Neljästoista runo

Tavallisilla metsämiehen lu'uilla ja rukouksilla kauniisti pyytäen Lemminkäinen viimein saapi hirven ja vie Pohjolaan 1–270. Toiseksi työksi määrätään hänelle, suistaa Hiiden tulisuu ruuna, jonka suistaa ja ajaa Pohjolaan 271–372. Kolmanneksi määräksi pannaan, ampua joutsen Tuonelan joelta. Lemminkäinen tulee Tuonelan joelle; siellä vahta'aa häntä ylenkatsottu karjan paimen, surma'aa hänen ja viska'aa Tuonen koskeen. Tuonen poika päälle päätteeksi lyödä silpaisee ruumiin palasille 373–460.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Neljästoista Runo.

Siitä lieto(ihmisestä) huoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa lieto Lemminkäisen vakiintunut attribuutti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
LemminkäinenKalevalan pääsankareita, naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)

Arveli, ajatteliheajatella, refl. ajattelihe : ajatteli itsekseen,
Kullemille syyllesyy : polku, tie, ura sylveäisisylvätä : tyrkätä, survaista,
Kulle laskisi laulleladulle:
Heittäisiköheittää : jättää Hiien hirvetHiiden hirvi : hiisien tekemä maaginen hirvi Katso lisääLemminkäisen tuli pyydystää tarunomainen Hiiden hirvi ansiotyönään hakiessaan puolisoa Pohjolan emännän tyttäristä (ks. myös 6:37, 13. ja 15. runo) (Turunen 1979).

Hiiden hirven hiihdäntä -runossa (Kalevalan runo 13) on hirven syntyä käsittelevän myytin lisäksi kohtaus yliluonnollisten suksien valmistamisesta, kuvaus epätavallisen nopeasta hiihdosta sekä mielikuva saaliseläimestä, joka johdattaa metsästäjän myyttiseen paikkaan (Siikala 2012: 393).

Ks. Hiisi.
,

Itse kulkisi kotihin;
Vai vielä yritteleisi,
Hiihteleisi hiljallehen
Mieliksi metsän emännänmetsän emäntä : metsän naispuolinen päähaltia Katso lisääKs. Mielikki.

Metsästysloitsuissa keskeisin puhuteltava on metsän naisväki. Metsää voidaan hellitellä ja sen haltiaa puhutella erilaisin arvottavin määrein vaikkapa "mieli neidiksi" tai "metini metsän emännäksi". (Tarkka 2005: 267.)
,

10. Salon impiensalon impi : luonnotar, metsänhaltia iloksi?

Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Oi Ukko ylijumalamuinaissuomalaisten säänjumala Katso lisääUkko asuu ylhäällä ja hallitsee pilviä, ja siltä anotaan sadetta sekä pyydetään apua erilaisissa tilanteissa. Kalevalassa Ukon määreenä on "ylijumala". (Turunen 1979.)
Tahi taatto taivahinentaivaassa asuva, Ukon epiteetti!
Tee nyt mulle suorat sukset,
Kepeäiset kalhuttimetkalhutin : suksi Katso lisääKalhuttimet tarkoittavat tässä suksiparia. Hiihdossa käytettiin aikaisemmin eripituisia suksia, lylyä ja kalhua. Kalhu oli näistä lyhyempi potkusuksi, joka valmistettiin koivusta ja jonka alapuolelle lisättiin jalansijan kohdalle poronnahkaa. (Saarimaa 1927: 23.) Nahka karvoineen paransi pitoa ja lisäsi siten vauhtia hiihtoon. Kalhusta on käytetty varsinkin pohjoisessa lisäksi nimitystä sivakka. (Nikkilä 1966: 41.),
Joilla hiihteä hivitänhivittää : hiihtää kauan, hiihtää hiihtämistään
Poikki soien, poikki maien,
Hiihän kohti HiienHiisi : mytologinen paikka t. olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, usein paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) maita,
20. Poikki PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) kankahistakangas : kuiva metsämaa
Hiien hirven käytävillekäytävä : kulkutie,
Poropeuran polkemillepolkema : kulkureitti!"

"Lähen nyt miehistä metsälle,
Urohista ulko-töilleulkotyö : metsästys
TapiolanTapiola : metsä metsänhaltian ja hänen väkensä asuinpaikkana Katso lisääTapiola on Kalevalassa tavallisesti Metsolan toistonimenä (15:398, 406; 20:218, 234 ym.). Kansanrunoissa se esiintyy erilaisissa rinnakkaismuodoissa: Tapiola, Tapiala, Tappila, Tamikkala, Tanniola jne. (Turunen 1979.) Ks. Metsola. tietä myöten,
Tapion talojenTapion talo : metsänhaltioiden asunto Katso lisääUskomuksissa Tapiota pidettiin usein rikkaana metsän herrana, jonka talon toistuvia määreitä ovat kulta ja hopea (Siikala 2012: 376). Ks. Tapio. kautta;
Terve vuoret, terve vaarat,
Terve kuusikot kumeatkumea : kumiseva, kaikuva,
Terve haavikot haleathalea : vaalea,
30. Terve tervehyttäjännetervehyttäjä : tervehtijä!"

"Miesty metsä, kostu korpimetsämiehen alkusanat Katso lisääMiestyä 'kääntyä lempeäksi, mielistyä'; kostua 'suostua, tulla suosiolliseksi'. Loitsuissa metsästäjän sanat aloitetaan tavallisesti: "Miesty metsä, kostu korpi, taivu ainoinen Tapio". (Turunen 1979: 134, 210, 211, 329.),
Taivutaipua : myöntyä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: antaa periksi, taipua (39:76) (Turunen 1979). ainoinenkultainen, kallis, armas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen (22:186); alituinen (23:518; 44:332); ikuinen, ikimuistettava (3:188) (Turunen 1979). Tapiometsänkuningas, metsän ja riistan haltia Katso lisääMikael Agricola kuvaa Tapiota pakanallisia jumalia käsittelevässä luettelossaan: "Tapio medzäst Pydhyxet soi". Myös Kalevalassa nimi tarkoittaa metsän miespuolista päähaltiaa. (Turunen 1979.)

Pyyntiin lähdettäessä metsänhaltialle uhrattiin esimerkiksi rukiintähkiä tai -jauhoja ja tilkkanen juotavaa, kuten olutta. Hänelle lausuttiin sanoja erikoisen latvattoman kuusen, Tapion pöydän, äärellä. (Turunen 1979.)

Mielikuvat haltiasta vaihtelivat loitsusta ja sen käyttäjästä riippuen. Monessa tapauksessa Tapio oli kuitenkin rikas metsän kuningas. (Siikala 2012: 376.)
,

Saatasaattaa : kulkea oppaana, johdattaa Katso lisääKs. Lotte Tarkan tutkimassa vuokkiniemeläisessä aineistossa metsä ja metsästäjä kommunikoivat samalla, kun jälkimmäinen teki rituaalisen matkan ansapolkua eli "juonta" pitkin kotipiiristään metsään ja takaisin. Saaliin luokse johtavalla reitillä kulkeminen onnistui metsänhaltioilta saadun opin avulla. (Tarkka 2005: 264–265.) miestä saareksellesaares : saareke (suossa); erityinen metsänpaikka,
Sille kummulle kuleta,
Jost' on saalis saatavana,
Erän toimimetsästyssaalis tuotavana!"

"Nyyrikki Tapion poikametsän haltiaolento Katso lisääTapion poika Nyyrikki on sama kuin Agricolan mainitsema karjalaisten jumala Nyrckes, joka "oravat antoi metsästä" (Turunen 1979).

Ks. "Nyyrikki, Tapion poika" kahdessa Lönnrotilla käytössä olleessa ilomantsilaisessa loitsutallenteessa (VII5 3307, VII5 3308).
,

Mies puhaspuhdas Katso lisääKs. "Mies puhas, punakypärä" Lönnrotin tallenteessa sekä yhdessä Lönnrotilla käytössä olleessa runotoisinnossa (VI2 4932; VII5 3305). Lotte Tarkka on tutkinut Vuokkiniemen kalevalamittaista runoutta ja alueen ihmisten vanhaa uskomusmaailmaa. Metsä koettiin mielikuvissa ihmisten syntisestä maailmasta poikkeavaksi viattomuudeksi ja puhtaudeksi. Runoissa sen pyhyys voitiin ilmaista erilaisin määrein. Metsä oli "puhas" ja metsänhaltia "puhas muori". (Tarkka 2005: 259.), puna-kypärä punakypärä : punalakkinen, Nyyrikin määre Kalevalassa!

Veistä pilkut pilkku : puun kylkeen tien tai polun osoittamiseksi veistetty merkki pitkin maita,
40. Rastit rasti : merkki, opastin Katso lisää Rastit olivat metsään tehtyjä opastimia, kuten katkaistuja oksia, puun kylkeen kiinnitettyjä risuja tai kasattuja kiviladoksia (Turunen 1979). vaaroihin rakenna,
Jotta tunnen tuhma tietämätön, osaamaton käyä,
Äkki outoäkkiouto : tietämätön, osaamaton tien osoan
Etsiessäni ereäerä : saalis Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: otus (20:107) (Turunen 1979).,
Antia anti : saalis anellessani!"

"Mielikkimetsän emäntä, metsän naispuolinen päähaltia Katso lisääMielikki saattaa olla alkuperältään naispuolisen haltian hyvittelynimi, joka koostuu kahdesta osasta: -kki-johtimesta ja mieli-sanasta, alkumerkitys todennäköisesti 'mieleinen, suopeamielinen, suopea'. Toisintonimiä ovat mm. Mielu, Mielotar, Mielus. (Turunen 1979.)

Metsän naispuolisten haltioiden esiintymisestä metsästysloitsuissa, ks. metsän emäntä.
metsän emäntä,

Puhas muori, muoto kaunis!
Pane kultariista Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 15–16 (tässä 47–48): "Metsän kulta ja hopea, so. mikä metsän otus hyvänsä, mutta Lemminkäinen sillä tarkoittaa Hiiden hirveä" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista. kulkemahan,
Hopeariista Katso lisääKs. kulta. vaeltamahan
Miehen etsivän etehen,
50. Anelian askelille!"

"Ota kultaiset avaimet
Renkahalta reieltäsi,
Aukaise Tapion aittaTapion varasto, metsä riistoineen Katso lisääKalevalassa Mielikki kantaa vyöllään Tapion aitan avaimia (Turunen 1979: 210).,
Metsän linnaTapion linna, metsänhaltioiden asunto ja metsän olentojen asuinpaikka Katso lisääNimitykset Tapion linna ja Tapion tarha viittaavat metsänhaltian hallitsemaan alueeseen (Siikala 2012: 377). liikahutaliikahuttaa : liikauttaa, panna liikkeelle
Minun pyytö-päivinänipyytöpäivä : pyydystyspäivä,
Erän etso-aikoinanietsoaika : metsästysaika Katso lisääKarjalan kielessä on sana ettšo 'haku, etsintä' (KKS).!"

"Kunp' on et kehannekehdata : viitsiä, haluta itse,
Niin on pistäpistää : panna tekemään, lähettää piikojasipalvelustyttö, naispalkollinen Katso lisääMetsän emännällä oli apunaan suuri joukko metsän piikoja, jotka auttoivat Tapion karjan kaitsemisessa (Turunen 1979: 210). Kansanuskomuksissa metsänväen välinen työnjako ja hierarkia noudattivat ihmisyhteisön käyttäytymismalleja ja valtasuhteita: metsän "oikia" emäntä määräsi "sataa piikoa" ja "tuhatta muuta käskyläistä" (Tarkka 2005: 259).

Piika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.)
,

Pane palkkalaisiasi,
60. Käske käskyn kuulioita!
Et emäntä lienekänä,
Jos et piikoa pitänepitää : hallita, vallita,
Sata piikoa pitäne,
Tuhat käskyn kuuliata,
Karjan kaiken kaitsiata,
Viitsiätäviitsijä : (karjanhoitajasta) vaalija, kaitsija, paimen Katso lisääEräkulttuuriin liittyvissä uskomuksissa metsänhaltioiden tuonpuoleinen kotipaikka ja tuntematon metsäluonto vastasi ominaisuuksiltaan ihmisen tuntemaa maailmaa. Metsänväki harjoitti karjataloutta ja hoiti karjaa, jonka muodostivat metsässä elävät villieläimet. (Tarkka 2005: 258–259.) viljanvilja : metsän riista Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kasvava vilja (43:344, 348 ym.); karja (32:245, 260, 275 ym.); anti, rikkaus (32:185, 196); (olosta, elämästä) rikas, hyvinvoipa (25:324) (Turunen 1979). kaiken."

"Metsän piikametsän naispuolinen haltiaolento, luonnotar Katso lisääMetsän naispuolisten haltioiden esiintymisestä metsästysloitsuissa, ks. metsän emäntä. pikkarainen,
Sima-suusimasuu : sulosuinen, hymyilevä; makeahuulinen Katso lisääMiehen ja metsän kohtaamisessa korostuvista ominaisuuksista, makeudesta ja rasvaisuudesta, ks. sima. Tapion neitimetsän naispuolinen haltia Katso lisääKalevalassa Tapion neiti, tytär ja vaimo ovat metsän naispuolisia haltioita (myös 32:88, 90, 251; 46:58, 339). Tapion neiti tunnetaan monilla nimillä: Tellervo, Luonnotar, Mielikki, Tyylikki, Tainikki, Tyynikki jne. (Turunen 1979.) Ks. Tellervo Tapion neiti.!
Soitellos metinenhunajainen, hunajaa sisältävä Katso lisääMiehen ja metsän kohtaamisessa korostuvista ominaisuuksista, makeudesta ja rasvaisuudesta, ks. sima. pilli,
70. Sima-pillisimapilli : (metsän emännän mielittelysanoissa) hunajainen pilli Katso lisääMiehen ja metsän kohtaamisessa korostuvista ominaisuuksista, makeudesta ja rasvaisuudesta, ks. sima. piiperoitapiiperoittaa : piipittää
Korvalle ehoneho : suopea, suosiollinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: eheä, täydellinen, terve (9:478, 480, 555 ym.); kaunis, komea (4:187; 9:150 ym.); hyvä, mieluisa (9:188) (Turunen 1979). emännän,
Mieluisanmieluisa : lempeä, hyvänsuopa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: suloinen (2:379); mielenmukainen, mieleinen (40:72) (Turunen 1979). metsän emännän,
Jotta kuulisi välehennopeasti, joutuisasti,
Nousisi makoamasta,
Kun ei kuule kumminkanakumminkaan, kuitenkaan,
Ei hava'ahavaita : huomata, herätä harvoinkana,
Vaikka ainoisinjatkuvasti, aina, ikuisesti anelen,
Kielen kullankultakielin kuikuttelenkuikutella : suostutella Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vaikerrella (11:223); (laulamisesta) uikutella (21:301) (Jussila 2009).!"

Siinä lieto Lemminkäinen
80. Ajan kaiken annitoinnaannitoin : antia, saalista vaille jäänyt
Hiihti soita, hiihti maita,
Hiihti korpia koviakova : synkkä, kolkko,
Jumalan sysi-mäkiäsysimäki : hiilikukkula Katso lisääSysimäellä poltetaan hiiltä, jolla pajan ahjo kuumennetaan. Hiili saadaan paikalla kasvavista puista. (Jussila 2009.) Sysimäki on paitsi seppo Ilmarisen syntymäpaikka (9:109) myös erityinen Jumalan tai paholaisen hallitsema paikka (tässä) (Turunen 1979).,
Hiien hiili-kankahiahiilikangas : mielikuvissa seppään liittyvä kangasmaa Katso lisääKs. sysimäki..
Hiihti päivän, hiihti toisen,
Jo päivänä kolmantena
Meni suurelle mäelle,
Nousi suurelle kivelle,
Loi silmänsä luotehesen,
90. Poikki soien pohjosehen;
Tapion talot näkyivät,
Ukset kultakultauksi : kultaovi kuumottivatkuumottaa : loistaa, välkkyä
Poikki suosta pohjosesta,
Alta vaaran varvikostavarvikko : varpua tai nuorta lehtipuuta kasvava paikka.

Tuop' on lieto Lemminkäinen
Heti luoksiluo, luokse, tykö luonteliheluonnella, refl. luontelihe : lähestyi, likentyi,
Lähelle lähentelihelähennellä, refl. lähentelihe : lähestyi,
Alle ikkunan Tapion;
Kuuristihekuuristaa, refl. kuuristihe : kyyristyi, kumartui katsomahan
100. Kuuennesta ikkunasta,
Siellä antajatantaja : saaliin tai sadon antaja, metsänhaltia Katso lisääKansanuskomuksissa Tapio oli metsän päähaltia, joka soi metsästäjälle riistaa (Siikala 2012: 376). Kalevalassa metsämiehen onni on riippuvainen Tapion vaimon Mielikin suosiosta, sillä hän kantaa vyöllään Tapion aitan avaimia (Turunen 1979).

Ks. metsän emäntä.
asuivat,

Ja viruivat viljan eukotviljan eukko : metsänriistan haltia Katso lisääKs. metsän emäntä, Mielikki.
Aivan arki-vaattehissa,
Ryysyissä ryvennehissäryvennyt : likaantunut, tahrautunut.

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Mintähen metsän emäntä
Asut arki-vaattehissa,
Riihi-ryysyissäriihiryysy : puitaessa käytettävä vaate Katso lisääRiihi oli kuuma ja nokinen paikka, ja siksi siellä työskennellessä pukeuduttiin huonoihin vaatteisiin. Miehillä oli usein riekaleiset housut, ryysyinen takki ja hattukin, naisilla puolestaan hame. (Turunen 1979.) Tapion kansan eli metsänväen pukeutuminen "riihiryökäleisiin" ja "arkivaatteisiin" tarkoitti, ettei metsästäjälle suotaisi saalista (Tarkka 2005: 259). Tämän vuoksi metsän naishaltiaa anellaan riisumaan arkinen paita ja vaatteet ja pukemaan mieluummin päälleen antipaidan, ts. antamaan metsästäjälle riistaa (Turunen 1979: 23). rypeät
Kovin musta muo'oltasi,
110. Katsannaltasikatsanta : ulkonäkö kamala,
Ilkeäruma, pahannäköinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: häijy, pahantahtoinen (23:573); huono, hankala, epäsuotuisa (23:663); pelottava, kauhea (30:209); paha olio (26:271) (Jussila 2009). imertimiltäimarrin : kasvot (huonotuulisella metsän emännällä),
Rungoltarunko : vartalo ruman näköinen?"

"Kun ennen kävin metsässä,
Kolm' oli linnoa metsässä,

Yksi puinen, toinen luinen,
Kolmansi kivinen linna,
Kuus' oli kulta-ikkunoa
Kunki linnan kulmanteellakulmanne : nurkkaus, kulma,
Katsahin sisähän noista
120. Seinän alla seistessäni,
Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Tellervo Tapion neitimetsän nuorempi naispuolinen haltia Katso lisääTellervo Tapion neiti toimii Kalevalassa Tapion karjan eli metsäneläinten kaitsijana (32:90, 251; 46:339, 478). Hän on utupaitainen, hienohelmainen ja keltahiuksinen neito, myös Tapion vaimo (41:58). (Turunen 1979.)

Metsän naispuolisten haltioiden esiintymisestä metsästysloitsuissa, ks. metsän emäntä.
,

Kanssa muu Tapion kansametsänhaltiat, metsänväki Katso lisääLönnrot käyttää Kalevalassa muodostamaansa nimitystä Tapion kansa. Tapion kansaan kuuluvat Tapion talon isäntä ja emäntä, Tellervo, Tapion neiti ja muu metsänväki (vrt. 41:59; 46:340). (Turunen 1979.)

Eräkulttuuriin liittyvissä uskomuksissa metsänhaltioiden tuonpuoleinen kotipaikka eli tuntematon metsäluonto oli ominaisuuksiltaan samankaltainen ihmisen tunteman maailman kanssa. Metsänväki harjoitti karjataloutta ja hoiti karjaa, jonka muodostivat metsäneläimet. (Tarkka 2005: 258−259.)

Kaikki kullassa kuhisikuhista : vilistä, kahista,
Hopeassa horjeksihehorjeksia, refl. horjeksihe : kuljeksi;
Itsensä metsän emännän,
Ehtoisanehtoisa : suopea, suosiollinen, lempeä metsän emännän,
Käet oli kullan käärehissäkääre : (tilap.) rannerengas,
130. Sormet kullan sormuksissa,
Pää kullan pätinehissäpätine : koriste,
Tukat kullan suortuvissa,
Korvat kullan koltuskoissakoltuska : korvarengas, korvariipus Katso lisääKarjalan kielessä koltus ja koltuška merkitsevät korvarengasta: "šormet täyteh šormukšija, korvat täyteh koltukšija, rinnan täyteh rist́isijä" (KKS). Sana on lainaa venäjästä, jossa kol'có 'rengas, sormus' (SSA1 s.v. koltsa).,
Kaula helmissä hyvissä."

"Oi mielulempeä, armas metsän emäntä,
Metsolan metinen muorimetsän naispuolinen haltia Katso lisääKs. Mielikki.

Ks. mesisanastoa on runsaasti runoissa, joissa karhu esiintyy; tähän liittyy mm. nimitys mesikämmen (Turunen 1979).

Metsän naispuolisten haltioiden esiintymisestä metsästysloitsuissa, ks. metsän emäntä.
!

Heitä poies heinä-kengätheinäkenkä : jalkine, jossa on sukkien sijasta heiniä sisällä,
Kaski-virsusikaskivirsu : kaskenpoltossa käytettävä virsu Katso lisääEntisaikoina uutta viljelysmaata saatiin metsää kaskeamalla. Ensimmäisenä valittiin sopivalta tuntuva paikka, joka merkittiin veistämällä rasteja ympäröiviin puihin. Koska metsän kaataminen alkeellisilla välineillä oli raskasta, suoritettiin usein pyällys; siinä veistettiin koloja suurten puiden tyveen. Pyällyksen jälkeen puut kuivuivat itsestään vuosien kuluessa. Metsä saatettiin kaataa myös suoraan kaskeksi. Kaskimaan keskelle jätettiin tavallisesti yksi puu käelle kukuntapuuksi. Se suojasi lisäksi paikkaa pahoilta voimilta ja toimi uhripuuna. Kaskenpoltossa käytettiin halpaa ja nuhjuista asua, johon kuuluivat vartaloa verhoava paita ja kenkinä usein kaskivirsut. (Turunen 1979: 106.) karista,
Riisu riihi-ryökälehetriihiryökäle : puitaessa käytettävä vaate Katso lisääKs. riihiryysyt.,
140. Arki-paitasi alennaalentaa : riisua Katso lisääVrt. sanan konkreettinen alkumerkitys: painaa alemmaksi. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: halventaa anoppia (23:436); vähentää laulumahtia (21:346); surmata (27:76). (Ks. Turunen 1979.),
Lyötelyödä, refl. lyöte : pukeudu, paneudu äkkiä lykky-vaattehisinlykkyvaate : onnea tuottava vaatekappale,
Antipaitoihinantipaita : paita, joka merkitsi metsän emännän suosiollisuutta Katso lisääMetsän emäntää aneltiin pukeutumaan antipaitaan ja tuomaan saalista metsämiehelle. Anti-sana merkitsee metsän antia eli saalista (myös 36:296) tai karjan antia eli maitoa (32:158, 161). (Turunen 1979.) paneitepanna, refl. paneite : pukeudu, paneudu
Minun metsipäivinäni,
Erän etso-aikoinani!
Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevituletella : tulla vähitellen
Tätä tyhjänä oloa,
Ajan kaiken annituutta,
Kun et anna aioinkanaajoinkaan : milloinkaan, ajoittaankaan; silloin tällöin,
150. Harvoinkana hoivautahoivauttaa : antaa turvaa, suojaa,
Ikävä ilotoin ilta,
Pitkä päivä saalihitoinsaaliiton."

"Metsän ukko hallipartaharmaapartainen metsän päähaltia Katso lisääRahvaan käsityksissä miespuolisilla päähaltioilla oli harmaa parta, ks. esim. Kuippana, metsän kuningas (32:494) (Turunen 1979).,
Havuhattu, naavaturkkimetsänhaltian määreitä!
Pane nyt metsät palttinoihinpalttina : pellavakangas Katso lisääPalttinaksi kutsuttu pellavakangas valmistettiin vuorotellen toistensa yli risteilevistä loimi- ja kudelangoista (Turunen 1979).

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 25−30 (tässä 155−172): "Laita metsä komeimpaan juhlapukuunsa, niinkuin sen anti-aikoina kuvailtiin olevan" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin opetusta varten, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
,

Salot verkahanverka : villakangas Katso lisääVerka oli hienoista villalangoista valmistettua, ohuehkoa kangasta, joka viimeisteltiin nukkaiseksi. Tämän jälkeen nukka leikattiin, harjattiin ja puristettiin tasaiseksi, jolloin kangas sai kauniin pinnan. Verkakangas oli useimmiten väriltään harmaata, mustaa tai sinistä, mutta myös punaista väriä käytettiin päärmeissä ja koristeosissa. (Turunen 1979.) vetäise,
Haavat kaikki haljakkoihinhaljakka : verka, villakangas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: verkakankaasta valmistettu lyhyt takki (46:110); vaalea väri (18:595) (Jussila 2009).

Karjalan kielessä haljakka 'verka; verasta tehty takki tai nuttu; harmahtava väri' (KKS).
,

Lepät lempi-vaattehisinlempivaate : onnea tuottava vaate,
Hopeihin hongat laita,
160. Kuuset kultihin rakenna,
Vanhat hongat vaski-vöillevaskivyö : kuparikoristeinen vyö,
Petäjät hopea-vöille,
Koivut kulta-kukkasihin,
Kannot kulta-kalkkaroihinkultakalkkara : kultatiuku, -hely;
Pane kuinp' on muinaiselta,
Parempina päivinäsi
Kuuna paistoipaistaa : näkyä selvästi, hohtaa, loistaa kuusen oksat,
Päivänäpäivä : aurinko Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vuorokauden valoisa aika (1:100, 106); vuorokausi (1:125) (Turunen 1979). petäjän latvat,
Metsä haiskahti me'elle,
170. Simallesima : mesijuoma Katso lisääSima valmistettiin siten, että runsaaseen vesimäärään sekoitettua mettä keitettiin ja käytettiin jonkinlaisella hiivalla (9:225, 250, 430 ym.). Sima ja olut tunnettiin juhlajuomina jo kantasuomalaisella ajalla. (Turunen 1979.)

Metsämiehen loitsussa korostuvat hunajan, siman, voin jne. makeus ja rasvaisuus, mikä liittyy mm. syötävyyttä ja ravitsevuutta koskeviin mielikuviin (Tarkka 2005: 268).
salo sininen,

Aho-vieretahovieri : ahon reuna Katso lisääAho on Kalevalassa entinen kaskimaa tai puuttomaksi hakattu maa-ala (Turunen 1979). viertehellevierre : oluen valmistukseen käytetty, humalilla höystetty mallasuute Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äyräs, rantaviete (Turunen 1979).,
Suo-vieretsuovieri : suon sivu sulalle voille Katso lisääVoita on valmistettu maidosta jo yli kolmen vuosituhannen ajan. Se oli arvokasta ravintoa ja entisaikaan hyvä kauppatavara. Sitä tarjottiin säästellen esimerkiksi juhlissa ja erilaisissa pidoissa ja ainakin Varsinais-Suomessa käytettiin jo 1200-luvulla verojen maksamiseen. Voita oli erilaatuista; erityisiä olivat kesävoi (29:4) ja sula voi eli voisula. Jälkimmäistä pidettiin yhtä maukkaana kuin mettä ja hunajaa. Sen uskottiin lisäksi kaunistavan ihmistä (4:121−2). (Turunen 1979.)

Miehen ja metsän kohtaamisessa korostuvista ominaisuuksista, makeudesta ja rasvaisuudesta, ks. sima.
!"

"Metsän tyttö, mieli neiti,
Tuulikkimetsän nuorempi naispuolinen haltia Katso lisääMetsästämään lähtiessä lausuttiin loitsuja, joissa vedottiin useimmiten Tapion tyttäreen, Tuulikkiin, Tuuvikkiin tai Annikkiin, sillä tämän hallussa olivat Tapion riista-aitan avaimet. Metsäneläinten paimentamisessa hänellä oli avustavia piikoja. (Siikala 2012: 378.) Runotoisinnoissa Tapion tyttären nimien kirjavuus on suurempi kuin Kalevalassa, mikä viittaa usein alkuperäisen nimen hämärtyneisyyteen: Tuulikki, Tyynikki, Tyylikki, Tainikki, Tyytikko, Tuometar, Tellervo, Mielikki, Luonnetar (Turunen 1979).

Kalevalassa Tuulikki-nimi esiintyy ainoastaan tässä kohdassa; muualla Tapion tyttäriä ovat Tuometar (32:88) ja Tellervo (14:123; 32:90 ym.). Jälkimmäinen esiintyy kerran myös Tapion puolisona (46:58). (Turunen 1979.)
tytär Tapion!

Aja vilja vieremillevieremä : rinnepaikka Katso lisääElias Lönnrotin mukaan vieremille ’liikkeelle’ (Lna 123).,
Aukeimmille ahoille;
Kun lie jäykkä juoksullehen,
Eli laiska laukallehen,
Ota vitsa viiakostaviiakko : pensaita, vesoja, nuoria puita kasvava metsä,
180. Koivu korven notkelmosta,
Jolla kutkutatkutkuttaa : lyödä läimäytellä (eläintä sillä ajettaessa) Katso lisääKut́kuttoa-verbi merkitsee karjalan kielessä 'kutittamista, kutkuttamista', ja sitä käytetään myös kanan ääntelystä puhuttaessa (KKS). kuvetta,
Sekä kaivat kainaloita;
Anna juosta joutuisasti,
Vikevästinopeasti, ripeästi, pikaisesti viiletellä
Miehen etsivän etehen,
Aina käyvän askelille!"

"Kuin vilja uralleura : polku Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: suunta, aihe (15:648) (Jussila 2009). saapi,
Tupitatupittaa : ajaa, hätyyttää uroa myöten,
Pane kaksi kämmentäsi

190. Kahen puolen kaiteheksi,
Jott' ei vilja vieprahtaisivieprahtaa : luiskahtaa, vierähtää; poiketa äkkiä uraltaan tai tieltään,
Tie-puolehentiepuoli : tien vieri poikeltaisipoikeltaa : poiketa, poistua;
Josp' on vilja vieprahtavi,
Tie-puolehen poikeltavi,
Tielle korvista kohennakohentaa : ohjata, johdattaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pöyhiä, kouria (imeltyviä maltaita) (23:401); korjata, parantaa (18:251); asetella, panna kohdalleen (42:403) (Jussila 2009).,
Saata sarvista uralle!"

"Hakomaassa lahoava tai vedessä likoava puu on tiellä poikkipuolin,
Sepä syrjähän syseä,
Puita maalla matkallansa,
200. Ne on katkaise kaheksi!"

"Aita vastahan tulevi,
Kaa'a aita kallellehen
Viieltä vitsasväliltävitsasväli : vitsasten väli aidassa Katso lisääVitsas-sanalla tarkoitettiin nuoresta ja taipuisasta koivusta, pajusta tms. tehtyä sidettä, jolla aidan seipäät kiinnitettiin pareiksi ja johon aitapuut nojasivat (Turunen 1979: 392).,
Seitsemältä seipähältä!"

"Joki joutuvi etehen,
Puro tielle poikkipuolinpoikittain,
Silkkihieno ja kallisarvoinen kangas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: silkkinen hiusnauha (4:20, 24, 100, 167 jne.) ja silkkinen siima (31:134) (Turunen 1979).

Silkkikankaiden valmistamisen taito kehittyi Kiinassa jo 2000 vuotta ennen leviämistään länteen. Viikinkiaikana silkkiä saatiin Suomeen ja muihin Pohjoismaihin idän suunnalta, myöhemmin keskiajalla sitä tuotiin etelästäkin. 1700-luvulla Suomessa tehtiin kansallispukuja silkkikankaasta. (Turunen 1979.)
sillaksi sivalla,

Puna-verkapunaverka : punainen verkakangas portahaksi,
Saata poikki salmistaki,
210. Vetele vesien poikki,
Poikki Pohjolan joesta,
Yli kosken kuohuloista!"

"Tapion talon isäntä,
Tapion talon emäntä,
Metsän ukko halliparta,
Metsän kultainen kuningas,
Mimerkkimetsän emäntä, metsän naispuolinen päähaltia Katso lisääKs. Mielikki. metsän emäntä,
Metsän armas anti-muoriantimuori : metsän emännän määre, saalista antava vaimo,
Siniviitta viian eukkometsän emännän määre, siniviittainen Katso lisääKansanrunotoisinnoissa myös metsän isännästä puhutaan siniviittaisena (Turunen 1979).,
220. Punasukkapunasukkainen, metsän naispuolisen päähaltian määre suon emäntä!
Tule jo kullan muuttelohon,
Hopean vajehtelohonvajehtelo : vaihtaminen Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 41–42 (tässä 221–222): "Anna sinä kultasi ja hopeasi, niin minä sitä vastaan uhraan sinulle kultaa ja hopeata" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.

Lotte Tarkka on tutkinut vuokkiniemeläistä kalevalamittaista runoutta ja alueen ihmisten vanhaa uskomusmaailmaa. Hänen mukaansa metsän kanssa käyty symbolinen vaihto kuvattiin runoissa kaupankäynniksi, jossa metsänhaltia oli karjastaan tarkkaa lukua pitävä isäntä. Riistametsä oli verinen, "hurmeinen". Siellä vaihdettiin "Tapion rahaa", lyötiin "rahaista" kättä, jaettiin "jakoja" jne. (Tarkka 2005: 264.)
,

Minun on kullat kuun ikuisetkuunikuinen : ikivanha, niin vanha kuin kuu,
Päivän polvisetpäivänpolvinen : hyvin vanha, yhtä vanha kuin aurinko hopeat,
Käetenkäetä : uhmata soasta käymät,
Uhotellenuhotella : tehdä jotakin uhmamielin tappelosta,
Ne kuluvat kukkarossa,
Tummentuvat tuhniossatuhnio : kukkaro,
Kun ei oo kullan muuttajata,
230. Hopean vajehtajatavajehtaja : vaihtaja."

Niinp' on lieto Lemminkäinen
Viikon hiihteä hivutti,
Lauloi virretvirsi : laulu; runopukuinen kertomus, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.) viian päässä,
Kolmet korven kainalossakainalo : (metaforisesti) suojaisa paikka,
Miellytti metsän emännän,
Itsenki metsän isännän,
Ihastutti immet kaikki,
Taivuttitaivuttaa : suostuttaa, saada myöntyväiseksi Tapion neiet.

Juoksuttivat, juovuttivatjouduttivat
240. Hiien hirven kätköstänsä,
Takoa Tapion vaaran,
Hiien linnan liepehiltä
Miehen etsiän etehen,
Sanelian saataville.

Itse lieto Lemminkäinen
Jopa lämsänsälämsä : suopunki, silmukalle kierretty köysi, jolla eläin lassottiin lähetti,
Hiien hirven hartioille,
Kaulalle kamelivarsankamelivarsa : Hiiden hirven rinnakkaisnimitys,
Jott' ei potkinut pahasti
250. Selkeä silittäessä.

Siitä lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Salon herra, maan isäntä,
Kaunis kankahan eläjä,
Mielikki metsän emäntä,
Metsän armas anti-muori!
Tule nyt kullat ottamahan Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 69–74 (tässä 257–264): "Uhrisanat, kun onnellisesta saalista annettiin haltioille vähän kulta- tahi hopea-kaavetta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.,
Hopeat valitsemahan,
Pane maalle palttinasi,
260. Lempi-liinasi levitä
Alle kullan kuumottavan,
Alle huohtavanhuohtava : hohtava hopean,
Tuon on maahan tippumatta,
Rikkoihinrikat : maassa olevat roskat, karikkeet yms. rivestymättärivestyä : likaantua, tahriintua!"

Läksi siitä Pohjolahan,
Sanoi tuonne tultuansa:

"Jo nyt hiihin Hiien hirven
Hiien peltojen periltä,
Anna akka tyttöäsi,
270. Mulle nuorta morsianta!"

Louhi Pohjolan emäntä
Tuop' on tuohon vastaeli:
"Äsken annan tyttäreni,
Sekä nuoren morsiamen,
Kun sa suistatsuistaa : suitsittaa, panna suitset suuhun suuren ruunan,
Hiien ruskean hevoisen,
Hiien varsan vaahtileuanvaahtileuka : vaahtoleukainen Katso lisääVaahtoleukainen hevonen juoksi niin lujaa, että sen turpa vaahtosi (Turunen 1979).
Hiien nurmien periltä."

Silloin lieto Lemminkäinen
280. Otti kulta-ohjaksensakultaohjakset : kullalla koristellut ohjat,
Hopeisen marhaminnanmarhaminta : suitsiin kiinnitetty, tavallisesti nahasta valmistettu hihna, jolla hevonen sidottiin kiinni Katso lisääMarhaminta-sanaa käytetään suomen murteissa riimusta tai riimunvarresta; inkerissä, karjalassa ja vepsässä se tarkoittaa suitsia, päitsiä. Sana koostuu germaanisperäisistä sanoista *marha 'hevonen' ja *minþa 'suu'. (SSA2 s.v. marhaminta.) ,
Lähtevi hevon hakuhun,
Kuloharjankuloharja : hevonen, jonka jouhet ovat etenkin latvoistaan vaaleat kuuntelohon
Hiien nurmien periltä.

Astua taputteleviastua taputella : käydä kevyesti,
Käyä kulleroittelevikulleroitella : liikkua kevyesti, huolettomasti
Vihannallevihanta : tuore, vihannoiva, vahvistuva vainiolle,
Pyhän pellon pientarelle,
Siellä etsivi hevoista,
290. Kulokastakulokas : (hevosesta) kuloharja eli liinaharjainen, vaaleaharjainen kuuntelevi,
Suvikunnansuvikunta : (varsasta) vuoden vanha, kesän yli elänyt suitset vyöllä,
Varsan valjahat olalla.

Etsi päivän, etsi toisen,
Niin päivänä kolmantena
Nousi suurelle mäelle,
Kiipesi kiven selälle,
Iski silmänsä itähän,
Käänti päätä päivän alleetelän suuntaan,
Näki hiekalla hevoisen,
300. Kuloharjan kuusikolla,
Senpä tukka tulta tuiskituiskia : singota tulta, kipinöidä,
Harja suihkivisuihkia : säkenöidä, säihkyä savua.

Niin sanovi Lemminkäinen:
"Oi Ukko ylijumala,
Ukko pilvien pitäjä,
Hattarojen hallitsia!
Taivas auoksiauko : avoin, auki oleva avaosavaa,
Ilma kaikki ikkunoiksi,
Sa'a rautaiset rakehetrautainen rae : suuri, hävitystä aiheuttava rae,
310. Laske jäiset jäähyttimetjäinen jäähdytin : rae
Harjalle hyvän hevoisen,
Hiien laukinlaukki : tähtipäinen hevonen lautasille!"

Tuo Ukko ylinen luoja,
Pilven päällinen Jumala
Ilman riehoiksiriehto : repale, palanen revitti,
Taivon kannen kahtaloksikahtia,
Satoi hyytähyy : kuura, jää, satoi jäätä,
Satoi rauaista raetta,
Pienemmät hevoisen päätä,
320. Päätä ihmisen isommat
Harjalle hyvän hevoisen,
Hiien laukin lautasille.

Siitä lieto Lemminkäinen
Kävi luota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"HiitolanHiitola : persoonalliseksi käsitetyn Hiiden asuinpaikka Katso lisääKalevalassa Hiitola esiintyy vain säkeessä "Hiitolan hyvä hevonen, vuoren varsa vaahtileuka". Nimi on kuitenkin tavallinen kansanrunoissa. Rahvaan uskomuksissa vuorta pidettiin vainajien olinpaikkana, ja sen vuoksi Hiisi ja vuori saatettiin liittää toisiinsa. (Turunen 1979.) Ks. Hiisi. hyvä hevoinen,
Vuoren varsa vaahtileuka,
Tuo nyt kulta turpoasikulta turpa : hevonen Katso lisääLönnrot selitti sanaa kultaturpa seuraavasti: "Tuo kultaturpaasi, pistä hopeapäätäsi! Toisissa paikoissa käytetään kulta ja hopea koko hevosen ylistyssanaksi." (Lna 123.),
330. Pistä päätäsi hopea
Kultaisihin koltuskoihin,
Hopeisihin helyihin!
En sua pahoin pitäne,
Aivan ankeintylysti, ankarasti, pahoin ajane,
Ajan tietä pikkuruisen,
Matkoa ani vähäisen
Tuonne Pohjolan tuville,
Ankaranankara : tyly Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vankka, voimakas (14:458; 17:460 ym.); kova, suuri (6:190; 42:560) (Turunen 1979). anopin luoksi;
Minkä siimallasiima : piiska, ruoska Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: ongensiima (5:50 ym.) (Jussila 2008). sivallansivaltaa : lyödä, huitaista,
340. Eli vitsalla vetelenvedellä : lyödä, sivaltaa,
Senpä silkillä sivallan,
Veran äärelläääri : reuna vetelen."

Hiien ruskea hevoinen,
Hiien varsa vaahtileuka
Tunki kulta-turpoansa,
Pisti päätänsä hopea
Kultaisihin koltuskoihin,
Hopeisihin helyihin.

Niinpä lieto Lemminkäinen
350. Jopa suisti suuren ruunan,
Pisti suitset kullan suuhun,
Päitsensä hopean päähän,
Hyppäsi hyvän selälle,
Hiien laukin lautasille.

Veti virkkuavirkku : sukkela, vireäliikkeinen hevonen vitsalla,
Paiskasi pajun vesalla,
Ajoi matkoa vähäisen,
Tuurittelituuritella : ajaa keikutellen tunturia
Pohjoispuolelle mäkeä,
360. Lumi-vaaran kukkuroakukkura : korkein kohta, laki,
Tuli Pohjolan tuville,
Meni pirttihin pihalta,
Sanoi tuonne tultuansa,
Pohjolahan päästyänsä:
"Jopa suistin suuren ruunan,
Hiien varsan valjastelin
Vihannalta vainiolta,
Pyhän pellon pientarelta,
Sekä hiihin Hiien hirven
370. Hiien peltojen periltä;
Anna jo akka tyttöäsi,
Mulle nuorta morsianta!"

Louhi Pohjolan emäntä
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Äsken annan tyttäreni,
Sekä nuoren morsiamen,
Kun ammut joutsenen joesta,
Virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joestaTuonen musta joki : maanpäällisen ja tuonpuoleisen erottava virta Katso lisääTuonelan joki on virta, jonka yli Tuonelaan matkattiin (9:379 ym.). Se erotti maanpäällisen maailman ja kuolleiden olinpaikan toisistaan ja soveltui siksi monien myyttisväritteisten runojen tapahtumapaikaksi ja loitsujen manauspaikaksi. (Turunen 1979.)

Kalevalassa käytetään musta-sanaa konkreettisesti värin nimenä (1:63; 3:196 ym.), suuttumuksen ilmauksissa (2:273; 11:119 ym.) sekä synkkyyden ja kuoleman kuvauksissa (Turunen 1979).
,

380. Pyhän virran pyörtehestä
Yhellä yrittämällä,
Yhen nuolen nostamaltanostama : nuolen asettaminen jouseen ampumista varten."

Siitä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli
Läksi joutsenen joruhunjoru : yksitoikkoinen, uikuttava, joikuva ääni,
Pitkäkaulan katselohon
Tuonen mustasta joesta,
Manalan alantehestaManalan alanne : Tuonelan joen suvanto, hitaasti virtaava kohta.

Astua lykyttelevilykytellä : kävellä keveästi ja keinuen,
390. Käyä kälkähyttelevikälkähytellä : helkytellä, käydä ripeästi
Tuonne Tuonelan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Jalo jousi olkapäällä,
Viininuolikotelo nuolia selässä.

Märkähattu karjan paimenmärkähattu karjapaimen : karjapaimenen lisänimi Katso lisääMärkähattu karjapaimen on toisintonimeltään Ukko Pohjolan sokea (14:396), Untamolan umpisilmä (15:576), ukko vanha umpisilmä (12:476 ym.). Märkähattu paimenen epiteettinä viittaa kansanomaiseen tapaan, jossa paimen kastellaan hänen lähtiessään keväällä ensi kertaa karjaa laiduntamaan. (Turunen 1979.)

Kalevalassa märkähattu karjapaimen on halveksittu sukurutsainen eläimiinsekaantuja, jonka Lemminkäinen jättää loitsimatta vihjaten tämän paimenessa ollessaan sekaantuneen perheenjäseniin ja eläimiin. Ks. runoissa myös Lemminkäistä syytetään "pahoista teoista" (VII1 832, 835, 836, 841; ks. lisää Timonen ja Laaksonen 2005).
,

Ukko Pohjolan sokeamärkähattu karjapaimenen toisintonimi Katso lisääKs. märkähattu karjapaimen.
Tuop' on Tuonelan joella,
Pyhän virran pyörtehellä;
Katselevi, kääntelevikäännellä : katsella päätään käännellen Katso lisääKs. kääntelevi 'odottelee', 'kääntelee itseänsä l. päätänsä sinne ja tänne' (Lna 123).
400. Tulevaksi Lemminkäistä.

Jo päivänä muutamana
Näki lieto Lemminkäisen
Saavaksi, läheneväksi
Tuonne Tuonelan joelle,
Vierehen vihaisenvihainen : kiivas, ankara, raju kosken,
Pyhän virran pyörtehelle.

Vesi-kyynvesikyy : rantakäärme tai vedessä uiva kyy Katso lisääKs. umpiputki. ve'estä nosti,
Umpi-putkenumpiputki : ase, surmaamiseen tarkoitettu väline Katso lisääUmpiputki-sanalla tarkoitetaan asetta, jolla märkähattu karjapaimen surmasi Lemminkäisen Tuonelan joella. Taikaesine valmistettiin vesiputkesta eli myrkkykeisosta. Sillä voitiin uskomusten mukaan aiheuttaa vastustajalle kuolema: surmattavan henkilön ulosteella täytetty putki heitettiin umpinaiseen lampeen, jolloin hän tuli paikalle ja kuoli. Kalevalassa umpiputkea on käytetty vesikyyn, lapokyyn ja vesun (15:584) kertosanana. (Turunen 1979.) lainehista,
Syöksi miehen syämmen kautta,
410. Läpi maksan Lemminkäisen,
Kautta kainalon vasemman
Oikeahan olkapäähän.

Jopa lieto Lemminkäinen
Tunsi koskevan kovasti,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sen mä tein pahinta työtäpaha työ : pahanteko, rikos,
Kun en muistanut kysyä
Emoltaniemo : äiti kantajalta
Kaiketiainakin sanaista kaksi,
420. Kovin äijäpaljon Katso lisääKarjalan kielessä äijä 'moni, usea; pitkä, runsas, suuri' ja äijä(n) 'paljon' (KKS). kun on kolme,
Miten olla, kuin eleä
Näinä päivinä pahoinapaha : raskas, kova, vaikea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: huono (3:60; 7:187 ym.); huono, raukka (15:567; 26:314); arka (17:513−6); ruma (23:686 ym.) (Turunen 1979).:

En tieä vesunvesu : vesikäärme, vesikyy Katso lisääVrt. lapokyy, umpiputki, vesikyy. vikojavika : loitsu, jolla vihoja estetään tai poistetaan Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: viottuma, virhe (19:339); vamma (45:315); heikkous, luonteenvika (11:15); pahanteko (46:409); syyllisyys, syyte (16:401). Myös mennä vioille 'mennä rikki, rikkoutua'. (Jussila 2009.)

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 177 (tässä 423): "En tiedä, miten vesikäärmeen pisto olisi loitsittava" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja sen vuoksi sen säkeet poikkeavat aikaisemmista.
,

Umpi-putken ailuhiaailut : äkillinen kipu, pistos."

"Oi emoni kantajani,
Vaivan nähnyt vaalianivaalija : hoitaja!
Tietäisitkö, tuntisitko,
Miss' on poikasi poloinenkurja, onneton,
Tokipa rientäen tulisit,
430. Avukseni ennättäisit,
Päästäisit pojan poloisen
Tältä tieltä kuolemasta,
Nuorena nukahtamasta,
Verevänäverevä : terveen näköinen, punakka vieremästävierrä : riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea kävellen, uiden, liukuen tai muulla tavoin (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327); virrata, juosta (4:447−471; 41:186−211 ym.) pyöriä ympäri (21:24; 30:392); irtaantua, lähteä irti, liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4: 269−270).."

Siitä Pohjolan sokea,
Märkähattu karjan paimen
Syöksi lieto Lemminkäisen,
Kaotti Kalevan poianKalevan poika : kansanrunoissa useiden eeppisten hahmojen määrite Katso lisääKalevan pojat mainitaan jo Mikael Agricolan pakanallisia jumalia koskevassa luettelossa, jossa nimitys muun varhaisemman kirjallisuuden tavoin tarkoittaa jättiläistä, väkimiestä. Nähtävästi sana on alkuaan ollut appellatiivi mutta muuttunut tarinoissa erisnimeksi. Myös virolaisten Kalevipoeg on vanhojen tarinoiden mukaan jättiläinen, voimamies; sielläkin nimitys on kehittynyt henkilönnimeksi. (Turunen 1979.)

Lönnrot piti aluksi Kalevalan runoja myyttisinä Porthanin koulukunnan tavoin, mutta keruun edettyä hänen näkemyksensä muuttui. Lönnrot katsoi Kalevalan runojen kuvaavan Suomen varhaista historiaa ja ajatteli, että muinainen sankari Kaleva oli suomalaisten vanhin tunnettu esi-isä. (Siikala 2012: 46; Turunen 1979: 88.)

Tuonen mustahan jokehen,
440. Pahimpahan pyörtehesen;
Meni lieto Lemminkäinen,
Meni koskessa kolistenkolista : (kuvaamassa koskikiviin törmäilyä) kolahdella,
Myötä-virrassamyötävirta : alaspäin virtaava vesi vilistenvilistä : vilahdella (silmissä)
Tuonne Tuonelan tuville.

Tuo verinen Tuonen poikaTuonelan nuorempi miespuolinen haltia
Iski miestä miekallansa,
Kavahuttikavahuttaa : iskeä nopeasti, säväyttää kalvallansa,
Löi on kerran liemahuttileimahuttaa : leimahduttaa, iskeä välähdyttää
Miehen viieksi muruksimuru : pieni palanen, siru,
450. Kaheksaksi kappaleksi,
Heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alus-vesilleManalan alusvesi : Tuonelan joen kertosana; synkkä vesi, johon Manalan kauhut olivat kätkeytyneet:
"Viru siinä se ikäsi
Jousinesi, nuolinesi,
Ammu joutsenet joelta,
Vesi-linnut viertehiltävierre : äyräs, rantatöyräs Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: oluen valmistukseen käytetty, humalilla höystetty mallasuute (14:171; 25:388; 32:128 jne.) (Turunen 1979).!"

Se oli loppu Lemminkäisen,
Kuolo ankaranankara : vankka, voimakas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, suuri (6:190; 42:560); tyly (14:338 ym.) (Turunen 1979). kosian
Tuonen mustassa joessa,
460. Manalan alantehessa.