Seitsemäskolmatta Runo.*Runo 27

Runossa 27 Lönnrot jatkaa suoraan runon 26 lopusta pohjoisilla runoalueilla Lemminkäisestä tai Kaukomielestä (Kaukamoisesta) laulettua pitomatkatarinaa, jossa nuoreen miessankariin liitetyt narratiiviset kerrostumat yhdistyvät monitahoisesti laulukulttuurissa yleisiin tietäjyyden teemoihin.

Runon 27 alussa Lemminkäisen virsi -runotyypin sankari on saapunut matkansa päähän paikkaan, jonka Lönnrot nimeää eeposrakenteessa Pohjolaksi ja joka kansanrunoissa on yleensä Päivölä. Lemminkäinen menee sisälle tupaan uhmakkaasti käyttäytyen, sillä talossa on pidetty pidot, joihin häntä ei ole kutsuttu. Sisääntuloon liittyy laulajien esityksissä erilaisia vuoropuheluita isännän tai emännän kanssa. Lemminkäinen vaatii saada tarjoilua, yleensä olutta mutta joskus myös tärkeän vieraan kunniaksi teurastettua härkää. Hänelle tuodaan oluttuoppi, joka kuhisee käärmeitä. Osa kansanrunoista päättyy Lemminkäisen puheenvuoroon, jossa hän manaa tuopintuojan manalle. Suurin osa taas jatkaa kertomalla, kuinka Lemminkäinen onkii käärmeet ja muut oliot tuopista ja juo oluen.

Muutamissa Vienan ja Aunuksen alueen runoissa laulaja sisällyttää tähän vaiheeseen isännän tai emännän ja Lemminkäisen välillä loitsuin käydyn taistelun. Loitsuissa luodaan lattialle vuoronperään erilaisia eläimiä, jotka syövät tai häiritsevät toisiaan. Anna-Leena Siikalan (2012: 266−286) mukaan episodi perustuu pohjoisen Euraasian alueella laajasti tunnettuun shamanistiseen teemaan eläinhahmoisten noitien taistelusta ja on yksi esimerkki Lemminkäisen virteen sisältyvästä monisyisestä, ajan myötä hämärtyneestä myyttien kerrostumasta.

Joko loitsutaistelun tai useimmiten suoraan oluttuoppi-episodin jälkeen isäntä (joskus emäntä) ja Lemminkäinen mittailevat miekkojansa miekkataistelun aloittamiseksi. Lyhyen taistelun päätteeksi Lemminkäinen lyö vastustajansa pään poikki. Runo 27 loppuu Lönnrotin kuvatessa sankarinsa ahdinkoa, kun tämä huomaa, että hänen on nopeasti paettava. Tarina jatkuu Lemminkäisen virsi / Kaukamoisen virsi -runotyyppejä noudatellen Kalevalan runoissa 28 ja 29.

Runo 27 pysyttelee poikkeuksellisen tiiviisti Lemminkäisen virsi -runotyypin juonirakenteessa ilman suurempia lisäyksiä muista runolajeista tai -tyypeistä säeainesten tasoa lukuun ottamatta. Lönnrot sovittaa kuitenkin tapansa mukaan yhteen eri runotallenteissa esiintyviä vaihtoehtoisia ratkaisuja ja yksilöllisiä säekokonaisuuksia, jolloin tarinaan tulee toistoa ja lisää pituutta.

Jo nyt Kaukoni kuletin, Katso lisääKauko on Lemminkäisen toisintonimi. Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti ja Kaukomieli.

Lönnrot kommentoi säkeitä 1−6: "Suomalaisella runolla juuri ei ole tapana taaksensa katsoa; tässä nyt kuitenki sen tekee" (Lna 121).*Säkeet 1−4 / "Monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimitse"

Alkusäkeissä Lönnrot luo viittauksen Uuden Kalevalan edellisen runon (26) tapahtumiin, joissa Lemminkäinen selviytyy matkalla kohdatuista esteistä, jotka kansanrunoissa yleisesti nimetään "surmiksi".

Lönnrot hyödyntää säeparia: "Liuku surma suun eitse, / Kalmon kartanon peritse" (V1 414: 11−12; XIII1 581: 14−15), joka on tallennettu Itä- ja Pohjois-Inkerissä sekä Etelä-Karjalassa aihelmassa Liuvuin surman suun eteen. Aihelma liittyy usein Lauri Lappalaisen runoon, mutta esiintyy myös muissa yhteyksissä. Jälkimmäisenä säkeenä Lönnrot käyttää kuitenkin rakkauslauluna tunnettuun Jos mun tuttuni tulisi -aihelmaan sisältyvää persoonallista säettä: "Kalma kielen kantimessa" (VII2 2363: 5; vrt. VII2 2123: 20−21).
Saatoin AhtiLemminkäisen toisintonimi Kalevalassa, joko yksin tai etunimen tavoin: Ahti Lemminkäinen, Ahti Saarelainen Katso lisääLönnrot on Kalevalassa samaistanut Ahdin ja Lemminkäisen, vaikka alkujaan kyse on eri henkilöistä. Kansanrunoissa Ahti, Kaukamoinen, Lemminkäinen ja Veitikka ovat usein vaihtuneet tai sekoittuneet keskenään. Lönnrot on sovittanut Ahtia käsitteleviä runoja Kalevalaan vapaasti toisintojen pohjalta ja saanut täydennyksiinsä vaikutteita esimerkiksi Kaukamoisen runosta, Kullervo-runosta, Iivana Kojosenpojan runosta, Vellamon neidon onginnasta, Kilpalaulannasta ja kosintarunoista. (Turunen 1979.)

Vrt. Ahti-nimen alkuperäinen merkitys merenhaltian nimenä. Lönnrot on halunnut erottaa sankarin ja jumaluuden nimet toisistaan ja käyttää siksi merenhaltiasta muotoa Ahto. (Turunen 1979.) SaarelaisenSaarelainen : Lemminkäisen lisänimi
Monen surmanSurma : runollisesti personoitu kuolema Katso lisääLönnrot on katsonut surman personoiduksi olennoksi, kun se esiintyy Kalman, paholaisen, Lemmon tai taudin yhteydessä; sana on tällöin yleensä kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Kansanuskomuksissa kuolema ja tauti käsitettiin ihmisen ulkopuolella olevaksi, vaanivaksi olennoksi. (Turunen 1979.) suun ohitse,
KalmanKalma : personoitu kuolema, haudanhaltia Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: hauta (33:260; 36:174; 36:227−228) (Turunen 1979).

Itämurteissa kalma on laajasti 'hauta, hautakumpu', mutta sille tunnetaan myös maagisvivahteisia merkityksiä 'Manala; Manalan haltia; vainajan aiheuttama paha tauti, syöpä; kuolevan silmissä havaittava värin muutos (kuolemankalma); päällyskerros, kalvo, home tms.' Kansanrunouden ja Kalevalan myötä yleiskieleen saatiin johdos kalmisto. (SSA1 s.v. kalma.) kielen kantimetsekielen kantimen eli kielen juuren kautta tai ohitse Katso lisääKarjalan kielessä ja myös Kalevalassa esiintyy usein prolatiivisija eli väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa ilmaiseva sijamuoto (Punttila & Issakainen 2003).
Noille PohjolanPohjola : Louhen asuinpaikka, Kalevalassa ja kansanrunoissa yleisesti esiintyvä paikannimi Katso lisääVrt. pohja-sanan merkitys pohjoisena ilmansuuntana ja käsitettynä pimeän, kylmän ja kaiken pahuuden kodiksi, jonne kivut ja taudit manataan. Kalevalassa Pohjola on Väinölän eli Kalevalan vastakohta, kokonaisen heimon asuinsija, jota Louhi eli Pohjolan emäntä hallitsee. Sampo taotaan Pohjolaan ja ryöstetään sieltä; Pohjola on myös esimerkiksi paikka, jonne päivänvalot kätketään. Sekä Kalevalassa että kansanrunoissa Pohjolasta käytetään nimiä, jotka kuvaavat sen luonnetta, kuten Pimentola, Untamola, kylmä kylä, miesten syöjä sija, urosten upottaja, pahan valta. (Turunen 1979.) pihoille,*Säkeet 5−20 / Lemminkäinen on saapunut kutsutta pitoihin

Lönnrot kertaa runossa UK 26 (säkeet 87−92) todetun ja Lemminkäisen virteen keskeisesti liittyvän seikan, että Lemminkäinen tulee tapahtumapaikalle kutsumatta.

Lemminkäisen tupaan tuloa ja käytöstä kuvataan kansanrunoissa omavaltaiseksi, eri runoissa eri tavoin. Lönnrot aloittaa joissakin Lemminkäisen virsi -runoissa esitettyä tapaa mukaillen: "itse tungeksen tupahan, / ajaksen katosten alle, / seiso keski lattialla" (VII1 841: 107−109). Lönnrot on laajentanut kuvausta säeparilla Inkeristä, jossa säkeessä mainittu puulaji lehmus yleisemmin kasvaa: "Silta liekkuu lehmuksinen, / Tupa kuusinen kumahti" (IV1 639: 17−18; ks. myös V3 liite 8: 47−58; V2 2437: 8−9). Tämä säepari liittyy olennaisesti Inkerissä suosittuun runotyyppiin Kalervo ja Untamo osana säekokonaisuutta, joka kuvaa yliluonnollisen vahvan vauvan keinumisesta kehdossa − ja epänormaalin voimakkaan keinumisen aiheuttamaa tuvan liikettä.

Vienassa talon emännän liikkumista kuvataan sekä Lemminkäisen virressä että muissakin runoissa yleisesti säkeillä: "Liikku sillan liitoksella, / Keikku keskilattialla" (mm. I2 701: 17−18, I2 758: 141−142, I2 1103a: 75−77).
Salakansansalakansa : salaa juhliva Pohjolan väki kartanoillekartano : piha Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: rakennus, asuinsija (4:38 ym.) (Turunen 1979).;
Nyt onpi saneltavana,
Kielin kertoeltavana,
Miten lietohuoleton, kevytmielinen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: (merestä) upottava, vajottava (4:431; 5:11; 6:221); (ilmasta) viileä, lauhkea (46:374) (Turunen 1979). Kansanrunoissa ja Kalevalassa ”lieto” Lemminkäisen epiteetti.

Lieto on samaa alkuperää liete-sanan kanssa; liete merkitsee useissa itämerensuomalaisissa kielissä veden kuljettamaa hienoa rantahiekkaa (NES s.v. liete). LemminkäinenKalevalan pääsankareita; naistenhurmaaja, laulaja, tietäjä ja taitava soturi Katso lisääLemminkäinen on Kalevalassa naistenhurmaaja, suuri tietäjä ja etevä soturi sekä Väinämöisen jälkeen huomattavin laulaja. Vaikka Kalevala antaa melko yhtenäisen kuvan Lemminkäisen hahmosta, on Lönnrot koonnut sen varsin erilaisista kansanrunoaineksista (mm. runot Ahti Saarelaisesta, Kaukamoisesta ja Hiiden hirven hiihdännästä). Vrt. Lemminkäinen esiintyy kansanrunoaineistossa monien runojen päähenkilönä. (Harvilahti ja Rahimova 1999: 97.),
10. Tuo on kaunis KaukomieliLemminkäisen toisintonimi Katso lisääKansanrunoissa eri henkilö, joka tavallisesti esiintyy nimellä Kaukamoinen (Kaukamoisesta lisää ks. Siikala 2012: 279−284). Lemminkäisen muita toisintonimiä Kalevalassa ovat Ahti ja Kauko.
Tuli Pohjolan tupihin,
SariolanSariola : Pohjolan rinnakkaisnimi salvoksihinsalvos : hirsirakennus, tupa,
Ilman kutsutta pitoihin,
Airuhittaairut : kutsunkuljettaja, sanansaattaja juominkihin.

Tuop' on lieto Lemminkäinen,
Poika veitikkäveitikka, huima, vallaton; Lemminkäisen epiteetti Katso lisääKansanrunoissa nimellä Veitikka ei ole alkuaan tarkoitettu Lemminkäistä vaan toista henkilöä, mutta nimet ovat myöhemmin menneet sekaisin (Turunen 1979).

Karjalan kielessä sana veitikkä 'veitikka, vesseli' (KKS). vereväpunakka, terveen värinen; reipas,
Heti kun tuli tupahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 17 ja 18: "Vieraan tuli siivollaan tupaan astua ja seisatella ovipuolella, kunnes häntä käskettiin ylemmä astua; niin on tapa vieläkin" (Lna 121).
Astui keskilattialle,
Siltasilta : lattia, permanto Katso lisääItämerensuomalaisissa kielissä yleisesti tavattu silta-sana rajoittuu merkityksessä 'lattia, permanto' pääasiassa alueen itäosiin. Merkitys on sanan levinneisyyden valossa syntynyt muinaiskarjalassa. (ALFE 1: 126−127.) liekkuiliekkua : heilua, notkua Katso lisääLiekkua-verbi esiintyy esimerkiksi suomen kaakkoismurteissa ja inkeroisessa merkityksessä 'keinua, heilua' ja karjalassa merkityksessä 'keinua, kiikkua; keikkua, liikkua' (SSA2 s.v. liekkua). lehmuksinen,
20. Tupa kuusinen kumahti.

Sanoi lieto Lemminkäinen:*Säkeet 21−66 / Vuoropuhelu talon isännän kanssa

Sisälle tultuaan Lemminkäinen käy talon isännän tai emännän kanssa vuoropuhelun, joka voi rajoittua oluen pyytämiseen tai olla seikkaperäisempi. Lönnrotin toimittama laajennettu versio noudattelee Ilomantsin Mekrijärven Simana Sissosen runoa, jossa Väinölän isännän roolissa on poikkeuksellisesti Väinämöinen (VII1 835: 130−173). Runossa Lemminkäiselle ilmoitetaan, että hän voi seistä oven suussa, jos on siivosti. Lemminkäinen suuttuu ja vertaa tilannetta isänsä aikoihin, kysyen, miksei häntä kohdella kuin isäänsä aikoinaan.

Aihetta laventavat säkeet ovat peräisin D. E. D. Europaeuksen Raja-Karjalassa tallentamista Lemminkäisen virsi -runoista. Lemminkäisen suuttumuksen kuvaus sekä persoonalliset säkeet: "Nokia nuuhtomahan, / Karstoja karistamahan" ovat runosta II 220 (43−53). Lönnrot jatkaa tuvan kuvausta toisessa runossa esitetyin persoonallisin säkein:

Tup' on tässä miesten tulla,
Sopp on luoa sormikasta,
Vaarnat kirjokintahia,
Seinät miekkoa mitellä
(II 194: 81−85)

Dialogin jälkeen (tai suoraan sisään tullessaan) Lemminkäinen istuu kuuluvasti: "Istu lieto Lemminkäinen: / Petäjäinen penkki notku, / Rahi rautanen rasahti" (II 220: 40−42).
Itse virkkivirkkiä : puhua, sanoa, kertoa noin nimesinimetä : lausua, sanoa painokkaasti:
"Terve tänne tultuani,
Terve tervehyttäjälle! Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 24: "Tervehyksellänsä sanoo ei muille, kuin itsellensä hyvää toivottavan" (Lna 121).

Tervehyttäjä 'tervehtijä' (Turunen 1979; Jussila 2009).
Kuules Pohjolan isäntä,
Oisiko talossa tässä Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 26−28: "Tämmöinen kysymys jo oli kovin tavaton ja osotti hyvin, millä mielellä L. oli tullut" (Lna 121). Hän kommentoi lisäksi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 8−10 (tässä 26−28): "Ajaton ja sopimaton kysymys" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Ohria orosenoronen : ori purra,
Olutta Katso lisääOlut esiintyy eri yhteyksissä niin Kalevalassa kuin kansanrunoissa. Kalevalassa se tavataan useassa eri runossa. Oluen valmistaminen opittiin jo kantasuomalaisena aikana, ja se oli tuolloin arvostettu juoma. Tähän viittaa se, että olut mainitaan Kalevalassa kaikkiaan 93 säkeessä. Oluen valmistamisen kuvauksessa on aineksia sekä Suomen että Vienan Karjalan runoista. Oluen keittäjiksi mainitaan Pohjolan häissä Osmotar oluen seppä (20:226 ym.), Kalevatar kaunis neiti (20:321 ym.) ja Kapo kaljojen tekijä (20:252 ym.). (Turunen 1979.) urohonuros : mies, miehinen mies juoa?"

Itse Pohjolan isäntä
30. Istui pitkän pöyän päässä,
Tuop' on tuolta vastoavi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ollevi talossa tässä Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 13−16 (tässä 33−40): "'Hevosesi voipi seisoa pihalla ja itsellesi on ovensuussa sijaa.' Runo näetsä ei tahdo kaikkea syytä Lemminkäiselle yksinään antaa, sentähen panee Pohjolan isännän näin loukkaavasti vastaamaan." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Olla-verbin muoto ollevi 'lienee' (Turunen 1979).
Tannerta orosen olla;
Eikä kielletä sinua,
Jos olet siivollakunnolla, siivosti tuvassa,
Oven suussa seisomasta,
Oven suussa, orrenorsi : rakennuksen sisäpuolella sijaitseva kannatus- tai sidehirsi alla,
Kahen kattilan välissä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 39: "Kummallaki puolella pihtipieliä rippuivat kattilat koukuissansa" (Lna 121).
40. Kolmen koukunkoukku : koukkupäinen padan tai kattilan kannatin koskevillakosketusetäisyydellä."

Siinä lieto Lemminkäinen
Murtimurtaa : mutristaa, vääntää suuttuneena mustoa haventahaven : parta, viikset,
Kattilaisen karvallistakattilaisenkarvallinen : padanvärinen, musta,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempopaholainen, piru Katso lisääLempo on Kalevalassa ja kansanrunoissa personoitunut paha, luonnossa esiintyvä paha haltia, pahuuksien alkusynnyttäjä, nimenä Hiiden toistonimi (Jussila 2009; Siikala 2012: 277). Ks. Hiisi.

Lempo-sanalla on mitä ilmeisimmin yhteys lempi-sanaan; alkuperäinen merkitys näyttäisi liittyvän palamiseen. Lempi esiintyy yleisesti muinaissuomalaisten henkilönnimien osana, mm. Lemminkäinen, Lemmitty, Ihalempi, Kaukalempi. (SSA2 s.v. lempi, lempo.) tänne lähteköhön
Oven suuhun seisomahan,

Nokianne nuohomahan,
Karstojakarsta : kovettunut, pintaan kiinnittynyt noki karistamahan!
Eip' ennen minun isoni, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 20−26 (tässä 49−60): "Homeironki urot kerskaavat isistänsä, eivätkä tahtoneet heitä kehnommat olla" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Sana iso 'isä' (Turunen 1979; Jussila 2009).
50. Eikä valta-vanhempanivaltavanhempi : arvossa pidetty vanhempi
Seisonut siallasija : kohta, paikka sillä,
Oven suussa, orren alla;
Olipa sioa silloin,
Tanhuamaalattialla varustettu vaja, joka rakennettiin karjan ja hevosten suojaksi orihin olla,
Tupa pesty miesten tulla, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 55: "Tupaki pestiin häntä odottaessa, niinkun ainaki arvollisia vieraita varten" (Lna 121).
Sopetsoppi : huoneen nurkka Katso lisääKarjalan kielessä soppi-sana tarkoittaa uunin ja peräseinän välistä nurkkaa tai kulmaa (KKS; Turunen 1979). Soppi toimi usein vanhojen ja vaivaisten ihmisten oleskelupaikkana (Turunen 1979). luoaluoda : riisua sormikasta,
Vaarnatvaarna : puusta valmistettu naula Katso lisääEntisaikoina vaatteita, aseita, työkaluja ja muita esineitä ripustettiin seinään kiinnitettyihin puunauloihin (ks. Turunen 1979; Jussila 2009). miesten vanttuhiavantus : käsine, kinnas, lapanen,
Seinät miekkoja laellaladella : asetella, panna järjestykseen;
Miksip' ei ole minulle,
60. Kuin ennen minun isolle?"

Siitä siirtihen ylemmä Katso lisääSiirtää, refl. siirtihen 'siirtyi' ja ylemmä 'lähemmäksi arvokasta istumapaikkaa' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säettä 61: "Vieraan olisi tullut siivosti liikkua, L:n sitä ei tehnyt" (Lna 121).,
Pyörähtihepyörähtää, refl. pyörähtihe : käännähti pöyän päähän,
Istuiheistua, refl. istuihe : istuutui rahinrahi : siirrettävä puupenkki nenähännenä : pää,
Petäjäisenpetäjäinen : petäjästä eli männystä valmistettu penkin päähän;
Rahi vastahanvastaan : takaisin rasahti,
Petäjäinen penkki notkui.

Sanoi lieto Lemminkäinen:*Säkeet 67−70 / Lemminkäinen vaatii olutta

Keskeinen episodi Lemminkäisen virressä on oluen pyytäminen juhlatalosta. Lemminkäinen voi uhmakkaassa pyynnössään itsekin viitata siihen, ettei hänen tuloaan ole toivottu: "Enkä lie lempi vieras, / Kun ei tuotane olutta / Tulovalle vieralle" (I2 758: 157−159).
"Enpäs liene lempi-vieras,
Kun ei tuotane olutta
70. Tulevalle vierahalle."

IlpotarPohjolan emäntä, Louhi Katso lisääIlpotar on ilmeisesti muodostettu puolison nimestä Ilpo (Jussila 2009). Nimi esiintyy ainoastaan yhdessä Päivölän virren kappaleessa. Samassa yhteydessä käytetään myös paikannimeä Ilpola. (Niemi 1910: 248.) hyvä emäntä*Säkeet 71−82 / Emännän vastaus

Kalevalassa Lemminkäinen on saapunut Pohjolan tupaan, ja Lemminkäinen puhuttelee emäntää myöhemmin Pohjolan emännäksi. Kansanrunossa vierailupaikan nimi vaihtelee, yleisin on Päivölä. "Pohjan akka" tai Pohjola esiintyy muutaman kerran Pohjois- ja Raja-Karjalan alueella, esimerkiksi Simana Sissonen mainitsee sen kerran Hiitolan rinnakkaisnimenä (VII1 836: 2; VII1 836a: 2). Vain H. R. Aspelinin Sotkamossa 1831 tallentamassa runossa (XII1 103: 64−67), jota Lönnrot käyttää tämän jakson säkeissä yhtenä esikuvana, Pohjola mainitaan yksiselitteisesti pitojen paikkana. Ilpotar esiintyy emännän nimenä samoin vain kerran Korpiselällä (VII1 812: 124−127), runossa, jossa Pohjola mainitaan kerran Hiitolan toisintonimenä (VII1 812: 71).

Osassa Lemminkäisen virsi -aiheisista runoista laulaja esittää dialogin Lemminkäisen ja talon emännän välillä. Emäntä voi kertoa, että pidot on jo pidetty ja vieraan olisi pitänyt tulla aiemmin tai että juomaa ei ole vielä edes valmistettu:

Oh! sinä poika Lemminkäisen
Kuin et yötä ennen tullut
Elikä päivä jäleltä.
Ohrin' on oluet viellä
Maku ruvat maltasina
(XII1 103: 73−78, vrt. mm. I2 816: 152−160).

Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ohoh poika Lemminkäisen,
Mimikä sinusta vierahasta!
Tulit pääni polkemahan, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 75−76: "Tulit vaan huolta minulle laittamaan" (Lna 121).
Aivoni alentamahanalentaa aivot : surmata;
Ohrina oluet meillä,
Makujuomatmakujuoma : maukas juoma maltahina,
Leipomatta vehnä-leivät,
80. Liha-keitot keittämättä;
Oisit yötä ennen tullut, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 81 ja 82: "Tulet kaikkein sopimattomimmalla ajalla" (Lna 121).
Taikka päiveä jälestäjäljestä : myöhemmin."

Siinä lieto Lemminkäinen*Säkeet 83−85 / "Murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa"

Lemminkäisen suuttumusta kuvaa parisäe, joka on yleinen formula sekä Lemminkäisen että muiden miespuolisten sankarien kohdalla (ks. mm. I2 816: 176−177, 182−183).
Murti suuta, väänti päätä,suuttumuksen kuvaus Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 84 ja 85: "Suuttui, niin että muoto muuttui" (Lna 121).
Murti mustoa haventa,
Itse tuon sanoiksi virkki:*Säkeet 86−106 / Lemminkäinen syyttää emäntää kutsumatta jättämisestä

Lemminkäinen syyttää emäntää pitojen pitämisestä ilman häntä. Lönnrot hyödyntää puheenvuoron rakentamisessa aluksi Lemminkäisen virressä esiintyvää emännän vastausta Lemminkäiselle:

Syöty on syömät, juotu juomat,
Pietty piot parahat,
Oluet osin jaeltu,
Kaljat kannun mittailtu,
Pikarit pinohin luotu,
Tuopit roukkohin rovittu
(I2 816: 155−160; ks. myös I2 774: 300−304).

Lönnrotin säkeessä 88 on sanat "Häät on juotu". Lemminkäisen virsi -runoissa ei mainita pitojen syynä häitä. Lönnrot on lisännyt maininnan tuomaan koherenssia omaan tarinakehykseensä, jossa Lemminkäisen tulo pitoihin tapahtuu häiden jälkeen (Uudessa Kalevalassa runot 21−25).

Seuraava säepari (säkeet 95−96): "Piätti häät härän tavalla, / Kutsut koiran kunnialla", jossa häät mainitaan, ei myöskään ole Lemminkäis-runostosta peräisin vaan esiintyy muutaman kerran Kilpakosinta-runossa, kerran myös Pohjan akkaan liitettynä (I1 463: 1−3, I1 48: 81−82).

Lemminkäisen puheenvuoron loppuun Lönnrot sisällyttää säekokonaisuuden, joka esiintyy yleisesti Lemminkäisen virren alussa: kertomuksen siitä, kuinka pitoja valmisteleva oluen keittäjä pyytää kutsujen viejän kutsumaan kaikki muut, rujot ja rammatkin, mutta ei Lemminkäistä (ks. mm. II 220: 17−25; VII1 836: 38−47, 836a: 40−46, VII1 841: 25−29). Kalevalassa tämä on kertausta, sillä Lönnrot on esittänyt oluenkeitto-episodin ja kutsujen lähetyksen jo aiemmin, osana häävalmisteluja runossa UK 20 (säkeet 565−614).
"Jop' on täällä syömätsyömä : ruoka, ravinto Katso lisääEsimerkiksi Kuivajärveltä tieto: "Šyöty šyömät, juotu juomat, pikarit pinohol lyöty" (KKS). syöty,
Häät juotu, piot pietty,
Oluet osinosa : annos jaeltu,
90. Me'etmesi : sima, hunajasta valmistettu juoma Katso lisääVienan runoissa mesi-sanan synonyymina metu, joka esiintyy yleisesti myös oluen kertosanana. Mesi merkitsee Kalevalassa lisäksi mehiläisten mettä, hunajaa (9:226, 249, 423 ym.). (Turunen 1979.) miehin mittaeltumittaella : jakaa, annostella,
Kannut kannettu kokohonkoko : kasa, läjä,
Tuopit roukkoihinroukko : kasa, läjä Katso lisääKarjalan kielessä sana roukko 'röykkiö, roukkio' (KKS). rovitturovita : kasata, läjätä."

"Oi sie Pohjolan emäntäLouhi, sotainen ja toimelias naishallitsija Katso lisääLönnrot on muodostanut Kalevalan välittämän kuvan Pohjolan emännästä useiden kansanrunojen perusteella ja rakentanut Louhesta tietoisesti Väinämöiselle vastakohtaisen loitsijan, johon Pohjola-nimen myötä on tiivistynyt pahan merkitys (Turunen 1979).

Suullisissa runoissa Pohjan akka kuvataan vauraana ja ulkomuodoltaan kolkkona Pohjolan valtiaana. Mahtava Pohjan perillä asuva noitanainen, joka pystyy muuntautumaan myös linnuksi, kuuluu yleispohjoismaiseen perinteeseen. Erityisesti karjalaisessa mytologiassa Pohjan akka on keskeinen hahmo. Savolaisperinteessä Louhen vastine Loviatar/Loveatar on tautien synnyttäjä ja kaiken pahan aiheuttaja. Juvalaisessa perinteessä Pohjolan emäntä on kuvattu myös Väinämöisen vaimoksi. (Siikala 2012: 323−324.),
PimentolanPimentola : Pohjolan rinnakkaisnimi pitkä-hammas Katso lisääLönnrot kommentoi sanaa: "Pitkähammas, haukkumanimi" (Lna 121).!
Pi'itpitää : järjestää häät häjynhäjy : katala, häijy, pahoin menetellyt ihminen tavalla,
Kutsut koiran kunnialla,
Leipoelit leivät suuret,
Panit ohraiset oluet,
Laitoitlaittaa : panna menemään, lähettää kutsut kuusiannekuudelle taholle, kuuteen suuntaan,
100. Anojatanoja : kysyjä, kutsunviejä yheksiänneyhdeksään suuntaan;
Kutsuit kurjat, kutsuit köyhät,
Kutsuit ruojatruoja : heittiö, hylkiö, kehno ihminen, kutsuit roistot,
Kaikki hoikathoikka : laiha, huonokuntoinen; köyhä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ohut, solakka (44:249); pieni, vähäinen, raukka (22:443) (Jussila 2009). huonemiehethuonemies : mies, joka asuu yhdessä talon huoneessa työsuorituksia vastaan,
Kaita-kauhtanatkaitakauhtana : vartalonmyötäiseen takkiin pukeutunut Katso lisääKauhtana-sanalla tarkoitetaan polviin saakka ulottuvaa, sarkakankaasta tehtyä miesten päällysvaatetta (KKS). kasakatkasakka : palkollinen, renki Katso lisääKasakka-sana suomen murteissa laajalti 'venäläinen ratsusotilas'. Lisäksi sanalle tunnetaan merkitys 'renki, päiväläinen'. Sana on lainaa venäjästä, jossa kazák 'kasakka, palkollinen, renki'. (SSA1 s.v. kasakka.),
Muun on kutsuit kaiken kansan,
Minun heititheittää : jättää kutsumatta."

"Mintähenminkä tähden, miksi tämä minulle*Säkeet 107−114 / Omat ohrat

Lönnrot toistaa persoonallisen säekokonaisuuden Zacharias Topelius vanhemman tsenalaiselta Jyrki Kettuselta 1821 tallentamasta runosta I2 774 (305−313), jossa Lemminkäinen sanoo antaneensa ohria omistaan runsaammin kuin muut. Vastaava viite Lemminkäisen omiin ohriin liittyy joskus myös Lemminkäisen pyyntöön ostaa olutta: "Onko ostoa olutta / Omistani otristani, / Kylvämistäni jyvistä" (I2 816: 164−166; ks. myös I2 794: 1−5).

Puheenvuoron merkitys eli se, miten Lemminkäisen omat ohrat ja kylvöt liittyvät pitotalossa tehtyyn ja tarjottuun olueen, jää keruuajan runoissa tarkemmin selittämättä. Viite voi liittyä kyläyhteisöjen tapaan jakaa isojen juhlien kustannuksia niin, että kaikki jäsenet osallistuvat, tai Kaarle Krohnin (1903−1910: 554−556; ks. myös Siikala 2012: 271) esittämään ajatukseen, että Lemminkäisen matka on alun perin suuntautunut sisaren kotiin. Tähän viittaa joissain runoissa esiintyvä johdanto, jossa Lemminkäisen matka suuntautuu: "Luotolahan lankoihinsa" (paralleelisäkeessä on joko sisar tai anoppi, I2 815: 1−3; I2 798: 1−2, I2 800: 1−3; VII1 767: 1−4, VII1 823: 1−4).

Lemminkäisen virren kohdalla kyseessä voisi siten olla vastaava runoaihe kuin etelämpänä yleinen Oljamissa käynti, jossa naimisiin mennyt, kotoa muuttanut tytär tulee käymään syntymäkodissaan, jossa äidin ja isän sijaan komentoa pitävät veli ja varsinkin veljen vaimo, ja vastaanotto on kalsea. Säkeissä on monia yhtäläisyyksiä Lemminkäisen virren kanssa (silmiinpistävin on fraasi: "toki läksin, en totellut" sekä oluen tarjonta ja oluen kuvaus). Lönnrot on sovittanut Oljamissa käynti -runotyypin Kalevalassa häärunojen yhteyteen, osaksi miniän rooliin liittyviä valitusaihelmia (UK23, säkeet 749–820).

Sisällöltään sama, säkeen "Luotolahan lankoihinsa" sisältävä säekokonaisuus esiintyy toisaalta myös Väinämöisen ammunta -runotyypin aloituksessa Väinämöisen aikomuksena (ks. myös I1 11: 1−5, I1 126: 1−5, I1 1: 1−5; I2 erill.2: 1−4):

Vaka vanha Väinämöinen
Lähtiäksensä käkesi,
Tullaksensa toivotteli
Luotolahan lankoihinsa,
Väinämöin sisorihinsa.
Emo kielti, vaimo käski,
Kielti luonnotarta:
(I1 105: 1−4).

Omistani ohristani?
Muut ne kantoi kauhasilla,
110. Muut ne tiiskinätiiski : pieni astia tai juomakulho tiputtitiputtaa : valuttaa pieninä määrinä,
Minä määrinmäärä : suurehko vetomitta Katso lisääVienan Karjalassa määrä oli jyvämitta, suuruudeltaan 18 kappaa (Turunen 1979). Vanha kappa on 4,58 litraa, metrinen kappa 5 litraa. mätkäelinmätkäellä : jaella runsaasti, mätkäistä,
Puolikkoisinpuolikko : tynnyri, puuastia Katso lisääPuoli-sanan johdos puolikko on tarkoittanut suomen murteissa puolen tynnyrin astiamittaa, kaljatynnyriä, isoa puuastiaa (SSA2 s.v. puolikko). putkaelinputkaella : panna runsaasti, pudotella
Omiani ohriani,
Kylvämiäni jyviä."

"En nyt liene Lemminkäinen,*Säkeet 115−122 / Oluen ja ruuan pyyntö

Lemminkäisen pitkän puheenvuoron lopuksi Lönnrot toistaa vielä Lemminkäisen kommentin, jossa tämä taloon sisään tullessaan pyytää olutta ja Vienassa usein lisäksi teurastamaan härän:

Empas liene lempivieras,
Kuin ei tuotane olutta,
Eli härkeä tapeta
Tulevalle vierahalle
(I2 743: 64−67; ks. myös I2 784: 65−69, I2 758: 190−197).

Lönnrotin säkeisiin sisällyttämä pyyntö panna keittoa pataan esiintyy kerran (I2 794: 33−35).
En vieras hyvän niminenhyvänniminen : hyvämaineinen,
Kun ei tuotane olutta,
Pantane pata tulelle,
Keittoa pa'an sisähän,
120. Leiviskäpainomitta (8,5 kg) sian lihoa,
Syöäkseni, juoakseni
Päähän matkan päästyäni."

Ilpotar hyvä emäntä*Säkeet 123−132 / Emäntä käskee piikatyttöä

Lemminkäisen virressä Lemminkäiselle tuo olutta yleensä emäntä itse, joskus myös piika tai muu toimija. Lönnrot nimeää toistamiseen emännän Ilpotar-nimiseksi, joka esiintyy tallennetuissa runoissa vain kerran Laatakon Karjalassa Korpiselällä (VII1 812: 124−127).

Lönnrotin säkeet, joilla hän kuvaa piikatyttöä, ovat risteytys hänen tallentamastaan Lemminkäisen virsi -runosta: "Tyttö pieni, tyhjä lapsi, / Aina astian pesiä, / Hulikkain huuhtoja" (I2 793: 19−22) sekä säkeistä, joilla Arhippa Perttunen luonnehti Lemminkäisen surmaajaa, Ulappalan ukko vanhaa: "Pahin astian pesiä, / Lusikkain luutustaja, / Kapustajen kaavistaja" (I2 758: 205−209).
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh piikapalvelustyttö, naispalkollinen Katso lisääPiika-sanalla on ollut aikaisemmin merkitys 'nuori tyttö, neito, neitsyt' mm. vanhassa raamatunkielessä, kansanrunoissa ja virossa (piiga). Myöhemmin sanan pejoratiivinen eli halveksiva, väheksyvä merkitys 'palvelijatar' on kuitenkin yleistynyt. (Turunen 1979.) pikkarainenpienikokoinen; iältään nuori,
Orjaniorja : omaisuutta oleva ihminen; palkkalainen, palvelija Katso lisääOrja on Kalevalassa toisen ihmisen omaisuutta, joka voidaan ostaa, myydä ja ryöstääkin. Kalevalan antama kuva orjien elämästä ja asemasta rajoittuu runojen, sananlaskujen ja arvoitusten antamiin hajanaisiin tietoihin. Sammon taonnassa orjat ovat lietsojia (10:311−373), muualla he hoitavat hevosia (esim. 18:379−390) tai suorittavat talousaskareita orjapiikoina (esim. 24:147−150). Orjan elämä on usein synkkää ja onnetonta; tästä kielii Kullervon karu kohtalo. (Turunen 1979.)

Karjalan kielessä orja 'palkollinen, orja; rutiköyhä, kerjäläinen' (KKS). alinomainenainainen, ikuinen,
Pane keittoa patahan,
Tuo olutta vierahalle!" Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 39 ja 40 (tässä 125−128): "Emännän ei tehnyt mieli Lemminkäistä suututtaa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Tyttö pieni, tyhjäköyhä, varaton; mitätön lapsi,
130. Pahin astian pesiä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 130: "Semmoista huonoa ihmistä ei olisi pitänyt panna L:selle olutta tuomaan ja ruokaa laittamaan" (Lna 121).

Paha-sanalla on tässä merkitys 'pieni, mitätön, vähäpätöinen' (ks. Jussila 2009).
Lusikkojen luutustaja,luuttuaja, siivooja
Kapustojenkapusta : puukauha kaapustajakaapija, puhdistaja,
Pani keittoa patahan,
Luut lihoista, päät kaloista,*Säkeet 134−136 / "Luut lihoista, päät kaloista, / Kuoret leivistä kovista"

Keiton aineksia kuvaavat säkeet "Luut lihoista, päät kaloista, / Kuoret leivistä kovista" löytyvät Ontrei Malisen lyhyestä Lemminkäisen virsi -tiivistelmästä (I2 794: 29−30). Kyseessä on kiteytynyt formula, joka on yleisempi lyyrisissä runoissa ja häärunoissa. Varsinkin Etelä-Karjalassa ja Keski-Inkerissä, joskus myös muualla, säepari esiintyy morsiamen itketykseen kuuluvissa huono-osaisuuden kuvauksissa (Huono osa annetaan − luut lihoista; Luut lihoista, päät kaloista).

Nauriin naatit puolestaan liittyvät metaforaan, jota laulajat käyttävät yleisesti kuvaamaan, kuinka Lemminkäinen katkaisee miekalla vastustajansa pään: "Vei/löi/otti kun naatin naurihista" (ks. kommentti säkeisiin 375−388).
Vanhat naatit naurihista,
Kuoret leivistä kovista,
Toi siitä olutta tuopin,
Kannun kaljoa pahinta
Juoa lieto Lemminkäisen,
140. Appoaappaa : syödä tai juoda ahneesti Katso lisääKarjalan kielessä verbi appoa 'appaa, hotkia, mättää suuhunsa (varsinkin marjoja)' (KKS). Myös suomen murteista tunnetaan merkitys 'syödä (ahneesti), ahmia, hotkia' (SMS). halun alaisenhalunalainen : halukas, ruoan- ja juomanhimoinen,
Itse tuon sanoiksi virkki:*Säkeet 141−144 / Ei miestä juomaan tätä olutta

Tämä puheenvuoro on tallennettu Mekrijärvellä kaksi kertaa (laulajaksi on toisella kerralla merkitty Simana Sissonen):

Virkki vanha Väinämöinen:
"Ei ole minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Juojoa tämän oluen,
Tämän kannun kaatajoa
(VII1 434: 13−17, ks. myös VII1 437: 25−27).

Kyseessä on runokokonaisuus, jossa laulaja varioi Lemminkäisen virren käärmetuoppi-aihelmaa siten, että käärmeolutta tarjotaan Väinämöiselle, mutta sen juo seppo Ilmarinen (Käärmetuoppi).
"Tokko lie sinussa miestä, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 45 ja 46 (tässä 142−144): "Tokko saatat juoda näin kehnoa olutta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Sana tokko 'tuskinpa, niinköhän' (Jussila 2009).
Juojoa tämän oluen,
Tämän kannun kaatajata?"

Lemminkäinen lieto poika*Säkeet 145−150 / Lemminkäiselle tarjottu oluttuoppi on täynnä käärmeitä

Lemminkäisen oluen pyyntöön vastataan Lemminkäisen virressä tuomalla hänelle olutta, joka on täynnä käärmeitä ("toukkia", "matoja", kyitä, sisiliskoja, sammakoita). Lemminkäisen reaktio vaihtelee eri laulajien runoissa: hän voi joko manata tuopin tuojan manalaan tai (sekä) onkia käärmeet pois ja juoda oluen, tai vain juoda oluen "terveydekseen". Lönnrot esittelee seuraavissa säkeissä kaikki vaihtoehdot yhden kerrallaan.
Katsoi tuosta tuoppihinsa,
Toukka on tuopin pohjukassa, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 49 ja 50 (tässä 147−150): "Oli kovin pilaunutta, kelvotonta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Toukka 'käärme' ja pohjukka 'pohja' (Jussila 2009).
Käärmehiä keski-mailla;keskellä, puolessavälissä
Äärilläääri : reuna maotmato : käärme mateli,
150. Sisiliskot liuahteliliuahdella : livahdella, pujahdella.

Sanoi lieto Lemminkäinen,*Säkeet 151−156 / "Kannun kantajat Manalle"

Sekä Vienassa että Pohjois-Karjalassa osa Lemminkäisen virsistä päättyy käärmeoluen tuonnin jälkeen tuopin tuojaan kohdistuvaan manaukseen. Toisaalta manaus voi olla lisäelementti runossa, joka jatkuu oluen juontiin ja miekkataisteluun, kuten Kalevalassa.

Lönnrot on muokannut manauksen säkeet Kalevalaan runofragmentista, jossa manauksen tiiviin formulaiseen säepariin on liitetty poikkeuksellisesti ajanmääre:

Tuopin tuoja Tuonelahan,
Oluen kantaja Manalle,
Ennen päivän koittamista,
Koi jumalan koittamista
(I2 799: 1−4).

Kauahuttikauahuttaa : tehdä jotakin äkkiä; säikäyttää, kavahduttaa Kaukomieli:
"Tuopin tuojat TuonelahanTuonela : kuolleiden olinpaikka, tuonpuoleinen maailma Katso lisääTuonela on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, Tuonelan väen asuinpaikka ja loveen lankeavan noidan käyntipaikka. Vainajat kuljetettiin perille Tuonelan joen yli; muita Tuonelan paikkoja olivat Tuonelan koti, Tuonelan salo ja Tuonelan tupa. (Jussila 2009.) Kansanuskomuksissa vainajien katsottiin elävän veden takana kylmässä pohjoisessa. Tuonela vertautuu elävien taloon, jossa asuivat Tuonen ukko, Tuonen emäntä ja Tuonen pojat ja tyttäret. Vainajalassa elettiin samaan tapaan kuin ihmisten maailmassa: kuolleet söivät, joivat, suorittivat askareita jne. Tällaisiin käsityksiin pohjautuvat monet hautaamiseen liittyvät tavat, kuten ruuan tai työkalujen asettaminen hautaan. (Ks. Turunen 1979: 346, 347; Siikala 2012: 173.)

Ks. Manala.,
Kannun kantajat ManalleMana : Manala, tuonpuoleinen maailma Katso lisääManala on Kalevalassa kuolleiden olinpaikka, jossa Manalan väki asuu ja jonne noita suuntaa langetessaan loveen. Siellä sijaitsevat Manalan virta, Manalan maja ~ ikimaja eli vainajien asumus (19:117 ym.) ja Manalan saari (16:157). (Jussila 2009.) Nimitys manalainen 'Manalan asukas' esiintyy personoitua kuolemaa merkitsevän Tuonen rinnalla (16:192; 35:122) ja tavataan itäsuomalaisissa ja virolaisissa kansanrunoissa. Kuolleiden väkeen kuuluvat Manalatar ~ Manatar eli Tuonetar, Manalan impi eli Tuonelan neito, Manalan lapsi eli Tuonen tytti ja Manan neiti. (Turunen 1979.)

Ks. Tuonela.,
Ennen kuun ylenemistä,
Tämän päivän päätymistäpäätyminen : loppuminen, päättyminen!"

Siitä tuon sanoiksi virkki:*Säkeet 157−166 / "Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe"

Lönnrot mukailee Lemminkäisen puheenvuoron säkeissä aluksi Lemminkäisen virsi -aiheista runoa, jossa Kaukomieli toteaa poikkeuksellisin säkein:

Oh sinua olut punanen,
Jo nyt jouvuit joutavih,
Jouvuit joutavan jälille!
Ruoka suuhun, rikka maahan,
Kyy kitansa kytkiöön,
Käärme päänsä kääntäö!
(I2 816: 179−184).

Yleisemmin vienalaisissa Lemminkäisen virsi -runoissa Lemminkäisen kommenttina on joko vain yksittäinen säe: "Ruhka maahan, ruoka suuhun" (esim. I2 830: 113) tai Lönnrotin käyttämä säepari: "Ruhka maahan luotanehe, / Olut suuhun juotanehe" (mm. I2 750: 40−41, I2 759: 186−187).

Lisäsäkeet: "Vasemella peukallolla, / Sormella nimittömällä" ovat peräisin Zacharias Topelius vanhemman varhaisista tallenteista (I2 728: 134−137; I2 728a: 133−136). Säepari esiintyy Lemminkäisen surma -runossa myös muodossa: "Sormella nimettömällä, / Vasemella varpahalla" (VII1 836: 252−253) ja tällaisena (sormen ja varpaan) yhdistelmänä myös muissa runoissa (ks. mm. I1 54: 400−401). Peukalon ja sormen (tai kolmen sormen) yhteys taas on kiteytynyt Kipusanoissa, Voiteen luvussa ja muissa loitsuissa yleisessä pienuuden (pienen kattilan tai reiän) kuvauksessa: "Yhden sormen menevälle / Peukalon mahuttavallen" (XII2 5278: 7−8).

Säkeet "Olut suuhun juotanehen, / Ruhka maahan luotanehen" ja käärmetuopin aihelmana on D. E. D. Europaeus tallentanut Aunuksessa myös osana Oljamissa käynti -runoa (II 356: 35−40; vrt. aiempi kommentti säkeisiin 107−114).
"Oh sinä olut katala!
Jo nyt jou'uit joutavihinjoutua joutaviin : tulla turhanpäiväiseksi, kelvottomaksi,
160. Jou'uit joutavan jälillevähäpätöiseen asemaan, tyhjänpäiväiseksi; harhateille;
Olut suuhun juotanehe,
Ruhkatruhka : roska, rikka maahan luotaneheluoda : heittää, viskata
Sormella nimettömällä, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 163: "Huonommilla sormillaan, taikka joita ilman taikatöissä muita ennemmin käytettiin" (Lna 121).

Nimettömällä oli kansanuskomuksissa maagista parantavaa ja pahalta suojelevaa voimaa. Koska sormen oikeaa nimeä ei haluttu paljastaa, puhuttiin siitä kiertoilmauksella. Tällainen nimettömyyden teema on laajemminkin yleinen sairauksia ja niiden hallintaa koskevissa käsityksissä. Esimerkiksi vuokkiniemeläisessä Samporunossa Pohjolan emäntä suistaa sammon mereen juuri nimettömällään. (Tarkka 2005: 324.)
Vasemmalla peukalolla."

Tapasip'tavata : tapailla (käsin), tarttua Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ottaa, siepata, kopata (19:231 ym.); tavoitella, yrittää osua (16:27 ym.); löytää, saada käsiinsä (33:171 ym.); saada osakseen, saavuttaa (11:365 ym.); koskettaa, viistää (19:209); kohdata (20:103 ym.) (Jussila 2009). on taskuhunsa,*Säkeet 165−180 / Käärmeiden onginta

Onkiminen taskusta otetulla ongella on aihelma, joka on Kalevalan ainesten keruuaikana tallennettu muutaman kerran Vienassa ja Aunuksessa osana sekä Lemminkäisen virttä että Vellamon neidon ongintaa. Toimijana on aihelman yhteydessä keruuaikana kuitenkin aina Kaukomieli tai Lemminkäinen, vasta myöhemmin myös Väinämöinen (Vienassa ja Kainuussa). Keskeiset säkeet: "Siitä kaunis Kauko-mieli / Otti ongen huotrastansa / Väkä-rauvan väskystänsä" (I1 278: 1−2; ks. myös I2 713: 160−161, I2 774: 322−324) varioivat vain hiukan, mutta jatko on eri runotyypeissä erilainen.

Kalevalan säekokonaisuuden Lönnrot on muokannut Arhippa Perttusen runosta, jossa Arhippa kuvaa käärmeiden ja muiden otusten onkimista oluesta yksityiskohtaisesti (I2 758: 175−184).
Kulkikulkea : työntää kätensä kukkaroisehensa,
Otti ongen taskustansa, Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 167: "Kesällä onki aina on muassa matkoilla ja taisivatpa talvellaki sulapaikoissa onkia" (Lna 121).
Väkärauanväkärauta : ongenkoukku väskystänsäväsky : pieni laukku; tasku,
Tuonp' on tunki tuoppihinsa,
170. Alkoi onkia olutta,
Maot puuttuipuuttua : tarttua, takertua onkehensa,
Väkähänsäväkä : ongenkoukku kyyt vihaiset,
Sa'ansadan : satamäärän nosti sammakoita,
Tuhat mustia matoja,
Loi ne maahan maan hyviksi,
Kaikki laski lattialle;
Veti veitsensä terävän,
Tuon on tuimantuima : terävä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kova, raju, ankara (9:77; 42:559 ym.); tyly (23:834 ym.); paha (9:142; 48:372 ym.) (Turunen 1979). tuppirauantuppirauta : puukko,
Sillä silpoi päät maoilta,
180. Katkoi kaulat käärmehiltä,
Joi oluen onneksensa, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 181−184: "Tämän teki mahtinsa näytteeksi" (Lna 121).

Onneksensa 'terveydeksensä, menestyksellensä' (ks. Saarimaa 1927: 48; Jussila 2009).*Säkeet 181−182 / "Joi oluen onneksensa, me’en mustan mieliksensä"

Säepari: "Joi olosen onneksensa, / Meen mustan mieleksensä" päättää yleensä käärmetuopin tarjonta -episodin, jonka keskeinen sisältö on melko vakio, vaikka sen osien laajuus ja järjestys vaihtelevat eri runoissa (mm. I2 713: 153−165, I2 758: 170−189, I2 774: 316−330, I2 816: 169−189). Tämän jälkeen ne Lemminkäisen virsi -versiot, joissa Lemminkäinen juo oluen "onneksensa", jatkuvat miekkataistelu-episodiin (osa runoista päättyy tuopin tuojan manaukseen, ks. kommentti säkeisiin 151−156).
Me'en mustan mieliksensä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:*Säkeet 183−192 / Tärkeälle vieraalle parempaa olutta ja härän tappo

Lönnrot toistaa Lemminkäisen isäntäväelle osoittaman pyynnön saada juhlatalossa tarjoilua (vrt. säkeet 115−122). Tällä kertaa Lönnrot noudattelee Arhippa Perttusen laulamaa laveampaa versiota:

Enmä liene lempi vieras,
Kun ei tuotane olutta
Tulovalle vierahalle,
Vasta saavalle vävylle
Varavammalla käellä,
Suuremalla astiella,
Kun ei härkeä tapeta
(I2 758: 191−197).

Oinas, sonni ja "sarkasääri" mainitaan puheenvuoron eri versioissa (mm. I2 729: 105−106, I2 794: 33−34, I2 834: 188−191). Härän tappo olisi perinteisesti ollut suuren ja tärkeän juhlavieraan merkki, ja Arhipan ylläolevaan, monia eri runoaiheita yhdistelevään esitykseen sisältyy myös viite vieraan tuloon kosijan ominaisuudessa, mitä ei yleensä esiinny Lemminkäisen virsi -runotyypissä.
"En mä liene lempi-vieras,
Kun ei tuotane olutta, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 53 ja 54 (tässä 185−192): "Nämät sanat taas sanoi riitaa aloittaakseen" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Parempata juotavata,
Varavammallavarava : runsas käellä,
Suuremmalla astialla,
Tahi ei oinastaoinas : uroslammas, pässi isetäiskeä : tappaa iskemällä,
190. Suurta sonnia tapeta,
Härkeä tupahan tuoa,
Sorkka-säärtä huonehesen."

Itse Pohjolan isäntä*Säkeet 193−200 / "Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin"

Joissakin Lemminkäisen virsi -versioissa laulaja sisällyttää Lemminkäisen sisääntulon yhteyteen dialogin isännän tai emännän kanssa. Dialogi sisältää suoran kysymyksen, kuten: "Mitä sinä tänne tulit, / Ei sinua kutsuttu koolla" (I2 834: 182−183, ks. myös I2 707: 49−51, I2 713: 145−152). Lemminkäinen vastaa säeparilla: "Koria on kutsuttu vieras, / Koreemp' on kutsumaton" (mm. I2 729: 40−41), jota yleensä lisäksi tehostavat säkeet "Koira kutsuen menee, / Hyvä ilman lykkelee" (I2 713: 149−152). Lemminkäisen kiteytynyt kommentti esiintyy samanlaisena sekä tässä dialogissa että hänen äidilleen tarinan alkuvaiheissa, matkalle lähtiessään esittämässä puheenvuorossa (I2 828: 15−18, I2 830: 25−28).
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitä sie tulitki tänne, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 57 ja 58 (tässä 195 ja 196): "Soimaa häntä siitä, kun oli tullut kutsumatta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Mitä 'miksi, minkä takia' (Jussila 2009).
Ken sinua koolle kutsui?"

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:

"Koreamainio, erinomainen kutsuttu vieras,
200. Koreampi kutsumatoin;
Kuules poika Pohjolaisen Katso lisääKansanrunossa ”pohjalainen pitkä poika”. Tähän Kalevalan säkeeseen pohjolainen on Lönnrotin sovittama; kansanrunossa sen tilalla on Päivölän isäntä. (Turunen 1979.),*Säkeet 201−204 / Oluen osto -tarjous

Akonlahtelaisen Soava Trohkimaisen ja Lönnrotin Lonkassa tallentaman nimeämättömän laulajan runoissa Lemminkäinen pyytää saada ostaa olutta rahalla: "Kuule Päivilän isäntä! / Anna ostoa olutta, / Juomaa rahanalaista" (I2 729: 101−109, ks. myös I2 816: 146−151, 164−168).

Tämän on helppo tulkita ylittävän vieraanvaraisuuden säännöt (ks. myös Siikala 2012: 282), vaikka laulajat eivät jatkakaan tarinaansa suoraan isännän suuttumuksen kuvaukseen, kuten Lönnrot tekee Kalevalassa (säkeet 205−207).
Itse Pohjolan isäntä,
Anna ostoa olutta, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 65 ja 66 (tässä 203 ja 204): "Uusi loukkaava anomus" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Juomoa rahan-alaistarahanalainen : maksullinen!"

Tuopa Pohjolan isäntä*Säkeet 205−207 / "Tuosta suuttui ja syäntyi"

Jo ennen Kalevalaa Lönnrot muotoili suuttumuksen kuvaamiseen säeparin: "Siitä suuttu, siitä syänty, / Kovin suuttu ja vihastu" (I2 1056: 103−104). Kyseessä on Iivanan virsi -runo, jonka Lönnrot on julkaissut Mehiläinen-lehdessä ja joka on otsikkotekstissä mainittu Lönnrotin "painoa varten muodostelemaksi".

Lönnrotin mallina on ollut ensinnäkin monikäyttöinen säeformula: "henkilö x/kovin/pian − suuttui ja vihastu", joka esiintyy joissakin Lönnrotin tallentamissa Lemminkäisen virsi -runoissa, mutta myös monissa muissa runoissa. Formula liittyy kiinteästi runotyyppeihin Kalevanpojan kosto ja Kalervo ja Untamo.

Toiseksi mallina on ollut säepari, jolla vastapuolen suuttumusta kuvataan Lemminkäisen virsi -runoissa: "Tuosta suuttu, tuosta syänty, / Tuosta viikoksi vihastu" (I2 707: 62−63, 70−71, 77−78, 85−86; II 220: 43−45). Näissä runoissa emäntä tai isäntä aloittaa suuttumuksen ilmaisun jälkeen loitsimiskilpailun, aivan kuten Lönnrot Kalevalassa.

Formula vaikuttaa Aunuksessa kiteytyneeltä ja monikäyttöiseltä ilmaisulta, sillä se toistuu D. E. D. Europaeuksen tällä alueella tallentamissa runoissa myös muiden henkilöiden ja aiheiden kohdalla: Kalevanpojan kosto -aiheessa (I2 960: 148−150, saman runon osa I2 912: 148−150), Väinämöisen vaimon nimissä (I1 9: 205−206) sekä Ahdin ja Kyllikin runossa (II 233: 11−13).
Tuosta suuttui ja syäntyisydäntyä : sydämistyä, suuttua Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: äityä, yltyä (38:280) (Jussila 2009).,
Kovin suuttui ja vihastui,
Lauloi lammin lattialle Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 69−96 (tässä 208−256): "Haltioihin tultuansa loitsijat saattoivat jos mitäkin ilmi tuottaa" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Laulaa 'loitsia'. Vrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym.). (Turunen 1979.)*Säkeet 208−256 / Loitsutaistelu

Joukko Vienan ja Aunuksen alueen laulajia sisällyttää Lemminkäisen virsi -runoon loitsimalla käydyn taistelun, joka jatkaa runotyypin kerrostumiin sisältyvää tietäjyyden ja loitsutaitojen teemaa. Anna-Leena Siikalan (2012: 276) mukaan loitsukilpailussa on kyseessä laajalla, Skandinaviasta Siperiaan ulottuvalla alueella tunnettu shamanistinen teema eläinhahmoisten noitien taistelusta.

Alkuna tai loppuna loitsukilpailussa voi olla isännän lattialle loitsima lampi. Lönnrot aloittaa loitsuvuorojen sarjan mukaillen yksittäistä runoa, johon laulaja on lisännyt kilpakumppanien vuoropuhelun ja Lemminkäisen persoonallisen vastauksen:

Laulo lamin lattialle:
Tuoss' on joki juoaksesi,
Lampi laikutellaksesi.
Sano lieto Lemminkäinen:
"En ole härkä Häinöläisen,
Enkä Vaimolan vasikka,
Juomah joka jokia,
Joka lampia laikuttamah."
(I2 749: 57−65).

Loitsukilpailu jatkuu talon isännän tai emännän ja Lemminkäisen loitsiessa lattialle vuoron perään eläimiä, jotka ovat toistensa vastapareja (yleensä saalis−peto). Lönnrotin säekokonaisuudessa Lemminkäinen loitsii härän juomaan lammen, isäntä suden syömään härän, Lemminkäinen jäniksen viemään suden huomion, isäntä koiran tappamaan jäniksen, Lemminkäinen oravan viemään koiran huomion, isäntä näädän syömään oravan, Lemminkäinen ketun syömään näädän, isäntä kanan viemään ketun huomion ja lopuksi Lemminkäinen haukan syömään kanan.
Lemminkäisellen etehen,
210. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuoss' on joki juoaksesi,
Lampi laikutellaksesilaikutella : latkia, juoda läikytellä."

Mitä huoli Lemminkäinen;
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En ole vaimojen vasikka, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 74−76 (tässä 215−218): "Pidätkö minun härkänä, joka tuosta vesilammikosta ei saisi selvää ilman juomattaki" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Enkä härkä hännällinen
Juomahan jokivesiä,
Lampivettä lakkimahan.lakkia : juoda, latkia"

Itse loiheluoda, refl. loihe : rupesi, saattoi itsensä loitsimahan,
220. Laikahtihelaikahtaa, refl. laikahtihe : ryhtyi äkkiä laulamahan,
Lauloi sonnin lattialle,
Härän suuren kultasarven,
Sepä lammin laikkaelilaikkaella : latkia, siemailla,
Joi jokosen onneksensa.

Pohjolainen pitkä poika
Suen suustansa sukesisueta : luoda, synnyttää, valmistaa, tuottaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: muodostaa, rakentaa (3:228, 248; 15:378); muodostua, varttua (9:276; 30:255) (Turunen 1979).,
Senpä lauloi lattialle
Surmaksi lihavan sonnin.

Lemminkäinen lieto poika
230. Lauloi valkean jäniksen
Lattialle hyppimähän
Sen sutosensutonen : susi suun e'essä.

Pohjolainen pitkä poika
Lauloi koiran koukkuleuan Katso lisääSanaa käytetään käyräleukaisesta koirasta tai vanhasta akasta (Jussila 2009). Kansanrunoissa "koukkuleuka" yleensä loitsujen yhteydessä akan tai ämmän epiteettinä (I1 320; VII4 3155; VII5 3865, VII5 4827; XV 320; ks. Ukko koukkuleuka (XII1 53)).
Tuon jäniksen tappamahan,
Kierosilmän kiskomahankiskoa : repiä, raadella.

Lemminkäinen lieto poika
Lauloi orrellen oravan,
Orsilla kapahumahankapahua : kiipeillä,
240. Koiran tuota haukkumahan.

Pohjolainen pitkä poika
Lauloi nää'än kultarinnan Katso lisääVrt. sana Kalevalassa myös Tapiosta: "Kummun ukko kultarinta, Tapion talon isäntä" (46:333) (Jussilla 2009).,
Näätä näppäsinäpätä : napata, siepata oravan
Orren päässä istumasta.

Lemminkäinen lieto poika
Lauloi ruskean reposen,
Se söi nää'än kultarinnan,
Karvan kaunihinkaunis karva : kauniin värinen kaottikadottaa : surmata.

Pohjolainen pitkä poika
250. Kanan suustansa sukesi
Sillalla sipoamahansivota : astua keinahdellen
Tuon reposen suun e'essä.

Lemminkäinen lieto poika
Haukan suustansa sukesi,
Kieleltä käpeä-kynnenkäpeäkynsi : vikkeläkyntinen,
Sepä kiskaltikiskaltaa : siepata kanasen.

Sanoi Pohjolan isäntä,*Säkeet 257−272 / Pohjolan isännän yritys häätää Lemminkäinen

Lönnrot muuntaa Pohjolan isännän puheenvuoroksi sanat, jotka kansanrunossa Lemminkäinen lausuu itse: "Ei tässä pivot parene, / Kun ei vierat vähene" (I2 729: 110−111). Kyseisessä runossa Lemminkäinen jatkaa ehdottamalla miekkataistelua: "Kuule poika Päivölän! / Mitelkäämme miekkojan, / Katelkamme kalpojan" (I2 729: 112−114). Lönnrotkin päätyy näihin säkeisiin pian, jatkettuaan isännän puheenvuoroa ensin sananlaskulla "Talo työelle, vieras tielle, hyvistäki juomingista" (Suomen Kansan Sananlaskuja N:o 5748, 1−2) sekä parannusloitsusta muokatulla manauksella:

"Lähe nyt, Hiisi, hiiskeille,
Pakkoon, pannahinen" −
"Kotiisi, koira, juokse,
Maahais, paha, pakene!"
(XIII3 8971: 8−13)

Lönnrot runoilee lisäksi itse vastapuheenvuoron Lemminkäiselle.
Itse lausui, noin nimesi:
"Ei tässä piot paranne,
260. Kun ei vierahat vähenne;
Talo työlle, vieras tielle, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 261 ja 262: "Sananlasku kun kauvan viipyviä vieraita tahdotaan lähtemään" (Lna 121).
Hyvistäki juomingista!
Lähe tästä HiienHiisi : mytologinen paikka tai olento Katso lisääHiisi 'pyhä metsä, uhripaikka, kalmisto; (metsän)haltia, peikko, jättiläinen; paholainen, horna (myös voimasanana)' (SSA1 s.v. hiisi). Hiisi oli rahvaan uskomuksissa metsän haltiaolento, yleisimmin kuitenkin paha metsänhaltia eli metsänhiisi. Alun perin sanalla on kuitenkin tarkoitettu paikkaa, vrt. viron hii l. hiid 'metsikkö, pyhä metsikkö'. Sanaa käytettiin paitsi pakanallisesta uhripaikasta ja pyhästä metsästä myös etäisestä, tuntemattomasta korvesta ja yleensä kammottavaksi koetusta paikasta. (Turunen 1979.) heittohylkiö, heittiö
Luota kaiken ihmis-kansan,
Kotihisi konnakelvoton, paha ihminen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ilkeä, pahantahtoinen noita (17:193); paha olento tai henki, tautidemoni (17:247; 26:271 ym.) (Turunen 1979).

Karjalan kielessä konna 'rupikonna; konna, heittiö; mokoma, pahanen' (KKS). Alkuperäinen merkitys on 'rupikonna, sammakko', mutta suomessa ja karjalassa sanaa on alettu käyttää vertauskuvallisesti konnamaisista ihmisistä (NES). koitakoittaa : pyrkiä, yrittää päästä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kokeilla, testata (9:213); yrittää, koettaa (28:355) (Jussila 2009).,
Paha maahasi pakene!"

Virkkoi lieto Lemminkäinen,
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ei miestä manaten saa'a, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 269 ja 270: "Lähetä muita manaamalla pois, minun näköistä miestä ei, eikä huonompaakaan" (Lna 121).
270. Ei miestä pahempatanapaha : huono, kehno, surkea
Sialtansa siirtymähän,
Paikalta pakenemahan."

Silloin Pohjolan isäntä*Säkeet 273−308 / Miekkojen mittaaminen

Miekkataistelu-episodi alkaa joskus miekkojen käsiin ottamisen kuvauksella (VII1 841: 153−157), mutta yleisimmin Lemminkäisen tai isännän ehdotuksella katsastaa, kummalla on parempi/pitempi/ kauniimpi miekka. Miekkojen vertailun tarkoituksena on ratkaista, kumpi iskee ensin. Yleensä todetaan, että talon edustajan miekka on pitempi, joten hän saa iskeä ensin (mm. I2 816: 190−200, I2 729: 115−118, I2 831: 40−45).

Jos ehdotus vertailla miekkoja on isännän, Lemminkäinen voi vastata "vähättelemällä" miekkaansa: "Ei mull' ole miekastani, / Se on luissa lohkeillut, / Peän kasuissa katkeillut" (I2 786: 103−11).

Lemminkäisen kommentti luissa lohkeilleesta miekasta esiintyy Lemminkäisen virsi -runoissa Vienassa joitakin kertoja (I2 786: 109−111, I2 795: 19−22, I2 759: 134−138, I2 701: 77−78, I2 743: 39−40, I2 780: 3−4). Ilmaisu esiintyy lisäksi pari kertaa hiukan eri muodossa loitsurunoissa Aunuksessa (Hääväki varataan) ja Laatokan Karjalassa (Karkoitussanoja): näissä tallenteissa pyydetään miekkaa, joka nimenomaan ei lohkeilisi luissa (II 1049: 42−45; VII4 1634: 106−110).
Miekan seinältä sivalti, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säettä 110 (tässä 274): "Miekat ja jouset riippuivat seinällä sekä näytteeksi että tarpeenkin vuoksi, jos äkkiä hätä tulisi" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Sivaltaa 'ottaa nopeasti, siepata, tempaista' (Jussila 2009).
Tempasi tuliteränsä,tuliterä : välkkyväteräinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi sie Ahti Saarelainen,
Tahi kaunis Kaukomieli!

Mitelkämme miekkojamme,mitellä miekkoja : verrata miekkojen pituutta Katso lisääKaksintaistelun alussa miteltiin miekkojen pituutta. Se, jolla oli pidempi miekka, sai aloittaa taistelun. (Jussila 2009.)
280. Katselkamme kalpojamme,katsella kalpoja : vertailla miekkoja katseella
Minunko parempi miekka,
Vainko Ahti Saarelaisen!"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Mitä minun on miekastani, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 116−124 (tässä 284−294): "Miekkansa alentamisella muistutti sen entisistä töistä ja myös herjasi Pohjolan isäntää, kun niin vikanaisellakin aseella ei pelännyt häntä vastaan ruveta" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Kun on luissa lohkiellut,lohkiella : lohkeilla, halkeilla
Pää-kasuissapääkasu : pääkallo katkiellutkatkiella : taittua, särkyä, lohkeilla!
Vaan kuitenki, kaikitenkikaikitenkin : joka tapauksessa,
Kun ei nuo piot paranne,
Mitelkämme, katselkamme,
290. Kumman miekka mieluhumpimielu : mieluisa, suosiollinen!
Eip' ennen minun isoni
Miekka-mittojamiekkamitta : miekkojen pituuden mittaaminen varannutvarata : pelätä, olla peloissaan,
Pojastako polvisuku, sukupolvi Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: polvinivel (15:16 ym.); mutka, polveke (50:521); ikä, elinaika (24:310; 32:317 ym.) (Jussila 2009). muuttui,
Lapsesta lajisuku, heimo Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: laatu (20:1; 23:308; 46:132 ym.) (Turunen 1979; Jussila 2009). vähenivähetä : heikentyä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: vähentyä, pienentyä (20:440 ym.); (metaforisesti) kuolla (36:139) (Turunen 1979).?"

Otti miekan, riisuiriisua : paljastaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ottaa tai heittää yltään (4:161); päästää valjaista (12:383 ym.); päästää, purkaa (maagisesti aiheutetusta pahasta) (45:239 ym.) (Turunen 1979). rauan,
Tempasi tuliteräisen
Huotrastahuotra : veitsen tai miekan tuppi huveksisestahuveksinen : nahkainen,
Vyöstä vennon selkäisestävennonselkäinen : paksusta selkänahasta tehty;
Mittelivät, katselivat Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 299−304: "Miekkamitoksi jos lieneeki ensin miekalla tappelemista kuvallisesti sanottu, niin myöhemmin kyllä sanan jälkeen taittiinki miekat ennen työhön ruvettua mitata" (Lna 121).
300. Noien miekkojen pituutta,
Olipa pikkuista pitempi
Miekka Pohjolan isännän,
Yhtä kynnen mustukaistakynnen mustukainen : musta kynnenalus,
Puolta sormuensormut : sormi niveltä.

Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Sinunpa pitempi miekka,
Sinun eelläedellä : ensimmäisenä, ennen muita iskemineniskeä : lyödä."

Siitä Pohjolan isäntä*Säkeet 309−322 / Pohjolan isännän miekka osuu kattoon

Episodi, jossa isäntä osuu lyömisyrityksellään miekalla katto-orteen ja saa osakseen Lemminkäisen pilkan, esiintyy Lemminkäisen virressä muutaman kerran johdantona ehdotukselle lähteä ulos taistelemaan (I2 830: 51−53, I2 834: 218−223).
310. Sivalteli, sieppaelisieppaella : tavoitella miekalla,
Tavoitteli, ei tavannuttavata : osata johonkin, osua,
Lemminkäistä päälakehen,
Kerran ortehen osasiosata : osua,
Kamanahankamana : oven yläosassa sijaitseva vaakasuora kehyspuu kapsahuttikapsahuttaa : lyödä, kopsauttaa Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: pyrähtää lentoon, laskeutua lennosta (26:428); kastaa nopeasti (50:475) (Jussila 2009).,
Orsi poikki otskahutti, Katso lisääVerbi otskahuttaa 'rysähtää' (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi säkeitä 315 ja 316: "Runollinen liiallisuus" (Lna 121).
Kamana kaheksi lentilentää : särkyä, pirstoutua, singota.

Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Min teki pahoa orret, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 319−322: "Koko tappelussa kuvataan L. pelkäämättömäksi, hätäilemättömäksi, P:n isäntä perin vastoin hätäileväiseksi. Hätäilevä aina on pahemmin vaarassa, kuin se joka malttaa mielensä." (Lna 121.)
320. Kamana tihuatihu : paha, häijy työtä,
Jotta orsia osoitatosoittaa : tähdätä Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: näyttää (50:614) (Turunen 1979; Jussila 2009).,
Kamanata kapsutteletkapsutella : lyödä paukutella, lyödä tiheään ja kevyesti?"

"Kuule poika Pohjolaisen,*Säkeet 323−338 / Siirtyminen tuvasta pihalle taistelemaan

Lemminkäinen ehdottaa siirtymistä ulos taistelemaan mainitsemalla, että uusi tupa turmeltuu ja verta on parempi valuttaa ulkona. Säkeelle "Seikat akkojen seassa" ei löydy vastinetta Lemminkäisen virsi -runoista; se on osa Lönnrotin luomaa sukupuolihierarkian korostusta. Samoin lehmän taljan päälle asettuminen on tallenteissa poikkeuksellinen, taisteluepisodissa kerran esiintyvä aihelma (I2 784: 77−79).
Itse Pohjolan isäntä!
Tukelatukala torariita, tappelu tuvassa,
Seikatseikka : rettelö, välienselvittely Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: tapaus, sattumus (28:157); tukala tilanne, pulma (3:344) (Jussila 2009). akkojen seassa,
Tuvan uuen turmelemme,
Lattiat verinverellä panemmepanna : turmella, pilata:
Käykämme ulos pihalle,
330. Ulos pellolle torahan,
Tanterelle tappelohon,
Pihalla veret paremmat,
Kaunihimmat kartanolla,
Luontevaisemmatluontevainen : luonteva, luonnollinen, sopiva lumella!"

Mentihin ulos pihalle,
Tavattihintavata : saada käsiinsä, löytää lehmän talja,
Levitettihin pihalle,
Senp' on päällä seistäksensä. Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 154−156 (tässä 336−338): "Piiri, jonka sisällä piti tapella, määrättiin tarkoin ennen työhön rupeamista. Tässä tilassa piti kummanki seisoa yhdellä lehmän taljalla." (Lönnrot 1862/2005.) Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.

Sanoi Ahti Saarelainen:*Säkeet 339−346 / Kehotus iskeä

Lemminkäisen virressä Lemminkäinen (tai Kaukomieli / Ahti Saarelainen) pyytää vastustajaansa iskemään ensin, koska tällä oli miekkoja mitatessa pitempi miekka.

Lönnrot korostaa Lemminkäisen ironista puhetapaa ja on muokannut puheenvuoroa yhdistämällä siihen lisäsäkeitä Karhun metsästys -loitsusta:

anna kättä kämmenelle,
tällä sormelle sovite,
ennen kuin ero tuloopi;
kaunis kaulasi ojenna
(VII5 3383: 3−6),

340. "Kuulestakuule, kuuntele sa Pohjan poika!
Sinunpa pitempi miekka,
Sinun kalpapistomiekka kauheampi,
Ehkä tuon on tarvinnetki,
Ennenkun ero tulevi Katso lisääRaimo Jussilan mukaan eron tuleminen tarkoittaa ratkaisun syntymistä (Jussila 2009).,
Tahi kaula katkeavi;
Iske päältä Pohjan poika!"

Iski päältä Pohjan poika,*Säkeet 347−360 / Pohjan poika ei osu

Isäntäväen edustaja ei osu iskuillaan, mitä kuvataan Lemminkäisen virressä tyypillisesti formulalla: "Ei lipannut lihoakaan, / Ottanut orvas-kettäkään" (I2 774: 350). Vieras pyytää seuraavaksi vuoroa iskeä puolestaan. Lönnrot on laventanut tarinaa niin, että isäntä ei heti anna vuoroa vaan jatkaa iskuja.
Iski kerran, iski toisen,
Kohta kolmasti rapasiravata : lyödä, iskeä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: lyöden ajaa (32:510); siepata, kaapata (13:220); liikahtaa äkisti alas rapinaa aiheuttaen (43:183); refl. syöksähtää, rientää (50:355) (Turunen 1979).,
350. Eipä oikeinkohdalleen, oikeaan kohtaan osoita,
Lipaiselipaista : pyyhkäistä, hipaista lihoakana,
Otaottaa : leikata, vuolla ei orvas-kettuanaorvaskettu : ihon pintakerros.

Sanoi Ahti Saarelainen,
Virkkoi kaunis Kaukomieli:
"Annapas minäki koitan,
Jo se on vuoroni minunki!"

Tuopa Pohjolan isäntä
Ei tuosta totella olluttotella olla : tahtoa välittää, aikoa olla huolissaan;
Yhä iski, ei epäillyt,
360. Tarkoittelitarkoitella : yrittää osua, ei tavannut.

Tulta tuiski tuima rauta, Katso lisääLönnrot kommentoi säkeitä 361−366: "Niinhän islantilaistenki saduissa miekat valoivat tulta" (Lna 121). Hän kommentoi lisäksi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 175−180 (tässä 361−366): "Miekalla oli eri haltiansa, joka nyt tulistui ja kiivastui" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.*Säkeet 361−374 / Lemminkäinen ohjaa vastustajansa katsomaan kaulaansa, joka on ruskeana

Lönnrot on lisännyt miekkailuun episodin, jossa Lemminkäinen lyö toisen kaulaa ja sitten ilmoittaa tälle kaulan olevan ruskeana. Episodi pohjautuu Lönnrotin tallentamaan yksittäiseen nelisäkeiseen runofragmenttiin, jollaista ei muuten esiinny tallennetuissa Lemminkäisen virsi -runoissa:

Sano kaunis Kaukamoinen:
"Niin on kaklasi omasi,
Kuin on koite ruskiana."
Sinne katsahti katala.
(I2 756: 1−4).

Terä varsinvartta myöten, varsineen valkeatavalkea : tuli Katso lisääVrt. valkea adjektiivina: valkoinen, valoisa, kirkas (4:216, 6:200 ym.). Tulta merkitsevänä sana on vieras vienalaismurteille, mutta se esiintyy kuitenkin kansanrunoissa. (Turunen 1979.)
Käessä lieto Lemminkäisen,
Läksilähteä : heijastua loiste loitommaksi,
Vasten kauloa valahtivalahtaa : välähtää, leimahtaa
Tuon on pojan Pohjolaisen.

Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Ohoh Pohjolan isäntä!
Niinp' on kaulasi katalan,
370. Kuniniin kuin koiteaamunkoitto, sarastus ruskeanaruskea : punainen Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: ruskea väri (13:75); ruskea hevonen (18:392) (Jussila 2009).."

Tuopa poika Pohjolaisen,
Itse Pohjolan isäntä
Sinne siirti silmiänsäsiirtää silmiänsä : kääntää katseensa
Päin kauloa omoa;
Tuop' on lieto Lemminkäinen*Säkeet 375−388 / Lemminkäinen katkaisee vastustajan kaulan

Lemminkäisen virressä taistelukohtaus jatkuu vastapuolen lyötyä niin, että Lemminkäinen iskee vuorollaan ja katkaisee vastustajansa pään kerralla. Tapahtuma esitetään ytimekkäästi, yleensä kielikuvaa "Löi kun naatin naurihista" käyttäen.

Lönnrotin Kalevalassa käyttämissä säkeissä: "Laski pään päältä olkan, / Niinkun naatin nakrihista, / Evän kaikesta kalasta" (I2 759: 150−152) on paralleelisäkeenä vertaus kalan evään. Vertaus esiintyy Vienassa joitakin kertoja (I2 774: 353−354, I2 786: 123−124), 1800-luvun loppupuolella myös muodossa: "Harjan pieneltä kalalta". Yhden vertauksen vakiintuminen näyttää vetävän puoleensa muitakin kielikuvia, kuten sianlihan silpaisu (I2 729: 125−129), joka on yleinen kielikuva erilaisissa runoissa.
Siinä lyöä silpahuttilyödä silpahuttaa : sivaltaa, tempaista, lyödä äkkiä,
Iski miestä miekallansa,
Kavahuttikavahuttaa : iskeä nopeasti kalvallansa.

Löip' on kerran luimahuttiluimahuttaa : sivaltaa, iskeä voimakkaasti,
380. Laski pään on päältä olkaolkapäältä,
Kallon kaulalta sivalti,
Vei kun naatin naurihista, Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 193 ja 194 (tässä 382−384): "Yhtä helposti, kun jos olisi nauriin listannut" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Tahikka tähkän olesta,
Evän kaikesta kalasta;
Päähytpää pyörähti pihalle,
Miehen kallo kartanolle,
Kuni nuolen noutaessanoutaa : osua, sattua maaliin
Puusta koppelo putosi. Katso lisääLönnrot kommentoi säettä 387 ja 388: "Ruumis verrattu puuhun, pää koppeloon puun latvassa" (Lna 121).

Sata oli seivästä mäellä,*Säkeet 389−396 / Seiväs ilman päätä

Lemminkäinen tapaa kansanrunoissa seiväs-aihelman matkansa varrella yhtenä äidin ilmoittamista, itselleen vaarallisista "kummista"/"surmista":

Sat' on seivästä mäellä,
Joka seiväs päätä täynnä,
Yksi seiväs päättä jääny,
Pään varalla Kauko-mielen
(I2 774: 264−267).

Lemminkäinen selviää vaarasta matkallaan ottamalla pään kuolleelta ja laittamalla sen seipään nenään. Lönnrot on sen sijaan siirtänyt seiväs-aihelman ratkaisun Kalevalassa vasta tähän taistelukohtaukseen: Lemminkäinen kantaa isännän katkenneen pään sen pihalla olevan seipään nenään, jossa päätä ei vielä ole.
390. Tuhat pystössäpystyssä, pystyasennossa pihalla,
Saoinsadoin : sadoittain päitä seipähissä,
Yks' on seiväs ilman päättä;
Tuop' on lieto Lemminkäinen
Otti pään pojan pätöisenpätöinen : kelpo, jalo,*Säe 394 / Pätöinen poika

Viitteen "pätöiseen poikaan" esikuvana ovat säkeet yksittäisessä Lemminkäisen virressä: "Se on pää poian pätösen, / Kullu kultasen omenan" (I2 729: 133−134). Samoin kuin paralleelisäkeessä esiintyvän metaforan "kultainen omena", on Kaarle Krohn (1903−1910: 573−577) tulkinnut "pätöisen pojan" viittaavan kristillisen legendan Jeesukseen (kultainen omena esiintyy myös Lapsenetsintävirressä, ks. UK15, säe 147 ja kommentti säkeisiin 127−188).
Kantoi kallon kartanolta
Senki seipähän nenähän.

Siitä Ahti Saarelainen,*Säkeet 397−404 / Käsien pesu verestä

Tämän aihelman on D. E. D. Europaeus tallentanut 1845 Porajärvellä:

Tuo'os vettä, vihanen piika,
Käsiäni pessäkseni
Verista Kalevan pojan,
Hyvän miehen hurmehista
(II 194: 138−141).

Säkeiden lähtökohdaksi on tulkittavissa yhteydet kristillisiin legendoihin (Krohn 1903−1910: 577).
Tuo on kaunis Kaukomieli
Tupahan palattuansa
400. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuo vettä vihainen piika,
Käsiäni pestäkseni Katso lisääLönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 210−212 (tässä 402−404): "Olivat päätä seipääsen asettaessa veristyneet" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.
Veristä pahan isännän,
Häjyn miehen hurmehistahurme : veri Katso lisääHurme on ilmeisesti johdos sanasta hurma 'tenho, huuma, ihastus, kiihko; ajatuskyky, taju'. Kansanuskomuksissa veri oli sielun ja hengen voimien tyyssija. (SSA1 s.v. hurma, hurme.)!"

Pohjan akka syännyksenti, Katso lisääVerbi sydännyksentää tarkoittaa sydämistymistä, suuttumista (Jussila 2009).

Lönnrot kommentoi Lyhennetyn Kalevalan säkeitä 213 ja 214 (tässä 405 ja 406): "Alkoi sydäntyä ja suuttua" (Lönnrot 1862/2005). Lönnrot toimitti Lyhennetyn Kalevalan koulujen tarpeisiin, ja siksi sen säkeet eroavat aikaisemmasta.*Säkeet 405−412 / Pohjan akka kokoaa miekkamiehiä Lemminkäistä vastaan

Lönnrot on luonut Kalevalan kertomukseen episodin, jossa Pohjan akka alkaa loitsia miekkamiehiä kostaakseen miehensä tapon. Alkusäkeet "Pohjan akka säännyksenti, / Säännyksenti, suutuksenti" (VII1 865: 29−30) ovat peräisin D. E. D. Europaeuksen Suistamossa tallentamasta runosta, joka ei liity Lemminkäiseen.
Syännyksenti, suutuksentisuutuksentaa : tulla vihaiseksi,
Lauloi miestä miekallistamiekallinen : miekalla varustettu,
Asehellista urosta,
Sata miestä miekallista,
410. Tuhat kalvan kantajata,
Pään varalle Lemminkäisen,
Kaukomielen kaulan päälle.

Jo aikamääräaika, lähtöhetki tosintotiseksi, todelliseksi Katso lisääAimo Turusen mukaan tosin 'totiseksi'. Sana on peräisin vienalaisesta toisinnosta, vaikka se on alueen murteelle ja myös nykykielelle tällaisessa esiintymisyhteydessä vieras. (Turunen 1979.) tulevi,*Säkeet 413−420 / Lönnrotin loppukommentti

Runon 27 päättävän loppukommentin alkuosan on Lönnrot muotoillut kahdesta eri runosta lähtöisin olevasta, sisällöltään sananparsimaisesta säeparista: "Jos aika tosin tulevi, / Päivät liitoin lankiavi" (VII3 638: 10−11); "Jopa tuskiksi tuloovi, / Läylemmäksi lankioovi" (I1 158: 64−65).

Loppusäkeet ovat Laatokan Karjalan Suistamolla ja Korpiselällä tallennetuista Lemminkäisen virsi -runoista, joissa Lemminkäinen puhuttelee matkallaan potentiaalisia vaarojen aiheuttajia, isoa "matoa" eli käärmettä sekä tulista hautaa tai kuoppaa (ks. myös VII1 792: 121−123, VII1 812: 67−72, VII1 769: 7−12, VII1 773: 65−68, 74−77):

Annas mennä matkamiehen,
Lemminkäisen leyhytellä
Tuonne Päivölän pitohin,
Jumalisten juominkihin!"
(VII1 791: 92−99, 116−120).

Päivä liitolleliitto : määrätty ero- tai lähtöaika lipuvilipua : edetä,
Tokitodellakin, tosiaan; kuitenkin, kaikesta huolimatta käypikäydä : tulla joksikin, muuttua tuskemmaksituskempi : tuskallisempi,
Läylemmäksiläyli : tukala, tuskallinen, vaikea lankeavilangeta : kääntyä joksikin, käydä Katso lisääVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: kaatua, kuolla sodassa (36:36; 43:194); sattua, syntyä (11:98); kadota (6:124, 139; 28:21, 184) (Turunen 1979).
Asuskellaelellä, oleilla, viipyä Ahti poian,
Lemminkäisen leyhytelläelellä huolettomasti, kevyesti Katso lisääVrt. sanan toinen merkitys Kalevalassa: kevyesti astella (26:766, 774; 50:52) (Turunen 1979).
Noissa Pohjolan pioissa,
420. Salajoukonsalajoukko : Pohjolan väki juomingissa.