Kalevalan tekstit: ,
Tanhuaiset taantelihe
Tanhuallista tavia."
"Jo täällä tämänki päivän,
Jopa päivän eilisenki
Aioin ammoi aika-lehmä
Aamu-vihkon antajaista,
Hevoisvarsa hirnakoitsi
200. Heinä-vihkon heittäjäistä,
Kaikerti kevät-karitsa
Palasen parantajaista."
"Jo täällä tämänki päivän,
Jopa päivän eilisenki
Vanhat istui ikkunoissa,
Lapset raittoi rantasilla,
Naiset seisoi seinuksilla,
Pojat porstuan ovilla
Nuoren vaimon varronnassa,
210. Morsiamen vuotannassa."
"Terve nyt piha täysinesi,
Ulkoinen urohinesi,
Terve vaja täysinesi,
Vaja vierahaisinesi,
Terve sintsi täysinesi,
Tuohi-katto kansoinesi,
Terve pirtti täysinesi,
Sata-lauta lapsinesi,
Terve kuu, terve kuningas
Kalevalan tekstit: ,
300. Ja verat ve'ettävänä."
"Paljo on tällä neitosella
Oman värttinän väkeä,
Oman kehrän kiertämätä,
Oman hyppisen hyveä,
Vaattehia valkehia,
Talvi-sotkun suorimia,
Kevät-päivän valkomia,
Kesä-kuien kuivamia,
Hyvät hurstit huilahukset,
310. Pään-alaiset pällähykset,
Sivallukset silkkihuivit,
Vilahukset villavaipat."
"Hyvä mutso, kaunis mutso,
Mutso valkean verevä,
Hyvinpä koissa kuuluit,
Tyttönä ison koissa,
Hyvin kuulu kuun ikäsi
Miniänä miehelässä!"
"Elä huolelle rupea,
320. Elä huoli huolehtia,
Ei sinua suolle viety,
Oja-varrelle otettu,
Viety on vilja-mättähältä,
Viety vielä viljemmälle,
Otettu olut-tuvilta,
Oluemmille otettu!"
"Hyvä neito, kaunis
Kalevalan tekstit: ,
410. Töille virtten työntelihe,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Veli-kullat veitoseni,
Suulliset sanalliseni,
Kielelliset kumppalini,
Kuulkottenpa kuin sanelen!
Harvoin on hanhet suutasusten,
Sisarukset silmätysten,
Harvoin veikot vieretysten,
420. Emon lapset laiatusten
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjan mailla."
"Niin joko laululle lähemme,
Töille virtten työnteleimme?
Laulanta runoilla töitä,
Kukunta kevät-käellä,
Painanta Sinettärillä,
Kuonta Kankahattarilla."
"Laulavat Lapinki lapset,
430. Heinä-kengät heittelevät
Hirven harvoilta lihoilta,
Peuran pienen pallehilta;
Niin miks' en minäki laula,
Miks' ei laula meiän lapset
Ruoalta rukihiselta,
Suulta
Kalevalan tekstit: ,*
350. Kahen, kolmen
yön perästä.
Viikon päästä viimeistäki
Vaka vanha Wäinämöinen
Kävi tuota katsomahan
Kyntöänsä, kylvöänsä,
Varsin vaivansa näköä;
Kasvoi ohra mieltä myöten,
Tähkät kuuella taholla,
Korret kolmi-solmuisena.
Siinä vanha Wäinämöinen
360. Katseleikse, käänteleikse,
Niin tuli kevät-käkönen,*
Näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty
Koivahainen kaatamatta?"
Sanoi vanha Wäinämöinen:
"Siksipä on tuo jätetty
Koivahainen kasvamahan,
Sinulle kukunta-puuksi;
Siinä kukkuos käkönen,
370. Helkyttele hietarinta,
Hoiloa hopearinta,
Tinarinta riukuttele,
Kuku illoin, kuku aamuin,
Kerran keskipäivälläki
Ihanoiksi ilmojani,
Mieluisiksi metsiäni
Kalevalan tekstit: villaiset hamoset
Yhen villan kylkyestä,
390. Talvi-lampahan takuista,
Karvoista kevät-karitsan,
Kesä-uuhen untuvista!"
"Kuules siitä, kuin sanelen,*
Vielä kerran kertoelen!
Keitä ohraiset oluet,
Makujuomat maltahiset
Yhen ohraisen jyvästä,
Puolen puun on poltakselta!"
"Kun sa ohria imellät,
400. Maustelet maltahia,
Elä koukulla kohenna,
Kärryksellä käännyttele,
Aina kourilla kohenna,
Kämmenillä käännyttele,
Käypä saunassa usein,
Elä anna iun paheta,
Kissan istua ituja,
Kasin maata maltahia,
Eläkä sure susia,
410. Pelkeä metsän petoja
Saunahan samotessasi,
Kesken yötä käyessäsi!"
"Kun konsa tulevi vieras,*
Ellös vierasta vihatko,
Ainapa hyvä talonen
Piti vierahan
Kalevalan tekstit: unohit,
Oman maammosi masensit,
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut
Sauna-maassa maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Synnytellessä sinua,
Katalaista kantaessa!""
Olipa akka lattialla,*
480. Akka vanha vaippa päällä,
Kylän kynnysten käviä,
Mieron teien tieteliä,
Hänpä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui ja lateli:
"Kukko lauloi kullallensa,*
Kanan lapsi kaunollensa,
Varis lauloi vaahto-kuulla,
Kevät-kuulla keikutteli;
Minun lauloa pitäisi,
490. Heiän olla laulamatta,
Heill' on kultansa kotona,
Aina luona armahansa,
Minä kullatoin, koitoin,
Ajan kaiken armahatoin."
"Kuules sisko, kuin sanelen!*
Kun menetki miehelähän,
Elä noua miehen mieltä,
Kuin minä poloinen nouin
Kommentaarit: tuopi" oli aikoinaan yleisesti tunnettu. (Turunen 1979.)Lönnrot kommentoi
sanaa: "Maaliskuu, mahalakuu, alkava 20 päivä helmikuuta (vanhan luvun jälkeen, s.o. 4 p. maaliskuuta" (Lna 123). Sanakirjassaan Lönnrot kommentoi sanaa seuraavasti: "Snömånad, räknad från 20
februari till 20 mars, då hankikuu vidtog; kun w. alkaa nuoskalla ja lauhkealla ilmalla, tulee lämmin ja hyväinen kevät, etenki jos hankikuulla on samanlainen alku" (Lönnrot 1874/1958).
kevätkuu : maalis- ja huhtikuun paikkeille ajoittuva kevätkuukausi
keikutella : laulaa heiluttaen kehoaan laulun tahdissa
kullaton : rakasta, armasta vailla oleva
koditon
armaaton : raukkautta vaille jäänyt
noutaa : noudattaa, totellaVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: hakea (10:95 ym.); etsiä (22:512); tulla hakemaan (27:387 ym.) (Turunen 1979
Kommentaarit: kielessä paitsi 'elämä' myös 'elatus, ansio; omaisuus, tavara, raha;
vilja; voitto (kaupassa); vero; lelu' (KKS). Sanalle tunnetaan samantapaisia merkityksiä myös suomen murteista (ks. SMS).
touko : kasvava viljaSana touko karjalan kielessä 'kevät-, toukovilja, oras; kevätkylvö, touonteko'
(KKS).
tellitellä : survoa; panna satamaan
halme : viljelyksessä oleva kaskimaa
kangas : kuiva metsämaa
havu : havuista tehty lepopaikka
ruhtoa : ruhjoa, raadella, rusentaaVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: iskeä (20:108); kaataa, hakata poikki (2:185)
(Jussila 2009).
levittää : leikata irti, repiä palasiksiVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: saattaa hajalle, hajottaa (13:134, 194;
23:130 ym.); leikata auki, avata (16:143; 17:532 ym.) (Turunen 1979).
ikinä, ikipäivinä
laulaa : esittää loitsuja, loitsiaVrt. sanan muut merkitykset Kalevalassa: esittää virttä eli vanhaa runoa (1:3 ym
Kalevalan tekstit: jäällä tuntumatta,
Jalan iskun iljangolla."
"Miten lieki mieli muien,
Mieli muien morsianten,
Tok' ei muut muretta tunne,
Kanna kaihoista syäntä,
Kuin kannan minä katala,
170. Kannan mustoa muretta,
Syäntä syen näköistä,
Huolta hiilen karvallista."
"Niin on mieli miekkoisien,
Autuaallisten ajatus,
Kuin keväinen päivän nousu,
Kevät-aamun aurinkoinen;
Mitenpä minunki mieli,
Minun synkeä sisuni?
On kuin laaka lammin ranta,
180. Kuin pimeä pilven ranta,
Kuin syksyinen yö pimeä,
Talvinen on päivä musta,
Viel' on mustempi sitäki,
Synkeämpi syksy-yötä."
Olipa akka askar-vaimo,
Talon ainoinen asuja,
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Kutti, kutti neiti nuori!
Etkö muista, kuin sanelin
