen kuuluvalle Grotti-myllylle, jonka keskeisin ominaisuus on kaiken hyvän jauhaminen. Joissakin tulkinnoissa sampo on samaistettu sammakseen, joka on vanhakantainen kosminen elementti, taivaanlakea kannatteleva maailmanpatsas (Siikala 2012: 186−190). Kulttipatsaat ovat yleisiä eri yhteisöjen perinteessä; suomalaisessa perinteessä maailmanpatsas on tunnettu ainakin Värmlannin savolaisten keskuudessa. (Siikala 2012: 186−189; Turunen 1979: 294.) Kansanrunojen, niiden selitysten sekä riittifunktioiden perusteella sampo on tulkittu lähteeksi maailmassa olevalle hyvälle sekä kaikelle kasvulle ja vauraudelle (Anttonen 2012b; Siikala 2012: 192). Lotte Tarkan mukaan sampo on eeppisissä runoissa ihmisen olemassaoloon liittyvien positiivisten arvojen symboli, heterogeeninen onnen ja runsauden kokonaisuus, joka on synnyttänyt yhä uusia mielikuvia ja tulkintoja ja tullut näin osaksi jatkuvaa merkitysten generointia (Tarkka 2004: 169−175; ks. Siikala 2012: 192). saauilla muruilla,
Kirjokannenkirjokansi : kirjavakantinen, kannestaan koristeltu Katso lisääSana kirjokansi tarkoittaa substantiivina kirjavaa kantta ja adjektiivina kannestaan kirjavaa, koristeltua. Kansanrunoissa kirjokansi on tarkoittaa kuitenkin yleisesti taivaankantta, johon tuikkivat tähdet ovat kiinnittyneet. (Turunen 1979.) kappaleilla.

Tuo tuota kovin kaehti,
Itse aina arvelevi Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 8−12: "Arveli mitenkä saattaisi W=stä ilman toisen vastakeinoitta vahingoittaa" (Lna 121).,
Minkä surman suorittaisisuorittaa : tehdä, valmistaa,
10. Kunkaminkä kuoleman kokisikokea : hankkia, toimittaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: koettaa, tunnustella (9:497; 19:254 ym.); saada tuntea, saada osakseen (22:239, 240; 23:474); pyrkiä (18:89; 32:331 ym.); tarkoittaa, tähdätä (43:223) (Turunen 1979).
Tuolle Wäinölän väelle,
Kansalle Kalevalaisten.

UkkoaUkko : muinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon epiteettinä on "ylijumala". (Turunen 1979.) rukoelevi,
PauannettaPauanne : Ukko ylijumalan toisintonimi palvoavi:
"Oi Ukko ylijumala!
Kaataos Kalevan kansa
Rakehilla rautaisilla,
Neuloilla teräsnenilläteräsnenä : teräskärkinen,
Tahikkatai tauilla tapata,
20. Surmoa suku katala,
Miehet pitkillepitkä : leveä, laaja pihoille,
Naiset läävänläävä : navetta lattioille!"

Tyttö oli Tuonelan sokea, Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Turunen 1979: 346−347; Siikala 2012: 173.)

Lönnrot kommentoi säettä 23: "Sokea itse ilotonta elämää viettäen vähän sääli muita" (Lna 121).
Loviatar vaimo vanha, Katso lisääLoviatar on sokea Tuonelan tytär. Runotoisinnoissa olennon nimenä myös Louhetar, Louhiatar, Lovetar, Loveatar, Lovehetar. Nimi kuulunee samaan yhteyteen Louhi-nimen kanssa. (Turunen 1979.)

Vaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NES s.v. vaimo.)

Lönnrot kommentoi säettä 24: "Loviatar, Louhiatar ja Louhi muistuttaa skandinavialaisesta Loke (Lna 121).
Pahin TuonenTuoni : kuolema (personoituna olentona); Tuonelan väen asuinpaikka Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) tyttäriä,
Ilkein Manuttariamanutar : Tuonelan tyttäriä,
Alku kaikille pahoille, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 27: "Kaikki pahat eivät kuitenkaan olleet manalasta peräisin" (Lna 121).
Tuhansille turmioilleturmio : loitsimalla aiheutettu vahinko, sairaus;
Sill' oli muotoulkonäkö, väri mustan lainenmustanlainen : mustahko,
30. Iho inhon karvallineninhonkarvallinen : inhottavan värinen Katso lisääKarjalan kielessä karvalline tarkoittaa jonkin kaltaista tai väristä (KKS). Myös suomen kielen murteissa sana genetiivialkuisen yhdyssanan tai sanaliiton jälkiosana merkityksessä 'värinen' (SMS)..

Tuopa musta Tuonen tyttöTuonelan nuorempi naispuolinen haltia,
Ulappalan umpisilmäTuonen tyttären, yhdeksän taudin synnyttäjän, nimitys Katso lisääSana umpisilmä tarkoittaa sokeaa (Saarimaa 1927: 64; Turunen 1979; Jussila 2009).
Teki tielle vuotehensa,
Pahnansapahna : oljista kasattu makuusija, vuode pahalle maalle;
Selin tuulehen makasi,
Kaltoinvinosti, kyljittäin säähän karkeahankarkea : raju, ankara,
Perintakaosa johonkin päin viimahan viluhunvilu : kylmä, kolea,
Kohinkohti päivän koittehesenpäivänkoite : aamunsarastus Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä: aurinko (1:247, 300, 312 ym.); vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979)..

Tuli suuri tuulen puuska,
40. Iästä iso vihurikova tuuli, tuulenpuuska,
Tuuli tuhman raskahaksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 41: "Ilmatarki, W:sen äiti ennen tuli tuulesta raskaaksi" (Lna 121).
Kostuttikostuttaa : hedelmöittää kohulliseksikohdullinen : raskaana oleva
Aholla vesattomalla,
Maalla mättähättömällä.

Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttävatsantäysi : kohtu, jossa on sikiö vaikeatavaikea : raskas, vaivalloinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kipu, tuska (47:256) (Jussila 2009).,
Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Neljännenki, viiennenki,
Kuuta seitsemän, kaheksan

50. Ympäri yheksän kuuta,
Vaimon vanha'an lukuhunvaimoväen entisaikaisen laskutavan mukaan
Kuuta puolen kymmenettä.

Yheksännen kuun lopulla,
Kuun alulla kymmenennen
Kohtu kääntyvikääntyä : muuttua, tulla joksikin kovaksi,
Painuvipainua : muuttua, tulla joksikin Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: astua sisään kumartuen (17:27); taipua, notkua (25:185); vaipua, vajota huonoon mielentilaan (34:9); mennä, lähteä (28:187; 46:412) (Jussila 2009). pakolliseksipakollinen : pakottava, tuskallinen;
Eikä synny syntyminensynnytettävä, lapsi,
Luovuluopua : erota, lähteä, jättää luomaisetluomainen : luotavana oleva, syntymäisillään oleva sikiöt.

Siirrältisiirrältää : siirtää äkkiä siansija : vuode aloaala : sijaintipaikka,
60. Paneuttipaneuttaa : siirtyä, siirtää toisen paikan,
Meni portto poikimahan,
Tuulen lautta lapsimahan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 62: "Muuten on tulen lautta (tulessa poltettava portto) tavallinen nimitys" (Lna 121).

Aimo Turusen mukaan nimitys tuulen lautta voi viitata tuulen raskaaksi tekemään Lovittareen, tautidemonien synnyttäjään. Tähän Kalevalan kohtaan se on Lönnrotin sovittama. (Turunen 1979.)

Verbi lapsia 'synnyttää lapsia' (Jussila 2009).
Kahen kallion välihin, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 63 ja 64: "Portot valitsivat piilopaikkoja synnyttääkseen" (Lna 121).
Viien vuoren viukelohonviukelo : onkalo, rotko, kallionkolo;
Eipä tuolla syntysynnytettävä, syntyvä olento Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: synnytys (1:147); alku- eli sukuperä (3:191, 203 ym.); suku, heimo (9:321; 26:768 ym.); loitsu, jossa selitetään jonkin olennon tms. luomista ja alkuperää (3:10, 187; 8:179, 278; 17:535) (Turunen 1979). synny,
Luovu luomainen sikiö.

Etsi synnytös-sioa,
Vatsansa vajennus-maatavajennusmaa : kevennys-, tyhjennyspaikka
Heiluvilla hettehillä, Katso lisääSana hete 'upottava kohta suossa; lähde' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 69 ja 70 sekä 75 ja 78: "Mielitekoisia paikkoja loihtioilla, joissa paransivat sairaita ja tekivät muita töitään, niissä aina lähellisten haltiain avulla" (Lna 121).
70. Läikkyvillä lähtehillä;
Ei siellä sioa saanut,
Vajennustavajennus : kevennys, tyhjennys vatsallensa.

Synnytteli poikiansa,
Vajentelivajennella : tyhjentää, keventää vatsoansa
Kuohussa tulisentulinen : voimakas, raju kosken,
Ve'en vankan vääntehessä,
Alla kolmen kosken koprunkopru : vedenputous, ryöppy,
Alla äyrähän yheksän,
Vaan ei vielä synty synny,
80. Kehnon kohtu ei kevene.

Alkoi itkeä iletys,
Parkua paha kuvatusiljettävä olento, rumilus, kummitus,
Ei tieä mihin menisi,
Kunneminne kulkea pitäisi
Vatsansa vajentamahan,
Poikiansa poikimahan.

Puhui pilvestä Jumala,
Lausui luoja taivahalta:
"Tuoll' on suolla kolmisoppikolminurkkainen (rakennus, sauna),
90. Rannalla meryttämeryt : meri vasten
Pimeässä PohjolassaPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjoinen ilmansuunta käsitettiin pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on lisäksi Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.),
Sangassasanka : pimeä, valoton, sumea, synkkä SariolassaSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi;
Mene sinne poikimahan,
Kohtusi keventämähän,
Siellä silmasinua Katso lisääSilma on sie-sanan partitiivimuoto (Turunen 1979; Jussila 2009). tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahanvuottaa : odottaa!"

Tuopa musta Tuonen tyttö,
Ilkeä Manalan impiTuonelan neito Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Runoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NES s.v. impi).
Tuli Pohjolan tuville,
100. Sariolan saunan maille
Latomahanlatoa : purkaa järjestyksessä, synnyttää Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: panna riviin, asettaa vieretysten (43:7 ym.); liittää kokoon, kutoa (18:373) (Turunen 1979). lapsiansa,
Saamahansaada : synnyttää sikiöitänsä.

Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akkaLouhi, Pohjolan sotainen ja toimekas naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjan akasta useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)

Pohja on Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi. Vrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) harvahammas,
Vei tuon saunahan saloa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 105−108: "Lapsivuoteessa pelkäsivät paljo vastuksia pahansuovilta" (Lna 121). Sauna ymmärrettiin puhtaaksi ja parantavaksi paikaksi, ja siksi saunaa käytettiin muun muassa synnytyspaikkana.
Kylinkyljin : salaa, vaivihkaa kylpy-huonehesen
Kyläkunnankyläkunta : kylä, kylän asukkaat kuulematta,
Sanan saamattasaada : tulla, saapua, kantautua kylähän.

Lämmitti saloa saunan,
110. Rikenehenrikeneen : nopeasti, äkkiä, kiireisesti Katso lisääKarjalan kielessä rikeneh 'nopeasti; usein, tiheästi, vähän väliä' (KKS). riuahuttiriudahduttaa : saattaa hiipumaan Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: saattaa riutuneeksi, väsyttää, vaivuttaa, taltuttaa (30:92) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Oluella ukset voiti, Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan 15 runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma; tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä ovea tarkoittavia sanoja ovat sekä uksi että ovi (KKS).

Lönnrot kommentoi säettä 111: "Luultavasti olutta tässä tilassa käytettiin jonkun muunki hyvän vuoksi, ei ainoastaan voiteeksi saranoille" (Lna 121).
Kasti kaljalla saranat,
Jott' ei ukset ulvonunnaulvoa : narahdella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ulista, huutaa, ulvoa (30:105; 35:341, 347) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Saranat narahtanunna.

Siitä tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa,
Itse lausui, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Kavekave : nainen, äiti, emo; haltiattaren mainesana Katso lisääSana kave on tarkoittanut alun perin luotua olentoa, luontokappaletta, naista. Kave rinnastuu kansanrunoissa ja uskomuksissa naispuoliseen olentoon, eläimeen ja mytologiseen hahmoon. (Krogerus 1999: 133−134; Ganander 1787/1997.) eukko, luonnon tyttö,
Kave kultainen korea,
Jok' olet vanhin vaimoloita,
120. Ensinjärjestyksessä ensimmäinen emääiti itselöitäitselö : itsenäinen olento, henkilö!
Juokse polvestapolvea myöten merehen,
Vyö-lapastalappavyötä myöten Katso lisääLappavyö on kuparisoljilla koristeltu vyö (Saarimaa 1927: 65). lainehesen,
Ota kiiskiltäkiiski : pienikokoinen kala kinoakina : kuola,

Matehelta nuljaskatanuljaska : lima; muta,
Jolla voiat luun lomialoma : väli, rako,
Sivelet sivujasivu : kylki, reuna, laita myöten,
Päästät piianpiika : tyttö, neito, nainen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin pejoratiivinen eli halveksiva ja väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on yleistynyt. (Turunen 1979.) pintehistä,
Vaimon vatsan vääntehistä,
Tästä tuskasta kovasta,
130. Vatsan työstä vaikeasta!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Oi Ukko ylijumala! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 132: "Ukkoa kyllä ei olisi pitänyt semmoisiin akkain töihin alentaa, kun lapsen synnyttämisen apuun, mutta viimeinen turva oli ainaki hänessä" (Lna 121).
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kutsuttaessa,
Tääll' on piika pintehessä,
Vaimo vatsan vääntehessä
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpy-huonehessa!" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 138: "Joka on niin turvaton, ettei ole omaa saunaakaan" (Lna 121).

"Ota kultainen kurikka Katso lisääKurikka oli nuija, joka valmistettiin puusta ja oli erityisesti toisesta päästään jykevähkö (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi säkeitä 139 ja 140: "Vaikeita synnyttämisiä oli tapana säikähyttämiselläki jouduttaa" (Lna 121).
140. Kätehesi oikeahan,
Sillä haittojahaitta : salpa, este Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: mytologinen vastus (12:285) (Turunen 1979). hajota,
Pihtipuolisetpihtipuolinen : ovenpieli, oviaukon pysty reunapuu porota,
Lukot luojan lonkahutalonkahuttaa : vääntää auki, loksauttaa,
Takasalvat poikki taita
Mennä suuren, mennä pienen,
Kulkea vähäväkisenvähäväkinen : heikkovoimainen, voimaton!"

Siinä tuo paha pahennusturmiollinen, paha olento,
Tuonen tyttö umpisilmä
Jopa vatsansa vajentivajentaa : tehdä vajaaksi, keventää,
150. Latoi lapsensa vihaiset
Alla vaipanvaippa : makuupeitto, peite vaskikirjanvaskikirja : kuparilangoilla kirjailtu Katso lisääSuomen kielen murteissa sanalla kirja muun muassa merkitykset 'koristekuvio; pilkku, täplä; kesakko' (SMS). Sanalla on myös karjalan kielessä useita merkityksiä, esimerkiksi 'kirjonta, kirjailu, koriste; raita, juova, täplä' (KKS).,
Alla uutimenuudin : vuodetta peittävä verho, joka suojelee hyttysiltä utuisenutuinen : hienoinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: sumuinen (1:252; 2:63 ym.); surullinen, onneton (4:209; 23:599 ym.); auterinen, vieno (18:314; 37:168) (Turunen 1979)..

Teki poikoa yheksän
Yhtenä kesäisnä yönä,
Yhen löylyn lyötävillä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 155 ja 156: "Yhdellä saunan lämmittämisellä, yhdellä kerralla" (Lna 121).
Yhen saunan saatavilla,
Yhestä vatsan väestävatsan väki : vatsan täysi,
Kohun täyestä kovasta.

Nimittelinimitellä : antaa nimiä poikiansa,
160. Laaittelilaaditella : järjestellä, asetella, valmistella lapsiansa,
Kunkuin, niin kuin kukikukin tekemiänsä,
Itse ilmi luomiansa:
Minkä pisti pistokseksi, Katso lisääSana pistää 'panna, tehdä joksikin' (Turunen 1979).

Pistos tarkoittaa taudin aiheuttamaa vihlaisevaa kipua (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 163−170: "Siis kaikiksi tavallisimmiksi vaivoiksi" (Lna 121).
Kunka änkäsiängätä : tyrkätä, änkeä, pakottaa ähyksiähky : liiallisen ilman aiheuttama vatsavaiva, puhallustauti,
Minkä laati luuvaloksiluuvalo : luussa tuntuva kipu, kolotus, pakotus Katso lisääSuomen murteissa sanaa luuvalo käytetään erilaisista (reumaattisista) säryistä puhuttaessa (SMS).,
Kunka riieksiriisi : riisitauti risasirisata : kyhätä,
Minkä painoipainaa : panna joksikin paiseheksipaise : paiseita aiheuttava tauti,
Kunka ruohuttiruohduttaa : panna rohtumaan, paisuttaa joksikin ruveksirupi : rokko,
Minkä syöjäksisyöjä : syöpätauti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ilkeä ihminen (22:339−341). Lisäksi sana sisältyy Pohjolan nimitykseen miesten syöjä sija (10:111; 18:199; 42:9). (Turunen 1979.) sysäsi,
170. Kunka ruhtosiruhtoa : iskeä, panna äkkiä joksikin rutoksi.

Jäi yksi nimittämättä,
Poika pahnan pohjimmainen,
Senpä sitte käski tuonne,
Työnti velhoiksivelho : noita, tietäjä vesille,
Noi'iksinoita : maagisia taikomis-, parannus- ja vahingoittamiskykyjä omaava henkilö, samaani Katso lisääNoita oli henkilö, joka toimi parantajana, ennustajana mutta myös vahingon tuottajana (2:215 ym.). Hän pystyi pitämään salaperäisten tekojen ja loitsujen avulla yhteyttä vainajiin ja henkimaailmaan. Langetessaan loveen noita pääsi transsitilaan, jolloin hänen sielunsa saattoi irtautua ruumiista. Noidan tehtäviin kuului myös arpominen ja sanoin loitsiminen. (Turunen 1979.) Pohjoismaisissa mytologioissa tunnetaan laajasti pelottava, paha noitanainen, jolla on toisinaan kyky muuttaa muotoaan linnunhahmoiseksi (Siikala 2012: 291). Ks. Kalevalassa noidan perikuva on Louhi, Pohjan akka harvahammas, portto Pohjolan emäntä.

Suomen noita-sanalla on vastineita sukukielissä, eikä sillä ole alkuaan tarkoitettu uskomusolentoa tai satuhahmoa vaan aikansa arvostettua ammattihenkilöä, samaania ja tietäjää (NES s.v. noita). noroperillenoroperä : kostea, vetinen notko,
Katehiksikade : noita Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kateellinen, kadehtiva (32:195); viha, kosto (6:25); häviäminen, kuolema (29:513) (Jussila 2009). Ks. kapeet eli luonnottaret (Siikala 2012: 289).

Rahvaan runoissa kateet, kateuteen ja kiroihin liittyvät voimat, olivat vahingollisia onnelle ja terveydelle sekä aikaansaivat epätasapainoa yhteisössä ja elinkeinojen harjoittamisessa. Kade-sanalla tarkoitettiin sekä kateellista kanssaihmistä, joka oli tavallisesti naapuri, että vihamielistä noitaa (ns. vastanoita). (Tarkka 2005: 97.) kaikin paikoin.

Louhi Pohjolan emäntä
Muut on käski käyä tuonne
Nenähännenä : pää, kärki utuisenutuinen : sumuinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: surullinen (23:599; 44:113 ym.); hienoinen (3:325; 15:345 ym.); höyryinen, vieno (18:314; 37:168 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä utu 'sumu, tihkusade' ja utuine 'hämärä; pehmeä' (KKS). niemen,
180. Päähän saaren terhenisenterheninen : sumuinen, usvainen Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sumu (19:139; 42:340) (Turunen 1979).;
Ärryttiärryttää : yllyttää, usuttaa äkäiset luomatluoma : loitsimalla luotu, ihmisen ulkopuoliseksi olennoksi käsitetty tauti Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: synnyttämä, luomisen tulos (1:259; 15:145, 163, 167, 181, 215 ym.) (Turunen 1979).,
Tavattomat tauit työnti
Vasten Wäinölän väkeä,
Surmaksi su'un Kalevan.

Pojat Wäinölän potevi,
Läsiviläsiä : sairastaa, maata sairaana Kalevan kansa
Tautia tavattomia,
Nimen tietämättömiänimentietämätön : tuntematon, vailla nimeä oleva;
Alta lattiat lahovi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 189 ja 190: "Niin kauvan, että lämpimästä, hiestä ja muista sairasten hierteistä lattiaki jo alkoi lahota" (Lna 121).
190. Päältä peite märkänevi.

Silloin vanha WäinämöinenVäinämöinen : tietäjä, runolaulaja, Kalevalan keskushahmo Katso lisääVäinämöinen on Karjalan eeppisten runojen päähenkilö, jonka epiteettejä ovat "vaka vanha", "tietäjä" tai "laulaja iänikuinen" (vrt. inkeriläisissä runoissa V. esiintyy harvoin).

Tutkijoilla on erilaisia käsityksiä Väinämöisen perusolemuksesta. Mikael Agricolan mukaan Väinämöinen oli hämäläisten jumala; hahmoa on pidetty lisäksi muun muassa suomalaisena Orfeuksena sekä ilman, veden ja tuulen jumalana. Toisaalta Väinämöinen on mielletty historialliseksi sankariksi ja myyttiseksi tietäjäksi, samaaniksi. Lönnrot itse piti aluksi Väinämöistä myyttisenä sankarina, mutta Uuden Kalevalan esipuheessa hän kallistui historialliseen tulkintaan ja esitti Kalevalan ja Pohjolan heimojen olleen alun perin suomalaisia heimoja. (Turunen 1979.),
Tietäjä iän-ikuinen
Läksi päitäpää : henki Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kehonosan nimenä (1:257, 273; 2:10 ym.); käpy, männyn kaarnan hilse (20:430); siemen- ja tähkäpää (31:294); tukko (46:371); kahva (36:337); jonkin esineen kärkiosa (1:33, 57); päätyosa (1:77; 2:64, 224 ym.) (Turunen 1979). päästämähänpäästää : pelastaa, lunastaa vapaaksi,
Henkiä lunastamahan,
Läksi TuonelleTuoni : Tuonelan väen asuinpaikka Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) sotahan,
Kera tauin tappelohon.

Saattoi saunan lämpimäksi,
Kivet löylyn lyötäväksi
Puuhuillapuuhut : puu puhtahilla,
200. Ve'en tuomilla haloilla; Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 200: "Loihtutuliksi kirveen koskemattomat puut paremmat muita" (Lna 121).
Vei on vettä verhossansa, Katso lisääVerhossa 'salaten, piilossa, peitossa' (Turunen 1979; Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 201 ja 202: "Ettei pahansuovat näkisi ja tekisi niitä avuttomiksi" (Lna 121).
Kantoi vastat varjossansa,
Hauteli haluisethaluinen : haluttu vastat,
Satalatvatsatalatva : tuuhealatvainen lauhuttelilauhdutella : kostutella, pehmitellä.

Löi siitä simaisensimainen : parantavan kostea löylyn,
Mesi löylynmesilöyly : makea, parantava löyly löyhäyttilöyhäyttää : aiheuttaa ilmavirtaa, tuulahduttaa
Läpi kuumien kivien,
Palavojen paaterojenpaatero : kivi,
Sanovi sanalla tuolla,
210. Lausui tuolla lausehella:
"Tule nyt löylyhyn Jumala, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 211 ja 212: "Löylyiseen, lämpimään saunaan, tahi: tee löyly ja lämmin hengelläsi voimallisemmiksi" (Lna 121).
Iso ilmanilman iso : taivaan isä lämpimähän,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Pyyhi pois pyhätpyhä : maagisesti vaikuttava kipunat,
Pyhät saastatsaasta : lika, noki, karsta sammuttele,
Lyötälyöttää : antaa lyödä maahan liikapaha löyly,
Paha löyly pois lähetä,
Ettei polta poikiasi,
220. Turmele tekemiäsi!"

"Minkä vettä viskaelen
Noille kuumille kiville,
Se me'eksi muuttukohon,
Simaksisima : hunaja, mesi Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: mesijuoma, joka valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla (9:225, 250, 430 ym.). Sima ja olut ovat muinaisia, kantasuomalaisella ajalla tunnettuja juhlajuomia. (Turunen 1979.) sirahtakohonsirahtaa : tirahtaa, kuohahtaa;
Juoskohon joki metinen,
Sima-lampisimalampi : löylyvesi, johon on lisätty hunajaa, mettä laikkukohonlaikkua : läikkyä, roiskua
Läpi kiukahan kivisen,
Läpi saunan sammalisensammallinen : hirsiensä välistä sammaleella tilkitty!"

"Ei nyt meitä syyttä syöä,
230. Eikä tauitta tapeta,
Ei luvatta suuren luojan,
Ilman surmatta Jumalan;
Kenpä meitä syyttä söisi,
Suuhunsa omat sanansa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 234: "Tulkoon itse vaivatuksi pahoilta, joita loihtuluvuillaan on tänne nostanut" (Lna 121).
Päähänsä pahat panonsapano : aikomus, tuuma, mielijohde,
Ajatukset itsehensä!"

"Jos ei minussa miestä liene,
Urostauros : mies, miehinen mies ukon pojassa
Rikkehistärike : maagisesti aiheutettu paha Katso lisääNoidat saattavat aiheuttaa Kalevalassa pahaa taianomaisilla toimenpiteillä (mm. 45:239, 357). Kansanuskomusten mukaan vaarallisimpia rikkeitä olivat sellaiset, jotka aiheutettiin kalman avulla, esim. käyttämällä rituaaleissa haudasta otettua maata eli kalmanmultaa tai kuolleen ihmisen ruumiinosia. Tällaisista rikkeistä ei uskomusten mukaan voinut selviytyä. Rikkeitä aiheutetaan Kalevalassa myös ampumalla noidannuolia (mm. 2:215). Noitia kutsutaan siksi myös "ampujiksi" (mm. 2:216). (Turunen 1979.) riisumahan,
240. Päättehistäpääte : vamma, taudinkohtaus päästämähän,
Onp' on itsessä Ukossa,
Joka pilviä pitävipitää : pidätellä jossakin paikassa, estää siirtymästä,
Pouta-pilvessä asuvi,
Hattaroissa hallitsevi."

"Oi Ukko ylijumala,
Pilven päällinen Jumala!
Tule tänne tarvittaissa,
Ajaiteajaa, refl. ajaite : ajaudu anottaessa
Nämä tuskat tuntemahan,
250. Hätäpäivät häätämähän,
Rikonnaisetrikonnainen : rike, maagisesti aiheutettu paha riisumahan,
Puutunnaisetpuutunnainen : tarttunut tai tahallaan tartutettu tauti purkamahan!"

"Tuo mulle tulinen miekka, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 253 ja 254: "Ukko taisi miekkansa itse käyttää tahi muillen antaa s.o. panna korkeamman voiman heidän miekkoihinsa" (Lna 121).
Säkehinensäkehinen : säkenöivä säilä kanna,
Jolla ma pahat pitelenpidellä : käsitellä, hoidella,
Ilkeät ikiikipäiviksi asetan,
Tuskat tuulen teitä myöten,
Kivut aavoillenaava : aukea ahoille."

"Tuonne ma kipuja kiistänkiistää : manata, manaten karkottaa, käskeä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: sanoa kiivaasti, tiuskaista (12:343) (Turunen 1979).
260. Tuonne tuskia manoan
Kivisihin kellarihin,
Rautaisihin raunioihin
Kiviä kivistämähän,
Paasia pakottamahan;
Ei kivi kipuja itke, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 265 ja 266: "Ettei niitä kenenkään tarvitse sääliä ja surkutella" (Lna 121).
Paasi ei vaivoja valita,
Vaikka paljo pantahisi,
Määrättämittaamattoman paljon mätettähisi."

"Kipu-tyttöKiputyttö : kipuja ja vaivoja parantava haltiatar Tuonen neitiTuonelan nuorempi naispuolinen haltia,

270. Joka istut kipu-kivelläkipukivi : kivi, jolla Kiputyttö istuu jauhamassa vaivoja ja kipuja,
Joen kolmen juoksevassa, Katso lisääSana juokseva 'virtaava' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 271 ja 272: "Kaikissa vähänkään erinomaisemmissa paikoissa arveltiin haltioiden mielellään elelevän" (Lna 121).
Veen kolmen jakaimessajakain : risteys, joen haarauma,
Jauhaen kipu-kiveä,
Kipu-vuorta väännätellen! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 274: "Kipuvuori s. o. jauhinkivi kipuja varten" (Lna 121).

Kipuvuori tarkoittaa kipujen manauspaikkaa (Turunen 1979).
Käy kivut kereämähän
Kitahan kiven sinisen,
Tahi vieretä vetehen,
Syytäisesyytäistä : sysätä meren syvähänsyvään : syvyyteen,
Tuulen tuntumattomahan,
280. Päivänpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). paistamattomahan!"

"Kun ei tuosta kyllin liene,
Kivutarkipujen haltiatar hyvä emäntä,
Vammatarvammojen haltiatar valioparas, erinomainen vaimo,
Tule kanssa, käy kerallakanssa, mukana
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Tee kivut kivuttomaksi,
Vammat värjymättömäksivärjymätön : liikuttamaton, ilman vaikutusta oleva,
Jotta saisi sairas maata,
290. Huonovoimaton, fyysisesti heikko huoletta levätä,
Tuskahinen tunnintunti : hetki olla,
Vikahinenvioittunut, vamman saanut, sairas vieretellämaata, loikoilla."

"Ota kivut kippasehenkippanen : pieni yksikorvainen puuastia, jota käytettiin muun muassa löylykauhana,
Vaivat vaski-vakkasehenvaskivakkanen : kuparista valmistettu vakka eli kannellinen säilytysastia Katso lisääVakat olivat puisia säilytys- ja kuljetusastioita, jotka valmistettiin ohuesta, taivutetusta haapalaudasta tai tuohilevyistä. Vakkoja oli sekä kannellisia että kannettomia. (Turunen 1979.),
Kivut tuonne vieäksesi,
Vammat vaivutellaksesivaivutella : loitsia jonnekin Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: nukutella, väsytellä (15:222); olla sukupuoliyhteydessä tai sekaantua eläimiin (12:492; 29:240) (Jussila 2009).
Keskelle KipumäkeäKipumäki : mäki, johon kivut manataan; Kipuvuori-nimen rinnakkaismuoto,
Kipuvuoren kukkulata;
Siellä keittäös kipuja Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 299: "Lauhuta, pehmitä keittämällä" (Lna 121).
300. Pikkuisessa kattilassa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 300−302: "Tällä tarkoitti runo Kivuttaren voimaa kipuin ylitse, kun saisi ne niin pieneen tilaan" (Lna 121).
Yhen sormen mentävässäsormen mentävä : johon sormi mahtuu,
Peukalon mahuttavassa!"

"Kivi on keskellä mäkeä,
Reikä keskellä kiveä,
Jok' on väättyväätä : kiertää, pyörittää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: taittaa, katkaista (23:703) (Jussila 2009). vääntiällävääntiä : kaira, puupora,
Puhkaistu puraisimellapuraisin : pieni kaira, reiäntekoväline Katso lisääErilaisia kaivertamiseen käytettyjä työkaluja hyödynnettiin askareissa jo kivikaudella, jolloin ne tehtiin luusta tai kivestä. Myöhemmin välineitä opittiin valmistamaan raudasta. (Turunen 1979.);
Siihen kivut kiskotahan,
Pahat vammat vallatahanvallata : ottaa haltuun, vangita,
Tuskat tuimattuima : suuri, paha tungetahan,
310. Pakkopäivätpakkopäivä : aika, joka on tuskan, ahdistuksen ja kivun värittämä painetahan
Öin yrittämättömiksiyrittämätön : yritettäväksi mahdoton,
Päivin pääsemättömiksi."

Siitä vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Vielä voiteli vikoja, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 315−318: "Loitsiat lukemistensa muassa myös käyttivät monellaisia voiteita" (Lna 121).
Noita vammoja valeli
Yheksillä voitehilla,
Kaheksilla katsehillakatse : loitsimalla tehokkaaksi tehty lääke,
Sanovi sanalla tuolla,
320. Lausui tuolla lausehella:
"Oi Ukko ylijumala,
Mies on vanha taivahinen!
Iätäidättää : synnyttää, kasvattaa iästä pilvi,
Nosta lonkapilvenmöhkäle, iso pilvi Katso lisääLonka-sanan on katsottu liittyvän sanaan lonkero 'rönsy, kärhi; mutkitteleva tai kiemurteleva haara; käärme'. Kalevalan lonka olisi siten olla muodoltaan pitkulainen pilvi. (SSA2 s.v. lonkero.) luotehesta,
Länkälonka, pilvenmöhkäle lännestä lähetä,
Sa'a mettä, sa'a vettä Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 326: "Voidetten valmistamiseksi taidettiin ennen muita sadevettä hankkia" (Lna 121).
Kipehille voitehiksi,
Vammoille valantehiksivalanne : parantava huuhteluaine!"

"En minä mitänä voine,
330. Kun ei luojani luvanne;
Avun luoja antakohon,
Avun tuokohon Jumala
Minun silmin nähtyäni,
Käsin päällä käytyänikäydä : tarttua, koskettaa,
Suin sulin puheltuani, Katso lisääSulin suin 'kauniisti, myötämielisesti' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 335 ja 336: "Loitsia ensin luki, sitte laitti voidetta ja huhui l. huokui vikapaikalle; siitä se tapa, että lasten pieniä loukkauksia vieläki tavallisesti päälle huokumalla parannetaan" (Lna 121).
Hengin henkäeltyäni!"

"Kuhunmihin ei käteni käyne,
Käyköhön käet Jumalan;
Kuhun ei sormeni sopine,
340. Sopikohon luojan sormet:
Luojan on somemmat sormet,
Luojan kämmenet käpeätkäpeä : nopsa, vikkelä, näppärä!"

"Tule nyt luoja loitsimahan,
Jumala puhelemahan,
Kaikkivalta katsomahan!

Tehkös yöllä terveheksi,
Päivällä imanteheksiimanne : terve,
Jott' ei tuska päällä tunnu,
Kipu keskeä kivistä,
350. Pakkopakotus, kipu ei syämmehen paneitepanna, refl. paneite : asetu, sijoitu,
Jott' ei tunnu pikkuistanapikkuistaan : vähänkään, hiemankaan,
Vaivoa vähäistäkänä
Sinä ilmoisna ikänäikinä, milloinkaan,
Kuuna kullan valkeanaei koskaan, ikinä!"

Vaka vanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen
Sillä riisui rikkehiä,
Purkaeli puuttehiapuute : tarttunut, tartutettu tauti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: niukkuus, jonkin puuttuminen (36:222) (Turunen 1979).;
Poies poisti poikenluomatpoikenluoma : taikomalla aiheutettu tauti,
360. Paranti pahat panosetpanonen : maagisilla keinoilla aiheutettu paha tauti,
Päästi kansan kuolemasta,
Kalevan katoamasta.