Kolmaskymmenes runo

Lemminkäinen lähtee entisen sotatoverinsa, Tieran, kanssa Pohjolaa sotimaan 1–122. Pohjolan emäntä laittaa kovan pakkasen vastaan, joka jäätää heidän laivansa mereen, ja olisi vähällä kylmänyt itse laivan urootkin, ellei Lemminkäinen olisi saanut häntä tehokkailla Iu’uilla ja manauksilla luopumaan 123–316. Lemminkäinen toverinensa astuu jäätä myöten rannalle, kiertää kauan surkeassa tilassa korpia, kunnes viimein pääsee kotitiloillensa 317–500.
Kalevalan 1849 ensimmäinen painos
Transkriptio
Kommentaarit ja käsikirjoitus

Kolmekymmenes Runo.

AhtiLemminkäisen toisintonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen Katso lisääLönnrot on Kalevalassa samaistanut Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti, Kaukamoinen, Lemminkäinen ja Veitikka ovat usein vaihtuneet tai sekoittuneet keskenään. Lönnrot on sovittanut Ahtia käsitteleviä runoja Kalevalaan vapaasti toisintojen pohjalta ja saanut täydennyksiinsä vaikutteita esimerkiksi Kaukamoisen runosta, Kullervo-runosta, Iivana Kojosenpojan runosta, Vellamon neidon onginnasta, Kilpalaulannasta ja kosintarunoista. (Turunen 1979.)

Vrt. Ahti-nimen alkuperäinen merkitys merenhaltian nimenä. Lönnrot on halunnut erottaa sankarin ja jumaluuden nimet toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. (Turunen 1979.)
poika, ainoainoa poika,

Lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa "lieto" Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NESK s.v. liete).
poika LemminkäinenKalevalan pääsankareita; laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa huikentelevainen naistenhurmaaja, Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja, suuri tietäjä sekä etevä ja sotaisa soturi. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.)

Aamulla anihyvin, varsin, sangen varahin,
Aivan aika huomenessaaikahuomen : varhainen aamu
Astuihenastua, refl. astuihen : astui itsekseen alusmajoillealusmaja : alusten ja veneiden säilytyspaikka, venesuoja,
Läksi laivavalkamoillelaivavalkama : laivojen säilytyspaikka rannalla.

Siinä itki puinen pursi,
Hanka rautarautahanka : pursi, jonka airoja tukevat tapit, hangat, on valmistettu raudasta haikeroitsihaikeroita : valittaa, vaikeroida:
"Mi minusta laatimasta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 9−14: "Runo tässä muuttaa Lsen ajatukset veneen sanoiksi. Ln ajatteli niin hartaasti sotaan lähtiäksensä, että oli kuulevinansa purren itkevän." (Lna 121.)

Sana mi 'mikä' (Jussila 2009).

Sana laatima 'tehty esine, tekele' (Jussila 2009).

10. Kurjasta kuvoamastakuvaama : tekele, valmistettu esine:
Ei Ahti sotia soua Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 11−14: "Niin äiti oli tahtonut hänen vannomaan, vaikka L. ei toki ollutkaan niin pitkäksi ajaksi kiinnittäinyt" (Lna 121).
Kuunna kymmennäkuutena, kymmenenä kesänä
Hopeankana halullahopean halulla : hopeaa haluten, himoiten,
Kullankana tarpehellakullan tarpeella : kultaa tarviten, haluten."

Se on lieto Lemminkäinen
Iski purtta vanttuhullavantut : käsine, kinnas, lapanen,
Kirjasuulla kintahalla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 17: "Kintaan suita vieläki koristellaan punaisilla, sinisillä ja muunvärisillä ompeleilla" (Lna 121).

Kintaita on käytetty jo esihistoriallisena aikana. Suuosiin tehtiin yleensä ompelemalla koristekuvioita. (Turunen 1979.)

Itse tuon sanoiksi virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa:
"Elä huoli hongan pintahongan pintalaudoista valmistettu,
20. Varpe-laitainenvarpelaitainen : lisälaidoilla varustettu valita,
Vielä saat sotia käyä,
Tappeloita tallustella;
Lienet täynnä soutajia
Päivän huomenenhuomispäivän perästäjälkeen."

Astuvi emonsaemo : äiti luoksi,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Et nyt itkene emoni,
Valittane vanhempani,
Jos menen johon kuhunkijohonkuhunkin : jonnekin,
30. Suorimesuoria, refl. suorime : hankkiudun, valmistaudun sota-tiloillesotatila : sotimispaikka, sotakenttä;
Juohtuijuohtua : juolahtaa, muistua mieleen juoni mieleheni,
Tuuma aivohon osasiosata : tulla mieleen, pälkähtää
Kaataksenikaata : tappaa PohjanPohja : Pohjola, Louhen asuinpaikka; Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) kansa,
Kostoakseni katalat."

Emo estellä käkesikäetä : yrittää Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: aikoa, uhata, luvata (18:509; 25:231) (Jussila 2009).,
Varoitteli vaimo Katso lisääVaimo-sanaa ovat käyttäneet jo Mikael Agricola ja muut saman aikakauden kirjoittajat. Vanhimmassa kirjakielessä sillä on yleisimmin tarkoitettu aikuista naista. Sana nainen on sen sijaan mm. Agricolalla ollut hyvin harvinainen. Vanhassa kirjakielessä ja murteissa vaimo voi siis tarkoittaa aviovaimon sijasta naista yleisemmin. (NESK s.v. vaimo.) vanha:
"Ellös menkö poikaseni
Noihin PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääPohjola on Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi, varsinaisesti sama kuin Pohja, so. pohjoinen ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) sotihin!
Siellä surmasi tulevi,
40. Kuolemasi kohtoavi."

Mitä huoli Lemminkäinen,
Toki miettimiettiä : mieliä, aikoa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ajatella, pohtia (3:98); ymmärtää (36:327; 38:273); arvella (38:262) (Turunen 1979). mennäksensä,
Lähteäksensä lupasi,
Sanan virkkoi, noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Mistä saisin miehen toisen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 45: "Tierasta yksinänsä ei olisi niin erin suurta apua ollut, vaan Tieralla L. tarkoittaa hänen joukkoansaki. Kuuluisat päämiehet aina pian saivat halullista väkeä rosvoretkillensä." (Lna 121.)
Sekä miehen, jotta miekan
Ahille soan avuksi,
Liioin voivalle lisäksi?" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 48: "Joka jo ilmankin on kovin voimallinen" (Lna 121).

Liioin voipa tarkoittaa hyvinvoivaa, liikaa kykenevää (Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana lisä 'apu, tuki' (Jussila 2009).

"Onpa Tierataitava soturi, Lemminkäisen toveri Katso lisääTiera on Lemminkäisen ystävä, joka lähtee hänen tapaansa mielellään sotimaan. Kansanrunojen vastaavassa kohdassa Tieran tilalla on Teuri. Kalevalan Tiera-nimen Lönnrot on mahdollisesti ottanut Arhippa Perttusen esittämästä Sammon ryöstö -runosta, jossa kolmantena sotamiehenä esiintyy Iku-Tiera. (Genetz 1901: 171.) Kansanrunojen Teuri saattaa olla mukaelma skandinaavisesta sankarinnimestä Diur (Turunen 1979).

Tieran toisena nimenä on Kalevalassa Kuura (Turunen 1979; Jussila 2009).
tieossani,

50. Kuura kuulemaisissani, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 50: "Ei pidemmän matkan päässä, kun että voin kuulemassa käydä" (Lna 121).

Kuura on Kalevalassa Tieran toisintonimi.

Siitä saanen miehen toisen,
Sekä miehen, jotta miekan
Ahille soan avuksi,
Liioin voivalle lisäksi."

Kulkevi kylitsekylien kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). tuonne,
Teitseteitä pitkin, teiden kautta Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003). Tieran kartanohon,
Sanoi sinne saatuansasaada : tulla, saapua,
Toimitteli tultuansa:
"Tieraseni, tiettyisenitiettyinen : luotettu, taattu,
60. Armaiseniarmainen : armas Katso lisääKarjalan kielessä armahaine-sanaa käytetään muun muassa ystävää tai tuttavaa puhuteltaessa (KKS)., ainoiseniainoinen : kallis, kultainen, armas Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ainainen, pysyvä (22:186); alituinen (23:518; 44:332); ikuinen, ikimuistettava (3:188) (Turunen 1979).!
Tokko muistat muinaistamme,
Entistä elämätämme,
Kun ennen kahen kävimme
Suurilla sotatiloilla;
Ei ollut sitä kyleä,
Kuss'kussa : jossa ei kymmenen taloa,
Ei ollut sitä taloa,
Kuss' ei kymmenen urostauros : mies, miehinen mies,
Ei ollut sitä urosta,
70. Eikä miestä melkeätämelkeä : melkoinen, isonlainen,
Kutaketä, jota emme kaatanehet,
Ja kahen kapistanehetkapistaa : nujertaa, kaataa kumoon."

Iso päätyi ikkunassa Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 73: "Lavitsalla ikkunan alla" (Lna 121).

Sana iso tarkoittaa säkeessä isää (ks. Turunen 1979; Jussila 2009).

Sana päätyä 'sattua olemaan' (Turunen 1979).

Keihäsvartta vuolemassa,
Emo aitan kynnyksellä
Kirnua kolistamassa,
Veljekset veräjän suussa
Laitioitalaitio : pitkä, laidallinen matkareki laatimassa,
Sisarekset sillan päässä
80. Vaippojavaippa : makuupeitto, peite vanuttamassavanuttaa : huovuttaa.

Virkkoi iso ikkunasta,
Emo aitan kynnykseltä,
Veljekset veräjän suusta,
Sisarekset sillan päästä:
"Ei Tiera sotahan joua,
Tieran tuurakeihäs tappelohon;
Tiera on tehnyt kuulun kaupankauppa : naimakauppa Katso lisääAvioliitosta käytetty nimitys kauppa perustuu vanhaan tapaan, jossa sulhanen maksaa morsiamen vanhemmille hyvitystä työvoiman menetyksestä. Rakkaus oli entisaikoina usein toissijaista naimakauppojen solmimisessa; tärkeämpää oli saada taloon uutterasti töitä tekevä vaimo. Tämän vuoksi esimerkiksi häälauluissa ylistetään enimmäkseen käytännöllisiä avuja. (Turunen 1979.),
Iki-kaupanikikauppa : ikuinen kauppa, naimakauppa, avioliitto iskenynnäiskeä : vahvistaa kättä lyömällä,
Vast' on nainut naisen nuoren,
90. Ottanut oman emännän,
Viel' on nännit näppimättänäppiä : sormeilla, hypistellä, kosketella,
Rinnat riuahuttamattariudahduttaa : väsyttää, vaivuttaa."

Tiera päätyi kiukahallakiuas : pirtin tulipesä, uuni,
Kuura uunin korvasellakorvanen : pieli, vierus, sivuosa;
Jalan kenki kiukahalla, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 95−99: "Tiera oli niin hätäinen lähtemään, ettei malttanut sitäkään aikaa paikallansa olla, kun olisi pukeutunut ja valmistautunut" (Lna 121).

Sana kenkiä 'panna, sitoa kenkä jalkaan' (Jussila 2009).

Toisen pankonpankko : uunin (kiukaan) sivussa oleva penkkimäinen taso partahalla,
Veräjällä vyöteleiksevyöellä, refl. vyöteleikse : vyöttäytyy,
Ulkona kävysteleiksekävystellä, refl. kävysteleikse : valmistelee pukuaan;
Tempoi Tiera keihä'änsä,
100. Ei ole keihokeihäs suuren suuri,
Eikä keiho pienen pieni,
Keiho keskikertahinen:
Heponenhevosen hahmoon kaiverrettu koriste Katso lisääHevonen, varsa, susi ja karhu tarkoittavat tässä Kalevalan kohdassa keihään koristeita. Aikaisemmin aseita somistettiin eläinten hahmoihin tehdyillä luulevyillä tms. (Niemi 1910: 124.) sulallasulka : keihään terän särmä seisoi,
Varsa vaapuivaapua : kiikkua, vaappua lappeallalappea : terän leveä sivu,
Susi ulvoi suoverollasuovero : varren ja terän liitoskohta Katso lisääVienalaisissa runoissa nimitys tavataan toisaalta suksisauvan vahvikkeen, toisaalta varren ja terän liitoskohdan merkityksissä (Itkonen 1957: 115).,
Karhu karjui naulannaula : keihään terän kiinnitysnaula tiessä.

Sylkyttelisylkytellä : heilutella, liikutella edestakaisin keihoansa,
Sylkytteli, nyrskyttelinyrskytellä : huojutella narinaa aiheuttaen,
Sylensyli : vanha pituusmitta, levitettyjen käsivarsien sormenpäiden väli Katso lisääSyltä vanhana pituusmittana vastaa 1,78 eli noin 2 metriä. Syli voi tarkoittaa myös vanhaa halkomittaa, jolloin sitä vastaa 4 kuutiometriä. syöksisyöstä : survaista, sysätä keihäsvartta
110. Peltohon saviperähänsaviperä : savipohjainen,
Nurmehen nukattomahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 111 ja 112: "Nukaton nurmi ja mättäätön maa ovat pellon vertaussanoja (Lna 121).
Maahan mättähättömähän.

Työnti Tiera keihä'änsä
Ahin keihojen kesellekeskelle : sekaan, joukkoon,

Sekä läksi, jotta joutuijoutua : päästä; ennättää, ehtiä
Ahille soan avuksi.

Siitä Ahti SaarelainenLemminkäisen lisänimi
Lykkäsi venon vesille,
Kuniniin kuin kyyn kulon alaisen,
120. Eli käärmehen elävän,
Läksi luoenluoda : laskea, ohjata, suunnata luotehesen
Tuolle Pohjolan merelle.

Silloin Pohjolan emäntäLouhi, sotainen ja toimelias naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjolan emännästä useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.)

Pakkasen pahan lähetti
Tuolle Pohjolan merelle,
Ulapalle aukealle,
Itse tuon sanoiksi virkki,
Sekä käski, jotta lausui:
"Pakkopakkanen olennoksi personoituna poika pienokainen,
130. Oma kaunis kasvattini! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 130: "Kun pohjoistienoilla aina on kylmempi, niin sitä pakkastaki, eläväksi olennoksi arveltuna, arveltiin Pohjan akan synnyttämäksi" (Lna 121).
Lähe tuonne, kunneminne käsken,
Kunne käsken ja kehoitan,
Kylmäkylmää : kylmätä, jäädyttää, palelluttaa veitikänveitikkä : veitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääKansanrunoissa esiintyvällä nimellä Veitikka ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS).
venonen,

Pursi lieto Lemminkäisen
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukealle!
Kylmä itseki isäntä,
Jää'äjäätää : jäädyttää veitikkä vesille,
Jott' ei pääse päivinänsä,
140. Selviä sinä ikänäkoskaan, milloinkaan,
Kun en pääsne päästämähän, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 141 ja 142: "Näillä sanoilla loihtia pidätti itsellensä vallan jälle päästää loihtimisensa, muuten olisi loihtiman täytynyt iän kaiken sillänsä pysyä" (Lna 121).
Kerinne kehittämähänkehittää : purkaa, päästää irti, vapauttaa loitsun vaikutukselta!"

Pakkanen pahan sukuinen,
Ja poika pahan tapainen
Läksi merta kylmämähän,
Aaltoja asettamahanasettaa : hiljentää, tyynnyttää;
Jopa tuonne mennessänsä,
Maata matkaellessansa
Puut puri lehettömäksi,
150. Heinät helpehettömäksihelpeetön : ilman suojuslehtiä oleva, kukinnoton.

Sitte sinne saatuansa
Meren Pohjan partahalle,
Äärettömän äyrähälle
Heti yönä ensimäisnä
Lahet kylmi, lammet kylmi,
Meren rannat rapsuttelirapsutella : jäädyttää nopeasti rapsahtavaa ääntä aiheuttaen,
Viel' ei merta kylmänynnä,
Aaltoja asettanunna;
Pieni on peiponen selällä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 159 ja 160: "Peiponen ja västäräkki useinki käytetään vertauksena vähäonnisista elävistä, ihmisistä tahi muista; niin nytki vesilinnuista, joilla talven edellä on muuttomatka huolena" (Lna 121).

Sana selkä tarkoittaa säkeessä avointa merta. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: selkä, kehonosa (6:9 ym.); yläpuoli (6:157 ym.). (Turunen 1979.)

160. Västäräkki lainehilla,
Senki on kynnet kylmämättä,
Pää pieni palelemattapalella : palelluttaa, kylmätä; aiheuttaa pakkasta.

Äskensitten, vasta sitten Katso lisääAdverbilla äsken on karjalan kielessä merkitykset 'sitten (vasta); oikein, aivan, todella; äsken' (KKS). tuosta toisna yönä
Jopa suureksi sukeutuisukeutua : muodostua, tulla joksikin, kasvaa,
Heittiheheittää, refl. heittihe : heittäytyi, tekeytyi hävyttömäksi,
Kovin kasvoi kauheaksi;
Kylmi silloin täyentäysi : todellinen, kunnollinen, aito kylmänkylmä : kylmyys,
Väkiväkevä, ankara Katso lisääSana väki on säkeessä taipumaton adjektiivi (Jussila 2009). Sanaa käytetään Kalevalassa lisäksi konkreettisesti ihmisistä, joukosta (13:140, 183 ym.) ja aikaansaannoksesta, tuotteesta (25:302) sekä mytologisesti sisäisestä mahdista, voimasta (9:507–510 ym.) tai jonkin elementin, esimerkiksi maan, haltiaolennoista (2:305 ym.). Lisäksi väellä 'vallalla, väkivallalla'. (Turunen 1979.)

Ks. loitsuissa puhutaan "vihoista" ja seksuaalirunoissa naisen sukupuolielimen "väekkyydestä" (Apo 1995).
pakkasen paleli,

Kylmi jäätä kyynäsvarrenkyynäsvarsi : kyynärvarren pituus,
170. Satoi lunta sauvanvarrensauvanvarsi : suksisauvan varren pituus,
Kylmi veitikän venehen,
Ahin laivan lainehille.

Aikoi kylmeä Ahinki,
Jääteä jalon urohon;
Jopa kynsiä kyselikysellä : kärttää, kärkkyä, ahdistella,
Anoi alta varpahia;
Siitä suuttui Lemminkäinen, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 177 ja 178: "Oliki loihtimaan ruvetessa tarpeellinen ensin kiivastua eli innostua. Niin vieläki tavallinen puhe usein vaikuttaa mitään sen suhteen, kun jos joku oikein kiivastuneena puhuu." (Lna 121.)
Siitä suuttui ja pahastui,
Tunki Pakkasen tulehen,
180. Työnti rauta-rauniohonrautaraunio : raudan sulatusuuni, ahjo.

Käsin Pakkasen pitelipidellä : käsitellä,
Kovan ilman kouristelikouristella : puristella kourin,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Pakkanen, Puhurin poika, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 185: "Piti tietää kunki alku ja synty, jos mielittiin sille mitään osata. Uudempi lääkitystaito samoin tahtoo ensin taudin syyt selväksi saada." (Lna 121.)

Puhuri tarkoittaa väkevää tuulta olennoksi personoituna (Turunen 1979).

Talven poika kyyelmöinen Katso lisääSanassa on painovirhe: Lönnrot on kirjoittanut käsikirjoitukseensa sanan muotoon hyyelmöinen (Lna 38). Lönnrot on lisäksi korjannut sen luennoillaan käyttämäänsä Kalevalan toisen painoksen kappaleeseen h-alkuiseksi (Lna 39).

Hyydelmöinen tarkoittaa hyytävää, jäätävän kylmää (Turunen 1979; Jussila 2009).
,

Elä kylmä kynsiäni,
Vaai varpahuisianivarpahuinen : varvas,
Eläkä koske korviani,
190. Elä päätäni palele!"

"Kyll' on sulla kylmämistä,
Paljoki palelemista

Ilman ihmisen ihotta,
Emon tuomanemon tuoma : äidin synnyttämä lapsi, ihminen ruumihitta;
Kylmä soita, kylmä maita, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 195−200: "Paikat, joissa pakkanen ensin syksyisillä liikkuu" (Lna 121).
Kylmä kylmiä kiviä,
Palele vesipajujavesipaju : vetisessä maassa kasvava pajupuu,
Panepanna : pilata, turmella haavan pahkuroitapahkura : pahka,
Koivun kuoria kolota,
200. Närehiänäre : nuori kuusi näykkäele,
Elä ihmisen ihoa,
Karvoja kavon tekemänkavon tekemä : naisen synnyttämä, so. ihminen!"

"Kun et tuosta kyllin saane, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 203–212: "Jos et tahdo tavallisiin tyytyä tahi haluttaako voimiansa koitella, niin kyllä on paikkoja, joissa senki taidat" (Lna 121).
Kylmä muita kummempia,
Kylmä kuumia kiviä,
Palavoita paateroitapaatero : kivi,
Rautaisia kallioita,
Vuoria teräksisiä,
Wuoksen koskea kovoa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 209 ja 210: "Wuoksi ja Imatra silloin kyllä voivat olla toisilla paikoilla, sillä paikkain nimet kulkivat itse kansain kanssa" (Lna 121).

Nimellä Vuoksen koski tarkoitetaan Imatrankoskea (Turunen 1979).

210. ImatrataImatra : Imatrankoski ilkeätä,
Kurimuksenkurimus : virran pyörre kulkunkulkku : kurkku; kapea kohta koskessa Katso lisääYleiskielen kurkku on itämurteissa ja karjalan kielessä äänneasussa kulkku (KKS; SMS; Turunen 1979). suuta,
Kinahmiakinahmi : pyörre, kierrevirta kauheata!"

"Joko nyt sanon sukusi,
Kuuluttelen kunniasi?
Tieänpä sinun sukusi,
Tieän kaiken kasvantasi:
Pakkanen pajuilla syntyi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 217−220: "Pohjolan kodalla ja Pimentolan pirtillä ehkä kuvataan koko Pohjan perää. Paju kasvaa hetteisillä mailla, jotka aina ovat kylmempiä." (Lna 121.)
Kova ilma koivikolla
Pohjolan koan perässä,
220. PimentolanPimentola : Pohjolan rinnakkaisnimi pirtin päässä
Iki-turmastaikiturma : ikuisesti turmiollinen isosta,
Emosta epattomastaepaton : epäkelpo, kelvoton."

"Kukas Pakkasen imetti,
Kovan ilman kostutteli,
Kun oli maammo maiotoinnamaidoton : ilman maitoa oleva, imettämiseen kykenemätön,
Emonen utaretoinnautareton : imettämiseen kykenemätön?"

"Kyyhytkyy Pakkasen imetti,
Kyy imetti, käärme syötti
Nännillä nenättömillänenätön : ilman nipukkaa oleva, päätön, kärjetön,
230. Utarella uuttomallauuton : nesteetön, kuiva, maidoton;
Pohjaistuuli tuuitteli,
Vilukylmä, viileä ilma viihytteliviihdytellä : nukutella, rauhoittaa uneen
Pahoilla pajupuroillapajupuro : puro, jonka reunoilla kasvaa pajupuita,
Hereillähereä : runsas, vuolas hettehillähete : upottava kohta suossa; lähde."

"Saisaada : tulla valmiiksi, syntyä poika pahan tapainen,
Tuli turmion alainenturmionalainen : turmiota aiheuttava, turmiollinen,
Ei ollut nimeä vielä
Pojalla epäpäölläepäpätö : kelvoton, kunnoton, huono;
Pantihin nimi pahalle,
240. Pantihinpa Pakkaseksi."

"Siitä aioilla ajeliajella : liikkua vikkelästi,
Risukoissa ripsutteliripsutella : rapistella, liikkua kevyesti,
Kesät heilui hettehissä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 243 ja 244: "Jotka kesänki yli pysyvät kylminä" (Lna 121).
Suurimmilla suon selillä,
Talvet mäiski männiköissä,
Pelmusipelmuta : peuhata, mellastaa petäjiköissä,
Kolkkaelikolkkaella : kolistella, paukutella Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: puhua kalkatellen ja kovaäänisesti (8:252) (Jussila 2009). koivikoissa,
Lepiköissä leyhkäelileyhkäellä : lennellä, liehua,
Kylmi puita ja pehujapehu : risu, kasvin varsi, heinänkorsi,
250. Tasoitteli tanteria,
Puri puut lehettömäksi,
Kanervat kukittomaksi,
Pilvatpilpa : männyn kaarnan hilse hongista piristipiristää : varistaa, pudottaa,
Laski lastut mäntylöistä."

"Joko nyt suureksi sukesitsueta : muodostua, varttua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: luoda, synnyttää, valmistaa, tuottaa (16:390; 27:226 ym.); muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378) (Turunen 1979).,
Ylenit ylensangen, kovin ehoksieho : kaunis, komea Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: eheä, täydellinen, terve (9:478, 480, 555 ym.); hyvä, mieluisa (9:188); suopea, suosiollinen (14:71) (Turunen 1979).,
Aioit kylmeä minua,
Kohotellaturvotella, paisutella korviani,
Alta jalkoja anella,
260. Päältä kynsiä kysellä?"

"Etp' on kylmäne minua,
Et pahoin palellekana:
Tulen tungen sukkahani, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 263−266: "Minä olen mies pitämään itseni lämpimänä, ikään kun jos olisi tulta ja hiiliä sukissani, kengissäni ja vaatteissani" (Lna 121).
Kekälehet kenkähäni,

Hienot hiilet helmoihini,
Panunpanu : tuli, liekki alle paulojenipaula : kengän varren kiinnitysnauha,
Pakkasen palelematta,
Kovan ilman koskematta."

"Tuonne ma sinun manoan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 269: "Kun jonkun pahan olennon synty oli kerrottu ja tavat ilmoitettu seurasi sen pois manaus. Tavallisesti käskettiin sitä menemään sinne, josta oli tullutki, ja kehotettiin siellä kaikenlaista ilkeyttä harjoittamaan juuri sille ja sen omaisille, joka oli hänen nostanut eli ilmiin saattanut, liikkeelle pannut. Niin tälläki kertaa L." (Lna 121.)
270. Pohjan pitkähän perähän;
Sitte sinne tultuasi,
Kotihisi käytyäsi
Kylmä kattilat tulelle,
Hiilet uunin lietosellelietonen : liesi,
Käet naisen taikinahan,
Poika neitosen povehen,
Utarihin uuhen maito,
Vatsahan hevoisen varsa!"

"Et sinä sitä totelle,
280. Niin tuonne sinun manoan Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 280: "Jos paha ei lähtisi, mihin ensisti manattiin, niin ehdoteltiin jälkeenpäin monta pahempaa paikkaa ikään kuin pelotuksiksi, ja uhkattiin niihin lähettää" (Lna 121).
HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) hiilien sekahan,
LemmonLempo : paholainen, piru Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277).

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.)
liesi-kiukahilleliesikiuas : liedellä varustettu kiuas, uuni;

Siellä tungeitetunkea, refl. tungeite : tunkeudu, työnny sisään, ahtaudu tulehen,
Asetu alasimelle
Sepän pannalyödä paljallansapalja : suuri pajassa käytetty vasara, moukari,
Vasaralla valkkaellalyödä, takoa voimaa käyttäen,
Panna paljalla lujasti,
Vasaralla vaikeasti."

"Et totelle tuotakana,
290. Vääjännevääjätä : myöntyä, totella väheäkänä,
Vielä muistan muunkin paikan,
Arvoanarvata : tietää, tuntea yhen aluenalut : paikka, sija, ala:
Vien suusi suven siahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 293 ja 294: "Kuumille maan perille, joiden ikuisessa kesässä kuolet ja katoat kokonansa" (Lna 121).

Suven sija on kesän sijainti- tai asuinpaikka (ks. Genetz 1901: 25; Jussila 2009).

Kielesi kesän kotihin,
Jost' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä,
Kun en tulle päästämähän,
Ja käyne kerittämähänkerittää : päästää, vapauttaa."

Pakkanen Puhurin poika
300. Jo tunsi tuhon tulevan,
Alkoi armoa anella,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tehkämme sulahyvä, aito sovinto
Toinen ei toistansa viatavahingoittaa
Sinä ilmoisna ikänä,ei ikipäivinä, koskaan
Kuuna kullan valkeanaei koskaan, ikinä."

"Jos mun kuulet kylmäväksi,
Toiste tuhmintyhmästi, pahasti liikkuvaksi,
Niin tunge tulisiahan,
310. Vaivuttele valkeahanvalkea : tuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216; 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille mutta esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.),
Sepän hiilien sekahan,
Alle ahjonahjo : pajan tulisija Katso lisääAlun perin ahjo oli yksinkertainen kiviladelma, jossa sijaitsi hiillos (Turunen 1979). IlmarisenIlmarinen : Kalevalan pääsankareita; seppä, sammon ja taivaankannen takoja; Pohjolan neidon kosija Katso lisääIlmarinen on Väinämöisen tavoin kansanrunojen kulttuuriheeros, yli-inhimillisiä taitoja omaava seppä, joka on valmistanut maailmaan hyödyllisiä esineitä (mm. sampo, kultaneito ja taivaankansi) (ks. Kuusi 1963; Hakamies 1999; Siikala 2012: 231). Ilmarinen on lisäksi yksi myyttisistä Kalevan pojista, joista Lönnrot kirjoittaa Vanhan Kalevalan esipuheessa. Kansanrunoissa Ilmarinen esiintyy erityisesti myyttisissä runoissa. Lönnrot liitti Ilmarisen useampiin Kalevalan runoihin (esim. häärunot), jolloin Ilmarisesta kehittyi kansanrunoja keskeisempi hahmo. (Turunen 1979.)

Ilmarinen on johdos sanasta ilma ja lukeutuu vanhimpiin suomalais-ugrilaisiin nimiin (Turunen 1979).
,

Tahi vie suvehen suuni,
Kieleni kesän kotihin,
Etten pääse päivinäni,
Selviä sinä ikänä!"

Siitä lieto Lemminkäinen
Jätti laivan jäätehesenjääe : jäädyksissä oleminen,
Sotapurren puutoksehenpuutos : karille tai jäähän jääminen,
320. Itse eellehen menevi;
Tiera tuossa toisna miesnä
Vääntivääntää : kävellä voimakkaasti veitikän jälessä.

Tallasi tasaista jäätä,
Sileätä siuottelisiuotella : liukua, livahdella nopeasti;
Astui päivän, tuosta toisen,
Päivänäpä kolmantena
Jo näkyvi Nälkänieminiemi, jonka asukkaat näkevät nälkää,
Kylä kurja kuumottavikuumottaa : siintää, häämöttää.

Astui alle niemen linnanlinna : suuri, mahdollisesti korkealle paikalle rakennettu talo,
330. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko linnassa lihoa,
Ja kalaista kartanossa
Urohille uupuneille,
Miehille väsynehille?"
Ollut ei linnassa lihoa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 335 ja 336: "Linnasta ei annettu hänelle, mitä pyysi, ja taittiinpa sopimattomasti vasta, koska L. sille toivottaa kovaa kostoa" (Lna 121).
Ei kalaista kartanossa.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks. Siikala 2012: 279−284). Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti ja Kauko.:
"Tuli polta tuhma linna,
340. Vesi vieköhön mokoman!" Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 340: "Linna ehkä oli jonkun joen suulla; semmoisissa paikoissa paisuva kevättulva usein viepi talotki myötänsä" (Lna 121).
Itse eistyviedistyä : kulkea eteenpäin etemmä,
Ylös korpehen kohosi
Matkoille majattomillemajaton matka : asunnoton taival,
Teille tietämättömilletietämätön tie : tuntematon tie.

Siitä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli
Keritsi kiveltä villat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 347 ja 348: "Muita villoja ja karvoja ei saanut, kun sammalia kiviltä ja kallioilta, joita lumi ei vielä ollut peittänyt" (Lna 121).
Katkoi karvat kalliolta,
Suorittelisuoritella : valmistaa, muokata sukkasiksi,
350. Kiirehtelikiirehdellä : valmistaa, tehdä kiireellä kintahiksi
Vilun suurihin sioihinvilun suuri sija : avoin, suojaamaton ja kylmästä kärsivä kohta vartalossa,
Pakkasen palelemihin.

Läksi tietä tietämähän,
Ojelvoistaojelvoinen : polku, suunta oppimahanoppia : tutkia;
Tiehyt metsähän vetävi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 355 ja 356: "Joko jälkiä myöten taikka jos jälkiä ei ollutkaan, rastia myöten, joilla talvitiet olivat merkityt" (Lna 121). Rastit olivat merkkejä, esimerkiksi katkaistuja oksia, ja ne opastivat metsässä kulkijaa (Turunen 1979).

Sana tiehyt merkitsee tietä (Turunen 1979).

Ojelvoinen ottelevi.

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Tiera veikkoseniveikkonen : veli; ystävä!
360. Jo nyt jou'uimme johonki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 360−362: "Tämän sanoi L. Tieraa ärsytelläkseen eli pilkatakseen, joka jo ilmanki oli kyllä alakuloinen. Yhtä vähän nyt kuin koskaan ennen taisi L. todella mitään hätää tuntea." (Lna 121.)
Kuuksi päiväksiikuisuudeksi kulullekulkusalle,
Ilman rannallenilman ranta : maailman reuna iäksi."

Tiera tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Kostohonpa koitokurja, raukka, parka, onneton raukat,
Kostohon kovaosaiset
Saimmesaada : lähteä, mennä suurehen sotahan,
Pimeähän Pohjolahan
Oman hengen heitteheksihengen heite : hengen meno, kuolema,
370. Itsemme iki menoksiikimeno : tuho, perikato, kuolema
Näillä paikoilla pahoilla,
Teillä tietämättömillä."

"Emme tuota tunnekana,
Emme tunne, emme tieä,
Mikä tie vetävi meiät, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 375 ja 376: "Emme tiedä edes, mikä tie se nyt on, jota kulemme; se vaan on varma, että hukka meidät perii" (Lna 121).
Kuka juonipolku, tie juohattavijuohattaa : johdattaa, näyttää tietä, saatella
Kuolemahan korven päähän,
Kaatumahan kankahallekangas : kuiva metsämaa,
Korppien kotisioille,
380. Variksien vainioille."

"Siinä korpit siirtelevät,
Linnut liiatliika : armoton, tyly, ilkeä, paha kantelevat,
Saavat lintuset lihoa,
Varikset variavari : kuuma verta,
Korpit noukannoukka : nokka kostuketta
Meiän raukan raaoistamme,
Luumme luovatluoda : heittää; koota yhteen, kasata rauniolleraunio : kivikasa,
Kantavat kivikarille."

"Ei tieä emo poloinen, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 389: "Vanhempiaan ja erittäinki äitiänsä niinä aikoina pitivät suuressa kuniassa ja sentähden aina ensimmäiseksi ja viimeiseksi muistelevat heitä" (Lna 121).
390. Eikä kantaja katalakovaosainen, onneton Katso lisääLyyrisissä runoissa poloisen ja onnettoman synonyymi: "Laulan, tuima, tuskissani, / Maan katala, kaihoissani, / Maan musta, murehissani, / Laulan, hoikka, huolissani" (VII2 2001: 6−9); ks. myös VII2 1782, VII2 1874, VII2 1900, VII2 1951, VII2 2185; IV1 60, IV1 105, IV1 671). "Ei tiiä emo tekiä, / kantaja katala" (VI1 560: 1−2; ks. myös VII2 1816, VII2 1818).

Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kehno, voimaton (38:276); paha, hankala, häijy (2:217); kavala, petollinen (43:214) (Jussila 2009).
,

Missä liikkuvi lihansa,
Vierevivierrä : kulkea Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi (14:434; 30:452); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270). oma verensä,
Onko suuressa soassa,
Tasapäässätasapää : tasaväkinen tappelossa,
Vaiko suurella selällä,
Lakehillalakea : aava, aukea lainehilla,
Vai käypi käpymäkeäkäpymäki : mäki, jossa on käpyjä; mäntymetsä,
Vaelsi varvikko-saloavarvikkosalo : varpuja kasvava metsä."

"Ei emo mitänä tieä
400. Poloisesta poiastansa,
Emo tiesi kuolleheksi, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 401: "Emo epäilemättä jo arvelee kuolleeksi, kun ei näe poikaansa palaavan sotaretkeltä. Sotaretket silloin eivät olleet pitkäaikaisia." (Lna 121.)
Kantaja kaonneheksi;
Noinpa itkevi emoni,
Valittavi vanhempani:
""Tuoll' on poikani poloisen,
Tuolla vaivaisen varanivara : tuki, turva
TuonenTuoni : kuolema (personoituna olentona); Tuonelan väen asuinpaikka Katso lisääTuoni merkitsee vainajalaa ja kuuluu viikinkiajan skandinaavisesta traditiosta saatuun uskonnolliseen käsitteistöön (Siikala 2012: 437). Kalevalassa Tuonella tarkoitetaan kuolleiden olinpaikkaa, tuonpuoleista maailmaa tai kuolemaa olennoksi personoituna. Transsiin vaipuvat, loveen lankeavat noidat kävivät Tuonella eli matkasivat vainajalaan. Kansanuskomusten mukaan Tuoni saattoi noutaa itselleen seuralaisen elävien maailmasta. (Turunen 1979; Jussila 2009.) toukojen panossatoukojen pano : viljan kylvötyö,
KalmanKalma : personoitu kuolema, haudanhaltia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hauta (33:260; 36:174, 227−228) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'manala; manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.'. Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.)
maien karhinnassakarhinta : muokkaaminen karhilla, maan möyhennysvälineellä;

Saapi nyt minun pojalta,
410. Minun laitonlaitto : kurja, poloinen, onneton lapseltani,
Saapi jouset jouten olla,
Jalot kaaret kuivaella,
Lintuset hyvin lihota,
Pyyt lehossa pyrhistellä,
Kontiot kovin elellä,
Peurat pellon piehtaroia.""

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Niin on niin, emo poloinen,
420. Niinpä kantaja katala!
Kasvatit kanoja parven,
Koko joukon joutsenia,

Tuli tuuli, niin hajotti,
Tuli Lempo, niin levitti,
Yhet sinne, toiset tänne,
Jonne kunnejonnekunne : jonnekin kolmannetki."

"Kyllä muistan muinaisenki, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 427−432: "L. luontonsa mukaan pian heittää huolet mielestänsä ja kääntyy parempia aikojansa muistelemaan" (Lna 121).
Arvoan ajan paremman,
Kun kulimme kukkasina,
430. Marjoina omilla mailla;
Moni katsoi muotohomme,
Vartehemme valkottelivalkotella : katsoa, tuijotella,
Ei kuin nyt tätä nykyä,
Tällä inhalla iälläinha ikä : paha ajanjakso, paha aikakausi Katso lisääSana inha 'paha, huono, ikävä'. Sana ikä 'aika, ajanjakso'. Vrt. sanan yleismerkitys Kalevalassa: elinaika (1:139−140). (Turunen 1979.):
Yks'yksi : vain tämä yksi, pelkästään tämä on tuuli tuttujamme,
Päiväaurinko Katso lisääPäivä-sanalla on Kalevalassa useita merkityksiä. Sanalla voidaan tarkoittaa aurinkoa (1:247, 300, 312 ym.), vuorokauden valoisaa aikaa (1:100, 106) tai vuorokautta (1:125) (Turunen 1979). ennen nähtyjämme,
Senki pilvet peittelevät,
Satehet salaelevat."

"Vaan en huolihuolia : viitsiä, pitää tarpeellisena huolimahanhuolia : surra, murehtia,
440. Suuresti sureksimahan,
Jos immet hyvin eläisi, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 441−446: "Tyttöjä L. nytkään ei heitä mielestänsä. Se häntä enemmän suretti, että tytöt ehkä arvelisivat hänen kuolleeksi ja surisivat hänen tähtensä." (Lna 121.)

Sana impi 'neito, naimaton tyttö; nainen' (Jussila 2009). Runoissa impi neidon synonyymi: "Mitä itket impi rukka, / impi rukka, neito nuori" (SKVR I2 1164). Vrt. myös loitsuissa: "Neiti kosken korvallin[en], / Impi virran vierell[inen]" (SKVR I4 817; myös I4 836, I4 905, I4 1126; VII5 4596). Suomen sanan vastineita ovat karjalan impi ja eteläviron impe', mutta kaikissa kielissä sanat ovat lähinnä runokielen aineksia (NESK).

Kassapäisetkassapäinen : palmikkotukkainen; naimaton nainen, joka ei vielä käytä huivia Katso lisääAlkuosana on kassa 'hiuspalmikko' (KKS; SMS). Naimattomat neidot pitivät tukkansa palmikoilla, mutta naimisiin mentäessä hiukset leikattiin ja päät hunnutettiin (Turunen 1979). kalkettaisikalkettaa : rupatella, puhua iloisesti ja äänekkäästi,
Naiset kaikki naurusuulla,
Mesimieliniloisin mielin morsiamet,
Ikävissä itkemättä,
Huolihin häviämättähävitä : kuihtua, tuhoutua, menehtyä."

"Viel' ei meitä noiat noiu, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 447 ja 448: "L. vanhoja tietosanojansa rupeaa käyttämään onnensa paremmaksi muuttamiseen" (Lna 121).

Noita oli henkilö, joka toimi parantajana, ennustajana mutta myös vahingon tuottajana (2:215 ym.). Hän pystyi pitämään salaperäisten tekojen ja loitsujen avulla yhteyttä vainajiin ja henkimaailmaan. Langetessaan loveen noita pääsi transsitilaan, jolloin hänen sielunsa saattoi irtautua ruumiista. Noidan tehtäviin kuului myös arpominen ja sanoin loitsiminen. (Turunen 1979.) Pohjoismaisissa mytologioissa tunnetaan laajasti pelottava, paha noitanainen, jolla on toisinaan kyky muuttaa muotoaan linnunhahmoiseksi (Siikala 2012: 291). Kalevalassa noidan perikuva on Louhi, Pohjan akka harvahammas, Portto Pohjolan emäntä.

Suomen noita-sanalla on vastineita sukukielissä, eikä sillä ole alkuaan tarkoitettu uskomusolentoa tai satuhahmoa vaan aikansa arvostettua ammattihenkilöä eli samaania, tietäjää (NESK s.v. noita).

Noiat noiu, näe näkiätnäkijä : noita, jolla on kyky nähdä muualla tapahtuvia asioita transsitilan aikana
Näille teille kuolevaksi,
450. Matkoille masenevaksimaseta : kuolla, riutua, nääntyä hengiltä,
Nuorena nukahtavaksi,
Verevänäverevä : punakka, terveen värinen; reipas viereväksivierrä : riutua voimattomaksi, kaatua kuoliaaksi Katso lisääSanan perusmerkitys on 'vyöryä, pyöriä'. Vrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kulkea (1:143; 3:77 ym.); pudota (4:289, 330; 44:327 ym.); virrata, juosta (4:447−471 ym.); pyöriä ympäri (21:24); irtaantua, lähteä irti tai liikkeelle (25:531; 33:85 ym.); kulua, joutua (matkasta puhuen) (35:104 ym.); vaaleta, virttyä (36:148); ääntää (22:103, 476 ym.). (Turunen 1979.) Ks. vieriminen merkitsemässä epämääräistä kulkemista (4:269−270).."

"Minkä noiat noitunevat, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 453−460: "Näilläki sanoilla saatettiin noitumat pahat itsien noitujainsa niskoille" (Lna 121).
Kunkaminkä nähnevät näkiät,
Kotihinsa koitukohonkoitua : joutua, päätyä,
Majahansa maatukohon;
Noitukohot itsiänsä,
Laulakohot lapsiansa,
Sukuansa surmatkohot,
460. Heimoansa herjatkohot!"

"Ei ennen minun isoni, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 461−463: "Kokee tarpeellista intoa herättää isänsä mahtia muistelemalla. Häpeä olisi hänen itsensä huonompi olla." (Lna 121.)
Eikä valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi
Nouatellut noian mieltä, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 463 ja 464: "Tietämättömäin piti noidille mieliksi olla ja palkita loihtioita (Lappalaisia) onnensa puolesta" (Lna 121).
Lahjoitellutlahjoitella : suostutella lahjoja antamalla Lappalaistalappalainen : Lapin kansaan kuuluva; suuren noidan mainesana Katso lisääVrt. lappalainen Kalevalassa myös henkilö, joka asuu Lapissa eli rajalla, rajaseudulla (3:21; 13:47) (Jussila 2009).

Lappi- ja lappalainen-sanojen alkuperästä ja alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Lyydissä lap merkitsee Vienan Karjalaa eli oman asutuksen pohjoispuolista aluetta. Vatjassa lappolain merkitsee noitaa. Nämä saamelaisiin ja heidän asuinalueeseensa viittaavat sanat ovat monien kansojen tuntemia; saamelaiset itse eivät ole niitä kuitenkaan käyttäneet. Erään selityksen mukaan Lappi voisi liittyä sanoihin lape, lappea ja olisi varhaisemmalta merkitykseltään 'syrjäseutu'. (NESK s.v. lappi, Lappi.)
.

Noin sanoi minun isoni,
Noin sanon minä itseki:
Varjele vakainenvakava; luja, varma luoja,
Kaitse kaunoinen Jumala, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 468−480: "Vanhan-aikainen rukous, vaan tietämätöntä on, lieneekö juuri entisellään pysynyt taikka kristin opista parannusta saanut" (Lna 121).
Auta armo-kourallasiarmokoura : suojaava käsi,
470. Väkevällä vallallasi
Miesten mieli-juohtehistamielijuohde : juoni, oikku,
Akkojen ajatuksista,
Pakinoista partasuien,
Pakinoist' on parratointenparraton : nainen tai lapsi!
Ole ainaisna apuna,
Vakaisena vartiana,
Ettei poika pois tulisi,
Emon tuoma erkaneisi
Luojan luomalta laulta,
480. Jumalan sukeamaltasueta : luoda, synnyttää, valmistaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979).!"

Siitä lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli
Laati huolista hevoiset,
Murehista mustat ruunat,
Päitset päivistä pahoista,
Satulat sala-vihoistasalaviha : salainen myrkky;
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille,
Ajoa ramutteleviajaa ramutella : ajaa rymistellen
490. Tieran tuttavan kerallakanssa,
Ajoi rannat raskutellenraskutella : raksutella, narskutella, naksutella; paukutella,
Hiekka-rannat herskytellenherskytellä : tehdä jotakin äänekkäästi, rymistellä
Luoksi ehtoisenehtoinen : suopea, suosiollinen, lempeä emonsa,
Tykö valta-vanhempansa.

Siihen KaukoniKauko : Lemminkäisen toisintonimi Katso lisääKauko, Kaukolainen, Kaukomieli ovat Lemminkäisen toisintonimiä (Turunen 1979). Henkilönnimi Kauko on vanha muinaissuomalainen nimi, jota on esitetty alkuperältään germaaniseksi, vrt. Kaukovalta < Gaugewald. Toisaalta on mahdollista, että nimi on johdos sanasta kauka 'pitkä'. (SPK s.v. Kaukonen, Kaukola.) kaotan
Virrestänivirsi : laulu, kertova runo Katso lisääNykysuomessa virsi-sanalla tarkoitetaan kirkollisiin yhteyksiin kuuluvaa laulua, mutta aikaisemmin se on merkinnyt yleisemmin laulua tai runoa, esimerkiksi kalevalamittaista kansanrunoa. Varhaisempi merkitys voidaan vielä nähdä vaikkapa yhdyssanassa itkuvirsi. (NESK s.v. virsi.) viikommaksipidemmäksi ajaksi,
Tieran tielle toimittelentoimitella : saattaa, lähettää
Kotihinsa kulkemahan,
Itse virren vierähytän,
500. Panen toiselle tolalle.